”Höyryävät hylsyt” -sanaparissa rimmaa ”h” hyvin. Varmaan sitä on haettu.
Arvostelu on kiva ja asiallinen, ja olen sen kanssa paljolti samaa mieltä. ”Tormakka” oli minulle uusi sana!
Ensimmäinen numero on raikkaan tuntuinen ja perusviihdyttävä lehti. Palvelee toimintasarjakuvien ystäviä. Hintakin on sellainen, että on mukavaa tempaista tällainen mukaan kauppa- tai kioskikäynnillä sen kummemmin ajattelematta. Jutun taide oli minusta paljon parempaa kuin juoni, mutta henkilöiden sanailu oli hauskasti nasevaa. Painomustetta on tosiaan tainnut lipsahtaa pikkuisen liikaa. Ei muuta kuin että toivotaan lehdelle vähintään yhtä hyvää jatkoa!
Kaksi outoutta tai ehkä piirtäjän pientä mokaa osui silmään:
Sivulla 52 Nick laittaa autonsa katolle poliisivilkun, mutta vilkku unohdetaan, kunnes se taas näkyy sivulla 54.
Lopussa oleva turhasta valittava nainen poliisiasemalla on eri henkilö kuin alussa, vaikka annetaan ymmärtää, että nainen on sama. No, ehkä tuo on tietoinen ratkaisu, joka tarkoittaa sitä, että noita riesoja on useita.
Piirroksissa häiritsivät välillä taustat, jotka olivat vähintään läpipiirrettyjä, elleivät sitten suorastaan käsiteltyjä valokuvia. Ne olivat liian erilaisia muuhun jälkeen verrattuna.
Otsikkosivu oli rautaa ;).
Hinta kummastutti hiukan, luulisi, että noin halpa olisi laitettu paljon isommalla.
Merkinnän pieni koko viittaisi siihen, että kyse ei ole huumekauppiaiden vakiotempusta, vaan hinta on jatkossakin samalla tasolla.
Oisko tämä oikea vastaus, jolla sais raiderin kotiin puoleksi vuodeksi? ;D
Ainakin profiili on selkeästi eräs toinen näyttelijä.
Ei kai sitä tässä kaikille paljasteta >:D
Sitä vikaa voisi jopa kutsu tietynlaiseksi realismiksi, sillä eikö se noin oikeastikin mene, että rikolliset tuppaa jäämään kiinni aika helposti?
Tarkoitin sitä, että asiat voisivat ratketa esim. niinkin, että Nick päättelee johtolangoista jotakin itse taikka virittää pahiksille ansan. Uusimmassa jaksossa kuolinsyyntutkija antaa uhreista hypoteesin, jota Nick vain tarkistaa mekaanisesti. Ja syyllinen tekee kaksi virhettä: jättää uhrin veren valumaan lattialle ja päästää kissan uhrin luo.
Raider-sarjasta paistaa sellainen häpeämätön asenne, että annan sen tarinoille anteeksi asioita, joita en aina antaisi. Oikein mukavaa lukea sitä. Lisäksi on kiva lähestyä sarjaa puhtaalta pöydältä ihan alusta lähtien.
Törkeää misogynista roskaa. Mitähän seuraavassa numerossa?
;) Repesin...
Mutta joo, itsekin panin merkille, että ehkä noissa Nickin kasvoissa voisi olla joku template yms systeemi. Vaikea sanoa, kun en ole alan ammattilainen, että miten noita hoidetaan Bonellilla esim. yleisemmin?
Huvitti muuten kyllä suunnattomasti ne Nickin sangen kiihkeät konttoristin pokailuyritykset tässä...
Tarkkaan ottaenhan tasan tarkkaan vastaavaa tilannetta ei ole koko kirjassa. Nickhän saapuu huoneistoon kun nainen on jo sidottuna. Ja sitten ihan lopussa taitaa tapahtua "jotain", vaikka kolkattu konna ilmeisesti makaa yhä sängyn vieressä(?).
Piirrostyö tuo paikoitellen mieleen Munoz & Sampayon (Joen baaari etc).
