Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Kapteeni Kenguru 08.09.2004 klo 18:51:16
-
Tulipa mietittyä, kun kuulin että kohta ilmestyy uusi sarjakuvalehti joka julkaisee eri tekijöiden töitä ja eri hahmojen seikkailuja, että mitäs kaikenlaisia makasiinilehtiä sitä nyt onkaan ehtinyt tähän mennessä ilmestyä. Sekä myös että millaisiakohan ne ihmisten mielestä olivatkaan (lue=täs topikis siis niiku jengi sais kelata muistojaan ja sanoo et mitä ne niinku tykkää näist tämmösist lehist misson vaikka mimmosta kamaa).
Onko parempi ostaa vaikka Hämähäkkimies, josta tietää mitä saa, kuin montaa erilaista sarjakuvaa sisältävä lehti jonka sisältö voi olla hyvinkin vaihteleva?
Katotaas... Ruutu ja Non Stop olivat silloin hurjalla 70-luvulla ne kovimmat lehdet, jotka tämän genren taisivat suosituksi tehdäkin. On kai niitä aiemminkin ollut mutta kun Kvaakissakin puhutaan koko ajan näistä kahdesta...
Se mikä näissä raivostutti oli pitempien juttujen julkaisu muutama sivu kerrallaan. Pikoa ja Fantasiotakin tuolloin vielä sieti, kun tuolloin heidät ensimmäisen kerran taidettiin Suomeen tuoda - ja julkaistiin parhaita juttuja.
Sarjoja:
- Tintti
- Lucky Luke
- Corto Maltese....
Jippo -lehtikin pitänee tässä mainita.
Nostalgia vaivaa, enkä keksi siitä pahaa sanottavaa.
Tästä lehdestä sitä paitsi on jo oma topic jossakin.
Aku Ankankin tietysti voisi mainita, mutta se nyt ei ole ihan sitä mitä makasiinilehdillä tarkoitetaan - sen kaikki hahmothan ovat yhtä suurta Disney -perhettä.
Sarjoja:
- Aku Ankka
- Mikki Hiiri
- Iso Paha Susi...
Heavy Metal oli joskus 80-luvun puolivälissä, valitettavasti se taisi olla liian heviä kamaa ja vaipui pian unholaan. Sisälsi vaihtelevan tasoisia scifitarinoita.
Sarjoja:
- ööö.... (eix siinä ollu Bilalin lyhyitä juttuja..??)
Kalmalle kävi sama juttu, tosin se eli pidemmän ja muistettavamman elämän - tosin siinäkin julkaistiin loppuaikana vain DC -universumin tarinoita...
Alussa selkeä kauhusarjoihin keskittynyt lehti, lopun DC -tarinat olivat aikuislukijoille tarkoitettuja.
Sarjoja:
- Virheä Nuoli
- Sandman
- Blackhawk
- Question...
Tapiiri yritti tuoda älykkäämpiäkin sarjoja tänne Härmään. Valitettavasti vain hyvän alun jälkeen lehti lopulta muuttui joksikin "taidejulkaisuksi" tai ties miksi. Lukukelvoton siitä lopulta kuitenkin tuli.
Sarjoja:
- Friikkilän veljekset
Laaki on hämärä tapaus: vaikka omistankin sitä muutaman numeron, silti en muista yhtään siinä julkaistua sarjaa. Tuohon aikaan sarjakuvaharrastukseni oli aallonpohjassa, joten saattaa johtua siitä.
Sarjoja:
??!!??!?!?
Varmasti jäi puuttumaan joitakin todella oleellisia alan lehtiä - muistini ei ole niitä parhaita. Sekä tämä on kirjoitettu aika kiireessä, mikä varmaankin näkyy Kuuhun asti.
No onpahan edes jonkinlainen alku.
Ei muuta kuin nyt gurut kilpaa muistelemaan lisää.
-
Sullon Kalmassa virhe. Vihreä Nuoli, Blackhawk ja Question ilmestyivät Thrillerissä eivät Kalmassa. Kalmassa oli Sandmanin lisäksi Hellblazer, Swamp Thing ja Doom Patrol.
Ja kokonaan unohtui pois Alpha ja ne kauhualbumit...mikä niitten nimi oli...Se, missä oli Kari Leppänen, Jukka Murtosaari ja muita...
