Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Reima Mäkinen 28.09.2013 klo 14:06:29
-
Orjan May tuolla Sarjakuvakokoelmasi -ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4937.0.html) esitti kysymyksen. Kun meillä on jo toinenkin ketju koskien kokoelman kokoa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1340.0.html). Sekä puhetta aarteista ja löydöistä, myös keräämisen kauheutta mietitään mm. VIHAAN SARJAKUVAKERÄILIJÖITÄ! (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,3365.0.html) -ketjussa. Eli eiköhän ole aika nostaa nyt sitten vihdoin kissa pöydälle.
Olen kerran aikaieemmin jo ihmetellyt tässä osiossa keräily vimmaa.
...Miksi siis kerätä tuhansia ja taas tuhansia nimikkeitä, joita ei ehdi lukemaan läpi.
Keräilyhän on eräs ihmiskunnan varhaisimpia alkukantaisia intohimoja. Aiheesta on tehty monia akateemisia tutkielmia kuten esim: Pöyhtäri, Ari: Keräilystä kokoelmaan: Sosiologisia ja filosofisia näkökulmia keräilyyn. SoPhi 8. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1996. ISBN 951-34-0867-1. Sieltä saanet ainakin perusteellisen vastauksen kysymykseesi.
Hannibal tuossa jo jatkoikin että:
Keräilyni takana on muita syvällisempiä ja kunnianhimoisempia asioita.
No niinpä on itelläkin. Eikä mikään akateeminen tutkimus varmaan tätä aihetta tyhjennä. Minä nyt vain päätin, että koska ihmisen pitää koko ajan jotakin ostaa, olkoon se jotakin sitten minulla kirjat ja lehdet. :)
-
Minä pidän sarjakuvista. On eri kivaa, kun niitä on paljon ympärillä. Ja tulee noita kyllä ihan luettuakin.
Erityisesti kiinnostaa ranskankielinen sarjakuva, sitä ei varsinkaan reilut kymmenen vuotta sitten ollut Suomesta juurikaan saatavilla. Oli siis pakko ostaa omaksi jos halusi sitä lukea.
Olen haalinut eurooppalaisten lisäksi joitakin klassikkoja, sekä kuvituksensa puolesta kiinnostavia sarjakuvia, kuten vaikkapa pari Artist's Editionia. Suosikkitekijöistäni löytyy hyllystäni myös elämäkerrantapaisia kirjoja. Jos en olisi ostanut omaksi, en olisi pystynyt lukemaan noita missään, en ainakaan Suomessa.
-
Koska itsekin piirrän sarjakuvia, hyvä piirrostyö innostaa minua venyttelemään omien kykyjeni rajoja ja kokeilemaan uusia graafisia tehokeinoja. Hyvin kerrottu kiinnostava ja mukaansatempaava tarina antaa hyvän mielen, ruokkii mielikuvitusta ja jää pitkäksi aikaa pään sisälle pyörimään. Sarjakuva on nopealukuinen, joten silloin kun ylimääräistä vapaa-aikaa ei ole paljoa, otan romaanin sijasta käteeni sarjakuva-albumin ja saan samaa sielunravintoa lyhyemmässä ajassa.
Pidän eniten sarjakuvista, jotka ovat omaan silmääni hyvin piirrettyjä, joten sarjakuvia valitessani katson ensin ulkoasua ja sen jälkeen mietin, vaikuttaako tarina kiinnostavalta. Joissakin tapauksissa taas jännittävät ja mielikuvitukselliset tarinat ajavat kenties keskinkertaisen piirrosjäljen edelle. Hyvä sarjakuva-albumi saa kaipaamaan lisää samanlaista, joten päädyn keräämään sarjan loputkin albumit tai saman piirtäjän koko tuotannon.
Teinivuosinani olin varsin ahdistunut ja onneton, joten kaipasin mahdollisimman paljon todellisuuspakoa. Pakenin elokuvien, musiikin, sarjakuvien ja kirjallisuuden maailmaan, jopa koulunkäynnin kustannuksella. Sama intohimo populaarikulttuuriin on säilynyt minulla nyt rauhallisempina aikuisvuosinanikin.
-
Yksinkertaisesti siksi, että olen kossista asti tykännyt sarjakuvista. Opettelin lukemaankin ennen kouluikää tavaamalla sarjiksia. En piirrä itse.
