Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Topic started by: Aino Sutinen on 29.01.2014 klo 14:09:45
-
COMIC ATLAS FINNLAND
Toim. Kalle Hakkola, Sascha Hommer
Comic Atlas Finnland – suomalaista sarjakuvaa saksaksi. Teos on Finnish Comics Annual -sarjan neljäs osa. Julkaistaan Suomen sarjakuvaseuran puolesta yhteistyössä saksalaisen Reproduktin kanssa.
Taiteilijat: Roope Eronen, Matti Hagelberg, Jarno Latva-Nikkola, Mika Lietzén, Hanneriina Moisseinen, Tommi Musturi, Reetta Niemensivu, Jaakko Pallasvuo, Ville Ranta, Anna Sailamaa, Marko Turunen, Amanda Vähämäki
Esipuhe: Ville Hänninen
Sarjakuvakeskuksen verkkokaupassa 34,00 € (http://sarjakuvakeskus.fi/kauppa/verkkokauppa/product/view/5/1077)
"Experimentierfreudig, umtriebig und bestens organisiert, so lässt sich die finnische Comicszene charakterisieren. In den letzten Jahren haben sich hier junge Zeichnerinnen und Zeichner etabliert, deren Bücher weltweit verlegt werden. Wenig Aufmerksamkeit haben die inhaltlich und stilistisch ungewöhnlichen Erzählungen bislang in Deutschland erfahren – Anlass, eine umfangreiche Sammlung zeitgenössischer finnischer Comics vorzulegen."
http://www.reprodukt.com/produkt/anthologien/comic-atlas-finnland/ (http://www.reprodukt.com/produkt/anthologien/comic-atlas-finnland/)
(http://sarjakuvakeskus.fi/components/com_jshopping/files/img_products/c38fa8090050919129cb084863a5dbcc.jpg)
-
Sain valtaisan elämyksen uusimman Sarjakuva-seuran julkaiseman Comic Atlas Finnland sisällöstä. Mielenkiinnolla odotin, millaista sisältöä ulkomaisille piireille meistä annaetaan.....jos tässä opuksessa on koko Suomalaisen sarjakuvakentän osaamisen taito ??? ja tämä vielä jukaistiin ulkomailla, niin olen hyvin surullinen ja voin kylpeä tuhkassa ja laittaa jätesäkin kasvoilleni suojakseni.
Tähän opukseen on koottu sarjakuvia, joiden graafisesta osaamisesta tulee mieleen lastentarhan ja 1. luokkalaisten töherrykset. Jokainen niistä on melkein itsensä toistoa.
Minusta aivan varmasti olisi löytynyt parempia tekijöitä ihan kvaakistakin (voisin heti nimetä vaikkapa kvaakkilaisia piirtäjiä, jotka olisivat olleet tuon kirjan arvoisia todella) ja yleensä Suomen sarjakuvan tekijöistä olisi löytynyt satakertaa parempia kuin tuon kirjan töhertäjät. On suorastaan häpeä suomalaiselle sarjakuvalle, millainen kuva Suomalaisen sarjakuvan tasosta annetaan ulkomailla. Katsokaa itse kirjan sisältö. En usko että kukaan voi sanoa, että kirjoitan puutaheinää tällä kertaa. ::)
Tämä on vain minun mielipiteeni ja ehkä sinunkin, kun avaat kyseisen kirjan.
ps. voit itse katsoa kirjan huikaisevat näytekuvat esimerkiksi osoitteesta:
http://www.reprodukt.com/produkt/anthologien/comic-atlas-finnland/
Tuossa on noita harmaita pallukoita joita klikkaamalla pääset katsomaan näytekuvat.
Matti Hagelberg oli minusta hyvä valinta kirjaan.
-
Tän vois liittää Finnish Comics Annual -ketjuun (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13599.0.html). Orjanille vinkiksi: tuo Atlas on kuitenkin samaa julkaisusarjaa, jos lisää elämyksiä kaipaat.
-
Kerro Orjan toki kenet itse valitsisit antologiaan, jos itse sellaisen koostaisit.
-
Mä valitsisin JP Ahosen nyt ainakin alkuun.
edit
Lukkarisen valitsisin myös. Sitten Jarlan. Heilän. Nuoran. Sihvosen.Viivin ja Wagnerin pitkin hampain.
Nämä valitsisin, jos olisi tarkoitus esitellä suomessa tehtyä sarjakuvaa. Mikähän tuon Atlaksen tarkoitus on?
-
Kiitos Reima tarjouksesta, mutta en kaipaa tälläisiä shokeeraavia elämyksiä tällä hetkellä enempää :laugh:.....tämä räjäytti tajunnan hetkeksi pois raiteiltaan, mutta Back to the future boys!
Mutta en ota kantaa enempää omista valinnoistani. Niillä ei ole merkitystä.
Olen siinä mielessä onnekas, etten ole valitsemassa noiden opusten sisältöä. Mutta tuo kirja oli suorastaan mauttomuuden huipennus.
Mutta iloitsen kuitenkin yhdestä sarjakuvasta joka pelastaa opuksen jotenkin.
Sitä paitsi tuollaisen kirjan puolueeton kokoaminen on aika vaikea homma kenelle tahansa. Siksi väitän, että tuota kirjaa on saattanut olla kokoamassa joukko naispuolisia ihmisiä. :P
-
Sitä paitsi tuolaisen kirjan puolueeton kokoaminen on aika vaikea homma kenelle tahansa. Siksi väitän, että tuota kirjaa on saattanut olla kokoamassa joukko naispuolisia ihmisiä. :P
"Kalle Hakkola" ja "Sascha Hommer" ovat ilmeisesti salanimiä, joiden takana onkin naisia…
Mä valitsisin JP Ahosen nyt ainakin alkuun.
Nämä valitsisin, jos olisi tarkoitus esitellä suomessa tehtyä sarjakuvaa. Mikähän tuon Atlaksen tarkoitus on?
Eivätkö nuo sarjakuvat ole sitten tehty Suomessa?
-
Haluaisinpa muuten nähdä em. lastentarhalaisten ja 1. luokkalaisten piirroksia…
-
Haluaisinpa muuten nähdä em. lastentarhalaisten ja 1. luokkalaisten piirroksia…
Vastaus kysymykseesi: Osta COMIC ATLAS FINNLAND! :D
-
Kummastelen minäkin, miksi näissä on joka vuosi aina samat tekijät, joka vuosi, taas uudelleen.
Samalla on tosiasia, että on helpompi perustella miksi tämä sarja on tämmöinen, kuin että se ei ole. Asiaanliittyviä parametreja: ammattitekijöiden lukumäärä Suomessa, suomalaisen mainstreamin likiolemattomuus ja sen viennin turhuus, mahdollinen strateginen päätös profiloitua toivottavasti kiinnostavalla omintakeisella jäljellä, jne.
Kerran luin huolella läpi yhden näistä järkäleistä. Ainoa tekijä, jonka tarinassa tekijällä oli jotakin kerrottavaa myös tälle lukijalle, oli Aapo Rapi. Matti Hagelbergilla ajoittain. Siinä se.
-
Kummastelen minäkin, miksi näissä on joka vuosi aina samat tekijät, joka vuosi, taas uudelleen.
Samalla on tosiasia, että on helpompi perustella miksi tämä sarja on tämmöinen, kuin että se ei ole. Asiaanliittyviä parametreja: ammattitekijöiden lukumäärä Suomessa, suomalaisen mainstreamin likiolemattomuus ja sen viennin turhuus, mahdollinen strateginen päätös profiloitua toivottavasti kiinnostavalla omintakeisella jäljellä, jne.
Kerran luin huolella läpi yhden näistä järkäleistä. Ainoa tekijä, jonka tarinassa tekijällä oli jotakin kerrottavaa myös tälle lukijalle, oli Aapo Rapi. Matti Hagelbergilla ajoittain. Siinä se.
Tuo mitä avustava toimittaja Jari Lehtinen aluksi sanoi jäi minulta sanomatta. Tämä osoittaa selvästi sen, että samoja tekijöitä selvästi suositaan ainakin täälä Suomessa ilmestyvissä opuksissa. Ulkomaisista en juuri osaa sanoa muuta. Eikö meillä hyvänen aika ole kosolti muitakin piirtäjiä kuin nämä usein toistuvat nimet, joista osa ei ole selvästikään koskaan käynyt minkäänlaista piirustus kurssia.
Hyvin usein tämän kaltaisissa opuksissa, jotka sinänsä ovat aivan turhaa paperin haaskausta---- unohdetaan naturalismin taitajat, joita heistäkin löytyy.
-
Atlaksen saksalainen toimittaja Sascha Hommer on valinnut sarjakuvat. Kannattanee vilkaista Reproduktin muitakin julkaisuja, että minkätyyppistä sarjakuvaa mahdollisesti ovat kiinnostuneet julkaisemaan.
-
Vastaus kysymykseesi: Osta COMIC ATLAS FINNLAND! :D
Löytyy jo hyllystä kuten aikaisemmatkin osat. Sen takia olisinkin halunnut nähdä ne lasten piirrustukset.
Meikäläinen ehkä diggailee eniten tätä uusinta järkälettä. Hyviä tekijöitä ja tasainen kokonaisuus. En tiedä onko sillä vaikutusta, että päävastuu valinnoista on tässä ollut ulkomaan pellellä, eikä kotimaisissa käsissä kuten aikaisemmissa osissa.
-
Sascha Hommer on mies paikallaan.
-
Ainahan suomalainen kulttuuri on väärin viety. Sitten harmittaa, kun Saksassa kolisee Eläkeläiset ja M. A. Numminen, kun ite diggailisi Popedaa ja Eppu Normaalia.
-
Eivätkö nuo sarjakuvat ole sitten tehty Suomessa?
Ovat. Etkö ite hoksannut sitä?
-
Haluaisinpa muuten nähdä em. lastentarhalaisten ja 1. luokkalaisten piirroksia…
Eiköhän niitä löydy lastentarhoista ja peruskouluista. Sinne vaan tiirailemaan, jos kerran haluat moisia katsella.
-
Kummastelen minäkin, miksi näissä on joka vuosi aina samat tekijät, joka vuosi, taas uudelleen.
Tätä minäkin pähkäilin. Nyt näitä samoja tekijöitä on tyrkytetty maailmalle apurahoilla ja ilman varmaan jotain kymmenen vuoden ajan. Onko mitään läpilyöntiä tapahtunut? Ainakaan minä en ole kuullut.
-
Ovat. Etkö ite hoksannut sitä?
En. Tarvitsin jonkun ajatusten Tonavan selventämään sen minulle.
Jos antologian tarkoitus oli esitellä Suomessa tehtyä sarjakuvaa, se onnistui siinä, koska siinä oli Suomessa tehtyjä sarjakuvia.
-
Ainahan suomalainen kulttuuri on väärin viety. Sitten harmittaa, kun Saksassa kolisee Eläkeläiset ja M. A. Numminen, kun ite diggailisi Popedaa ja Eppu Normaalia.
JP Ahonen piirsi "vanhanaikaisesti hyvin" Perkeroksen. Heti tuli sopparit Jenkkeihin ja Ranskaan. Seuraan mielenkiinnolla miten tämä hyvin piirretty suomalainen sarjakuva pärjää maailmalla. Alku on ainakin ollut lupaava.
-
Vihaan Pobedaa. Diggaan Nummista.
Parempi vertailukohta on Helsingin juhlaviikot. Virallisen kulttuuriministerin virallisesti suojelema virallisen toimikunnan virallisesti vahvistama virallinen ohjelma toteutetaan suurella rahalla - ja sitten täydellisesti ohjelman ulkopuolelta tulee joku Leningrad Cowboys ja puna-armeijan kuoro kaappaamaan koko jutun.
Tietysti sillä erolla, että sarjakuvien markkinoinnissa suuria rahoja ei ole nähty ikuna.
-
JP Ahonen piirsi "vanhanaikaisesti hyvin" Perkeroksen.
Miten Comic Atlas Finnland nyt sitten on tästä pois? Perkeroshan ei tuohon antologiaan olisi edes mahtunut (sivumäärältään).
Tekijöiden läpilyönnistä muuten: Hagelbergiä, Rantaa ja Sailamaata on julkaistu Ranskassa (myös ainakin Rapia ja Lukkarista jotka eivät tässä antologiassa ole), Musturia ja Turusta mm. Saksassa, Vähämäkeä Italiassa jne.
Samoja tekijöitähän tässä antologiassa on kuin aikaisemmissakin, mutta täytyy nyt muistaa, että kyseessä on tosiaan saksalaisen toimittajan kokoama paketti Saksan markkinoille.
-
Itsehän toki kaipaan myös piirrustus- ja ehkä jopa kirjoitus taitoisia naturisteja suomalaiseen edustus sarjakuva teoksiin.
Itsehän olisin valinnut moiseen Finnland opukseen vain Kari Korhosen Aku Ankkaa ja Kari Leppäsen Mustanaamiota, koska ovat hyvin piirrettyjä ja maailmankatsomuksellisesti tunnettuja.
-
Nyt näitä samoja tekijöitä on tyrkytetty maailmalle apurahoilla ja ilman varmaan jotain kymmenen vuoden ajan.
Juuri kerrottiin kuka on valinnut sarjakuvat.
-
Kävin katsomassa näytteitä. Jos joku pystyy samaan ilmaisulliseen vivahteikkuuteen, onneksi olkoon. Näköjään onkin niin, että arvostelijoiden kyky lukea kuvaa kaipaa laajempaa harjoitusaineistoa.
