Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : Jarkko Sikiö 28.07.2012 klo 19:50:57

: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 28.07.2012 klo 19:50:57

Vuonna 1989 perustettu Valiant Comics (http://en.wikipedia.org/wiki/Valiant_Comics) nousi vahvasti 1990-luvun alussa. Tuolloin seurasin sen sarjoista lehtiä Turok ja Bloodshot, mutta Image tuntui teini-ikäisenä jännittävämmältä, joten moni Valiantin hahmoista jäi tuntemattomaksi ja seurasin enintä osaa vain kymmenisen numeroa. Pintaraapaisun muihin hahmoihin sain Deathmate-crossoverin myötä, siinä kun hahmot yhdistettiin Imagen luomuksiin.

Kaikki yhteydet näihin hahmoihin katosivat minulta 1994 kun yritysoston myötä Valiantin hahmot siirtyivät lähinnä videopelejä tähdittämään, näistä Nintendo 64:n Turok velipojan myötä tuli tutuiksi.

Turok ei uuden Valiant Entertainment -kustantamon julkaisuihin kuulu, mutta hetken mielijohteesta tutustuin Duane Swierczynskin kynäilemään Bloodshot-sarjan ensimmäiseen numeroon.

Alkuperäinen Bloodshot oli sinne kymmenen-viidentoista numeron tienoille saakka hyvin maanläheinen sarja, tai sellaisena sen ainakin nykyisin muistan kun lehdet ovat varastoitu toiselle mantereelle tuhansien kilometrien päähän.

Uusioversio on vahvasti toteutettua high tech -toimintaa, josta on paha mennä vielä sen enempää sanomaan, mutta ulkoisesti kaikki näyttää hyvältä joten todennäköisesti tarkkailen Valiantin uutta aloitusta ainakin hetken aikaa.

: Vs: Valiant-sarjat
: Curtvile 28.07.2012 klo 19:58:57

Valianthan starttasi jos kertaalle Acclaimin alaisuudessa uudestaan, Turokhan on vanhempi gold keyn hahmo jonka oikeudet ovat nykyisin Buena vistalla tjs ja elokuvakin on ehkä tuloillaan.
Magnus robottitaistelija taasen muutti muistaakseni Dark Horsen alaisuuteen.
Eternal warrior, Shadowman ja Archer & Armstrong olivat omia suosikkeja, noistahan AA on uudistuksessa ja Shadowman tulossa syksyllä.

Bloodshot on pitänyt hankkia kun isona täkynä itselle on sen kirjoittaja Duane Swierczynski.

: Vs: Valiant-sarjat
: X-men 28.07.2012 klo 20:33:47

Tätä nykyä Turokin oikeudet kuuluu Classic Medialle (uusin tieto wikissä pari vuotta vanha) ja leffaakin oltiin suunnittelemassa vuonna 2008 mutta epäilen että näkee koskaan päivänvaloa (tai no jos tulee kunnon dinosaurusbuumi niin sitten).

: Valiantin uusi tuleminen
: hatinufer 01.11.2012 klo 16:47:08

En huomannut, että kukaan olisi tästä kirjoittanut. Itse olen kuitenkin Valiantin uudelleentulemista jonkin verran seurannut, joten:
Valiant aloitti kesän tietämillä julkaista uudestaan osaa parikymmentä vuotta sitten varsin suosituista sarjakuvistaan . Magnus the Robotfighter ja Solar, Turokin ohella kokeilivat siipiään jo aiemmin Dark Horsen tallissa. Ne eivät nyt ole ainakaan ensialkuun mukana.
 Mutta X-O Manowar oli varsin hyvä ainakin neljän ensimmäisen numeron ajan. Piirroksesta vastasi Conanista ja Daredevilistäkin tuttu Cary Nord. Nuo neljä ekaa numeroa olivat X-O Manowarin sisäänajoa käyttäen vanhoja tuttuja taustoja, mutta päivitettynä. Itse lopetin lukemisen tuohon neljänteen numeroon, koska seuraavassa numerossao olisi soppaa ollut sotkemassa Ninjak, joka ei minun mielestäni ollut osuva valinta....
Harbinger aloitti Joshua Dysartin kirjoittamana. Alku olikin lupaavan erilainen, rajoja kokeileva. Tätä lehteä seuraan yhä, vaikka tämä menee kaiken aikaa X-men-osastoa kohti.
Archer & Armstrong ynnä Bloodshot olivat mulle oudompia, mutta ainakin jälkimmäinen on kuitenkin piirroksiltaan huippua.

: Vs: Valiant-sarjat
: Curtvile 01.11.2012 klo 17:29:16

Minä löysin tämän vanhemmat ketjun ja nidoin ne yhteen.
Archer & Armstrong on kuulunut BWSn ajoista omiin suosikkeihini, ehkä koska on selekästi sukua PowerMan & Iron Fist-sarjalle asetelmaltaan jossain määrin.

: Vs: Valiant-sarjat
: X-men 01.11.2012 klo 20:22:17

Tunnetuin (paras?) peli on Iron Mans vs X-O Manowar (tuli joskus 16.bittisten aikana).

: Vs: Valiant-sarjat
: hatinufer 05.11.2012 klo 11:00:41

Pelailin joskus 1990-luvulla Turok-peliä kai Windows-95-alustalla. Peli oli parempi kuin muistamani Valiant- lehtijulkaisu, joka ei sekään aivan toivoton ollut.

Eternal Warrior näyttää vierailevan kohtapuoliin A&A:ssa.
Omia 1990-luvun suosikkejani Valiantilla olivat Magnus ja Harbinger... Muut menivät pääosin  "haalin näitä, vaikka en luekaan"-osastoon. Niitä on vielä jossain varaston perukoilla...Kaiketi.

: Vs: Valiantin uusi tuleminen
: Jarkko Sikiö 26.12.2014 klo 00:32:25

Ensimmäinen, uudelleenkäynnistetty Bloodshot-kokoelma jäi hieman heikun keikun.

Kun ensin on tutustunut ensimmäiseen numeroon, sitten maksanut sen toiste kokoelmamuodossa ja – kun sisältöäkin on vaivaiset neljä numeroa – tarina ei sen päättyessä saavuta minkäänlaista välipyykkiä ja pitäisi ostaa seuraava kokoelma... Ei nyt ihan muutamaan kuukauteen ole tehnyt mieli.

Tämä ei tietenkään ole itse sarjan vika ja ilmeisesti kukin Valiant-kokoelma kattaa neljä numeroa.

Itse sarjassa on hieman kaikuja Wolverinen 1990-luvun mindf*ck-juonista. Tuollainen päähenkilön ja lukijan pääkopalla leikkiminen ei ollut oikein minun juttuni silloin, eikä se ole sitä nytkään.

: hatinufer  01.11.2012 klo 16:47:08

X-O Manowar oli varsin hyvä ainakin neljän ensimmäisen numeron ajan.

Tämä on ollut ihan loistosarja, ja tarinakin on täysin valmista elokuvakäsikirjoitusta Iron Man -hengessä. Toinen kokoelma uppoaa ihan samaa vauhtia, tänään hotkaisin molemmat, ja jatkoa on tarkoitus lukea.

Käsikirjoitus ja kuvitus ovat mainiossa tasapainossa, ja sarja kulkee hyvällä rytmillä eteenpäin. Mitään kiirettä ei tekijöillä ole, mutta lukija ei ehdi missään vaiheessa kyllästymään.

Vanhaan sarjaan en pysty tätä vertaamaan, mitä joskus sitä selailin niin kovin tylsältä se näytti – paljon puhekuplia ja pikkutarkasti nysvättyä haarniskaa. Modernisoinnin yhteydessä on ainakin päädytty myös moderniin sarjakuvakerrontaan.

Kommenttina aiempiin viesteihin: Gold Key -hahmot 1960-luvulta (Solar, Turok, Magnus: Robot Fighter ja Doctor Spektor) ovat tätä nykyä Dynamiten hallussa.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 16.01.2015 klo 03:24:50

Shadowman on uusittuna myös oikein mainio uutuus Hellboy-hengessä, ehkä aivan pienellä, pienellä Hellblazer-ripauksella maustettuna.

Alkuperäiseen Shadowmaniin (mistä jäi mieleen, että voodoo-termistöllä "varjo" tarkoitti sielua, mutta ihan soulman ei ollut kyseessä, olihan alkuperäinen nimihahmo jazz-muusikko) nähden mennään kovaa vauhtia, mutta laadusta tinkimättä. Harmi, että kuvittaja sittemmin vaihtui alkunumeroiden jälkeen.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 22.04.2015 klo 01:06:33

Ihan kaikki sarjakuvat elokuviksi (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10662.msg445149.html#msg445149) -ketjussa intoillaan päivän uutista (Sony tuo Valiant-sankarit teatteriin).

: Curtvile  22.04.2015 klo 00:17:39

Archer & Armstrong ja Quantum & Woodyn (ja VUOHI!) lisäksi juurikin kauhun maastossa viipyilevä Shadowman ja suoraviivaisen väkivallan joissa kahlaavat Eternal Warrior ja Bloodshot ovat ne jotka itseen nappaavat.

