Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot => : Janne Kuusinen 22.06.2004 klo 21:47:07
-
Pikseliä! Joka paikassa on pikseliä! Piirretyissä elokuvissa, julisteissa, sanomalehtikuvissa, aikakauslehtikuvissa, sarjakuvissa. Pikseleiltä ei tunnu nykyään pääsevän pakoon. Luonnonmukaisia, sulavia kaaria näyttää löytyvän enää - luonnosta. Hädin tuskin originaaleista.
Ostin Jippesin Barks-uudelleenpiirrentöjä nimikkeellä Ankantekijät 1. Oli sudenpentu-akuankka-sarjakuvia. Oli oikein kovat kannet ja sanomamagazinesin kustannus. Ovh vissiin kolmisenkymmentä juoroa, niin paljon en sentään maksanut. Onneksi, sillä jotkut sarjat oli painettu luokattoman huonosti.
Arvasitte oikein: pikseleitä. Kun pikselit näkyvät, on tulos ei vähempää kuin luokattoman huono.
Minusta pitäisi boikotoida pikselillisiä painotuotteita. Kyseessähän on viallinen tuote. "Silmä tottuu", saattaa kustantajan edustaja sanoa. Ei se totu, ja kaihia en suostu jäämään odottelemaan.
Pikselit ovat Perseestä!
-
Oikealla resoluutiolla niitä ei enää erota. Noissa kirjoissa se on ollut liian alhainen. 600 - 1200 dpi mustalle ja musta omana 1bit -tiedostonaan. Sen kun oppisivat.
Timo
-
Onkos toi suoranaisesti tunarointia (lue: taidon puutetta!?) vai muuten vaan hätäistä huolimattomutta ...
Julkaistaan vaan ... Nehän onkin vaan sarjakuvia ...
Mua vi*****isi tämmonen ... menkööt paperimyllyyn koko painos.
-- j --
-
Oikealla resoluutiolla niitä ei enää erota. Noissa kirjoissa se on ollut liian alhainen. 600 - 1200 dpi mustalle ja musta omana 1bit -tiedostonaan. Sen kun oppisivat.
Timo
Hmm...'musta omana 1bit -tiedostona'...hmm. Eli pystyisitkös antamaan neuvoa. Mustavalko originaalini ovat A2 ja painettu lopputulos olisi n. A4. Kannattaako minun siis jatkaa skannailua linearttina 600 dpi, 100% ja...ja tehdä 'musta omana 1bit -tiedostona'. Pitäisikö tämä nyt ymmärtää, että tarkoitat neliväripainatusta?
-
ja...ja tehdä 'musta omana 1bit -tiedostona'. Pitäisikö tämä nyt ymmärtää, että tarkoitat neliväripainatusta?
Juu. Värit erikseen omana CMYK-tilassa tehtynä filuna about 300dpi ja ääriviivat sitten omanaan 600dpi mustavalkotilassa olevana tiedostona. Nämä sitten yhdistetään taitto-ohjelmassa tai vaikka Illustratorissa.
Illussa ne asettuu automaattisesti tismalleen päällekkäin.
Timo
-
Pikselit ovat Perseestä!
Samaa mieltä!!
-
Timo: Illussa ne asettuu automaattisesti tismalleen päällekkäin.
Pienennätkö mvskannin sitten väritettäväksi 50% vai kuinka. Kumpaakaan kuvaahan ei saa tämän jälkeen mennä enää rajailemaan tai vapaasti skaalaamaan, muuten ne eivät tietenkään kunnolla enää asetu paikoilleen vaikka yrittäisi manuaalisesti.
Sanomalla voi olla sekin ongelma, jos filmit tulee ulkomailta jo automaattisesti liian rupuisella resoluutiolla? Tehdäänkähän taskarit ja taskulehdet samalla "alkuperäistarkkkuudella" kuin b5-koon painotuotteet?
Digitaalisuuden mukana on painojälki parantunut, mutta samalla on tullut hommiin uudenlaisia painovirheitä. Saapa nähdä käykö näissä digihommissa samoin kuin ääkkösten kanssa. Periaatteessa asiat olisivat ratkaistavissa, mutta koska systeemit ovat mitä ovat, aina jää ongelmakohtia...
-
Pienennätkö mvskannin sitten väritettäväksi 50% vai kuinka.
Juu. Ilman että sen tulostuskoko muuttuu. Eli siis vaan reso muuttuu.
Totta puhuen en minä aina jaksa tätä näin tehdä. Jos juttu on joku mainos tai muu kertakäyttökuvitus, vedän koko roskan yhdellä filulla. 400 dpi.
Timo
-
Juu. Värit erikseen omana CMYK-tilassa tehtynä filuna about 300dpi ja ääriviivat sitten omanaan 600dpi mustavalkotilassa olevana tiedostona.
Nöyrä kumarrus mestarille! :D
Mitä tiedostoformaattia nuo sitten pitäisi olla? .PSD ?
Vai riittääkö kaksi .TIF tiedostoa? ???
Mitä tapahtuu jos on vain yksi 300 dpi .TIF joka sisältää kaiken?
Pahvi aloittelija haluaa tietää. ;D
-
Mitä tapahtuu jos on vain yksi 300 dpi .TIF joka sisältää kaiken?
Riippuu missä ja miten painetaan. Tavalliselle paperille toi riittää aika hyvin eikä oo hirveää suttua. Kunnon paperille kunnon painossa saattaisi sitten suttua tulla.
Mutta kyllä usein pärjää tolla kolmellasataa ja jos haluaa olla varma, niin sitten toi Timon neljäsataa. Värikuvissa se ei kuitenkaan hirvittävästi haittaa paitsi ehkä tekstauksessa. Mustavalkokuvissa sitten kannattaakin pitää sitä 600 resoluutiota.
-
Juttu siirtyi nyt taas näihin piirtäjäsepustuksiin, joita lienee jo muuallakin, mutta mitäs olette mieltä siitä, onko eroa Offsetin ja digiprintin välillä? Tarkemmin kysymykseni kuuluu siis: Onko digikopiota/tulostetta varten järkeä erottaa mustaa ja värioriginaalia? Mun logiikka sanoo, että eipä juuri. Eli yksi TIFFifile CMYKinä pitäisi riittää. Offsetissa on hieman eri asia, vai?
Toki ne pikselit näkyy digissä yhtä lailla (esim mustan ja valkoisen rajalla -printteristä riippuen) teksteissä ja puhekuplien sisäkaarteessa, mutta mustan mustuuteen ei erottelu digipainossa pitäisi vaikuttaa(?). Sen sijaan mustan ja jonkun värin välissä 400dpillä aliasointi alkaa jo hukkua silmältä.
-
Vai riittääkö kaksi .TIF tiedostoa? ???
Kaksi tiffiä on ok. Tosin kaikki taittajat lehdissä ei tykkää tehä omaa hommaansa ja saattavat olla nyreissään mokomasta. Silloin kannattaa tehdä homma itse, jos softaa vaan on. Yhdistelmäkuvasta voi tehdä vaikka PDF:n, pitää vaan pitää huoli että siinä kaikki asetuksest on sit kohallaan.
Mitä tapahtuu jos on vain yksi 300 dpi .TIF joka sisältää kaiken?