-
No Zoomissahan oli vaikka mitä, Tinttiä, Asterixia, Mic Vaillant, Comanche, Blueberry (Navajo), Bob Morane ja Bruno Brazil, jota William Vance piirsi niin jumalattoman stailisti alkuun.
http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/zoom.html
Eiköhän nykyisen Mustanaamionkin voi laskea makasiinilehdeksi.
-
Heavy Metal oli siis suomessa Kylmä Metalli, ja siinä julkaistiin Bilalin lisäksi mm. Moebiuksen Suurta Kristallia jatkosarjana, Torresia, Cazaa, Petri Hiltusta ja muitakin kotimaisia. Ja Milo Manaran 50-sivuinen tarina Paperimies.
Varsin hyvä antologia oli parhaimmillaan tuo.
-
No tuota, kun en jaksa toistaa itteeni:
http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=329 (http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=329)
http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=266 (http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=266)
Jymy, Huuli, Alpha yms.
TImo
-
Heavy Metal tulee ostettua kuuliaisesti lehtipisteistä joka kuukausi. Ostaisin luultavasti Shonen Jump -lehteäkin, jos sitä vain saisi Suomesta. Manga kun kiinnostaa.
-
Sullon Kalmassa virhe.
....
Ja kokonaan unohtui pois Alpha ja ne kauhualbumit...
Ei hitto..!
Olette muuten täysin oikeassa.
Arvatkaa vaan hävettääkö?
Minulla taitaa olla melkein kaikki numerot kummastakin noista lehdistä, mutta niin ne vain menivät sarjat sekasin. Ilmeisesti niitä pitäisi muistaa lukea useammin.
Havaintokykyni ei taida olla parhaimmillaan; samana päivänä yritin etsiä kirjaston hakukoneelta että onko heillä Lassi ja Leevi -albumeita, mutten saanut millään päähäni tuon sarjan piirtäjän nimeä! (Hank Ketcham)
Alpha ei ollut oikeastaan lehti eikä sekään tainnut pitkäikäinen julkaisu olla, joten sen poisjäänti on jo ymmärrettävämpää.
Eiköhän nykyisen Mustanaamionkin voi laskea makasiinilehdeksi.
Mmnoojooo...
Tosin sitten saman periaatteen mukaan pitäisi jo Hämähäkkimieskin kohta lukea makasiinilehdeksi.
Mustiksessa on aina ensin nimikkohenkilön seikkailu, sitten tulee jokin kakkossarja joka voi olla mitä vaan Taika-Jimistä Tom Strongiin. Voipi jopa olla että koko lehti on pelkkää Mustista.
Hämähäkkimiehessä oli ainakin ennen myös kakkossarjoja, ainakin Ihmeneloset ja Kostajat taisivat siinä olla - vai sotkenko nyt saman aikaisiin Hulk-lehtiin?
Heavy Metal oli siis suomessa Kylmä Metalli
Ainoasta omassa kokoelmassani säilyneestä Kylmästä Metallista puuttuu kannet... no joo, näitä selityksiä taas...
Ja lopuksi Timolle kiitokset artikkeleista. En löytänyt noita haulla. Tosin joskus pitäisi varata aikaa ihan kunnolla ja lukea kaikki Kvaakin artikkelit läpi.
-
Alpha ei ollut oikeastaan lehti eikä sekään tainnut pitkäikäinen julkaisu olla, joten sen poisjäänti on jo ymmärrettävämpää.
Mutta Alphahan oli nimenomaan lehti. Paitsi lopussa se ilmestyi vuosikirjana tms. Tulihan sitä muutama numerokin.
Mutta jos laskee Kalman ja Thrillerin tähän sarjaan, niin sitten samaa on myös Dc spesiaali ja ehkä väljästi myös ainakin Mega.
Hämähäkkimiehessä oli kakkossarjana Ihmeneloset (=Byrne) ja Hulkissa oli Kapteeni Amerikkaa ja paljon Perezin Kostajia. Ai niin. Ja Ihmenelosissa oli jatkiksena Ryhmä-X, Teräsmiehessä Batman ja Oikeuden Puolustajat (ja pariin otteeseen Avaruussankarien legioona).
Ja se on Watterson. Kuka ihme on Hank Ketcham?
