piirroskoko mietityttää

[JanneT]

Tosin nykyään esim. USAssa kuplat tehdään yleensä koneella tekstauksen yhteydessä. En tiiä muiden maiden käytännöistä, mutta olettaisin, että yleistyy muuallakin.

Jeah tosissaan perinteisillä tekniikoilla toteutetuissa sarjakuvissa kuplat ovat yleensä sisältyneet originaaleihin, erityisesti jos sarjakuvan toteutus on alusta loppuun yhden ihmisen käsialaa. Yhdysvaltalaisessa mainstreamissahan toteutustapa muistuttaa muutenkin enemmän T-mallin Fordin kasaamista... mutta eikös tämä nyky-yhdysvaltalainen mainstreamtuotanto ala muutenkin olla jo melko digitaalista piirroksia myöten eli kuplat ovat usein vain yksi layeri lisää? Eihän tuo tekstin/kuplien lisääminen jälkikäteen tietysti mikään ylittämätön ongelma ole, jos suunnitelmat ovat hyvin selvillä kuvakäsisvaiheessa ja tietysti rutiinin kasvaessa sitä voi oppia jättämään sen tarvittavan paikan tekstille. MUTTA kyllä paljon tulee vastaan turhia sommitteluongelmia kun tekstaus/kuplat jäävät työvaiheissa viimeisiksi.

Kupliin kannattaa tietysti ylipäätään jättää hyvin tilaa, sillä ahtaaseen tilaan tungettua tekstiä on rasittava lukea (lisäksi käännösten latojat tietysti kiittävät sitten aikanaan...)

[Jukka Koivusaari]

Suomessa aikanaan ainakin korkkareihin tehtiin kuplat toimituksessa koneella.

Samasta syystä ladoin Punaiseen Ratsumieheen koneella puhekuplat, kun oli toiveita saada oikea kustantaja , joka ehkä olisi teettänyt homman omalla graafikollaan.
 Itse jos tekee koko homman , kuplat saa käytnnössä helpommin tehtyä käsin. Mikäli ei tyylisyistä halua koneella tehdyn näköisiä kuplia. 

[Secos-Bill]

Eräässä Terry And The Pirates opuksessa on malli, miten Milton Caniff teki stripin. 1) kaksi täysin valmista kuplaa teksteineen ja kuplien kärjet osoittavat tiettyjä paikkoja muuten tyhjässä ruudussa, 2) hahmot luonnostellaan, 3) taustat luonnostellaan ja 4) tussataan.
Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että kuplat olisi tehty noin valmiiksi ennen piirroksen hahmottelua, mutta esimerkissä on paljon vähemmän tekstiä, kuin Caniff tapasi lastata kuviinsa (  se tosin saattoi olla vain näyttelyä varten tekaistu esimerkki ).
Mutta Caniff on ainakin hyvä malli siitä, miten isot kuplat saadaan osaksi kuvaa - ja varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos haluaa puhekupliin realistisesti rönsyilevää sanailua...

Itse laitan puhekuplan puhujan pään lähelle niin, että se peittää jotain tarpeetonta, ehkä tyhjää tai jotain vaikeasti piirrettävää. Ulkona kupla toimii pilvenä, sisällä tauluna ja jokainen tarpeeton sana pudotetaan pois.
Ja vasemmalta oikealle osapuilleen: puhujan repliikki - puhujan naama - vastaajan ilme -  vastaajan repliikki.

Tässä luonnos sivusta:
Ja tässä itse valmis sivu:

Lopullinen versio on täysin ammattilaisjälkeä ja mielestäni jokainen muutos hahmotelmasta ( myös repliikeissä ) on  parantanut tulosta. Mutta en ole ihan varma viimeisen kuvan puhekuplan osoittimesta - jotenkin se rikkoo ''realismia'', erityisesti, kun se luo varjon...

[Reima Mäkinen]

Yhdysvaltalaisessa mainstreamissahan toteutustapa muistuttaa muutenkin enemmän T-mallin Fordin kasaamista... mutta eikös tämä nyky-yhdysvaltalainen mainstreamtuotanto ala muutenkin olla jo melko digitaalista piirroksia myöten eli kuplat ovat usein vain yksi layeri lisää?

Henk. koht. en tykkää yhtään koneella tehdyistä ovaali- ja muista kuplista. Ovat suoran sanottuna aivan perseen näköisiä, eiku persoonattoman. Ja siihen päälle vielä joku hengetön fontti, niin sarjakuva on pilalla jo pelkästään näillä eväillä. 

[Juhis]

kiitoksia taas vastailuista. Mitenkäs sitten se fontti? Itse käytän aina Laffayette comic pro:ta jos teen tekstin koneella. Tulevaan sarjakuvaankin ajattelin käyttää tuota fonttia. Tarinassa esiintyy peikkoja ja ajattelin tehdä niiden puheen käsin. Vähän sellaista harakanvarpaista tyyliä.

