Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Reima Mäkinen 05.11.2015 klo 19:29:41
-
Suomen talvisotaa japanilaisten kuvaamana. Valkoinen noita, arvostelu (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2262) etusivulla. Toimituksen puolella arvostelua mainittiin pitkäksi, mutta minkäs teet kun on asiaa.
Sekin jäi siellä sanomatta, että neukuilla tosiaan taisi olla naisia tarkka-ampujina. Näin ainakin annettiin taannoisessa, Häyhästä kertovassa, tv-dokkarissa ymmärtää. Eli lieneekö idea moiseen sukupuolileikkiin sittenkin historiasta napattu?
Pokkarit siis tänään ehkä jossain kirjakaupoissa ja huomenna lehtipisteissä. Pari lisä-osaakin vielä tulossa.
-
Sekin jäi siellä sanomatta, että neukuilla tosiaan taisi olla naisia tarkka-ampujina. Näin ainakin annettiin taannoisessa, Häyhästä kertovassa, tv-dokkarissa ymmärtää. Eli lieneekö idea moiseen sukupuolileikkiin sittenkin historiasta napattu?
Hyvinkin tunnetuin näistä lienee Ljudmila Pavlitšenko
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ljudmila_Pavlit%C5%A1enko
Häyhä on aivan omaa luokkaansa toki, mutta täytynee tähänkin tutustua
-
Tämä yllätti oikeastaan kaikilla osa-alueilla positiivisesti. Piirrokset näyttivät hyviltä, hahmot olivat ihan ok ja tykkäsin sarjan ilmapiiristä. Ajoittain tuli vähän samat fiilikset kuin FMA:n Briggs-osiosta, kun kerran oltiin mäiskimässä lumisissa tunnelmissa ja mukana oli vahva naiskomentaja, vaikkei läheskään yhtä eeppiselle tasolle tietenkään päästy.
-
Joo, ei päästy eeppiselle tasolle ja jotenkin tosiaan tarinan lyhyys tai sisällön vähyys jäi tästä mieleen. Mutta ilmapiiri, eli tunnelma oli vahva. Mielenkiintoista miten jatkosodassa. Luvassa on kuitenkin uusi tarina ns. puhtaalta pöydältä.
-
Olihan tämä nyt tietty luettava kun aihepiiri kiinnostaa.
Sotahistoriallinen tämä ei ole eikä sääntö 63-kikkailukaan uutta. Jotenkin silti scifihapokas Homeroksen Odysseia käännetyillä sukupuolilla ODY-C kävi mielessä joskin se selvisi kunniakkaammin.
Jotenkin Simo Häyhän vaatimaton hahmo soveltuu tähänkin hienosti, joksikin Marokon Kauhun Aarne Juutilaisen j-rock amatsooniversio heittää pykälää enemmän kuin peninkulman huutonaurun suuntaan.
Useimmat tapahtumista on tosiaan etäännytetty ja teiniytetty ja enimmäkseen väkivallan karu todellisuus on enemmän Tex Willerien (ja juurikin korkeajännitysten) veripalttulekkeriä.
Tunneside jää lukijalta mitättömäksi kun hahmot tulevat, haukkaavat lyijyä ja lumessa jatketaan eteenpäin.
Kyse ei ole mangan perusominaisuudesta, mutta jätti tunnelmanluonnin ja luonteenpiirteet toissijaisksi elementeiksi.
Iso osa sotasarjakuvan harrastajia saattaa saada puurot ja vellit sekaisin jollei housuunsa.
Jottei olisi lyttäämistä päähenkilön vaitelias, kohteliaan asiallinen ja kiihkoton asennen ja mielenmaisema on mallinnettu oikeasta Simo Häyhästä ensiluokkaisesti.
Kiinnitin samaan huomion kuin Reima Mäkinen ,joka tosin oli armeliaampi käännökselle, "vatuloinnit" ja sipilismit kun ovat tyylirikko, joskin niitten laitto juurikin hyökkäävän ja ylimielisen vihollisupseerin suuhun onkin sangen osuvaa.
Myös kiroitusvihreellinen laulu oli outo(jonkin tämähän voi olla alkuperäistä grafiikkaakin, mene ja tiedä)
Suuria silmiä tai muuta nk. manga-estetiikkaa enemmän itseä häiritsee varsinkin ääniefektit ja niiden kääntäminen kanjeista.
Lähinnä niiden ontuvaa rampautuneemman onomatopoetian takia:
Tykyn tykyn läps läps pu pum.
Seuraavassa osassa mennään jännään maastoon, tämä siirsi Kollaan ja varsinkin oikean Häyhän vammauttaneen taistelun ihan ok, mutta jatko-sotaan Simuna ei osallistunut.
-
Myös kiroitusvihreellinen laulu oli outo
Tuo oli ainoa ladontavirhe jonka itse huomasin. Sen nostaminen esiin arvostelussa olisi kuitenkin mielestäni epäreilua korostamista, muuten hyvin toimivassa lokalisoinnissa. Mitä Leino-arviota (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2244) katselin, niin ei siinäkään puututtu toimituksellisen materiaalin silmäänpistävään mokaan. Tämä on mielestäni asiallinen linja. Pari mokaa alkaa jo tuntua ja kolme kielii laaduntarkkailun pettämisestä. Omissa julkaisuissani on aina hirveä määrä virheitä. :)
Suuria silmiä tai muuta nk. manga-estetiikkaa enemmän itseä häiritsee varsinkin ääniefektit ja niiden kääntäminen kanjeista.