-
Minä olen aina ollut keräilijä luonteeltani, toisin sanoen fyysisten asioiden ystävä. Ja kun sarjakuvista eripaljon tykkään (kuten elokuvistakin... ja musiikistakin...) on sitä siis oltava hyllytolkulla lähettyvillä, tai vitivalkoiset seinät sortuvat päälle ja koti muuttuu pehmustetuksi huoneeksi. Tästä huolimatta kerään vain asioita, mistä pidän - millään harvinaisuusmittauksilla tai rahallisella arvolla ei ole minulle tuon taivaallista merkitystä.
Onneksi minulla ei ole samanlaista viehtymystä esimerkiksi käkikelloihin, vanhoihin autoihin tai jääkaappipakastimiin.
-
Onneksi minulla ei ole samanlaista viehtymystä esimerkiksi käkikelloihin, vanhoihin autoihin tai jääkaappipakastimiin.
ÖÖ.. tuossahan se meikäaivovamman pääasiallinen keräilykohde tulikin, par..pahimmillaan tontilla 80kpl italialaisperäistä ajoneuvoa, nyt niitä on "vain" n. 20-30 ja 1000m2 täynnä osia.
Että ei tuosta sarjakuvakokoelamastani tosiaan ole mitään stressiä ainakaan tilankäytön suhteen eikä näinollen mitään erityistä syytä vähentääkään.
Jostain syystä saan iloa myös erilaisten asioiden omistamisesta, enkä vain "metsästysvaiheesta", joten tavarat tuppaa takertumaan tontille.
Peltikotterotkin samoin kuin sarjakuvat on kohtalaisessa järjestyksessä eikä sellaisessa mistä saa sitten lukea lehdistä kun liikkumiseen tarvitaan siltoja ja tikapuita..
Molemmissa sama periaate, eli mielellään vähän patinoitunut mutta siisti, siis sellainen jota uskaltaa myös käyttää. Lehdet on lukemista ja autot ajamista varten.
Niin on mulla tuolla kotimuseo, josta löytyy hmm.. Fiat-merkkinen jääkaappi. Mutta niitä on vain yksi, sen isompaa kodinkone-fetissiä ei ole tarttunut. Kaikki vanha vaan omistaa sielun joka juttelee minulle.
-
Minulla on kanssa tuo, että pidän siitä, että ympärilläni on miellyttäviä asioita, en siis nauti vain niiden hamstraamisesta.
Ja joo, itsekin pidän vanhannäköisestä kamasta, niin kauan kuin toimii kunnolla eikä tule verrattaen liian kalliiksi. Ja nimenomaan, käytettäväksihän kaikki on.
Onnea niiden autojen kanssa... toivottavasti edellinen viestini ei tuntunut harrastuksesi dissaukselta.
-
Noh, naiseni sanojen mukaan olen "hamstraaja".
Nuff said.
-
Koska pidän sarjakuvista. Koska sarjakuvat ja onnelliset lapsuusmuistot liittyvät yhteen.
Enkä ole lopettanut, vaikka olen erittäin tietoinen siitä, että joittenkin mielestä sarjakuvat ovat lapsellisia. Minä taas tiedän, että lähes kaikkea populäärimusiikkia ja Ilta-Sanomia voi pitää vähintään lapsellisina.
Sarjakuvat ovat portti hyvään elämään.
-
Jaa-a, kai mä jonkin sortin keräilijästä käyn vaikka sarjakuvien määrä on pysynyt lähes vakiona muutamassa sadassa jo kauan ja tein periaatepäätöksen ettei uutta tule ennen kuin edelliset on luettu.
Hyvä tarina, vetävä taide sekä käsitellyt teemat vetoaa ostamisen verran. Keräilyintoa siinä mielessä että kaikki jostain sarjasta on saatava ei enää ole. Joskus koitin sellaista, mutta määrät jo itsessään alkoi ajatuksenakin ahdistaa. Ehkä olen keräilijän sijaan ostaja? Aika helposti dumppaan hyvääkin sarjakuvaa divariin jos näyttää ettei kiinnosta siihen muutamassa vuodessa palata.