Ei mitään vakavaa. Musta viiva tulee olemaan rasteroitunut. Pikselistä puhuminen on vähän harhaan johtavaa. Pikseli tulee liian alhaisesta resoluutiosta. Rasteripiste taas sävykuviin aina. Se miten selvästi piste erottuu on taas painon linjatiheydestä kiinni. Eli jos on harva linjatiheys, erottuvat pisteet helpommin.
Timo
PS. Pitäskö tämä siirtää kohta tuonne sarjakuvan tekemisen puolelle?
-
Mitä muuten tarkoitatte tuolla, että mustat omana tiedostona. Pitääkö kuvankäsittelyssä erotella musta kokonaan omaksi tiedostoksi siten, että edes valkoista ei ole, vaan tosiaan pelkät mustat "tyhjän" päällä.
Sitten tuosta pikselöitymisestä, että eikös se vähene mustan ja värin rajalla, jos värit piirtää mustan alle siten, että musta on tekovaiheessa omalla tasollaan ja värit omallaan?
-
Wiljami, sun kannattaa luke tämä ketju uudelleen. Tämä menee nyt fotarin käsitteiden mukaan mutta periaate on sama joka ohjelmalla.
Tiffissä kun muutat (tai pidät koko ajan) sen "mustan" filen Indexed color -muotoon, niin siihen on tarkoitus jäädä vain "Exact paletin" 2 väriä. Ne ovat musta ja valkoinen. Tätä ennen on muistaakseni jo kerrottu että layerit eli tasot häviää kuvasta, eli tätä ei voi mitenkään saadakaan läpinäkyväksi. Painoon menevää originaaliahan ollaan tekemässä ja silloin tästä otetaan offsetin tapauksessa siihen painopellille vain se musta. Valkoista ei tietenkään paineta kun paperi on jo valmiiksi sinne päin.
Nämä käsitteet ovat hieman hankalia, mutta "pikselöityminen" ei vähene muuten kuin resoluutiota nostamalla (eli pisteiden määrää kasvattamalla). Näin siis jos pikselöitymisellä tarkoitat sen pienimmän mustan ruudun kokoa joka siitä tiedostosta löytyy painettavaksi.
Pikselit sen sijaan erottuvat parhaiten mustan ja valkoisen rajassa, missä värien kontrasti on suurin. Mustan ja punaisen välillä kontrasti ei ole enää niin häiritsevä (eikä mustan ja harmaan). Tämän sorttinen "pikselöityminen" vähenee siis sitä mukaa mitä vähemmän vierekkäisten väripintojen välillä on eroa.
Ja tästä syystä myös väreille riittää pienempi reso (esim. tuo 300dpi) ero näiden tummuuksissa on yleensä sen verran vähäisempi, että silmä ei siitä närkästy, eli pixelit eivät pomppaa silmille vaikka ne siellä suurehkoja ovatkin.
-
Meinasin juuri tehdä tästä uuden aiheen, mutta huomasin, että on muitakin pikselöitymiseen kyllästyneitä.
Minulla on 4. painos Ankalliskirjasto 2:sta (Hyvä Ankka joulun tuopi). Sen sarjakuvasivut on painettu liian alhaisella resoluutiolla. Pikselit näkee aivan liian selvästi lukuetäisyydeltä. Koskeeko tämä muitakin painoksia?
Ensimmäisen painoserän Ankalliskirjasto 1:ssäni on parempi tarkkuus, joskaan en haluaisi niitä pikseleitä erottaa ollenkaan.
Tämä ei yksistään tee kyseistä eroa, mutta mainitakseni paperilaatu on 1:ssä karheaa (eli muste hieman leviää) ja 2:ssa paperi on kiiltävää.
PS. Saanen aiheeseen liittyen avautua vielä digi-TV:stä. Missä sitten olenkin digi-kuvaa nähnyt, on se ollut vain hieman Internet-streamin tasoa parempaa. Paljon pikselöintiä mikä tietty vasta korostuu häivytyksissä ja liikkeessä.
En sitten tiedä ovatko antennin suuntaus ja muut asetukset olleet pielessä joka kerta eri paikoissa tietokoneliikkeistä kotitalouksiin...
Kuulemma analogisetkin lähetykset käyvät nykyään jossain välissä digitaalimuunnoksen läpi, mutta en vanhassa analogi-telkkarissani noita digi-TV:n pikselöitymisiä ole havainnut muuten kuin silloin kun pikselit ovat olleet jo alkuperäismateriaalissa tai lähetyksessä on ollut vikaa.
Muutenkin siedän analogista kohinaa ja "luonnollisempia" virheitä paljon paremmin kuin digitaalisia korvat räjäyttäviä äkkirysäyksiä ja kuvan vääristymisiä.
-
Painoasiat olivat kyllä usein paremmin ennen digitaalitekniikan yleistymistä. Nykyään pikseleitä esiintyy jatkuvasti kun käytetään pieni-resoluutioista materiaalia paremman puutteessa. Toiste taas on teknisiä ongelmia tai huolimattomuutta. Syistä riippumatta, analogivirheet ovat silti niiden sattuessa vähemmän häiritseviä/luonnollisempia (sama koskee vähäistä digi-TV-intoani, josta jo aiemmin).
Tuli jälleen tänään todettua kun hommasin saksalaisen Babylon 5 Superboxin; vaihtelevaa painotarkkuutta, mutta huh, ei onneksi pikseleitä. Hieno julkaisu muutoin.
Sitten on taas eri asia esim. vanhat tietokonepelit ja niiden ruutukaappaukset, joihin pikselit kuuluvat. Jos niitä suurennetaan printtiin tai muuhun niin skaalauksen tulisi yleensä tapahtua vain pikselin kokoa muuttamalla, eikä pehmeästi (kuten bilineaarisesti).
Muussa kuin noissa tarkoituksellisissa pikseleissä pitäisi toki aina olla mahdollisimman tarkka kuva jo alkuunsa käytössä, mutta joskus on pakko suurentaa esim. valokuvaa hieman ja silloin se useimmiten on syytä tehdä pehmentävällä tavalla.
-
Uusien König suomennosten myötä tuo pikseli/rasteri asia kyllä pisti ns. vituttamaan. Jos uusi albumi maksaa parin kympin nurkilla ja kyse ihan mustavalko/pehmeäkansi osastosta, voisi kuvitella että sisältö vastaisi edes originaalista otettua valokopiota, eikä jotain todella amatöörimäistä liian pieni resoluutioista skannausta. Luulisi alan ammattilaistenkin jo tietävän, jos ei muuten, niin kokoemuksesta, että kyllä se 600dpi olisi minimi noille mustille ja musta mustana eikä röpelöisenä harmaasävynä.
Valittelin asiaa Liken kirjakaupassa ja mainitsivat että materiaalit on niitä mitä ulkomailta tulee.
-
Jep, kyllä ala-arvoiseen pikselituotantoon sortuvat myös suomalaiset suuret kustantajat, ainakin WSOY (Ronkoteus) ja Otava (Vesi oli mustaa-pikselit harmaita). On se kumma, sanon minä.
-
Jep, kyllä ala-arvoiseen pikselituotantoon sortuvat myös suomalaiset suuret kustantajat, ainakin WSOY (Ronkoteus) ja Otava (Vesi oli mustaa-pikselit harmaita).
No näissä molemmissa tapauksissa vika on siinä, että viiva on tehty harmaasävynä eli se rasteroituu ei pikselöidy. Rama on itse sanonut, että tykkää tehdä harmaasävynä, joten sille ei oikein voi mitään. Ronkoteusta en ole lukenut enkä juuri nyt muista, miltä näyttää, mutta siinäkin niitä harmaasävyjä kai jonkin verran oli, joten ilmeisesti oli tekijä tehnyt sen sitten alusta asti harmaasävynä.