Katsokaa nyt hyvänen aika läheltä ja huolellisesti mitä nuo ruudut ilmaisevat verrattuna akuankkaan tai teksvilleriin. Lukekaa ennakko-odotuksettomasti ja oivaltavasti mitä sarjakuva viestii älkääkä kuin ikean koontiohjetta, oman odotuksenne mukaisesti. Maailma ja todellisuus on vaativampi kuvattava kuin arvaattekaan.
-
Kävin katsomassa näytteitä. Jos joku pystyy samaan ilmaisulliseen vivahteikkuuteen, onneksi olkoon. Näköjään onkin niin, että arvostelijoiden kyky lukea kuvaa kaipaa laajempaa harjoitusaineistoa.
Katsokaa nyt hyvänen aika läheltä ja huolellisesti mitä nuo ruudut ilmaisevat verrattuna akuankkaan tai teksvilleriin. Lukekaa ennakko-odotuksettomasti ja oivaltavasti mitä sarjakuva viestii älkääkä kuin ikean koontiohjetta, oman odotuksenne mukaisesti. Maailma ja todellisuus on vaativampi kuvattava kuin arvaattekaan.
Jos sinun pitämiesi sarjakuva kurssien taso on samaa Keijo A, mitä tunnut juuri kehuvan
tuon opuksen osalta, pienoinen epäilys herää kykyysi opettaa sarjakuvan ilmaisua ja graafista osaamista. ::) ::)
Sinun pitäisi kyetä jos jonkun näkemään tuherruksen ja graafisen piirrännän selvä kokonaisvaltainen ero.
Noilla näytteillä ei vaitettavasti Suomea tehdä tunnetuiksi. Mutta muistakaamme, nämä ovat vain mielipidekysymyksiä ja mukava keskustella aiheesta.
Sarjakuva on muutakin kuin luetun ymmärtämistä sanoin. Se on molemminpuolista meditointia jossa molemmilla tasoilla siis kirjallisella ja graafisilla on yhtä tärkeä merkitys.
Ja jäkimmäinen ei toteutunut useimpien näytteiden kohdalla?
Mihin jäivät kyseisestä tuotoksesta kaikki naturalismin osaajat kysyn vaan? Ja monista muista samantyyppisistä turhista julkaisuista.
Vesa K jo mainitsi sivumennen noista naturalismin taitajista.
Onhan kirjan tarkoitus sentään antaa saksalaisille kuva ja vieläpä kokonais valtainen kuva Suomen sarjakuvamaailmasta.
Ja yleensäkin tuon genren edustajat jäävät melko usein nuolemaan näppejään kun kaikenlaiset oudosti piirretyt akat, ukot ja juuri ja juuri eläimiksi tunnistettavat älyttömät sekopäät meuhaavat ruuduissa :laugh:.
En usko henkiolökohtaisesti siihen, että ainoastaan yksi henkilö saksassa teki valinnat mitä kirjaan laitettiin. Kyllä Suomen sarjakuvakeskus/seura on antanut viitteitä ja ohjeistusta, koska kirja tehtiin ilmeisesti yhteistyössä. Eihän saksalaiset tunne Suomen sarjakuvakenttää juurikaan kait? Aika outoa, että joku Saksassa päättää mitä tulee kansien väliin!!
No. Minä en tunne noita kuvioita. Kirjoitan vain kuinka tunnen ja koen näkemäni sarjakuvan kokonaisuutena.
-
Aika outoa, että joku Saksassa päättää mitä tulee kansien väliin!!
Eli Saksassa mm. vuosikausia Orang-antologiaa toimittanut sarjakuvantekijä ei tiedä millaista sarjakuvaa saksalaiset haluaisivat lukea? Ok!
-
Edellinen kerta kun suomalaista sarjakuvaa on yritetty Saksaan markkinoida taitaa olla 1970-luvun alusta. Vuonna 1970 Sepot Lindqvist ja Seppälä yrittivät saada tekemälleen Onnelliselle maailmanlopulle (suomeksi Weilin+Göös 1970) (länsi)saksalaista kustantajaa.
Onnellinen maailmanloppu oli vahvasti Mad-tyylinen sarjakuva. Se ei saksalaisia innostanut, vaikka kotimaassa ajateltiin "kansainvälisen tyylin" olevan tae vientiponnisteluille. Mutta ei.
Sittemmin on opittu (tosin useampien vuosikymmenten kokeilujen jälkeen), että jos jotakin lähdetään viemään "suomalaisena", niin sen on parempi olla omaperäistä eikä kansainväliseen muottiin valettua.
-
Katsokaa nyt hyvänen aika läheltä ja huolellisesti mitä nuo ruudut ilmaisevat verrattuna akuankkaan tai teksvilleriin. Lukekaa ennakko-odotuksettomasti ja oivaltavasti mitä sarjakuva viestii älkääkä kuin ikean koontiohjetta, oman odotuksenne mukaisesti. Maailma ja todellisuus on vaativampi kuvattava kuin arvaattekaan.
Itselleni tärkein peruste, kun valitsen sarjakuvaa luettavaksi on se, että tekijä uskoo omaan teokseensa sen verran, että on viitsinyt nähdä vaivaa sen eteen.
Se ei välittynyt kuin ihan muutamasta näytteestä. Maailmassa on liikaa sarjakuvia, jotta viitsisin käyttää aikaa jonkin mahdollisen syvällisen merkityksen kaivamiseen esiin väkisin teoksesta, johon ei tekijäkään ole vaivojaan tuhlannut.
-
Saksalaiset voivat hyvinkin pitää näistä antologiaan valituista sarjakuvista...
SAKSALAINEN SARJAKUVATOIMITTAJA LARS VON TÖRNE: ”SUOMALAISISSA SARJAKUVISSA ON VAHVOJA TARINOITA” (http://sarjakuvakeskus.fi/blogi/443-saksalainen-sarjakuvatoimittaja-lars-von-torne-suomalaisissa-sarjakuvissa-on-vahvoja-tarinoita)
Comic Atlas Finnland -tarinoista erityisesti Hanneriina Moisseisen Isä teki Törneen vaikutuksen henkilökohtaisella ja koskettavalla teemallaan.
”Hanneriinan tarina on todella vahva ja koskettava. Suomalaiset sarjakuvantekijät ovat koulutettuja, ammattimaisia taiteilijoita, jotka osaavat käyttää monipuolista taidetta teoksissaan ja yhdistää taiteen vahvaan tarinankerrontaan. ”
Von Törne näki taiteilijoiden töitä myös Berliinin Suomen-instituutin Stichprobe-näyttelyssä ja vaikuttui erityisesti Mari Ahokoivun töistä. ”Ne leijuvat paperihahmot jäivät mieleen!” Von Törne ei ollut myöskään unohtanut Black Peiderin esitystä.
-
Eiköhän niitä löydy lastentarhoista ja peruskouluista. Sinne vaan tiirailemaan, jos kerran haluat moisia katsella.
Olen sattuneesta syystä nähnyt viime vuosina jonkin verran lastentarhalaisten ja alaluokkalaisten piirroksia. Niillä ei ole oikein mitään tekemistä noiden näkemieni antologianäytteiden kanssa.
-
Muistutettakoon tuohtuneille kvaakilaisille myös siitä, että Suomi on Frankfurtin kirjamessujen kunniavieras tänä vuonna.
http://book-fair.com/en/guestofhonour/ (http://book-fair.com/en/guestofhonour/)
Ovat muuten tärkeimmät kirja-alan messut ja Euroopan suurin kulttuuritapahtuma, joten ihan mukavahan se on, jos tänä vuonna saksaksi on tarjolla kokoelma suomalaista sarjakuvaakin, muun kirjallisuuden ohella.
-
Lisää ketjuun sopivaa pohdintaa:
http://www.karileppanencomics.fi/finnish%20comicscriticpage%206.jpg.htm
-
Lisää ketjuun sopivaa pohdintaa:
http://www.karileppanencomics.fi/finnish%20comicscriticpage%206.jpg.htm
NO NYT! (http://cricketfansforum.net/images/smilies/salute.gif)
-
Härnän härnä, mutta eikö kenellekään pistä silmään, mistä kehutaan silloin harvoin kun kehutaan.
”Hanneriinan tarina on todella vahva ja koskettava."
On. Entä sarjakuva?
"Mari Ahokoivun näyttelyssä leijuvat paperihahmot jäivät mieleen!”
Näyttely tuntui olleen antoisa. Entä sarjakuvat?
"Von Törne ei ollut myöskään unohtanut Black Peiderin esitystä.
Esitys oli varmasti voimallinen. Ja sarjakuvat?
-
Onneksi tämä tuli sopivasti Koipeliinin ja Puupäähatun väliin, SarjakuvaFinlandiasta kun saadaan melko satavarmasti kuitenkin sota aikaan.
Oli sitten liian kaupallinen ja mauton tai liian taiteellinen.
Ainahan suomalainen kulttuuri on väärin viety. Sitten harmittaa, kun Saksassa kolisee Eläkeläiset ja M. A. Numminen, kun ite diggailisi Popedaa ja Eppu Normaalia.
niin on, toisaalta se että niissä piireissä mille itse mitään painoa laitan suomalainen musiikki on maailmalla tunnettua ei vain Saksassa: Children of Bodom, Apocalyptica, Turisas, Amorphis, Impaled Nazarene, Finntroll.
Makuasioista kun ihmiset riitelevät kuitenkin. Minulle on turha selittää että oikeasti ollaan kaiki veljiä ja sisaria yli rajojen sarjisporukoissa.
J P Ahonen löi läpi 2008 Flighteissa että sinällään.
Kumpikaan näkemys ei ole se absoluuttinen totuus, ei se omaehtoinen "taiteellisuus" tai harkitun "kaupallisen" hiottu.
Menen laittamaan popcornit tulelle, jatkakaa.
-
Laadukas antologia näyttäis olevan. Rikas visuaalisesti ja tarinatkin menee teiniseikkailuja syvemmälle. Löytää varmasti asiantuntevan, vaativan yleisönsä Saksanmaalla.
-
Härnän härnä, mutta eikö kenellekään pistä silmään, mistä kehutaan silloin harvoin kun kehutaan.
On. Entä sarjakuva?
Näyttely tuntui olleen antoisa. Entä sarjakuvat?
Esitys oli varmasti voimallinen. Ja sarjakuvat?
Asiaa.
-
Aikaisemmin esittämääni listaan kelpuuttaisin vielä Mikko Jeskasen ja Pikku Närhen tekijät.
-
Lisää ketjuun sopivaa pohdintaa:
http://www.karileppanencomics.fi/finnish%20comicscriticpage%206.jpg.htm
Sana on Leppäsellä hallussaan, täytyy myöntää:
-- lauma kotimaamme kaikkein tumpeloimpia "sarjakuvantekijöitä".
-- suomalaisen sarjakuvan surkeata tilaa ulkomailla rehvakkaasti esittelevä teos, --
-- lapsellisia-kuvia-käsittävien-ruutukokonaisuuksien avuttomia tekijöitä --
-- eivät heikkolahjaisemmat viitsi tehdä huolellisempaa jälkeä vaan haluavat päästä helpolla --
Varsinkin porukan naispuoliset tekijät osaavat upeasti matkia toisiaan tyylillä, --
-- en kyllä enää kehtaa sanoa olevani suomalainen sarjakuvantekijä.
On vaikea sanoa, onko mukana ironista leikkiä vai onko tämä terapiakirjoittamista. Puupäähattukin ponnahtaa taas kerran pinnalle uppeluksista.
Ymmärrän hyvin, että makunsa jokaisella, mutta Atlaksessa mukana olevilla on kyllä kaikilla oma, tunnistettava tyylinsä, kuten hyvillä taiteilijoilla on tapana.
-
Ymmärrän hyvin, että makunsa jokaisella, mutta Atlaksessa mukana olevilla on kyllä kaikilla oma, tunnistettava tyylinsä, kuten hyvillä taiteilijoilla on tapana.
Ihan uusi hyvän taiteen määritelmä. Ainakin mulle.
-
Ihan uusi hyvän taiteen määritelmä. Ainakin mulle.
Poikkeuksiakin toki on. Esimerkiksi Japanissa (vai oliko se Kiinassa?) taiteilija on sitä parempi, mitä taitavammin hän osaa matkia menneiden mestareiden tyyliä.
-
Taiteen tehtävä ei ole ollakaan miellyttävää tai miellyttää.
Se voi tehdä sen mutta pakollista se ei ole.
Moni tosin on valmis tuomitsemaan "kaupallisemman" ja "viihteellisemmän" "sisällöllisesti tyhjäksi bulkkitavaraksi" ihan yhtä lailla.
kaiken ei tarvitsekaan upota kaikille.
Teet niin tai näin, aina tulee turpaan. Älyn Tonavia kun on joka suunnassa ja leirissä.
-
Onko sarjakuva parhaimmillaan sitten vain esteettisesti kivaa kuvaa selkeällä eeppisellä tarinalla? Minusta mikään ei voisi olla tylsempää ja yhdentekevämpää.
Länsimainen taidekäsitys on irrottautunut tuosta rajauksesta jo vuosisata sitten. Josko "kansan syviä rivejä" tämä muutos ei ole vielä oikein kunnolla tavoittanut, vaan moderni taide on tyypillisesti "paskaa" ja kadunmieheltä lähinnä negatiivista kritiikkiä osakseen saava.