Tuli näitä kommentoitua osin tässä ketjussa jo aiemmin, mutta nyökyttelen sen suhteen, että Shadowman on ykköstavaraa ja Eternal Warrior iski sekin.

A&A on lukujonossa, mutta vanha BWS-sarja kannattaa miehen fanien katsastaa vaikka ComiXologyn kautta.

Quantum & Woody sen sijaan ei ole tuttu sen enempää uutena kuin vanhanakaan. Tuossa vaiheessa olin jo vanhan Acclaim/Valiantin hylännyt.

Bloodshot on ihan hyvä toimintasarja, mutta kovin persoonaton hahmo nykymuodossaan on kieltämättä ollut. Ei aivan riitä, että pää ammutaan harteilta ja sitten alkaa hiukoa.

Olipa Reborn-minisarjassa sapluunassa lisäväriä tai ei, Jeff Lemiren vuoksi se oli tarkoitus katsastaa. Luetaan nyt sitten tuo Harbinger Wars päivän uutisen kunniaksi ensin siihen alle.

: Vs: Valiant-sarjat
: Curtvile 22.04.2015 klo 01:45:29

Eternal Warrior oli varsinkin alkuperäisen Valiantin aikoihin erinomainen. Historian läpi sotinut Gilad Annipadda oli hyvää variaatiota perustylyttäjiin. Hänellä kun oli jopa persoonaakin tarinoissa.

BWSn Archer & Armstrongit ovat jotain minkä ei pitäisi toimia:  toimintakomediallinen parivaljakko.
Sarjakuvia enemmän lukeneelle tunnistaa osan esikuvistaan ja edeltäjistään, Powerman & Iron fistin, Hawk &Doven. Ryhmyyn ja romppaiseen ja Terence Hill Bud Spencereihin vetäisin rajan.
(https://40.media.tumblr.com/8066f71afebd06689791d7833980f98c/tumblr_mx3fx5EDAd1rk7w2qo1_500.jpg)

 Archerin ollessa kuin fanaattisen uskonnollinen Danny Rand mutta henkisyydestään huolimatta se kiivas aggressiohakuinen tapaus.
Armstrongin ollessa väkivahva pitkään elänyt kaveri jota taistelujen ja seikkailun sijasta kiinnostavat elämän nautinnot, ruoka, alkoholi, taide ja naiset.
Ikävä vaan uskonnolliset salaseurat ovat vakuuttuneet hänen olevan antikristus tai tämän airutta vastaava joka tekee elämästä lievän vaikeaa.
(https://41.media.tumblr.com/aad02aa8b8f4d5a8d1687184f42b7850/tumblr_n98idnKrDY1qzidaoo1_500.jpg)

Nykyinen Fred Van Lenten kirjoittama uudistus säilyttää nämä luonteenpiirteet ja on erinomaista seikkailusarjakuvaa.
(https://40.media.tumblr.com/6b71f9370879e887e1bf381212de4193/tumblr_n5f4dcpAQH1qzidaoo1_500.jpg)
Tästäkin on ollut huhuja että siirtyisi elokuvaksi mutta itse en ole riittävän luotettavia tahoja löytänyt vahvistamaan.

Quantum & Woody on vielä astetta kierommalla huumorintajulla varustettu sarja.
(https://41.media.tumblr.com/6c2ab6e863d4c766069629fa97299cbc/tumblr_nfrgzhUQpL1r6u65zo2_1280.jpg)
On kaksi veljestä, toinen musta toinen valkoinen. Musta on suoraselkäinen maataan palvellut sotilas ja veljensä häilyvän moraalin omaava pikkuhuijari. (noin suurinpiirtein molemmissa uudessa ja vanhassa)
Kavereiden isä kuolee ja kaksi kaveria joiden ei pitäisi saada supervoimia saa ne.
Ja vuohi myös.
Missä itseään kunnioittavassa sarjakuvassa nyt ei olisi supervoimaista vuohta?
(https://40.media.tumblr.com/d287f06c886b4112bec3fe791ff980d2/tumblr_nm15i2MRNd1u496xso1_1280.jpg)
(https://36.media.tumblr.com/8391a4253603afd61acee047ba9bc6b0/tumblr_mv2lf3Xode1qllbbuo1_1280.jpg)

Ikävä kyllä en vieläkään ole löytänyt duojen yhteissarjaa Delinquents.

Se mikä näistä tekee todella hauskoja on se että uskaltavat olla myös tosissaan ja välillä aidosti surullisiakin.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 26.04.2015 klo 23:19:46

Lukekaa mainio artikkeli (http://www.vulture.com/2014/12/valiant-comics-dinesh-shamdasani.html) uuden Valiantin syntyvaiheista. Erityisesti tuo strategiaa käsittelevä kappale kannattaa sieltä kurkata (etsikää sanaa "Moneyball").

Mikäli business-puoli kiinnostaa, niin hieman taustaa antaa NY Times (http://www.nytimes.com/2012/07/09/business/media/comics-publisher-valiant-sees-its-future-on-film.html?_r=0) vuodelta 2012. Elokuvaoikeudet ovat siintäneet sijoittajien mielissä heti alusta lähtien.

Huomionarvoista ensimmäisen linkin takaa on myös lopussa naistekijöihin liittyvä kommentti: Marvel ja DC maksavat näille enemmän ja pitävät aggressiivisesti talossa, mutta kyse on silmänpalvonnasta. Melkoisen rohkeasti todettu naistekijöiden roolista.

Lisäksi huomattavaa on alun Matt Kindt -toteamus siitä, että supersankarit jo kyllästyttävät, mutta Valiant-sankarit ovat tässä suhteessa poikkeus. Itse olen miettinyt samaa ja tullut siihen tulokseen, että supersankareissa ei ole vikaa. Sen sijaan Marvelin ja DC:n ongenkohon nykimistä muistuttava uutta tapahtumaa tapahtuman perään ja reboottia rebootin jälkeen kyllästyttää.

Uuden Valiant-universumin syntyvaiheissa on kuitenkin jotain tavattoman lumoavaa, niin silloin ennen kuin taas tänään.

EDIT: Kirjoitusvirhe.

: Vs: Valiant-sarjat
: Curtvile 27.04.2015 klo 00:10:30

: Jiksi  26.04.2015 klo 23:19:46

Lisäksi huomattavaa on alun Matt Kindt -toteamus siitä, että supersankarit jo kyllästyttävät, mutta Valiant-sankarit ovat tässä suhteessa poikkeus. Itse olen miettinyt samaa ja tullut siihen tulokseen, että supersankareissa ei ole vikaa.

harvinainen lausahdus sinulta mutta sinänsä tosi: lajityypissä itsessään ei ole vikaa, kuten muutkin se taipuu vaikka mihin.

Ero lienee siinä että Valiant ja Image ovat enemmän tekijälähtöisiä kun taas Marvelilla ja DCllä täytyy olla sukupuolesta riippumatta valmiiksi nimekäs saadakseen enemmän siimaa ettei tukehdu toimituskuntaan ja markkinasegmenttitutkimuksiin.

Isojen lafkojen voima ja valta on siinä että voivat myydä puolivaillaista ja bootata aina uudestaan ja myy isosti silti. Valiant ja Image eivät omaa moista turvaverkkoa, on mentävä leuka edellä.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 27.04.2015 klo 04:12:23

Minusta tuo Michael Lewisin Moneyball-kirjan strategia aliarvostettujen tekijöiden palkkaamisesta oli kyllä aika jännä strategia, ottaen huomioon kuinka hienosti tuo porukka on tähän asti vetänyt. Koko firmassa tuntuu olevan vähän sellainen henki, että nyt näytetään ja se näkyy myös sarjojen sivuilla.

On sekin mielenkiintoista, että strategia on valittu sen jälkeen kun päätoimittajaksi kiinnitetty Jim Shooter sai lähtöpassit 2009 (taustat tämän linkin takaa (http://www.bleedingcool.com/2009/10/10/jim-shooter-and-valiant-entertainment-inc-inside-the-lawsuit/)). Shooter ehti kirjoittaa lisämateriaalia vanhoja Valiant-sarjoja niputtaviin kokoelmajulkaisuihin.

Shooter vielä siinä vaiheessa kun uusi Valiant marssitti sarjansa ulos kirjoitti blogissaan (http://www.jimshooter.com/) (epäselvästi ulostettua hölinää kohdassa New Business Model Rant alkuvuodelta 2012), että liiketoimintamallin pitäisi olla sellainen, että investoidaan hurjasti rahaa ja palkataan maailmanluokan nimet. Tämä oli siis täysin päinvastainen strategia, jota uusi Valiant jo menestyneesti alkoi toteuttamaan!

Warren Simons muuten metsästi nämä aliarvostetut nimet.

Entä mikä sitten oli Shooterin tarina? Uudelta Valiantilta oli lipsahtanut osa lisensseistä sivu suun (Gold Key -hahmot) Dark Horselle. Shooter pelimiehenä otti vastaan DH:n tarjoaman pestin kirjoittaa juuri näitä Valiantille tärkeitä hahmoja. Ei mikään ihme, että yhtiömiehet antoivat kenkää sopimusrikkeestä.