-
Rama on itse sanonut, että tykkää tehdä harmaasävynä, joten sille ei oikein voi mitään.
Parantamisen varaa löytyy aina sekä piirto- että tuotantopuolelta, ja ajattelinkin kokeilla sinun ja Timon antamia eväitä seuraavassa albumissa (siinä kun ei tartte olla mielestäni yhtä ”herkkää” viivaa...) eli pitää viivan ja harmaasävyt erillään ja koota tiedostot Illussa.
-
Oo sitten tarkkana, että kaikki on pelkkää mustaa (K) eikä CMYK-mustaa.
-
Oo sitten tarkkana, että kaikki on pelkkää mustaa (K) eikä CMYK-mustaa.
Roger that!
-
Musta tuo herkän viivan ajatus on aivan mainio, kunhan tuosta rasteroitumisesta pääsisi todella eroon...
Mitenkäs nuo harmaasävyn ongelmat digipainossa? Onko siitä kokemuksia? Palvelisiko digipaino korkealla resoluutiolla Raman ajatusta harmaasävyistä, siinähän ei taida olla rasteroitumisongelmia? Vai nouseeko tuotantokustannukset sitten liikaa tms/ olenko muuten aivan metsässä tässä?
-
Oo sitten tarkkana, että kaikki on pelkkää mustaa (K) eikä CMYK-mustaa.
Semmoisenkin ohjeen olen joskus painotalosta kuullut että musta kannattaisi sekoittaa neliväripainossa mustasta ja sinisestä... tai siihen muotoon he tuppaavat joskus itse mustia ääriviivoja muuttamaan jos tarve vaatii. Kokemusta ei kuitenkaan ole, eli pelkkää toisen käden tietoa.
-
Semmoisenkin ohjeen olen joskus painotalosta kuullut että musta kannattaisi sekoittaa neliväripainossa mustasta ja sinisestä... tai siihen muotoon he tuppaavat joskus itse mustia ääriviivoja muuttamaan jos tarve vaatii. Kokemusta ei kuitenkaan ole, eli pelkkää toisen käden tietoa.
Mustan alle painetaan sininen.
-
Mustan alle painetaan sininen.
Tarkoittaako tämä että mustan väriksi kannattaa määrittää Cyan100% ja Key 100%?
-
Tarkoittaako tämä että mustan väriksi kannattaa määrittää Cyan100% ja Key 100%?
Periaatteessa joo, mutta jos kuvan tekee harmaasävyinä tai m/v ei siinä voi olla muuta kuin mustaa väriä. Käytännössä tuo tarkoittaisi saman kuvan painamista kahdesti, ensin sinisellä ja sitten mustalla. Ja jos ne ei satu tarkkaan kohdalleen, alta pilkistää syaani.
Timo
-
Mitenkäs nuo harmaasävyn ongelmat digipainossa? Onko siitä kokemuksia? Palvelisiko digipaino korkealla resoluutiolla Raman ajatusta harmaasävyistä, siinähän ei taida olla rasteroitumisongelmia?
Miksi digissä ei olisi rasteroitumisongelmia? Rasteripisteistähän (tai siis pikseleistä, mutta sävyt tehdään rastereilla) siinäkin kuva koostuu. Mutta digissä resoluution kasvattaminen ei auta paljoakaan. Syynä on se, että digissä yleensäkin riittää pienempi resoluutio kuin offsetilla. Esim. tavallinen värikuva onnistuu hyvin 200:n resoluutiolla kun offset vaatii vähintään sen 300.
Vai nouseeko tuotantokustannukset sitten liikaa tms/ olenko muuten aivan metsässä tässä?
Pienissä painoksissa digi on aina offsettia halvempi. Suuremmissa määrissä offset menee halvemmaksi, koska digillä kappalekustannus pysyy koko ajan samana, offsetilla taas kappalehinta laskee mitä isompi määrä on.
Semmoisenkin ohjeen olen joskus painotalosta kuullut että musta kannattaisi sekoittaa neliväripainossa mustasta ja sinisestä...
Jos siis tekee nelivärityötä, niin musta (ja nyt en tarkoita tekstiä, musta teksti pitää aina tehdä pelkällä mustalla ettei tule asemointiongelmia) kannattaa aina tehdä nelivärimustana.
Mustan alle painetaan sininen.
Tämä vähän vaihtelee painon mukaan. Periaatteessa päällimmäinen voi olla kumpi painoväri vain (viimeisellä värillä joka tapauksessa korjataan mahdollisia asemointiheittoja ja siksi sen pitää olla tumma = sininen tai musta).
-
Periaatteessa joo, mutta jos kuvan tekee harmaasävyinä tai m/v ei siinä voi olla muuta kuin mustaa väriä. Käytännössä tuo tarkoittaisi saman kuvan painamista kahdesti, ensin sinisellä ja sitten mustalla. Ja jos ne ei satu tarkkaan kohdalleen, alta pilkistää syaani.
Okei, olen skannannut sarjakuvani mustavalkoisena ilman harmaasävyjä, bitmappina siis, koneella mutta muuttanut sen sitten grayscaleksi, jotta strippien jälkikäsittely olisi siinä helpompaa. Valitessani color pickerillä mustia alueita sarjakuvasta väriarvot näyttävät sitä tyypillistä nelivärisekoitusta. Mutta koska työskentelen grayscale-tilassa olen olettanut ettei minun tarvitse vaihtaa värejä pelkäksi Key-mustaksi. Olenko oikeassa vai täysin metsässä taas? Sama tilanne on myös tekstien kohdalla.
Miksi digissä ei olisi rasteroitumisongelmia? Rasteripisteistähän (tai siis pikseleistä, mutta sävyt tehdään rastereilla) siinäkin kuva koostuu. Mutta digissä resoluution kasvattaminen ei auta paljoakaan. Syynä on se, että digissä yleensäkin riittää pienempi resoluutio kuin offsetilla. Esim. tavallinen värikuva onnistuu hyvin 200:n resoluutiolla kun offset vaatii vähintään sen 300.
Noniin kylläpä maailmankuvani taas avartui. Koostuu rasteripisteistä juu, mutta olin kuvitellut että juuri digipainossa kyetään työskentelemään korkeammilla resoluutioilla. Mutta todellisuus on siis taas täysin toisinpäin.
Jep, kyllä ala-arvoiseen pikselituotantoon sortuvat myös suomalaiset suuret kustantajat, ainakin WSOY (Ronkoteus) ja Otava (Vesi oli mustaa-pikselit harmaita). On se kumma, sanon minä.
Parantamisen varaa löytyy aina sekä piirto- että tuotantopuolelta
Kärkevät kommenttini kohdistuivat ehdottomasti tuotantopuoleen. Minusta tuo ammattitaito pitäisi olla ensisijaisesti kustantajalla. Mutta esimerkiksi sarjakuvan ruutusommittelu on minusta oikein tyylikäs! Itse olen hikoillut melkoisesti myös rastereiden kanssa, jotka tuntuvat onnistuneen hyvin albumissanne. Tietysti sanomalehtipainossa rasterit varmaan kärsivät herkemmin kuin tuollaisella paksummalla paperilla.... Osaatko silti sanoa minkälainen linjaleveys rastereissasi on kansien välissä?