Siltä tämäkin keskustelu nyt vähän vaikuttaa.
Tietenkin on kehno juttu, jos pientä piiriä "paapotaan" ja jos samat maneerit toistuvat joka taiteilijalla (mitä epäilen, varmaan joitain "muoti-ilmiöitä toki on). Mutta jonkin teknisen piirustustaidon puutteen (tahi sen taidon käyttämättä jättämisen) esille nosto kun puhutaan sarjakuvataiteesta on minusta typerää.
Sanottakoot vielä, että minulla ei ole mielipidettä varsinaisesti noista sarjakuvasta tai tuosta kirjasta, kun en ole niihin tutustunut.
-
Ainakin toistaiseksi Finnish Comics Annual -ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13599.0.html) suurin piirtein samasta aiheesta ollaan oltu tolkullisempia.
Lainaan siis sieltä:
Meidän lähtökohtana oli tehdä hyvä ja erottuva antologia sekä muotoilla ja konseptoida kirjasarja.
Toiminee ainakin jollain tasolla taidesarjakuvasta kiinnostuneiden kohderyhmässä. Minut tuo muoto vieroittaa kyllä yhtä tehokkaasti tai vielä tehokkaammin kuin tabloidi. Olen enemmän B5-lehtien ja pokkareiden ystävä. Kansainvälisistä messuista ja muista sellaisista kinkereistä taas tulee mieleen että itse olen joutunut hyvin tarkkaan punnitsemaan mitä raahaan kotiin asti ja mitä jätän hotellin roskikseen. Toivottavasti FCA ja tämä Atlas pärjää myös semmoisessa arvonnassa, vaikka sillä on siihen vähän huonot lähtökohdat.
Tälläisten 2-kiloisten "käyntikorttien" tulos mitataan yksinkertaisesti sillä, miten paljon se poikii oikeasti asioita - osallisuuksia julkaisuissa, näyttelyissä, festivaaleilla ja ihan oikeita tekijöiden omia kirjoja.
Varmaan kohta aletaan kuulla tästäkin puolesta jotain raporttia, kun nyt taitaa olla neljäs vuosi menossa.
Leppäsen ja Orjan Mayn sekä muutaman muun kritiikkiä on ikävä lukea. Ymmärrän miksi he eivät pidä näkemästään, mutta eivätkö he itse ymmärrä että esitetyn kaltaisilla perusteluilla ei ole mitään virkaa? Jos ei ole kompetenssia arvioida sarjakuvaa muulla kuin sillä perusteella miten näköisiä jonkun sarjakuvan kuvat ovat, näkökulma sarjakuvan kenttään on turhan kapea.
Näistä taidesarjakuvista kun löytyy vikoja ihan samalla tavalla kuin realistisesti piirretyistäkin. Niistä löytyy myös ansioita, niin paljon että ne on näihin kokoelmiin valittu. Ei tämä ole sen ihmeellisempi juttu. Nyt kun sarjakuvien taso on noussut, pitäisi myös kritiikin tasoon, ihan yleisesti, saada jokin parannus, IMHO.
-
Komppaan Reimaa, en ole ikinä digannut suomalaisesta sarjakuvakritiikistä tai keskustelusta. Hirveetä kilpailua ja pönkittämistä suuntaan jos toiseen, kaikki on vain suoritusta. Varmaan yhdellä kädellä luettavissa ne kerrat kun olen kuullut jotain syvällisempää analyysia mistään juonikuvion tai piirroksen ulkopuolella. Pliis.
-
Reima,
Minun ja muutaman muun kritiikki on täysin sallittua, koska kysessä on tällä kertaa ikään kuin Suomen sarjakuvan esittely hienoissa kansissa olevan opuksen kautta Euroopan ehkä Belgian jälkeen parhaimmalle sarjakuva alueelle Saksaan.
Sinun ei ole pakko lukea kritiikkiä. Voit vallan hyvin ohittaa lukemasi.
En todellakaan voi hyväksyä seuraavaa kommenttiasi Reima: "Nyt kun sarjakuvien taso on noussut, pitäisi myös kritiikin tasoon, ihan yleisesti, saada jokin parannus, IMHO".
Reiman mainitseman sarjakuvan tason noususta jokaisella on omat mielipiteensä. Mutta kritiikin tasosta älä viitsi vinkua.
Kävin juuri lukemassa Kari Leppäsen kirjoituksen, kun Petteri Oja laittoi linkin. Hän puhuu asiaa. Minä en ole ammattilainen, joten kommentointini voi sivuttaa. Mutta KTL on ja hänellä on näkemystä varmasti enemmän, kuin monella tämän portaalin henkilöillä.
Jokaisella on oikeus vapaaseen ajatuksenvaihtoon. Ja nyt sentään on kysymyksessä erittäin tärkeä kirja Euroopan markinnoille, joka varmasti esitellään sarjakuvatapahtumissa Saksassa jne. Kritiikkiä voidaan esittää, koska kokonaisuus kirjassa on hyvin yksipuolinen- itseään toistava. Tilanne opuksen kohdalla olisi ollut aivan toinen, jos se olisi ollut monipuolisempi, enemmän tarjontaa kuin erilaisia variaatioita samoista teemoista samalla tekniikalla toteutettuna.
Totta kai vikoja löytyy niin taide, naturismi ja muunlaisesta sarjakuvasta. Ei tässä siitä ole kysymys että pyrittäisiin hakemaan tietoisesti vikoja. Vaan siitä, että kirjan tarjonta on selkeän yksipuolinen eikä anna tarpeeksi variaatioita Suomen sarjakuvallisen osaamisen tasosta, joka ei ole huonoa. Tässä tapauksessa ensivaikutelma on juuri noin.
Meillä on Suomessa hyviä tekijöitä kosolti, enkä halua vieläkään mainita piirtäjien nimiä. Se ei ole tarpeellista tässä tapauksessa.
Joten Reima. Älä ota turhia paineita jos jotkut sanovat suoraan mieipiteensä. Tässähän vain on kysymys siitä, että pyritään kokonaisvaltaiseen Suomen sarjakuvan esille tuomiseen ulkomailla, jotta saataisiin avattua markkinat myös hieman tuntemattomien tekijöiden tuotanosta, joista underground piirit ja muut voisivat olla kiinnostuneita. Olisiko se sitten rehellistä, jos toteaisin, että tuo kirja oli positiivinen otanta Suomen sarjakuvan esittelyksi Saksaan. Tekisin hallaa kaikille jos sanoisin vastoin miten koen asiat. Olen iloinen, jos olet saanut mukavat kiksit tuosta kirjasta ja kokonaisuus on napa 10. :P
Tässä on vain muutama nimi sittenkin.....joiden olisin suonut olevan mukana tai edes muutaman näistä monien muiden lisäksi:
Leppänen, Hiltunen, Korhonen, Karonen/Honkala (HTH), Jarla, Rauhala, Jeskanen, Nuora, Sihvonen, Keränen, Koivisto, jne.....
Kyllä Suomessa on osaavia tekijöitä. Pahoittelen, että listasta puuttuu useita muita erinomaisia tekijöitä. En viitsi periaatteessa enempää jatkaa. Turha vikistä kun on jo housussa eli kirja kansissa. :laugh:
-
kirjan tarjonta on selkeän yksipuolinen eikä anna tarpeeksi variaatioita
Tähän on yksinkertainen ratkaisu: näitä pitäisi teettää lisää ja enemmän!
Kun ensimmäinen englanninkielinen opus ilmestyi, Paul Gravett kirjoitti siitä laajan esittelyn Helsingin Sanomiin. Samanlaisen haluaisin lukea saksankielisellä kielialueella toimivalta arvioijalta. Siitä saattaisi avautua tuoreita näkökulmia.
-
Tähän on yksinkertainen ratkaisu: näitä pitäisi teettää lisää ja enemmän!
Komppaan.
-
Ehkä näitä tulee lisää. Idea erinomainen. Täällä myös komppaan!
-
Tässäpä on närkästyneille elämänsä tilaisuus. Älkää kysykö mitä sarjakuva voi tehdä teidän puolestanne vaan mitä te voitte tehdä sarjakuvan puolesta. Jos haluatte koota mieleisenne kokoelman, käärikää hihat ja ryhtykää toimeen. Muut tekevät sellaisia kirjoja kuin haluavat. Saksalaiset halusivat tietynlaista sarjakuvaa ja sellaista myös saivat. Turha sen perään on itkeä.
-
Hieman tietysti ihmettelen mistä syystä Orjan edes tämän kirjan on lukenut, eikös tämä ole jo aika selkeästi profiloitunut omanlaisekseen sarjaksi joka varmaankin vetoaa niin täällä kuin muuallakin sopivasti asennoituneisiin piireihin ja samalla suuri yleisö niin täällä kuin muualla ei tähän sen kummempaa huomiota kiinnitä.
Turha tästä on sen kummemmin hermostua, kiva että ihmisillä on intoa näitä tehdä.
-
Hyvä varmaan myös muistuttaa, että sarjakuvaa viedään muutenkin kuin antologioilla. Taas on tällä viikolla Angoulemessa ihmiset tehneet duunia sen eteen, että suomalaista sarjakuvaa julkaistaisiin muissa maissa. Ja kuulemma myös tuloksia saatu.
-
Totta kai vikoja löytyy niin taide, naturismi ja muunlaisesta sarjakuvasta.
Psst, Orjan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naturismi
-
Jatko edelliseen: Naturalismi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Naturalismi_(taide))
-
Minun ja muutaman muun kritiikki on täysin sallittua
Tietenkin se on sallittua. Sitä vain lukisi mieluummin jos kritiikin mittapuuna olisi jokin muu kuin oma, hyvin rajoittunut MAKU. Taiteesta, myös sarjakuvista voi keskustella muutenkin kuin tykkään/en tykkää -tasolla. Sitä vain toivon.
Mutta KTL on ja hänellä on näkemystä varmasti enemmän, kuin monella tämän portaalin henkilöillä.
KTL:n teksteistä käy hyvin ilmi että ei ole. Hänellä on toki mielipide, mutta perustelut kertovat lähinnä aika lapsellisesta suhtautumisesta kuviin ja kuvataiteeseen. Tästä Leppäsen mielen- ja sarjakuvien maailmasta on puhuttu Leppäs-ketjussa. Ei ole salaisuus että mies on itseoppinut sarjakuvantekijä, hyvä niin, mutta ilmeisen huonot eväät se "koulu" on antanut muiden töiden mestarointiin.
Jos ei jaksa hankkia ja lukea kuvataiteen teoriaa tai historiaa (1900-luku nyt alkuun), niin syöttämällä hakukoneeseen sanat "kuvien tulkinta", pääsee ehkä vähän jyvälle siitä mistä on kysymys.
Toki on mahdollista (mielestäni joskus tottakin) että ns. taidesarjakuvaksi kutsutun tyylisuunnan sarjakuvista puuttuu sisältö tai että ne junnaavat paikallaan, ja tästä (mahdollisuudesta) keskusteleminen olisi paljon mukavampaa kuin väittely siitä kuinka hyvin ne on piirretty. Piirrosjäljestä keskustelukaan ei sitä paitsi onnistu, sillä aika harva täällä tuntuu ymmärtävän hyvän ja huonon piirustuksen erojen päälle, saati että hyvän ja huonon kriteereistä oltaisiin edes etäisesti yksimielisiä. Asia on tullut todistettua useammassakin Kvaakin ketjussa, joten ei siitä tässä sen enempää.
Vaan siitä, että kirjan tarjonta on selkeän yksipuolinen eikä anna tarpeeksi variaatioita Suomen sarjakuvallisen osaamisen tasosta, joka ei ole huonoa.
Asetat kirjalle ihan eri tavoitteen ja tehtävän kuin mitä sen toimittaja eli sarjojen valitsija! Mitä järkeä?
-
Psst, Orjan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naturismi
Ups!.................. :-[ :-[
-
Hieman tietysti ihmettelen mistä syystä Orjan edes tämän kirjan on lukenut, eikös tämä ole jo aika selkeästi profiloitunut omanlaisekseen sarjaksi joka varmaankin vetoaa niin täällä kuin muuallakin sopivasti asennoituneisiin piireihin ja samalla suuri yleisö niin täällä kuin muualla ei tähän sen kummempaa huomiota kiinnitä.
Turha tästä on sen kummemmin hermostua, kiva että ihmisillä on intoa näitä tehdä.
Minua kiinnostaa mitä Suomen sarjakuvakentällä tapahtuu ja haluaisin, että meidät tunnettaisiin mielenkiintoisia sarjakuvia tuottavana maana, jossa on asialleen omistautuneita tekijöitä ja otettaisiin huomioon mahdollisimman laaja otanta maamme tarjonnasta eikä vain pieni maginaalinen otanta kuten nyt tapahtui. Ja sitten vielä se, että piirtäjät tekisivät työnsä kunnolla eivätkä lähettäisi keskeneräisiltä vaikuttavia kyhäelmiä julkaistavaksi. Rakastakaa sitä mitä teette.
Melkein aina naturalistinen sarjakuva on jätetty pois tai ainakin kovin usein kyseisistä annual kirjoista tai usein aina samat tekijät saavat tuotoksensa esiin. Ja tämähän on totta. Suomen sarjakuvaseura suosii tiettyjä sarjakuvia ja tekijöitä vai suosiiko sittenkään? Ei tästä sen enempää ettei tule porttikieltoa Sarjakuvafestareille tänä vuonna jos on hengissä. ;) ;) tai katto edes päänpäällä.
