Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => Aiheen aloitti: Veli Loponen - 29.07.2026 klo 17:29:32
-
Kun Kilpikonna on täällä viime aikoina viitannut useampaankin kertaan sarjakuvien Deluxe editioneihin, jotka ovat normaaleja kokoelmia suurikokoisempia ja laadukaampia sekä sisältävät yleensä lisämateriaalia, niin ajattelin aloittaa niiden keräilyä ja kommentointia varten oman ketjun. Tässä ei siis sinällään ole tarkoitus keskustella sarjakuvan sisällöstä, vaan mennään formaatti edellä. Voi siis kertoa tykkääkö tahi ei näistä ja miksi, keräileekö vaiko ei ja niin edelleen.
Näin nopeasti mulle tulee mieleen tähän formaattiin sisältyviksi seuraavanlaisia nimityksiä:
deluxe edition
absolute edition (ainakin DC käyttää joissain tätä, ei saa sekoittaa DC:n uuteen Absolute-sarjaan)
artist's edition ja sen erilaiset nimimuunnelmat kustantajasta ja kannen kovuudesta riippuen
integraali
omnibus (näissä on monia formaatteja, mutta tarkoitan esim. DC:n ja Marvelin omnibuksia, jotka ovat kovakantisia ja hieman normaalikokoelmia suurempia)
-
Vastaan itse ekana.
Lähtökohtaisesti en keräile tai ostele tämän formaatin julkaisuja. Niitä kuitenkin kertyy syystä tai toisesta. Omnibuksia on joitain, koska niiden avulla saa pitkähköjä juoksuja kerralla, vaikka niiden lukeminen mukavasti onkin liki mahdotonta. Sitten löytyy yksi IDW:n Artist's Edition eli John Byrnen Fantastic Four. Se oli pakkohankinta, koska siinä pääsi lähimmäksi Byrnen originaalitöitä, mitä toistaiseksi on ollut mahdollista. Sen jälkeen tulleita Byrne AE-kirjoja en ole ostanut.
Nyt mietin kovasti, että ostaisin syyskuussa ilmestyvän Byrnen the Man of Steel Absolute editionin. Man of Steel on toki jo suomeksi ja englanniksi kokoelmissa, joten en sitä tarinan vuoksi tarvitse. Sen sijaan olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvin tämä on reprottu. Man of Steelin iso ongelmahan oli ohuet tussausviivat, joista moni painettaessa jäi pois ja lopputulos oli vähän sotkuinenkin. Lisäksi tässä on ekstroja itse sarjakuvan sivumäärän verran, joista isoin osa on lyijykynäluonnosten ja alkuperäissivujen skanneja. Ja onhan tää myös kaikin puolin täydellinen tarina muutenkin ja yhdistää kaksi suosikkiani: Teräsmiehen ja Byrnen.
-
Britit tekee apex editioneja. Sillä tarkoitetaan kirjoja joissa sivut ovat originaalin näköisiä ja kokoisia. Kovasti teki mieli Bollandin apexia mutta ostin sitten vain pienempikokoisen masterpiece editionin samasta kirjasta. Kyllä siinäkin pääsee originaalifiiliksiin ja noin kolmasosalla hinnasta. Ainoa apex mulla on Carlos Ezquerran töistä koottu albumi. Osa näistä myydään nopeasti loppuun, mutta joitakin sitten jää vielä pidemmäksi aikaa nettikauppaan, kuten Kevin O'Neillin Nemesistä ym. sisältämä apexi.
Ehkä tähän kuuluu myös joukkorahoitetut. Tuo Kvaakin Eternautti on semmoinen. Kaksi kirjaa boksissa. Samoin Kari Leppäsen Achilles Wiggen integraalit. Lähtökohtaisesti en harrasta luxusta, mutta joskus ei muita versioita ole edes saatavissa.
-
Kaikki varmasti tietävät kantani.
On, omnibuksilla on paikkansa mutta kuten sekä Epic collections että DC Finest saman voi tehdä pehmytkantisesti.
Artist Editionit tajuan juuri sen taiteen kannalta, näkee viiva työskentelyn ja korjaukset.
Mutta deluxe puoli on ... eriskummallinen ilmiö. Yleisin syy miksi ikinä hankin on jos kerää jotain mitä ei juuri mitenkään lehtinä saa kokoon ja toinen on jos on halvempi kuin pehmytkantisesti.
Tiedän että tämä on monelle vaikea käsittää mutta en viitsi maksaa turhasta.
Tämän takia kun on muutaman ihmisen kanssa keskustellut siitä miten heistä olisi kiva julkaista ja tehdä " kauniita esineitä" jonka toki ymmärrän mutta hintojen realiteetit tulee vastaan.
Mutta kun se sisältö ratkaisee, ei formaatti.
Jokainen tykkää mistä haluaa kunhan ei muita vahingoita. Itse en vieläkään pidä sikaa vetovoimaisempana kun sille lätkii huulipunaa.