Timo
Jospa Nick saa siitä ylimääräistä potkua, että huoneessa on kolmaskin pyörä. :).
Tarkkaan ottaenhan tasan tarkkaan vastaavaa tilannetta ei ole koko kirjassa. Nickhän saapuu huoneistoon kun nainen on jo sidottuna. Ja sitten ihan lopussa taitaa tapahtua "jotain", vaikka kolkattu konna ilmeisesti makaa yhä sängyn vieressä(?).
Piirrostyö tuo paikoitellen mieleen Munoz & Sampayon (Joen baaari etc).
Timo
Itse tulkitsin sen lopun siten, että ruutujen ulkopuolella kriminaali olisi kiikutettu pois kämpästä virkapukuisten toimesta, ennen kuin se 'jotain' alkaa - toki sekin on aika outoa mielestäni...
Mutta pois se minusta, että olisin kieltämässä mitään tällaista. Kiltti herrasmieskin voi inhota poliittista korrektiutta ja kukkahattuilua.
Ja R-kioskin neitokainenkaan ei kääntänyt tiskille laittamaani lehteä, vaan skannasi hinnan takakannesta koskematta siihen, joten ehkä hän ei pidä minua hirviönä... tai sitten hän tunsi etukannen, eikä siksi halunnut koskea koko lehteen :o
Itse tulkitsin sen lopun siten, että ruutujen ulkopuolella kriminaali olisi kiikutettu pois kämpästä virkapukuisten toimesta, ennen kuin se 'jotain' alkaa - toki sekin on aika outoa mielestäni...
Itse tulkitsin toiseksi viimeisen kuvan siten, että poliisit ovat vasta tulossa, sillä sireenit ulvovat. Niitä ei kai huudateta, jos tilanne on jo ohi ja konna on raudoitettuna kyydissä.
Itse tulkitsin toiseksi viimeisen kuvan siten, että poliisit ovat vasta tulossa, sillä sireenit ulvovat. Niitä ei kai huudateta, jos tilanne on jo ohi ja konna on raudoitettuna kyydissä.
No niin nimenomaan, sillä aikaa kun poliisit tulee, Nick ja muikki on "silleen", et niinku pikasesti tässä välissä. ;D
Timo
Tässä uusimmassa tapauksessa Raider muuten käyttää myös päättelykykyään,
Eli hmmm... "tämä puhelinnumero on varmaankin murhaajan numero"
Timo
Eli hmmm... "tämä puhelinnumero on varmaankin murhaajan numero"
Timo
Hyvä hupailu mutta ehkä ennemmin sivut 34-36 eli se ylipitkähkö "profilointi" normaaleihin duunareihin
Nick Raider ei olisi muuten välttämättömyys sarjakuvakartalle mutta josko tämän vetoavulla saisi niille muillekin italiajulkaisuille markkinapaikkaa tänne.
Dt eli Dylan dog, Dampyr ja Demian käteltiin jo ja Juliallekin mullat olivat kepeät.
Diabolikeja yms kun ei muista kuin me hiukan kauemmin harrastaneet
Lanseeraussykli siihen suuren yleisön tietoisuuteen kun vie ainakin vuoden pari väkisinkin muun kuin humoristisen strippisarjakuvan osalta.
Ja tämäkin paranee jahka päästään edemmäs kuuleman mukaan.
Chinatown luettu. Erittäin hyvä! Antinorin piirrosjälki miellyttää kyllä silmää. Tarinaankin on yritetty saada nyt hieman enemmän komplexisuutta toki loppuratkaisu oli sangen ennalta arvattava, mutta se ei haittaa.
"Hermot pettivät ihan kokonaan."
Oikein luettava juttu, paljon tapahtumia eikä ihan yksinkertaisin juoni. En arvannut syyllistä, vaikka Marvinin toiminnan lopussa arvasin. Lisää vain tällaista.
Yksi asia jäi juonesta vaivaamaan.Miksi Roger Brand lähti autolla pakoon? Eihän hänellä ollut syytä paeta.
