Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Juhis 01.12.2012 klo 10:51:21
-
Kaverin kanssa on kehitteillä sarjakuva-albumi jota on tarkoitus tarjota kustantajalle.
Suunnitelmissa on että albumi olisi perinteistä kokoa tai vähän pienempää mallia.
Sivut aion piirtää A4-kokoon ja skannata 600 resoluutiolla. Miltä kuulostaa?
Monet suosittelevat piirtämistä A3 paperille, mutta se tuntuu todella vaikealta. Onko ongelma jos sivut piirtää 1:1? Monissa albumeissa sivut ovat A4 kokoisia, mutta itse kuva-alue vähän pienempi. Eli jos piirtää A4-sivun täyteen niin se luultavasti tulee olemaan lopullisessa albumissa jotain 10% tiiviimpi.
Mikähän olisi suositeltava skannausresoluutio? Omalla skannerilla voi skannata 600 dpi.
-
Tuo on monimutkainen kysymys, joten tehdään siitä vielä kimurantimpi:
Ota ranskalaisista mallia. Jos haluat piirtää A4:lle mutta lopputulos olisi myös A4 *ja* haluat pienentää, ota käteen melkein mikä tahansa vanha ranskalainen tai belgialainen alppari. Huomaat, että sarjakuvasivun yläpuoli ja alapuoli ovat 'erilliset', usein jopa numeroidut, tyyliin 23A ja 23B. Siis kahdesta originaalista tehdään yksi sivu.
Tuohan tuo rajoituksia sivun taittoon, mutta muuten se ratkaisee tuon ongelman melko näppärästi. Bonuksena voi käyttää A4 skanneria, eikä tarvitse isompaa.
-
Tuo on kyllä nerokas keino. Sarjakuvaan on kuitenkin tulossa kokosivun kuvia ja joillekkin sivuille ylhäältä alas ulottuvia kapeita ruutuja. Kuvat pitäisi leikellä osiin ennen skannaamista. Mutta suurempi ongelma on että en osaa piirtää isoon kokoon. Jos piirrän puolikkaan A4:n kokoisen ruudun, sekin tuntuu jo todella isolta. Mittasuhteiden hahmotus menee vaikeammaksi.
Uskaltaakohan jo alkaa piirtämään A4 kokoisia sivuja 600dpi-skannauksella.
Minkälaisethan vaatimukset painossa on? 300-resoluutiohan on minimi kun painetaan paperille, mutta enemmänkin se saisi olla. Toivottavasti 600dpi on tarpeeksi laadukas.
-
Mutta suurempi ongelma on että en osaa piirtää isoon kokoon. Jos piirrän puolikkaan A4:n kokoisen ruudun, sekin tuntuu jo todella isolta. Mittasuhteiden hahmotus menee vaikeammaksi.
1:1-koossa tussaaminen ei kyllä näytä yhtä hyvältä, itse asiassa mikä tahansa muu kuin lopullinen koko (myös suurentaminen) näyttää paremmalta, jos nyt sitten ei satu olemaan Miguelanxo Prado. :-)
Helppo ratkaisu olisi kumminkin seuraavanlainen: luonnostele A4-koossa, sitten tulosta luonnokset tuplaten suurempina (esimerkiksi 141%), eikä haittaa vaikka menisi useampikin arkki tulostuspaperia, ne teippaa kyllä yhteen, sen jälkeen piirrä luonnoksesta läpi puhtaaksi valopöydän kanssa. Näin saat hahmotella oikeassa koossa, ja pääset silti tekemään niin tarkkaa tussausta kuin tarvitaan.
Mut sitten, puolikkaan A4:n kokoinen ruutu kuulostaa mustakin aika isolta, vaikka piirrän yleensä vähintään A3-kokoon /sivu. Jokaisella on oma "luonnollinen" ruudun kokonsa, joka riippuu kynistä, paperista ja työpöydän kaltevuuskulmasta. Työvälineiden vaihtaminen muuttaa tätä kokoa. Mä käytän aika isoja työvälineitä (ArtPen BB ja sitä kokoa olevat round nib -terät, #3 siveltimet, Pentel GFKP...) niin mun ruudunkorkeus on normaalisti 9-10 cm.
Kivi
PS. 600 dpi 1-bit TIFF 1:1-koossa on aivan tarpeeksi laadukas. Värien (CMYK) ja harmaasävyjen pitäsi sitten olla 300dpi TIFFejä. Älä pakkaa itse jpeg:iksi, pakkausta ei saa käyttää ennen kuin lopullisessa .pdf -painotiedostossa, koska kuvat ei kestä kahta pakkausta (ei aina yhtäkään).
-
Kiitos vastauksesta. Tieto lisää tuskaa.
Minulla ei ole tarkoitusta tussata piirroksia perinteiseen tapaan vaan piirrän kuvat kokonaan lyijykynällä.
Kuten tässä:http://www.harhakuva.org/view/203517
-
Tuossa esimerkkisivussa olisi voinut tehdä vaikka joka paneelin erikseen ja yhdistää ne sitten tietokoneella.
Eli voit tehdä ihan missä vaan koossa. Ja 600 dpi lienee oikein sopiva.
Hyvän näköistä jälkeä, muuten.
-
Kiitos.
Hyviä vinkkejä on tullut.
-
Ennen kuin itse hankin A3-skannerin, tein monikuvaiset sivut kahdelle poikittain käännetylle A4:lle ja jos tarvitsin kokosivun kuvan, niin siihen käytin A4:ää sellaisenaan. Ei liene mitään pakottavaa syytä, että kaikki originaalisivut olisivat samankokoisia.