-
No niin...Oleellinen kysymyshän kuuluu:Oletko perheellinen ja keräilet sarjakuvia.Pääosa tuntemiani suurkeräilijöitä ei nyt suorastaan "peräkammarinpoikia" mutta lähellä eli miten jos ja kun esim. jälkikasvua on kuinka suhtautuvat keräilyhamst eikun keräilyharrastukseenne.Meillä perhepotretissa kuusi naamaa ja vain yksi sarjakuvahamstraaja.Vastauksia...
-
Minusta kysymys on aina ollut "miksi ET keräilisi sarjakuvia?".
Nauttinut kyseisestä taidemuodosta jo helpommin nyrkillä tapettavasta iästä lähtien ja kaikki kunnia kirjastolaitokselle ja modernille tekniikalle, mutta joitain asioita eivät pysty korvaamaan.
Totta kai käytän molempia siinä rinnalla tietysti.
No niin...Oleellinen kysymyshän kuuluu:Oletko perheellinen ja keräilet sarjakuvia.Pääosa tuntemiani suurkeräilijöitä ei nyt suorastaan "peräkammarinpoikia" mutta lähellä eli miten jos ja kun esim. jälkikasvua on kuinka suhtautuvat keräilyhamst eikun keräilyharrastukseenne.Meillä perhepotretissa kuusi naamaa ja vain yksi sarjakuvahamstraaja.Vastauksia...
Juniori ymmärtää ja keräilee omia juttujaan, ex-vaimolle kävi raskaaksi mm.tämä piirre minussa joten vaihtui muutamaan eri vaimokkeeseen vuosien varrella.
Osa arvosti sarjis/kirjakeräilijyyttäni, osa sieti niistä huolimatta.
Yleensä keräilypiirre rasittaa ihmissuhteita jollain tapaa.
Mutta se kuten niin monet asiat ovat valintoja, itse olen valinnut olla sarjakuvaharrastaja, yrittää piirtämistä ja käsikirjoittamista, lukea laidasta laitaan ja keräillä satunnaista oheissälpettäkin.
-
Niin miten se perhe lasketaan. Jonkinlainen emäntä ollut talossa viimeiset 20 vuotta eikä yksikään ole valittanut keräilystä vaan ovat pikemminkin pahemipia kuin minä. Keräävät kaikenlaisia tavararöykkiöitä jokaiselle vapaalle pöytäpinnalle joista MINÄ sitten valitan että voisi laittaa järjestykseen ja ylipäätään jättää tavaraa hankkimatta jos sille ei ole osoitettua tilaa. Sisustaminenkin ollut enempi minun juttuni, nyt olohuone kulkee 30-luvun Suomi -teemalla
Jos edes aavistan jonkun kummaksuvan sarjakuvakeräämistä, ilmoitan jo valmiiksi että olisiko sikarien ja pornolehtien kerääminen jotenkin kypsempää? Käydä ensimmäiseksi kotiin tullessa tarkistamassa humidorin tilanne.
Sisko sen oli jostain kyllä lukenutkin, että yleensä kun miehet alkaa "kerätä" jotain ne vievät sen välittömästi naurettavuuksiin..
Autoharrastuksessa pitäisi olla joku 1000hv sporttikaara alla, että vaikuttaa touhu miehekkäältä ja kypsältä. Tuntuu olevan ihmisten vaikea ymmärtää että sehän juuri kertoo itsetunnon olevan kohdillaan kun ajaa jollain mitäänsanomattomalla katiskalla. Sama homma sarjiksissa että mä kehtaan olla avoimesti sarjakuvafriikki ja kerron siitä kaikille, halusivat sitten tietää tai ei. Enkä kaipaa mitään paheellisia tai väkivaltaisia saatika muodikkaita harrasteita itsetunnon pönkitykseen. Kouluaikoinakin tuli kuljettua arkisissa tavisvaatteissa eikä kukaan tajunnut että se juuri oli sitä kapinaa pakonomasta itsensä ilmaisua ja hyväksynnän hakua vastaan.
Tenavia ei ole, ei tule ekä tilata joten niitten vaikutuksesta en tiedä mitään. KIssat tykkää natustaa lehtien kulmia toisinaan mutta niillä ei ole onneksi peukaloa että voisivat repiä ne silpuksi. Kummipoika kerää esim. Transformers-lehtiä.