Lähinnä niiden ontuvaa rampautuneemman onomatopoetian takia:
Tykyn tykyn läps läps pu pum.
Mangan "erilaisuuteen" kuuluu myös tuo äänimaailman poikkeavuus länsimaisen sarjakuvan vastaavasta. Joskin on todettava, että tekstitehosteiden kääntäminen on aina haastavaa.
-
Mitä Leino-arviota (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2244) katselin, niin ei siinäkään puututtu toimituksellisen materiaalin silmäänpistävään mokaan.
Kadun jo kysymystäni, mutta niinkun mihin mokaan?
-
Kadun jo kysymystäni, mutta niinkun mihin mokaan?
Ei hakuakaan, mihin virheisiin Helkavirsissä Reima viittaa, mutta mua ainakin hämäs pahasti sivulla 92 ollut väite, että Lauri Pitkäsen Ylermi-sarjis olisi julkaistu albumin sivuilla 5-14 - kun ei siis ole.
Aluksi luulin, että koko sarjis on poistettu kirjasta, kun ei siellä ollut kolmatta Pitkäsen sivun maalauksista koostuvaa teosta ollenkaan. Lopulta tajusin, että juttu olikin sivuilla 75-80 - en pitkään löytänyt, kun oli tehty ihan eri tyylillä tehty kuin muut Pitkäsen jutut.
-
Offtopic jatkuu. :)
Ei hakuakaan, mihin virheisiin Helkavirsissä Reima viittaa,
Vähän epäselvästi kirjoitin. En siis havainnut kuin sen yhden jutun. Sen jälkeen kirjoitan virheistä yleensä.
mutta mua ainakin hämäs pahasti sivulla 92 ollut väite, että Lauri Pitkäsen Ylermi-sarjis olisi julkaistu albumin sivuilla 5-14 - kun ei siis ole.
Joku tommonen se oli. Luin lainakirjan pikapikaa junassa, enkä jäänyt fiilistelemään mitään, kun teos piti jo palauttaa. Lopussa ja tekijäesittelyiden otsikossa se oli, aukeaman vasemmalla puolella, jos muistan oikein. Ilmeisesti juuri tuo mihin Toni viittaa. Ite katoin että siinä oli ilmeisesti vain taittaja kopioinut/monistanut otsikot ja unohtanut sitten päivittää jonkun kohdan?
-
Hyvinkin tunnetuin näistä lienee Ljudmila Pavlitšenko
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ljudmila_Pavlit%C5%A1enko
Pavlitšenko esiintyy muuten tässäkin tarinassa jatkossa. Kuten myös Fjodor Ohlopkov ja fiktiivinen legenda Sulo Kolkka, josta on itse asiassa tehty muitakin mangoja.
Suuria silmiä tai muuta nk. manga-estetiikkaa enemmän itseä häiritsee varsinkin ääniefektit ja niiden kääntäminen kanjeista.
Lähinnä niiden ontuvaa rampautuneemman onomatopoetian takia:
Tykyn tykyn läps läps pu pum.
Ääniefektien tyyli riippuu kyllä enemmän siitä millaista onomatopoetiaa kääntäjä on lähtenyt tavoittelemaan, eikä niinkään siitä että ääniefektit on ylipäätään käännetty toisesta kielestä.
Tässä sarjassa kävelemisestä kuuluu esimerkiksi yleensä ääni ザ elikkäs "za". Kääntäjä on päättänyt, sen käännökseksi riittää "zah" (tai toisinaan "tsah"). Itse lukiessa mietin, että ainakin lumella kävellessä ääni olisi ihan yhtä hyvin voinut olla "nirsk narsk".
Enemmän lukukokemusta kuitenkin nakersi pienet ongelmat käännöksessä mm. passiivin ja monikon käytön suhteen. Tammen mangakäännöksiin on viime aikoina ryöminyt ikävän paljon pieniä mutta ärsyttäviä pikkumokia, joista paistaa läpi se, että kääntäjä ei ole ihan tajunnut kääntämänsä tekstin kontekstia. Tai sitten olen vain itse alkanut huomata niitä paremmin viime vuosina...
Esimerkiksi sivulla 109 Juutilainen antaa Akille esineen, joka seuraavalla sivulla paljastuu pistooliksi. Tästä huolimatta käännöksessä sanotaan "Käytä sinä näitä. Tarkka-ampujan kannattaa ottaa ne mukaan." ikään kuin kyse olisi useammasta esineestä.
-
Esimerkiksi sivulla 109 Juutilainen antaa Akille esineen, joka seuraavalla sivulla paljastuu pistooliksi. Tästä huolimatta käännöksessä sanotaan "Käytä sinä näitä. Tarkka-ampujan kannattaa ottaa ne mukaan." ikään kuin kyse olisi useammasta esineestä.
Tämä kohta vaatisi kyllä vertaamista alkuperäiseen ennen kuin sen voi julistaa "virheeksi". Pelkällä pistoolillahan ei tee mitään. Tarvitaan myös panoksia siihen sekä koteloa, kantohihnoineen. Itse tulkitsen keskustelun niin että siinä viitataan tarkka-ampujan varusteisiin yleisemminkin. Niihin jotka näkyvät selvästi edellisessä ruudussa. Varsinkin kun itse pistoolikin on piirretty kohtaukseen hyvin "taloudellisesti", eikä Juutilaisen toista kättä näytetä.