-
Kuka ihme on Hank Ketcham?
Ville Vallattoman tekijä. Sekaannus Lassin ja Leevin kanssa ei ole täysin käsittämätön...
-
No se selittääkin.
Mutta palataan asiaan. Otsikko makasiinilehdet antaa ymmärtää hiukan toista kuin mitä on mm. aloituksessa ja minun viesteissä puhuttu.
Makasiinillahan viitataan enemmänkin noihin isompikokoisiin antologiajulkaisuihin. Siksi esim. Thriller, Kalma, Mustanaamio (ja Magic Fantasy meinasi unohtua samoin kuin Black -spesiaali) eivät ole makasiinilehtiä.
Zoom, Ruutu, Nonstop, Alpha, Kylmä Metalli, Tapiiri, Laaki, Sarjis ja luultavasti muutama muu on. Ilmeisesti Jysäys tulee samaan porukkaan.
Vai olenko ymmärtänyt makasiinin ihan väärin?
-
Ville Vallattoman tekijä. Sekaannus Lassin ja Leevin kanssa ei ole täysin käsittämätön...
Tällä kertaa kyllä tein tuon ihan tahallani - jopa hieman googlasin että varmasti osaisin kirjoittaa Hank Ketcupin nimen oikein.
Harrastan joskus tuollaisia koiruuksia ja naureskelen että huomaakohan niitä kukaan.
Halvat on huvit...
Tuota, avasin tämän makasiinilehtikeskustelun Jysäyksen inspiroimana, kun teki mieli tutkia että mitä ihmiset yleensä tykkäävät julkaisuista joissa on erilaisia sarjakuvia - sekä myös ihmetellä miksi ne harvoin ovat kovinkaan pitkäikäisiä. Vaivaako niitä jokin kirous vai mitä?
Voi siis olla että minä ymmärsin makasiinin väärin - olen kyllä luullut että se olisi hyvä termi kuvaamaan monipuolista sarjakuvatarjontaa julkaisevia lehtiä.
Niin ja yksi tämmöinen lehti vielä muistuu mieleen - Hubasarjat. Sisälsi mm. Lassin ja Leevin, Rutalan, Kamujen, Tenavien ja Me Kontioiden seikkailuja.
(muistan hyvin, koska viime viikolla ostin kirpparilta yhden lehden 20 centillä.)
EDIT: niin joo, mielestäni Marvel, MegaMarvel, Sarjakuvalehti ja DC-spesiaali, kuten Kalma ja Thriller ovat hyvin laskettavissa makasiinilehtiin, koska niillä ei ole selkeää "keulakuvaa" eli hahmoa jonka seikkailuihin lehti eniten keskittyy julkaisten niitä joka numerossaan muiden ollessa kakkossarjoja.
-
Tuota, avasin tämän makasiinilehtikeskustelun Jysäyksen inspiroimana, kun teki mieli tutkia että mitä ihmiset yleensä tykkäävät julkaisuista joissa on erilaisia sarjakuvia - sekä myös ihmetellä miksi ne harvoin ovat kovinkaan pitkäikäisiä. Vaivaako niitä jokin kirous vai mitä?
Voi siis olla että minä ymmärsin makasiinin väärin - olen kyllä luullut että se olisi hyvä termi kuvaamaan monipuolista sarjakuvatarjontaa julkaisevia lehtiä.
Yksi kaverini ei voinut sietää Heavy Metalia, eikä ymmärtää minun ja yhden yhteisen kaverimme kiinnostusta lehteen, jossa tarinat alkavat keskeltä ja loppuvat kesken. Kehoitin häntä ajattelemaan lehteä esitteenä, jonka pohjalta voi katsoa, että viitsiikö kyseisiä tarinoita ostaa suurempina kokonaisuuksina ja huomioimaan, että tarjotuissa otteissa kuitenkin käsitellään jokin osajuttu kyseisestä tarinasta. Tämän jälkeen hän alkoi itsekin lueskelemaan kyseisiä lehtiä hyllystäni.