Monikuvainen A4-originaali tapaa mennä puhuviksi päiksi. Olen jopa kokeillut 4-rivisen sivun tekemistä kahdelle poikittaiselle A3:lle, mutta siinä tulee helposti piirrettyä hahmot jatkuvasti päästä jalkoihin, jolloin se on A4:lle printattuna liian pientä ainakin kasvoista.
A3 on hyvä koko, rivin korkeuksia saa liikuteltua vapaasti sen mukaan tarvitaanko kokovartalokuva vai riittääkö pelkkä pää, samaten rivien määrä on vapaa. Sommittelukin on helpompaa, kun näkee kaiken kerralla.
Jos taas tekee ruudut erikseen eri kokoisina*, niin viivojen paksuuksien vaihtelusta kuvien välillä voi tulla ongelma. Silloin myös puhekuplien yhtenäinen tekstaaminen orginaaliin on lähes mahdotonta.
* tyyliin maisemakuva A4:lle, kasvokuva A6:lle ja lopullinen koko molemmille sama.
-
Itsekkin mietin tuota että vaikea pitää viivojen paksuudet yhtenäisinä jos sivut kasaa erikokoisista kuvista.
-
Minäkin komppaan että 1:1 pirtäminen ei ole kauhean viksua ja A4-originaali on siinä rajoilla, että onko se liian pieni. Itse olen viimeaikoina piirtänyt 185x270mm sivulle, mutta usein tulee sitten otettua marginaalit käyttöön, jolloin koko kasvaa 220x310mm:n. Lisäksi tarkoitus on painattaa A5-koossa eli noin 70% pienennettynä. Jos en tekisi tekstausta koneella, tämä tuskin onnistuisi. Varsinkin tekstiin pienennös tekee eetvarttia.
Sitten vaikuttaa se että montaako ruuturiviä haluat käyttää. 3 riviä on oikeastaan tuossa maksimi, ainoastaan erikoistilanteissa mahtuu 4.
Piirrostyyli kannattaa myös ottaa huomioon.
Helppo ratkaisu olisi kumminkin seuraavanlainen: luonnostele A4-koossa, sitten tulosta luonnokset tuplaten suurempina (esimerkiksi 141%), eikä haittaa vaikka menisi useampikin arkki tulostuspaperia, ne teippaa kyllä yhteen,
Tämä on hyvä ratkaisu, jota kannattaa ainakin kokeilla. Katselin harhakuva-piirroksiasi ja vaikuttaisi siltä että varsinkin taustat kärsivät eli jäävät puuttumaan sulla. Tiedä sitten auttaisiko originaalikoon kasvattaminen siihen?
-
Alkaa tuntua siltä että luonnostelisin sivut ensin A4:lle kuten tuli vinkkiä ja piirtäisin sitten originaalit kokoon joka olisi 1,5 kertainen A4. Tätä ainakin pitää kokeilla. Kiitoksia neuvoista.
-
Ja mitä ruutujakoihin tulee, niin en tee sellaista Asterix tyyppistä sarjista vaan käytän monen kokoisia ja mallisia ruutuja. Skannailusta tulee vähän haastavampaa ja sivuja pitää kasata useammasta eri kuvasta. Tai sitten voin käydä jossakin skannaamassa A3-skannerilla.
-
Loistava ketju, tästä saa itsekin ideoita, tätä kokeilen seuraavaksi ( yhdistelmä täältä ja vanhasta tekniikastani ):
1) hahmotelma A4:lle, jolloin on helppo arvioida paljonko taustoja yms tarvitaan ja minkäkokoisena kaikki kannattaa tehdä
2) nurin valopöydällä ja luonnos toiselle puolelle ( saa korjattua epäsymmetrisyydet yms, paperia voi käännellä usemmankin kerran, jos on jokin hankala kohta )
2b) joukkokohtauksen luonnos ja maisema erilliselle paperille tarvittavan suuressa koossa
3) skannaus ja 2b:n liittäminen oikeaan paikkaan ( luonnosvaiheessa viivojen erilaiset paksuudet eivät haittaa )
4) printtaus isompaan kokoon ( edelleen peilikuvana )
5) puhtaaksi piirtäminen valopöydällä nurjalle puolelle
6) uusi skannaus
7) printtaus lopulliseen kokoon pienennettynä
8) ihaillaan kerrankin ammattimaista jälkeä...
1:1-koossa tussaaminen ei kyllä näytä yhtä hyvältä, itse asiassa mikä tahansa muu kuin lopullinen koko (myös suurentaminen) näyttää paremmalta
Tämä on todella outo juttu, mutta olen huomannut itsekin, että koon muutos puoleen tai toiseen parantaa jälkeä.
-
Päivitys edelliseen viestiini: ei toimi!
Ei ainakaan realistisella tyylillä, A4-arkille ei saa tarpeeksi tarkkaa luonnosta ( kohta 1 ),
siirrettynä A3-arkille printtaamalla luonnosta ei voi enää kumittaa ( kohta 5 ), mikä poistaa kääntelyn mahdollisuuden, joten sen pitäisi mennä kerralla, mikä on hankalaa, jos A4-luonnos ei ole tarpeeksi hyvä.
Sen sijaan suosittelen edelleen kaikille kohdassa 2 olevaa tekniikkaa ( ja 1 toimii sitten ainakin sommitteluapuna )
-
Tässä taannoin juttelin sarjakuvapiirtäjän kanssa. Nuorna miesnä hän oli saanut kokokyselyihinsä eurooppalaiselta mestarilta neuvon, että ruudun originaalikorkeus 11cm. Lopullinen, painettu ruutu 6 cm.
