Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : VesaK 04.03.2005 klo 11:25:50
-
Marvelman / Miracleman suomeksi! Siinä olisi haastetta!
-
Oikeuksia ei saa ja tarinahan jää pahasti kesken. Tietenkin Alan Mooren # 1-16 olisivat oiva kokonaisuus.
Eli sekava juttu tuon oikeudet ovat.
Toddsterin oli tarkoitus herättää sarja henkiin ja myydä leffaoikeudetkin.
Toddy ja Gaimaani ovat olleet puheissa vain lakimiehen välityksellä viime vuodet, mutta eikös tuo oikeusjuttu jo jollakin tasolla ratkennut. Siis McFarlane prod. omistaa / omisti Miraclemanista 66,7 ja Neil Gaiman + Mark Buckingham 33,3 prosenttia. Eli on mahdollista, että jo parin vuoden sisällä tulisi julki ainakin The Silver Age - kokonaisuus. Kopin on wood...
-
Toddy ja Gaimaani ovat olleet puheissa vain lakimiehen välityksellä viime vuodet, mutta eikös tuo oikeusjuttu jo jollakin tasolla ratkennut. Siis McFarlane prod. omistaa / omisti Miraclemanista 66,7 ja Neil Gaiman + Mark Buckingham 33,3 prosenttia. Eli on mahdollista, että jo parin vuoden sisällä tulisi julki ainakin The Silver Age - kokonaisuus. Kopin on wood...
Gaimanin (tai oikeuden) tulkinta taisi olla ettei Toddilla ole mitään oikeuksia Miraclemaniin...
http://www.neilgaiman.com/journal/2004/02/last-legal-post-for-long-time.asp
-
Toddy-boi osti oikeudet Eclipsen konkurssipesältä kymppitonnilla (dollareita) mutta totuus on tämä:
It was a complex case of copyright. A search on google will provide many articles, I'm sure. The basic basic version, as I understand it, is that Neil created characters in Spawn #9 including Angela, Medieval Spawn, and Cogliostro. Neil also wrote Angela 1-3 and a partial script for Spawn 26. Todd failed to pay Neil for a bunch of stuff, which is kind of hard to follow, but in the late 90s, they made an agreement to trade owed money and Neil's half of the copyright to characters he cocreated for the rights to Miracleman, which Todd claimed to own (partially or whole, again it's weird) after buying up Eclipse Comics after it went bankrupt. Few years later, Todd started putting Miracleman stuff into his comics, Neil took him to court because either Todd owed him money still or was using MM without Neil's permission. Neil won on all counts (um, we have one thread here that has an article about that). Post script (and I hope I'm getting this right. It was all mixed up) Later, after looking at the original paperwork from Eclipse, turned out the copyright for MM reverted back to the original holders in the case that Eclipse went bankrupt, so Todd never even owned it.
-
USA:n patentti ja tavaramerkki -rekisterin mukaan Miraclemanin tavaramerkin omistaa Todd Mcfarlane productions. (http://tess2.uspto.gov/bin/showfield?f=doc&state=2nh96a.2.3)
Joten vaikka tekijänoikeudet omistaisi joku muu, niin nimeä ei saisi virallisesti käyttää julkaisuissa tms.
-
USA:n patentti ja tavaramerkki -rekisterin mukaan Miraclemanin tavaramerkin omistaa Todd Mcfarlane productions. (http://tess2.uspto.gov/bin/showfield?f=doc&state=2nh96a.2.3)
Mutta Marvelman ei ole kenenkään tavaramerkki...
Tosin jos katsotaan Miraclemanin koko statusta (http://tarr.uspto.gov/servlet/tarr?regser=serial&entry=76283194), niin siellä lukee näin:
Current Status: An opposition is now pending at the Trademark Trial and Appeal Board.
Toisaalta tila on pysynyt tuollaisena jo kolmen vuoden ajan, mutta joka tapauksessa TMP:n oikeus tavaramerkkiin on kiistettävissä. TMP ei kai ole edes hyödyntänyt tavaramerkkiä yhtä rujoa patsasta enempää, joten tilanne taitaa näyttää epävarmalta Toddinkin mielestä.
-
Kuten "Paholaisen Asianajan" nähneet tietävät, USA on lakimiesten luvattu maa. Mut hei, Niilohan voi nimetä hahmon taas Marvelmaniksi...
-
Ah, niinpä onkin. Ilmeisesti tuo "rujo patsas" on sitten se ainokainen teos, jonka oikeudet Mcfarlanella tekijänoikeusrekisterin mukaan on.
-
Eikös Miraclemanin kanssa ollut semmoinen juttu, että osansa oikeuksista omisti aina sen hetkinen tekijätiimi? NG:n yritti selkeyttää tuota omalta osaltaan siten, että perusti Marvels and Miraclesin, ja antoi sille oman osuutensa hahmosta. Alan Moore puolestaan on antanut osansa hahmosta NG:lle, joten tuokin osuus on sitten MaM:illa.
Tuo on oikeastaan aika hyvä veto; kaikki luovuttavat palasiaan yhteen holding-yhtiöön, vaikka heillä ei olisi palasta edes ollut; jos palanen olisi jostain ihmeen syystä ollut hallussa, niin se olisi luovutettu... eli ei ole epätietoisuutta missä se pala nyt sijaitsee.. tjsp?
-
Toddy ja Gaimaani ovat olleet puheissa vain lakimiehen välityksellä viime vuodet, mutta eikös tuo oikeusjuttu jo jollakin tasolla ratkennut. Siis McFarlane prod. omistaa / omisti Miraclemanista 66,7 ja Neil Gaiman + Mark Buckingham 33,3 prosenttia. Eli on mahdollista, että jo parin vuoden sisällä tulisi julki ainakin The Silver Age - kokonaisuus. Kopin on wood...
Dez Skinn, joka edustaa Marvel/Miraclemanin englantilaista kustantajaa (Quality) on maininnut, että hänen, Mooren ja kai Alan Davisin Eclipsen kanssa tekemässä sopimuksessa on kohta, jonka pohjalta Marvel/Miraclemanin oikeudet palaavat tekijöille, mikäli Eclipse vaihtaa omistajaa yms. (kuten tuossa aiemmassa siteerauksessakin mainitaan.) He eivät halunneet, että hahmon oikeudet menisivät jollekin tietylle taholle (millä saatetaan viitata Marveliin.)
Elikkä Todd McFarlane ei olisi koskaan hahmoa omistanutkaan, vaan oikeudet siihen olisi pitänyt palautua tekijöille. Heitä ei kai informoitu kun Eclipsen jäännökset menivät myyntiin, mistä koko sotku alkoi. Miksi juttu on sitten pitkittynyt, ei käy Skinnin puheista ilmi. Aiheesta on ollut puhetta Yahoon Miracleman-keskusteluryhmässä.
-
Joku vuosi sitten TwoMorrows julkaisi aika kattavan kirjan Miracle/Marvelman-historiasta, jossa käytiin läpi hahmon oikeudellista statusta (ja julkaistiin jokunen sivu Gaimanin ja Buckinghamin viimeisesti MM-jutusta, jota ei aiemmin oltukaan missään esitetty). Aika kinkkiseltä vaikutti tuo kaikki -- mm. Alan Davis huomautti, että Warrior-lehti osti häneltä aikanaan oikeudet vain kertajulkaisua varten, ja jopa Eclipse uudelleenjulkaisi hänen piirtämänsä jutut (ja käytti Davisin suunnittelemia hahmoja myöh. jutuissa) ilman hänen lupaansa ja maksamatta penniäkään taiteesta. Suosittelen kirjaa asiasta kiinnostuneille.
Rmäki
-
Todd McFarlane selittää Miraclemanin tilanteen: (http://www.ugo.com/channels/comics/features/toddmcfarlane/default_3.asp)
UGO: Has the Miracleman film gone back to Neil Gaiman or wherever it is supposed to go?
TODD: With the lawsuit, Gaiman walked away from Miracleman. I have the trademark for Miracleman. No one wants to say it out loud, but that's what happened with the lawsuit. Everyone was like "Hah hah, he killed Todd," but unfortunately -- or fortunately, depending on where you are standing -- he had to pick some copyrights to some Spawn characters or pick Miracleman. He didn't pick Miracleman.
UGO: Did he take Angela?
TODD: Yeah, he took some of the Spawn stuff. For whatever reason he walked away from Miracleman, so now Miracleman will be in the Image 10th Anniversary book.
Neil Gaiman selittää Todd McFarlanen tilanteen: (http://www.neilgaiman.com/journal/2005/03/guns-and-statues.asp)
Good old Todd. This was the same kind of thing he was doing in the fan press before the legal case. Charitably, I think it's fair to say that he's telling huge and easily disprovable fibs.
Rich Johnston tietää Miraclemanin omistusosuudet: (http://www.haloscan.com/comments/fanboyrampage/111150781446702810/#271102)
I have confirmed that the Eclipse contract, which Todd McFarlane bought, has a clause where rights signed to Eclipse revert after a period of non-publication, which has been exceeded considerably.
So they go back to Alan Moore, Garry Leach, Alan Davis and Dez Skinn. Moore has passed his share on to Neil Gaiman and Mark Buckingham. Davis passed his onto Garry. Leaving Garry with 60%, Neil and Mark with 30% and Dez with 10%.
Ai niin, Gaiman sanoi myös näin:
We're in the concluding stages of talks to bring the Alan Moore Miracleman stories and the stories I wrote and Mark Buckingham drew back into print.
-
Uutiset kertovat (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=22206), että Marvel on ostanut Marvelmanin oikeudet Mick Anglolta. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Palataan asiaan kun tulee uutta tietoa.