-
Ymmärränkö asian väärin. Luulin että Deluxe Edition on aina paras versio sarjiksesta. Laadukkain materiaali ja suurempi koko. Esim. hankin Absolute Batman vol.1, niin se on sellainen TP. Sivukoko on pienempi ja paperin laatu on mielestäni lähellä naurettavaa. Suuri osa sivuista on myös todella haaleita.
Energon Universe (EU) kohdalla, pelkästään kirjan taka- ja etukansi kimaltavat. Se lisää tunnelmaa kummasti kun ulkoasuun on panostettu. Sivujen paperilaatu on erinomainen ja teksti juuri oikean kokoista. Lisäksi esim. kaikki kannet ovat selattavissa lopussa: 1 sivu / 1 kansi. Sen lisäksi on hahmojen suunnittelusta useampi sivu, kuvia + kommentteja. Kyllä tuollainen lämmittää kummasti.
Sitten lyhyesti hinnasta, niin koen että jos kirjassa on esim. 12 tarinaa / "lehteä", lähes 300 sivua ja hintaa sen noin 40 euroa. Ilmainen kotiinkuljetus, niin onhan tuo ihan ok hintalaatusuhde. JA jos asunto on lähdössä alta, niin myymällä kirjan voi saada jopa 50 % takaisin. Kirjahyllyssä ainakin EU kirjojen selkämys, vai miksi sitä kutsutaan, niin sekin on hieno. Siinä näkyy esim. päähahmo alhaalla ja kirjan nimi ylhäällä.
Taide ei tule esiin huonon materiaalin päällä. Paperin laadulla ja koolla on valtaisa merkitys siihen fiilikseen, ellei sitten ole täysin tarina edellä kulkija. Itse visuaalisena henkilönä haluan että kuvat ovat voimakkaita, värit, musta, valkoinen ja suurempi sivukoko on aivan oleellisessa asemassa. Hahmot, vaikka vähän suurempina, ai että... ja maailmat. .....
-
Ollaan eri linjoilla.
Tarina JA taide ovat käsikädessä kulkeva kun kokonaisuus.
Totta kai myönnän että tarina tulee aina ensin.
Ex-naisystävän ja nykyisinkin hyvän ystävän kanssa aikoinaan väännettiin aiheesta: hänelle on mahdotonta lukea huonolla taiteella, siis ihan se piirrosjälki ei mille painettu, varustettua oli tarina miten hyvä ikinä ja minä en jaksa huonoa tarinaa vaikka taide olisi miten hienoa.
Samaa sovellan tässä: deluxe painos ei ole niin deluxe että perustelisi sillä minulle olemassaolonsa. Mieluummin lehtinä ja pehmeäkantisina.
Ja se kiiltävä paperi ei aina ole ratkaisu.
Koska vanhojen lehtien saalistamisessa on vaivansa jouduin miettimään hankkiako Mike Grellin Warlord omnibus. Ei ylikokoinen vaan siis ko sarjakuva yksissä kansissa.
Paperi on mattaa.
Koska on pidetty alkuperäinen 1980- luvun väritys jota ei todellakaan ole suunniteltu kiiltävälle paperille. Johon nykyväritys olisi....ateistina en oikein voi käyttää kerettiläistä...rikos taidetta kohtaan on lähinnä.
Yleisesti ottaen suhtaudun kovakantisiin ja deluxelaitoksiin jota kuinkin kuten syöpään, sillä erotuksella ettei kovakantiset ole surmanneet läheisiäni.
Ja koska tilastollisesti jokainen sairastaa sen~5 syöpää elinaikanaan niin onhan minullakin näitä muutamia.
Jos olen oikein ymmärtänyt sinun sarjakuvaharrastuksesi on alkutaipaleella. Minun on kestänyt vuosikymmeniä ja sarjakuvat lasketaan kuutioissa, ei hyllymetreissä tai kappaleissa. Ja kirjat myös.
Mieluummin pehmytkantinen compendium, trade tai lehti.
Itselläkin on näitä " no siitä ei ole muuta laitosta..." opusta jotka ovat suoraan sanottuna saatanan hankalia säilyttää missään kun eivät mahdu järkevästi muualle kuin pinojen alimmaisiksi.
Ikinä olisi hankkinut Praedoria kovissa kansissa jos olisin tiennyt että parempi versio tulee. Siis pehmytkantinen.
-
Britit tekee apex editioneja. Sillä tarkoitetaan kirjoja joissa sivut ovat originaalin näköisiä ja kokoisia.
Tää sama formaatti on just toi Artist's Edition (yms.), joiden tekemisen ainakin Yhdysvalloissa aloitti IDW-kustantamo, ja joita sittemmin muutkin kustantamot ovat tehneet.
Nää on tosiaan mielettömän hienoja ja mielenkiintoisia. Ja hyvin tehtyjä.
-
Taide ei tule esiin huonon materiaalin päällä. Paperin laadulla ja koolla on valtaisa merkitys siihen fiilikseen, ellei sitten ole täysin tarina edellä kulkija. Itse visuaalisena henkilönä haluan että kuvat ovat voimakkaita, värit, musta, valkoinen ja suurempi sivukoko on aivan oleellisessa asemassa. Hahmot, vaikka vähän suurempina, ai että... ja maailmat. .....