Olen myös sitä mieltä että tämä kääntäjän tulkinta ei mitenkään muuta sarjakuvaa tai tee sitä huonommaksi. Tietenkin se sanamuoto voi olla hieman erilainen kuin alkuperäisessä, mutta yhtä hyvin lukija voisi tulkita väärin sen jos Juutilainen sanoisi "Käytä sinä tätä.". Silloin Akin vastaus onnahtaisi ikävästi. Eli sivun viimeisten ruutujen kuplien sisältöä pitäisi viilata. Nyt välittyy hyvin se että Aki ikään kuin varusteiden kautta perii tarkka-ampujan pestin edesmenneiltä sotilailta.
-
Taloudellisesti kenties, mutta tällainen friikki kyllä tunnistaa ojennetun aseen Lahti L-35-pistooliksi.
-
Taloudellisesti kenties, mutta tällainen friikki kyllä tunnistaa ojennetun aseen Lahti L-35-pistooliksi.
Huh! Sittenhän osaat varmaan sanoa senkin että minkä verran on tapana ojennella/säilytellä noita patien kera eli ladattuna? :)
Asiaa harrastamaton taas ei nää tuosta edes sitä miten päin ase on Juutilaisen kädessä. Sivun viimeisessä ruudussa piippu on hävinnyt jonnekin tai sitten minun silmääni jotenkin liian lyhyt. Seuraavalla sivulla se pistooli onkin sitten kaikessa edustavuudessaan, kokokuvassa.
-
Niin, no eihän niitä aseita saisi ladattuna säilytellä ihan miten vain...
Mutta Juutilainen kyllä ojentaa aseen pojalle ihan oikeaoppisesti, eli kahva edellä ja piippu itseensä päin, kuvassa näkyy rungon/luistin takaosa ja kahvan yläosaa hieman.
-
Voidaanhan me vertailla alkukieliseen, mutta ei se kyllä mitään auta.
Tässä tapauksessa repliikit ovat tosiaan "Omae ga tsukae ga", "Sniper nara motte oita kata ga ii". Se on kirjaimellisesti osapuilleen "Sinä ota", "tarkka-ampujalla on hyvä olla", lauseen objektia ylipäätään mainitsematta, mikä on japaniksi korrekti lauserakenne.
Ja sitä paitsi japanissa ei yleisesti ottaen käytetä monikkomuotoja muutenkaan esineistä puhuttaessa, joten tällaisessa tapauksessa kääntäjän on luotettava kontekstiin ja tehtävä valinta siitä mistä puhutaan. Vähän samaan tapaan kuin suomea englanniksi kääntävän on tehtävä kontekstin perusteella arvaus siitä pitääkö "hän" kääntää "he" vai "she".
Pelkällä pistoolillahan ei tee mitään. Tarvitaan myös panoksia siihen sekä koteloa, kantohihnoineen. Itse tulkitsen keskustelun niin että siinä viitataan tarkka-ampujan varusteisiin yleisemminkin.
Sinällään käypä argumentti, mutta vähän on kyllä selittelyn makua.
Itse näen tällaiset käännösratkaisut sikäli hankalina, että ne tekevät alun perin sujuvasta lukukokemuksesta hankalampaa.
Tässä tapauksessa kyseessä on yhden sivunkäännön pituinen jännite: Juutilainen antaa Akille jotain jota lukijalle ei näytetä, ja seuraavalla sivulla se paljastuu pistooliksi. Sanamuodosta "nämä" johtuen saattaa lukija kuitenkin jäädä miettimään, viittasiko Juutilainen edellisellä sivulla sittenkään tähän pistooliin, vai kenties sittenkin joihinkin muihin esineisiin, jotka paljastuvat vasta myöhemmin samassa luvussa ja joista on luontevaa puhua monikossa.
Lillukanvarsiahan nämä tosiaan ovat. Mutta minusta kun ojennetaan yhtä esinettä ja seuraavalla sivulla näytetään kädessä yksi esine, olisi luontevampaa myös puhua yksikössä eikä monikossa.
-
Toinen esimerkki voisi olla ensimmäisen luvun alusta.
Aki ja Katri lähtevät kesken evakuoinnin takaisin hakemaan unohtunutta pyssyä. Suomennoksessa Aki sanoo "Unohdin jotakin!", minkä jälkeen häntä torutaan siitä, että hän aiheuttaa vaivaa Katrille. Tämän jälkeen Aki mutisee itsekseen, että Katrihan tässä jotain unohti. Tässä ei ole mitään järkeä, koska Akin repliikit ovat keskenään ristiriidassa.
Ja kuinkas ollakaan, Akin alkuperäinen repliikki on kuin onkin "wasuremono", eli osapuilleen "unohtunut asia" tai "asia unohtui" – ilman subjektia (tämäkin on japanissa korrekti lauserakenne). Suomessa tämän olisi ihan hyvin voinut kääntää passiiviksi: vaikkapa "unohtui jotain" tai jopa "unohdettiin jotain".