-
PS. Saanen aiheeseen liittyen avautua vielä digi-TV:stä. Missä sitten olenkin digi-kuvaa nähnyt, on se ollut vain hieman Internet-streamin tasoa parempaa. Paljon pikselöintiä mikä tietty vasta korostuu häivytyksissä ja liikkeessä.
Kuulemma analogisetkin lähetykset käyvät nykyään jossain välissä digitaalimuunnoksen läpi, mutta en vanhassa analogi-telkkarissani noita digi-TV:n pikselöitymisiä ole havainnut muuten kuin silloin kun pikselit ovat olleet jo alkuperäismateriaalissa tai lähetyksessä on ollut vikaa.
Muutenkin siedän analogista kohinaa ja "luonnollisempia" virheitä paljon paremmin kuin digitaalisia korvat räjäyttäviä äkkirysäyksiä ja kuvan vääristymisiä.
Pääaiheen vierestähän tämä on, mutta mitä parempaa kuvaa halutaan lähettää sitä enemmän se vaatii kaistaa ja sitä enemmän Digita siitä tv-yhtiöitä veloittaa. Senpä vuoksi meille lähtetetään ohjelmaa niin pienellä kaistalla kuin suinkin mahdollista (sano kuvanlaadulle heihei).
Analogisella tv:llä tätä ei välttämättä huomaa, koska kuva ei ole yhtä tarkka/iso kuin LCD:ssä. Ja digitaalisessa muodossa se bitti on joko oikein tai väärin, semmoista sinne päin muotoa ei ole, joten virheet näkyvät radikaalimmin.
-
Osaatko silti sanoa minkälainen linjaleveys rastereissasi on kansien välissä?
Linjaleveys?? Alan termistö ei ole oikein hanskassa suomeksi joten en ole aivan varman mitä tarkoitat, mutta kerrottakoon että rasteritiheys painossa oli 300 dpi, ja itse rasterit tehty tällä Timo Ronkaisen esittämällä menetelmällä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=3003.msg2236#msg2236
-
Linjaleveys??
Janne tarkoittanee linjatiheyttä. Se taas tarkoittaa harmaasävy- tai värikuvien rasteripisteiden muodostamien linjojen tiheyttä tuumalla. Sillä ei ole merkitystä jos tekee työnsä kokonaan 1 -bittisessä tilassa, ja silti mainitsemallani menetelmällä työhönsä saa rasterin(!), joka on tästä kirjapainon määrittelemästä linjatiheydestä riippumaton.
Timo
-
Joo taidan olla minä se, jolta on termit hukassa. Taitaisi keskustelu kuulua jo rastereiden puolelle, mutta tällaista tämä on tässä epätäydellisessä maailmassa. Käytettäessä halftone screeniä photoshopissa kysytään resoluution jälkeen sitä freguencyä. Tähän siis jos pistää 1, tulee älyttömän paksua viivaa tuuman välein, jos 9999999 tulee älyttömän ohutta viivaa nanotuuman välein, right? Olen pistänyt siihen 65 lines/inch, sillä jonkun suuren kustantajan ohjeistuksissa oli ettei sitä tiheämpää rasteri saisi olla sanomalehtipainossa. Silti tälläkin tiheydellä on tuntunut tulevan ongelmia rasterin tasaisuuden kanssa sanomalehtipainossa.
Itse en ole kyllä kopsannut rastereita leikepöydälle vaan kun olen muuttanut harmaasävyn rasteriksi olen valinnut editistä define pattern, jolloin rasteri muuttuu kätevästi patterniksi.
Tämän jälkeen fill-käskyllä pystyy täyttämään valittuja alueita rasteriksi. Nyt taitaa tulla siirto tälle kommentille... :P
-
Valitessani color pickerillä mustia alueita sarjakuvasta väriarvot näyttävät sitä tyypillistä nelivärisekoitusta. Mutta koska työskentelen grayscale-tilassa olen olettanut ettei minun tarvitse vaihtaa värejä pelkäksi Key-mustaksi.
Oletan, että käytät Photoshopia. Jos, niin harmaasävy koostuu pelkästä mustasta. Se, että näet mustan color pickerillä CMYKinä johtuu siitä, että sen voi valita, millä väritilalla se värit näyttää. Oletuksena on tietenkin CMYK, vaikka väritila olisikin bitmap, harmaasävy tai rgb.
-
Oletan, että käytät Photoshopia. Jos, niin harmaasävy koostuu pelkästä mustasta. Se, että näet mustan color pickerillä CMYKinä johtuu siitä, että sen voi valita, millä väritilalla se värit näyttää. Oletuksena on tietenkin CMYK, vaikka väritila olisikin bitmap, harmaasävy tai rgb.
No hyvä, sentään jossain olen ollut oikeilla jäljillä. Tattista vaan taas koko porukalle. Siis summa summarum: nelivärityössä musta saa olla photoshopissa vaikkapa: C:75 M:68 Y:67 K:90 (tällaiset ovat oletusmustat skannauksen jäljiltä), samoin grayscalessa. Ainoa poikkeus on neliväriteksti, jonka tulisi olla C:0 M:0 Y:0 K:100?
Toisille meistä asiat on väännettävä rautalangasta :)
-
Siis summa summarum: nelivärityössä musta saa olla photoshopissa vaikkapa: C:75 M:68 Y:67 K:90 (tällaiset ovat oletusmustat skannauksen jäljiltä), samoin grayscalessa. Ainoa poikkeus on neliväriteksti, jonka tulisi olla C:0 M:0 Y:0 K:100?
Juuri noin. Tietenkin toi nelivärimustan koostumus vaihtelee väriprofiilin ja erottelutavan mukaisesti. Yleisesti Euroopan painoalan oletusprofiili (en nyt tähän hätään muista, millä nimellä se nykyisin kulkee Photarissa) on hyvä lähtökohta, jos ei ole parempaa tietoa esim. painon käyttämästä profiilista.
-
Juuri noin. Tietenkin toi nelivärimustan koostumus vaihtelee väriprofiilin ja erottelutavan mukaisesti. Yleisesti Euroopan painoalan oletusprofiili (en nyt tähän hätään muista, millä nimellä se nykyisin kulkee Photarissa) on hyvä lähtökohta, jos ei ole parempaa tietoa esim. painon käyttämästä profiilista.
Ahaa, hyvä tietää. Se taisi olla joku Euroscale jotain... jossain vaiheessa se olikin mulla käytössä mutta poistin sen sittemmin kun olin epävarma sen käytöstä. Parasta pistää se takaisin.
-
Oo sitten tarkkana, että kaikki on pelkkää mustaa (K) eikä CMYK-mustaa.
Tein Photarissa mustan joka on 000X (eli siis C 0%, M 0%, Y 0%, K 100%), tuliko oikein? Ihan hävettää kysyä vieläkin tästä, mutta väri on näytöllä huomattavasti ”harmaampi” kuin nelivärimusta.
-
Juu, oikein on. Ja harmaampihan se onkin kuin nelivärimusta, mikä johtuu siitä, että CMY-värit vahvistaa sitä mustaa. Tämän takia neliväripainatuksissa musta yleensä painetaankin (tekstiä lukuunottamatta) nelivärimustana, jotta se ei jäisi liian haaleaksi.
Mustavalkoisessa työssä taas mustan "haaleus" ei vaikuta, koska kontrastia muihin väreihin ei synny, kun niitä ei ole.