Nämä ovat tietenkin makuasioita. Toisaalta kyse on myös ainakin toisinaan taiteellisista ratkaisuista, minkälaista formaattia käytetään. Joskus taas teos on tehty tietynlaista formaattia tai painotekniikkaa varten. Hyvä esimerkki ovat sanomalehtien sarjakuvat, jotka on tehty julkaistavaksi huonohkolle paperille. Siksi niissä harvemmin näkee ohuita siveltimen vetoja ja monimutkaisia värityksiä. Jotkut taas, kuten vaikka Tex Willer, on tehty tiettyyn formaattiin, johon kuuluu pienehkö koko, mustavalkoisuus ja mattapaperi.
Lähtökohtaisesti ei siis voi sanoa, että formaatti tekisi teoksesta paremman. Formaatti voi parantaa teosta, jos se edistää teoksen teemoja ja esimerkiksi tunnelmaa. Tässä hyvä esimerkki ovat tietokoneväritystä edeltävät amerikkalaiset supersankarisarjakuvat. Niitäkin julkaistaan nykyään isokokoisina, paikoin uudella värityksellä ja kiiltävälle paperille painettuna. Usein lopputulos on alkuperäistä huonompi, vaikka painoteknisesti ehkä ne olisivatkin parempia. Syynä on se, että niitä ei ole alunperin tarkoitettu sellaiseen formaattiin. Tietenkin nykyään etenkin amerikkalainen supersankarisarjakuva tehdään tietokonevärityksellä ja painetaan kiiltävälle paperille, joten se voi näyttääkin hyvältä esimerkiksi deluxe editiona.
-
Tarkoitin lähinnä Absolute universumin TP vs Energon universumin DE. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Siksi valtava helpoitus että 2027 tulee myös AB Deluxe luksus painos. Vielä parempi jos mukana on lisämateriaalia.
Taisi olla G.I. Joe josta sellainen Omnibus. Paperi on kuin alkuperäistä sanomalehtipaperia. Moni arvostelija on kuitenkin kritisoinut tätä ja kertonut että kokoelma tuntuu halvalta. Tosiaan olen täysin alkutekijöissä genre sarjiksen suhteen, MUTTA sarjakuvia olen lukenut aina. Ne vaan on näitä hyvin perus juttuja, kuten joku Corto Maltese taikka Marsupilami. Asterix, Tintti, Lucky Luke ja vastaavat.
Toki jos jostain James Bond taikka muu Agentti/vakooja/trilleri -sarjasta tulisi joku luksus painos, niin ai että harkitsisin. Velvet, Sleeper, X9, V, Mustanaamio, jne.
-
Mielestäni paras syy kovakantisten albumien hankkimiseen on se, että ne yleensä kestävät lukemista paremmin kuin lehdet ja pehmeäkantiset. Etenkin lehdet taittuvat ja rypistyvät helposti. Luksuslaitosten mukana voi myös tulla mukavia ekstroja. Mutta kuten Curtvile ja Veli jo totesivat, suuri koko, kovat kannet ja kiiltävä paperi eivät ole aina itseisarvoja. Suurikokoiset julkaisut vievät hyllyssä paljon tilaa ja ne voivat olla hankalia lukea, koska niitä ei voi pitää käsissä tai ehkä ei edes sylissä.
Tietenkin nykyään etenkin amerikkalainen supersankarisarjakuva tehdään tietokonevärityksellä ja painetaan kiiltävälle paperille, joten se voi näyttääkin hyvältä esimerkiksi deluxe editiona.
Totta, että kiiltävä paperi sopii uusiin supersankarisarjakuviin paremmin kuin vanhoihin. Joskus kuitenkin kiiltävä paperi häiritsee, koska se nimenomaan kiiltää ja lukiessa joutuu muuttamaan sivua eri kulmaan, jotta valo ei häiritse.
Ymmärränkö asian väärin. Luulin että Deluxe Edition on aina paras versio sarjiksesta. Laadukkain materiaali ja suurempi koko. Esim. hankin Absolute Batman vol.1, niin se on sellainen TP. Sivukoko on pienempi ja paperin laatu on mielestäni lähellä naurettavaa. Suuri osa sivuista on myös todella haaleita.
Energon Universe (EU) kohdalla, pelkästään kirjan taka- ja etukansi kimaltavat. Se lisää tunnelmaa kummasti kun ulkoasuun on panostettu. Sivujen paperilaatu on erinomainen ja teksti juuri oikean kokoista. Lisäksi esim. kaikki kannet ovat selattavissa lopussa: 1 sivu / 1 kansi. Sen lisäksi on hahmojen suunnittelusta useampi sivu, kuvia + kommentteja. Kyllä tuollainen lämmittää kummasti.