Toki käännösratkaisua voi puolustella sanomalla vaikkapa, että Aki yritti puolustaa Katria ottamalla tarkoituksella syyt niskoilleen, ja nurisi saamistaan toruista sitten vain itsekseen. Mutta sellaisesta ei alkuperäisessä repliikissä ole kyllä mitään viitteitä.
-
Tuossa tavarajutussa on luultavasti ollut kyse siitä, että suomentaja on päätellyt että Juutilainen tarjoaa Akille mukaan pöydällä näkyviä kamoja, eli niitä kaatuneiden "muistoesineiltä" vaikuttavia tavaroita. Mutta kun vain ase selvästi ojennetaan ja siitä puhutaan vielä seuraavallakin sivulla tarkka-ampujalle tarpeellisena vehkeenä, vaikuttaa todennäköisimmältä että kyse on juuri ja vain pistoolista. Eli eka - sillä hetkellä jossain määrin oikeutettu - tulkinta jäi voimaan, vaikka sen ongelmallisuus olisi pitänt havaita kohta.
-
Simo Häyhä, mies ja legenda, on tuttu Wikipediaa huvikseen lueskelleelle. Se mielikuva, nöyrä ja vaatimaton, joka itselleni Häyhästä jäi, välittyy kyllä kohtuullisen hyvin Shiroi majosta.
En ole sotateeman ystävä enkä liion perehtynyt Suomen sotahistoriaan, joten ehkä tästä johtuen en löytänyt kamalasti sisältöä Valkoisesta noidasta. Protagonisti Aki on täysin keskiverto lapsi, joka joutuu epäinhimillisissä oloissa kamppailemaan omaa ikätasoaan raskaampien asioiden parissa ja niiden johdosta käsittelee traumaa, vihaa, katkeroitumista, yms. tunnetematiikkaa todella geneeriseltä pohjalta. Simo tuntuu tarinassa enemmän myytiltä kuin missään vaiheessa käsin kosketeltavalta hahmolta. Simo osaksi jäi olla naama näkkärillä ja laukoa lakonisia elokuvatrailerirepliikkejä.
Reiman arvosteluun viitaten, minä en tästä mangasta saanut kyllä pinnistelemälläkään mitään yliluonnollista irti. Kuvastossa vilahteli tarkka-ampujien "auroja" ja heidän läsnäoloaan oli kuvattu mm. eläinsymboliikalla, mutta en missään vaiheessa tulkinnut, että ne olisi pitänyt ottaa kirjaimellisesti. Vähän kuin kauhuelokuvassa soi pahaenteinen musiikki, jolla luodaan ja välitetään katsojille elokuvan tunnelmaa, ei se tarkoita, että ne hahmot siellä omassa elokuvauniversumissaan kuulevat pahaenteistä musiikkia. Simo Häyhän apparatio viholliselleen tuntui minusta siltä, että se vihollissotilas yksinkertaisesti koki pelon ja kuoleman välittömyyden niin voimakkaana ikään kuin itse Häyhä olisi tullut hänen eteensä.
Liian vähän sisuskaluja, jotta manga olisi tuonut sodan järkyttävyyttä tai oksettavuutta iholle. Mutta se vähä, jota kuvasto tarjoili, oli tehty ihan tyylikkäästi kyllä.
liittyvä paljastus oli juonen kannalta täysin turha. En tiedä oliko se sitten alustusta seuraavia osia varten, mutta sellaisenaan kohtaus olisi toiminut ihan yhtä hyvin "vaatteet päällä" ja ilman paljastusta.
"Rimuin helkkäilee" on kyllä selvästi alkuperäistä grafiikkaa eikä ladontavirhe. Kääntäjä on jopa tehnyt sic erat scriptum -merkinnän laulunsanojen alle. Pidin sitä kamalan sympaattisena.
Tässä osassa mielenkiintoisimman hahmon ja tarinan pysti menee kyllä traagiselle Alekseille.
-
Toki käännösratkaisua voi puolustella sanomalla vaikkapa, että Aki yritti puolustaa Katria ottamalla tarkoituksella syyt niskoilleen, ja nurisi saamistaan toruista sitten vain itsekseen. Mutta sellaisesta ei alkuperäisessä repliikissä ole kyllä mitään viitteitä.
Noin minäkin sen sekavuuden tulkitsin. Tässä on siis selkeä virhe, mutta ei se varsinaisesti haitannut.
Eli eka - sillä hetkellä jossain määrin oikeutettu - tulkinta jäi voimaan, vaikka sen ongelmallisuus olisi pitänt havaita kohta.
Minä taas pidän kiinni tulkinnasta että panokset annettiin erikseen samassa tilanteessa. Eli minulla ei ole mitään ongelmaa tämän kohdan kanssa.
"Rimuin helkkäilee" on kyllä selvästi alkuperäistä grafiikkaa eikä ladontavirhe. Kääntäjä on jopa tehnyt sic erat scriptum -merkinnän laulunsanojen alle. Pidin sitä kamalan sympaattisena.
Juuri TUO häiritsi minua muuten toimivassa suomennoksessa eniten. Eli minusta se olisi kuulunut korjata. Olen sitä mieltä ensisijaisesti tehdään suomenkielistä julkaisua suomalaisille ja muu on sitten toissijaista. Se mitä ei tiedä vääräksi käännökseksi, se ei häiritsekään.