-
Juu, oikein on. Ja harmaampihan se onkin kuin nelivärimusta, mikä johtuu siitä, että CMY-värit vahvistaa sitä mustaa. Tämän takia neliväripainatuksissa musta yleensä painetaankin (tekstiä lukuunottamatta) nelivärimustana, jotta se ei jäisi liian haaleaksi.
Mustavalkoisessa työssä taas mustan "haaleus" ei vaikuta, koska kontrastia muihin väreihin ei synny, kun niitä ei ole.
Kiitos vielä kerran ;D
-
Pikseliongelmaan voi olla monta syytä, mutta jos tekee tussauksesta erillisen 900-1200 dpi tiedoston ja värityksestä erillisen 300 dpi resoluutioisen tiedoston ja yhdistää nämä pdf:ksi, voi olla varma, että tussaus toistuu tarkkana, ellei sitten taittaja/painaja mokaa.
Tussauksen ja värityksen voi yhdistää pdf:ksi vektorigrafiikkaohjelmassa, mutta jos ei tällaista halua/osaa käyttää, voi käyttää myös PDFlib-ohjelmaa, joka on varsin huokea työasemakäyttöön (195 e/245 $).
Tein nettipohjaisen PDF-luontityökalun, jota voi kuka tahansa käyttää tuotantokäyttöönkin. Suosittelen kuitenkin oman ohjelman ostamista, koska silloin ei tarvitse uploadata tiedostoja nettiin.
PDF-luontityökaluun voi tutustua osoitteessa:
http://www.royalcomics.com/rc/?p1=demo
Varsinkin näin ohjelman alkuvaiheessa siinä saattaa olla virheitä, joten kuulisin mielelläni palautetta siitä. Palautetta voit antaa osoitteessa http://www.royalcomics.com/rc/?p1=palaute.
-
Pikseliongelmaan voi olla monta syytä, mutta jos tekee tussauksesta erillisen 900-1200 dpi tiedoston ja värityksestä erillisen 300 dpi resoluutioisen tiedoston ja yhdistää nämä pdf:ksi, voi olla varma, että tussaus toistuu tarkkana, ellei sitten taittaja/painaja mokaa.
Juuri näin se pitää tehdä!
Jos väriarkin vielä tekee saman tiedoston pohjalta (siis tallentaa kuvan ensin kertaalleen mustavalkoisena, alkaa sitten värittämään ja tallentaa sitten erikseen värillisenä), kuvan ulkoiset mittasuhteet pysyvät täsmälleen samoina ja viivojen ja värien yhdistäminen on todella helppoa.
Esim. Indesign-ohjelma osaa tehdä sen automaattisesti: sen kuin vain avaat väriarkin ja mustavalkoarkin, raahaat ne hiirellä päällekkäin ja ohjelman "magneettisuus" kohdistaa ne tarkalleen oikein. Helppoa kuin mikä!
Indesignissa muistaakseni PDF:n tallennusominaisuudet automaattisesti olettavat, että värit ovat 300 dpi ja musta 1200 dpi. Sillä tavalla viivat pysyvät täysin skarppeina, eikä perfektionistillakaan pitäisi olla siinä mitään nipottamista.
Tiedostokootkaan eivät ole hillittömän suuria.
Ihmiset, kansat, levittäkää sanaa: se on mahdollista!!
-
Indesignissa muistaakseni PDF:n tallennusominaisuudet automaattisesti olettavat, että värit ovat 300 dpi ja musta 1200 dpi.
Riippuu tietenkin vähän profiilista, mutta ne 300 ja 1200 ovat siinä ns. maksimeja. Eli toisin sanoen se automaattisesti vähentää yli 300:n menevän resoluution 300:een värikuvissa ja 1200:een 1-bittisissä. Niitä arvoja voi sitten sieltä säätäkin.
-
Vielä löytyisi kysyttävää... Jos teen erillisen CMYK-tiedoston väreille ja Bitmap-tiedoston mustille ääriviivoille, saako mustaa lipsahtaa myös tuonne väritiedostoon?
Minulla on esimerkiksi jonkin verran käytettynä layer style->stroke-komentoa käytettynä kirjainten ympärillä, joka on antialiasoitua reunoistaan. Lisäksi minulla on valmis otsikkopohja sunnuntaistripeissä, joka koostuu kahdesta päällekkäisestä tekstilayerista, joista alempi on kokonaan musta ja ylemmässä on mustat ääriviivat... paljon pieniä yksityiskohtia, jotka täytyisi ensin flatata ja erotella sen jälkeen niistä mustat ja värit ja siirtää oikeille paikoilleen...
Kaiken edellämainitun ymmärtäminen ei tietenkään ole oleellista, pointti on että kaikki nämä + muut yllättävät tilanteet vievät yhdessä sen verran paljon aikaa etten meinaa pystyä pysymään aikatauluissa... onko minun mahdollista jättää nämä mustat alueet väritiedostoon vai joutuuko painokone oikosulkuun ja räjähtää?
Mikäli väritiedostossa ei saa olla mustaa, tuleeko minun tarkistaa myös kaikki väritiedoston pinnat että K on varmasti 0% ? Yleensä pyrin pitämään värit puhtaana mustasta joka tapauksessa, mutta kyllä sinne on saattanut joskus muutama prosentti lipsahtaa... eli onko tuo etäinen kumina vain rakennustyömaa vai räjähtikö jossain taas painotalo?
-
Ei sillä ole väliä, onko mustaa väritystiedostossa. Ainoa ongelma, mikä voi tulla vastaan, on kokonaisvärimäärän kasvaminen liian suureksi. Lähinnä tämä on ongelma sanomalehtirotaatiossa, jossa värejä ei ehditä kuivata. Useat värikerrokset päällekkäin voivat aiheuttaa sen että kuivumaton muste leviää vastakkaisiin sivuihin ja tulee tuhruisen näköistä jälkeä.
-
Tekstaan ruotsinkielistä Viiviä ja Wagneria Höbläriin. Multa lähtee syndikaatille 800 dpi tiedosto, mutta lehdessä näkyy rupinen 75 dpi (liitekuva). Missä tämä tapahtuu? Miten näin käy? Olen pannut merkille, että myös Hesarin V&W on ollut viime päivinä pikselinen. Mitämitämitä?
Timo
-
Tekstaan ruotsinkielistä Viiviä ja Wagneria Höbläriin. Multa lähtee syndikaatille 800 dpi tiedosto, mutta lehdessä näkyy rupinen 75 dpi (liitekuva).
Eiköhän ne siellä lehdessä tietäis jos se sinne suoraa menee? Jos matkalla on vielä joku muu (syndikaatti) muklaamassa, niin mistä sitä tietää. Onks sulta lähtevä filu sellainen (esim. tiff tai pdf) jossa on kurkistuskuva mukana?
-
Muistan saman ilmiön Viivi ja Wagnerista hesarista joskus aikaisemminkin. Ajattelin että nettiversio on vahingossa mennyt lehteen. Mutta ei kai noita ruotsinkielisiä julkaista missään netissä?
-
Eiköhän ne siellä lehdessä tietäis jos se sinne suoraa menee? Jos matkalla on vielä joku muu (syndikaatti) muklaamassa, niin mistä sitä tietää. Onks sulta lähtevä filu sellainen (esim. tiff tai pdf) jossa on kurkistuskuva mukana?