Deluxe on osittain vain mainostusta; se ei tuo aina lisäarvoa. Katsotaanpa tuota Energon Universea. Tästä (https://www.youtube.com/watch?v=-ZfQSMz_Qgk) Youtuben kritiikkivideosta näkee miltä uuden Transformersin deluxe-laitos näyttää. Kannet ovat tukevat ja hienot ja sisältö hyvä, mutta, mutta…
Minusta deluxe-laitoksen pitäisi toistaa alkuperäiset sarjakuvat mahdollisimman hyvässä asussa. Muun muassa tuosta em. videosta selviää, että näihin Skyboundin julkaisemiin deluxe-kokoelmiin ei ole merkitty alkuperäisten lehtien vaihdoksia lainkaan, vaan kaikki sarjakuvien jaksot on vain koottu yhteen pötköön. Kuulemma jopa jaksojen ensimmäisiä sivuja (splash pagejä) on poistettu, koska ne sisältävät toistoa.
Kustantaja perustelee tätä ratkaisua sillä, että tarina tuntuu lukijasta sujuvammalta ja yhtenäisemmältä, kuin ”sarjakuvaromaanilta”. Ymmärrän, jos sujuvan lukemisen takia jätetään lehtien kannet pois jaksojen väleistä ja alkutekstit pois jaksojen aluista, mutta en hyväksy sitä, että historia kätketään lukijalta. Jos vaikkapa luen netistä, että hahmo X teki ensiesiintymisensä lehden numerossa Y, haluan ehdottomasti tietää, miltä kokoelmani sivuilta numero Y löytyy, jotta voin lukea tuon kohtauksen.
Alkuperäisnumeron vaihtumisen voisi varmaan merkitä sivulle vaikkapa pienellä niin että se ei häiritsisi lukemista. Itse merkitsisin edes sisällysluetteloon sen, millä sivulla mikin alkuperäisnumero alkaa. Mutta voi, näihin kokoelmiin ei ole merkitty edes sivunumeroita.
Kuulemma sama asia on tehty myös Skyboundin tavallisissa TP-kokoelmissa. Deluxe-laitoksissa sentään tavalliset kansikuvat on liitetty mukaan kokoelmien loppuun siinä missä TP:issä kansia ei ole lainkaan mukana.
Olisikohan tässä todellisena syynä saada lukijat ostamaan sekä irtolehdet että kokoelmat? Siis että lehdet ostettaisiin kansikuvien takia, ja deluxet erilaisen lukukokemuksen ja ekstrojen takia.
-
(EU) Deluxe Edition lopussa on aina 1 kansi / 1 sivu. Eli kaikki kansikuvat löytyy hienon näkösinä kyllä, MUTTA olen samaa mieltä että saisivat olla siellä "omilla paikoillaan". Toisaalta nyt tarina tuntuu yhtenäiseltä... kuitenkin pikku breikit ei haittaisi lainkaan, päinvastoin.
Sivunumerot häiritsevät itseäni, joten hyvä että niitä ei sentään ole mukana.
-
(EU) Deluxe Edition lopussa on aina 1 kansi / 1 sivu. Eli kaikki kansikuvat löytyy hienon näkösinä kyllä, MUTTA olen samaa mieltä että saisivat olla siellä "omilla paikoillaan". Toisaalta nyt tarina tuntuu yhtenäiseltä... kuitenkin pikku breikit ei haittaisi lainkaan, päinvastoin.
Joo, deluxeissa on lopussa tavalliset kannet, mutta ei vaihtoehtoisia kansia.
-
Mielestäni paras syy kovakantisten albumien hankkimiseen on se, että ne yleensä kestävät lukemista paremmin kuin lehdet ja pehmeäkantiset. Etenkin lehdet taittuvat ja rypistyvät helposti.
Tämä, toisaalta esimerkiksi deluxe editiot ja etenkin omnibukset ovat normaaleja sarjakuvalehtiä suurempikokoisia ja väistämättä painavampia ja hankalammin käsiteltäviä, mikä vaikeuttaa niiden lukemista.
Deluxe on osittain vain mainostusta; se ei tuo aina lisäarvoa.
Totta. Viimeistään 1990-luvulla alkoi keräilykulttuuri, jossa pitää saada erilaiset versiot haltuun. Moni ostaakin saman tarinan useampaan kertaan juuri keräilyn vuoksi. Toki lukijoina on varmasti sellaisiakin, jotka valitsevat yhden formaatin, jonka kautta lukevat sarjakuvat.
Olisikohan tässä todellisena syynä saada lukijat ostamaan sekä irtolehdet että kokoelmat? Siis että lehdet ostettaisiin kansikuvien takia, ja deluxet erilaisen lukukokemuksen ja ekstrojen takia.
Edelliseen liittyen vastaus on aika vahva kyllä. Onkin harmillista, että kokoelmat eivät sisällä aina tarinoiden kansia, eikä etenkään vaihtoehtokansia. Ymmärrän kansien poisjättämisen, jos julkaisu muutenkin on pyritty tekemään edulliseksi. Esimerkiksi Imagen julkaisemat Savage Dragon Archives -kokoelmat eivät sisällä kansista muuta kuin yhden sivun pienen yhteiskuvan. Yhteen Archives-kokoelmaan mahtuu noin 25 numeroa ja sivuja on yli 500. Nämä ovat ajalta, jolloin Marvel ja DC julkaisivat samantapaisia mustavalkoisia kokoelmia eli tämäkin on mustavalkoinen. Itse olen omassa hyllyssä olevat SD Archivet ostanut pääsääntöisesti alle 20 euroa kappaleelta, joten ei haittaa, että sisältävät vain pelkän tarinan ilman erikoisia ekstroja.