Ehkä ihmiset kyllästyvät lukemaan tarinoiden pätkiä, tai ehkä makasiinilehdissä tapahtuu linjamuutoksia, joita on palautteissa paljon pyydetty, mutta jotka kuitenkin tiputtavat ison osan kiinnostuksen lehtiin. On syytä huomioida, että tällaisen makasiinilehden lukijakunta on monipuolisempi kuin yksittäisten tarinoiden fanikunta. Kyllä sitä sietää, jos lehdessä on pari tarinaa, joista ei lainkaan pidä, kunhan siinä on riittävästi sellaista mitä ei pidä. Jos joku fanaattinen fanikunta kuitenkin saa tällaiset tarinat syrjäyttämään muita, niin ei sitä sitten enää jaksa ostaa.
-
Kyllä sitä sietää, jos lehdessä on pari tarinaa, joista ei lainkaan pidä, kunhan siinä on riittävästi sellaista mitä ei pidä. Jos joku fanaattinen fanikunta kuitenkin saa tällaiset tarinat syrjäyttämään muita, niin ei sitä sitten enää jaksa ostaa.
Tuo edellinen oli vähän vaikeasti sanottu ;D.
Mutta niin minäkin ajattelen, että jos tällainen lehti keskittyy vain aivan yhden sarjakuvan lajin ympärille, niin vain sen lajin fanit innostuvat. Silloin lukijakunta Suomen kokoisessa maassa voi jäädä liian pieneksi.
Heavy Metal on mielestäni aika monipuolinen, joten sitä voisi ehkä pitää mallina miten asian voi hoitaa. Tyylejä ja tarinoita joka makuun.
Jos originaalia kotimaista kovatasoista sarjista julkaisee, se on tietysti sellainen juttu joka avaa uusia ovia (sitä ei lukijakunnalla ole jo hyllyssä jne.).
-
Yksi kaverini ei voinut sietää Heavy Metalia, eikä ymmärtää minun ja yhden yhteisen kaverimme kiinnostusta lehteen, jossa tarinat alkavat keskeltä ja loppuvat kesken.
Lehteä vai musiikkityyliä?
Joo, tuo tarinoiden pätkiminen on se asia mikä on rassannut jo Non Stopista asti - "heti mulle kaikki tänne nyt heti", ei jaksa odotella seuraavaan lehteen että miten pieni smurffiparka selviää ilkeän noidan kynsistä.
Kumma että sitten taas Aku Ankassa jatkosarjat kuuluvat itsestäänselvästi asiaan ja nykyään kun niitä ei toisinaan olekaan niin sitten tulee melkein paha mieli.
Ehkä siinä on se, että Akussakin on vain yksi jatkosarja kerrallaan ja muut sarjat julkaistaan kokonaan.
Toisin kuin Non Stopissa missä iso osa lehden sarjoista pätkäistiin tuosta vaan poikki. Jotenkin turhauttavaa ottaa tuollainen lehti käteensä jos ei ole hankkinut kaikkia aiempia osia, kun jutuista jää osa puuttumaan.
Saas nähä ny miten Jysäyksessä tämän aikovat hoitaa. Jos tulee vain yksi pidempi jatkosarja ja muut julkaistaan kokonaan niin eihän siinä sitten mitään.
Tämä kyllä tarkoittaa lyhyempiä tarinoita... no, eihän se koko ratkaise vaan se miten sitä käyttää.
-
Joo, tuo tarinoiden pätkiminen on se asia mikä on rassannut jo Non Stopista asti - "heti mulle kaikki tänne nyt heti", ei jaksa odotella seuraavaan lehteen että miten pieni smurffiparka selviää ilkeän noidan kynsistä.
Tää on yksi asia mikä miusta menee pieleen todella helposti kokoelmalehdissä. Odottamaan kyllä oppii, ainakin Suomessa luulisi juuri Aku Ankan jatkotarinoiden opettaneen sarjakuvien lukijat "jatkuu ensi kerralla" - ilmiöön. Aina ei vaan silti jaksaisi odottaa, ja esimerkkikin on huono koska Aku ilmestyy joka viikko, ja jatkosarjat eivät kait juuri kahta-kolmea numeroa kauemmin kestä.
Ihmiset (tai ainakin mie) pitävät kokonaisuuksista: Alku, keskikohta ja loppu, siinä se. Sen jälkeen homma on käsitelty ja voi etsiytyä seuraavaan huvitukseen. Semmoistahan ajanviete tai viihde pääasiassa on. Ja sarjakuvankin on kai tarkoitus (useimmiten) olla viihdettä?