Vaikka genren maku olisi erilainen, se ei missään nimessä tarkoita sitä, ettei lukisi muutakin sarjakuvaa kuin Tex Willeriä.
Kukaan ei ole hermostunut. Kummaa hyberbolaa. Missään ei näy tulenlieskoja. Tämähän on keskustelua teemasta.
-
Minua kiinnostaa mitä Suomen sarjakuvakentällä tapahtuu ja haluaisin, että meidät tunnettaisiin mielenkiintoisia sarjakuvia tuottavana maana, jossa on asialleen omistautuneita tekijöitä ja otettaisiin huomioon mahdollisimman laaja otanta maamme tarjonnasta eikä vain pieni maginaalinen otanta kuten nyt tapahtui.
Näin uskoisin että teoksen tekijätkin ovat asian ajatelleet, eritoten kohdan mielenkiintoisia sarjakuvia ja asialleen omistautuneita tekijöitä kohdalla.
Itse en ole vielä törmännyt henkilöön jonka tavoite on tehdä kehnoin mahdollinen antologia.
Saksalainen toimittaja lienee mukana juurikin saksalaisia markkinoita ajatellen. Mitä valita, mitä ei ja missä laajuudessa.
Tämä pointti:
Hyvä varmaan myös muistuttaa, että sarjakuvaa viedään muutenkin kuin antologioilla. Taas on tällä viikolla Angoulemessa ihmiset tehneet duunia sen eteen, että suomalaista sarjakuvaa julkaistaisiin muissa maissa. Ja kuulemma myös tuloksia saatu.
on hyvä toistaa. Osa toimii toisaalla, ihan eri tavoin ja verkostoituu ihan muualle.
Ja salaliittoteorioista hyötyy vain foliopaperiteollisuus.
Mutta kun kerran tunnen muutaman todella taitavan vaatetusalan artesaanin, ompelijan ja vaatturin niin jos haluatte pitää käsityksenne, ottakaa rohkeasti yhteyttä toimittakaa mitat ja sovitaan hinnoista.
-
Tietenkin se on sallittua. Sitä vain lukisi mieluummin jos kritiikin mittapuuna olisi jokin muu kuin oma, hyvin rajoittunut MAKU. Taiteesta, myös sarjakuvista voi keskustella muutenkin kuin tykkään/en tykkää -tasolla. Sitä vain toivon.
KTL:n teksteistä käy hyvin ilmi että ei ole. Hänellä on toki mielipide, mutta perustelut kertovat lähinnä aika lapsellisesta suhtautumisesta kuviin ja kuvataiteeseen. Tästä Leppäsen mielen- ja sarjakuvien maailmasta on puhuttu Leppäs-ketjussa. Ei ole salaisuus että mies on itseoppinut sarjakuvantekijä, hyvä niin, mutta ilmeisen huonot eväät se "koulu" on antanut muiden töiden mestarointiin.
Jos ei jaksa hankkia ja lukea kuvataiteen teoriaa tai historiaa (1900-luku nyt alkuun), niin syöttämällä hakukoneeseen sanat "kuvien tulkinta", pääsee ehkä vähän jyvälle siitä mistä on kysymys.
Toki on mahdollista (mielestäni joskus tottakin) että ns. taidesarjakuvaksi kutsutun tyylisuunnan sarjakuvista puuttuu sisältö tai että ne junnaavat paikallaan, ja tästä (mahdollisuudesta) keskusteleminen olisi paljon mukavampaa kuin väittely siitä kuinka hyvin ne on piirretty. Piirrosjäljestä keskustelukaan ei sitä paitsi onnistu, sillä aika harva täällä tuntuu ymmärtävän hyvän ja huonon piirustuksen erojen päälle, saati että hyvän ja huonon kriteereistä oltaisiin edes etäisesti yksimielisiä. Asia on tullut todistettua useammassakin Kvaakin ketjussa, joten ei siitä tässä sen enempää.
Asetat kirjalle ihan eri tavoitteen ja tehtävän kuin mitä sen toimittaja eli sarjojen valitsija! Mitä järkeä?
Minulla ei ole rajoittunut maku sarjakuvien suhteen. Kahlaan uutukaisia ja omakustanteita läpi Akateemisessa aina kun on tarjontaa. Sinä Reima sotket nyt pakkaa kun et osaa näemmä lukea kirjoitettua argumetointia.
Minä en ole asettanut kirjalle mitään muuta tavoitetta kuin sen, että se olisi voinut olla kattavampi otanta siitä, mitä meillä Suomessa osataan tehdä. Nuo mainitsemani tärkeät piirtäjät jäivät pois ja moni muukin, jolloin sanon tämän nyt viimeisen kerran- teos ei anna todellista kuvaa Suomessa julkaistusta sarjakuvasta.
Enkä tiedä, millaisen tavoitteen kirjan kokooja asetti tuolle Atlas kirjalle Saksassa tai missä sitä nyt valmisteltiinkin. Olet siinä oikeassa. Eikä se minua kiinnosta lainkaan. Minua kiinnostaa se, että Suomesta annettaisiin tasapainoinen, positiivinen ja osaava kuva ulkomaille eikä vain pienelle marginaaliselle ryhmälle, joka sitten voisi avata aikanaan ovia saada julkaisu kanavat auki. Meillä on täällä pienkustantamoja, joiden tekijä tallissa on erinomaisia lahjakkuuksia ja heillekkin soisi avoimet ovet ulkomaille.
Joka vuosi sarjakuvafestareilla menen ennenkaikkea pienlehti puolelle, koska siellä lepää sarjakuvamme tulevaisuus Reima hyvä! Joten makuni ei omasta mielestäni ole rajoittunut sarjakuvien suhteen siitäkin huolimatta, että minulla on omat suosikki juttuni luonnollisesti kuten sinullakin.
Mutta ehkä seuraava samantyyppinen opus on sitten kattavampi kokonaisuus, joka näyttää meidän suomalaisien sarjakuvantekijöiden todellisen powerin, jota löytyy tällä hetkellä ja varmasti lisää puuteria löytyy tulevista piirtäjistä (tai sitten ei löydy >:D), jotka yrittävät kovasti saada tuotoksiaan kaupaksi pienehtitaivaalla festareilla. Samoin pienet kustantajat tekevät arvokasta työtä, jota ei aina osata arvostaa kuin sitten, kun flafka kaatuu taloudellisiin ongelmiin. Ja noilla pienkustantajilla olisi potentiaalisia tekijöitä listoillaan jos vain olisi rahaa käännättää sarjakuvat toisele kielelle ja ottaa muut kulut huomioon. Kallista! Kallista! Kuinkas monta omakustannetta ostit Reima festareilta viimeksi? ::)
-
Katsoin tässä tuollaisen alan klassikon aseman omaavan TV-dokumentin The Shock of the New (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Shock_of_the_New) (löytyy mm. Youtubesta) ja nykyaikaisen one-click-buy heräteostoskulttuurin hengessä vielä tilasin saman nimisen kirjankin. Siinä 1800-luvun loppupuolella tuli kaikennäköistä mikä muutti maailmaa (kuten juna, puhelin, lennätin ja elokuva) ja loi siinä sitten uudenlaista taidettakin.
Tuo käsittelee tietysti perinteistä high-brow taidetta - maalausta ja veistoksia lähinnä - mutta kehitys tässä on Rembrandtissa Warholiin ja Matissen kuin on Hal Fosterista Hagelbergiin. Sinällään olisi hauska tietää mitä (dokumentin tehnyt ja selostanut Time-lehden pitkäaikainen taidekriitikko) Robert Hughes olisi sanonut tästäkin materiaalista, hän oli ihan perillä ainakin amerikkalaisesta undergroundskenestä ja kutsui Crumbia "1900-luvun Bruegheliksi".
Sain blogista käsityksen, että Leppäselle sarjakuva modernin taiteen välineenä on jo ihan periaatteellisella tasolla väärin.
-
Mutta kritiikin tasosta älä viitsi vinkua.
Turvenuijat eivät viitsi edes ottaa asioista selvää ja kritiikin tasosta ei saisi valittaa? Nyt älä Orjan kehtaa itkeä, kun kritiikki osuukin omaan nilkkaan.
Leppänenhän osoittaa ammattitaitoaan esimerkiksi niputtamalla Rannan, Turusen ja Niemensivun piirrokset lapsellisen harrastelijamaisiksi. Kerrontaa hän ei edes sivua juuri muuten kuin tuomitsemalla Hagelbergin ei-sarjakuvaksi, mikä tietenkin on jo aika paljastavaa.
-
Tietenkin se on sallittua. Sitä vain lukisi mieluummin jos kritiikin mittapuuna olisi jokin muu kuin oma, hyvin rajoittunut MAKU. Taiteesta, myös sarjakuvista voi keskustella muutenkin kuin tykkään/en tykkää -tasolla. Sitä vain toivon.
Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että taidesarjakuvasta saa keskustella vain tykkään-tasolla. En tykkää -taso ei ole sallittu.
Kaikesta muusta sarjakuvasta täällä voi keskustella aika lailla vapaasti. Onneksi.
-
Turvenuijat eivät viitsi edes ottaa asioista selvää ja kritiikin tasosta ei saisi valittaa? Nyt älä Orjan kehtaa itkeä, kun kritiikki osuukin omaan nilkkaan.
Leppänenhän osoittaa ammattitaitoaan esimerkiksi niputtamalla Rannan, Turusen ja Niemensivun piirrokset lapsellisen harrastelijamaisiksi. Kerrontaa hän ei edes sivua juuri muuten kuin tuomitsemalla Hagelbergin ei-sarjakuvaksi, mikä tietenkin on jo aika paljastavaa.
Ei ole tarvetta ottaa mistään selvää. Fyysinen todiste on käsissä ja johtopäätökset sallittuja.
Kritiikki ei tosiaan ole osunut omaan nilkkaan. Olen perustellut vain oman näkemykseni ja tein sen hyvin. En voi sille mitään, että joiltakuilta täällä puuttuu aivosoluja ja he eivät näytä ymmärtävän, miksi pieni asiallinen kritisointi tällä kertaa kirjan yksipuoista antia kohtaan oli täysin oikeutettua. Jonkinlainen status ja taso täytyy silti säilyttää Suomalaista sarjakuvaa tarjotessa ulkomaille. Sori nyt vaan.
-
Jonkinlainen status ja taso täytyy silti säilyttää Suomalaista sarjakuvaa tarjotessa ulkomaille. Sori nyt vaan.
Oletkohan sinä vieläkään ymmärtänyt, että tämä on saksalaisen tilaajan oman maun mukaan koottu? Jos hän haluaa tuollaista, niin mikä sinä tai minä olemme sanomaan, että väärin valittu? Siellä on kohderyhmä, joka haluaa lukea tuollaista eikä Leppästä. Varmaan siellä saattaa olla oma porukkansa, jotka ovat innosta soikeina Leppäsestä ja muista vastaavista mutta sen antologian kokoaminen on oma lukunsa. Ei nykymaalaustaidetta esitteleviin kirjoihinkaan laiteta Edelfeltia.
-
Ei ole tarvetta ottaa mistään selvää.
Varsin tyhjentävästi sanottu.
-
Varsin tyhjentävästi sanottu.
En ymmärrä mistä pitäisi ottaa selvää?
-
Oletkohan sinä vieläkään ymmärtänyt, että tämä on saksalaisen tilaajan oman maun mukaan koottu? Jos hän haluaa tuollaista, niin mikä sinä tai minä olemme sanomaan, että väärin valittu? Siellä on kohderyhmä, joka haluaa lukea tuollaista eikä Leppästä. Varmaan siellä saattaa olla oma porukkansa, jotka ovat innosta soikeina Leppäsestä ja muista vastaavista mutta sen antologian kokoaminen on oma lukunsa. Ei nykymaalaustaidetta esitteleviin kirjoihinkaan laiteta Edelfeltia.
Mistä sinä Ossi päättelet, että tämä on saksalaisen tilaajan oman maun mukaan koottu kirja? Sarjakuvakeskuksen sivuilla sanotaan vain, että jukaistu yhteistyössä Suomen sarjakuva-keskuksen kanssa. Ja mikä tuo Reproduktin oikein on? Kävin juuri katsomassa heidän sivuiltaan, etten kirjoita väärää infoa. Joten mistä sinä Ossi tiedät tuon tiedon että kirja on koottu saksalaisen tilaajan oman maun mukaan? Sinulla on selviä sympatioita opusta kohtaan. Mutta vastaa kysymykseeni jos tiedät!
ps. Jos kyhätään kirja oman maun mukaan....eikö se juuri ole yksipuolinen lähestymistapa koko kenttään. MINÄ haluan koota, MINÄ tiedän mitä saksassa luetaan. Aina sekään ei ole ihan noin yksinkertainen juttu. Saksassa sarjakuva on aivan toisissa kantimissa kuin täällä sisäsiittoisessa Suomessa ..... kyllä putoaa pohja pois, jos MINUN maun mukaan kootaan kirja Suomen sarjakuvakentästä. Reproduction on vain yksi sarjakuvaa jukaiseva taho Saksassa ja onko se jotenkin liitoksissa Saksan sarjakuvaseuraan tai johonkin. Täytyypi ihan ottaa selvää mikä tuo järjestö oikein on. Joten yleistyksiä ei voida tehdä siitä, että juuri tuollaista sarjakuvaa haluttaisiin. No. Tuo firma hausi tuollaista ja se on ihan OK juttu. Joten hyvää jatkoa vaan. Jatkakaa te aiheesta isää.