Joo, mutta koskeeko tuo kauppa vain 50-60 -lukujen materiaalia, oikeuksia Marvelman-hahmoon (vanhaan tai 80-luvulla uudistettuun) vai 80-luvulla julkaistuja tarinoita?
-
Jos olen oikein ymmärtänyt, nykyinen tilanne antaa Marvelille mahdollisuuden julkaista uusia Marvelman-nimisen sankarin seikkailuja. Anglon osuus jupakassa oli aika pieni.
Todd ja Neil seuraavat varmaan tarkkaan mitä Marvel tekee.
Mutta ketä muuta kuin Marvelia kiinnostaa Marvelin versio Marvelmanista? Siis onhan luonnollista, että Marvel haluaa kontrolloida kaikkea Marvel-nimekkeellä olevaa ja siitä tässäkin on kai kyse. Lähinnä voisi olettaa Marvelin saaneen tässä tilanteessa jonkinlaiset oikeudet vanhoihin Marvelman-tarinoihin ja otteen Marvelman-nimeen - vaikka Mick Anglohan ei hahmoa varsinaisesti omista ja vanhoilla tarinoillakin on useita eri piirtäjiä, eli periaatteessa heillä olisi kai yhtäläiset oikeudet varsinaisen omistajan ollessa tavoittamattomissa. Ja kuten Quesadan piirtämässä julisteessa ja Marvelin kauppaamissa t-paidoissa näkyy, käytetään niissä vanhaa Marvelman-logoa. 80-luvulla uudistetun Marvel-/Miraclemanin ulkoasu ja sarjaan luodut uudet hahmot ovat vielä muissa käsissä, eikä Marvel tiettävästi näiden tahojen kanssa ole ollut neuvottelupöydässä.
-
Jos olen oikein ymmärtänyt, nykyinen tilanne antaa Marvelille mahdollisuuden julkaista uusia Marvelman-nimisen sankarin seikkailuja. Anglon osuus jupakassa oli aika pieni.
Jep. Täällä (http://marvel.com/news/comicstories.8869.Marvelman_Now_A_Part_of_Marvel_Comics~excl~)hän tuosta oli. Mutta miten pirussa hahmon voi sijoittaa Marvel universumiin, puhumattakaan ylipäätään nykyisestä sarjakuvabisneksestä? Moinen tuskin varmaan mahdoton on, mutta hankalaa kuitenkin.
Mutta ketä muuta kuin Marvelia kiinnostaa Marvelin versio Marvelmanista?
Jos yleisöstä puhutaan, tuskin ketään.
Siis onhan luonnollista, että Marvel haluaa kontrolloida kaikkea Marvel-nimekkeellä olevaa ja siitä tässäkin on kai kyse.
Todennäköisesti. Ja se on juuri se kohta joka tässä hommassa tulee menemään pieleen.
Ja kuten Quesadan piirtämässä julisteessa ja Marvelin kauppaamissa t-paidoissa näkyy, käytetään niissä vanhaa Marvelman-logoa. 80-luvulla uudistetun Marvel-/Miraclemanin ulkoasu ja sarjaan luodut uudet hahmot ovat vielä muissa käsissä, eikä Marvel tiettävästi näiden tahojen kanssa ole ollut neuvottelupöydässä.
Ehkä on parempi, ettei Marvel kyseiseen neuvottelupöytään mene.
Niin Marvel saa vapaammat kädet luodessaan supporting hahmoja yms.
Tuolloin hahmon saisi ehkä sijoitettuakin nykyiseen supersankaribisnekseen tyylikkäästi.
-
Marvel julkaisee korkeintaan jonkun Marvelman-nimisen hahmon seikkailuja, että kukaan muu ei voisi. Samoin kuin Captain Marvel-nimisiä lehtiä on tullut aina sillloin tällöin, ja vain siksi, että oikeus säilyisi.
Jep. Mutta tämä lienee poikkeus ainakin yhdessä asiassa.
Meinaan kun muistelee, että Marvelmanin voima on siinä, että kun hän sanoo sanan "kimota!", maailma pelastuu. Ihan näin helpolla ei muut pääse...
Hahmoa tuskin sijoitetaan itse varsinaiseen universumiin.
No, Dan Buckley vaikuttaa kuitenkin olevan oikeasti innoissaan siitä, että hahmo pääsee taas isompaan julkisuuteen.
Quesadalle/Marvelille muuten koko homma on pelkkää oheistuote bisnestä.
-
Wikipedian mukaan Alan Moore on pari kuukautta sitten antanut ymmärtää, että joku on julkaisemassa Miraclemaneja uusintana. Siitähän soppa syntyisi, jos yhtä aikaa tulisi kahden samannäköisen hahmon seikkailuja. Muut yhtäläisyydet jäävät nähtäviksi.
Lisäksi on ollut puhetta animaatiosta.
Sellainenkin huhu oli liikkeellä, että Miraclemanit piirrettäisiin uusiksi Mooren käsikirjoituksista. Ilmeisesti myös käsitys, että Mick Anglo omistaisin oikeudet hahmoon on peräisin Moorelta. 80-luvun tarinoiden uusintajulkaisu lähiaikoina on epätodennäköistä, koska tuon Marvel-kaupan yhteydessä kävi ilmi, että Marvel ei ole neuvotellut uudistetun hahmon parissa työskennelleiden kanssa. Eri piirtäjillä on oikeudet omiin töihinsä ja sarjan sivuhahmoja on myös eri tekijöiden omistuksessa. Alan Davis suivaantui jo aikoinaan Eclipselle piirrostensa käytöstä, koska hän ei puheidensa mukaan tehnyt Eclipsen kanssa mitään sopimusta. Eli vaikka Marviclemaniin liittyviä muita sotkuja ei olisikaan, ei uusintajulkaisujakaan tehdä ihan noin vaan.
-
Sellainenkin huhu oli liikkeellä, että Miraclemanit piirrettäisiin uusiksi Mooren käsikirjoituksista.
Johan on IhmeSoppa. Kas kun eivät tee mangana.
Itse pidän eniten niistä jaksoista jotka Gaiman kirjoitti aluksi, vielä erittäin selkeästi Mooren oppipoikatyylillä. Mark Buckinghamin & co. piirroskin/visualisointi on loistavaa. Esimerkiksi, kuten Gaiman itse on todennut, oli ilahduttavaa että MiracleWarhol-tulkinnan kautta Andy McSerigrafikopistin työt avautuivat uudella tavalla monille lukijoille.
-
Aika kauan sitten olen tuon lukenut, mutta eri hyvät muistikuvat siitä jäi. Taisin pitää parista ekasta alpparista eniten, mutta eipä tuossa juuri heikkoa matskua tullut.
-
Gaimanin/Buckinghamin Golden Age ei ole mitenkään oppipoikamaista, vaan
eroaa tyylillisesti sarjan aiemmista osista huomattavassa määrin. GA koostuu sarjan miljööseen sijoittuvista "mikrotason" tarinoista, improvisoiden Mooren luoman maailman pohjalta. Miraclemania itseään tuskin nähdään vilauksenkaan verran.
Silver Agessa, jota kerkesi kaksi numeroa tulla, sitten palataankin itse tarinan keskushenkilöihin ja tällöin fiilis on paljon enemmän Mooren kaltaista.
Itse asiassa en ole koskaan käsittänyt miksi Gaimania pidetään jonkinlaisena vara-Moorena. Gaiman on kirjoittanut Mooren perässä myös Swamp Thingiä, mutta ei siinäkään ollut mitään apinointia.
-
Gaimanin/Buckinghamin Golden Age ei ole mitenkään oppipoikamaista, vaan
eroaa tyylillisesti sarjan aiemmista osista huomattavassa määrin.
Luehan Gaimaanin haastattelut vaikkapa tuosta tämänkin säikeen alussa mainitusta Marvelman-taustakirjasta. Ilman Moorea Gaiman olisi "pelkkä" fantasiakirjailija. Aivan selvää kisällintyötä ovat mm. Warhol-juttu ja Vakoojatarina. Totta kai ne poikkeavat sarjan alusta, Moore käsitteli jo "yli-ihmiset todellisessa maailmassa" -teeman ja ojensi sitten juonilangat Gaimanille.
Swamp Thingiä ainakin sivuavia tarinoita on Gaimanin tuotannossa kolme, kaikki löytyvät Midnight Days-kokoelmasta. Plus sitten viittaukset Sandmanin alkupuolella. Sekä tietenkin Black Orchid.
http://en.wikipedia.org/wiki/Neil_Gaiman's_Midnight_Days
-
Todd McFarlane ilmoitti aikovansa keskustella lakimiehensä kanssa.
On todettu, että kun Todd osti Eclipsen, niin kauppaan ei kuulunut nimi Marvelman. Miracleman taas kuului. Eclipse ei koskaan julkaissut Marvelmanin nimellä sarjaa.
No, lakimiesten kanssa aiheesta on keskusteltu kai jo jokunen vuosi. Tuon Eclipsen konkurssin yhteydessähän on puhuttu, että Miracleman-hahmon oikeudet palautuivat konkurssin yhteydessä alkuperäiselle julkaisijalle ja tekijöille. Todd McFarlanella on ehkä jonkinlainen osuus Miracleman-logoon (ja kai nimeen), joka oli Eclipen rekisteröimä tavaramerkki, mutta sekään ei ole varma.