Fanikunta, juuri se jolle DH:n sarjat oli tarkoitettu, suivaantui Dark Horselle kuin heitä olisi verisesti loukattu. Vähin äänin DH:n sarjat siirtyivät Dynamite Entertainmentin puolelle, jossa niitä parasta aikaa julkaistaan. Ovatko mistään kotoisin, mene ja tiedä kun minäkin suivaannuin.

Shooter varmaan miettii loppuikänsä, että tulipa tehtyä väärä peliliike.

Hieman sivuun edellisestä: yhteistyösopimus Sonyn kanssa oli käytännössä leimasinta vailla viime kuussa, kun fanista omistajaksi ja siitä pääjohtajaksi edennyt Dinesh Shamdasani, uuden Valiantin primus motor, kielsi kolmesti (http://www.scpr.org/programs/the-frame/2015/03/03/41788/valiant-ceo-wants-to-simply-just-make-great-comics/) että lisenssipuoli, eli elokuvat ja pelit, heitä mitään kiinnostaisi. Tätä ennen on torvet soiden joka suuntaan huudeltu, että tahdotaan elokuviin... kuka ei nähnyt ennalta, mistä tuuli nyt puhalsi?

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 27.04.2015 klo 05:14:12

Olkoon tämä nyt toistaiseksi viimeinen Valiant-historiaa valaiseva viesti, mutta LA Weekly on kirjoittanut (http://www.laweekly.com/arts/valiant-comics-two-students-did-not-want-to-see-their-favorite-comic-book-brand-die-so-they-bought-the-company-2371115) parhaan kuvauksen uuden Valiantin alkuvaikeuksista.

Julkisuudessa tuntemattomaksi jäänyt yritys (koska kiista Valiant-hahmojen oikeuksista ratkaistiin oikeuden ulkopuolella, sopimukseen kuului ettei oikeudet riitauttanutta yritystä nimetä) uhkasi riitauttaa Valiant-hahmojen oikeudet oikeusteitse.

Sen verran tuo taistelu on ilmeisesti siepannut Shamdasania, että hän LA Weeklyn haastattelussa antaa epäsuoran vihjeen, mistä tahosta on kysymys. Vaihtoehtoja on teoriassa kaksi: Random House (jolle Gold Key -hahmojen oikeudet tätä nykyä kuuluvat) tai Dark Horse.

Koska ensimmäinen oli riitauttamisen aikana jo myöntänyt oikeudet DH:lle ja vain DH:lloe Valiant-hahmojen oikeuksien riitauttamisesta olisi taloudellista hyötyä, kysessä on oltava Dark Horse. Tämä nimittäin – ensin oikeuksien rauettua ja palauduttua oikeuksien omistajalle – hankki oikeudet julkaista vanhoja Dell ja Gold Key -sarjoja. Osa tätä pakettia olivat Solar, Magnus ja Turok.

Ajallisesti tämä käy yksiin, eli ensin Acclaimin kaaduttua 2004 DH iski heti kiinni Gold Key -pakettiin, joka aiemmin oli sirpaloitunut. Vastaavasti DH julkisti suunnitelmansa julkaista uutta Solar-sarjaa 2008 ja uusi Valiant pukkasi ulos ensimmäisen vanhoja Valiant-sarjoja niputtaneen kokoelmajulkaisunsa (X-O Manowar: Birth). Eli heti kun sovinto oli syntynyt, riidan molemmat osapuolet etenivät tahoillaan.

Olisi epärealistista, että DH:n sisällä kukaan olisi kuvitellut voivansa epäsuorasti päästä käsiksi Valiant-hahmojen oikeuksiin riitauttamisen kautta.

Taustamotiivina lienee ollut estää tulevat vaikeudet eli se, että tuleva Valiant olisi riitauttanut Solar, Magnus ja Turok -oikeudet, joten siinä vain iskettiin piikit pystyyn ensimmäisenä itse DH:n taholta.

Tyhminä taitavat lakimiehet meitä harrastajia pitää. Tämän selvittämiseen menee normaali hoksottimilla ja Googlella varusteltulta harrastajalta kenties se 5 min. kuten Shamdasani viittaa.

EDIT: Onpa mielenkiintoista, Random Medialla on nimittäin vain julkaisuoikeus vanhoihin sarjoihin ja uudet sarjat tehdään entisen Classic Median, eli nykyisen DreamWorks Classics -lisenssillä. Tämä puolestaan näyttää olevan kaikin puolin ikävä yhteistyökumppani.

: Vs: Valiant-sarjat
: MTT 27.04.2015 klo 19:30:33

Painavan tekstin päälle kevyt kysymys. Jenkeissä näytti ilmestyvän kokoomakirja Armor Hunters sarjasta. Onko tuo hyväkin tarina?

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 27.04.2015 klo 19:42:15

: MTT  27.04.2015 klo 19:30:33

Jenkeissä näytti ilmestyvän kokoomakirja Armor Hunters sarjasta. Onko tuo hyväkin tarina?

Kyse on X-O Manowar -sarjan spin-off. Itse olen kyseistä sarjaa seurannut vasta tuohon saakka, joten en osaa sanoa. Tuskin kuitenkaan kannattaa aloittaa siitä,  kun ainakin Bloodshot ja Harbinger -sarjoihin siinä mennään crossover-hengessä.

Koetan itse lukea sarjoja sopivaan kohtaan, ennen kuin kosken crossover-seikkailuihin, mutta kerron kyllä tunnelmia kun tartun siihen.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 17.05.2015 klo 04:24:15

: Jiksi  27.04.2015 klo 05:14:12

Julkisuudessa tuntemattomaksi jäänyt yritys

Bleeding Cool nimesi pääpahan mystisen (http://www.bleedingcool.com/2013/04/12/valiant-and-dynamic-forces-get-into-bed-together-over-merchandise/) sijoittajaryhmä Valiant Intellectual Properties LLC:n takaa: Dynamite Entertainment -omistaja Nick Barrucci.

Tosiaan, Dynamite Entertainment ja Valiant Entertainment kyllä molemmat perustettiin samoihin aikoihin. Erikoista kuitenkin, että kukaan koettaisi ilman sen suurempia perusteita hamuta tavaramerkkejä ilmaiseksi. Tässä mielessä ainakin kuvittelen Dark Horsen olleen ryhmässä mukana, olisi ollut nimittäin ässäveto edes yrittää saada Gold Key -hahmojen kautta julkaisuoikeudet myös koko vanhaan Valiant-materiaaliin.

Kiistan ratkeamisesta kertova lehdistötiedote (http://www.valiantfan.com/valiant/pr20071228.php) ei edes listaa Gold Key -hahmoja, mutta sehän nyt ei sen suuremmin kerro mitään, tavaramerkit tältä osin ovat kiistatta DreamWorks Classics (tuolloin vielä Classic Media) omaisuutta.

: Vs: Valiant-sarjat
: Curtvile 25.03.2016 klo 18:54:24

Herätellään vähän...
Divinity

(http://40.media.tumblr.com/624c87e669bad0a48f93534f8a72d36d/tumblr_nkrnkqMZuK1u496xso1_400.jpg)

Tässä on hyvä esimerkki mikä Valiantissa viehättää. neuvostoliiton lähetystön luo hylätty musta lapsi kasvaa kunnon neuvostokansalaiseksi, saa kosmonauttikoulutuksen ja valitaan syvään avaruuteen lähtevälle salaiselle tehtävälle.
Tällä vuosikymmeniä kestävällä matkalla saa käytännössä jumalan voimat ja palaa maahan.

(http://41.media.tumblr.com/3e7077bcdd3efb3a87a072b36c82d2e7/tumblr_o3e9lioTUc1u496xso2_1280.jpg)

Matt Kindtin teksti koukuttaa scifismillään ja Trevor Hairsine on kuvittajana ihan omissa sfääreissään.
Abram eli kommunistinen avaruusjumala ei ole ainoa henkilö jota seurata tässä. Erittäin kiehtova kurvipallo osoittaen ettei, periaatteessa kierrättämällä Ihmenelosten synty, tarvitse tuottaa vain samaa tylsää bulkkia.

Erittäin suositeltavissa varsinkin enemmän scifiin suuntautuneille ja niille jotka eivvät yleensä lue supersankareita

: Vs: Valiant-sarjat
: X-men 25.03.2016 klo 19:35:43

Tuohan on Marvelin High Evolutionary.

: Vs: Valiant-sarjat
: Curtvile 25.03.2016 klo 19:41:23

....ei, ei se ole.

: Vs: Valiant-sarjat
: X-men 25.03.2016 klo 20:02:42

: Curtvile  25.03.2016 klo 19:41:23

....ei, ei se ole.

No ei mutta on samaa näköä.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 27.03.2016 klo 02:32:36

Tässä näköjään ehti venähtämään lähes kokonainen vuosi Valiant-taukoa.

En millään saanut itseäni tarttumaan Armor Hunters -tapahtumaan. Tähän saakka olin lukenut Valiant-sarjoja enemmän tai vähemmän kronologisesti, mikä tarkoitti että vaihtoehtoina oli jättää väliin tai mennä ryminällä yli.