-
Se mitä ei tiedä vääräksi käännökseksi, se ei häiritsekään.
Kyllä se minusta voi häiritä paljonkin. Se voi esimerkiksi saada sarjakuvan vaikuttamaan sekavammalta kuin se oikeasti onkaan, hahmot vaikuttamaan epäloogisesti käyttäytyviltä tai jopa käsikirjoittajan vaikuttamaan tyhmältä.
Menee offtopicin puolelle, mutta esimerkiksi Ajokoira-pokkarin aloittavaa Temppeli-tarinaa lukiessa jäin miettimään juurikin tällaista asiaa. Sivulla 28 sukellusveneen miehistön jäsen sanoo "sukelletaan", vaikka kontekstin perusteella tässä kohtaa miehistön kuuluisi mitä ilmeisimmin kapinoida ja haluta antautua jenkkien sotalaivalle. (Kenties repliikin kuuluisi olla enemmänkin "noustaan pintaan"? Paha sanoa.) Tajusin tämän itse asiassa vasta luettuani netistä alkuperäisen novellin juonikuvauksen – ja ehdittyäni jo luulla, että koko kohtauksessa ei ole mitään järkeä.
-
Menee offtopicin puolelle, mutta esimerkiksi Ajokoira-pokkarin aloittavaa Temppeli-tarinaa lukiessa jäin miettimään juurikin tällaista asiaa. Sivulla 28 sukellusveneen miehistön jäsen sanoo "sukelletaan", vaikka kontekstin perusteella tässä kohtaa miehistön kuuluisi mitä ilmeisimmin kapinoida ja haluta antautua jenkkien sotalaivalle. (Kenties repliikin kuuluisi olla enemmänkin "noustaan pintaan"? Paha sanoa.) Tajusin tämän itse asiassa vasta luettuani netistä alkuperäisen novellin juonikuvauksen – ja ehdittyäni jo luulla, että koko kohtauksessa ei ole mitään järkeä.
Offtopicia joo. Kannattaa muistaa että sarjakuvan lukeminen on aina tulkintaa, ja jos uskotaan niitä jotka sanovat että sarjakuva on taidetta, niin silloin varsinkaan ei ole olemassa yhtä oikeaa tulkintaa. :)
Mutta onhan se tietenkin kustantajan etu, että sarjakuvat olisivat yleistajuisia niin että ei tulisi mieleenkään epäillä käännöksen paikkansapitävyyttä.
Täytys lukea tuo Ajokoira. Kiinnostavan näköistä matskua. Luen paljon vanhaa 30-40 vuotta sitten ilmestynyttä käännössarjakuvaa ja ehkä siksi tämmöiset pikkujutut ei niin häiritse. Silloin joskus lasten sarjakuvissa ei paljon laadusta piitattu ja osin siksi ne ovatkin niin hauskoja.
-
Reiman arvosteluun viitaten, minä en tästä mangasta saanut kyllä pinnistelemälläkään mitään yliluonnollista irti. Kuvastossa vilahteli tarkka-ampujien "auroja" ja heidän läsnäoloaan oli kuvattu mm. eläinsymboliikalla, mutta en missään vaiheessa tulkinnut, että ne olisi pitänyt ottaa kirjaimellisesti.
Noh, toisaalla (https://futoiyatsu.wordpress.com/2015/11/13/vapaasti-tulkittuna/) mangaa ehdittiinkin jo tulkita huumorisarjaksi (ja sen lisäksi vielä shouneniksi). Ehkä vanhemmat lukijat vain ylipäätään tulkitsevat tätäkin sarjaa vähän eri tavalla kuin sen kohdeyleisö, parikymppiset.
-
Noh, toisaalla (https://futoiyatsu.wordpress.com/2015/11/13/vapaasti-tulkittuna/) mangaa ehdittiinkin jo tulkita huumorisarjaksi (ja sen lisäksi vielä shouneniksi).
Vähemmän tuolla ehkä perustellaan sitä väitettä että sarja on komediaa, eikä viittaus shoneniin vielä mielestäni tarkoita sitä että kirjoittajan mielestä sarja oli lähelläkään poikain sarjoja. Sen sijaan "Väkivalta on välillä aika raakaa". Hahmot taas ovat "hauskoja" ja itse Simo Häyhä "vakava ja juro, jonka chibi-hahmo on vallan muikea." Ehkä tuon voi tosiaan nähdä rinnastuvan johonkin sotilasfarsseihin ja miehet mekoissa -genreen.
Ehkä vanhemmat lukijat vain ylipäätään tulkitsevat tätäkin sarjaa vähän eri tavalla kuin sen kohdeyleisö, parikymppiset.
Kyllä. Jokainen tekee tulkintansa aina omaan kokomus- ja lukemustaustaansa pohjautuen. Sanoisin että tuokin vaatii jonkinlaista manganlukemishistoriaa että siitä saisi ylipäätään mitään irti. Tätä yritän selittää tuolla kritiikissä:
Varsinkin uusimmassa mangassa kerronta painottuu usein puhekupliin ja hahmojen kasvoihin. Tapahtumat avautuvat dialogin ja lähikuvien varassa, silloinkin kun kuvataan toimintaa.