Neil Gaiman:
"As part of the court case, we finally got to see the Miracleman paperwork. It turned out the entire paperwork that Todd hadn't sent me consisted of an expired Eclipse Trademark registration for the MM logo. From another source I also got to see the original contract, under which Eclipse had obtained their license to a part share in the Miracleman character, and it was explicit in saying that in case of Eclipse folding, or even substantially changing directors, that Eclipse's share in the rights to Miracleman would revert."
http://journal.neilgaiman.com/2004/02/last-legal-post-for-long-time.asp
-
http://www.bleedingcool.com/2009/08/10/marvelman-the-other-bid/
-
Tämän kun vain näkisi: "The question on comic fans' lips since Marvel announced their purchase of Marvelman at San Diego Comic-Con has finally been answered: Yes, they will be reprinting Alan Moore's classic pre-Watchmen run on the character."
http://io9.com/5352771/classic-marvelman-will-appear-from-marvel
-
Vastaus aiempiin kysymyksiin:
The company is releasing Marvelman comics in the way they want, and they want to "start where it started" with the Mick Anglo creations that were so popular with British fans in the '50s and beyond. Quesada talked about meeting Anglo and how the man has written many books about topics outside of comics and how he's a World War II and boxing enthusiast, so introducing the man and his work to the public is key for Marvel. They're not interested in immediately shoe-horning the character into books like "Avengers."
-
Vastaus aiempiin kysymyksiin:
Eli mihin kysymyksiin?
-
Eli mihin kysymyksiin?
Tarkoitin siis tuota kun aiemmin mietin että miten hahmo tehdään tutuksi Marvel Universumille jne. ja tuossa sitten tuli vastaus. Eli vanhaa tavaraa ensin, sitten varmaankin uutta ja sitten vasta miettivät että vaikuttaako hahmo muihin Marvel lehtiin, liittyykö johonkin tiimiin, mikä asema Marvel Universumissa ja onko mukana eventeissä yms. Ihan hyvä ratkaisu mielestäni Marvelilta, etteivät lähde hätiköimään, vaan hoitavat hahmon rauhassa tutuksi ja sitten vasta söheltävät, jos söheltävät.
-
Nuo alkuperäisethän on ihan kauheaa kökköä, tai ainakin ne mitä Eclipseltä tuli aikoinaan reprintteinä. Alkuperäisten uudelleenjulkaisu tässä vaiheessa on huono veto sillä Mooren varmaankin pastissiksi luettavan uuden Miracle-/Marvelmanin uudelleenjulkaisu olisi ollut paljon parempi idea.
Nyt voi vielä käydä siten että jotkut ignorantit moroonit olettavat näiden alkuperäisten pohjalta että sarjaa ei kannata ostaa. Edes silloin kuin Mooren jutut sitten joskus julkaistaan uudelleen. Sarja lopetetaan sitten heikkojen myyntien vuoksi vielä tms
-
Tuota kuuluuhan tuosta uuttakin.
Marvel alkaa julkaista sitä 80 Marvelmania tekijöinään Neil Gaiman ja Mark Buckingham jatkaenmyös siitä mihin sarja jäi.
Tai no uutta ja uutta se numero 25 on nyt kerännyt pölyä sen 20 vuotta mutta siis tulee tammikuussa 2014 päivänvaloon.
Mutta sille siis on tulossa jatkoakin.
edit. laitetaas tänne ihan linkkikin (http://marvel.com/news/story/21334/nycc_2013_miracleman?) ettei mene taas "se horisee omiaan" kastiin
-
Tuota kuuluuhan tuosta uuttakin.
Marvel alkaa julkaista sitä 80 Marvelmania tekijöinään Neil Gaiman ja Mark Buckingham jatkaen myös siitä mihin sarja jäi.
Oho!
Aika kauan on tuota tullut odotettua enkä uskonut koskaan sitä näkeväni.
Katotaan saavatko myös ulos ne aiemmat numerot kokoomina.
Väittäisin että ottajia olisi.
-
tuntien firman toimintatavan olettaisin että yrittävät nekin vääntää ulos trademuodossa ensin kovissa kansissa sitten pehmytkantisena.
Painotus yrittävät.
Näihin ...öööö...uusiin vanhoihin lehtiin on sitten lisätty linkin mukaan uutta materiaalia ja lisiä joukkoon.
Mennee muutama kuukausi ennen kuin oikeasti tietää mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
-
Hyvä jos viimein pääsee tämä sarja liikkeelle sekä vielä loppuun asti. Silver Age ei päässyt kunnolla alkamaan ja sitten olisi vielä Dark Age.
Jos nyt mitään erityistä on sanottavana Man of Steel-pätkästä, niin ainakin että se käytti samaa teemaa kuin Miracleman: Mikä on loppulasku ihmiskunnalle siitä, että joukkoomme ilmestyisi yli-ihmisiä?
-
Itse asiassa eilen 14.10.2013 vahistettiin että Marvelin Miracle Man #1n tekijätiimi on Alan Moore,Garry leach ja Alan Davis.
Tämän myötä vaikuttaisi siltä että Gaimanin ja Buckinghamin työt tulisivat vasta loppuvuodesta tai alkuvuonna 2015 eli numeron 16 kohdalla.
Se ettei Marvel halunnut tiedotteessaan mainita lainkaan Moorea (paitsi se viittaus Kadonneisiin Wartijoihin tjs) johtuu varmaan Alanin herkän kohteliaasta mielenlaadusta ja "muut kuin minä ovat roskaa"asenteesta ja arvatenkin Moore ei halua rojalteja ja nimeään liitettävän tähänkään.
-
No ei kai halua, kun hahmo eli Marvelman päätyi lopulta just sen riistolafkan hoteisiin joka aikoinaan tappoi alkuperäisen sarjan.
Eikä Miracleman kuitenkaan ole Moorenkaan hahmo, "pientä pintaremonttia" hän sille vain teki.
-
Tuli luettua tuo Miracleman #1 vaikkei se mikään oikea ykkösnumero ollut vaan vanhan kertausta eri vuosikymmeniltä (tarinat laidasta laitaan), aika paljon Miracle-perheellä ja Shazam-perheellä on yhtäläisyyksiä (tiedä sitten onko kyseessä puhdas kopiointi vai jotain muuta). Kannessa oleva Miracleman näytti omaavan ihan mukavan kokoisen kengännumeron.
-
Ensimmäinen kovakantinen kokoelma A Dream of Flying luettu (lehdet 1-4).
Ja juu, kyllä se Northamptonin partapotso juttuja osaa sepittää. Sisällön puolesta ei moitteen sijaa, päinvastoin, taisin vahingossa pistää muitakin puuttuvia Mooren juttuja tilaukseen tämän jälkeen. Mutta vähän näyttää siltä kuin juttu olisi alun perin tarkoitettu vähän isompaan julkaisukokoon, sen verran pikkuruiseksi menevät tekstit ja kaikki. No jos Warriorin sivukoko oli kuten 2000ad:ssä niin ilmankos. Vähän isompi koko olisi ollut paikallaan.
Lokakuussa tulee seuraava kokoelma.
-
Warrior oli magazine-kokoa juu, kuten esim. MAD.
Tässä kokoelmassa on aika paljonkin "uutta", kuten Aza Chorn-tarina. Erinomaisen tehokasta menoa, jossa ei liikaa jäädä lässyttämään vaikka mukana on ihmissuhteita ja sellaista. Ihan oikeaa sarjakuvaa, ei perus-supersankarihuttua.
-
Siis mitä mitä, onko ne nyt saaneet sen tekijänoikeuskiistan ratkottua, vai onko
tää joku uusioversio vai mikä?..
ps Ja jos jotakuta kiinnostaa ostaa alkuperäiset kokoelmat 2 ja 3 niin yksäriä mulle.
-
Siis mitä mitä, onko ne nyt saaneet sen tekijänoikeuskiistan ratkottua, vai onko
tää joku uusioversio vai mikä?..
Jo ja tulee 80-luvun stoori (päätarina, alkoi siitä kun MM tuli takaisin) ja sitten ~30-60-luvun stooreja (lehden täytteenä).
Jos Miraclemanniä julkaistiin Jenkeissä niin kumma kun CC ei sensuroinut sitä kun MMn alter ego harrasti seksiä raskaana olevan naisen kanssa (ei toki näytetty mutta naimaan ne kumminkin alkoivat), ei tuo nykyään sen kummempaa ole mutta 30 vuotta sitten asia erikseen.
-
Jos Miraclemanniä julkaistiin Jenkeissä niin kumma kun CC ei sensuroinut sitä
Eipä kuule Miracleman käynyt läpi Comics Coden koneistoa. CC oli itsesensuurihommeli, eikä kaikkia sarjakuvia ollut pakko sen läpi pistää. Etenkin pelkästään sarjakuvakaupoissa myytävät ja pienempien kustantamojen julkaisut oli usein Comics Coden ulkopuolella.
-
Lehto, tulee kiire. Marvel julkaisee pian Alan Mooren Miraclemanit luksuspainoksena.
Njaah, minkäs teet kun ei kellekään kelvannut aiemminkaan.
Ja nyt itseänikin kiinnostaa nämä uutukaiset.
Olen tainnnut aiemminkin sanoa että MM on Mooren tuotannon ydin, josta kaikki muu on johdannaista.
-
Ensimmäinen kokoelmakirja tsekattu ja ankeaksi todettu. Tarina ihan luettavaa viihdettä, mutta ne värit! Tässä on samalla tavalla pilattu piirtäjän kaunis viiva kuten Moebiuksen Incalin uusissa versioissa. En pidä siitä että tietokoneella uudelleenvärittäessä värittäjä luo väreillä uusia muotoja. Pyöristää, vähentää alkuperäisen piirroksen ehdottomuutta. Pidän vanhoissa värityksissä juuri siitä että lukija voi omassa mielessään pitkälti täydentää muodot mustavalkoisten viivojen väliin.
Netissä oli vertailtu alkuperäisiä värejä ja uusia ja toden totta, Jukka Laine: eivätpä alkuperäiset värit tässä tosiaan mitkään huiput ole. Kokoelmakirjan lopussa julkaistut mustavalkoiset näytteet nyt vaan ovat niin paljon kauniimpia kuin yksikään väritetyistä sivuista.