-
Näistä kansikuvista... valitsin juuri kuukauden "ilmaisen" kirjan (Global Comics). Absolute Flash. Jos oikein ymmärrän niin kansikuvia on 23 kpl. Tällaista on vaikea ymmärtää, MUTTA harrastajan kannalta vaihtoehtoja toki on. Pitkässä juoksussa kansikuvia on karmea määrä jos tämä on normaalia. 10 sarjista, 100 kantta vai... tietokanta parka.
-
(https://pics.filmaffinity.com/Batman_Hush-177501688-large.jpg)
Tarina
Lainasin kirjastosta Batman Hush. En ole tyytyväinen kirjan laatuun, MUTTA piirrostyyli on tajunnan räjäyttävää!! Pidän oikeastaan kaikessa tuossa. Nyt luettuna tarinat |1|2|3|
Ongelma
Taide on niin hienoa, että haluaisin tästä paremman version. Hitusen suurempaa kuvaa ja parempaa paperia. JA tämä onkin sitten se ongelma. Kirjasta on nimittäin julkaistu useampi eri versio. Mistä hankkia? Adlibris vai Walts Comic Shop... ja mikä versio.
Täällä opittua
Olen siinä käsityksessä, että Absolute versio on aina paras laadullisesti. MUTTA miksi sitten on sitä ennen julkaistu Omnibus versio, joka on vieläpä huomattavasti kalliimpi? Tuollainen on harhaanjohtavaa DC:ltä.
Toive
Haluaisin tietää alla olevien versioiden suurimmat erot ja mikä olisi fiksuin ostaa. Olen YouTubea katsonut, MUTTA pää menee oikeastaan vielä enemmän pyörälle.
Batman: The Hush Saga Omnibus
Sidottu
2023
130e
Absolute Batman: Hush
Sidottu
2025
94e
Batman: Hush 20th Anniversary Edition
Sidottu
2022
42e
Batman: Hush: DC Compact Comics Edition
Nidottu
2024
13e
Batman Hush TP New Edition
25e
Batman: Hush TP (DC Compact Comics Edition)
9e
Batman: Hush 2 HC *PRE-ORDER*
2025
25e
Batman Day 2025 - Batman Hush 20th Anniversary Edition HC Variant Dustjacket
41e
-
(https://pics.filmaffinity.com/Batman_Hush-177501688-large.jpg)
Täällä opittua
Olen siinä käsityksessä, että Absolute versio on aina paras laadullisesti. MUTTA miksi sitten on sitä ennen julkaistu Omnibus versio, joka on vieläpä huomattavasti kalliimpi? Tuollainen on harhaanjohtavaa DC:ltä.
Absolute versio 372 sivua ja omnibus 1272 sivua. Tuo varmaan riittää selittämään miksi omnibus on kalliimpi.
Itse suosin omnibuksia koska hinta per sivu on suhteessa edullisempi kuin absolute tai deluxe versiossa.
-
Tuo ei mielestäni selitä yhtään mitään, varsinkaan aloittelijalle. Olen siinä käsityksessä että Absolute on DC:n paras versio sarjakuvasta. Onko sivut sitten suurempia, paperi laadukkaampaa. Tuossa Omnibus versiossa tulee valtava määrä kaiken maailman tarinoita. Se ei välttämättä ole fiksuin tie Hush tarinaan.
Sitten toiseksi jos katsoo vaikkapa Walts Comic Shop, niin molemmilla hintaa ihan riittävästi.
-
Kilpikonna: Tiedätkö, että Hush on julkaistu myös suomeksi? Sen alku tuli aikoinaan Megassa 7/2003 (kyllä, luit oikein: Marvel-lehdessä!) ja loput sitten jatkosarjana DC Spesiaalissa vuosina 2004 ja 2005. Julkaisujen tarkemmat sisällöt voi poimia täältä (https://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/baterik.html). Ja Hush 2 tulee suomeksi syyskuussa. Näiden avulla myös voi parantaa suomen taitoa.
Tämä kysymys tosin meni sivuun absoluteista ja deluxeista. Palatakseni aiheeseen, sanoisin, että ehkä sinä, Kilpikonna, arvostat liikaa kovakantisia kokoelmia.
-
Okei, en tiennyt että Hush on myös suomeksi. Olen lukenut myös pehmeä kantisia, heikommalla paperilla. MUTTA toistaiseksi paras lukukokemus on ollut Duke & Cobra Commander (Deluxe Edition). Esim. Absolute Batman Vol.1 ja Vol.2 ovat laadulta sellaista ok tasoa. Kansi pehmeä. TP taitaa olla lyhenne. (Adlibris).