Taiteesta. Milazzo on vetänyt ilmeisen nopeasti erittäin herkkää ja taitavaa viivaa, joka välittää ihmisten tunteita loistavasti. Hienoa katsottavaa. Olen oppinut ihailemaan tällaista vasta viime vuosina. Kuitenkin paikoitellen huolellisuutta tai aikaa olisi saanut olla lisää. Minusta hänellä on Ken Parkerissa parempaa taidetta.
Sellainen outo yksityiskohta osui silmään, että Nick kirjoittaa oikealla kädellä sivulla 9, mutta vasemmalla kädellä sivulla 10. Nickin pitäisi olla oikeakätinen.
Ramella kyllä osaa asiansa. Marvinin täysin holtiton aseen kanssa leikkiminen konttorissa oli aika anarkistista!
Totta, ja ainakin minä pidin tuosta Marvinin riehumisesta. Marvinin ”Pitäkäähän pilkkakirveenne haudattuna” ynnä muut sopivat hyvin intiaanipuheeksi. Pitää taas kerran kehua, että sarjan suomi on hiottua.
Ehkä se jokin silti puuttui Ramellalta. Pikkuisen muovista tuo jälki oli, ja Nickin kasvot olivat joskus kummallisen näköiset, esim. sivulla 29. Ramella ei ole minulle muutoin tuttu kuin suomeksi julkaistuista Ukkostuulista, joissa hän ymmärtääkseni oli tussaaja, koska hänet mainitaan piirtäjissä aina toisena nimenä.
Pokkarin tarina oli kyllä köykäinen. Aika yllättävästi jutussa esiintyi paljon feminismiä eli naisen aseman nostamista.Naishahmolla oli vaikeita kokemuksia, jotka vaikuttavat hänen miessuhteisiinsa edelleen, sovinistisikoja kuvattiin ja he saivat rangaistuksen, ja nainen pystyi niin hyvässä kuin pahassa samaan mihin miehet.
Viihdyttävän luettava juttu kyllä.
Lahja sai niin paljon kehuja, että harkitsenpa Nickin tilausta, varsinkin kun nyt tuntuu siltä että ostaisin kaikki numerot.
Uuden lehden juoni on mielestäni huteralla pohjalla siksi koska
tapaus olisi selvinnyt heti, jos sihteerin taustoja olisi selvitetty. Lisäksi huumekauppias oli väkinäisen tuntuinen käänne, jonka ainoa tarkoitus oli saada Nick jakamaan oikeutta hänelle.
Tätä Nick Raider -jaksoa ”Geronimo” on muuten analysoitu turkkilaisessa Serüven-nimisessä (http://www.seruven.org/english.php?id=6) sarjakuvatutkimuksen lehdessä vuonna 2004. Sama kirjoittaja, elokuvatutkimuksen opettaja, on kuulemma tarkastellut samassa lehdessä aiemmin Ken Parkeria.
Tuon englanninkielisen esittelyn mukaan Serüvenin samassa numerossa 3 on mm. Nick Raiderin ja Julia-sarjan vertailua, Ken Parker- tarinan analysointia, Torpedo 1936:n tarkastelua ja Tintin ja Julian tutkimista pskoanalyyttisesti. Onpas kiinnostavaa, syvällisen tuntuista analyysiä sarjakuvista. Olisi kiva lukea noita kielellä jota osaa.
Juu, oli kyllä erittäin asiallinen stoori ja taidekin toimii.
Juoni yllätti sillä, että melkein kaikki oli syyllisiä!
Ainoa, mikä hieman häiritsi oli tämä Mary Fordin rooli - aiemmassa esiintymisessä oli konttoristi, mutta nyt sitten olikin poliisi?
'Nauravan tappajan' kansikuva on suosikkini tähänastisista. Caramutan taide on hivenen staattista, yksinkertaista ja taustat hän välillä jättää piirtämättä kokonaan, mutta jotenkin vaan tykkään siitä. Miellyttävä lukea. Tästä tarinasta kyllä pidin - tarinan konnan ilme (ja puku) tuo mieleen 30-luvun Batmanin roistot (ja ehkäpä hymyssä on aavistus Jokeriakin). Loppuratkaisu oli yllättävä: Lefty jyrää tarinassa eteenpäin kuin pysäyttämätön voima, elokuvan tai tv-sarjan kaikkivoipa sarjamurhaaja, mutta kohtaa loppunsa lapsenlastaan suojelleen eläkeläispapan keittiöveitsellä lävistämänä.