Linkki värivertailuihin (http://robot6.comicbookresources.com/2013/12/comparing-marvels-remastered-miracleman-to-eclipse-original/)
Ehkä joku retrohenkinen välimuoto olisi ollut paras, vähemmän överiksi vedetty. Tai itselleni mieleisin olisi kokonaan mustavalkoinen versio (alkuperäisellä kannella koska melko muodoton tämä uusi kansi).
-
Eipä kuule Miracleman käynyt läpi Comics Coden koneistoa. CC oli itsesensuurihommeli, eikä kaikkia sarjakuvia ollut pakko sen läpi pistää. Etenkin pelkästään sarjakuvakaupoissa myytävät ja pienempien kustantamojen julkaisut oli usein Comics Coden ulkopuolella.
Ei käynytkään kun se oli britti-tuotantoa, Eclipse julkaisi MMää 1980-luvulla ja ei tainnut välittää CCstä pennin vertaa.
-
"Uusin" lehti pisti vielä "paremmaksi", siinä näytettiin (kaikessa komeudessaan) kun MMn vaimo synnytti lapsen. Aiheellisesti alkup. numeron kannessa oli varoitus sopimattomasta sisällöstä lapsille.
-
Oli tässä uudessakin versiossa kannessa maininta "mature content".
Oli mutta alkup. oli isompi loota.
-
Joulukuussa tulee sitten kokonaan uutta Miraclemania.
http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=55283
Ja just alkoi uusvanha tarina.
-
Tekis nyt Gaiman loppuun oman osuutensa.
-
Edelliset MMt on kyllä olleet sen verta erikoisia että niissä on ollut pureksimista.
-
Mick Anglon vai?
-
Mick Anglon vai?
Vaikka kyseessä on Mick Anglon luomus nyt tarkoitetaan Alan Moorea. Josta siis käytetään nimeä The Original Writer koska ei halua nimeään Marvelin omistamiin uusintajulkaisuihin.
-
No hyvä sillä nuo Anglon aikaiset julkaisut olivat aika huumoripitoista.
-
No niinpä tietysti, viikko sitten ostin kovakantisena. Enpä olisi uskonut, että tätä suomennetaan.
Eiköhän ne suomenna TOP10:inkin, kun tilasin senkin. :P
...mutta ei valiteta, hienoa, että näitä julkaistaan myös Suomessa! Hyvä Like!
-
Oijoi, hieno uutinen!
Näköjään ei kannata enää ostaa mitään alkuperäiskielellä, kun kaikki parhaat tulee suomeksi. Kun vain jaksaa hetken odottaa. :)
-
Oijoi, hieno uutinen!
Näköjään ei kannata enää ostaa mitään alkuperäiskielellä, kun kaikki parhaat tulee suomeksi. Kun vain jaksaa hetken odottaa. :)
Riippuu mitä haluaa.
-
http://sarjakuvaruutu.fi/2016/08/ihmeista-ja-miraakkeleista/
Hyvältä kuulostaa, ensi viikolla saa!
-
http://sarjakuvaruutu.fi/2016/08/ihmeista-ja-miraakkeleista/
Hyvältä kuulostaa, ensi viikolla saa!
Tämähän vaikuttaa lupaavalta, alkoi oikeasti jännittämään. "Seitsemän vuoden jälkeen Marvelmanin kertomus oli päättynyt – ja lopputulos oli yksi huikeimmista sarjakuvista ikinä."
-
SS Libriconilta tuli muuten sarjisfestareiden mainosmeili. Siellä Miraclemanin hinnaksi on laitettu 25€. Aika sopiva hinta tuollaisesta lähes 400 sivuisesta järkäleestä. Verrattuna esim. Egmontin Marvel-julkaisuihin, jotka on jotain 150sivua ja libriconin hinta 30€, ovh jotain vielä enemmän.
Onko tämä muuten mustavalkoinen vai värillinen? Hinta viittaisi kyllä siihen että on mustavalkoinen, mutta jostain mulle oli jäänyt mielikuva että tämä olisi väreissä.
-
Värillinen on.
-
Värillinen on.
Kyllä on hinta kohdallaan!
-
Kyllä on hinta kohdallaan!
No niin toi onkin ihan kiva ostaa sit kun saa hyvään hintaan ja toivottavasti Alan Davis nimmaroi Sarjakuvafestivaaleilla myös. Tietääkö kukaan?
-
Kyllä vaan nimmaroi. Ainakin Rosebudin tiskillä la 3.9. klo 18-
-
Kyllä vaan nimmaroi. Ainakin Rosebudin tiskillä la 3.9. klo 18-
GREAT !! Hieno juttu.
-
Ai perkele! Oli pakko kirota ja ilmeisesti on pakko myös ostaa tuo namu, vaikka meinasin että tämän vuoden hankinnat on aikapitkälle jo tehty. Minäkin viime vuosituhannella vain hajanumeroihin tuosta sarjasta törmännyt, mutta vaikuttunut silti.
-
Alan Davis nimmaroi myös Turun Sarjakuvakaupan tiskillä, sunnuntaina klo 15-16.
Nyt vaan raajat ristissä jännitetään että se opus pikkuhiljaa rantautuisi Suomeen...
-
No kerkisikö Miracleman nimmaroitavaksi?
Kerkesi. En kyllä itse kerennyt odottelemaan herra Davisia, ja koitin saada sen sijaan SS Libriconin Eetun nimmaria siihen, tuloksetta.
-
Davis nimmaroi sekä festareilla lauantaina että sunnuntaina, mutta harmillisen lyhyt jono oli kumpanakin päivänä. Ehkä tieto nimmaroinneista ei ollut levinnyt? Davisia on kuitenkin julkaistu Suomessa 80-luvulta asti joten ihan tuntemattomasta tekijästä ei pitäisi olla kysymys.
-
Davis nimmaroi sekä festareilla lauantaina että sunnuntaina, mutta harmillisen lyhyt jono oli kumpanakin päivänä. Ehkä tieto nimmaroinneista ei ollut levinnyt? Davisia on kuitenkin julkaistu Suomessa 80-luvulta asti joten ihan tuntemattomasta tekijästä ei pitäisi olla kysymys.
Vähän huonosti oli kyllä nimmarointiajoista tiedotettu. Esim. tuo lauantain sessio tuli ihan puun takaa ja yllätyksenä, joten en ollut tajunnut ottaa nimmaroitavaa matskua mukaan. Sunnuntaina ei sitten jaksanut enää edes paikalle, kun lauantain myrskyinen sadesää vei kaikki mehut (illanvietosta nyt puhumattakaan).
Davisin lauantainen kyselytunti oli kuitenkin ihan silkkaa hunajaa ja täyttä asiaa! Näin avoimesti kertoiltua mielenkiintoista asiaa olisi mieluusti kuunnellut toisen ja kolmannenkin tunnin.
Säälittävän huonosti näitä nimekkäitä ulkomaankävijöitä festareilla nyt hyödynnettiin. Olisi nyt useampiakin esiintymisiä herroille sietänyt laittaa, kun tänne asti on raahattu. Nyt jäi moni potentiaalinen huipputilaisuus ihan kokematta.
-
Itse pysyin noissa kärryillä vaikka juurikin Sean Phillipsin ja Alan Daviksen kohdalla informaatiota joutui jaagaamaan.
Tietenkään en kaikkea lähtenyt raahaamaan kotoa mettäkulmille joten osan kohdalla luotin myös myyjien pelisilmään.
Tämä
Davis nimmaroi sekä festareilla lauantaina että sunnuntaina, mutta harmillisen lyhyt jono oli kumpanakin päivänä.
johti siihen että muutamista sarjakuvistaan ehti kommentoida nimmaroidessa "this is one of my favorites in the run but this...there were things that went so wrong with this..."
Komppaan kyllä Tonia, avasi montaa asiaa ihan uusin tavoin myös Marvelman/Miraclemanista.
Itse olen hyvin tyytyväinen ja kiitollinen että Alan Davis saatiin paikalle, mutta harmi miten harva asiasta tiesi ylipäätään.
-
Komppaan kyllä Tonia, avasi montaa asiaa ihan uusin tavoin myös Marvelman/Miraclemanista.
Valistusta kehiin. Minen en enää noihin raahaudu, mutta
vois kiinnostaa että mitä hällä sitten oli kerrottavanansa
?
-
No typistetysti, mutkia oikoen:
lähinnä omaa osuuttaan eli kuinka oli siinä enemmän "vain" kuvittaja kuin samanaikaisessa Captain Britainissa jossa laittoi kampoihin Moorelle koska tunsi hahmon syvemmin.
Ja myös koko sarjan sekavahkoa julkaisukuvioita, miten oikeudet menivät Warriorissa, miten hänen ja muiden tekijöiden tahtoa ei kyselty tätä edeltäneessä USAn julkaisussa ja kuinka hänen kohdallaan Marvel kohteli reilusti.
Maalasi erilaisen kuvan kuin moni ennen mutta asettaen sen tekijän perspektiiviin ja käänteiset Killing Joket eli Marvelman/Miraclemania mollaamatta sanoi ettei ollut niin uusi ja ainutkertainen kuin yleensä annetaan ymmärtää.
Nämä brittein sarjakuvapuolen jutut olivat kyllä tuttuja mutta niitä' ei ollut tullut ajatelleeksi.
Yksittäisiä asioita mutta Davis osasi asettaa ne kontekstiinsa, millainen sarjisskene briteissä oli silloin millainen nyt, luomatta sen enempää hirviöitä kuin sankareita, ei itsestään eikä muista.
