Voidaanhan me vertailla alkukieliseen, mutta ei se kyllä mitään auta.
Tässä tapauksessa repliikit ovat tosiaan "Omae ga tsukae ga", "Sniper nara motte oita kata ga ii". Se on kirjaimellisesti osapuilleen "Sinä ota", "tarkka-ampujalla on hyvä olla", lauseen objektia ylipäätään mainitsematta, mikä on japaniksi korrekti lauserakenne.
Ja sitä paitsi japanissa ei yleisesti ottaen käytetä monikkomuotoja muutenkaan esineistä puhuttaessa, joten tällaisessa tapauksessa kääntäjän on luotettava kontekstiin ja tehtävä valinta siitä mistä puhutaan. Vähän samaan tapaan kuin suomea englanniksi kääntävän on tehtävä kontekstin perusteella arvaus siitä pitääkö "hän" kääntää "he" vai "she".
Pelkällä pistoolillahan ei tee mitään. Tarvitaan myös panoksia siihen sekä koteloa, kantohihnoineen. Itse tulkitsen keskustelun niin että siinä viitataan tarkka-ampujan varusteisiin yleisemminkin.
Sinällään käypä argumentti, mutta vähän on kyllä selittelyn makua.
Itse näen tällaiset käännösratkaisut sikäli hankalina, että ne tekevät alun perin sujuvasta lukukokemuksesta
hankalampaa.
Tässä tapauksessa kyseessä on yhden sivunkäännön pituinen jännite: Juutilainen antaa Akille jotain jota lukijalle ei näytetä, ja seuraavalla sivulla se paljastuu pistooliksi. Sanamuodosta "nämä" johtuen saattaa lukija kuitenkin jäädä miettimään, viittasiko Juutilainen edellisellä sivulla
sittenkään tähän pistooliin, vai kenties sittenkin joihinkin muihin esineisiin, jotka paljastuvat vasta myöhemmin samassa luvussa ja joista on luontevaa puhua monikossa.
Lillukanvarsiahan nämä tosiaan ovat. Mutta minusta kun ojennetaan yhtä esinettä ja seuraavalla sivulla näytetään kädessä yksi esine, olisi luontevampaa myös puhua yksikössä eikä monikossa.