Kelasin että keräisi rahaa DC, Hush Absolute Edition kirjaan. Haluaisin nähdä miten laadukkaita nuo ovat. Piirrosjälki on kuitenkin niin hienoa. Värit pitäisi olla myös kunnossa. Kirjastossa on Hush, jonka yli ajettu varmaan ruohonleikkurilla. Kyllä sellainen syö fiilistä. Toinen minkä huomasin niin se kirjan keskikohta. On vaikea saada paneeleista kunnolla selvää, jotka ovat "keskellä".
Eli joka ikinen sivu täytyy miettiä miten näkisin koko paneelin. Sitten sekin yllätti että on sivuja, joissa minulla on vaikeuksia ymmärtää missä järjestyksessä paneelit pitää lukea. Väitän että suurempi sivukoko ja ylipäätään panostus laatuun tulee näkymään lukukokemuksessa. (Digi sarjiksen kanssa jatkuvasti ongelmaa paneelien kanssa. Välillä oikein mukava ja välillä en näe tekstiä kunnolla. ZOOMi ei toimi oikein jne.).
-
Olen siinä käsityksessä että Absolute on DC:n paras versio sarjakuvasta. Onko sivut sitten suurempia, paperi laadukkaampaa. Tuossa Omnibus versiossa tulee valtava määrä kaiken maailman tarinoita. Se ei välttämättä ole fiksuin tie Hush tarinaan.
Ei, tämä on näkemysero.
TOSA ja minä arvostamme tarinaa ja omnibuksessa ei ole " sattumanvaraista jotain" / kaiken maailman tarinoita.
Siinä on Hush pohjustuksiineen ja nähtävästi myös kohta suomeksi tuleva Hush 2 samoissa kansissa.
Omnibus ei ole karvalakki laitos.
Mutta makuasioista ei voi kuin kiistellä, jos olen oikein viestihistoriaasi ymmärtänyt isompi koko ja paksumpi kiiltävä paperi lisäävät tasoja lukukokemukseesi.
Itse valikoin lehtiä ja omnibuksia ja pidän DC Compact pokkarikoon versioista . Olen siellä TOSAn päädyssä tärkeämpi asia on se tarina ja taide.
Ei-sarjakuvallinen vertaus: vuosia sitten vietettiin paremman puoliskoni luona iltaa. Hän jutteli ystävättärensä kanssa avokeittiössä ja minä pidättelin epäsosiaalisuutta olohuoneessa ystävättären miehen ( sittemmin ex- miehen) parissa oluiden äärellä.
Hänelle oli kovin vaikeaa nauttia musiikista koska naisystäväni stereoiden vahvarit olivat hiukan heikot ja johdotus ei ollut kultaa tai platinaa.
Minulle oli tärkeämpää että Black Sabbath soi.
Sama minusta tässä.
-
Okei, tutkitaan se Omnibus sitten vielä tarkemmin. Jos siinä vielä Hush 2 mukana. Noista musiikki jutuista sen verran että kun on tottunut erinomaiseen äänentoistoon niin paluuta ei ole. Sama kuvanlaadussa. Sarjakuvissa ainakin itselle se piirrostyö, värit, koko saa olla parasta mitä on tarjolla.
Suuremmassa kuvassa on enemmän yksityiskohtia. Kuten kaikki täällä tietävät niin taitelija piirtää esim. hahmon suureen kokoon ja sitten se kuva pienennetään sarjakuvaan sopivaksi. Pienentyminen lisää sellaista COOL efektiä. MUTTA vain tiettyyn pisteeseen asti. Yksityiskohdat kärsivät pienemmästä sivu koosta.
-
Siinä on Hush pohjustuksiineen ja nähtävästi myös kohta suomeksi tuleva Hush 2 samoissa kansissa.
Omnibus ei ole karvalakki laitos.
Voitko hieman avata tätä? Esim. Adlibris, niin siellä on Hush Omnibus, MUTTA se kai julkaistu 2023 ja siinä ei ainakaan kuvauksen perusteella ole Hush 2 tarinaa. Eli onko tulossa uusi versio englanniksi ja sitten suomeksi? Nimen omaan Omnibus versio.
-
Tuossa myynnissä olevassa omnibuksessa ei ole mukana Hush 2. Siinä on koottuna Hush, Hush money, Hush returns, Heart of Hush, The house of Hush sekä Batman gotham knights 60-65, 67-71, 73-74, Hush interlude from wizard 0, batman hush 20th anniversary joille en nyt nopeasti löytänyt muita kokoelmia kuin omnibuksen.
Eli omnibuksessa kaikki tarinat liittyvät Hush tarinaan eikä mukana ole siis mitä tahansa tarinoja.
Myöhemmin saattaa toki tulla myös uusi painos jossa hush 2 on mukana mutta siihen voi mennä vuosia.
-
TOSA ehti väliin.
Nostan kättä virheen merkiksi.