Toinen suuri ongelma on kiinnostuminen niistä "muista" sarjoista. Siis niistä, jotka tulivat siinä lehdessä mukana kun halusi saada luettua vain sen SuperMegaHuippuHyvän sarjakuvan. Niistä pitää pystyä kiinnostumaan jollain ilveellä, pitäisi tulla "No ei tää nyt niin hyvä ehkä oo, mut lukeehan sitä mieluummin kuin selkäänsä ottaa", jotta tunne voi sitten myöhemmin jalostua muunkinlaiseksi, koska jos päälimmäiseksi jää välinpitämättömyys, seuraavaa tarinaa ei edes lue. Mikä on huono homma, koska vaihtelu pitää virkeänä.
Jos siis yhdentekeviltä tuntuvat tarinat on pilkottu loppumaan pahasti kesken ettei saa edes otetta mistä on kyse, niin onko ihme jos kiinnostus lukemiseen vähenee? Tai jos näitä vihaamiasi sarjakuvien osia sitten esitellään kuukausien ajan pikkuhiljaa, niin eikös tule helposti tunne että nyt sitä sontaa tarjoillaan pieninä paloina ihan vaan kärsimyksen pitkittämiseksi. "Älä nyt valita, enää kolme kuukautta kun jauhat tätä niin sitten saatat ehkä saada vähän paremmanmakuista paskaa syödäkses." Onko ihme jos innostus katoaa? "Kerran se vaan kirpasee" toimii paremmin koska kokemuksen unohtaa pian, ja sen takia uudelleenlöytäminen on mahdollista vaikka kuinka olisi inhonnut ensimmäistä kokemusta.
Entäs sitten ratkaisuja "makasiinilehtien" pitkäikäisyyden ongelmaan? En mie vaan tiedä. Osaan hädintuskin edes selkeyttää itselleni mistä tällä hetkellä pidän ja mistä en, mutta en sitä mistä tulen pitämään parin vuoden päästä.
-
Jos nyt muistelisin Non Stoppia:
Minusta lähes kaikki lehden sarjat olivat/ovat upeita! Ja Franquin kaikkein paras! Eli ei mulla ollut mitään sellaista tunnetta, että on VAIN YKSI hyvä sarja ja loput shittiä. Ottakaa huomioon, että näinkin voi siis olla. Nonarin etuna oli tietysri se, että toimitus pystyi valitsemaan ranskalais-belgialaisen sarjakuvan kultakauden teoksista ne kaikkein parhaat. Nyt tilanne on hieman toinen. Mutta materiaalia on kyllä riittävästi hyvän lehden kasaamiseen, mielestäni.
Jysäyksestä:
Luulen, että itse olisin jaksanut kiinnostua hyvistä, kovinkin erilaisista sarjakuvista. Ja jos lehti olisi kannettu kotiini säännöllisesti, olisin tutustunut sellaisiinkin sarjakuviin, joita en esim. ennakkoluulojeni takia olisi ostanut esim. albumeina kaupasta. Nyt jos tässä uudesssa versiossa tarinat ovat kokonaisia eli lyhyitä, niin se on mielestäni selvä heikkous.
-
Isot kaupalliset kustantajat eivät makasiinilehdistä innostu, sillä Suomi on siihen liian pieni markkina-alue ja tuollaisen lehden kokoaminen on melko kallista. Pohjoismaista yhteispainatusta Egmont-tyyliin lienee turha ehdottaa myöskään, jollei sitten yritä jotain trendijuttua (esim. manga-antologia) ihan yksittäiskappaleina. Markkina taitaa olla pohjoismaissa melko sirpaleinen, se aineiston valinta olisi melko mahdotonta.
Pienjulkaisijalle makasiinilehti taitaa olla liian kova pala. Pitäisi pystyä tappiolla pyörittämään lehteä kunnes se vakiintuisi. Ei riitä kenenkään taloudelliset rahkeet eikä innostus.
Itse asiassa, eihän koko maailmassa noita makasiinilehtiä niin paljon ole. Suurillakin markkinoilla ne taitavat jäädä ihan muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta muiden sarjisten myynnin varjoon...?