-
Tulipa tämä Miracleman luettua. Jotenkin kummasti tämä on liidellyt matalalla profiililla, vaikka pitäisi olla oikein merkkiteos. Minullakin on meinannut mennä ihan kokonaan ohi (kuten myös tuo Davisin vierailu Suomessa, josta sain tietää vasta nyt).
En osannut etukäteen odottaa mitään, mutta kyllä tämä vaikutuksen teki. Alussa oli vähän asennoitumisvaikeuksia, kun en oikein tiennyt ja tajunnut, että mistä opuksessa oikein on kyse. Mutta loppu tuli ahmimalla. Kirjastosta lainasin, ja nyt pitää sitten harkita, että pitääkö ostaa oikein omaksi. Ehkä ei ollut kuitenkaan minun juttu, ja voi olla, että yhteen lukukertaan jää.
Sen verran pitää vielä sanoa, että kyllä oli pientä tekstiä. Välillä oli vaikeuksia lukea. Mutta ei mahda mitään, jos puhekuplat ovat pieniä ja teksti vuolasta.
-
Tulipa tämä Miracleman luettua. Jotenkin kummasti tämä on liidellyt matalalla profiililla, vaikka pitäisi olla oikein merkkiteos. Minullakin on meinannut mennä ihan kokonaan ohi.
Aika käsittämättömän vähiin on Miraclemanin Suomi-julkaisun hehkutus Kvaakissa jäänyt - varsinkin kun ottaa huomioon minkä tason klassikosta on kyse!
Niinpä linkkaan tähän Tähtivaeltajablogiin laittamani arvostelun, joka on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja 4/16 -lehdessä:
http://tahtivaeltajablogi.com/2016/12/28/sarjakuvat-ihmeellinen-miracleman/ (http://tahtivaeltajablogi.com/2016/12/28/sarjakuvat-ihmeellinen-miracleman/)
Miraclemania ei tosiaankaan kannata ohittaa! Kyseessä kun on yksi hyvän sarjisvuoden 2016 ehdottomasti tärkeimmistä julkaisuista.
-
Aika käsittämättömän vähiin on Miraclemanin Suomi-julkaisun hehkutus Kvaakissa jäänyt - varsinkin kun ottaa huomioon minkä tason klassikosta on kyse!
Samaa mieltä, hieno klassikkojulkaisu on kyseessä. Minulta tuo meinasi mennä ohi, kun seuraan sarjakuvajulkaisuja aika rajatusti - lähinnä RW:tä ja sitten kyttään josko Egmontilta tulisi vielä jotain missä lukee Shokki tai Vampirella.
Tämä saisi varmasti enemmän huomiota, jos esim. tämän ketjun otsikossa lukisi isolla ALAN MOORE ;)
-
Tämä saisi varmasti enemmän huomiota, jos esim. tämän ketjun otsikossa lukisi isolla ALAN MOORE ;)
Kohta olisi Kvaakki rosiksessa! Kirjanhan on käsikirjoittanut Alkuperäinen Käsikirjoittaja.
-
Huikea on tämä Miracleman, todella ihmeellisen upeaa kerrontaa, runollista jopa.
Kaikki aiemmat mielikuvat olivat jostain vuosien takaa repaleisista, suttuisista (olivatko ne lehdet kaiken lisäksi mustavalkoisia?) lehdistä ja kun olivat vielä jotain hajanumeroita, niin ei niiden perusteella käsittänyt mitä oikein piteli käsissään.
Tämä on niin käsittämättömän paljon pidemmällä ja korkeammalla kuin saman joukkueen Kapteeni Britannia (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1251), joka on vielä karkeasti ottaen samalta kaudelta, ettei tähän osannut valmistautua.
Tähtivaeltaja kuvasi tämän upeasti, "dekonstruktio, rekonstruktio ja ruumiinavaus":
Niinpä linkkaan tähän Tähtivaeltajablogiin laittamani arvostelun, joka on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja 4/16 -lehdessä:
http://tahtivaeltajablogi.com/2016/12/28/sarjakuvat-ihmeellinen-miracleman/ (http://tahtivaeltajablogi.com/2016/12/28/sarjakuvat-ihmeellinen-miracleman/)
Itsellä ei sanat riitä, en ole ehtinyt kuin toisen "kirjan" puolelle ja tekee mieli lukea kaikki sarjasta koskaan kirjoitettu, historiat, arvostelut ja artikkelit samaan aikaan.
Olen tätä lukiessani kofeiinihumalassa yrittäen lämmittää opuksen kaataakseni sen tärisevin käsin kurkusta alas samalla kun Moore on vetänyt minut kirkon kellotorniin, jossa kumisen kielenä Mooren kiskoessa alhaalla narusta mielipuolisesti. Mitä tämän painomusteeseen on sekoitettu?
-
Mä ymmärrän Jiksiä totaalisesti tämän suhteen.
Siinä on semmonen visioiden peräkkäinen avartuminen
jota on jäljitelty jälkeenpäin, mutta tässä se tapahtui
niin tuoreena ja toimivana, ensin koko virtuaalitodellisuushomma,
sitten se kosminen konteksti galaktisine sivilisaatioineen ja
lopuksi suuri metamorfoosi jossa maailma syntyy uudelleen.
Käsittämätön purkaus.
-
Eclipsen lehdet olivat värillisiä. Warrioreista en tiedä, mutta en ihmettelisi jos ne olivat mustavalkoisia.
Tämä linkki oli jo edellisellä sivulla mutta pannaan uudestaan. Siellä on kuva Warrioreista:
http://sarjakuvaruutu.fi/2016/08/ihmeista-ja-miraakkeleista/
-
Ei tätä opusta meinaa saada loppuun sitten millään.
On moni tarina ollut tajunnanräjäyttävä, mutta ne ovat olleet sitä usein hissukseen, kun tämä tekee kaiken tahtia tä-tä-tä-tää.
On aina mukava lukea vanhoja juttuja uudelleen, kun ne kytkeytyvät myöhempään. Tämä on kuitenkin ihan huikea supersankaritarinoiden nexus, joka on kytköksissä aiempaan, tulevaan, Mooren töihin ja vähän kaikkien muidenkin töihin.
Hirmuista katsella ohimennen vyöryviä raakaideoita, joista moni vilahtaa sivuilla ohimennen, melkein sivulauseissa, ja näiden yksittäisten ideoiden pohjalle moni myöhempi kirjoittaja on rakentanut kokonaisia sarjoja.
Hurja kyyti, hienoa että näin "vanhalla iällä" vielä löytyy näin kovia vanhoja juttuja. Musiikin harrastajille tämä olisi kai vähän sama, kun Led Zeppelinistä olisi vain kuullut puhuttavan, mutta levyjä ei olisi voinut ostaa mistään.
-
Kohta olisi Kvaakki rosiksessa! Kirjanhan on käsikirjoittanut Alkuperäinen Käsikirjoittaja.
Vielä ei oo poliisi kolkutellut ovelle vaikka mainitsin herran nimen tässä asiayhteydessä. Kokeillaanpa uudestaan: ALAN MOORE!
-
Kyllä minusta on vähän hassua, ettei opuksen artikkeleissakaan mainita Moorea nimeltä. Näin on kai suomennetussa laitoksessakin?
Kyllä nyt Marvel oikein kiertää harrastajien vihan, kun samaan aikaan DC pissii jöröjukan kintuille vähän kuin harrastuksena.
Täytyy lukea Gaimanin jatko. Iloisesti yllätyin, että Silver Age saa alkuvuodesta jatkoa, maaliskuulle oli ajoitettu kolmas numero, joka kai oli se mitä ei koskaan tullut ulos.
Gaimanin haastattelun perusteella (http://www.vulture.com/2015/08/neil-gaiman-miracleman.html) voi päätellä, ettei kolmatta numeroa enempää koskaan syntynytkään (haastattelussa hän kertoo aloittaneensa seuraavan numeron kirjoittamisen vasta kun rahat edellisestä oli tilillä).
Valitettavasti sarjakuvien tapauksessa huippusaavutukset näyttävät monesti syntyneen varsin varhaisessa vaiheessa uraa vähän kuin tiedemiesten tapauksessa.
-
Valitettavasti sarjakuvien tapauksessa huippusaavutukset näyttävät monesti syntyneen varsin varhaisessa vaiheessa uraa vähän kuin tiedemiesten tapauksessa.
Sarjakuvien suhteen tuon väitteen paikkaansapitävyyttä ei liene tutkittu, mutta tiedemiesten kohdalla se on osoitettu vääräksi (https://www.sciencedaily.com/releases/2016/11/161103142438.htm).
Tuntuu, että myös monen bändin kohdalla ne parhaat levyt ovat siellä alkupäässä. Poislukien tokat levyt, jotka usein tehdään kauhealla kiireellä, jos ensimmäinen on lyönyt kunnolla läpi.
Palatakseni aiheeseen, itse en ole vielä ennättänyt Miracleman-kokoelmaa lukemaan ja tätä ketjua lukiessa odotukset kasvavat huolestuttavasti.
-
Valitettavasti sarjakuvien tapauksessa huippusaavutukset näyttävät monesti syntyneen varsin varhaisessa vaiheessa uraa vähän kuin tiedemiesten tapauksessa.
Osittain samaa mieltä ja osittain eri. Mooren tasokas varhaistuotanto mielestäni käsitteli koko ajan samaa aihetta: Millaista on olla henkilö joka voimiensa osalta tai muuten on muiden yläpuolella. Että pätevätkö tavallisen ihmisen moraalisäännöt enää ja pitääkö myös henkisesti nousta tavallisen tallaajan yläpuolelle ja mitä siitä valinnasta sitten seuraa.