: MTT  27.04.2015 klo 19:30:33

Jenkeissä näytti ilmestyvän kokoomakirja Armor Hunters sarjasta. Onko tuo hyväkin tarina?

Ei ollut. Huonointa Valiantia, pakotettua kerrontaa. Hyvä, että on pois alta, nyt sitten taas normaaliin päiväjärjestykseen ja toivon mukaan parempia seikkailuja.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 04.04.2016 klo 00:27:57

Ninjak jäi toistaiseksi aloitusnumeroon. Ei voittanut puolelleen.

Sitten ilahdutin itseäni löytämällä perheellisen lelukaaoksen keskeltä lukematta unohtuneita opuksia. Harbinger Wars -tapahtumasta oli lukematta Harbingers-kokoelma ja itse tapahtuman mukaan nimetty kokoelma. Olin siis ehtinyt lukea vain Bloodshot-osuuden.

Harbingers-sarjan osuus potki hienosti. Harbinger Wars -kokoelmateos oli sen sijaan heikoin lenkki. Siinä käydään Bloodshot- ja Harbingers-sarjojen tapahtumat kuulusteluhuoneessa lävitse. Lisäksi esitellään HardCORPS, joka olikin melkoinen mulkerolauma tässä uudessa kokoonpanossa.

Aloitan nyt neljännen Bloodshot-kokoelman, jonka ensimmäinen numero on sarjan 14. Sarja oli nimetty tuossa vaiheessa Bloodshot and HardCORPS.

: Vs: Valiant-sarjat
: Curtvile 19.04.2016 klo 23:22:58

Hiljan löytyi se Delinquents sarjakin.

Iskee kovempaa kuin tavarajuna mutta tuskin on kaikkien makuun.
Päähenkilöthän siis ovat liki kuolematon juoppo, ääriuskovaisten tynnyrissä kasvattama taistelukone sekä veljekset joilla on atomitasonvoimat, toinen koettaa olla supersankari toinen on huijari. Ja edellisten kuollut isä, nykyisin vuohi.
Raskaana oleva sellainen
(https://41.media.tumblr.com/8a13aa7c74763c45b1eac512e7cf83c3/tumblr_inline_o5wd3z82Hb1qhg45e_540.jpg)

tämäkin tietty riittäisi. Mutta on paha monikansallinen agriyhtiö ja sen Hra LIHA jotka jahtaavat samaa kuin....ööö...sankarimme?
Eli siis Pultsarien Kuninkaan karttaa Pummien luvattuun aarremaahan yhdysvalloissa.
Joka on tatuoitu aiemman Pummien Kuninkaan perskannikoihin ja leikattu irti.
Ei ollut kirjoitusvirhe.
(https://40.media.tumblr.com/933765af6d3ae61b03aa09a203eee085/tumblr_inline_o5wd7fajBH1qhg45e_540.png)

ei mitään väsynyttä peruskauraa siis. Monille varmaan turhan hapokasta, mutta aivan törkeän kovaa settiä kylläkin. Leikkaa liimaa taistelukohtaus on sekin aika hulppea.

Eikä liian monen sarjakuvan juoneen kuulu muutaman kuukauden Absinttiputki.

: Valiant comics
: soikka80 20.12.2016 klo 09:13:54

Onko Suomessa kyseisen lafkan faneja? Itse olen hämmästynyt että ei ole saanut suurempaa suosiota, ovat meinaa harvinaisen laadukkaita ja vähintään samalla tasolla DC:n ja Marvelin kanssa (ja jotkut korkeammallakin)

Itse olen kerännyt kaikki graphic novelit jotka on relaunchin jälkeen julkaistu...

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 27.01.2017 klo 15:49:40

Divinity ei aivan kympillä vetänyt mukaansa, mutta sankari on oikein onnistunut hahmo ja on niitä pöllömpiäkin syntytarinoita.

Jatko-osa sitten kaappasikin mukaansa kunnolla ja odotan ilolla jatkoa. Sen verran lyhyitä nämä ovat, että ei näihin kannata puolivälissä kouraista.

Kolmas minisarja näyttää varsin muikealta (Stalinverse) ja alaotsikkonsa mukaisesti rönsyilee useamman eri hahmon seikkailuihin. Itse pääsarjassa tiimi pysyy vieläkin koossa. Erityisesti Hairsinen jälki miellyttää silmää.

Itse en asiaa oivaltanut ennen kuin huomasin Savage-sarjan mainoksen. Divinity on nyt kuitenkin uuden Valiantin Doctor Solar ja Savage dinosauruksia vastaan taisteleva Turok-klooni.

Kenties tämä oli alun perin tarkoitettu näin, mutta tällaista vetoa olisin odottanut ennemmin yrityksen alkuaskelilla. Ehkä nyt on jo enemmän muskelia yrittää ja uskaltaa, oikeustaistoja oli alussa yhden yrityksen tarpeisiin.

Ideatasolla en tästä innostuisi, mutta Divinityssä on sopivasti twistiä. Vaikea on uskoa, että sellaista Savagesta löytyisi, mutta Valiant on monesti jo ehtinyt yllättää.

Wrath of the Eternal Warrior lukeutui yllättäjiin sekin. Robert Venditti kiskoo hahmosta aivan eri kierroslukuja kuin mitä siitä ennen on irti lähtenyt. Tärkeintä tässä on, että sankarilla on kerrankin ymmärrettävät motiivit, perhe-elämä, suhteen korjaaminen poikaan jne. Tähän liittyvät ongelmat sitten selittävät turhautumisesta kumpuavan raivon, mitä on sitten hyvä hoitaa iskemällä kirves vihollisten kallooon.

Juoni on demoneineen ja loputtomine scifi-labyrentteineen parempi jättää selittämättä, todetaan vain että hyvä on.

Book of Death on kesätapahtuma 2015, joka kiinnosti yhtä paljon kuin koirankakka kengänpohjassa. Just aloin sitä tikulla kaapimaan ja totesin, että olisi ollut parempi jättää koskematta.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 31.01.2017 klo 20:07:44

: Jiksi  27.01.2017 klo 15:49:40

Book of Death on kesätapahtuma 2015, joka kiinnosti yhtä paljon kuin koirankakka kengänpohjassa. Just aloin sitä tikulla kaapimaan ja totesin, että olisi ollut parempi jättää koskematta.

Olen ylpeä itsestäni, koska kuvasin koko kesätapahtuman alkusivujen perusteella.

Kesätapahtuman nimellä tahrattu Legends of the Geomancer -minisarja olikin sitten merkittävästi parempi. Toisaalta Juan José Ryp on aina mies paikallaan halkaisemaan kallo kirveellä. Tämä olisi pitänyt lukea Wrath of the Eternal Warrior -sarjan pohjalle, mutta toimi se yhtä hyvin näin päin.

The Valiant -minisarjan lukaisin ihan sen vuoksi, että se oli lukujärjestyksessä ennen Jeff Lemiren Bloodshot: Reborn -sarjaa. The Valiant alkoi aivan mainiosti, mutta lörähtää juuri siitä syystä, että koko sarja on vain välinäytös, jonka aikana suoritetaan siirtymä hahmojen statuksesta toiseen.

Reborn puolestaan aloittaa inhimillistämällä antisankaria. Onhan tämä ihan pätevää parin ensimmäisen lehdykäisen perusteella, mutta onhan tässä paljon ysäri-Wolverinea...

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 09.02.2017 klo 23:28:28

Valiant-kokoelmia ja -krääsää Humble Bundlessa (https://www.humblebundle.com/books/valiant-comics-book-bundle). Taalalla aika kova paketti, samoin kahdeksalla.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 10.02.2017 klo 20:30:43

Jeff Lemiren ralli Bloodshotin ohjaimissa oli hienoinen pettymys.

Reborn-sarja oli pääsääntöisesti kelpo viihdettä, mutta Bloodshot U.S.A -minisarjaan leikattu päätös tarinakaarelle oli aivan karmea.

Tarkoituksena oli syventää hahmoa ja laajentaa sen maailmaa, mutta kyllä tämä oli melkoista leikekirjaa. Tarinaan ei oikein tahtonut syventyä, kun tulee koko ajan mieleen että tämä on Wolverinea, tässä tulee Spawnia jne.

Toisinaan tämä oli enemmän Lemire-brändiä kuin Bloodshotia, mikä hieman nyppi jo The Valiant -minisarjassa.

Hetken Lemire koetti kirjoittaa hahmoa samalla tavoin kuin Alan Moore Supremea, mikä ei toiminut sitten lainkaan. Sitten mentiin lähes samanlaiseen itsetiedostavaan itsekylläisyyteen, jossa metatasolla tiedostetaan 40-luvulla alkanut supersankarihistoria ja -universumi... eikä Bloodshot taivu sellaiseen lainkaan. Oli toisinaan tuskallista lukea parodian puolelle menevää kikkailua, kun suoraviivainen toiminta olisi ollut riittämiin.