Lähipiiriin ei edes kuulu ihmisiä joiden kämppä pitää olla yhtä tyhjä kuin pääkin, kai sitä etsii alitajuisesti kaltaistensa seuraa.
Ai niin olen automaatio ja rakennusalan yrittäjä, ei mitään tekemistä taiteiden kanssa siis. Mutta vapaa-ajalla maalaan tauluja jos vain aikaa riittää, eli kuvataide on lähellä sydäntä siitähän voi munkin kohdalla pistää yhden syyn sarjakuvainnostukseen.
-
Olen vähän samoilla linjoilla Haplon kanssa, joskus on ollut enemmän keräilijyyttä mutta nykyisellään sarjakuvien määrä pysyy jossain määrin vakiona, uusia tulee hankittua mutta samalla vanhoja lähtee pois, divareihin tai kirppikselle.
Toki esim. Sämpyn huonetta ihailen mutta samalla tiedän että itse en oikeasti sellaista halua.
-
No niin...Oleellinen kysymyshän kuuluu:Oletko perheellinen ja keräilet sarjakuvia.Pääosa tuntemiani suurkeräilijöitä ei nyt suorastaan "peräkammarinpoikia" mutta lähellä eli miten jos ja kun esim. jälkikasvua on kuinka suhtautuvat keräilyhamst eikun keräilyharrastukseenne.Meillä perhepotretissa kuusi naamaa ja vain yksi sarjakuvahamstraaja.Vastauksia...
Haiskahtaa vahvasti stereotypialta.
Ja juuri sellaiselta pahalaatuiselta, jossa pohjana ei ole tietoa, vaan enen kaikkea luulo omasta tietävyydestä. Juuri tällaista kutsutaan populismiksi. Taidan tietää mitä puoluetta äänestät.
vastauksia...
-
Viisi vuotta vanhempi isoveljeni alkoi laittaa Aku Ankat taleen 70-luvun alussa. Sitten ostettiin Asterixit, Tintit ja Lucky Luket. Silloin luettiin kaikki sarjakuva mitä makkinoilla oli. Divarit ja lainailu kavereilta mm. lähteinä. Silti jo silloin oli sarjakuvaa mikä säästetään ja sarjakuvaa mikä lutaan ja laitetaan eteenpäin.
Eniten keräilyäni on ohjaillut Ruutu ja Zoom. Niissä esiintyneet sajat saavat edelleen ostamaan kaikki niistä ilmestyvät albumit.
Jalavan ja Liken alkuaikoina ostin kaiken niiden julkaiseman. Sitten iski tilan ja ajan puute. Kaikkea ei yksinkertaisesti enää ehtinytkään lukea.
Willerit, Parkerit ja Länentiet on tullut hommattua ja luettua.
Aku Ankan taskukirjat lopetin numeroon 400. Parisataa viimeistä ovat lukemattomina hyllyssä...
Kaikenlaista muutakin kotimaista löytyy.
Ulkomaista sarjakuvaa löytyy kokoelmasta ehkä kolmannes. Tarzania, Modesty Blaisea, Prince Valiantia, Phantomia, Rip Kirbyä yms yms.
Eli otsikon kysymykseen vastaus: Isoveljen innoittamasta intohimosta kummuten olen yli 40 v. sarjakuvia kasannut. Koko ajan suurempaa harkintaa hankinnoissa käyttäen, mutta näihin päiviin asti kokoelmaa kartuttaen. Varsinkin nyt ainoa syy uusia hankkia on se, että haluan sarjakuvia edelleen lukea. Tuskin ikä riittää uusintalukea edes nykykokoelmastani enää koskaan kaikkea minkä haluaisin. Silti Haikaralaivueet, Punaparat, Alixit yms. on edelleen PAKKO hommata.
-
Minä en keräile sarjakuvia. Ostelen niitä harvakseltaan, yleensä pikaisesta mielijohteesta ilman mitään kokoelmastrategiaa. Sadat kirjat ja äänilevyt vievät tarpeeksi tilaa ja muutenkin tykkään siitä, että asunnossa on väljyyttä ja sisustusmahdollsuuksia. Jos rahaa olisi enemmän ja kämppä huomattavasti tilavampi, voisin harkita maltillista sarjakuvakeräilyä. Lievää kiinnostusta olisi kerätä esim. laadukkaita western-sarjiksia.