[Reima Mäkinen]

Mitenkäs sitten se fontti? ajattelin tehdä niiden puheen käsin. Vähän sellaista harakanvarpaista tyyliä.

Fontti on makuasia. Käsin tekstattua on perinteisesti arvostettu, mutta konefontti on parempi kuin käsiala josta ei saa selvää.

Yleensä ajatellaan että on aina parempi jos kirjoituksen ulkoasu jotenkin tukee sarjiksen kuvituksen kokonaisilmettä. Siis kirjainten viivojen paksuus, muodot yms. Monesti käytännönratkaisu on kuitenkin joku yleinen ja yleisölle tuttu kirjasin, niinku vaikka tuo sinun käyttämäsi. Eihän tähän muut edes kiinnitä huomiota kuin graafikot.    Jos tekstiä on paljon, voi olla parempi käyttää kirjasinta jossa on mukana gemenat eli pikkuaakkoset. Tulee sillä kurin vähän kevyempi. Itsetehty kirjasinkin voi olla huono jos se on huonosti tehty. Kaksi erilaista kirjasinta vielä menee, mutta mitä enemmän asian kanssa lähtee kikkailemaan, sitä rasittavammaksi kokonaisuus yleensä muuttuu.

[[kivi]]

Fontti on makuasia. Käsin tekstattua on perinteisesti arvostettu, mutta konefontti on parempi kuin käsiala josta ei saa selvää.

 Kaksi erilaista kirjasinta vielä menee, mutta mitä enemmän asian kanssa lähtee kikkailemaan, sitä rasittavammaksi kokonaisuus yleensä muuttuu.

1) Käsiala on opeteltavissa oleva asia. Jos kerran voidaan edellyttää että opettelee piirtämään ymmärrettävää jälkeä, kai siihen tekstaukseenkin voi sitten vähän panostaa?

2) Walt Kellyn "Pogo", Sandman, Asterix ...nää on kaikki sarjoja, joissa eri hahmoilla on erilaista kirjasinta ja kuplaa.

Kivi

[JPH]

Tässähän aiheessa on juttua useampaankin aiheeseen. Sinänsä hyvä kun joitain pointteja tulee mieleen vasta toista asiaa käsitellessä.

Ensin tuosta piirustuskoosta. Muakin mietityttää tää tosi paljon. A3:lle olisi hyvä piirtää juuri noitten taustojen takia, mutta muakin mietityttää osaako sitä suhteuttaa. Voisi mennä se oleellinen eli hahmot aika pieniksi ja sitten kun sarjakuva vielä pienennetään saattaisi niistä tulla niin pientä suttua että häviävät taustaan.

Mutta toi A4 luonnostelu, sitten A3 suurennos tussausta varten ja skannaus koneelle viimeistelyä varten kuulostaa hyvältä. Tai miksei jopa luonnostelu/sommittelu A4 koossa ja suurennetusta A3:sta vielä valopöydän avulla piirtäisi valmiiksi tussausta varten. (Vai tarkoittaako porukka sillä luonnostelulla vaan sellasta karua viiva-piirrosta, eli ei mitään tarkempaa?).

Mitä tuossa yllä kuvaamassani mietityttää, että kun minulla on vain A4-skanneri niin miten skannaan tuon A3:n - taitan sen keskeltä ja yhdistelen koneella? (Toi skanneri on minitoimi-laite, joten tulostaakin A4:ia mutta ne teippaa yhteen. Tossa taittelussa on vaan se, että haluaisin säilyttää originaalit. Mutta taitaa ilman taittelua toi skannaaminen mennä aika kikkailuksi...)

[Reima Mäkinen]

Mitä tuossa yllä kuvaamassani mietityttää, että kun minulla on vain A4-skanneri niin miten skannaan tuon A3:n - taitan sen keskeltä ja yhdistelen koneella?

Kokeile valokuvata. Laatu saattaisi riittää, varsinkin jos käsittelet kuvaa hieman ennen luonnoksen printtausta suurempaan kokoon.

(Sinänsä kyllä, jos sulla on mustesuihkari, niin saattaa käydä pitkässä juoksussa aika hinnakkaaksi tulostella nuita.)

[JV]

Mutta taitaa ilman taittelua toi skannaaminen mennä aika kikkailuksi...)

Riippuu tietysti skannerista, mutta yleensä ne ei taita paperia, vaikka se ei kokonaan skannattavaksi mahtuisi. Varsinkin jos ruudut ovat selkeästi erikseen, luulisi sivujen skannaaminen monessa osassa olevan suht helppoa, joskin vähän aikaa ja säätöä vaativaa. Mikäli yksittäiset ruudut ovat isompia kuin A4:seen mahtuu, menee homma vähän konstikkaammaksi, mutta ei mahdottomaksi.