Olen itsekin havainnut, että tuommoinen 180% suurennus originaalipiirroksessa on sopiva ( varsinkin jos sivulla on neljä ruuturiviä). 150% on aivan liian vähän, ellet ole sitten todellinen mestaripiirtäjä. 200%-koossa tulee vaikeuksia perspektiivin hallinnassa.
edit
Jos taas kasaa sivun valmiiksi piirretyistä eri kokoisista ruuduista vaikkapa photarissa, vaarana on että sivusommittelusta tulee huono.
-
Kiitos neuvoista jälleen. Aika monella taitaa olla mielessä erooppalaiset sarjisalbumit ja niiden vakiintunut tekotapa. Käytetäänkö muiden tyylisisä sarjakuvissa yleensä samaa originaalisivukokoa? Lueskelin vähän aikaa sitten Juho Juntusen Manala-sarjista ja näytti vähän kuin siinä olis tehty piirrokset ihan 1:1 kokoon. Tai sitten originaalit on tehty todella paksulla tussilla. Oma suosikki sarjakuvapiirtäjä Simon Bisley on tehnyt sarjiksia monella tyylillä esim. lyijykynällä, tussilla, maalaamalla. Onko kenelläkään tietoa näistä originaalimitoista? Varsinkin kiinnostaisi tietää mihin kokoon Batman/Dredd - Judgment on Gotham-tarinan upeat sivut on maalailtu
-
Batman-albumin koosta en osaa sanoa, mutta Bisleyn Hellblazer-sivut ovat kokoa 41.9 x 29.6 cm . Myös akryyleilla maalatut kannet kyseissä sarjassa on tehty samassa kokoluokassa (17 1/8 x 11 1/2 tuumaa). Hahmotelmia noita kansia varten löytyy sitten paria kokoa: n. 17 x 11.5 tuumaa ja 11.75 x 8.25 tuumaa.
-
Itse siirryin lopulta A2-kokoon, eli 200+% suurempaan originaalikokoon, joka oli ilmeisesti käytäntönä jenkeissä 70-luvulle saakka, ja tulokset ovat olleet minulle paljon tyydyttävämpiä sekä piirtäminen helpompaa. Soveltuu siis siveltimelle lähinnä. Piirtoterällä, rapidoilla ja melkein millä tahansa muulla pärjää ihan hienosti A3-koossa.
Kannattaa silti kokeilla kaikkea mahdollista, sillä itse löytäminen on paljon palkitsevampaa kuin ohjeiden ottaminen muilta.
-
Eurooppalaisten sarjakuvagalleroiden nettisivuilla on usein mainittu myös teosten koko. En ole onnistunut selvittämään, ovatko ilmoitetut mitat sarjakuvasivun vai paperin mitat.
http://www.danielmaghen.com/fr/index.htm
http://www.arludik.com/indexeng2.htm
http://www.galerie9art.com/
http://www.galerienapoleon.com/
-
Valtaosa sarjakuvien originaalikooista taitaa sijoittua tuolle 141-200%-akselille, eli julkaisukoon ollessa A4 piirroskoko on välillä A3-A2, mutta eiköhän jokaisen täydy löytää se itselleen sopiva piirroskoko. Suurempi originaalikoko auttaa piirrosten yksityiskohtien jne. hahmottelussa sekä keventää tussiviivaa ja tekee sitä kompaktimpaa, mikä sopii tiettyihin tussaustyyleihin. Toisaalta sommittelun hahmottaminen saattaa kärsiä, yksityiskohtia voi tulla liikaa, viivat voivat käydä liian ohuiksi tai kadota yms. jos piirroskoko on liian suuri.
Bisleyn tavoin Eddie Campbellin From Hell -orginaalien koot ovat liikkuneet jossain A3/B3-kokoon, mikä tuntuu tyylilajiin nähden melkoisen tarkalta tihrustamiselta. Campbell käyttää tussiterätyöskentelyssään kuitenkin ohuen viivan mukana varsin paksuakin jälkeä, jolloin suurempi julkaisukoko vaikeuttaisi paksuimpien viivojen vetämistä tussiterällä. Jos en nyt aivan väärin muista Schulz taas taisi kasvattaa loppuaikoina Tenavien originaalikokoa sitä mukaa kun käden vapina yms. lisääntyivät.
Digitaalisen piirtämisen myötä originaalikoko hämärtyy piirtäjien zoomaillessa kuvaa lähemmäs/kauemmas riippuen siitä keskittyvätkö he ruudun pohjasommittelun tekemiseen vai yksityiskohtien työstämiseen.
Hyvä tapa löytää itselleen sopiva piirroskoko on kokeilemalla, esimerkiksi piirtämällä sarjakuvansa aihepiiriin liittyviä eri kooissa, työstämällä ne valmiiksi kuviksi ja vertailemalla niitä julkaisukooissa.
-
Hyvä tapa löytää itselleen sopiva piirroskoko on kokeilemalla, esimerkiksi piirtämällä sarjakuvansa aihepiiriin liittyviä eri kooissa, työstämällä ne valmiiksi kuviksi ja vertailemalla niitä julkaisukooissa.
Yksi mieleen tuleva tapa on kokeilla piirtää aluksi kuten lapset, niin että kun kynät ja aihe on valittu, aloitetaan ensimmäinen kuva ison paperin keskeltä. Sitten viivottimien kanssa kokeillaan rajausta kunnes saadaan mieluinen ruudun korkeus, ja tästä otetaan sitten se ruudun standardi. Ruudun leveydellä ei oo tässä vaiheessa niin väliä, se määrittyy sommittelussa joka tapauksessa sen mukaan, paljonko "aikaa" ruutuun halutaan tallentaa.