-
Haiskahtaa vahvasti stereotypialta.
Ja juuri sellaiselta pahalaatuiselta, jossa pohjana ei ole tietoa, vaan enen kaikkea luulo omasta tietävyydestä. Juuri tällaista kutsutaan populismiksi. Taidan tietää mitä puoluetta äänestät.
vastauksia...
Muutenkin melko kummallinen kommentti - etenkin sarjakuvasivustolla.
Mutta kukin nähköön maailman tavallaan.
-
Haiskahtaa vahvasti stereotypialta.
Ja juuri sellaiselta pahalaatuiselta, jossa pohjana ei ole tietoa, vaan enen kaikkea luulo omasta tietävyydestä. Juuri tällaista kutsutaan populismiksi. Taidan tietää mitä puoluetta äänestät.
Stereotypioiden paheksuntaan toivoisi muunlaisia kommentteja kuin stereotypioihin kallistuvia... ;)
Vanhemmalla pojalla ei ole vielä kahta vuotta ikää, mutta kirjat kiinnostavat vahvasti. Niin omat lastenkirjat kuin ne isän ja äidin hyllynkin, mukana myös sarjakuvahylly. Tykkää esimerkiksi ottaa kirjoja ja laittaa niitä takaisin hyllyyn. Omistaan katselee kuvia mutta ei juuri jaksa vielä tarinoita seurata.
Toivottavasti kiinnostus säilyy, mutta päättäköön tietysti itse millä tavalla harrastaa jos harrastaa. Virikkeitä tiettyyn suuntaan kyllä löytyy.
-
EI tänne nyt liikaa tule keskustelua viikossa että lähtisin toisten kirjoittelua moittimaan. Niistä voin toki kirjoittaa vastineen aika tiukkaankin sävyyn, pieni vääntö piristää.
Itsellä oli muuten sentään 15 vuotta aika tiukka linja etten haali lisää sarjiksia ja arvostan niitä jotka pystyy pitämään homman aisoissa. Nykyään ei vaan ole oikein mitään pätevää syytä olla keräämättä, paitsi ehkä palokuormaa ajatellen.
Tuosta sisustuksen avaruudesta, niin jos kaikella tavaralla pitää olla jokin funktio eikä sarjiskasan visuaalinen viehätys kelpaa sellaiseksi, niin mikä sen tyhjän tilan funktio sitten on ellei visuaalinen? Eli voisiko järkiajattelulla vaikka vaihtaa pienempään asuntoon ja säästää rahaa, jos tilaa kerran on haaskattavaksi asti..
No minä nyt olen tällainen ääripään mörrimöykky joka tukkii kaikki ikkunatkin viherkasveilla ettei tule liikaa valoa kämppään..
Sarjishuoneessa on sitten ihan oikea pimennysverho pysyvästi suljettuna.
Niistä ovien lehtitelineistä on muuten tulossa evo2:nen eli kaksi lehteä rinnakkain samaan oveen ja materiaali läpinäkyvää pleksiä. Mutta edelleen tuollaiset nauhat ettei umpikoteloa, siihen ei riittäisi materiaali.
Alakerran kaapit onkin sitten täynnä Marvelia. Noille olen miettinyt sellaisia vaakatangoissa roikkuvia muoveja joihin laittaisi vaikka 2-puoleisella teipillä molemmin puolin Mylar-taskuja. Tangot olisi sitten saranoitu seinälle eli pyykinkuivatustankojen kaltaisia. Jos yhdelle sivulle saisi 3x5 taskua niin yhteen lakanaan mahtuisi 2 vuoden lehdet + ekstrat. Ja noita voisi sitten plärätä kuten julistetelineitä aikoinaan tavarataloissa. Kun lehdet on molemmin puolin ja taskut teipattu yläosasta vastatusten, pitäisi lehtien pysyä periaatteessa suorassa?
Toinen suunnitelma oli sellainen ulos vedettävä korkea 2-puoleinen kaappi millaisia on joskus keittiöissä, mutta en saanut sille jäämään tilaa tänne alakertaan.
Yhdestä lopettavasta divarista koitin ostaa sitä vanhaa lasitiskiä vetolaatikoineen, mutta ei tainnut tulla kauppoja kun ei ole soittoa tullut. No sinne ei olisi paljoa mahtunut mutta hieno olisi ollut.