Kiitos mukavasta ajatustenvaihdosta kaikille. Onnea vaan sitten tänä vuonna Saksan maalle. Pidetään peukkuja ja muita paikkoja pystyssä, että saataisiin jukaisu kanavat auki Saksaan. Meillä on potentiaalia kuitenkin kosolti ja osaamista. Tästä hyvä esimerkki pienkustantajat, joiden julkaisuja voisi myös samalla kaupata Saksaan.
-
Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että taidesarjakuvasta saa keskustella vain tykkään-tasolla. En tykkää -taso ei ole sallittu.
Kaikesta muusta sarjakuvasta täällä voi keskustella aika lailla vapaasti. Onneksi.
Mulle on tästä keskustelusta jäänyt päällimmäisenä mieleen että toiset kuvittelevat keskustelun olevan sitä että he saavat sanoa mielipiteensä ja mikäli joku muu kertoo olevansa toista mieltä, alkaa heti itku mielipiteen vapaudesta.
;D
-
Mistä sinä Ossi päättelet, että tämä on saksalaisen tilaajan oman maun mukaan koottu kirja? Sarjakuvakeskuksen sivuilla sanotaan vain, että jukaistu yhteistyössä Suomen sarjakuva-keskuksen kanssa. Ja mikä tuo Reproduktin oikein on? Kävin juuri katsomassa heidän sivuiltaan, etten kirjoita väärää infoa. Joten mistä sinä Ossi tiedät tuon tiedon että kirja on koottu saksalaisen tilaajan oman maun mukaan? Sinulla on selviä sympatioita opusta kohtaan. Mutta vastaa kysymykseeni jos tiedät!
Ks.
Atlaksen saksalainen toimittaja Sascha Hommer on valinnut sarjakuvat. Kannattanee vilkaista Reproduktin muitakin julkaisuja, että minkätyyppistä sarjakuvaa mahdollisesti ovat kiinnostuneet julkaisemaan.
Jos hän olisi halunnut poikamaisia avaruusseikkailuja realistisesti piirrettynä, niin varmaan hän olisi sellaisia saanut. Ei Sarjakuvaseuralla oli mitään salaliittoa, millä maailma pyritään valloittamaan taidesarjakuvalla. Ihan samoja Asterixeja ja Korkkareita sen jäsenet lukevat kuin muutkin. Lukevat siinä samalla myös paljon muutakin ja maku ja ymmärrys on sitä kautta vähemmän fakkiutunut.
-
This just in! Juuri päättyneiden Angoulemen sarjakuvafestivaalien myydyin teos oli Angry Birds-sarjakuva-albumi!
-
Selvensin nyt vielä tuonne sivulle että Sascha Hommer on tosiaan valinnut sarjakuvat. Hän on vieraillut monta kertaa Suomessa ja seurannut kenttää muutenkin. Reprodukt on tämän kustantanut ja sarjakuvaseura on konsultoinut. Tiedotamme Helsingin julkkareista pian, tervetuloa sinne.
-
Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että taidesarjakuvasta saa keskustella vain tykkään-tasolla. En tykkää -taso ei ole sallittu.
Osaatko, Tertsi, sanoa miten se ilmenee tässä ketjussa?
-
Foliopipat sauhuaa mutta todellakin, Angry Birds -albumi on lähtenyt vauhdilla liikkeelle Ranskassa, Lombard otti 60000 kappaleen ensipainoksen ja jonot Angoulemen festivaalien signeerauspisteessä olivat Starbucks-luokkaa.
-
Tommi Musturi on kansainvälisesti yksi tunnetuimmista suomalaisista sarjakuvataiteilijoista. Nyt saattaa käydä niin, että pian hänen sarjakuviaan ei saa suomeksi vaan aivan muilla kielillä.
http://www.hs.fi/kulttuuri/Sarjakuvien+kustantaminen+uhkaa+hiipua/a1391314328376 (http://www.hs.fi/kulttuuri/Sarjakuvien+kustantaminen+uhkaa+hiipua/a1391314328376)
-
Minulla ei ole rajoittunut maku sarjakuvien suhteen. Kahlaan uutukaisia ja omakustanteita läpi Akateemisessa aina kun on tarjontaa.
Joka vuosi sarjakuvafestareilla menen ennenkaikkea pienlehti puolelle, koska siellä lepää sarjakuvamme tulevaisuus Reima hyvä! Joten makuni ei omasta mielestäni ole rajoittunut sarjakuvien suhteen siitäkin huolimatta, että minulla on omat suosikki juttuni luonnollisesti kuten sinullakin.
Jep. Maku on eri asia kuin ymmärrys sen suhteen mikä on ns. hyvää. Jokaisella on se maku, toisilla laajempi toisilla suppeampi. Tuhertelulla ja luonnosmaisuudella on paikkansa taiteessa, sen tietää jokainen joka on piirrellyt vakavammin ja vuosia. Kuten ilmeisesti sinäkin. Se, kuinka ansioituneita näiden kokoelmien sarjat ovat ei kuitenkaan riipu siitä kuinka luonnosmaisia tai sutaistuja ne ovat. Kari Leppänen väittää (otetaan vähän pidempi lainaus, että ei tule tehtyä ajatukselle vääryyttä):
Tekstipuolella ei ole niin väliä. Eivät vanhat suosikkini 50- ja 60-luvulla erikoisen taitavasti kirjoitettuja olleet ja luin kaikkia käsiini saamiani sarjakuvia, koska tuolloinvallitsi julkaisukuri sillä sarjakuvia lukevilla oli arvostelukykyä. Luin jopa Pikku Lulua ja liuskalehti Viidakon sarjoja, jotka olivat aika surkeasti piirrettyjä. Ei pelkkä teksti, oli se miten varteenotettavaa hyvänsä, tee sarjakuvaa yksinään jos kuvitus on kuin hätäisesti vetäisty luonnos.
Ja tuo on mielipide. Sellaisena se on ajoitettavissa jonnekin 70-luvulle, sittemmin käsitys niin sarjakuvasta kuin taiteestakin on muuttunut aika lailla. Jokainen saa toki valita lukemistonsa sillä perusteella kuin haluaa, mutta ns. yleinen mielipide alkaa vahvasti olla sillä kannalla että sarjakuvassa(kin) sisältö (teksti, kuvat ja niiden symbioosi) on pintaa ja ensivaikutelmaa tärkeämpää.
Nämä "atlakset" sopivakin muotonsa puolesta ehkä parhaiten juuri seisaallaan selattaviksi. Väitän kuitenkin että ainakaan Kari Leppänen ei ole kyseistä opusta lukenut. Viimeisten parin kuukauden aikana hänen purkauksissaan on ollut yleistymään päin trendi jossa sarjakuvat arvostellaan lukemattaTM. Näin kävi minulle joskus marraskuussa (kirjoitus poistettu). Sen jälkeen hän arvotti Hagelbergin ja Pascal Doyryn raapetöitä (http://www.karileppanencomics.fi/finnish%20comicscriticpage%204.jpg.htm) (myös) nettisämplejen perusteella. Nyt oli sitten vuorossa Comic Atlas.
Kuinkas monta omakustannetta ostit Reima festareilta viimeksi? ::)
Tästä et saa minua kiinni. :) Olen kieltämättä viime aikoina vähentänyt omakustanteiden hankintaa, kun niitä on jo kotona pari hyllymetriä, siis aika monta lehteä. Viime syksynä noin puolet festarihankinnoista taisi olla tätä osastoa. Painottuen kuitenkin mikrokustantajiin (Nuora, Seitti, MKK).
Ainakin muutama tuon Atlaksen jutuista näyttää olevan peräisin aiemmista vientikirjoista. Tässä nyt vielä koottuna lista artisteista (kirjoittajia en listannut), jos joku muukin on kiinnostunut.
2011: Terhi Ekebom, Matti Hagelberg, Jyrki Heikkinen, Ina Kallis, Kati Kovács, Reijo Kärkkäinen, Jarno Latva-Nikkola, Hanneriina Moisseinen, Tommi Musturi, Pauliina Mäkelä, Jyrki Nissinen, Ville Pirinen, Aapo Rapi, Jii Roikonen, Jenni Rope, Jukka Tilsa, Marko Turunen, Riitta Uusitalo, Jari Vaara ja Amanda Vähämäki.
2012: Terhi Ekebom, Grönroos & Rantio, Matti Hagelberg, Pauli Kallio, Tarmo Koivisto, Mika Lietzen, Petteri Tikkanen, Tiitu Takalo, Katja Tukiainen and Riitta Uusitalo
2013: Mari Ahokoivu, Maria Björklund, Terhi Ekebom, Annukka Leppänen, Hanneriina Moisseinen, Reetta Niemensivu, Tiina Pystynen, Kati Rapia, Anna Sailamaa, Tiitu Takalo, Katja Tukiainen, Riitta Uusitalo, Amanda Vähämäki
2014: Roope Eronen, Matti Hagelberg, Jarno Latva-Nikkola, Mika Lietzén, Hanneriina Moisseinen, Tommi Musturi, Reetta Niemensivu, Jaakko Pallasvuo, Ville Ranta, Anna Sailamaa, Marko Turunen, Amanda Vähämäki
Miksi muuten kirjan nimi on COMIC atlas? Onko tuo viittaus comic bookiin, jotain pseudosaksaa, ironinen heitto siihen suuntaan että tässä olisi suomalaisen huumorin koko kuva, vai mitä ihmettä?
-
Miksi muuten kirjan nimi on COMIC atlas? Onko tuo viittaus comic bookiin, jotain pseudosaksaa, ironinen heitto siihen suuntaan että tässä olisi suomalaisen huumorin koko kuva, vai mitä ihmettä?
ei kun saksassa comic on melko monessa paikkaa käytössä, eli lainasana on otettu omaan kieleen.
-
Kiitos Reima tuosta listauksesta. Ihan mukava joukko tekijöitä. Kyllähän minä tiesin että arvostat noita pienlehtiä. Kunhan kiusasin. Olemmehan näistä asioista jutelleet kun olemme tavanneet festareilla.
Onhan noilla atlaksilla toki paikkansa totta. Mutta tietyt samat tekijät loistavat noissa Atlaksissa jota en katso supealla mielellä. Jos tuo ei ole jonkun tekijän suosimista niin mitä nimikettä tuollaisesta sitten voisi käyttää?
Nimet... Ekebom, Hagelberg, Uusitalo( lähes jokaisessa), Lietzen, Vähämäki (lähes jokaisessa), Musturi (lähes jokaisessa)....joo tämä riittää minulle. Miksi tätä nyt sitten kutsuisitte jos saan kysyä? SAMAT tekijät useissa Atlas kirjoissa. Eikö tässä ole kysymys selvästi Sarjakuvaseuran lellikki listasta >:( Tulin tosi vihaiseksi kun näin tuon listan jonka Reima laittoi. Missä ovat monet muut hyvät tekijät? Miksi kirjoihin on otettu lähes perättäisinä vuosina samoja tekijöitä? Eikö ole ollut todellakaan ketään muita? Siksi sanon ihan suoraan, että tässä on juuri kysymys MIKÄ MINUSTA on hyvää sarjakuvaa. Ja osoitan sormella noiden turhakkeiden( Atlas kirjojen) tekijöitä. Jätän Sarjakuvaseuran ihan omaan arvoonsa tuon listan nähtyäni. Kiitos listasta Reima!
-
Miksi kirjoihin on otettu lähes perättäisinä vuosina samoja tekijöitä?
Yksi (osa) syy: vuodet 2011 ja 2012 oli englanniksi, 2013 ranskaksi ja nyt 2014 saksaksi.
-
Yksi (osa) syy: vuodet 2011 ja 2012 oli englanniksi, 2013 ranskaksi ja nyt 2014 saksaksi.
Joo.... (osa syy)....mutta silti... ::)
Mut hei. Pääasia että kirjoja tehdään, luetaan ja piirrellään. Harmittaa vaan monien muiden sarjakuvantekijöiden puolesta tuollainen.
-
Siksi sanon ihan suoraan, että tässä on juuri kysymys MIKÄ MINUSTA on hyvää sarjakuvaa. Ja osoitan sormella noiden turhakkeiden( Atlas kirjojen) tekijöitä. Jätän Sarjakuvaseuran ihan omaan arvoonsa tuon listan nähtyäni. Kiitos listasta Reima!
Siksi ehdotan ensi vuoden atlaksen nimeksi " Vuoden surkeimmat sarjakuvat 2015" :laugh: (tämä oli sitten vitsi)
Orjan, mieti nyt vähän mitä sanot, hyvänen aika sentään. Alkaa hävettää Kvaakin puolesta, vaikka kukin omista puheistaan vastaakin.
Voisit arvostaa toisten tekemää pitkäjänteistä ja arvokasta työtä suomalaisen sarjakuvan levittämisen eteen, vaikka se ei juuri sinun mieleesi olisikaan.
-
Orjan, mieti nyt vähän mitä sanot, hyvänen aika sentään. Alkaa hävettää Kvaakin puolesta, vaikka kukin omista puheistaan vastaakin.
Voisit arvostaa toisten tekemää pitkäjänteistä ja arvokasta työtä suomalaisen sarjakuvan levittämisen eteen, vaikka se ei juuri sinun mieleesi olisikaan.