Sommitteluun vaikuttava asia on myös lopullinen painokoko. Mä olen siirtynyt 4-rivisistä sivuista 3-rivisiin vaihtamatta kyniä, sen myötä oon joutunut myös vaihtamaan albumien ihanteellista painokokoa A4:stä pienemmäksi, suunnilleen US-kokoon. Jos albumini julkaistaisiin edelleen A4:sina, joutuisin suunnittelemaan taiton niin että sivulle mahtuu 4 riviä, tämä vaan tuntuu jäävän liian pieneksi. Hassua sinänsä, että tää alkoi siitä kun aloin sanomalehtien vaatimuksesta piirtää joitakin sarjojani vaakamuotoon, ja niille piti sitten keksiä formaatti jossa leveämpi vaakasivu saadaan uudelleentaitettua pystysivuiksi.
Eurooppalaisten sarjakuvapiirtäjien originaaleja on komea kokoelma näytillä Brysselin Sarjakuvamuseossa, sinne voi mennä mittanauhan kanssa, ja huomata että originaaleja on monen kokoisia. :-)
Kivi
-
Eurooppalaisten sarjakuvapiirtäjien originaaleja on komea kokoelma näytillä Brysselin Sarjakuvamuseossa, sinne voi mennä mittanauhan kanssa, ja huomata että originaaleja on monen kokoisia. :-)
Tätäkin on tullut harrastettua. :-[
Parhaillaan Brysselin sarjismuseossa on muuten erään eurooppalaisen mestarin, Waltheryn, juhlanäyttely.
-
Tätäkin on tullut harrastettua. :-[
Parhaillaan Brysselin sarjismuseossa on muuten erään eurooppalaisen mestarin, Waltheryn, juhlanäyttely.
Hittolainen, nyt harmittaa kun ensi vuoden Angoulême on aikataulujen vaatimuksesta täsmäisku, johon sai ekstrana tungettua vain pari Pariisin-päivää, muuten kiusaus koukata junalla Brysselin kautta olis ylivoimainen. Onneksi viimeksi museossa käydessä tuli kaksi kokemusta joille hymyilen vieläkin: Franquin-näyttely ja museon vahtimestari joka erikseen pahoitteli mulle, ettei mun töitäni ole "juuri nyt" näytteillä :-D
Mutta suosittelen kaikille jotka vaan ehtii: http://www.comicscenter.net/en/home
Toisella puolella katua olevan Willy Vandersteen -museon voi kyllä jättää väliin, jos ei ole erityisen innostunut siitä kuinka sarjakuvan kaltaisia tuotoksia voi tehtailla loputtomiin liukuhihnalta.
Kivi
-
Toisella puolella katua olevan Willy Vandersteen -museon voi kyllä jättää väliin, jos ei ole erityisen innostunut siitä kuinka sarjakuvan kaltaisia tuotoksia voi tehtailla loputtomiin liukuhihnalta.
Ihan kuin Kivi ei arvostaisi tuota Euroopan Stan Leetä. No, onhan ne tuotokset aika huttua mutta kummasti belgialaiset ja hollantilaiset jaksavat niitä fanittaa.
-
Franquin-näyttely
Pompidou-keskusta vastapäätä on Franquin-näyttely (centre wallonie-bruxelles tai joku vastaava) jonnekin helmikuulle asti.
Näyttelyn kokoojina toimineet Isabelle Franquin ja Jannin. Mä meen sinne, Walthery voipi jäädä väliin. 50-50.
-
Pompidou-keskusta vastapäätä on Franquin-näyttely (centre wallonie-bruxelles tai joku vastaava) jonnekin helmikuulle asti.
Näyttelyn kokoojina toimineet Isabelle Franquin ja Jannin. Mä meen sinne, Walthery voipi jäädä väliin. 50-50.
Ok. Sinnepä sitten noin niinkuin alkulämmittelynä Angoulêmelle. Saattaa kyllä olla sama näyttely jonka oon jo nähnyt, mutta ainahan se kannattaa. Samalla vois piipahtaa Pompidoussa, josko olisivat palauttaneet lemppari-Chagallini takas seinälle.
-
Tuskin on sama näyttely. Tämä on ollut kesällä Saint-Malossa ja nyt Pariisissa.
http://visitparis-cultureguide.parisinfo.com/fr/exposition/m-enfin-franquin-exposition-e-856941
-
tmielone: Kiinnostavaa tietoa noista Hellblazer kuvituksista.
Bisley teki mielestäni täydellistä jälkeä lyijykynällä ja tussilla, mutta valmiiissa sarjakuvassa se on pilattu lähes täysin. Sivut olisivat toimineet niin hyvin mustavalkoisina, mutta ne on väritetty ja paljon yksityiskohtia on hukkunut. Lisäksi paperi on sellaista että musta ei ole mustaa vaan löysää harmaata.
Uudessa Tower Chronicles-sarjiksessa Bisley näyttää siltä miltä se olis pitänyt näyttää Hellblazerissakin.
-
Itseä en ole vielä päässyt noihin Bisleyn Hellblazereihin asti, mutta originaalit näyttävät kyllä hyviltä: http://artofcomics.net/bisley_simon
Harmillista, että ovat ryssineet lopputuotteen.
Tower Chronicles -sarjasta en ollut kuullutkaan, mutta näytti sen verran hyvältä, että pitääpä tutustua. Kiitti vinkistä!
-
Tein testiksi sarjissivun A3-kokoon. Luonnostelin sivun ensin Wacomilla Photarissa, sen jälkeen piirsin ruudut usealle A4:lle, skannasin ja lopuksi kokosin Photoshopissa yhteen. Aluksi piirtäminen tuntui aika vaikealta, mutta luonnostelusta on apua kovasti.