Syndikaatille ne menee. En tiedä mitä ne sitten sillä tekee. On siinä thumbnail. Ehkä linkki on rikkipoikki.
Mut taisi tämäkin duuni lopahtaa. Uusintana menee vanhoja nyt alkupäästä. Ei iske hurrinkielisiin tämä kansallissikamme. Albumitkaan eivät menestyneet siinä mitassa mitä ajateltiin. Mut sehän ei liity pikseleihin mitenkään.
Timo
-
Sanomalehtipaperin dpi vaatimushan tietysti toista kuin parempien joskus jopa olen kuullut että 75dpi riittäis sanolehteen tiedä sitten... mutta pikselit ei ole ongelma vaan niiden vähyys ja moni asia ihan hyvä jos tekijät osaa. putkitveen puolella kyllä nähty ihan kamalaa mössöä myös. sanoisin eräs juttu olisi kaivannut kaistaa ainakin 4 kertaa enempi oletan vaikeat kohteet joo mutta silti kyllä turhan raakana tämä suomen digitv meni läpi.
-
Sanomalehtipaperin dpi vaatimushan tietysti toista kuin parempien joskus jopa olen kuullut että 75dpi riittäis sanolehteen tiedä sitten...
Se on näyttöresoluutio eikä kyllä riitä. (kokeile vaikka muuttaa joku 75dpi näyttökuva yksibittiseksi, ja kato mitä tapahtuu) Esim. tekstaus kärsii niin että ei ole oikein luettavaa. Jos taas kuvassa on pahmennys eli painettuna rasteria viivassa niin se on painettuna melkoista mössöä.
Jotkut jenkkistripit (jotka on tehty tarvittaessa painettavaksi postimerkkikokoon) vois vielä jotenkin mennä tolla 75dpi:llä, mutta normisarjis tyyliin Viivi ja Wagner vaatii vähintään 200dpi ja sittenkin jälki on tosi karua. Fingerporissa taas on ohuempi viiva enkä usko että lukijat nielis sitä 200dpi:llä.
-
Elikkä: Halusin testata tuota Kähkösen mainostamaa pdf creatoria http://www.royalcomics.com/index.cgi?p1=demo (http://www.royalcomics.com/index.cgi?p1=demo).
Eli sarjakuva on värillinen ja kaiken teen photoshop essentialilla.
Skannasin a4 paperille tussatun sivun 600 resoluutiolla alkuperäiseen kokoon ja rgb. Hioin siitä pahemmat roskat pois ja levelsillä käänsin aika mustaksi. Sitten muutin bitmapiksi 50 % tresholdilla ja tallensin tiffiksi asetuksina: lzw,pixel order: interleaved, ibm pc. Tämä oli siis tussauksen asetukset.
Sitten muutin alkuperäisen skannauksen 300 resoluutiolle ja väritin samaisella ohjelmalla. Tallensin myös tiffiksi.
Sitten käänsin tiedoston pdf creatorilla ja tuloksena oli ihan ok värit, mutta musta ei ole mustaa vaan harmaata.
Testasin ajaa ohjelmasta pelkän tussitiedoston ja silloin musta oli ihan mustaa.
Helpointa olisi varmaan pitää musta ja värit samassa photari tiedostossa ja tallentaa sitten 600 resolla, mutta kai se sitten rasteroituu....on vaikeeta.
-
Olen kyllä käyttänyt tuota Royalcomicsin sivua paljonkin. Toisinaan se reistailee, ja Acrobat ilmoittaa viallisesta tiedostosta, eikä avaa kuvaa. Uudelleen yrittämällä asia yleensä korjaantuu. Itse olen käyttänyt pdf-creatoria, koska se tuntuu olevan yksinkertaisin tapa tehdä painokelpoinen pdf-tiedosto, ilman että joutuu pohtimaan ja selvittelemään lukuisia säätöjä tiedostoa tehdessä.
Mutta kyllä sen pitäisi nimenomaan säilyttää musta mustana. Siis siten että musta osaväri on 100%. Se vaan näyttää ruudulla hivenen harmaalta, koska ei ole nelivärimustaa, josta on tässä ketjussa puhuttu aikaisemmin.
Edit: Esim Koululainen-lehden Peräsmiehen poika-sarjis on tehty Pdf-creatorilla. Musta 900 dpi ja väri 300 dpi. Voi kurkata vaikka kaupan lehtihyllyllä miltä se näyttää. Ongelmiakin on välillä ollut värien kanssa, mutta yleensä ok.
-
Elikkä: Halusin testata tuota Kähkösen mainostamaa pdf creatoria http://www.royalcomics.com/index.cgi?p1=demo (http://www.royalcomics.com/index.cgi?p1=demo).
Helpointa olisi varmaan pitää musta ja värit samassa photari tiedostossa ja tallentaa sitten 600 resolla, mutta kai se sitten rasteroituu....on vaikeeta.
Älä missään nimessä tee noin.
Kuten Timo sanoi, pelkkä musta ei ole koskaan täysin mustaa vaan vaatii muita värejä pohjalle muuttuakseen syvemmäksi mustaksi. Yksi keino on tehdä mustan alle toinen, aavistuksen ohuempi viiva esimerkiksi syaanista (rich black), mutta en suosittele tätä ainakaan kovin ohueen viivaan sillä jos ja kun värit heittävät painetussa tuotteessa, irvistää pohjaväri ikävästi. Meneväthän sinulla värit kuitenkin mustan ääriviivan alle eli musta ei ole aivan valkoisella pohjalla? Itse käytän usein Timo Kähkösen vinkkaamaa Wintopo-ohjelmaa, joka muuttaa ääriviivan 1 pikselin levyiseksi. Pistän tämän ohuemman ääriviivan oikean ääriviivan alle, lisään värit tähän tiedostoon ja lopuksi levennän kaikkia värejä 1 pikselillä, jolloin ohut ääriviiva katoaa kokonaan ja tilalle jää pelkät värit, joiden rajat asettuvat nätisti tasan tussiviivan keskikohtaan. Voi kuulostaa selitettynä hankalalta, mutta on oikeasti todella näppärä ja nopea keino.
-
Kiitos vastauksista. Eli vaikka harmaana näyttää näytöllä niin paperilla pitäisi olla mustana.
Vielä pitää kysyä kun en nuista väriprofiileista ymmärrä mitään eli jos väritiedosto on rgb tiffinä, niin mikähän source asetus tuosta pdf creatorista pitäisi valita?
Vai olisiko se parempi sisältää tuohon tiedostoon se väriprofiili? (en tosin tiedä miten, mutta googlella varmaan löytyy ohjeita)
-
Jos sulla on joku Photoshopin versio, niin eiköhän Lähdeprofiili-valinnaksi käy sitten Adobe RGB. Siis jos väritys on RGB-väreillä tehty.
Ainakin omassa Phostoshop CS2:ssa voi profiilin sisällyttää kuvaan kun tallentaa tiffiksi: "Save as" valinta tif, ja laatikon alareunassa on valinta Color: ICC-profile, johon kun laittaa ruksin, käytetty profiili tallentuu mukaan. Taitaa olla jopa oletuksena päällä? Tämä voi kyllä vaihdella ohjelman eri versioissa...