Ei tämä lopulta tarjoa tuleville kirjoittajille sen muuta kuin laajemman työkalupakin. On ehkä tullut vähän jo ähkyä, mutta tällaiset "tehdään nyt jotain, että voidaan myöhemmin sitten tehdä jotain muuta tämän pohjalta" ovat nyt minun puoleltani tässä. Seuraavaksi sitten taas tiukkaa tarinaa ja jos ei muuta keksitä niin vaikka sitten sitä toimivaksi toimivan kokkelin vatkaamista, jookos.

: Vs: Valiant-sarjat
: Curtvile 26.02.2017 klo 10:46:46

Lukaisin myös Generation Zero sarjan ensimmäisen kokooman
(http://68.media.tumblr.com/c952c6dad664a48e521b86b9255ce7de/tumblr_o7e1zqgD8b1tuwj6to1_500.jpg)

Alkuun oli tietty epäilys tyyliin "jahas, teini x-men humppaa josta kömpelöhkö kaveri on melkein saanut viilattua sarjanumeron veks..." mutta minä houkka en luottanut Fred van Lenteen.
Koko psiot kuvio on yhä nolosti matkittu mutanteista ja hölöpölö tiedettä pahimmillaan, mutta nämä henkilöt vetävät ihan tosissaan mukaansa.

Yksi monista fiksuista vedoista on laittaa päähenkilöksi tavis, Keisha Sherman, teinineito jonka isä on kotikaupungin Rook, Michiganin sheriffi.
Hänen poikaystävänsa ja ihastuksensa on kuollut ja muut pitävät sitä onnettomuutena mutta Keisha päättää ottaa yhteyttä verkkolegendaan, Nolla sukupolveen.
Pitäisi varoa mitä toivoo.

Scifiä, supersankarivoimia , ihmisten identiteettejä ja murhamysteeriä sekoittava keitos on tehty taiten eikä mistään nötkotista. Francis Portelan kuvitus pärjää kisassa kuin kisassa ja kun henkilöt, aina Keishan autistihkoisesta veljestä kerrassaan hienosti luonnehdittuihin Zerolaisiin ja Nurkkamiehiin, ovat näin hanskassa tämä rullaa kuin hyvin öljytty kone.

Herkeästi suositeltava varsinkin kun ei vaadi aiemman sarjisuniversumin tietämistä kymmenien numeroiden edestä.
Ja osa repliikeistä on silkkaa kultaa
"Joten periaatteessa hänen mielensä on jatkuva, loputon youtube-kommenttiosasto"
"...se selittää paljon..."

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 15.07.2017 klo 18:26:25

Luin X-O Manowar -sarjan loppuun sen suuremmitta tunteitta. Taso heittelee sen verran, että myös ylöspäin mennään toisinaan reilustikin. Kun sarjan lopetus on kuitenkin tiedossa, tietää myös lukija lopun olevan pelkkää humppaa ennen reboottia.

Täytyi ihan hetkeksi palata sarjan alkutunnelmiin ja totta on, että kolme ensimmäistä kokoelmaa visigoottien kuninkaan seikkailut ovat täyttä neroutta ja vielä kaksi seuraavaa kokolmaa erittäin jäntevää luettavaa. Sitten Armor Hunters -numerot ikään kuin upottavat koko sarjan.

Unityn toinen kokoelma meni hujauksessa, joten luen hetken aikaa sitä vielä tästä eteenpäin.

: Jiksi  27.01.2017 klo 15:49:40

Kolmas minisarja näyttää varsin muikealta (Stalinverse) ja alaotsikkonsa mukaisesti rönsyilee useamman eri hahmon seikkailuihin. Itse pääsarjassa tiimi pysyy vieläkin koossa. Erityisesti Hairsinen jälki miellyttää silmää.

Hairsine tässä olikin hyvää, tarina oli täysi ankka. Divinity-trilogian osista ainoa, joka ei vetänyt mukaansa. Valiantin tapauksessa jo tietää, että nuo pääsarjoihin liittyvät oheisnumerot voi jättää huomioitta.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 17.07.2017 klo 20:32:54

Harbinger-sarjan päätös oli varsin mukavaa luettavaa. Taso Joshua Dysartin käsikirjoituksissa heittelee toisinaan voimakkaasti. Kokonaisuudessa on kuitenkin usein sellaista elämänmakua, mitä supersankareiden edesottamuksiin vaikeasti tarttuu.

Harmi kyllä, en lainkaan muista enää sarjan alkua. Se kuitenkin viehätti, että päähenkilöstä ei lopulta kasvanut suurta sankaria, omien ongelmien päihittäminen osoittautui sekin ylittämättömäksi.

Kuudes kokoelma, Omegas, on itsenäinen kokonaisuutensa, joka velloo lopetuksen tunnelmissa.

Neliosainen minisarja Britannia taitaa olla yrityksen ensimmäinen sarja, joka ei liity suoraan Valiant-universumiin millään tavoin.

Käsikirjoittaja Peter Milligan, suosikkeihini lukeutuva Juan José Ryp ja väreistä vastannut Jordie Bellaire ovat keittäneet mainion historiallisen fantasian, jossa Rooman keisari Nero lähettää päähenkilön selvittämään mikä Britanniaan lähetettyjä joukkoja riivaa.

Milliganin tekemisistä en muista mitään varmaan kymmenen viimeisen vuoden osalta, mutta tässä kynä on pysynyt hyvin kädessä. Taustoituksia Rooman historiasta en jaksanut lukea, mieluumin ihailin lisähetken jälleen Rypin törkeän hyvää kuvitusta. Tämä on nyt ehkä sellaista vakavaa Rypiä, josta on siloiteltu miehelle tyypillisin ylilyövyys.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 19.07.2017 klo 00:36:01

Imperium on käytännössä jatkoa Harbinger-sarjalle, kuitenkin niin että pääosassa on sen pahis, Toyo Harada. Harada näkee itsensä hyväntekijänä ja tavoitteensa vievän ihmiskuntaa parempaan suuntaan.

Joshua Dysart on tehnyt hyvää työtä, koska hahmo on taustoineen ja motiiveineen varsin ymmärrettävä hahmo. Satunnaiset raivonpuuskat ja hillittömyydet ovat hieman siinä ja siinä, onko kyse kirjoittajan lisäämästä luonneviasta vai lipsahduksista luoda yhteneväinen hahmo.

Lukaisin ensimmäiset kahdeksan numeroa ja varmasti palaan vielä jäljellä oleviin kahdeksaan numeroon myöhemmin.

Annoin myös Ninjak-sarjalle toisen tilaisuuden. Kun on ensimmäisen numeron pahimmista hölmöyksistä saanut kompuroitua yli, vie Matt Kindt lopulta työvoiton. Ensimmäinen tarinakaari, yhdeksän numeroa, on taustoittavine lisäsivuineen varsin mainio. Tässä on välistä sellaisia mangasta tuttuja hillittömyyksiä mukana, että ote on välillä oivan hilpeä. Ninjataidoilla saavutetaan sellainen kehon hallinta, että voi vaikka kasvattaa kidukset... Heh.

Eikä tietysti vielä sellaista sarjaa ole tehty, jota Juan José Ryp ei pelastaisi. Joo, olen tainnut Rypin mainita jo useamman kerran...

Tätä on 25 numeroa ja onhan hahmoa ehditty esittää sivuhahmona ja Unity-sarjassa vaikka kuinka.

EDIT: Täydennetty kesken katkennut viimeinen lause.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 22.07.2017 klo 00:20:42

Luin samoin tein Imperium-sarjan loppuun saakka. Suuria tunteita tuo ei herättänyt. Ongelma siinä on sama kuin suurten kustantajien antisankareiden kanssa, eli hyvä pahis on aina parempi hyvän vastavoimana kuin omillaan.

Tämä oli muutoinkin aivan liikaa sellaista Valiant-historian taustoittamista. Toki Korean sotaan liittyvät taustasivut, jotka kuvitti Juan José Ryp, olivat mukavaa materiaalia, mutta siinä kaikki.

Ninjak, kuten jo totesin, on yhtä paljon manga-hillittömyyttä kuin supersankarointia. Matt Kindt vetää perhetaustat yhtä lailla yli. Kovin uskottavaksi ei Ninjakia ole kehitetty. Mainitsin varmaan, että Ryp...

Crayton Crain oli pääsyy siihen, miksi en tarttunut Rai-sarjaan jo aiemmin. Crainin tietokoneavusteinen kuvitus on ollut melko lailla kammotuksen aihe. Hetken kestää tämänkin kanssa, ennen kuin tyyliin tottuu, mutta onhan tämä parempi kuin vaikka X-Force.

Tulevaisuuden Japaniin – joka on metallia, muovia ja keinotekoista illuusiota päähenkilöä myöten – Crainin tyyli sopii varsin mukavasti.

Kindt kirjoittaa sellaista sujuvaa, hieman ehkä jo kunnianhimottoman sujuvaa, tekstiä. Sen parissa viihtyy, mutta 12 numeroa oli jo ihan riittävän mittainen rupeama.