Tässä luonnos sivusta: http://jmmk86.deviantart.com/art/gardener-sketch-343646063
Ja tässä itse valmis sivu: http://jmmk86.deviantart.com/art/gardener-343649590
Koetin ujuttaa tuohon monenpaksuista viivaa että kun sivun tulostaa A4-kokoon, niin näkee että mitkä viivat on liian ohuita. Vielä en ole päässyt tulostamaan sivua
-
Näkyy vain rekisteröityneille.
-
Aha. Harhakuvasta löytyy myös: http://www.harhakuva.org/view/216225
-
Tai saattaa näkyä nyt myös deviantartissa
-
Aha. Harhakuvasta löytyy myös: http://www.harhakuva.org/view/216225
Toimii näytöllä. Uskoisin että toimii myös printtinä. Muutenkin hieno työ!
Viivan paksuudellahan ei kauheesti ole väliä tuolla tyylillä. Sen sijaan tekstauksen kokoa saattaa joutua säätämään digi-printti versioiden välillä. Printtiin riittää pienempi ja sievempi, näytöllä sivun koko menee "pienemmäksi" eli fonttikokoa joutuu ehkä kasvattamaan.
-
Oikein hienon näköistä. Hyvät ilmeet ja kreisiä menoa. Bravo!
Nimmarin panisin jonnekin hiukan vaatimattomampaan kohtaan.
-
Kiitoksia.
Piirsin puhekuplat kiinni kuvaan, mutta ne kannattaisi tehdä jälkikäteen. Voisi sitten säätää kuplan ja fontin kokoa sen mukaan että julkaiseeko printattuna vai netissä.
Tämä testisivu ei siis ole samaa aihealuetta kuin se sarjakuva jota kaverin kans suunnitellaan, tein tämän vaan opetellakseni piirtämään isompaan kokoon.
Nimmari on aika oudossa paikassa, laitoin siihen kun ruutu meinas jäädä liian tyhjäksi. Piirsin aika hyvää vauhtia kaikki muut ruudut, paitsi tuo viimeinen jäi vähän roikkumaan. Se on minusta sommitelultaan huonoin ja tylsin ruutu.
-
Piirsin puhekuplat kiinni kuvaan, mutta ne kannattaisi tehdä jälkikäteen. Voisi sitten säätää kuplan ja fontin kokoa sen mukaan että julkaiseeko printattuna vai netissä.
En ole samaa mieltä. Kupla on olennainen osa kuvan sommittelua.
Mutta mitä sarjaan tulee, huonompaakin jälkeä on julkaistu kehujen kera esimerkiksi Heavy Metalissa / Metal Hurlant'issa :-)
Kivi
-
Joo samaa mieltä Kivin kanssa, turha lähteä irtokuplilla pelleilemään. Tekstin koko vaikutti omaan silmääni ihan toimivalta puhelimen näytöltä katsottuna.
-
Kupla on olennainen osa kuvan sommittelua.
Samaa mieltä.
Kyllä kuplan paikka, koko ja muoto pitää ratkaista jo luonnosteluvaiheessa. Muuten on olemassa vaara, että varsinkin luettavuus kärsii.
Toki tietsikalla saa siistejä laatikoita ja ellipsejä ja puhekuplat voi piirtää puhtaaksi tietokoneella, jos se helpottaa työprosessia, mutta ajattelutyö on pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin.
-
Kiitos
Olet oikeassa, puhekuplien sommittelu on yhtä tärkeää kuin vaikkapa hahmojen paikat ruudussa. Yleensä piirränkin ruudut suoraan sivuille. Joskus tulee pelko että entä jos lopussa pitäisikin muuttaa joidenkin kuplien sijaintia, niin se ei olekkaan sitten enää helppo homma. Mutta kannattaa siis luonnostella ensin huolella.
Miten ammattilaiset muuten tekee kuplat? Piirtääkö suoraan kuviin vai lisätäänkö ne valmiin sivun päälle? Ja jos ne tehdään käsin niin tehdäänkö ne jollakin sapluunalla?
-
Kiitos
Olet oikeassa, puhekuplien sommittelu on yhtä tärkeää kuin vaikkapa hahmojen paikat ruudussa. Yleensä piirränkin ruudut suoraan sivuille. Joskus tulee pelko että entä jos lopussa pitäisikin muuttaa joidenkin kuplien sijaintia, niin se ei olekkaan sitten enää helppo homma. Mutta kannattaa siis luonnostella ensin huolella.
Miten ammattilaiset muuten tekee kuplat? Piirtääkö suoraan kuviin vai lisätäänkö ne valmiin sivun päälle? Ja jos ne tehdään käsin niin tehdäänkö ne jollakin sapluunalla?
Kyllä perinteisesti piirretyissä sarjakuvissa kuplat on pääsääntöisesti piirretty suoraan originaaleihin. Monenlaisia sapluunoita on käytössä erilaisista ellipseistä french curvesiin, mutta onnistuu se ilmankin kunhan opettelee vain lukitsemaan ranteen ja sormet ja piirtää ne kaaret koko käsivartta hyödyntäen.
-
Kyllä perinteisesti piirretyissä sarjakuvissa kuplat on pääsääntöisesti piirretty suoraan originaaleihin.
Tosin nykyään esim. USAssa kuplat tehdään yleensä koneella tekstauksen yhteydessä. En tiiä muiden maiden käytännöistä, mutta olettaisin, että yleistyy muuallakin.
-
Joo huomasin samaa. Näytti melkein kaikissa olevan koneella tehtyjä kuplia kun vähän selasin sarjiksia.