Sitten tuli tämä maaginen hulluus nelikymppisenä minkä jälkeen Moore alkoi käsitellä erilaisia aiheita erilaisilla metodeilla. Magia ja mielikuvituksen suhde reaalimaailmaan näyttäisi olevan keskeisellä sijalla monissa uusissa isommissa töissään. Jossain haastattelussa mainitsi ettei enää vanhempana jaksa kovin tarkkaan miettiä jokaista asiaa vaan luottaa siihen että on ammattitaitoa niin paljon että voi vaan ryhtyä kirjoittamaan ja ongelmat ratkeavat tehdessä. Joku joka nautti Mooren tuotannossa eniten symmetriasta ja harkinnasta ja pienimpienkin yksityiskohtien loksahtamisesta täydellisesti paikalleen, voi kokea myöhemmän tuotantonsa jotenkin huonompana sitten. Yletöntä ja usein jopa tarpeetonta kikkailuahan ei mistään Mooren sarjakuvista puutu, ei uusista eikä vanhoistakaan.
Sitä myös mietin että missä määrin Mooren sarjojen piirtäjillä on ollut vaikutusta siihen kuinka onnistuneita ovat kirjoittamansa sarjat. Välien kiristyttyä isojen kustantamojen kanssa aikoinaan, Moore on sittemmin joutunut työskentelemään melko huonojenkin piirtäjien kanssa tuottaen sarjakuvia joita harva jaksoi lukea ja harva jälkikäteen muistaa ollenkaan.
Keski-ikäisenä kirjoittamansa From Hellin ja Lost Girlsin ansioita kukaan tuskin kieltää? Americas Best Comics-lehtiperheeseen kirjoittamansa jutut myös ihan mielenkiintoisia ja toisistaan kovastikin poikkeavia. Tuoreimman Providence-sarjan viimeistä osaa odotan mielenkiinnolla. Tuleeko sellainen tajunnanräjäyttäjä mitä luvattiin.
-
Keski-ikäisenä kirjoittamansa From Hellin ja Lost Girlsin ansioita kukaan tuskin kieltää?
No minulle From Hell oli ensimmäinen pettymys
-
No minulle From Hell oli ensimmäinen pettymys
Näin ne kokemukset eroavat. Minulle From Hell oli silmät avaava lukuelämys. Että tällaisiakin sarjakuvia voi olla olemassa! Olin todella vaikuttunut. Jos nyt oikein muistan, niin sitä ennen olin lukenut Moorelta vain Tappavan pilan, joten en vielä käsittänyt millaisesta kirjoittajasta oli kyse.
Yritän vain sanoa, että teosten arvostukseen vaikuttaa omien mieltymysten lisäksi se missä vaiheessa ne lukee. Ja mielikuva tekijöistä muodostuu melko pitkälti niiden teosten pohjalta, jotka sattuu tekijältä ensimmäisenä lukemaan.
-
Yritän vain sanoa, että teosten arvostukseen vaikuttaa omien mieltymysten lisäksi se missä vaiheessa ne lukee. Ja mielikuva tekijöistä muodostuu melko pitkälti niiden teosten pohjalta, jotka sattuu tekijältä ensimmäisenä lukemaan.
Itselläni kävi sillä tavalla että pidin Moorelta arvossa From Helliä (englanniksi tietenkin, Liken luokattoman suomennoksen sijaan) ja Tappava pila taisi myös löytyä hyllystäni Bollandin hienojen piirrosten takia. Olin lukenut kaikki keskeiset Alan Mooren teokset kyllä ja arvostin niitä mutten niin paljon että haluaisin lukea uudelleen ja uudelleen. Hiljattain päädyin hetkellisessä mielenhäiriössä hankkimaan Alan Mooren lähes koko tuotannon alkuperäisinä, englanninkielisinä lehtinä ja se räjäytti pankin. Miracleman, Watchmen ja V for vendetta avautuivat aivan uudella tavalla ja ymmärsin miten paljon Moore on joutunut keksimään kaikenlaisia uudenlaisia tarinankerronnallisia keinoja saadakseen ahdettua haluamansa sisällön siihen tilaan joka hänelle on annettu. Että esimerkiksi Watchmenin suurimmat innovaatiot kerronnassa ovat syntyneet lehtiformaatin puristuksissa, pakon edessä.
-
Mooren tasokas varhaistuotanto mielestäni käsitteli koko ajan samaa aihetta: Millaista on olla henkilö joka voimiensa osalta tai muuten on muiden yläpuolella.
Supersankarigenressä toimiessa tämä on aika ilmeistä. Mutta Moorehan hoksasi samoihin aikoihin tehdä tälle hienon antiteesin: Halo Jones oli alleviivatun tavallinen henkilö.
From Hell oli mulle se sarjakuva, jonka kohdalla hoksasin että monia lempparisarjakuviani yhdisti sama käsikirjoittaja. Piirrostyyli ei ollut ihan ns. mun juttu, mutta kokonaisuutena pidin siitä silti valtavasti.
-
Supersankarigenressä toimiessa tämä on aika ilmeistä. Mutta Moorehan hoksasi samoihin aikoihin tehdä tälle hienon antiteesin: Halo Jones oli alleviivatun tavallinen henkilö.
Kuten myös Watchmmenin tyypit viime kädessä ja
Miraclemanin Mike Moran ja hänen vaimonsa ovat
tavallisia, traagisia hahmoja jotka joutuvat korkeampien
voimien pyöritykseen. Juuri tämä supersankaruuden
valottama arkisuus olikin yksi hienoimpia valtteja
varhaisen Mooren repertuaarissa.
From Hell on valtavan hieno, sanoisinko Killing
Joken luokkaa, mutta Big Numbersiin katkennut
kehitys oli ladannut odotukseni liian korkealle.
Lisäksi minuun teki kielteisen vaikutuksen Mooressa ilmennyt
taipumus esitelmöidä okkultistista historiaa lukijalle.
-
Lisäksi minuun teki kielteisen vaikutuksen Mooressa ilmennyt
taipumus esitelmöidä okkultistista historiaa lukijalle.
Tällöin ei kai voi suositella Promethea-sarjaa jossa 32 numeron ajan päähenkilö luennoi puolipukeissa okkultistisista asioista. Koin sarjan erittäin piinallisena ja ihan liikaa oli kaikenlaista kikkailua siinä. SILTI: kun kun olin lukenut Promethea-sarjan loppuun, pakottanut itseni sen lukemaan, sarjasta jäi sellainen tunne että se on kirjoitettu rakkaudesta lukijaan. Vaikka lukiessa tuntnui olevan juuri päinvastoin ja ajattelin että miksi minua kidutetaan tällaisella. Promethean perimmäinen sisältö oli kaikesta luennoinnista huolimatta että voisiko olla jotain muitakin arvoja maailmassa kuin rahan perässä juokseminen ja maalliset arvot. Silleen ovelaa että tällainen sisältö on esitetty supersankarisarjakuvan muodossa joten moni pahaa-aavistamaton lukija joutui nenätysten aika ihmeellisten ajatusten kanssa sarjaa lukiessaan. Pisteet siitä.
Pointtini on se että vaikka yhdyn yleiseen mielipiteeseen siitä että Mooren tekstien taso on ehkä laskenut vuosien varrella, arvostan huomattavasti sitä että on lähtenyt tutkimaan uusia sisältöjä. Voisi olla ikävystyttävää että juoni ehkä muuttuisi joka kerta mutta perimmäinen sisältä pysyisi koko ajan samana. Siis se kaiken alla oleva aihe jota käsitellään. Eikö nämä aiheet tulleet jo Watchmenissä ja Miraclemanissä aika tyhjentävästi käsiteltyä? Voisiko Miraclemanin kolmatta kirjaa, Olympusta, jotenkin ylittää?
(Tässä tietysti piilee se miksi sarjakuvaskene on niin väsyttävä että enemmistö lukijoista haluaa koko ajan sen saman sisällön ja siihen jotain pinnallisia muutoksia sitten päälle ettei tule sellainen olo että lukee koko ajan samaa sarjakuvaa.)
-
Huikea on tämä Miracleman, todella ihmeellisen upeaa kerrontaa, runollista jopa.
Kaikki aiemmat mielikuvat olivat jostain vuosien takaa repaleisista, suttuisista (olivatko ne lehdet kaiken lisäksi mustavalkoisia?) lehdistä ja kun olivat vielä jotain hajanumeroita, niin ei niiden perusteella käsittänyt mitä oikein piteli käsissään.
Tämä on niin käsittämättömän paljon pidemmällä ja korkeammalla kuin saman joukkueen Kapteeni Britannia (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1251), joka on vielä karkeasti ottaen samalta kaudelta, ettei tähän osannut valmistautua.
Jiksi heitti kehään semmoista hehkutusta, että nyt minunkin on pakko tutustua tähän sarjaan. Se on minulle tuttu vain nimeltä, mutta olen saanut mielikuvan, että se on melko vaikeatajuinen. Nuorena en varmaan olisi ymmärtänyt sitä englanniksi.
Saas nyt silti nähdä milloin tähän ehtii tutustua – aiemmin hankittuja sarjakuviakin on hirveästi lukematta. Sen takia tämä on varmaan monilla mennyt Kvaakissa niin vähällä huomiolla.
Olen vilkaissut suomalaisen teoksen kansia ja esipuhetta ja huvittunut siitä kun käsikirjoittajan nimeä ei lue. Mahtaa jotkut lukijat olla ihmeissään kun vain taiteilijoista puhutaan.
-
Jiksi heitti kehään semmoista hehkutusta, että nyt minunkin on pakko tutustua tähän sarjaan. Se on minulle tuttu vain nimeltä, mutta olen saanut mielikuvan, että se on melko vaikeatajuinen. Nuorena en varmaan olisi ymmärtänyt sitä englanniksi.