Minä otin tuon ehdotuksen "surkein sarjakuva 2015" heiton pois ajoissa. Mitäs menit lainaamaan sen. Oma vikasi.
Sinäkään et näemmä ymmärrä lukemaasi. Et ole täällä portaalilla ainoa. :P Olen selvästi antanut myös suitsutusta Suomalaisille tekijöille kovastikkin. Hanki silmalasit jos et osaa tulkita lukemaasi.
Minulla oikeus sanoa oma mielipiteeni tarvitsematta tuntea minkäänlaista huonoa omaatuntoa.
Miksi sitten kutsuisit itse Lurker sitä, että samat tekijät ovat toistuvasti mukana? Miksi Jouko Nuora ei ole päässyt vain yhtenä esimerkkinä mukaan?
Miten voit yleensä väittää etten arvostaisi pitkäjänteistä työtä suomalaisen sarjakuvan levittämisen eteen? Enkö minä juuri ponnistele sen puolesta tässä koko ajan, jotta kokonaiskuva olisi mahdollisimman syvälle luotaava harmooninen kokonaisotanta puettuna hienoihin kansiin.
-
Antologioissa on kuitenkin 38 erilaisen sarjakuvantekijän töitä, joten kyllä siinäkin on jo aika laaja katsaus suomalaiseen sarjakuvaan vaikka joku oma suosikki olisikin jäänyt välistä.
-
Antologioissa on kuitenkin 38 erilaisen sarjakuvantekijän töitä, joten kyllä siinäkin on jo aika laaja katsaus suomalaiseen sarjakuvaan vaikka joku oma suosikki olisikin jäänyt välistä.
Tosi on mitä sanoit. Mutta pointti oli vain viimeisimmissä kommenteissani siitä, miksi samat tekijät loistavat läsnäolollaan. Tätä mietin vain ihmeissäni. Jos annatteisiin tilaa muillekkin, niin se laajentaisi katsausta paljon enemmän kuin se, että mainitsemani nimet ovat lähes jokaisessa atlaksessa mukana. Jokaiselle riittäisi yhden kerran mukana olo parrasvaloissa Antologioiden kansien välissä, sillä joka vuosi tulee uusia tekijöitä mukaan kuvioihin. Mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa. Noillekkin varmasti on kysyntää tänä aikana.
-
Kuumentuneen keskustelun vuoksi katsoin hiukan tarkemmin kirjan näytteitä ja tulin siihen tulokseen, että joukossa oli vain pari sellaista, joissa ensivaikutelma olemattomasta vaivannäöstä taisi pitää paikkansa. Varsinaisesti siellä ei tosin ollut kuin yksi sellainen, jonka olisin ottanut luettavakseni isompana pätkänä. Niillä parilla 'sutullakin' on kyllä oma käyttötapansa, jolloin voisin vaivautua lukemaan niitä eli korkeintaan sivun mittaiset, päiväkirjamaiset jutut. Esimerkiksi muuten tavanomaisella kauppareissulla tapahtuneen erikoisen sattumuksen jakamisessa, tyyliin 'punnitsin omenoita, mutta vaa'an antamassa hintalapussa luki appelsiineja'. Lyijykynällä ja väriliiduilla kerrottuna siitä tulee sympaattinen ja samaistuttava lukukokemus. Jos sellaisen taas piirtäisi täällä useasti mainitun Kari Leppäsen kieltämättä taidokkaalla tyylillä, niin tuloksena olisi luultavasti kertomus ahdistavasta, mielenterveyttä ja perusturvallista maailmankatsomusta järkyttävästä kafkalaisesta kokemuksesta. Jokaisella tyylillä on siis oma paikkansa ja mikään tyyli ei sovi kaikkialle. Eli lieneekö sitten olemassakaan pohjimiltaan väärää tapaa piirtää...
En silti hankkisi tuota opusta, saati että maksaisin yli kolmeakymppiä. Se ei vedonnut mieltymyksiini, eikä vaikuttanut kiinnostavalta, ensivaikutelma oli suorastaan kamala. Opuksen julkaisu ei varsinaisesti ole minulta pois, mutta se vahvistanee sitä 'massojen' mielikuvaa sarjakuvista, jonka takia itse sarjakuvantekijänä olen ja aion pysyäkin 'kaapissa'.
-
Enkö minä juuri ponnistele sen puolesta tässä koko ajan, jotta kokonaiskuva olisi mahdollisimman syvälle luotaava harmooninen kokonaisotanta puettuna hienoihin kansiin.
Selvä, jompi kumpi meistä ymmärsi väärin. Jatka rauhassa ponnistelujasi.
-
Opuksen julkaisu ei varsinaisesti ole minulta pois, mutta se vahvistanee sitä 'massojen' mielikuvaa sarjakuvista, jonka takia itse sarjakuvantekijänä olen ja aion pysyäkin 'kaapissa'.
Olen aina kuvitellut, että "massojen" mielikuva sarjakuvasta on Aku Ankka.
-
Olen aina kuvitellut, että "massojen" mielikuva sarjakuvasta on Aku Ankka.
Suomessa on yhä tuo, sarjakuvaseuran ja muiden ponnisteluista huolimatta.
Ikävä kyllä.
-
Olen aina kuvitellut, että "massojen" mielikuva sarjakuvasta on Aku Ankka.
Aku, Viivi ja Wagner, Tex ynnä B. Virtanen. Jos joku massan edustaja jotain muuta tietää, niin Tintin ja voi pitää jo itseään (omasta mielestään) sarjakuvaharrastajana.
Äh, ei mun pitäny tähän ketjuun kirjoittaa yhtään mitään ja tämäkin menee ohi aiheen...
Noh, jokaisella kustantamolla on oma profiilinsa ja Reproduktin on tämä. Joku kaupallisempi voi ottaa portfolioonsa jotain mainstreamimpaa, vaikkapa Hiltusta, Koiviston Mämmilää, B. Virtasta, Maisaa ja Kaarinaa ym.
Timo
-
Ja osoitan sormella noiden turhakkeiden( Atlas kirjojen) tekijöitä.
Atlas-nimikkeen alla on ilmestynyt vasta yksi kirja.
Olisiko tätä keskusteluketjua olemassa, jos Finnland-sanan paikalla lukisi jotain muuta?
-
Olen aina kuvitellut, että "massojen" mielikuva sarjakuvasta on Aku Ankka.
Se on mielikuva ulkomaisista sarjakuvista, suomalaiset harrastelijat ja 'daideiliat' niputetaan epämuodostuneiden supersankareiden tekijöiksi tai värikynillä suttaajiksi, jotka toivon mukaan vielä aikuistuvat. Näin siis minä olen käsittänyt, mutta en väitä vastaan henkilölle, jonka ammatti liittyy sarjakuviin.
-
Mä en oo mukana KUN kukaan ei uskaltanu kysyä...
ja oishan se ikävää jos mä varastasin kaiken huomion mahtavilla piirroksillani ja huimalla tarinankerronnalla! muhahahaa... :laugh:
Muistelen vaikka sitä kuinka Nani II Manic Desperadon kanssa KÄVIN kirjeenvaihtoa(JUU!) saksalaisen kustantajan kanssa JO vuonna 2003, he kun tykkäsivät huumoristanikin! Ikävä kyllä tuolloin ei toteutunut... se minkä takia aloin Naneja piirtään, ulkomaanjulkaisujen vuoksi, ja nythän se todentuu huhtikuussa Japanissa! (lue omasta ketjustani...!) ;)
En edes lähde arvaamaan miten sarjakuvaseuran kaikentietävät konsultit teki/evät valintansa. Mutta pienessä maassa istutaan vähän turhan monilla palleilla samaan aikaan...
Mutta kerrottakoon että olen käytettävissä ja kysyvälle annetaan.
-
5. helmikuuta näyttää aukeavan kirjaan liittyvä näyttely Finnland-Institutissa, Berliinissä.
http://finnland-institut.de/fi/programm/kunst/comic-atlas-finnland-2014/ (http://finnland-institut.de/fi/programm/kunst/comic-atlas-finnland-2014/)
Samoilla sivuilla: Leikkikenttänä Suomi (http://finnland-institut.de/fi/cool/blog/spielwiese-finnland/).
-
Ei ole yleensä ollut tapana sen enempää lähteä mukaan näihin foorumin väittelyihin, mutta koska omakin nimi tuolla kävi esillä niin kaipa voisi jotain tähän sanoa.
Eli itse tuohon teoksen sisältöön en ota kantaa, kun en ole lukenut tai sen enempää silmäillyt. Itse kun aloin tuota Karimia väsäilemään noin vuosi sitten, niin eihän mulla ollut mitään käsitystä suomalaisesta sarjakuvasta. Muutenkin kun ei ole noita aku ankkoja enempää tullut luettua sarjiksia, niin voin puhua melkeinpä tavallisen tallaajan näkökulmasta.
Silloin tällöin (eikä vain harvoin) tavallisilla tallaajilla tuppaa menemään yli hilseen suomalainen sarjakuvatarjonta. Korjatkaa vaan jos olen väärässä, mutta tuo on henkilökohtainen mielipiteeni. Toki joukosta löytyy helmiä.
Kaverienkin kanssa on välillä tullut juteltua siitä kuinka yllättyneitä nämä olivat, kun yhtäkkiä päätinkin alkaa väsäämään sarjakuvaa. Vastaan on muutenkin tullut monia outoja katseita sekä hymähdyksiä. Kuitenkin kun ihmiset menevät katsomaan sarjakuviin perustuvia leffoja, niin nämä ovat erittäin mielissään. Potentiaalia siis löytyy jopa täältä kylmästä pohjolasta.
Eri asia onkin sitten se, että miten tuo potentiaali saataisiin realisoitua. Pienet ovat nuo sarjakuvapiirit suomessa, eikä näihin opuksiin tai yms pääsevien nimissä ole hirveästi vaihtelua. Myös apurahat menevät vuodesta toiseen samoihin osoitteisiin. Entä jos päätettäisiinkin radikaalisti kokeilla jotain täysin uutta? Joskus täytyy ottaa riskejä saavuttaakseen asioita. Varman päälle pelaamisella säilytetään tietenkin status quo, mutta onko se tämänhetkinen tilanne sitten niin imarteleva?
Tosiaan ihan omia mielipiteitäni ovat enkä väitä olevani 100% oikeassa. Tuossa kuitenkin hieman mietittävää sarjakuvaväelle.
ps. Pahoittelut mikäli hieman lipsahti pois aihealueesta.
-
Entä jos päätettäisiinkin radikaalisti kokeilla jotain täysin uutta?
Tämä Finnish Comics ja Comic Atlas -projekti on juuri tuota. Mutta jos tarkoitat että joka vuosi kokeiltaisiin jotain uutta tai "uutta", niin siinähän ei sitten ole mitään järkeä. :)
-
Se on mielikuva ulkomaisista sarjakuvista, suomalaiset harrastelijat ja 'daideiliat' niputetaan epämuodostuneiden supersankareiden tekijöiksi tai värikynillä suttaajiksi, jotka toivon mukaan vielä aikuistuvat. Näin siis minä olen käsittänyt, mutta en väitä vastaan henkilölle, jonka ammatti liittyy sarjakuviin.
Kyetäkseen tuollaiseen niputtamiseen täytyy tietää sarjakuvista edes jotain, ja olla kiinnostunut jostain sarjakuvan genrestä. Ns. "normaaleilla" ihmisillä yleisin ennakkoluulo on, että sarjakuvat on suunnattu pelkästään lapsille. Kirjamessuilla onkin toisinaan antoisaa, kun joku vanhempi (usein rouvas)henkilö on ensimmäistä kertaa päässyt altistumaan aikuisemmalla kamalle (esim. Maus, Ville Rannan pilapiirrokset, Timppa Mäkelän Minun elämäni tai Tietäväisen Näkymättömät kädet), ja tulee innostuneena kyselemään lisäsuosituksia. Niitä tyyppejä ei kiinnosta pätkääkään onko jonkun albumin julkaisija Asema vai Egmont tai onko piirustustyyli varmasti Kari T. Leppäsen ja Tertsin hyväksymää.
Ahdasmielisimmät sarjakuvan lukijat löytyvät tällaisilta foorumeilta. Sen takiahan täällä pyörii niin vähän sarjakuvan tekijöitä.
-
Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia tähän ketjuun osallistuneita. KIITOS panoksestanne!
-
Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia tähän ketjuun osallistuneita. KIITOS panoksestanne!
Varmasti herkullinen jatko-osa Kovalle lännelle tulossa?
-
Varmasti herkullinen jatko-osa Kovalle lännelle tulossa?
Kova Länsi 2- The Seppo Räty edition
-
Varmasti herkullinen jatko-osa Kovalle lännelle tulossa?
Jos tässä on mahdollisuus päästä osaksi suomalaisen sarjakuvan historiaa, niin pitänee lopettaa sivussa hämmästely ja lisätä oma lusikkansa tähän hämmentävään "keskusteluun". Kommenttien perusteella on vaikea uskoa, että keskustelijat ovat lukeneita aikaihmisiä. Enkä varmaan mene pahasti metsään, jos veikkaan, että suurin osa ei ole valittajista ei ole edes koko teosta nähnyt, saati lukenut. Mitä vähemmän tietää, sen helpompi on veistellä teräviä mielipiteitä.