Se on sitten taas yksilöstä kiinni että jos on nähnyt vuosikymmeniä aivan toisenlaista talvisotakuvausta ja kertomista, kokeeko Valkoisen noidan erilaisuuden virkistävänä vaiko vain vääristelynä. :)
-
Menee offtopicin puolelle, mutta esimerkiksi Ajokoira-pokkarin aloittavaa Temppeli-tarinaa lukiessa jäin miettimään juurikin tällaista asiaa. Sivulla 28 sukellusveneen miehistön jäsen sanoo "sukelletaan", vaikka kontekstin perusteella tässä kohtaa miehistön kuuluisi mitä ilmeisimmin kapinoida ja haluta antautua jenkkien sotalaivalle. (Kenties repliikin kuuluisi olla enemmänkin "noustaan pintaan"? Paha sanoa.) Tajusin tämän itse asiassa vasta luettuani netistä alkuperäisen novellin juonikuvauksen – ja ehdittyäni jo luulla, että koko kohtauksessa ei ole mitään järkeä.
Ei.
Noin lyhyesti sukellusveneen ainoa toivo tuossa tilanteessa on sukeltaa pakoon, mitä syvemmälle sen parempi.
Syvyyspommi kun repii varmasti ainakin yhdeksän metrin säteellä rungon tuhannen päreiksi ja sitten on henki varmasti pois.
Itse en ole aikoihin ollutEhkä vanhemmat lukijat vain ylipäätään tulkitsevat tätäkin sarjaa vähän eri tavalla kuin sen kohdeyleisö, parikymppiset.
mutta sotahistoriansa tuntevana Valkoisessa kuolemassa oli kyllä hetkensä.
Pitkälti samaa soosia kuin valtaosa korkeajännityksistäkin, sitä osastoa johon verrattuna Biggles on vakavin ja tarkin kuvaus sodankäynnistä ikinä.
Itse olen se änkyrä jota ottaa päähän että käännös on oli kyse sarjakuvista, kirjoista tai elokuvista sen yhdeksän ja puoli kertaa kymmenestä harhaanjohtava ja tasoa madaltava.
Valkoinen Noita uppoaa kyllä virkistävänä vaihteluna kaikkiin niihin joita historia, varsinkin sota-sellainen, kiinnostaa.
Kunhan ei omaa jotain rampauttavaa ideologiaa mikä turhan monelta löytyy.
Kiitospaitaiset ja ironiatta leninpaitoja kantavat kun tuomitsevat lukematta samoin kuin ne jotka eivät mangaan koske ihan periaatteesta.
Ei tätä silti voi sotasarjakuvan puolella hirveästi hehkuttaa.
Jatko tullee ainakin tarkastettua.
-
toisaalla (https://futoiyatsu.wordpress.com/2015/11/13/vapaasti-tulkittuna/)
Tää on nyt toinen lähde, jossa Katri mainitaan Akin siskoksi (tarkemmin vielä isosiskoksi). Jäikö multa nyt jotain ymmärtämättä vai pitävätkö japanilaiset suomalaisia sisäsiittoisina?
Sivulla 11 käydään seuraava dialogipätkä
Katri: "Tämä on isän ase. Sanoi, että ota mukaasi, kun menet naimisiin."
*Aki kääntää posket punehtuen päätään sivulle ja supisee* "Mennään vaan"
-
Noin lyhyesti sukellusveneen ainoa toivo tuossa tilanteessa on sukeltaa pakoon, mitä syvemmälle sen parempi. Syvyyspommi kun repii varmasti ainakin yhdeksän metrin säteellä rungon tuhannen päreiksi ja sitten on henki varmasti pois.
Ei pintaan noussutta ja valkoista lippua heiluttavaa sukellusvenettä syvyyspommiteta. Tai sitten en vain yhtään tajunnut mitä halusit sanoa.
Tää on nyt toinen lähde, jossa Katri mainitaan Akin siskoksi (tarkemmin vielä isosiskoksi). Jäikö multa nyt jotain ymmärtämättä vai pitävätkö japanilaiset suomalaisia sisäsiittoisina?
Väärää tulkintaa. Akia ja Katria ei missään vaiheessa sanota sisaruksiksi (joskaan ei mitään toiseenkaan suuntaan). Heidän suhdettaan ei kuvailla sanallisesti, vaan sen laatu ilmaistaan näyttämällä romanttisen jännitteen olemassaolo hetkeä ennen kuin Katri kuolee. Ne jotka väittävät heitä sisaruksiksi ovat vain jotenkin missanneet koko romanttisen jännitteen olemassaolon kokonaan.
Itse ainakin kirjoitin omaan arvosteluuni "lapsuudenystävä", koska siitähän tässä on selvästi kyse.
Mutta ehkä kyse on taas kerran siitä, että mangaa lukiessa pitää pitää silmät auki sanattoman kerronnan ja tuttujen tropeiden varalta, tai muuten voi missata puolet juonesta.
-
Ei pintaan noussutta ja valkoista lippua heiluttavaa sukellusvenettä syvyyspommiteta. Tai sitten en vain yhtään tajunnut mitä halusit sanoa.
Paitsi että pintaan noussut sukellusvene ei ensimmäisessä ollut antautuva, Saksan U-veneet kun ajoivat Yhdysvallat sotaan, ensin Lusitania 1915 ja Ajokoirassa olevan Temppelin tapahtuma-aika on kesä- alkusyksy 1917 jolloin Saksan aloitettua (uudelleen)rajoittamattoman sukellusvenesodankäynnin ei vain vihollismaitaan vaan kaikkia huolto-, kauppa- ja siviilialuksia kohtaan.