Värien kanssa säätäminen tuntuu kyllä joskus todella työläältä, ja mielelläni olen pitäytynyt joskus vähän huonommassakin, mutta edes kohtalaisesti toimivaksi todetussa systeemissä. Eli olen kyllä toimittanut painoon materiaalia ihan vaan tiffinä 300 dpi-tarkkuudellakin. Useinkin tiffinä 600 dpi tarkkuudella. Tulos saattaa joskus olla vähemmän kuin täydellinen, mutta yleensä silti siedettävä.
-
Sitten käänsin tiedoston pdf creatorilla ja tuloksena oli ihan ok värit, mutta musta ei ole mustaa vaan harmaata.
Testasin ajaa ohjelmasta pelkän tussitiedoston ja silloin musta oli ihan mustaa.
Tämä saattaa johtua katseluohjelman (Acrobat Reader tai Pro varmaankin) Preview-asetuksista. Ainakin Acrobat Prossa pystyy valitsemaan Output Previewin, jossa on valintoina Simulate Overprinting, Simulate Paper Color, Simulate Black Ink.
Simulate Black Ink ja Simulate Paper Color tekevät mustan harmaammaksi.
Nämä kolme asetusta ovat vain ruutukäyttöä varten, eikä niillä ole vaikutusta painotulokseen. Royal Comics PDF Creator ei tee mustalle (eli tussaukselle) mitään muuta kuin määrittää sen Overprintiksi, mikä tarkoittaa sitä että CMY-osavärit painetaan sellaisinaan (poistamatta CMY-osavärejä tussauksen mustan värin alta). Siis vaikka ruudulla tussaus näyttäisi harmaalta, painettaessa se on 100% mustaa. Tarkemmin sanottuna: Jos tussauksen mustan alla ei ole väriä, musta on 100% mustaa. Jos mustan alla on väriä, musta on "rich blackia" eli siinä on mustan lisäksi muita värejä esim. 30% Magentaa ja 10% Yellowta sen mukaan mitä värejä sillä kohdalla on väritystiedostossa.
Jos mustaa ei määriteltäisi Overprintiksi, painoprosessissa osavärien kohdistusvirheet (joita aina tulee vähintään millimetrin sadasosien verran) saisivat aikaan paperin valkoisen pilkistelemisen sieltä täältä.
-
Vielä pitää kysyä kun en nuista väriprofiileista ymmärrä mitään eli jos väritiedosto on rgb tiffinä, niin mikähän source asetus tuosta pdf creatorista pitäisi valita?
Vai olisiko se parempi sisältää tuohon tiedostoon se väriprofiili? (en tosin tiedä miten, mutta googlella varmaan löytyy ohjeita)
Jos sisällyttää profiilin tiedostoon, silloin PDF Creator käyttää sitä, vaikka alasvetovalikosta olisi valittu jokin lähdeväriprofiili. Jos ei olla sisällytetty profiilia, PDF Creatoria varten pitää valita jokin profiili, jotta värimuunnos CMYKiksi voidaan tehdä. Parhaan tuloksen saa valitsemalla käyttämänsä profiilin. Jos ei tiedä mitä profiilia on käyttänyt, täytyy tehdä salapoliisintyötä:
Voi avata kuvatiedoston Photoshopissa ja valita Edit - Assign Profile ja katsoa onko valittuna jokin profiili. Jos on, se on todennäköisesti käytetty profiili, ellei sitä ole muutettu välillä.
Jos Edit-Assingn Profilessa on valittuna Don't Color Manage This Document, voi kokeilla valita Profile-alasvetovalikosta eri profiileita. Jos Preview-ruksi on päällä, kuvan värit näyttävät hiukan erilaisilta eri profiileilla. Se profiili, joka näyttää värit samanlaisina kuin Don't Color Manage This Document, on todennäköisimmin käytetty profiili.
Jos käytetty profiili ei näillä selviä, niin sitten voi vielä yrittää arvata profiilin.
Jos väritys on tehty Photoshopin versiossa 4, profiili on Apple RGB ja versiossa 5 se on oletuksena sRGB IEC61966-21.icc. Jos on käyttänyt versiota 6 tai siitä eteenpäin, voi Adoben sivuilta ja netistä haeskella tietoa siitä mikä on oletusprofiili näissä versioissa.
Jos pitäisi veikata ihan suorilta, yleisin profiili lienee sRGB (koska käytössä skannereissa ja digikameroissa) ja sen jälkeen yleisin Adobe RGB (koska yleinen prepress-työskentelyssä).
-
Yritin yhdistää tussauksen ja värit kyseisellä ohjelmalla. Se lataa ja lataa ja lopuksi se ei anna minun tallentaa mitään tiedostoa. Kokeilin firefoxilla ja iellä ja tekee ihan samaa.
On se aikasemmin sentään tiedoston antanut ulos.
-
Yritin yhdistää tussauksen ja värit kyseisellä ohjelmalla. Se lataa ja lataa ja lopuksi se ei anna minun tallentaa mitään tiedostoa. Kokeilin firefoxilla ja iellä ja tekee ihan samaa.
On se aikasemmin sentään tiedoston antanut ulos.
Testasin Chromella ja Firefoxilla Macissa. Tussaus 1-bittisenä tiffinä ja väritys rgb-tiffinä. Toimi ihan normaalisti. Voitko lähettää ne tiedostot minulle (timo ät kahkonen piste com), niin katson onko niissä jotain häikkää?
-
Yritin yhdistää tussauksen ja värit kyseisellä ohjelmalla. Se lataa ja lataa ja lopuksi se ei anna minun tallentaa mitään tiedostoa. Kokeilin firefoxilla ja iellä ja tekee ihan samaa.
On se aikasemmin sentään tiedoston antanut ulos.
Joskus muistan kun ohjelmaa testatessani kävi sama ilmiö, en ollut tallentaessa huomannut pakata tifejä ollenkaan (lzw tms). Eli oli liian isot tiedostot.
-
jos siinä on tosiaan kokorajoitus, niin hyvä on olla tuo lzw-pakkaus ja tsekata vielä, ettei vaan epähuomiossa ole viivatiedosto jääny vaikkapa harmaasävytilaan. nimim. kokemusta on ja näitä on sattunut.
Timo
-
Joskus muistan kun ohjelmaa testatessani kävi sama ilmiö, en ollut tallentaessa huomannut pakata tifejä ollenkaan (lzw tms). Eli oli liian isot tiedostot.
Voi johtua tuostakin, koska tiedostot joudutaan uploadamaan serverille ja upload-nopeus on yleensä kaikilla käyttäjillä aika matala. ADSL:ssä yleinen on 1 Mbit / sek ylöspäin eli 0,1 Mt / sek. 10 megatavun tiedoston uploadamiseen menee siis 100 sekuntia. Ja jos väritys on 5 megatavua, menee yhteensä 150 sekuntia ennen kuin mitään alkaa tapahtua serverillä. Jos sattuu syöttämään vääränlaisen tiedoston, joutuu homman aloittamaan alusta. Pakkaaminen on siis vähintäänkin suositeltavaa.
-
Täytyy kokeilla uudestaan. Tuo väritiedosto vie 12 megaa. Onkohan se epäluonnollisen suuri? Tussitiedosto vie vaan 600 kttä.
-
Täytyy kokeilla uudestaan. Tuo väritiedosto vie 12 megaa. Onkohan se epäluonnollisen suuri? Tussitiedosto vie vaan 600 kttä.
Noh, mulla vie lzw-pakkauksella A4-kokoinen 300dpi väritiedosto alle megan. Paljonko on väritiedostosi resoluutio?