Bonuspisteet Jimmyn kämpän seinällä olleesta Stallonen Cobra -julisteesta!
Kiitos kyselylinkistä; laitoin palautetta. Oli helppoa poimia vuoden kaksi parasta pokkaria.
Eiköhän seuraava julkaisutoive olisi italialaista scififantasiaa nimikirjaimin NN…Eli tätä (http://www.sergiobonelli.it/sezioni/15/nathan-never).
Repesin totaalisesti kun tajusin että kaveri ulkoiluttaa jortikkaansa murhapaikalla.
Hah hah! Tämä oli hyvä. Nick Raider on todellakin gialloa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15345.0;attach=27238)
Uusi kansi tuntuu tukevammalta ja pehmeämmältä käsissä, mutta siihen voi tarttua lika herkemmin kuin liukkaaseen kanteen. Jos materiaalin vaihdoksen syynä oli ympäristön suojelu (vahan vähentämisen kautta?), niin hyvä.
Piirrosviivat näkyvät uudella paperilla tarkemmin.
Pitkä ja synkkä kertomus ei ollut minusta kummoinen. Siinä oli toki yllätyksiä ja traagisuutta ja raidermaisesti jälleen persoonallinen pahis, mutta tyhjäkäyntiä oli hyvin paljon. Lisäksi lopussa pahis sai riehua katolla kummallisen vapaasti ja avoimesti . Uskon, että tarkka-ampuja olisi oikeasti pian kaatanut hänet.
Etsivä Mary Fordin ja toimittaja Violetin välille olisi voinut laittaa jotakin jännitettä, koska kummatkin ovat esiintyneet Nickin sussuina.
Kuvitus oli hyvää. Etsivä Mary oli jopa Byrnen piirtämän näköinen.
EDIT. Käsikirjoittajan, taiteilijan ja kannen tekijän nimet saisi lukea pokkarissa. Kustantajan nettisivuilta ne toki näkee. Muutoin paketti oli kieleltään ja toimittamiseltaan taas hyvin huolellinen.
Tarkennan, että uusi pokkari ei ollut minusta suinkaan huono, vaan ok viihdettä, mutta pidin piirroksista paljon enemmän kuin käsiksestä. Ehkä joku löytää kertomuksesta parempia ulottuvuuksia.
Raiderissa tuntuu olevan oma rakenteensa. Kestää usein kauan ennen kuin juoni lähtee käyntiin. Vakiohahmot esitellään aina, vakiovitsit heitetään poliisiasemalla, tapahtuu väärä hälytys, sitten raivotaan jollekulle. Näytetään kuinka etsivät toistavat jotakin tietoa eteenpäin, vaikka kerronta voisi hypätä ajassa eteenpäin. Sitten on paljon äksöniä, ja yhtäkkiä tarina loppuu. Joskus tarinan voisi aloittaa suoremmin, eikä noita samoja vitsejä tarvitsisi aina heittää. Tässä olikin näemmä nyt eri kirjoittaja kuin aiemmissa pokkareissa, mutta tuo jutun rakenne meni aika samalla tavalla.
Olihan tarina aika koskettava. Nuori uusi poliisi ei ehdi kertoa edes nimeään, mutta hän joutuu ensimmäisenä työpäivänään keskelle harvinaisen pahaa säpinää. Ja traagisesti hän vertautuu eläkkeelle siirtyvään vanhaan poliisiin, jolla on viimeinen työpäivä.