Niin ja onko kukaan kokeillut kuinka palavaa tuollainen mylar on? Ymmärsin yhdestä telkun lentoturmatutkintajaksosta, että koneen ylätilan rakenteissa olisi käytetty foliopintaista mylaria eli nykyajan vappupallomateriaalia ja olisi roihahtanut oikein kunnolla.
Vähän rönsyillen mutta eteenpäin...
-
Emäntä suhtautuu keräilyyn hieman samoin kuin itse suhtaudun hänen runokirjoihinsa. Lahjaksi toki olen saanut sarjakuvaa, tosin lähinnä sellaista korkeakulttuurilta näyttävää pienkustannetta.
Lapset tuskin välittävät isän harrastuksista sen enempää kuin lapset nyt ylipäänsä vanhempiensa harrastuksista.
Keräilyharrastuksessa itsessään on mukana myös haluttomuutta kerran hankitusta luopumiseen. Kun olen jotain lapsena vienyt divariin, niin hurja morkkis siitä on myöhemmin seurannut - ei siis kannata.
-
Eli voisiko järkiajattelulla vaikka vaihtaa pienempään asuntoon ja säästää rahaa, jos tilaa kerran on haaskattavaksi asti..
Ei.
-
Asiaan liittyen: mun "emäntäni" joka n. 2 viikkoa sitten sanoi roudatessaan mun jotain sarjis/kirjalodjuani kämpiltäni sen kämppään että "nyt ei sitten 10 vuoteen muuteta"...ja NYT joku aika sitten se alkoi haikailla isomman asunnon perään vaikkei olla edes vielä YRITETTY mahtuisivatko ne lodjut mm. varastoon ja vaatekaappiin. Go figure. Mutta tosiaan: on tässä tullut nyt joku raja vastaan tuossa tavaran keräämisessä, tuli meinaan viskottua ihan paperinkeräykseenkin tonnitolkulla tavaraa, en tosin sarjiksia vaan kirjoja, joista ajattelin että mahdoton päästä eroon muulla tavalla.
Sarjiksien suhteen olen kyllä tosi nirso luopumisessa niistä, jotenkin vaan ne tuntuu enemmän olevan yhä sydäntäni lähellä ja nimenomaan keräilykohteena luontevampaa kamaa jopa kirjoihin nähden. Ja vieväthän ne toki vähemmän tilaakin...
(siis jos jättää ne tsiljoonat kovakantiset ooppukset ostamati)
-
Itselleni tulee ainakin kaikista noista "avarista tiloista" ym. valkoisista seinistä ilman julisteita tai muuta somistetta mieleen vain ja ainoastaan pehmustetut huoneet. Muutenkin kaikkia ihmeen pikku kukkaripellyksiä ja muita "sisustuselementtejä" siedän korkeintaan hampaita irvistellen.
Että sikäli minulle nuo sisustusfiilikset ei ole ristiriidassa sarjakuvien keräilyyn nähden.
-
Itselleni tulee ainakin kaikista noista "avarista tiloista" ym. valkoisista seinistä ilman julisteita tai muuta somistetta mieleen vain ja ainoastaan pehmustetut huoneet. Muutenkin kaikkia ihmeen pikku kukkaripellyksiä ja muita "sisustuselementtejä" siedän korkeintaan hampaita irvistellen.
Että sikäli minulle nuo sisustusfiilikset ei ole ristiriidassa sarjakuvien keräilyyn nähden.
Voikun tällaisen ajatusmaailman omaavia naisia asuis munkin kulmakunnilla. Vihaan asuntoja , joissa on pelkistetyt huonekalut, seinät valkoisina ja tyhjllään tai sit ikkunoita täynnä. Koko kodin yleisilme hotellista tai sairaalasta. Hyiiiii!
Kyllä tavaraa pitää olla ja paljon...krääsää seinille vaan!
Olen myös elektroniikka-hullu. Kaikenmaailman tehomylly-tietokoneet, karseen kokoiset taulu-TV:t, videotykit pitäisi olla jokaisen kodein peruskalustoa.