[JPH]

Riippuu tietysti skannerista, mutta yleensä ne ei taita paperia,

Tätä just meinasin kikkailemalla. Teen yleensä kolme riviä per sivu, joten keskimmäisissä olisi sitten aika yhdisteleminen fotarissa....

Juhis mainitsi tässä threadissa piirtäneensä jokaisen ruudun eri A4:lle ja yhdistelleen sitten ruudut sivuksi tietokoneella. Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta silloin valmiin sivun näkee vasta koneen ruudulla ja alkuperäinen on paloissa. Mä taas tykkään nähdä valmiin sivun hyppysissäni, I guess I'm old fashioned that way. Ennen oon siis luonnostellut sivun, sitten ruvennut piirtämään puhtaalle  paperille ruutu kerrallaan, eli eka lyijykynä piirros ja sitten tussaus siihyen päälle ja lyijärit kumilla pois (eli ei tietokonetta). Nyt olisi tarkoitus avartaa näkemyksiäni

Pitänee vaan kokeilla eri tapoja.

[JanneT]

Tässähän aiheessa on juttua useampaankin aiheeseen. Sinänsä hyvä kun joitain pointteja tulee mieleen vasta toista asiaa käsitellessä.

Ensin tuosta piirustuskoosta. Muakin mietityttää tää tosi paljon. A3:lle olisi hyvä piirtää juuri noitten taustojen takia, mutta muakin mietityttää osaako sitä suhteuttaa. Voisi mennä se oleellinen eli hahmot aika pieniksi ja sitten kun sarjakuva vielä pienennetään saattaisi niistä tulla niin pientä suttua että häviävät taustaan.

Kuvakäsikirjoitus kannattaa tehdä pieneen kokoon, siinä taas mikä on sopiva koko lopulliseen piirtämiseen on myös aika paljon tottumiskysymystä. Mitään oikeaa kokoa luonnosten piirtämiseen ei ole, mutta A3 on suosittu, koska tilaa piirtämiseen on vähän enemmän eikä mittakaava julkaisukokoon nähden ole
kuitenkaan liian paljon suurempi. Vaikka sommittelu tuntuisi ensin hankalalta, voi toisaalta olla hyvä opetella heti sellaiset työtavat, jotka säästävät turhia mutkia matkasta. Tekemällä ne palikat alkavat loksahdella paikoilleen.

Mitä tuossa yllä kuvaamassani mietityttää, että kun minulla on vain A4-skanneri niin miten skannaan tuon A3:n - taitan sen keskeltä ja yhdistelen koneella? (Toi skanneri on minitoimi-laite, joten tulostaakin A4:ia mutta ne teippaa yhteen. Tossa taittelussa on vaan se, että haluaisin säilyttää originaalit. Mutta taitaa ilman taittelua toi skannaaminen mennä aika kikkailuksi...)

Onko A3-skannerin hankinta täysin poissuljettu ajatus? Jos kyseessä on vain tussiviivapiirrokset niin hyvinkin edulliset A3-skannerit ajavat asian ihan hyvin. Esim. Epson Workforce-sarjan monitoimilaitteita (skanneri/tulostin/fax/kopiokone)  voi saada parillasadalla eurolla. Mustekit ovat vielä halvempia, mutta niistä olen kuullut niin paljon kielteistä etten ainakaan itse ostaisi.

Jos pääkaupunkiseudulla asustelet ja intensiivikurssi kiinnostaa, niin tervetuloa Helsingin työväenopiston viikonloppukurssille 7-9.10, siellä on vielä pari paikkaa vapaana
 https://ilmonet.fi/#fi/code=H163898

[JV]

Tätä just meinasin kikkailemalla. Teen yleensä kolme riviä per sivu, joten keskimmäisissä olisi sitten aika yhdisteleminen fotarissa....

Juhis mainitsi tässä threadissa piirtäneensä jokaisen ruudun eri A4:lle ja yhdistelleen sitten ruudut sivuksi tietokoneella. Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta silloin valmiin sivun näkee vasta koneen ruudulla ja alkuperäinen on paloissa. Mä taas tykkään nähdä valmiin sivun hyppysissäni, I guess I'm old fashioned that way. Ennen oon siis luonnostellut sivun, sitten ruvennut piirtämään puhtaalle  paperille ruutu kerrallaan, eli eka lyijykynä piirros ja sitten tussaus siihyen päälle ja lyijärit kumilla pois (eli ei tietokonetta). Nyt olisi tarkoitus avartaa näkemyksiäni

Pitänee vaan kokeilla eri tapoja.

Siinä tapauksessa kannattaa skannata kolmessa osassa. Jos paperi on hiemankin vinossa, niiden yhdistämiseen ja siistiksi säätämiseen luultavasti kuluisi enemmän aikaa kuin joka rivin erikseen "puhtaasti" skannaaminen. Vaihtoehtona tietysti A3-skannerin hankinta, jos skannattavaa on paljon.