Alkuun ei ole niin vaikeatajuinen mutta sitten kun tulee alienit kehiin niin sitten riittää pureskeltavaa.
-
olen saanut mielikuvan, että se on melko vaikeatajuinen.
Suosittelen, että tutustut opukseen ja samaa voi suositella kelle hyvänsä, jos koskaan on trikoot puristaneet. Ihan syystä tätä on luonnehdittu Graalin maljaksi.
Sellaista asioiden loksahtamista kohdalleen on paljon mukana, mutta ei se vaikeatajuiseksi mene missään vaiheessa. Kenties lehtinä luettuna on ollut vaikeampi pysyä kärryillä, kun edeltävät tapahtumat on jo ehtinyt unohtamaan.
Kokoelman viimeinen kolmannes ("kolmas kirja") menee loppua kohden hätäillen pakettiin, vaikka siinä on vielä paljon hyvää mukana.
Ihan käsittämätön tärkeä lukupaketti supersankarien ystäville.
-
Kuten myös Watchmmenin tyypit viime kädessä ja
Miraclemanin Mike Moran ja hänen vaimonsa ovat
tavallisia, traagisia hahmoja jotka joutuvat korkeampien
voimien pyöritykseen. Juuri tämä supersankaruuden
valottama arkisuus olikin yksi hienoimpia valtteja
varhaisen Mooren repertuaarissa.
Nämä ovat tosiaan mainioita variaatioita hahmoista, joilla on tavispersoona, ja sankaripersoona.
Halo Jones oli hahmo jolla nimenomaan ei ollut mitään salaista henkilöllisyyttä ollenkaan. Voisin nostaa tähän mukaan myös Rämeen olennon - siinähän on hahmo, jolla puolestaan ei ole tavallista henkilöllisyyttä ollenkaan. Herkullista kikkailua oli esim. ekan kirjan jakso jossa tämä asia paljastuu olennolle.
-
Itselläni kävi sillä tavalla että pidin Moorelta arvossa From Helliä (englanniksi tietenkin, Liken luokattoman suomennoksen sijaan) ja Tappava pila taisi myös löytyä hyllystäni Bollandin hienojen piirrosten takia.
Jep, Helvetistä-sarjan suomennoksesta löytyy joitakin pahoja väärinymmärryksiä, esimerkiksi wicca-sanasta ja eräistä muista kääntäjällä ei ole mitään hajua. Mutta kun se tehtiin, netti oli vasta tulossa eikä siellä ollut vielä silloin paljon aineistoa, josta olisi voinut tarkistaa asioita.
-
Alkuperäisen *ALAN MOORE* kirjoittajan Miracleman Adlibriksen kamppiksessa 9,90 eur: http://www.adlibris.com/fi/kirja/ihmeellinen-miracleman-9789520114657?campaignId=91c70936-cb19-4dcd-8d03-a26f10796596
-
No niin. Viimeinkin sain lukupinossa siihen vaiheeseen että otin Liken Miraclemanin käsittelyyn. Onkohan muilla sivun 64 jälkeen sivu 81. Onko vain numeroinnissa virhe vai puuttuisiko tästä jotain? Saattaa olla että tätä on käsitelty jo jossain muualla mutta ei nyt sattunut kohdalle.
-
Onkohan muilla sivun 64 jälkeen sivu 81. Onko vain numeroinnissa virhe vai puuttuisiko tästä jotain?
Mun kappaleessani ei ole tuollaista katkoa. Eli sivun 64 jälkeen on sivu 65.
-
Mun kappaleessani ei ole tuollaista katkoa. Eli sivun 64 jälkeen on sivu 65.
Thanks. Tarvii sitten ottaa yhteyttä Likeen asian tiimoilta.
Edit...
Ja seuraavaksi sivut 81-96 on kahteen kertaan. Juu selkeästi joku painohäiriö.
-
Silver agen aikaan tuli ainakin kolme numeroa lehteä,
jossa eri tekijöiden lyhykäisiä, MM-maailmaan sijoittuvia tarinoita
-
"Neil Gaiman - Mark Buckingham: Miracleman - Ihmeiden aika (Miracleman - The Golden Age)"
Tämä on ilmestynyt, ainakin Akateemisessa oli hyllyssä.
-
"Neil Gaiman - Mark Buckingham: Miracleman - Ihmeiden aika (Miracleman - The Golden Age)"
Tämä on ilmestynyt, ainakin Akateemisessa oli hyllyssä.
Sarjakuvaruudussakin pitkä esittely. (http://sarjakuvaruutu.fi/2017/08/ihmeiden-aika-on-koittanut/)
Vuonna 1986 nuoren Neil Gaimanin puhelin soi. Luurista kuului erään toisen, hieman iäkkäämmän brittikirjoittajan ääni, joka kysyi, haluaisiko Neil kenties jatkaa hänen jäljissään Miracleman-sarjakuvan kirjoittamista? Mutta, möreä ääni varoitti, minun tarinani loppuu siihen, että kaikki maailman ongelmat on ratkaistu, rikokset, nälänhätä ja puute hävitetty. Sarjan jatkaminen siitä pisteestä ei olisi mikään helppo homma. --
-
"Neil Gaiman - Mark Buckingham: Miracleman - Ihmeiden aika (Miracleman - The Golden Age)"
Tämä on ilmestynyt, ainakin Akateemisessa oli hyllyssä.
Tämä tuli viime viikonloppuna luettua ja ihan positiivinen maku siitä jäi vaikkei kirjassa oikein mitään erityistä tapahtunutkaan. Oli vähän sellainen leppoisa fiilistelymeininki koko ajan. Jos alkuperäinen sarja ei ole hyvässä muistissa, niin ei tästä saa varmaan mitään irti. Taide on tekoajalleen tyypillistä, joten se ei ole ihan joka tarinan osalta kestänyt aikaa.
Mutta joo, kyllähän jokaisen vakavasti otettavan sarjakuvaharrastajan pitää tuo lukea. ;D
-
Hoplaa!
Tähtivaeltajablogissakin uuden Miracleman-albumin arvostelu:
Miracleman: Ihmeiden aika on takuuvarmasti yksi vuoden 2017 vaikuttavimmista sarjakuvajulkaisuista. Siitäkin huolimatta, että se humahtaa Suomeen lähes 30 vuoden takaa. Loistavasta kun on vaikea pistää paremmaksi.
http://tahtivaeltajablogi.com/2017/09/28/sarjakuvat-miracleman-ihmeiden-aika/ (http://tahtivaeltajablogi.com/2017/09/28/sarjakuvat-miracleman-ihmeiden-aika/)
Näköjään ollaan luettu Sarjakuvaruudun kanssa ihan samoja lähteitä, kun tekstit alkavat ihan samalla tavalla!
-
Mutta joo, kyllähän jokaisen vakavasti otettavan sarjakuvaharrastajan pitää tuo lukea. ;D
Sen voi tietty kuka tahansa kyseenalaistaa että olenko vakavasti otettava sarjakuvaharrastaja tai edes vakavasti otettava ihminen mutta Gaimanin käsikirjoittama Miracleman ei ole miltään osin pakollista tai edes suotavaa luettavaa kenellekään. Sietämättömän huonosti piirrettyjä kaikki numerot. Monet ratkaisut jotka näyttävät taiteellisesti jännittäviltä, ovat mitä todennäköisimmin olleet pakon sanelemia kun pitää pukata lehteä tulemaan tietyssä aikataulussa. Samaa kuvien osalta juksaamista ja kopiokoneen hyötykäyttöä sivujen täyttämiseen käyttivät samat tekijät ja muutkin myöhemmin Vertigolla. Se oli ihan jännittävää silloin aikoinaan mutta tuntuu nyt myöhemmin laiskottelulta. Harvemmin se samojen kuvien toistaminen tai kopiokoneella suurenteleminen ja pienenteleminen on silleen perusteltua etteikö olisi ollut kerronnallisesti parempi piirtää jotain muuta niihin ruutuihin. (Totean tämän kokemuksesta koska itsekin käytin samaa tekniikkaa monesti kiireen yllättäessä 90-luvulla). Gaimanin teksti ei ole yhtään parempaa: Nuoren, aloittelevan käsikirjoittajan tekotaiteellista, mukasyvällistä yrittämistä.
Kovasti halusin pitää Gaimanin kirjoittamasta Miraclemanistä, koska arvostan Mooren kehittelemää konseptia korkealle ja Gaimania arvostan myöhempien teostensa takia, mutta valitettavasti kävi tälleen. Myös Mark Buckingham kehittyi huimasti ihan muutamassa vuodessa Miraclemanin jälkeen.
(kommentit pohjaavat alkuperäisiin lehtiin 80-luvulta, suomenkielistä kirjaa en ole lukenut)
-
Sen voi tietty kuka tahansa kyseenalaistaa että olenko vakavasti otettava sarjakuvaharrastaja tai edes vakavasti otettava ihminen mutta Gaimanin käsikirjoittama Miracleman ei ole miltään osin pakollista tai edes suotavaa luettavaa kenellekään. Sietämättömän huonosti piirrettyjä kaikki numerot. Monet ratkaisut jotka näyttävät taiteellisesti jännittäviltä, ovat mitä todennäköisimmin olleet pakon sanelemia kun pitää pukata lehteä tulemaan tietyssä aikataulussa. Samaa kuvien osalta juksaamista ja kopiokoneen hyötykäyttöä sivujen täyttämiseen käyttivät samat tekijät ja muutkin myöhemmin Vertigolla. Se oli ihan jännittävää silloin aikoinaan mutta tuntuu nyt myöhemmin laiskottelulta. Harvemmin se samojen kuvien toistaminen tai kopiokoneella suurenteleminen ja pienenteleminen on silleen perusteltua etteikö olisi ollut kerronnallisesti parempi piirtää jotain muuta niihin ruutuihin. (Totean tämän kokemuksesta koska itsekin käytin samaa tekniikkaa monesti kiireen yllättäessä 90-luvulla). Gaimanin teksti ei ole yhtään parempaa: Nuoren, aloittelevan käsikirjoittajan tekotaiteellista, mukasyvällistä yrittämistä.