En osaa sanoa mitään yksittäistä asiaa, mutta toki realismin illuusio on suurempi, kun tarina lähestyy nykyhetkeä. Aikanaan tämä on uskoakseni ollut tarkoitettu nykyhetken kuvaukseksi ainakin jollain tasolla. Juoni oli hyvä ja monipolvinen ja en tajunnut sen jujua ihan heti. Piirrosjälki oli myös mieleen. Ehkä hieman pitempi tarina toi myös lisää tähän. Yleensä muutenkin noista spessu-fumeteista tulee sellainen kuva, että on pikkaisen enemmän eforttia laitettu niihin. Toki voi olla, että se on 'Speciale' sanan aiheuttama harha. Pidempiä ne ainakin on!
Piirroksiin oli satsattu hienosti. Kertomuksessa oli ok tunnelma, mutta minusta siinä oli liikaa esittelyä ja toistoa, jopa sivujen tuhlausta.
Ollaan lähempänä nykyaikaa, mutta tietokoneen käyttötaito tuntuu vielä olevan erikoista. Marvinkin käyttää raportin laatimisessa kirjoituskonetta. Minulle on kyllä samantekevää onko näissä stooreissa ympäristö vanha vai uusi.
Homealtistuksen maininta (s. 11) tuntui nykyaikaiselta, mahdollisesti suomentajan väläykseltä.
Perusasetelmassa ei suurta eroa ole tapahtunut, vaikka kännykät on tullut kuvioon mukaan. Etsivä Mary Ford on käynyt parturissa ja hänen persoonaansa näyttäisi tulleen eniten kehitystä.
Tosiaan sivuilla 114 - 115 ja 126 esiintyy kännykkä. Olet myös aivan oikeassa Maryn kehittyneestä luonteesta - tarkka huomio. Tarkistin nyt, että kun hänet nähtiin aiemmin numeroissa 3 ja 7, hän ei ollut näin itsenäinen.
Pahoittelen, jos otan nämä konstailemattomat pläjäykset liian vakavavasti, mutta koin, että tarina jätti vastaamatta yhteen olennaiseen kysymykseen:Kuinka ihmeessä auervaaran henkilöllisyys muka oli poliisille epäselvä? Hurmurimies käytti useita eri nimiä, mutta täytyihän niiden olla oikeat (jonkun elossa olevan henkilön), jos hän kerran meni naimisiin ja nosti vaimojensa talletukset pankissa. Rouvien sukunimikin vaihtui miehen mukaiseksi. Mielestäni tämä henkilöllisyyksien käyttö olisi pitänyt selittää.
Nick Raider loppuu numeroon 2/2014.
Musta päivä...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15345.0;attach=27968)
Kyllähän tässä ihminen esim. Dylan Dogia mielellään lukisi.
Älä muuta sano.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15345.0;attach=27970)
-- nuoremman yleisön makuun voisi olla Dragonero, Bonellin suht. uusi fantasiasarja.
Näyttää sekoitukselta John Carteria, Flash Gordonia, He-Mania ja roolipeliä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15345.0;attach=27974)
Ok kertomus tämä vikakin. Toimintaa riitti ja pahiksen motiivi tuli selväksi. Moneskohan kerta muuten oli kun Nick toimi lopussa omin päin. :) Piirtäjä Renato Polesella, jonka kuvitusta muuten esiintyy uudessa Ken Parkerissakin, oli pahoja vaikeuksia autojen kanssa. Alkupuolella myös rynnäkkökiväärin lipas oli aivan liian pieni.
Aika pitkään noita panoksia riitti lopussa yhdessä lippaassa kun kaveri ampui sarjalla monesti...
Vaikka 80-luvun lopulla, jolloin tämä tarina oli julkaistu, tietojärjestelmät eivät olleet läheskään niin tehokkaat kuin nykyään, olisi silti luullut, että tieto olisi kulkenut paremmin. Ihmetytti tässä jaksossa miten poliisi ei muka tiedä milloin joku Amerikan kansalainen on kuollut. Myös henkilöiden osoitteiden selvittäminen oli kummallisen vaikeaa, ja perusasia aseen jäljitys unohdettiin täysin.
Sääli kun sarja loppuu. Jutut olivat viihdyttävää höpöä, seikkailujen ympäristö oli piirretty riittävän uskottavasti, ja hieman jo ehdin kiintyä hahmoihin.