-
Ensimmäiset sarjakuvat toi minulle setäni. Siinä oli Pecos Billiä, Rin Tin Tiniä, Liuska Texejä, Viivakkoa, Villiä länttä, Texasia, TV- n tähtisarjoja. Tuon nivaskan kävin useasti läpi. Koulussa en pitänyt Nalle Puhista, vaan Tex Willeristä. Siitä opettaja saarnasi, mutta pidin pääni.
Näistä keräily alkoi.
Korkeajännityssarjan kerääminen alkoi myöhemmin erään keräilijän luona käytyäni. Hänellä oli valtavat määrät 50- luvun Korkeajännityksiä ja lopulta aloin itsekin keräämään 50- luvun Korkeajännityksiä.
-
Tätäkin aihetta voisi laajentaa niin, että mitä sarjakuvia ostat uutena ja kannattaako se?
Itselle tulee Roope-Setä, aku ja ekstra, kaupasta sitten kaikki taskarin tapaiset ja X-men/Spider-Man.
Suurimman osan noista saisi divaristakin, mutta jos toivoo edes jonkinlaista arvoa tulevaisuudessa niin pitänee olla aivan virheettömiä. Toisaalta Divarin yksilö maksaisi puolet uudesta joten jälleenmyntihinta lienee tulevaisuudessakin verrannollinen hankintahintaan?
Vaan mahtaako perus taskarista ikinä saada ovh-hintaa myydessä vaikka olisi täysin virheetön? 20-30 vuoden päästä? Joskus tulee pengottua monta kymmentä yksilöä kaupassa että löytyy virheetön ja sitten se pitää saada vielä ehjänä kassaneidin käsien läpi.
Jotka taas nappaa lehdistä keskeltä tiukalla peukalo-etusormiotteella ja tekee taitoksen keskelle lehteä >:(
Virheetön X-men saattaa joskus ollakin hiukan hankintahintaa kalliimpi, jos painos on tosiaan jotain 1000-2000kpl? Jos tulee kirpparilla halpoja liki virheettömiä vastaan niin tulee otettua jemmaan. Mahtaisiko kannattaa ostaa divaristakin?
Muumimukin valmistus kun loppuu, niin hinnat pomppaa heti, vaan ei toimi sarjakuville.
-
Olen ostanut sarjakuvat uutena, koska olen halunnut olla mukana ensimmäisessä aallossa ja koska olen halunnut kannattaa sarjakuvakustantajia.
Nyt, uudessa työttömän elämässäni tapani ovat muuttuneet radikaalisti.
-
Juu kiva olisi kannattaa ja kokeilin Marvel-lehtien tilausta, mutta tulivat niin järkyttävässä kunnossa postilaatikkoon ettei niillä ollut mitään muuta kuin lukuarvo, liian kova hinta kannatuksesta. Harmi ettei irtomyynnistä taida jäädä kustantajalle mitään.
Taskarit ja vastaava Disney on varmaan laskettu niin että irtomyynnistäkin jää rahaa.
-
Tuleehan sitä tilatuksi tai ostetuksi kaikki Disney sarjakuvajulkaisut aina uutena. Taskarin kanssa näin on tullut tehtyä 1970-luvun puolivälistä lähtien. Samoin joitain muitakin sarjoja. LOK:iin en sentään ole vielä liittynyt...
-
Juu kiva olisi kannattaa ja kokeilin Marvel-lehtien tilausta, mutta tulivat niin järkyttävässä kunnossa postilaatikkoon ettei niillä ollut mitään muuta kuin lukuarvo, liian kova hinta kannatuksesta. Harmi ettei irtomyynnistä taida jäädä kustantajalle mitään.
Joo, minulle kävi 2000-luvun taitteessa Spawn-lehden kanssa juuri näin. Sen jälkeen en ole mitään tilailuja oikein harrastanutkaan. Vieläkin katkera.
Ikävää, kyllä.
-
Tätäkin aihetta voisi laajentaa niin, että mitä sarjakuvia ostat uutena ja kannattaako se?
Ei kannata. :) No, en minä keräilyarvon takia mitään hankikaan. Ostan uutena lähinnä sellaista mitä ei kirjastosta, vaihtamalla tai käytettynä saa. Ja sitäkin tavaraa on aika paljon kun maku on sen verran valikoiva ja valtavirrasta poikkeava. Pienjulkaisijoiden omakustanteet vielä päälle.