Tätä on toki 16 numeroa kaikkiaan, mutta en suoraa päätä tarttunut jatkoon, kun ne ovat kytköksissä 4001 AD -tapahtumaan ja nyt ei tapahtumat huvita.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 23.07.2017 klo 02:20:22

Olin jo aikonut jättää Harbinger-sarjan seuraamisen, mutta Harbinger Renegade -sarjan ensimmäinen kokoelma The Judgment of Solomon nousi kuitenkin lukujonon ohitse, pääasiassa kuvittajien ansiosta.

Ryp ja erityisesti mm. The Boys -sarjasta mieleen jäänyt Darick Robertson yhdessä kirjoittajan, Rafer Robertsin, kanssa ovat saaneet sarjaan aivan uutta puhtia. On kyllä vaikea lukea Robertsonin osuuksia, kun tulee The Boys -fiilikset läpi voimakkaasti.

Hassu juttu, että Imperium-sarjaa lukiessani kuvittelin sen olevan jonkinlainen vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuva tarina. Eipä siis ollutkaan, vaan täyttä kaanonia.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 03.08.2017 klo 19:38:46

Olen lukenut jälleen Valiant-sarjoja.

Britannia: We Who Are About to Die on ensimmäiseen Britannia-minisarjaan nähden toimintapainotteisempi. Hyvin toimii tekijöiltä, eli Milligan, Ryp & kumpp.

Historian ja fantasian sekoittavaa sarjaa voi hyvin suositella koko Kvaakin porukalle.

4000 AD -minisarja on jatkoa Rai-sarjalle. Sellaista sujuvaa huttua, johon Craydonin kuvitus sopii erityisen hyvin. En todellakaan lukenut kaikkia tätä sivuavia one-shot-julkaisuja.

Tämän jälkeen on hyvä lukea neljäs Rai-kokoelma, eli Rain numerot 13-16. Sen sijaan, että ne olisivat tuohon tapahtumaan sijoittuvaa huttua, ne kertovat Rai-sotureiden historian. Toimii sikahyvin. Kuitenkin erikoinen päätös, että pääsarja kestää 12 numeroa, sitten tulee henkinen lopetus omana tapahtumana ja pääsarjassa taustoitetaan ihan muuta.

Strippisarjoja lukuun ottamatta en juuri huumoria kuluta. Archie & Armstrong varmaan menee sellaisena kevyenä seikkailusarjana, mutta minä olin tyytyväinen kun viidennessä tuli mukaan Bloodshot-crossoveria. Sellainen kallossa koliseva tunne minulla oli, että tämä voisi mennä paperilla ja rantakeinussa paremmin kuin diginä.

Sen sijaan The Delinquents-minisarja (2014) iski varsin kovaa. Kyseisessä seikkailussa sankarit yhdistävät voimansa kaksikon Quantum & Woody kanssa. Seikkailu eteni varsin hyvin, kuvitus oli kohdallaan ja Fred Van Lente piti tason korkealla.

En jälkimmäisiä sankareita ole koskaan lukenut, mutta ei varmaan taustoja ollut tarpeen tämän kanssa tavatakaan. Sen sijaan toimituksen palstalla todetaan, että uudet Q&W-tarinat ovat suoraa jatkoa vanhoille Acclaim Comics -seikkailuille. Tämä oli varsin muikea ajatus.

Huumoria oli myös Dead Drop-minisarjassa (2015), mutta se oli minulle paremmin iskevää, hieman ilkeää huumoria. Hyvin kulkee, näyttää hyvältä, mutta on ehkä paremmin sellainen alennuskorin valinta kuin täysihintainen tuote.

Ivar, Timewalker oli scifiä, draamaa ja huumoria. Hieman epätasapainoinen kokonaisuus, josta luin puolet joskus ja nyt sitten lopun. Ihan hyvää höttöä sellaisella kaikille vähän jotakin mentaliteetilla.

Parasta oli metakommentaari, jossa Ivar toteaa elävänsä hetki kerrallaan ja ongelmia syntyy vasta, kun tapahtumista koettaa saada yhtenäisen jatkumon.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 19.01.2018 klo 21:52:51

Onko nyt tosiaan niin, että HBO:n Britannia-sarjalla (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005529784.html) ei ole mitään tekemistä Milliganin ja Rypin Britannian kanssa, vaikka olisi pitänyt  (https://www.bleedingcool.com/2016/09/21/valiants-britannia-1-wants-desperately-to-be-on-hbo/)?

Jos asia on näin, niin näyttää ainakin ulospäin rumasti siltä, että tekijät ovat tarjoilleet suoraan ryöstettävän idean ja jääneet rojalteista paitsi, kuten kävi Fablesin tapauksessa.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 03.02.2018 klo 19:17:07

DMG oli Valiantin pääosakas jo vuodesta 2014. Suurin juttu oli, että Shamdasani sai kylmästi kenkää.

Arvelin kyllä jo vuoden päivät, ettei rahoittajilla varmaan riitä kärsivällisyys kun tie valkokankaalle vain pidentyy.

Kustannuspuolella olen ihmetellyt, että koko firman energia – ensimmäiset kaksi-kolme vuotta luomisvoima oli suorastaan räiskyvää – näyttää olevan poissa. Tuskin Shamdasanin dumppaus piristää sarjakuvapuolta.

Dan Minz on kyllä selvästi antanut ilmi, ettei häntä sarjakuvat ole kiinnostaneet eivätkä kiinnosta vastakaan.

Valiantin historia toistaa hämmästyttävän tarkasti itseään. Alkuperäisen Valiantin turmioksi koitui pääomarahoittaja, ja koko toiminnan primus motor ts. Jim Shooter sai potkut.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 02.03.2018 klo 20:08:09

Kun saat potkut perustamasi yrityksesi johdosta, mutta elättelet yhä toiveita, että toimialalta löytyisi vielä tulevaisuutta: hyvin olet sanoja pyöritellyt sanomatta silti mitään (https://www.bleedingcool.com/2018/03/02/valiant-ceo-dinesh-shamdasani-speech-comicspro/), Shamdasani.

: Vs: Valiant-sarjat
: X-men 02.03.2018 klo 20:32:12

: Jiksi  02.03.2018 klo 20:08:09

Kun saat potkut perustamasi yrityksesi johdosta, mutta elättelet yhä toiveita, että toimialalta löytyisi vielä tulevaisuutta: hyvin olet sanoja pyöritellyt sanomatta silti mitään (https://www.bleedingcool.com/2018/03/02/valiant-ceo-dinesh-shamdasani-speech-comicspro/), Shamdasani.

Uutta firmaa vaan pystyyn.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 10.07.2018 klo 23:32:14

Taas Valiant-jutut etenevät ja etenevät (https://deadline.com/2018/07/quantum-and-woody-tbs-series-russo-brothers-valiant-dmg-1202423569/).

Quantum & Woody televisioon ja Vin Diesel Bloodshot-roolissa on lyhyt tiivistys kiireisille.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 20.09.2019 klo 00:41:21

Elokuvia käsittelevän jutun mielenkiintoisinta antia on kustannuspuolta vetävän konkari Fred Piercen näkemys Valiantin tilasta sekä sarjakuvien ja elokuvien suhteesta (https://www.businessinsider.com/valiant-entertainment-is-jumping-from-comics-to-movies-and-tv-2019-9).

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 21.09.2019 klo 05:59:23

The Forgotten Queen on neljäosainen minisarja, kuten melkein kaikki Valiantin yritelmät ja viritelmät tätä nykyä, josta vastaavat minulle tuntemattomat nimet.

Tini Howard käsikirjoituksen ja Amilcar Pinna visuaalisen puolen osalta ovat varsin kova yhdistelmä. Ensi alkuun tulevat mieleen tylsimmät eurosarjikset, mutta seksi ja kuolema ovat yhdistelmä jolla tarina kulkee. Silti piristyin, kun mukaan tulee Eternal Warrior, mutta lopussa kääntyy vähän retconnin avulla jo yli, kun hahmo ajetaan Valiant-universumin keskustaan.

On parempi olla sanomatta sarjasta muuta kuin, että kuka oon, joko arvaat sen.

Hieman ihmettelin lopetussivua, onko tästä verenvuodatuksesta sitten lopputuloksena joku koominen hahmo Archer & Armstrongin rinnalle. Jos näin on, niin ihmetellä täytyy, mutta kyllä tämä minulle tällaisenaan kelpaa.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 22.09.2019 klo 21:13:01

Eternity ja Incursion ovat tieteiskuvitelmaa hieman eri laidoilta, mutta ne molemmat voi summat samoin sanoin.

Vakiotekijät, suuri taustaidea, ponnetonta kerrontaa, ... mikään näissä ei loista.

Ensimmäisessä seikkailee Divinity toisessa puolestaan Eternal Warrior.

Eternityn on sanottu esitelleen Valiantin oman New Gods -tulkinnan.

On siinä taas kömpelöä valo- ja pimeysasetelmaa, jos sen niin tahtoo nähdä. Ideoista ehkä se villein on ihan suoraan Morrisonilta pöllitty, mikä kai ajatukset siihen suuntaan vie ihan luonnostaan (tai sitten ajatus on tullut tekijöiltä, voisiko enää vähemmän merkityksellistä asiaa ollakaan).