Sukellusvenesodan tylyin vaihe ja USA liittyi juurikin vuoden1917 takia sotaan.
Saksa oli jo aiemmin sodassa käyttänyt ns. Väärän lipun taktiikkaa italialaisia vastaan vastoin sodankäynnin sääntöjä ja kävi tosiaan edellämainitusti rajoittamatonta sotaa siviilialuksia vastaan.
Asiaan saattoi myös vaikuttaa aikalaislehdistössä uutisoitu saksalaisten sukellusvenemiehistöjen toistunut kaava olla auttamatta veden varaan avomerellä päätyneitä siviiliuhreja näiden hädälle kädet puuskassa naureskellen .
Eli teknisesti olet oikeassa mutta itselläni on epäilys että 5 000 aluksen ja 15 000 kuoleman aiheuttaneisiin sukellusvenejoukkoihin ei suhtauduttu ihan täysin ohjekirjan mukaan.
Teknisesti ei, käytännöstä en ole ollenkaan varma.
Ensimmäinen maailmansota on valtava ja ristiriitainen sekasotku josta on keskenäänkin paljon vastakkaisia näkemyksiä.
Valkoinen Noita sekin antaa painottuneen kuvan joskin sodankäynnin sääntöjä mukaellen.
Nimeämättömyyden takaa on aistittavissa myös historiallisia taustoja niin keisarillisen Venäjän kuin Neuvostoliitonkin ja Japanin tulehtuneista väleistä.
Ja tietenkin siitä Venäjän Japanin sodasta juontaneesta Suomiyhteydestä l. ns tapaus aselaiva SS John Grafton.
Pahoittelen sotahistoriallista hapatusta manga-aiheessa.
Mutta kun harrastaa historiaa, myös sota- sellaista, sarjakuvia ja kauhua (ennen muuta H.P.Lovecraftin tuotantoa) en näitä oikein voi sivuuttaa.
Itsekin tosiaan olin ymmärtävänäni hyvin teinihtävän romanssin, en sukulaisuus- suhdetta, Akin ja Katrin välillä.
Ongelma kun ei ollut niinkään että olisi ollut kova vastareaktio tai kyvyttömyys soveltaa vaihtoehtoishistoriallisuutta. Sitä vain toivoi että draivi olisi ollut kovempi, Valkoisessa noidassa kun on potentiaalia mutta ihan kumpaan suuntaan tahansa jäi osaltani uupumaan se viimeinen piste i:n päälle.
Melkein muttei ihan.
-
-- ja kauhua (ennen muuta H.P.Lovecraftin tuotantoa) en näitä oikein voi sivuuttaa.
Vähän aiheen ohi, mutta piti oikein pinnistellä, että löytyykö yhteys Lovecraftin ja sukellusveneiden välillä, mutta onhan sitä sellainen: Temppeli-novelli.
-
Vähän aiheen ohi, mutta piti oikein pinnistellä, että löytyykö yhteys Lovecraftin ja sukellusveneiden välillä, mutta onhan sitä sellainen: Temppeli-novelli.
Jonka sovitus siis on tuon mainitun Ajokoira-mangan ensimmäinen osuus.
-
Jonka sovitus siis on tuon mainitun Ajokoira-mangan ensimmäinen osuus.
Ah. Tulin myöhässä keskusteluun. Hiipivän kauhun mestarin novelleja sarjakuvina. Tämähän pitää hankkia Lovecraft-harrastajana! Jatkakaa, lopetan häiriköinnin.
-
Menee offtopicin puolelle, mutta esimerkiksi Ajokoira-pokkarin aloittavaa Temppeli-tarinaa lukiessa jäin miettimään juurikin tällaista asiaa. Sivulla 28 sukellusveneen miehistön jäsen sanoo "sukelletaan", vaikka kontekstin perusteella tässä kohtaa miehistön kuuluisi mitä ilmeisimmin kapinoida ja haluta antautua jenkkien sotalaivalle. (Kenties repliikin kuuluisi olla enemmänkin "noustaan pintaan"? Paha sanoa.) Tajusin tämän itse asiassa vasta luettuani netistä alkuperäisen novellin juonikuvauksen – ja ehdittyäni jo luulla, että koko kohtauksessa ei ole mitään järkeä.
Totuus: selkeä virhe ilman tulkinnanvaraa. Repliikki on oikeasti "antaudutaan". Luulisin että suomentaja on lukenut kohdasta jonkin muun merkkiyhdistelmän, jostakin syystä. (Tätä sattuu välillä japanista kääntäessä.)
-
Tää on nyt toinen lähde, jossa Katri mainitaan Akin siskoksi (tarkemmin vielä isosiskoksi)....
Pakko myöntää, että minun silmääni Katrin ja Akin ikäero oli niin valtava, että ilmiselvä viittaus orastavaan lempeen jäi minulta huomaamatta.
-
Jahas.
Kukaan ei liene lukenut Jatkosota ykköstä tai kuten minä todennut että ei tämä tahattoman huumoriarvonsa yli oikein kanna.
Uusi perspektiivi aiheesta olisi kiva mutta julkaiseminen jonkin kohun toivossa on hieman...turhaa.