Toivoisin kuitenkin olevani väärässä. ;D
-
Jysäyksestä:
Luulen, että itse olisin jaksanut kiinnostua hyvistä, kovinkin erilaisista sarjakuvista. Ja jos lehti olisi kannettu kotiini säännöllisesti, olisin tutustunut sellaisiinkin sarjakuviin, joita en esim. ennakkoluulojeni takia olisi ostanut esim. albumeina kaupasta. Nyt jos tässä uudesssa versiossa tarinat ovat kokonaisia eli lyhyitä, niin se on mielestäni selvä heikkous.
Niin, elikkä kun mukana on "makupaloja" eri tekijöitä, joilla on pitempiäkin sarjoja olemassa, niin et vahingossakaan kiinnostu antamaan palautetta tyyliin "julkaiskaa tältä tekijältä albumi"?
-
Agentti X9 taitaa yhä ilmestyä på svenska. Siinä olisi oiva makasiinilehti ja halpa toimittaa (siis jättää toimittamatta Mustanaamion tapaan) ja kääntää på finska.
-
Jee! Viimeinenkin puuttunut Tapiiri löytyi, kohta pääsen lukemaan kaikki putkeen!
-
Niin, elikkä kun mukana on "makupaloja" eri tekijöitä, joilla on pitempiäkin sarjoja olemassa, niin et vahingossakaan kiinnostu antamaan palautetta tyyliin "julkaiskaa tältä tekijältä albumi"?
Lyhyemmät makupalat ovat yleensä huonompia kuin pitkät tarinat. Eli voipi olla etten huomaa tekijän taitavuutta lyhyissä makupaloissa.
Palautetta, hmm.
Non Stopin aikaan ei tullut mieleenikään antaa palautetta, että julkaiskaa esim. Walthéryltä albumi. Hänen taidettaanhan kannettiin kotiini postiluukusta joka toinen viikko.
Ja minne sitä palautetta sit niinku antaisin?
Aika mennyt ei koskaan enää palaa.
Voi, kunpa joku kustantajanretale julkaisisi joskus uuden laatusarjakuvan makasiinilehden!!!!!!!!!!!!!11 :P (turha toivo)
Eiköhän mennä ranskankurssille kaikki! Sitten ei oo suomikustantajista väliä!
Palautteesta: Tässä on nyt annettu palautetta Alix-sarjakuvan tiimoilta. Milloinkas sitä julkaistaan suomeksi? Kysyn ma?
-
Itse asiassa, eihän koko maailmassa noita makasiinilehtiä niin paljon ole. Suurillakin markkinoilla ne taitavat jäädä ihan muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta muiden sarjisten myynnin varjoon...?
Toivoisin kuitenkin olevani väärässä. ;D
Toiveesi toteutui :) Levikiltään maailman suurimmat sarjakuvalehdet ovat makasiinilehtiä. Tarkoitan japanilaisia shounen lehtiä. 3-4 neljän suurimman lehden yhteenlaskettu levikki liikkuu jossain 10 ja 5 miljoonan välillä (viime vuosina levikit on olleet vaihteeksi laskussa). Suurin on muistaakseni Shonen Jump ja se teki pitkään jotain yli 3 miljoonan myyntiä. Itse asiassa Japanissa kaikki (tai lähes kaikki) sarjislehdet ovat makasiinityyppisiä.
-
Jee! Viimeinenkin puuttunut Tapiiri löytyi, kohta pääsen lukemaan kaikki putkeen!
Samoin! Tänään löytyi Kulkukatin pojasta 3/90 ja sarja on täysi. Päädyin siihen tulokseen, ettei kukaan ole halunnut luopua kiiltävästä kannesta ja siksi sitä oli niin vaikea löytää.
-
Minä löysin viimeisenä 1/90:n, toiseksiviimeisinä 2-3/90. Ilmeisesti tuota vuosikertaa liikkuu vähemmän kuin muita...
-
Koko 90-luku oli aika kiven alla. Toiseksi viimeisenä hankin juuri sen 1/90:n, sitä ennen vuoden -91 numerot ja sitä ennen 2 ja 4/90. Reilu vuosi siihen meni aikaa. Välillä toivoi, että olisi taikasauva, jolla muuttaa ne jokaisessa divarissa majailevat 1984-86 numerot itseltään puuttuviksi. Nyt sitten etsitään aikaa, että ehtisi ne lukea.