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 25.09.2019 klo 03:07:35

Harbinger Renegade -sarjan toinen kokoelma on ihan parhautta, pääosin koska:

: Jiksi  23.07.2017 klo 02:20:22

Ryp ja erityisesti mm. The Boys -sarjasta mieleen jäänyt Darick Robertson yhdessä kirjoittajan, Rafer Robertsin, kanssa ovat saaneet sarjaan aivan uutta puhtia.

Sarja on jotenkin just täysin kiinni tässä nykypäivässä, sellaisessa painajaismaisessa NRA-Amerikassa. Lapset harjoittelemassa tarkka-ammuntaa kurpitseihin dum dum -luodeilla. Trump kiittää twiitissä republikaanisen puolueen suosikkitiimiä H.A.R.D. Corpsia. Hillitöntä.

Tätä lukisi mieluusti vielä lisää, mutta tämä päättyi Harbinger Wars 2 -tapahtuman alla. Luetaan nyt sitten sekin, mutta ensin tämän innoittamana väliin jättämäni, Curtin joskus tässä ketjussa kehuma Generation Zero.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 27.09.2019 klo 05:09:22

Generation Zero olisi pitänyt lukea ennen Harbinger Renegades -sarjaa, ainakin ennen sen toista kokoelmaa.

Fred Van Lente ja Francis Portela vetävät ykköskokoelman ihan kympin arvoisesti. Toisessa kokoelmassa Diego Bernard ei vaihtuvine tussaajineen pysy millään perässä. Toisessa kokoelmassa hieman jo kärsitään siitä, että sarja täytyy vetää päätökseen, mielestäni tämä ei olisi kaivannut mitään superpahistappelua loppuun muutenkaan.

Tässä eniten varmaan viehättää sama, kuin muutenkin Valiantin Harbinger-päädyssä ts. tämä on kiinni nykymaailmassa ja sen menossa myös niiltä rumilta osin.

Sääli, että Van Lenten kova työ taustoittamisessa ja maailman rakentamisessa meni lopulta siinä, että sarja päättyi lyhyeen.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 27.09.2019 klo 22:45:47

Kirjoitin etusivulle kattavan artikkelin (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2644) Valiantista!

(http://www.kvaak.fi/images/articles/27092019211635-0.jpg) (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2644)

: Vs: Valiant-sarjat
: Lurker 27.09.2019 klo 22:51:38

: Jiksi  27.09.2019 klo 22:45:47

Kirjoitin etusivulle kattavan artikkelin (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2644) Valiantista!

"Kvaak esittelee alkuperäisen ja uuden Valiantin historian sankareineen ja roistoineen."

Hieno artikkeli, Jiksi! Itselle tuntematonta sarjakuvaa, saa kiinnostumaan. Tattis.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 28.09.2019 klo 01:04:32

: Lurker  27.09.2019 klo 22:51:38

Hieno artikkeli, Jiksi! Itselle tuntematonta sarjakuvaa, saa kiinnostumaan. Tattis.

Kiitos ja ole hyvä!

Uuden Valiantin huiput & helpot tutustua:
* Britannia I, II & III
* Divinity I & II
* Wrath of the Eternal Warrior
* Ivar, Timewalker
* X-O Manowar -sarjan alku vuodelta 2012
* Harbinger (kiskaisee syvemmälle universumiin, jos iskee toden teolla).

Valiantin isoin ongelma on, että moni sarjoista aloittaa todella hienosti, esim. Shadowman ja Archer & Armstrong kulkevat mojovasti sen yksi-kaksi kokelmaa, mutta väsyvät sitten pahasti ja nopeasti.

X-O Manowar ja Ninjak ovat vuoden 2017 uudelleenkäynnistyksen jälkeisin osin lukematta.

Valiant Masters -kokoelmat olisivat muutoin näppärä tapa tutustua vanhoihin, mutta Unity-crossover häiritsee. Lisäksi Valiantin kiinteä universumi kärsii kovasti, että Doctor Solar ei ole enää saatavilla.

Sanoisin, että vanhoista oikeastaan vain Harbinger (ja ehkä varovasti Archer & Armstrong ja Eternal Warrior) on enää tätä nykyä lukukelpoinen. Shadowman olisi ollut varmaan tosi kova sarja, jos Englehart olisi suostunut pelaamaan palloa, eikä hankkinut potkuja Shooterilta.

Omnibus-kokoelmissa ei ole tolkkua, kun parhaatkin sarjoista olivat hyviä vain hetken aikaa alussa. Jos ei jaksa lukea edes Valiant Mastersin kahdeksaa numeroa, niin väliäkö niillä parillakymmenellä muulla sitten enää on.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 29.09.2019 klo 02:20:42

Secret Weapons on neljäosainen minisarja, jossa tehdään pienimuotoisemmin sama kuin Generation Zero -sarjassa: esitellään siis uusi nuorten supersankarien joukko.

Tällä kertaa pääosassa on teinien joukko, jonka supervoimat olivat Valiant-universumin pahikselle, eli Haradalle, liian vaatimattomia. Toisin kuin Generation Zero, tämä joukko on vähemmän omituinen, ehkä vähän jo tasoitellun oloinen.

Livewire päätyy joukon äitihahmoksi.

Eric Heisserer kässää Raúl Allénin ja Patricia Martínin kuvittaessa. Tämä on viime vuosien Valiant-minisarjojen paremmasta päästä ihan kirkkaasti.

Silti yliyrittäminen tulee tästä toisinaan pahasti lävitse. Siitä johtuen mennään vähän kompastellen, eritoten huumori ei meinaa toimia ja hahmojen keskeinen dynamiikka on hakusessa.

Sama tiimi suoriutuu paljon, paljon paremmin Harbinger Wars 2 -tapahtuman toimintapainotteisesta prelude-numerosta.

Harbinger Wars 2 itse on mojova neliosainen rymistely. Matt Kindt kirjoittaa Valiantin version Marvelin Civil War -tapahtumasta, mikä toimii mahtavasti.

Kindt pitää suuren joukon hahmoja hanskassa ja tapahtumat kulkevat kiirettä vaikka minisarjassa tosiaan on vain se neljä jaksoa.

Toisaalta tämä on sen verran lyhyt, mainitsinko että siinä on vain neljä jaksoa, että Kindt on jättänyt perusasetelmaan ne matalimmat aidat, joista pääsee sitten helposti loppuun. Loppujen lopuksi ei sitten oikein tapahtunutkaan mitään.

Hauskasti Kindt kuitenkin kommentoi Trumpin hallintoa tavalla, jota Marvel ei uskalla tehdä. Hyvä, hyvä.

Tomás Giorello yhdistettynä Diego Rodriguezin väreihin näyttää hyvältä, vaikka kiire paistaa aavistuksen toisinaan lävitse.

Sanotaan, että silloin on hyvä meno päällä, kun luettavaan pystyy syventymään täysin vaikka muksut riehuisivat ihan vieressä.

Hyvä juttu sekin, että Valiant viimeinkin onnistuu – vaikka vähän vaatimattomammassa mittakaavassa – omassa eventissä, joista moni aiempi on ollut kustantajan kurjinta luettavaa.

Prelude ja Aftermath ovat juuri sitä miltä ne kuulostavat, eli niitä tarvitaan yhtä paljon kuin marenkia kermakakun päällä.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 29.09.2019 klo 05:26:25

Kuusiosainen The Life and Death of Toyo Harada on henkinen päätös Imperium-sarjalle. Jos Imperium on lukematta, ei siihen kannata tarttua. Imperiumiin ei puolestaan kannata koskea ilman Harbinger-pohjia.

Näine reunaehtoineen tämä on kyllä parasta Valiantia sieltä Harbinger-päädystä.

Joshua Dysart on täydessä iskussa, älykäs ja haastava kässäri on täysi kymppi.

Cafu kuvittaa hienosti, ja vaikka rotaatiolla vedettyjä apukuvittajia on täydentämässä menneisyyteen sijoittuvat osuudet, niin siltikin toimii hienosti.

Toyo Harada on jenkkisarjojen moniulotteisin superpahis, taakse jäävät mm. Dr. Doom ja Magneto. Vuorottain sitä joko hyväksyy tai tuomitsee hahmon teot, mutta motiivit ovat johdonmukaisia ja ymmärrettäviä.

Tässä viime aikoina on luettu paljon huonoa Valiantia, joten nyt on mukava että kaikki käsiin osunut on pelkkiä täysosumia.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 05.10.2019 klo 00:04:02

X-O Manowar -sarjan reboot alkaa hienosti, ensimmäinen kokoelma on 10/10, joskin kolme lehteä on jo kokoelmaksi ankean vähäinen määrä. Tämä taisi kuitenkin olla vähän sitä epätoivon aikaa perustajakaksikolle, tämän ainakin kuvittelen olleen juurisyy sille, että piti saada äkkiä kokoelma ulos.