Hush 2 kun tavallaan pitäisi olla...laskee nakkisormin..Hush 6
Hush on usein se ensimmäinen 12 lehteä joka ei niin iskenyt. Jim Lee on hyvä taiteilemaan mutta Jeph Loeb oli minusta parempi edesmenneen Tim Salen kanssa kuin Hush saagassa.
Jossain on sekä Hush ( tai eksällä koska Jim Lee kuvitus) ja Hush money.
-
Ok, kiitos viesteistä. Tämä selventää paljon.
Tarkoitin tuolla että on tarinoita sieltä täältä, että arvostelujen mukaan osa ok tasoa, osa ihan hyviäkin. Tulkitsin tämän että mukana on ns. "täytettä", vaikka näin ei ole. JA joku sanoi, että Absolute versio aina paras, vaikka ilmeisesti Omnibus on se lippulaiva juttu.
Täytyy varmaan aloittaa sitten rahan kerääminen tuohon. Maksaa mitä maksaa. Se taide teki niin suuren vaikutuksen ja jostain syystä tykkään siitä tarinan kerronnasta. Bättis kelailee asioita mielessään, Alfred kertoo tarinaa, Oracle kommentoi väliin ja mukana on heti alkumetreillä, niin FBI, kissa, myrkkymuratti, kroko, nimettyjä palkkasolttuja, metsästäjä, panttivanki, kirurgi ja ties kuka muu. Silti homma tuntuu täysin loogiselta.
-
JA joku sanoi, että Absolute versio aina paras, vaikka ilmeisesti Omnibus on se lippulaiva juttu.
En tiedä, mitä lippulaiva tässä tarkoittaisi, mutta Absolute, Deluxe ja Omnibus -versiot palvelevat kaikki hieman eri tarkoituksia (kaksi ekaa toki risteävät toisiaan). Absolute ja Deluxe -editioissa idea on tosiaan tarjota mahdollisimman laadukkaasti ja isokokoisena extramateriaalin kanssa ehostettuna jokin tarinakokonaisuus. Sen sijaan Omnibus on kyllä yleensä isompikokoinen ja kovakantinen, mutta siinä pääpaino on sivumäärällä eli sarjakuvaa on paljon. Omnibuksia löytyy pehmeäkantisinakin ja nykyisin osa kustantamoista julkaisee omnibuksia pehmeäkantisina compendium-nimellä. Eli tarjotaan ~1000 sivua sarjakuvaa. Ekstroja voi olla tai sitten ei, mutta ei yleensä samassa mitassa kuin Absolute ja Deluxe -editioissa. Omnibuksissa julkaistu sarjakuva voi sitten olla sama kuvakäsitelty versio kuin Absolute tai Deluxe -editioissa tai sitten jokin muu.
Esimerkkinä aloituksessani mainitsema The Man of Steel absolute edition, jossa on kovat kannet, laatikko, iso koko ja ekstroja lisäksi suunnilleen sama määrä kuin itse sarjakuvaa. Man of Steelistä ei ole (ainakaan vielä) omnibusta, mutta jos olisi, niin siinä olisi vain kovat kannet ja iso koko ja tietenkin sitten lisänä Superman, Action Comics ja Adventures of Superman -lehtien numeroita, jotka the Man of Steel -minisarjaa aikoinaan seurasi.
-
Okei, no tuossa mielessä tilanne kääntyy sitten DC Absolute versioiden puoleen. Katsoin YouTubesta videon, jossa oli henkilö, joka oli kerännyt KAIKKI Absolute versiot. Näytti hienolta. Pidän etenkin siitä että mukana on kansikotelo.
Sitten oli joku bättis tarina, josta oli mukana kaksi versiota, originaali väreillä ja piirroksilla sekä sitten parannettu versio samasta sarjiksesta. Eli sai molemmat. Tuollainen olisi kova.
-
Onkohan täällä ketään, jolla yli 1000-sivuinen Omnibus kirja... kelasin nimittäin että hankkisi tuollaisen TMNT. Mutta sitten katsoin YouTube arviota, niin onkohan tuollaista aikalailla vaikea lukea? Painava jättiläinen ja tuskin paperinlaatu mikään erikoinen. (TMNT Ongoing Compendium Vol. 1).
-
On useampikin yli tuhatsivuinen omnibus. Ovat tietenkin raskaita. Paperinlaatu on hyvä.
Tarkoitan oikeasti hyvä, mutta muistaakseni sinusta ei. Yleisesti ottaen kuitenkin ~90- 100gsm luokkaa mikä on enemmän kuin riittävästi.
-
Pystyyköhän tuollaista edes kunnolla lukea... joo ehkä fiksuin hommata (TMNT: The IDW Collection Volume 1). Yli suuret sivut ja selkeästi tuollainen keräilijän versio. Ilmeisesti 18 tuollaista ja jokaisessa oma värinsä hahmon mukaan.
(https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTxOY7LnHCypFKtNbKRX1VTrg__uC4j_uwERvebBkQK_A&s=10)
-
Onkohan täällä ketään, jolla yli 1000-sivuinen Omnibus kirja... kelasin nimittäin että hankkisi tuollaisen TMNT. Mutta sitten katsoin YouTube arviota, niin onkohan tuollaista aikalailla vaikea lukea? Painava jättiläinen ja tuskin paperinlaatu mikään erikoinen. (TMNT Ongoing Compendium Vol. 1).