-
Kuplien teko riippuu ammattilaisesta ja maan sekä kustantajan käytännöstä. Ainakin jenkeissä ja briteissä mainsteamissa kuplat on tehty piirrosten päälle. Jaappanissa kuplat piirretään käsin mutta lehden toimitus latoo niihin tekstit.
Netti- paperijulkaisemisen koko-ongelman ratkaisisin itse tekemällä riittävän isot kuplat jo valmiiksi piirrokseen. Ja tosiaan piirros- ja tekstaustyylistä ja paperijulkaisun koosta riippuu sitten se että minkä verran mahdollisesti joutuu säätämään. Pers-tuntumalta B5 koon printti toimii vielä diginä mutta A4 ja ranskiskoon albumeissa saattaisi olla simmuystävällistä vähän miettiä digin luettavuutta.
-
Kuplien teko riippuu ammattilaisesta ja maan sekä kustantajan käytännöstä. Ainakin jenkeissä ja briteissä mainsteamissa kuplat on tehty piirrosten päälle. Jaappanissa kuplat piirretään käsin mutta lehden toimitus latoo niihin tekstit.
Netti- paperijulkaisemisen koko-ongelman ratkaisisin itse tekemällä riittävän isot kuplat jo valmiiksi piirrokseen. Ja tosiaan piirros- ja tekstaustyylistä ja paperijulkaisun koosta riippuu sitten se että minkä verran mahdollisesti joutuu säätämään. Pers-tuntumalta B5 koon printti toimii vielä diginä mutta A4 ja ranskiskoon albumeissa saattaisi olla simmuystävällistä vähän miettiä digin luettavuutta.
Näin. Muistan kuinka ihmettelin, kun näin ensi kertaa britti- ja amerikkalaisia originaaleja peitekupla-arkkeineen. Ranskassa ja Suomessahan kuplat on perinteisesti tehty jo luonnostelun alkuvaiheessa, koska on helpompi sovittaa piirros kupliin kuin kuplat piirrokseen.
Mutta mitä tulee tuohon luettavaan kokoon, niin samat ongelmat nousevat esiin kaikessa piirroksessa, ei vain tekstin koossa. Jos tavoitteena on US tai B5 -kokoja suurempi painotuote ja nettijulkaisu samasta materiaalista, on ehkä fiksua suunnitella ruudut niin että nettiversiossa taitto on kokonaan eri kuin printissä. Esimerkiksi perinteinen:
leveä ruutu - kapea ruutu
kapea ruutu - leveä ruutu
joka taitetaan pystyyn nettiä varten:
leveä ruutu
kapea ruutu - kapea ruutu
leveä ruutu
Niin kauan kuin nuo saumat pysyvät samoina, on mahdollista jakaa ruutuja uudelleen pienemmiksi osiksi.
Kivi
-
Tosin nykyään esim. USAssa kuplat tehdään yleensä koneella tekstauksen yhteydessä. En tiiä muiden maiden käytännöistä, mutta olettaisin, että yleistyy muuallakin.
Jeah tosissaan perinteisillä tekniikoilla toteutetuissa sarjakuvissa kuplat ovat yleensä sisältyneet originaaleihin, erityisesti jos sarjakuvan toteutus on alusta loppuun yhden ihmisen käsialaa. Yhdysvaltalaisessa mainstreamissahan toteutustapa muistuttaa muutenkin enemmän T-mallin Fordin kasaamista... mutta eikös tämä nyky-yhdysvaltalainen mainstreamtuotanto ala muutenkin olla jo melko digitaalista piirroksia myöten eli kuplat ovat usein vain yksi layeri lisää? Eihän tuo tekstin/kuplien lisääminen jälkikäteen tietysti mikään ylittämätön ongelma ole, jos suunnitelmat ovat hyvin selvillä kuvakäsisvaiheessa ja tietysti rutiinin kasvaessa sitä voi oppia jättämään sen tarvittavan paikan tekstille. MUTTA kyllä paljon tulee vastaan turhia sommitteluongelmia kun tekstaus/kuplat jäävät työvaiheissa viimeisiksi.
Kupliin kannattaa tietysti ylipäätään jättää hyvin tilaa, sillä ahtaaseen tilaan tungettua tekstiä on rasittava lukea (lisäksi käännösten latojat tietysti kiittävät sitten aikanaan...)
-
Suomessa aikanaan ainakin korkkareihin tehtiin kuplat toimituksessa koneella.
Samasta syystä ladoin Punaiseen Ratsumieheen koneella puhekuplat, kun oli toiveita saada oikea kustantaja , joka ehkä olisi teettänyt homman omalla graafikollaan.
Itse jos tekee koko homman , kuplat saa käytnnössä helpommin tehtyä käsin. Mikäli ei tyylisyistä halua koneella tehdyn näköisiä kuplia.
-
Eräässä Terry And The Pirates opuksessa on malli, miten Milton Caniff teki stripin. 1) kaksi täysin valmista kuplaa teksteineen ja kuplien kärjet osoittavat tiettyjä paikkoja muuten tyhjässä ruudussa, 2) hahmot luonnostellaan, 3) taustat luonnostellaan ja 4) tussataan.
Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että kuplat olisi tehty noin valmiiksi ennen piirroksen hahmottelua, mutta esimerkissä on paljon vähemmän tekstiä, kuin Caniff tapasi lastata kuviinsa ( se tosin saattoi olla vain näyttelyä varten tekaistu esimerkki ).
Mutta Caniff on ainakin hyvä malli siitä, miten isot kuplat saadaan osaksi kuvaa - ja varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos haluaa puhekupliin realistisesti rönsyilevää sanailua...
Itse laitan puhekuplan puhujan pään lähelle niin, että se peittää jotain tarpeetonta, ehkä tyhjää tai jotain vaikeasti piirrettävää. Ulkona kupla toimii pilvenä, sisällä tauluna ja jokainen tarpeeton sana pudotetaan pois.