Valiantin tapauksessa ei oikein kehtaisi erillisiä lehtiä diginä lukea, niissä kun on valtava määrä näytesivuja. Tämän kyllä ymmärtää, ja pienen kustantajan tapauksessa sallii, pakkohan se on saada myydyksi sille ydinharrastajien porukalle, joka yrityksen julkaisuja ylipäänsä lukee.

Kuitenkin lukemisesta tulee vaivalloisen ankeaa, kun toimituksellisen materiaalin ja perusmainosten yli täytyy vielä hyppiä sivutolkulla näytteitä ylitse. Lisäksi hitaalla yhteydellä siinä tulee jo melkoisesti ylimääräistä siirrettävää.

Koska jäljellä ei enää ole Valiant-mytologiaa, johon voisi tukeutua, kurkottaa Matt Kindt kilpailijoiden puolelle. Eipä siinä mitään, hienosti tämä Planet Hulk -variaatio sujuu, ja ihan sujuvasti varastetaan välillä toisaaltakin. Sen sijaan nyt mennään liian kovaa, ja vaikka alku kulkee hienosti, on kokonaisen planeetan valloittaminen yhdeksään numeroon jo vähän liikaa.

Ensimmäinen kokoelma on parasta ikinä, toinen ihan kelpo tarinointia, kolmannessa nyppii jo toistamiseen vaihtuva kuvittaja ja sitten menee ihan ookoo.

Kaikkiaan 26 numeroa kestänyt juoksu vie toiselta planeetalta menneisyyteen, tämä on ihan vielä kelvollista, mutta ihan loppupuolella mennään jo Eternity-sarjan kuvioihin. Jos tuo Eternity oli huono, niin tämä menee vielä siitäkin ali.

Hassusti tuli mieleen, että tämä kokonaisuus on kuin Valiantin historia yhdessä sarjassa, ihan mahtava alku, välillä jotain ihan muuta ja loppu on lörinää.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 05.10.2019 klo 03:09:59

Gold Key -sankari Turok – Kiven poika (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13182.0.html) muuttui Valiantin käsittelyssä muotoon Turok – Dinosaur Hunter, päätyi pelien sankariksi ja on nyt omilla teillään.

Savage on siis uuden Valiantin Turok-klooni, joka metsästää dinosauruksia.

Savagen vanhemmat matkustavat yksityiskoneella, putoavat autiolle saarelle ja pojasta kasvaa Tarzan, eikun Turok.

Jos Savage-kokoelma (neljän lehden mittainen sarja) jotain on, niin se ei ole omaperäinen. Ei sen tarvitse ollakaan.

Harvoin näin vähistä eväistä on jäänyt sellainen maku, että olisi lukenut vielä enemmän, mutta dinosaurukset ja Lost-vaikutteet riittävät yhden kokoelman verran ja olisi tätä voinut vielä venyttää.

Hujauksessa tätä lukee, kun B. Clay Moore kässää, Lewis LaRosa ja Clayton Henry vuorottelevat kuvittajina.

Tässä ei ole mitään yhteyksiä Valiant-universumiin, joten suositellaan dinosaurusten ja/tai Lostin ystäville. Viisi tähteä.

: Vs: Valiant-sarjat
: Jarkko Sikiö 07.10.2019 klo 02:59:32

Christos Gagen 14 jaksoa kirjoittama Ninja-k vuodelta 2017 on rautaa.

Gage kehittää Ninjakille menneisyyden vähän samaan tapaan kuin Bloodshotille on tehty. Tämä Ninja-k on siis aakkosjärjestyksessä 11. ninja. Edeltäneet ovat Ninja-a, Ninja-b, Ninja-c...

No joo, joo, on siis tosi vaikeaa uskotella jollain julkisella foorumilla, että tämä on hyvä kun jo lehden nimi munataan niin, että latva katkeaa.

Kindt ehti jo edellisen sarjan aikana karsia hahmosta aivan hölmöimmät osuudet, ja Gage vie hahmoa edelleen kohti uusia juttuja. Lisäksi aakkosninjat ovat aika hauskoja kaikki tyynni, joten ei haittaisi vaikka niitä vielä nähtäisiin tulevaisuudessakin.

Olihan tässä välillä kaiken maailman Punk Mamboja, mutta jos ei ihan joka jutusta rutkuteta, niin olisin lukenut enemmänkin.

Sen sijaan lisää ei ole, joten sarjaan millään tavoin liittymätön Ninjak vs. the Valiant Universe (2018) tuli luettua siihen putkeen ja sekös pilasi koko päivän. Tämä kokoelma on varsinainen kakaelma. Perustuu johonkin epätoivoiseen webisode-sarjaan. Jos tämä olisi Twitter, lisäisin tähän loppuun viisi hymyilevää kakkakikkaretta.

: Vs: Valiant-sarjat
: Curtvile 23.11.2019 klo 17:31:41

Punk Mambo
Tämän yksittäisnumeroiden tilaus meni ns reisille tukusta johtuen mutta kokooma paikkasi yksittäislehtien lievästi "rikottua kerrontaa" kun numeroita jäi välistä
(https://66.media.tumblr.com/321f7302cc81d13df134c22e7f22bd2d/fcedd16785735b0f-e5/s540x810/6e3f246f3bcd08ba1adf94c94d67f97c776f4d09.jpg)

ne teistä jotka katsovat ylläolevaa kantta ja kysyvät "ööö, curt onkos tämä nyt ihan siis Hellblazer väännettynä Tank Girliin ja sarjanumerot pois viilattuna?" niin vastaus on kyllä joo muttei kuitenkaan ihan noin dissaten.
Punk Mambon DNA on johdettavissa suoraan John Constantinesta ja tämän sarkasmistaan
(https://66.media.tumblr.com/bf9321a964314f2da78a2deb0db13563/fcedd16785735b0f-15/s540x810/45291bfe7d96d57e6654ea7898f4c8f2b06c741d.jpg)
mutta tässä on minisarjan edetessä enemmän ja enemmän omaa juttua.
Ei että Tank Girl Hellblazer väännössä olisi mitään vikaa niinkään.
Räväkät punknaiset on yksi monista fetisseistäni ja siihen osuu ihan kympillä. Mutta vaikka juoni tässä onkin peruskauraa modernista fantasiasta, enemmän sen kauhupäästä, on se kerrottu hyvin.
Henkilöhahmoissakin on syvyyttä verrattuna moneen muuhun, ns vakavat draamat mukaanluettuna ja piirrostyö on yhtä pätevää kuin Cullen Bunnin käsikirjoituksessa.
On viimeisen jotakuinkin kymmenen vuoden aikana siirtynyt seurattavaksi tekijäksi varsinkin kauhun osalta.

Alku on hidas mutta tämä hiljalleen kääntää puolelleen, heittäen teräviä piikkejä myös juurikin Hellblazerinkin suuntaan saati omaan perusasetelmaansa jonka herkästä tulkinnasta lisäpisteitä:
(https://66.media.tumblr.com/add5626d9c741307983f066ae4ecf2b0/fcedd16785735b0f-48/s540x810/0c347cb2dfa467d8d6924f06007e22c529ab0972.jpg)

Asennetta ja ajatusta. Punk Mambossa on hyvä kombo.

Tällaista sarjakuvaa lukee mielis enemmänkin.
(https://66.media.tumblr.com/2ed2a96e9b4ea5642a632fbcef0f86c1/fcedd16785735b0f-35/s540x810/d52e30e37621096aaefa59871092f14d16d78430.png)

: Vs: Valiant-sarjat
: Veli Loponen 08.12.2020 klo 20:34:33

Valiantilla oli mahtavat Black Friday -tarjoukset Comixologyssa, niin piti vihdoin käyttää tilaisuus hyväksi ja tutustua. Nyt olen lueskellut X/O Manowaria ja Harbingeria. Muutama kokoelma on myös odottamassa muita sarjoja.
Kumpainenkin sarja on toiminut hyvin. Tosin hieman kitkaa alkoi muodostua etenkin X/On kohdalla, kun päästiin crossovereihin. Tietenkään kokoelmissa ei ole niitä toisen sarjan juttuja eli pääsin lukemaan vain joka toisen jakson (Unityä kun ei ollut edes tarjouskampanjassa vaihtoehtona). Onneksi aika hyvin selitettiin väliin jäänyt numeron alussa. Harbinger Warsissa oli sama juttu, mutta ei niin selkeänä, ainakaan vielä.
Manowarissa olen tykännyt, kun päähenkilö on ainakin vielä ollut aika johdonmukainen. Toki asiat ovat tapahtuneet epärealistisen nopeassa tahdissa (eikä oikein ole annettu vastausta sille, miksi päähenkilöllä meni siellä aluksella se muutama vuosi, kun muualla maailmankaikkeudessa vierähti 1600 vuotta). Siitä huolimatta mennään kivasti eteenpäin.
Toistaiseksi Valiant-universumi vaikuttaa ihan toimivalta. Sopivasti ollaan omissa lokeroissa, mutta samaan aikaan selkeästi yhtä maailmaa. Tapahtumien nopeus ehkä aiheuttaa sen, että tuntuu paikoin siltä, että jotkut asiat jätetään vähän liiankin heppoisesti ilmaan keikkumaan.