Usein mainitaan että omnibus olisi jotenkin hankala. Jos vain rahat riittäisi niin itse ostaisin pelkästään omnibuksia.
Hinta per sivu on sopiva. Kokoavat yleensä tarinat kronologisesti ja mukana myös siihen aikaan julkaistut spesiaalit ja minisarjat. Mukana alkuperäiskannet yms, painojälki hyvää ja paperi laadukasta.
Luen omnibukset aina sängyllä ja aseteltuna tyynyjen väliin. Samalla tavalla luen essentiaalit ja epic collectionit sekä compendiumit. Niissä vain hankaluutena on se että alussa ja lopussa niitä täytyy pitää auki. Omnibus pysyy auki itsestään. Eli näihin verrattuna omnibuksen lukeminen on helppoa.
Toki jos vertaa yksittäisiin lehtiin tai albumeihin niin onhan niitä helpompi lukea ja käsitellä. Niitä vain tulee nykyään luettua todella vähän.
Ne absolute ja deluxe editionit mitä itsellä löytyy hyllystä on tullut ostettua vain siksi että niissä on ollut se tarina mitä tarvitsin. Ekstroilla ei oikeastaan ole minulle merkitystä. Jos on pelkkää tekstiä niin käytännössä en lue niitä koskaan. Originaalisivut ja vaihtoehtoiset kannet yms selaan vain nopeasti läpi. Taide on mielestäni omnibuksissa jo ihan riittävän hyvin nähtävissä niin en tarvitse mitään isompaa sivua sen tarkasteluun.
-
Okei, tuossa mielessä Omnibus voisi olla hyvä valinta. Nämä nimet vaan aiheuttavat ongelmaa: Teenage Mutant Ninja Turtles: Ongoing Compendium, Vol. 1. Eli ei sanaa Omnibus. MUTTA sitten Adlibris kansi ilmeisesti tällainen:
(https://media.dubraybooks.ie/asset/dc0bf698-afb1-4c5c-b412-43eae71b29a0/9798887244457_5642183668.jpg)
Eli kannessa lukee kuitenkin Omnibus. Verkkokaupassa Compendium. En ymmärrä logiikkaa lainkaan.
-
Okei, nyt ymmärrän miksi noin edullinen, 46 euroa. Kokoelmassa on tarinat 1-50. Ei mitään ekstroja taikka speciaaleja. Luultavasti fiksumpi aloittaa kovakantisista kirjoista, joissa aina yhdessä 12 tarinaa, MUTTA ilmeisesti kaikki ekstra ja erikoisuudet mukana. Hinta toki 55 euroa / per kirja. Eli tulee paljon kalliimmaksi, toisaalta mikäs kiire tässä on.
-
Eli kannessa lukee kuitenkin Omnibus. Verkkokaupassa Compendium. En ymmärrä logiikkaa lainkaan.
Ei siinä varsinaisesti mitään logiikkaa olekaan. Eri kustantajat nimevät näitä julkaisuja hieman eri tavoin. Esimerkiksi Dark Horse -kustantamo on jo pitkään julkaissut pehmeäkantisia noin 400-500-sivuisia kokoelmia omnibus-nimellä. Toisinaan ne ovat jopa olleet normaalia sarjakuvalehteä pienempikokoisia. Nykyisin sitten ainakin DC julkaisee omnibus-nimellä kovakantisia ja compendium-nimellä pehmeäkantisia.
-
Joo ihmettelen. Kannessa lukee Omnibus, mutta tuote ei olekkaan Omnibus vaan Compedium. Siihen päälle erilaiset kannet sekoittamaan tilannetta. Esim. Waltz Comic Shop kansi on aivan erilainen. YouTube arvioissa törmää tuohon. Adlibris versio on sitten ilmeisesti jotain ihan muuta.
Ei tämä kovin aloittelija ystävällistä ainakaan ole. Sekavaa verrattuna moneen muuhun harrastukseen. Aina ei meinaa edes ISBN-numerolla löytää teosta League of Comic Geeks -tietokannasta.
-
Siihen päälle erilaiset kannet sekoittamaan tilannetta. Esim. Waltz Comic Shop kansi on aivan erilainen.
Huomaa tuo linkittämäsi kuvan alareunassa oleva merkintä "Not final cover". Se tarkoittaa, että kyseessä ei ole lopullinen kansikuva. Kustantajat laittavat usein jonkin kuvan ennakkotietoihin, joka ei päädykään varsinaiseksi kansikuvaksi.
-
Walz Comic Shop kansi on sitten tällainen. Jos tilaa Adlibris, niin ei edes tiedä millainen kansi tulee.
(https://waltscomicshop.com/cdn/shop/files/teenage-mutant-ninja-turtles-ongoing-compendium-vol-1-tp-pre-order-9170841.jpg?v=1769767160&width=700)