X-O Manowar -sarjan reboot alkaa hienosti, ensimmäinen kokoelma on 10/10, joskin kolme lehteä on jo kokoelmaksi ankean vähäinen määrä. Tämä taisi kuitenkin olla vähän sitä epätoivon aikaa perustajakaksikolle, tämän ainakin kuvittelen olleen juurisyy sille, että piti saada äkkiä kokoelma ulos.
Valiantin tapauksessa ei oikein kehtaisi erillisiä lehtiä diginä lukea, niissä kun on valtava määrä näytesivuja. Tämän kyllä ymmärtää, ja pienen kustantajan tapauksessa sallii, pakkohan se on saada myydyksi sille ydinharrastajien porukalle, joka yrityksen julkaisuja ylipäänsä lukee.
Kuitenkin lukemisesta tulee vaivalloisen ankeaa, kun toimituksellisen materiaalin ja perusmainosten yli täytyy vielä hyppiä sivutolkulla näytteitä ylitse. Lisäksi hitaalla yhteydellä siinä tulee jo melkoisesti ylimääräistä siirrettävää.
Koska jäljellä ei enää ole Valiant-mytologiaa, johon voisi tukeutua, kurkottaa Matt Kindt kilpailijoiden puolelle. Eipä siinä mitään, hienosti tämä Planet Hulk -variaatio sujuu, ja ihan sujuvasti varastetaan välillä toisaaltakin. Sen sijaan nyt mennään liian kovaa, ja vaikka alku kulkee hienosti, on kokonaisen planeetan valloittaminen yhdeksään numeroon jo vähän liikaa.
Ensimmäinen kokoelma on parasta ikinä, toinen ihan kelpo tarinointia, kolmannessa nyppii jo toistamiseen vaihtuva kuvittaja ja sitten menee ihan ookoo.
Kaikkiaan 26 numeroa kestänyt juoksu vie toiselta planeetalta menneisyyteen, tämä on ihan vielä kelvollista, mutta ihan loppupuolella mennään jo Eternity-sarjan kuvioihin. Jos tuo Eternity oli huono, niin tämä menee vielä siitäkin ali.
Hassusti tuli mieleen, että tämä kokonaisuus on kuin Valiantin historia yhdessä sarjassa, ihan mahtava alku, välillä jotain ihan muuta ja loppu on lörinää.