Ja vasemmalta oikealle osapuilleen: puhujan repliikki - puhujan naama - vastaajan ilme - vastaajan repliikki.
Tässä luonnos sivusta:
Ja tässä itse valmis sivu:
Lopullinen versio on täysin ammattilaisjälkeä ja mielestäni jokainen muutos hahmotelmasta ( myös repliikeissä ) on parantanut tulosta. Mutta en ole ihan varma viimeisen kuvan puhekuplan osoittimesta - jotenkin se rikkoo ''realismia'', erityisesti, kun se luo varjon...
-
Yhdysvaltalaisessa mainstreamissahan toteutustapa muistuttaa muutenkin enemmän T-mallin Fordin kasaamista... mutta eikös tämä nyky-yhdysvaltalainen mainstreamtuotanto ala muutenkin olla jo melko digitaalista piirroksia myöten eli kuplat ovat usein vain yksi layeri lisää?
Henk. koht. en tykkää yhtään koneella tehdyistä ovaali- ja muista kuplista. Ovat suoran sanottuna aivan perseen näköisiä, eiku persoonattoman. Ja siihen päälle vielä joku hengetön fontti, niin sarjakuva on pilalla jo pelkästään näillä eväillä. :)
-
kiitoksia taas vastailuista. Mitenkäs sitten se fontti? Itse käytän aina Laffayette comic pro:ta jos teen tekstin koneella. Tulevaan sarjakuvaankin ajattelin käyttää tuota fonttia. Tarinassa esiintyy peikkoja ja ajattelin tehdä niiden puheen käsin. Vähän sellaista harakanvarpaista tyyliä.
-
Mitenkäs sitten se fontti? ajattelin tehdä niiden puheen käsin. Vähän sellaista harakanvarpaista tyyliä.
Fontti on makuasia. Käsin tekstattua on perinteisesti arvostettu, mutta konefontti on parempi kuin käsiala josta ei saa selvää.
Yleensä ajatellaan että on aina parempi jos kirjoituksen ulkoasu jotenkin tukee sarjiksen kuvituksen kokonaisilmettä. Siis kirjainten viivojen paksuus, muodot yms. Monesti käytännönratkaisu on kuitenkin joku yleinen ja yleisölle tuttu kirjasin, niinku vaikka tuo sinun käyttämäsi. Eihän tähän muut edes kiinnitä huomiota kuin graafikot. :) Jos tekstiä on paljon, voi olla parempi käyttää kirjasinta jossa on mukana gemenat eli pikkuaakkoset. Tulee sillä kurin vähän kevyempi. Itsetehty kirjasinkin voi olla huono jos se on huonosti tehty. Kaksi erilaista kirjasinta vielä menee, mutta mitä enemmän asian kanssa lähtee kikkailemaan, sitä rasittavammaksi kokonaisuus yleensä muuttuu.
-
Fontti on makuasia. Käsin tekstattua on perinteisesti arvostettu, mutta konefontti on parempi kuin käsiala josta ei saa selvää.
Kaksi erilaista kirjasinta vielä menee, mutta mitä enemmän asian kanssa lähtee kikkailemaan, sitä rasittavammaksi kokonaisuus yleensä muuttuu.
1) Käsiala on opeteltavissa oleva asia. Jos kerran voidaan edellyttää että opettelee piirtämään ymmärrettävää jälkeä, kai siihen tekstaukseenkin voi sitten vähän panostaa?
2) Walt Kellyn "Pogo", Sandman, Asterix ...nää on kaikki sarjoja, joissa eri hahmoilla on erilaista kirjasinta ja kuplaa.
Kivi
-
Tässähän aiheessa on juttua useampaankin aiheeseen. Sinänsä hyvä kun joitain pointteja tulee mieleen vasta toista asiaa käsitellessä.
Ensin tuosta piirustuskoosta. Muakin mietityttää tää tosi paljon. A3:lle olisi hyvä piirtää juuri noitten taustojen takia, mutta muakin mietityttää osaako sitä suhteuttaa. Voisi mennä se oleellinen eli hahmot aika pieniksi ja sitten kun sarjakuva vielä pienennetään saattaisi niistä tulla niin pientä suttua että häviävät taustaan.
Mutta toi A4 luonnostelu, sitten A3 suurennos tussausta varten ja skannaus koneelle viimeistelyä varten kuulostaa hyvältä. Tai miksei jopa luonnostelu/sommittelu A4 koossa ja suurennetusta A3:sta vielä valopöydän avulla piirtäisi valmiiksi tussausta varten. (Vai tarkoittaako porukka sillä luonnostelulla vaan sellasta karua viiva-piirrosta, eli ei mitään tarkempaa?).
Mitä tuossa yllä kuvaamassani mietityttää, että kun minulla on vain A4-skanneri niin miten skannaan tuon A3:n - taitan sen keskeltä ja yhdistelen koneella? (Toi skanneri on minitoimi-laite, joten tulostaakin A4:ia mutta ne teippaa yhteen. Tossa taittelussa on vaan se, että haluaisin säilyttää originaalit. Mutta taitaa ilman taittelua toi skannaaminen mennä aika kikkailuksi...)
-
Mitä tuossa yllä kuvaamassani mietityttää, että kun minulla on vain A4-skanneri niin miten skannaan tuon A3:n - taitan sen keskeltä ja yhdistelen koneella?
Kokeile valokuvata. Laatu saattaisi riittää, varsinkin jos käsittelet kuvaa hieman ennen luonnoksen printtausta suurempaan kokoon.