Kovasti halusin pitää Gaimanin kirjoittamasta Miraclemanistä, koska arvostan Mooren kehittelemää konseptia korkealle ja Gaimania arvostan myöhempien teostensa takia, mutta valitettavasti kävi tälleen. Myös Mark Buckingham kehittyi huimasti ihan muutamassa vuodessa Miraclemanin jälkeen.
(kommentit pohjaavat alkuperäisiin lehtiin 80-luvulta, suomenkielistä kirjaa en ole lukenut)
Juu, en minä sinua sarjakuvaharrastajaksi kutsuisi, toimintasi on ihan liian ammattimaista. ;)
Sisällön suhteen melko pitkälti samoilla linjoilla mutta itse en tuolta paljoa odottanut, joten sitten pettynytkään. Minusta tuo kannattaa lukea teoksen maineen/merkityksen vuoksi, eikä odottaa loistavaa tarinaa/taidetta. Siksi edellisen viestin lopussa oli se hymiö :)
-
Tutustuin sähköisenä Ihmeiden aikaan, kun olin lukenut Mooren tarinan.
Ei tämä minuunkaan juuri iskenyt. Olihan se perusidealtaan aivan hauska keikautus, kun vaihdettiin tavallisen ihmisen näkökulma. Tarinat olivat kuitenkin vähän vaisuja. Andy Warhol -jakso oli kuitenkin aika muikea, monin tavoin.
Eniten tätä lukiessa näkyivät sen tekoaikana suositut metkut, niin Gaimanin kuin Buckinghamin osalta, kuten Kreegah asiaa jo sulavammin luonnehti.
Tekijät nousivat myöhemmin omiin sfääreihinsä ja mieluusti näkisin sen limboon uponneen jatkon. Tässä aloituksessa kun luvataan sellaista, mikä voisi hyvin kehiteltynä taas vetää miraakkelimiehen kovaan nousuun.
-
Sietämättömän huonosti piirrettyjä kaikki numerot. Monet ratkaisut jotka näyttävät taiteellisesti jännittäviltä, ovat mitä todennäköisimmin olleet pakon sanelemia kun pitää pukata lehteä tulemaan tietyssä aikataulussa. Samaa kuvien osalta juksaamista ja kopiokoneen hyötykäyttöä sivujen täyttämiseen käyttivät samat tekijät ja muutkin myöhemmin Vertigolla. Se oli ihan jännittävää silloin aikoinaan mutta tuntuu nyt myöhemmin laiskottelulta. Harvemmin se samojen kuvien toistaminen tai kopiokoneella suurenteleminen ja pienenteleminen on silleen perusteltua etteikö olisi ollut kerronnallisesti parempi piirtää jotain muuta niihin ruutuihin.
(kommentit pohjaavat alkuperäisiin lehtiin 80-luvulta, suomenkielistä kirjaa en ole lukenut)
Olen kyllä tästä asiasta täysin toista mieltä. Harvoin näkee yhdenkään taiteilijan hallitsevan näin monia piirrostyylejä ja -välineitä yhtä suurella suvereniteetillä.
Taitaa myös 80-luvulta kotoisin olevat muistikuvat vähän pätkiä, sillä tuota "kopiokonekuvitusta" käytetään vain yhdessä jaksossa ja siinäkin vain muutamalla sivulla. Ja koska kyseessä on Warhol-jakso on ratkaisu täysin esikuvansa mukainen ja korostaa hienosti sekä tarinan sisältöä että päähenkilön taiteellista tyyliä - eli on hyvinkin perusteltua ja tärkeää.
Kokonaisuus kyllä kolisi minulle tänä päivänä yhtä kovaa kuin jo silloin aikoinaan. Mutta toisaalta pidän Sandmanissäkin eniten niistä alkupään jaksoista, kun Gaiman loi vielä "Nuoren, aloittelevan käsikirjoittajan tekotaiteellista, mukasyvällistä yrittämistä." Tosin en käyttäisi niistäkään tarinoista tätä ilmaisua...
-
Taitaa myös 80-luvulta kotoisin olevat muistikuvat vähän pätkiä, sillä tuota "kopiokonekuvitusta" käytetään vain yhdessä jaksossa ja siinäkin vain muutamalla sivulla. Ja koska kyseessä on Warhol-jakso on ratkaisu täysin esikuvansa mukainen ja korostaa hienosti sekä tarinan sisältöä että päähenkilön taiteellista tyyliä - eli on hyvinkin perusteltua ja tärkeää.
Voipi olla, pitää kaivaa lehdet esille ja katsastaa niin voin parjata niitä uudistuneella tarmolla.
-
Kun tässä kyseenalaistetaan muistikuvani Miraclemanistä, kaivelin lehdet esille. Suomenkielistä kirjaa en siis omista joten sivumerkinnät ovat alkuperäisiin lehtiin.
Kopiokoneella on "piirretty" ainakin
Miracleman 19: Lähes koko numero. Sen lisäksi että on kopioitu piirroksia (ja Jerrman on sikäli oikeassa että kopiointi sopii tähän numeroon) on tässä ja muissakin numeroissa käytetty paljon kopiokoneeseen tungettuja valokuvia ja rakennnettu piirroksia niiden ympärille. Välillä se toimii mutta välillä ei.
Miracleman 20: Kopiokoneruutuja sivuilla 4,6,9,23,24,25,26. Lehden keskellä olevassa Winters talessa esimerkiksi se nainen on koko ajan sama. Tarinan naista ei noin muutenkaan ole piirretty uudelleen kovinkaan montaa kertaa vaan Fok_It-tyyliin ainoastaan silmät pyörivät päässä.
Numero 21: On tehty kokonaan kopiokoneella mutta samaa ruutua jumitetaan mm. sivuilla 4, 8 (mm ruudussa 6 takaa nähty nainen on aina sama läpi lehden), 19, 20
Numero 22: 12,25
Numeroita 23 ja 24 en omista.
Nämä siis sellaiset itsestäänselvimmät samaa kuvaa uudelleenkäyttävät kohdat jotka löysin kun lapset tuijottaa tossa Ryhmä Hauta televisiosta. Sinänsä jännä että numeroissa 17-18 on monta mahdollisuutta samaan kikkaan eikä sitä ole käytetty vaan on hyvinkin paljon toisiaan muistuttavat ruudut aina piirretty uudelleen. Tästä voisi päätellä että piirtäjä on Warhol-numeroa tehdessä tajunnut että tässäpä helppo tapa saada numerot täyteen ja käyttänyt sitä siitä eteenpäin.
EDIT: Lisään että mitä noita kahta itseltäni puuttuvaa numeroa jotka aloittavat Silver Age-kokonaisuuden selailin Miraclemen-info-sivuilta, vaikutti kaikin puolin paremmalta kuin niitä edeltänyt kuuden numeron kokonaisuus. Varmuus kasvaa tehdessä!
http://miraclemen.info/comics/miracleman/miracleman-23/
-
Hops!
No nämä esimerkit valaisivat, mitä tarkoitit tuolla termillä - käsitin sen aika eri tapaan.
Toisaalta juuri nämä ratkaisut ja visuaaliset kikat ovat monissa noissa jaksoissa niitä, jotka minua aivan erityisesti viehättävät ja kiehtovat. Eli itse olen aina kokenut ne pikemminkin harkittuina sekä tunnelmaa rakentavina, hahmoja kuvastavina ja aikaa sitovina kuvallisina motiiveina ja painotuksina kuin työtä helpottavina ratkaisuina, mutta saatan olla tietysti ja helposti myös aivan väärässä.
Ja tottahan on, että eri ihmiset lukevat ja tulkitsevat kuvia eri tavoin, eri lähtökohdista ja eri mieltymysten pohjalta.
-
Sain monen kuukauden jälkeen vihdoin luetuksi Miracleman-kirjat. Lukeminen oli hidasta ja tapahtui lukuisissa pienissä pätkissä. Yllätyin siitä miten erilaisia Mooren ja Gaimanin teokset olivat, vaikka olihan se tässä ketjussa mainittu.
Ihmeellinen Miracleman on opuksista selvästi kosmisempi, syvällisempi ja parempi teos. Muutamat suuret ajatukset ja juonenkäänteet ihastuttivat. Raskasta ja vaikeaa kuitenkin tämän lukeminen oli minulla, ja moni yksityiskohta jäi ymmärtämättä. Suomentaminen on varmasti ollut hankalaa. Taide oli hyvää. Aineistoa oli niin paljon, että kokonaisvaikutelma jäi enemmän hämmentyneeksi kuin ”vau”-ihastuneeksi. Ihan en osaa tätä arvostaa; ehkä asiat avautuvat paremmin, kun luen tämän joskus uudelleen.
Ihmeiden aika on huomattavasti arkisempi sarja ja se on välillä onnistuneen elämänmakuinen, mutta tuntuu paikoitellen pinnalliselta ja liian nopeasti kirjoitetulta. Myös kuvat ovat hutaistumpia kuin aiemmassa kirjassa. Ymmärtämisvaikeuksia ei ollut. Olen aika hämmästynyt kun huomaan, että kirjasta ei jäänyt mieleen mitään, joten tähän tuskin palaan myöhemmin. En suosittele tätä jälkimmäistä kirjaa.