Jotenkin olen kuvitellut, että Kvaakissa meno on keskivertonettiä tolkumpaa, mutta olen tainnut elää vain omassa kuplassani.
-
Mä kerron yhen syyn miks' tämmösillä opuksilla ON vaikutusta, esim. Japanissa ei välttämättä tiedetty juuri Suomen sarjakuvista muuta kuin Muumi, ja pari tämmöstä kokoomaa... josta esim. Musturi jäänyt mieleen.
MUT silti ne valitsi mun Nanin julkaistavaksi KOSKA sellaista EI OLE (vielä)julkaistu japaniks.
Näitä taidesarjakuvia kun mahtuu 13 tusinaan. Joka maassa samat hippitytöt löytää oman seksuaalisuutensa ja taidepojat omansa. Sitku taiteilija saa lapsen niin sen maailma muuttuu ja alkaa pukkaan lastenkirjaa ja sarjakuvaa, miten jännittävää... Musta jotenki tuntuu että mä oon lukenu nää taidesarjakuvastoorit jo sataan kertaan. Olikos nämä nyt saksalaistetutkin jo "aiemmin julkaistuja" lärpäkkeitä....?
Jos tarkkan lukee niin huomaa ETTEN ole kritisoinut TÄTÄ Atlasta mitenkään, en tietenkään koska en ole lukenut sitä, vielä. En ole niin taitava kuin Hesarinkriiikot jotka tietää lukematta (!)teosten paskasuuden asteen! ;)
Mutta harjoitus tekee varmasti tässäkin asiassa mestarin.
-
Lisää ketjuun sopivaa pohdintaa:
http://www.karileppanencomics.fi/finnish%20comicscriticpage%206.jpg.htm
Leppänen on korjannut alkuperäistä tekstiään (http://web.archive.org/web/20140203064214/http://www.karileppanencomics.fi/finnish%20comicscriticpage%206.jpg.htm). Ihan fiksua oli poistaa sieltä tuo "nykysarjakuvan pakollinen malliruudukko", sanoma sinänsä on edelleen sama.
-
Kyetäkseen tuollaiseen niputtamiseen täytyy tietää sarjakuvista edes jotain, ja olla kiinnostunut jostain sarjakuvan genrestä.
Kyllä itseasiassa uskon, että on melko iso könttä sellaisia nuorehkoja ihmisiä, jotka tietävät mitä sarjakuva on, mutteivat laske itseään sarjakuvan harrastajiksi. Ehkä elokuvien tai tietokonepelien, jos pitää määritellä. Lukevat sitten amerikkalaista modernia sarjakuvaa (jota britit ja irlantilaiset käsikirjoittavat), vähän mangaa ja eurokaman klassikotkin lienevät jotenkin hallussa. Netissä pyörii sitten vielä oma sarjakuvaskenensä. Suomalainen sarjakuva nähdään harrastelijamaisen töhertelynä, huumorisarjojen ohella varmaan tunnetaan Hiltunen ja Ahonen.
-
Eikös tuo sovi ihan hyvin siihen, mitä itsekin sanoin..? Että pitää olla jossain määrin kiinnostunut, jotta pystyy niputtamaan. En kuitenkaan ole valmis ihan heti uskomaan, että suurin osa (nuorehkoista) ihmisistä lukisi jotain Vertigoa. Toivoisin toki olevani väärässä...
-
En kuitenkaan ole valmis ihan heti uskomaan, että suurin osa (nuorehkoista) ihmisistä lukisi jotain Vertigoa.
Nyt epäilet turhaan, sillä tästä maasta löytyy ihan varmasti ainakin 10-20 ihmistä, jotka tietävät, mitä kaikkea Vertigo on ja miten hyviä sarjakuvia se parhaimmillaan on tarjoillut. Ja varmasti niistä lukijoista ainakin joku on nk. nuori.
-
Eikös tuo sovi ihan hyvin siihen, mitä itsekin sanoin..? Että pitää olla jossain määrin kiinnostunut, jotta pystyy niputtamaan. En kuitenkaan ole valmis ihan heti uskomaan, että suurin osa (nuorehkoista) ihmisistä lukisi jotain Vertigoa. Toivoisin toki olevani väärässä...
Kiinnostunut pitää olla mutta nyt menet liialliseen pessimismiin. Itse tässä hiljattainkin tekemäni empiirisen tarkastelun kautta todennut että ainakin ikäryhmää 20-27 vuotiaat naiset (nuorehkoja) edustavien omat kirjahyllyt sisältävät ilahduttavasti sarjakuvaa: juurikin Vertigoa, paljon Nemiä ja myönnän että oma musta sydän läikähtää kun eräässä hyllyssä oli huolella luettu V for Vendetta Batman patsaan vieressä.
Tuskin suurin osa lukee mutta suurempi kuin yleisesti uskotaan.
Ja tämä siis ihan fyysistä sarjakuvaa, se määrä joka liikkuu joko lailisin latauksin tai torrentsivustoilta uusimmille lelupadeille tai älypuhelimiin on ihan oma lukunsa.
Aivan eri asia on montaako heistä juuri suomalainen sarjakuva kiinnostaa.
Mutta tässä nyt käsittääkseni alun perin puhuttiinkin Saksan markkinoille, saksalaiselle yleisölle suunnatusta teoksesta.
Me voidaan täällä suut vaahdossa puhua päivät pitkät mitä pitäisi ja mitä ei viedä.
Jolleivät palvomani jumaluudet Crom ja Cthulhu vähän äkäänny on Saksa vastakin tuossa muutaman sadan kilometrin päässä, nettiklikkauksin vielä likempänä.
Jos äkääntyvät ovat sarjakuvat pienin ongelmistamme.
Jos kattaus tämä ei rupeakaan poikimaan kustannussopimuksia yms niin melko varmasti yritetään sitten jollain muulla.
Jos tämä taas rupeaa poikimaan sopimuksia, hyvä. Se ei silti tarkoita että tämä on jotenkin ainutkertainen juttu.
Se on sitten seuraava tai sitä seuraava antologia jonka valikoima sitten ehkä kelpaa ja eri ihmisillä on väärän koon sukkahousut jalassa puolestaan.
Jos taas tekee kaupallisempaa löytyy niin kosolti jenkki-, britti- kuin ranskalais-belgialaisia kustantamoja joille voi laittaa suoraan työnäytettä.
Sami Makkonen (http://www.samimakkonen.com/) tuskin sanoo suurimmalle osalle suomalaisia mitään, ei edes kaikille sarjakuvanharrastajille mutta mahdotonta sekään ei ole.
Eli aika pitkälti itsestä kiinni, ei kukaan tule kotoa hakemaan.
-
Kyllä itseasiassa uskon, että on melko iso könttä sellaisia nuorehkoja ihmisiä, jotka tietävät mitä sarjakuva on, mutteivat laske itseään sarjakuvan harrastajiksi. Ehkä elokuvien tai tietokonepelien, jos pitää määritellä. Lukevat sitten amerikkalaista modernia sarjakuvaa (jota britit ja irlantilaiset käsikirjoittavat), vähän mangaa ja eurokaman klassikotkin lienevät jotenkin hallussa. Netissä pyörii sitten vielä oma sarjakuvaskenensä. Suomalainen sarjakuva nähdään harrastelijamaisen töhertelynä, huumorisarjojen ohella varmaan tunnetaan Hiltunen ja Ahonen.
Tämä vastaa omiakin havaintojani, meidän työpaikalla ikähaarukka on 20-40v, ja 2% ihmisistä lukee sarjakuvia, jotkut luki niitä 80 tai 90-luvulla, mutta lopettivat vanhettuaan, nuoremmat lukivat jonkun verran mangaa mutta anime uppoaa helpommin. Omiani olen saanut (aseella uhaten) kaupaksi alle puolelle, muiden kotimaisten tekijöiden tuotoksista ainoastaan pikku närhi ja fingerpori tuntuu menevän läpi.
-
Se on sitten seuraava tai sitä seuraava antologia jonka valikoima sitten ehkä kelpaa ja eri ihmisillä on väärän koon sukkahousut jalassa puolestaan.
Sitten onkin jäljellä se tuhannen D-markan kysymys, että onko näillä antologioilla millään koostumuksella kykyä kohentaa laajaa käsitystä sarjakuvasta, tai aikaansaada minkään maailman vaikutusta, ja pitäisikö.
Huvittelen taas kääntämällä asiat ylösalaisin, mutta eikö ole ilahduttavan tuttu ja lämmin leyhäys talvisäässä, kun saksalaisille markkinoille sarjat valitsee saksalainen indie-kustantaja, jolla on aivan sama maku kuin suomalaisilla indie-kustantajilla, ja kaikki valinnat establishmentin palkitsemasta suomalaisen sarjakuvan kansikuvapojasta Matti Hagelbergista alkaen ovat vanhoja tuttuja, turvallisia, varmoja, sisäsiistejä, hyväksi koettuja ja riskittömiä valintoja, niin riskittömiä ja liturgianomaisia valintoja että niitä voisi kutsua jo poliittisiksi valinnoiksi, mikä tarkoittaa sitä että ne ovat väistämättä kaikessa vaarattomuudessaan häikäisevän epäradikaaleja ratkaisuja, joista on todellinen rohkeus kaukana. Se on kravattiinsa kuristuva Helsingin Juhlaviikot. Ja todellinen muutos tapahtuu taas kerran jossain ihan sivummalla ohjelman ulkopuolella Senaatintorilla, jossa esiintyy Leningrad Cowboys.
Ei silti, eivät nämäkään ole "hyviä" tai "huonoja" sarjakuvia. Ne ovat täsmälleen sellaisia sarjakuvia, joita voi odottaa maalta, jossa on yhtä paljon ihmisiä kuin Berliinissä. Ehkä jopa pari pykälää parempia.
Vaihtoehtoja en mainitse, koska siitä tulisi tekijöilleen diskrediittiä. Tai no, mainitsen sitten täyttä piruuttani: Fok-It. Haluaisin tietää, löytääkö ulkomaailma siitä jotakin. Ainakin se olisi syvästi arvelluttava valinta, ja sen ansiosta puolustettavissa.
-
Fok_it, Jyrki Nissinen, Karri Laitinen... Noita mm näkisin mielelläni noissa kirjoissa.
-
Kourallinen nettisarjakuvien tekijöitä tulee myös mieleen, mutta en tiedä onko välttämättä oikea tapa koota heitä kansien väliin. Periaatteessa heidän työnsä ovat jo jakelussa ja markkinoitavissa, netissä.
Esimerkinomaisesti tältä puolelta: Prague Race (http://praguerace.smackjeeves.com/archive/), 225 sivua ja jatkuu. Osa piirretty uusiksi moneen kertaan.
Tämä tuli esiin jo Perkeroksen kohdalla, mutta minusta on kovin outoa, jos katkelman esittäminen pitkästä teoksesta olisi antologiassa lähtökohtaisesti mahdotonta.
-
Vaihtoehtoja en mainitse, koska siitä tulisi tekijöilleen diskrediittiä. Tai no, mainitsen sitten täyttä piruuttani: Fok-It. Haluaisin tietää, löytääkö ulkomaailma siitä jotakin. Ainakin se olisi syvästi arvelluttava valinta, ja sen ansiosta puolustettavissa.
Saksan markkinoilla on Fok_Itin tiimoilta jotain tekeillä.
Julkaisemistani artisteista jokaista on jossain vaiheessa kyselty kiinnostuneena Saksaan, mutta yksikään käännöskirja ei ole vielä päätynyt painokoneeseen asti. Kovastakin kiinnostuksesta on todella pitkä matka siihen että kirja julkaistaan käännöksenä jossain.
Edit: Poikkeuksena tosin rajatapaus Marko Turunen, jonka kirjoja olen julkaissut yhteistyössä Daadan kanssa. Turuselta on ilmestynyt saksassa käsittääkseni parikin kirjaa. Pohja sekä yhteisnide Kuolema kulkee kintereillä ja Ufoja Lahdessa teoksista.
Edit 2: Reprodukt edustaa sellaista laatukustantamoa jollaista ei Suomessa ole, mutta jollainen monista muista maista löytyy. WSOY suomalaisista ehkä lähimpänä tuota Reproduktin linjaa. Julkaisevat ranskalaisia ykköstekijöitä kuten Blain, Larcenet ja Suomesta Muumeja ja Yhdysvalloista monia Fantagraphicsin ja Drawn & Quarerlyn tunnetuimpia tekijöitä.
-
Aiheeseen liittyen: Olisi mielenkiintoista tietää mikä oli aikalaisreaktio Petri Kemppisen ja Harto Hännisen toimittamaan Suuri sarjakuvakirja neloseen. Kun ensin tuli kolme asiallista kokoelmaa klassikkoja ja sitten sellainen moderni isku palleaan. Olisiko millainen itku Kvaakissa jos olisi ilmestynyt tänään.
-
En muista onko ketjussa vielä mainittu, että Suomi on tänä vuonna Frankfurtin kirjamessujen teemamaa. Ennustan, että siellä julkaistaan jokunen suomalainen albumi saksaksi käännettyinä.
-
Tämä nyt vain huomiona siitä kuinka moni tietää/tuntee suomalaisia sarjakuvia. Kaikkien sarjojen kohderyhmät eivät tietenkään natsaa fb-sukupolviin.