-
300 resoluutio ja kai se on tolla lzwllä pakattu hmm. Nyt testasin tuolla ohjelmalla kääntää pelkästään tussitiedoston ja se onnistui. Mulla on siis jotain hämärää tossa väritiedostossa....
Ohjelmana minulla on tuo photoshop essential, mutta kai sen pitäisi osata kääntää normaalisti.
-
300 resoluutio ja kai se on tolla lzwllä pakattu hmm. Nyt testasin tuolla ohjelmalla kääntää pelkästään tussitiedoston ja se onnistui. Mulla on siis jotain hämärää tossa väritiedostossa....
Ohjelmana minulla on tuo photoshop essential, mutta kai sen pitäisi osata kääntää normaalisti.
Sanoisin että joko resoluutio tai pakkaus on nyt pielessä. Paljonko on pikseleitä? Esim. mulla marginaaleja vaille A4 on 1990x2660. Jos nuo kunnossa niin sitten ei ole varmaan pakannut. Eihän sulla ole ylimääräisiä layereita väritiedostossa eli olet flatannut kuvan?
-
Pitkästä aikaa palaan taas tähän osioon. Onnistuin kääntämään nyt tiedostot pdf muotoon. Kysymys olisi nyt, miten on mahdollista, että väritiedosto.tif vie ennen kääntämistä vain reilun megan ja tussaustiedosto vie alle megan, mutta kun käännän kyseisellä ohjelmalla ne yhteen, niin pdf tiedoston koko menee yli kymmeneen megaan?
Photoshopista olen tallentanut väritiedostot jpg pakkaus formaattiin.
-
Pitkästä aikaa palaan taas tähän osioon. Onnistuin kääntämään nyt tiedostot pdf muotoon. Kysymys olisi nyt, miten on mahdollista, että väritiedosto.tif vie ennen kääntämistä vain reilun megan ja tussaustiedosto vie alle megan, mutta kun käännän kyseisellä ohjelmalla ne yhteen, niin pdf tiedoston koko menee yli kymmeneen megaan?
Photoshopista olen tallentanut väritiedostot jpg pakkaus formaattiin.
Millä ohjelmalla teet PDF-tiedostosi? Suurin osa kuvankäsittelyohjelmista tekee varsin suuria pdf-tiedostoja. Jos PDF-tiedostoa ei tarvitse jälkikäteen muokata, täällä useaan otteeseen mainittu Royal Comicsin online-pdf-ohjelma tekee ainakin varsin kompakteja tiedostoja. Miksi jpg-pakkaus eikä häviötön lzw-pakkaus?
-
Edelleen olen tehnyt pdf tiedostot royal comics ohjelmalla. Väritiedostot on siis tiffinä, mutta valitsin image compression kohdasta jpg pakkauksen. Lzw:llä pakatessa väritiedostoista tulee järjettömän kokoisia ( tuosta asiasta olen puhunutkin aikasemmin ylempänä). Ohjelmana on edelleen photoshop essential, jolla tallennan tiffiksi.
Huomasin äsken, että kun tallensin väritiedostot suoraan jpg formaatiin ja sitten käänsin royalilla, niin pdf tiedosto pysyi parissa megassa.
Toivottavasti tästä nyt saa jotain tolkkua...
ps. eli siis tuossa elementsissä on image compression kohassa vaihtoehdot: none, lzw,zip,jpg
-
Lzw:llä pakatessa väritiedostoista tulee järjettömän kokoisia ( tuosta asiasta olen puhunutkin aikasemmin ylempänä).
Tää on tosi outoo, koska LZW on kuitenkin tosi tehokas pakkausmuoto. Ootko varma, ettei sulla oo jotain muuta asetusta, mikä nostais kokoa (tasot?)?
-
Ootko varma, ettei sulla oo jotain muuta asetusta, mikä nostais kokoa (tasot?)?
Ei pitäisi johtu siitä. Oon flätänny aina tasot ja oon kokeillu sitäkin etten flättää ja sitten vain valitsen tallentaessa asetuksen ilman layereitä.
-
Ei pitäisi johtu siitä. Oon flätänny aina tasot ja oon kokeillu sitäkin etten flättää ja sitten vain valitsen tallentaessa asetuksen ilman layereitä.
Aikaisempien viestiesi perusteella tussitiedosto on ilmeisesti kuitenkin pieni bitmap-tiedosto eli ongelmat ovat väritiedostossa? Paljonko siinä sun väritiedostossasi on pikseleitä?
-
Testasin nopsaan. Mulla 12 megainen rgb-värikuva pieneni lzw-pakkauksella 136 kiloiseksi ja jpg-pakkauksella 424 kiloiseksi. Eli lzw on tehokkaampi ja pitäis tosiaan pienentyä huomattavasti. Harmi, kun mulla ei oo elementsiä, niin en osaa yhtään sanoo, mistä vois johtua.
-
2480x3508. Sarjakuvissani olen käyttänyt valmista taustatextuuria, joka näköjään nostaa kuvan kokoa huomattavasti tallentaessa lzw:llä. Muutenhan väritän ihan flätti väreillä. Eikös tuommoiseen textuurimaiseen väritykseen jpg olekin ihan hyvä?
Testasin juuri tallentaa ilman textuuria ja textuurin kanssa lzw:llä ja kuvan koko kasvoi 7 megalla. Ja tarkistin textuuri tiedoston koon ja näyttäisi olevan reilun megan.
-
2480x3508. Sarjakuvissani olen käyttänyt valmista taustatextuuria, joka näköjään nostaa kuvan kokoa huomattavasti tallentaessa lzw:llä. Muutenhan väritän ihan flätti väreillä. Eikös tuommoiseen textuurimaiseen väritykseen jpg olekin ihan hyvä?
Testasin juuri tallentaa ilman textuuria ja textuurin kanssa lzw:llä ja kuvan koko kasvoi 7 megalla. Ja tarkistin textuuri tiedoston koon ja näyttäisi olevan reilun megan.
Joo jpg toimii paremmin elävään kuin tasaiseen väripintaan, sillä häviö näkyy selvemmin tasaisissa pinnoissa. Ja jpg saattaa tosiaan pakata tiiviimmin kuin lzw jos väripinta on tosi elävä, esimerkiksi jos käyttää jotain rasterointiefektiä väripinnassa.
-
Tämän on varmasti joku jo jossain maininnut, mutta kerta kiellon päälle: LZW on häviötön pakkausmuoto, JPG puolestaan hävittää dataa. Itse en käytä jpg-tiedostomuotoa tai -pakkausta ollenkaan.
Mustavalkeissa töissä kannattaa käyttää min. 600 dpi ja värillisissä min. 300 dpi resoluutiota, niin työt ovat vielä painokelpoisia. Ihmissilmä ei niistä vielä havaitse yksittäisiä pikseleitä.
Yleensä julkaisua (painamista) ajatellen pakkaamista ei tulisi käyttää missään vaiheessa, vaikka tiedostot sitten paisuisivat satojen megojen kokoisiksi.
Nettijulkaiseminen taas on aivan eri maailmansa.
-
Mustavalkeissa töissä kannattaa käyttää min. 600 dpi ja värillisissä min. 300 dpi resoluutiota, niin työt ovat vielä painokelpoisia. Ihmissilmä ei niistä vielä havaitse yksittäisiä pikseleitä.
...Ja värikuvissakin mustat viivat vähintään 600dpi:llä.