(Sinänsä kyllä, jos sulla on mustesuihkari, niin saattaa käydä pitkässä juoksussa aika hinnakkaaksi tulostella nuita.)
-
Mutta taitaa ilman taittelua toi skannaaminen mennä aika kikkailuksi...)
Riippuu tietysti skannerista, mutta yleensä ne ei taita paperia, vaikka se ei kokonaan skannattavaksi mahtuisi. Varsinkin jos ruudut ovat selkeästi erikseen, luulisi sivujen skannaaminen monessa osassa olevan suht helppoa, joskin vähän aikaa ja säätöä vaativaa. Mikäli yksittäiset ruudut ovat isompia kuin A4:seen mahtuu, menee homma vähän konstikkaammaksi, mutta ei mahdottomaksi.
-
Riippuu tietysti skannerista, mutta yleensä ne ei taita paperia,
Tätä just meinasin kikkailemalla. Teen yleensä kolme riviä per sivu, joten keskimmäisissä olisi sitten aika yhdisteleminen fotarissa....
Juhis mainitsi tässä threadissa piirtäneensä jokaisen ruudun eri A4:lle ja yhdistelleen sitten ruudut sivuksi tietokoneella. Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta silloin valmiin sivun näkee vasta koneen ruudulla ja alkuperäinen on paloissa. Mä taas tykkään nähdä valmiin sivun hyppysissäni, I guess I'm old fashioned that way. Ennen oon siis luonnostellut sivun, sitten ruvennut piirtämään puhtaalle paperille ruutu kerrallaan, eli eka lyijykynä piirros ja sitten tussaus siihyen päälle ja lyijärit kumilla pois (eli ei tietokonetta). Nyt olisi tarkoitus avartaa näkemyksiäni ;)
Pitänee vaan kokeilla eri tapoja.
-
Tässähän aiheessa on juttua useampaankin aiheeseen. Sinänsä hyvä kun joitain pointteja tulee mieleen vasta toista asiaa käsitellessä.
Ensin tuosta piirustuskoosta. Muakin mietityttää tää tosi paljon. A3:lle olisi hyvä piirtää juuri noitten taustojen takia, mutta muakin mietityttää osaako sitä suhteuttaa. Voisi mennä se oleellinen eli hahmot aika pieniksi ja sitten kun sarjakuva vielä pienennetään saattaisi niistä tulla niin pientä suttua että häviävät taustaan.
Kuvakäsikirjoitus kannattaa tehdä pieneen kokoon, siinä taas mikä on sopiva koko lopulliseen piirtämiseen on myös aika paljon tottumiskysymystä. Mitään oikeaa kokoa luonnosten piirtämiseen ei ole, mutta A3 on suosittu, koska tilaa piirtämiseen on vähän enemmän eikä mittakaava julkaisukokoon nähden ole
kuitenkaan liian paljon suurempi. Vaikka sommittelu tuntuisi ensin hankalalta, voi toisaalta olla hyvä opetella heti sellaiset työtavat, jotka säästävät turhia mutkia matkasta. Tekemällä ne palikat alkavat loksahdella paikoilleen.
Mitä tuossa yllä kuvaamassani mietityttää, että kun minulla on vain A4-skanneri niin miten skannaan tuon A3:n - taitan sen keskeltä ja yhdistelen koneella? (Toi skanneri on minitoimi-laite, joten tulostaakin A4:ia mutta ne teippaa yhteen. Tossa taittelussa on vaan se, että haluaisin säilyttää originaalit. Mutta taitaa ilman taittelua toi skannaaminen mennä aika kikkailuksi...)
Onko A3-skannerin hankinta täysin poissuljettu ajatus? Jos kyseessä on vain tussiviivapiirrokset niin hyvinkin edulliset A3-skannerit ajavat asian ihan hyvin. Esim. Epson Workforce-sarjan monitoimilaitteita (skanneri/tulostin/fax/kopiokone) voi saada parillasadalla eurolla. Mustekit ovat vielä halvempia, mutta niistä olen kuullut niin paljon kielteistä etten ainakaan itse ostaisi.
Jos pääkaupunkiseudulla asustelet ja intensiivikurssi kiinnostaa, niin tervetuloa Helsingin työväenopiston viikonloppukurssille 7-9.10, siellä on vielä pari paikkaa vapaana :)
https://ilmonet.fi/#fi/code=H163898 (https://ilmonet.fi/#fi/code=H163898)
-
Tätä just meinasin kikkailemalla. Teen yleensä kolme riviä per sivu, joten keskimmäisissä olisi sitten aika yhdisteleminen fotarissa....
Juhis mainitsi tässä threadissa piirtäneensä jokaisen ruudun eri A4:lle ja yhdistelleen sitten ruudut sivuksi tietokoneella. Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta silloin valmiin sivun näkee vasta koneen ruudulla ja alkuperäinen on paloissa. Mä taas tykkään nähdä valmiin sivun hyppysissäni, I guess I'm old fashioned that way. Ennen oon siis luonnostellut sivun, sitten ruvennut piirtämään puhtaalle paperille ruutu kerrallaan, eli eka lyijykynä piirros ja sitten tussaus siihyen päälle ja lyijärit kumilla pois (eli ei tietokonetta). Nyt olisi tarkoitus avartaa näkemyksiäni ;)
Pitänee vaan kokeilla eri tapoja.
Siinä tapauksessa kannattaa skannata kolmessa osassa. Jos paperi on hiemankin vinossa, niiden yhdistämiseen ja siistiksi säätämiseen luultavasti kuluisi enemmän aikaa kuin joka rivin erikseen "puhtaasti" skannaaminen. Vaihtoehtona tietysti A3-skannerin hankinta, jos skannattavaa on paljon.