Ei enin osa meistä sotahistoriansa tuntevista kuitenkaan tartu mangaan, marginaalinen osa ennakkoluuloista johtuen enin osa koska eihän sarjakuvia meinaa nykyään löytää jollei panosta asiaan.
Ja sitten taas mangojen primääriselle kohderyhmälle aihe ampuu ohi maalin(heh).
-
Luin äsken iltapalaksi ja ihan jees tämä Jatkosota 1 oli, mutta ajoittain tuli jotenkin kiusallinen olo. Talvisota oli oma kokonaisuutensa, jota lukiessa oli helppo kääntää aivot viihteelle ja unohtaa, että tällä on mitään tekemistä Suomen kanssa, mutta Jatkosodassa on enemmän viitteitä historiaan, Suomi mainitaan jatkuvasti nimeltä ja hahmot suoltavat välillä ärsyttävän isänmaallisesti. Ja kuitenkin kaikki on koko ajan jollain tapaa vierasta ja outoa. Tätä lukiessa tuli vähän niin kuin jokin Outo laakso -ilmiöön (https://fi.wikipedia.org/wiki/Outo_laakso) verrattava olo.
Tykkäisin varmaan enemmän jos tämä olisi jonkin vieraamman maan historiasta. Esim. Preussin ja Saksan sotahistoriasta ammentava Gunka no Baltzar voisi toimia.
-
Paitsi että pintaan noussut sukellusvene ei ensimmäisessä ollut antautuva, Saksan U-veneet kun ajoivat Yhdysvallat sotaan, ensin Lusitania 1915 ja Ajokoirassa olevan Temppelin tapahtuma-aika on kesä- alkusyksy 1917 jolloin Saksan aloitettua (uudelleen)rajoittamattoman sukellusvenesodankäynnin ei vain vihollismaitaan vaan kaikkia huolto-, kauppa- ja siviilialuksia kohtaan.
No jaa, ehkäpä tästäkään mangapokkarista puhuttaessa ei kannata ottaa historiaa hirvittävän pikkutarkasti ja ryhtyä luennoimaan sukellusvenesodan ulottuvuuksista... Lovecraft kyllä sijoitti tapahtumat ensimmäiseen maailmansotaan, mutta Gou Tanaben ovat sanoinkuvaamattomat kauhut tainneet ajaa lievään hämmennyksen tilaan. Novellissa puhutaan Saksan keisarillisesta laivastosta, mutta sukellusveneessä liehuu komeasti toisen maailmansodan aikaisen Kriegsmarinen lippu. ;D
-
Sen verran myöhässä olen, että kun te muut puhutte jo jatko-osasta, niin minä sain vasta arvosteltua ensimmäisen... eli Valkoinen noita - Talvisota. (https://goo.gl/mF2c0n)
-
Ei enin osa meistä sotahistoriansa tuntevista kuitenkaan tartu mangaan, marginaalinen osa ennakkoluuloista johtuen enin osa koska eihän sarjakuvia meinaa nykyään löytää jollei panosta asiaan.
Ja sitten taas mangojen primääriselle kohderyhmälle aihe ampuu ohi maalin(heh).
Tuossa jokin aika sitten tulikin kirjoitettua kolumni tätä sarjaa sivuten, ja teesi oli tiivistettynä suunnilleen "kenties suurin ongelma tämän sarjan selittämisessä on ajatus siitä, että sotajutuista tykkäämisessä olisi jotain nörttiä".
Suomessahan armeijajutut ovat nykysukupolvelle osapuilleen yhtä nörtti puheenaihe kuin vaikka jääkiekko. Korkkarisukupolven aikaan oli ehkä toisin.
No jaa, ehkäpä tästäkään mangapokkarista puhuttaessa ei kannata ottaa historiaa hirvittävän pikkutarkasti ja ryhtyä luennoimaan sukellusvenesodan ulottuvuuksista... Lovecraft kyllä sijoitti tapahtumat ensimmäiseen maailmansotaan, mutta Gou Tanaben ovat sanoinkuvaamattomat kauhut tainneet ajaa lievään hämmennyksen tilaan. Novellissa puhutaan Saksan keisarillisesta laivastosta, mutta sukellusveneessä liehuu komeasti toisen maailmansodan aikaisen Kriegsmarinen lippu. ;D
Tjuu. Ei sillä näin sata vuotta tarinan kirjoittamisen jälkeen taida olla tarinan kannalta yhtään mitään väliä, että mihin vuoteen tarina tismalleen sijoittuu. Se on vähän sama kuin valittaisi siitä, että Hercule Poirotin TV-sovitus ei tapahdukaan 60-luvulla vaan 30-luvulla.
Sen verran myöhässä olen, että kun te muut puhutte jo jatko-osasta, niin minä sain vasta arvosteltua ensimmäisen... eli Valkoinen noita - Talvisota. (https://goo.gl/mF2c0n)
Lue toki loputkin sarjasta! Jatkosotahan tosiaan päättyi kahteen pokkariin, joista jälkimmäinen Japanissakin vasta ihan äsken. Toisinaan on mielenkiintoista lukea myös mangaan tottumattomien mielipiteitä mangasta, kun ne asiat mihin huomiota kiinnitetään päätyvät olemaan niin erilaisia.