Kiroileva Siili (epävirallinen sivu)
215 848 tykkäystä · 50 puhuu tästä
Kiroileva siili ("virallinen" sivu)
39 560 tykkäystä · 497 puhuu tästä
Fingerpori
108 865 tykkäystä · 78 puhuu tästä
Viivi ja Wagner
28 960 tykkäystä · 2 puhuu tästä
Fok_It
10 869 tykkäystä · 1 805 puhuu tästä
Pöyrööt
5 975 tykkäystä · 33 puhuu tästä
Maisa ja Kaarina
3 905 tykkäystä · 8 puhuu tästä
Ville Rannan sarjakuvat - Comics of Ville Ranta
3 140 tykkäystä · 129 puhuu tästä
Villimpi Pohjola
2 711 tykkäystä · 14 puhuu tästä
B. VIRTANEN - Arkipäivän sankari
1 132 tykkäystä · 3 puhuu tästä
Suomen sarjakuvaseura ry
827 tykkäystä · 24 puhuu tästä · 8 were here
Musta hevonen -sarjakuva
434 tykkäystä · 35 puhuu tästä
Peräsmies
430 tykkäystä · 27 puhuu tästä
Näkymättömät kädet
319 tykkäystä · 4 puhuu tästä
Mummo
115 tykkäystä · 1 puhuu tästä
-
Mitähän maksaisi vienninedistämisen merkeissä hävytön, päällekäyvä, lupia kyselemätön, spammauksen rajamailla liikkuva linkkejä pakkosyöttävä twitter-fb-kampanja hashtagilla #finnishcomics. ;D
-
Aiheeseen liittyen: Olisi mielenkiintoista tietää mikä oli aikalaisreaktio Petri Kemppisen ja Harto Hännisen toimittamaan Suuri sarjakuvakirja neloseen. Kun ensin tuli kolme asiallista kokoelmaa klassikkoja ja sitten sellainen moderni isku palleaan. Olisiko millainen itku Kvaakissa jos olisi ilmestynyt tänään.
EDIT: Ai Perkele tuo jäljessä tuleva koskeekin Sarjakuvastinta, SOORII.
Tuttuja tekijöitähän te olitte siinä nelosessakin. Siis sille silloiselle "keskustelevalle" porukalle. Siihen aikaan ei vielä ollut niin paljon tekijöitä eikä apurahahanat olleet samassa asennossa kuin nyt. Ei ollut edes myyntiä kotimaisella tuotannolla (B.Virtanen vasta käynnisteli) eikä siten mitään taide- ja naturalistisen/kaupallisen sarjakuvan välistä juopaa. Toki oli koettu jo 90-luvun puoliväkin kriisi kun suomalaisia alppareita ilmestyi liki 40kpl kun kysyntää olisi riittänyt niukin naukin kymmenelle.
Sanomalehdissä ei ollut suomalaisten tekemiä strippejä (paitsi kk:n kotimainen) Kaikki suomalainen miellettiin huonoksi, paitsi niiden 10:n ihmisen joukossa jotka sitä harrastivat. Kvaakkikin olisi varmaan ollut toisen moinen, tuskin olisi ollut mahdollista keskustella asiasta kun KUKAAN sarjakuvaharrastaja (eli ankisti) ei olisi edes nähnyt noita kirjoja. :) Rapiat 15-vuotta ja maailma on muuttunut aikas paljon.
EDIT 2. Tarkoitit sitä pienehköä Jalavan (1994) kirjaa (Feuchtenbergerin kannella), jota pitkään huljuteltiin alelaareissa.
-
Hänninen & Kemppinen toimittivat siis sekä Sarjakuvastimet että Suuren sarjakuvakirja nelosen. Ensiksi mainitussa oli suomalaisia sarjakuvia ja jälkimmäisessä ulkomaisia. Atakia, Mark Beyeriä, Feuchtenbergeriä.
-
Ainakin mä olen lukenut Suuri sarjakuvakirja nelosta (ja Sarjakuvastimia) Kuopiossa jo yläasteikäisenä kun olen sen kirjastosta (jopa ihan pienestä lähikirjastosta) sattumalta löytänyt. Kannatti olla tarjolla.
-
Ainakin mä olen lukenut Suuri sarjakuvakirja nelosta (ja Sarjakuvastimia) Kuopiossa jo yläasteikäisenä kun olen sen kirjastosta (jopa ihan pienestä lähikirjastosta) sattumalta löytänyt. Kannatti olla tarjolla.
Sama juttu. Kemin kirjastossa oli varmaan kaikki obskuurimmatkin suomalaiset julkaisut, ja niiden kautta avautui ihan uusi maailma supersankareihin tottuneelle teinille. Jotkut pienlehdet, kuten Kinkkubingo, syöpyivät päähän ikuisiksi ajoiksi. "Voiko tällaistakin tehdä ja vielä julkaista..."
P.S. Suuri Sarjakuvakirja IV (http://www.sarjakuvakauppa.fi/suuriskkiv.html)
-
Itse myös luin noita yläaste-lukio-ikäisenä samoin kuin Kemi-albumeita, seuralehtiä ja mitä heittiä oli...tosin se Suuri sarjakuvakirja nelonen oli muistaakseni tylsä, monia suomalaisia taidehörhöjä luen mieluummin kuin Atakia tai Beyeriä.
Aiheesta "mitä ei-harrastajat lukevat", olen sekalaista joukkoa kirjablogeja seurannut eli ihmisiä jotka lähtökohtaisesti lukevat paljon, vaikka harva mieltäisikin itseään harrastajaksi...mutta esim. Tietäväistä on luettu aika paljon, Närhiä (Kati ja Pikku) ja Ville Rantaa kohtalaisesti ja kyllä siellä on ollut kanssa mm. Aapo Rapia. Mutta aika monta on myös tekijää joista en muista nähneeni oikein kenenkään kirjoittaneen (Musturi? Vähämäki?)
Ulkomaisista ainakin Delisle, Satrapi ja Bechdel ovat olleet luettuina, ja Fables on kääntämättömäksi ollut hyvin esillä...
Nuo taitavat sitten olla sellaisia joissa sisältö ja tarina on korostetussa asemassa, muotoharjoitukset taas taitavat olla harrastajien juttu.
Ja kun musiikkivertauksia täällä on esitetty, huomauttaisin että esim. M.A.Nummisen ja Eläkeläisten suosioon Saksassa vaikuttanee suuresti se, että molemmat ovat ammentaneet runsaasti Saksasta perityistä populaarimusiikin muodoista, mm. humpasta.
Kuinka hyvin Comic Atlasin tekijät tuntevat Digedagit, Fixi und Foxin tai Nikke Knattertonin?
-
Ja kun musiikkivertauksia täällä on esitetty, huomauttaisin että esim. M.A.Nummisen ja Eläkeläisten suosioon Saksassa vaikuttanee suuresti se, että molemmat ovat ammentaneet runsaasti Saksasta perityistä populaarimusiikin muodoista, mm. humpasta.
Kuinka hyvin Comic Atlasin tekijät tuntevat Digedagit, Fixi und Foxin tai Nikke Knattertonin?
Tajuan näkökulmasi mutta säilyttääkseni sen musiikkivertauksen jonka itse toin mukaan: miksi sitten Amorphis, Children of Bodom, HIM tai Apocalyptica pärjäävät Saksassa ja muualla?
Selitys: tekevät omaa juttuaan ja jos et tykkää entä sitten? Se on sinun ongelmasi.
Mittatilaustöiden ja mielistelyn paikka on minusta ihan toisaalla.
Tässä maassa on ihan tarpeeksi niitä joille Mikko Alatalot, Lauri Tähkät, Matit ja Tepot sekä Jenni Vartiaiset ovat tunteiden tulkkeja ja se on kiva heille se.
Eikä ole tarviskaan. Jari Lehtisen aiempi kommentti on mielestäni asian ytimessä
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,16034.msg420758.html#msg420758)
Oma ratkaisumallini ei tosiaan ole asettaa yksinomaan sitä metallin vastinetta sarjakuvalliseksi vientituotteeksi. Minä kun en ole rajoittunut hippi, kaikki kukat saa kukkia, kunhan minun ei ole jokaista muodon vuoksi haistettava, mutta kuollut erämaakin on kaunis siinä missä aava merikin.
Kaikkea tarvitaan vaikkei itse tarvitsisikaan. Kaikkea.
Pointtini ydin musiikkivertauksessa on tämä (http://www.slate.com/blogs/business_insider/2013/11/12/map_of_heavy_metal_bands_by_country.html)
ja nyt miettikää montako maailmalla suosittua suomalaista metallibändiä on verrattuna noihin lukuihin.
Suhteuttakaa sama sarjakuvapuoleen, enkä nyt tarkoita "mutta tällä on ihan oikeasti julkaisu maan rajojen ulkopuolella" napeilla pelaamista.
Meillä on Muumit. Ja se ei ole huono saavutus.
Ja niin paljon kuin se tökkiikin, ne vihaiset linnut taitaa olla seuraava.
Toivoisin puhuvani vain kaupallisesta menestyksestä, mutta tarkoitan ihan sitä mikä läpäisee ns. kollektiivisen tajunnan millään tasoa, meillä ja muualla.
-
(mennään vähän sivuun mutta analoginen yhteys sarjakuviin säilyy)
No, Numminen ja Eläkeläiset tekevät myös omaa juttuaan mutta hyödyksi on kun se sattuu osumaan sopivasti toiseen kulttuuriin (ja varsinkin kun Saksassa tuo humppaperinne on ollut aika jämähtänyttä).
Metalliyhtyeillä auttaa se, että perinteiset populaarimusiikin viejämaat Iso-Britannia ja USA eivät ole populaarimmalla puolella tuottaneet juurikaan kiinnostavia artisteja viimeiseen 20 vuoteen (extreme-puolella on tietysti kaikenlaista ja sitten tietty nämä vanhat sotaratsut kuten Iron Maiden).
Samalla kuitenkin metalli on pysynyt puolimainstreamina monessa maassa (mm. pohjoismaat, Saksa) ja muuallakin huomionarvoisena alakulttuurina, joten on mahtunut.
Mainitsen myös positiivisena seikkana sen että metallifanit suhtautuvat musiikkiin kiitettävän kosmopoliittisesti, uusia artisteja ollaan valmiita kuuntelemaan maantieteestä välittämättä.
Kokeelliset marginaalipiirit on tietty myös kansainvälisiä mutta toisaalta marginaali on marginaalia. Onhan se tietysti kunniakasta että parikymmentä kaveria jossain muussa maassa innostuu mutta ei silti kannata venäyttää piirtokättä kun taputtaa itseään selkään.
(noin muuten, vaikken itse Fok_Itistä juurikaan välitä niin voisin kuvitella sillä olevan hyvää potentiaalia suurempaan kulttuurilliseen impaktiin, vaikkei ehkä uusi Asterix tai edes Muumi olisikaan)
-
Saksasta noin sarjakuvamaana mulla on aika nihkeä kuva. Ketjussa mainittujen pikkulasten juttujen lisäksi jotain Stormia ja Perry Rhodania siellä on kai väsätty sekä keksitty Jerry Cotton. Mitä muutamalla reissulla katselin kioskitarjontaa, niin sarjakuvalehdet muuttuivat lelujen kylkiäisikisi jo paljon ennen kuin meillä (Egmont). Disneyn lehdet myivät heikosti ellei niitä ole jo lopetettu? Carlsen/Egmont lokalisoi vuosituhannen vaihteessa mangaa joka myi kohtuullisesti, mutta sekin buumi kuihtui jopa nopeammin kuin täällä.
Sitten on se vaihtoehtoskene Strapazineineen ja Mogamoboineen. Eikä sekään nyt hirveästi suomalaisesta taidehiippailusta eroa, suuntaan tai toiseen, paitsi että levikit on isompia kuin meikäläiset (paljon pienempiähän ei voi olla). Mutta kaikkiaan sellainen kuva että saksa-svietsi-itävalta, ei ole mikään sarjakuvamaa siinä kuin Suomi, Ruotsi, belgia-ranska-alue, Italia, tai edes Britit ja Espanja. Siis jos katsotaan myyntejä ja levikkejä suhteessa väkimäärään. Saatan olla väärässäkin. Korjatkaa ken tietää paremmin.
Noille messuille mennäänkin koko meikäläisen kirja-alan siivellä (eikös Suomi ole teemamaa tai jotain) ja siellä on varmaaan sitten tyrkyllä matskua kaikelle euroopalle enkuksi, ranskaksi ja saksaksi. Ans kattoo. Raporttia varmaan kuullaan. Aikaisempina vuosinakin siellä Frankfurtissa on suomalaisia pyörinyt, mutta nyt on sitten tukena vähän isompi koneisto ja isommat käyntikortit. :)
-
Saksaksi käännetään kirjallisuutta paljon (ainakin joku vuosi sitten oli kieli jolle käännettiin eniten maailmassa) ja muutama vuosi sitten kun siellä asuin niin albumeina löytyi kivasti myös sarjakuvia niin Ranskasta, Jenkeistä kuin Japanistakin.
Mutta joo, oma tuotanto tuntuu olevan aika laihaa, en usko että muussa maailmassa kovin paljon reagoitaisiin jos kaikki sarjakuvantekeminen Saksassa loppuisi...enkä kyllä tiedä kuinka kovia levikkejä noilla käännössarjakuvilla on, aika paljon niitä kuitenkin sai hakea erikoisliikkeistä, tavallisten kirjakauppojen tai kioskien sarjakuvahyllyt eivät kovin suurta vaikutusta tehneet.