Eikö Professori Itikaisen tutkimusretki v. 1911 ollutkaan ensimmäinen suomalainen sarjakuva? Väkevämies ilmestyi Tuulispäässä lopuuvuodesta 1909.Ei voi muuta kuin todeta: hieno löytö.
Kaukoranta, Heikki
Suomalaiset sarjakuvajulkaisut 1904-66. Tecknade serier i Finland 1904-66. Comic books in Finland 1904-66.
Helsinki : Helsingin yliopisto kirjasto, 1968.
80 s.
(Helsingin yliopiston kirjaston julkaisuja ; 34)
Kommentteja: Sisältää tiedot itsenäisistä, kokonaan sarjakuvakerrontaa sisältävistä julkaisuista: lehdistä, kirjoista, albumeista ja lasten kuvakirjoista. Joitakin tästä bibliografiasta puuttumaan jääneitä, myöhemmin löytyneitä sarjakuvakirjoja sisältyy Heikki Kaukorannan ja Simo Sjöblomin bibliografiaan "Suomeksi julkaistut itsenäiset sarjakuvakirjat ja -albumit 1904-1976".
Kaukoranta, Juhani - Kaukoranta, Heikki - Sjöblom, Simo
Suomeksi julkaistut itsenäiset sarjakuvakirjat ja -albumit 1904-1976.
Helsinki : Suomen Sarjakuvaseura, 1997.
ISBN: 951-95797-4-5
Kommentteja: Sarjakuvakirjojen ja albumien osalta päivitetty ja täydennetty versio Heikki Kaukorannan bibliografiasta "Suomalaiset sarjakuvajulkaisut 1904-66". Mukana ei kuitenkaan ole sarjakuvalehtiä.
Kuvakirja? Toki, mutta kuvakirja joka on sarjakuvaa.
Mitä jos yllä olevat tunnusmerkit täyttyy, mutta jokaisella sivulla on vain yksi ruutu, onko kyseessä kuvakirja?
...
Jos teoksessa ei ole ruutuja, mutta jokaisella sivulla on monta kuvaa jossa on jatkumo, eikö tämäkin pitäisi laskea sarjakuvaksi?
Mitä jos yllä olevat tunnusmerkit täyttyy, mutta jokaisella sivulla on vain yksi ruutu, onko kyseessä kuvakirja?
(esim. jotkut Herra Koipeliinin aikaisemmat painokset muistuttavat enemmän kuvakirjaa, kuin sarjakuvaa)
Jos teoksessa ei ole ruutuja, mutta jokaisella sivulla on monta kuvaa jossa on jatkumo, eikö tämäkin pitäisi laskea sarjakuvaksi?
diskvalifioimme Itikaista edeltäneet kotimaiset sarjakuvat sillä perusteella, että niiden piirtäjien sukunimi ei ollut Vainio.
Olikos sukua mitenkään?
1900-luvun alun Tuulispää oli monipuolinen, kerran viikossa ilmestynyt pilalehti, johon runoilivat Larin-Kyöstit ja einoleinot, pakinoivat tiitukset, [...]
Jos Tuulispää olisi jatkunut ja osoittautunut kaskisessa maassa menestyksellisemmäksi, ehkä se olisi tänä päivänä Suomen Canard.
Tuulispään sisällöstä on julkaistu vain yksi, Juha Nevalaisen 1970-luvun lopulla toimittama kokoelmakirja,
Joka on ihmeellistä sillisalaattia, sattumankaupalla valikoituja paloja. Kunnon historiikkiantologia pitäisi saada siitä ja monista monista muista 1900-luvun alun pilalehdistä ja etenkin niiden sarjakuvista.
Historiallinen sanomalehtikirjasto (http://digi.lib.helsinki.fi/) on laajentunutSana sarjakuva vakiintui nykykäyttöönsä kai vasta pikku hiljaa 1950-luvun puolivälissä suuren sensuurikeskustelun yhteydessä.
Piruuttani kokeilin hakua sanalla 'sarjakuva'. Ja kas, sehän antoi tuloksia!
Mutta mitäs tämä on? "Arkkitehti Heino Aspelin" oli kuulusteltavana vankikarkurin edesottamuksista Oulussa 1905.
"HOHENTHALIN PAKO.
Oliko Aspelin ennen vuotta 1904 "piirrellyt menestyksellä pilalehtiin" muualle kuin Tuulispäähän?
Tosin sana oli toisessa tarkoituksessa kuin nykyisin. Myös 'kuvasarja' oli valjastettu filminnäyttäjien käyttöön.
Noissa näytöksissä esitettiin myös paljon kuultokuvasarjoja eli dioja elävien kuvien joukossa, olisivatkohan olleet semmoisia? Suomalaisissa teattereissa näytettiin elokuvaesitysten alussa nähtävistä mainospaloista osa kuultokuvina vielä kait jonnekin 1950-luvulle asti.Oulussa moisia nähtiin vielä 70-luvulla, erityisesti lastennäytösten alussa. Olivatkin isokokoisia lasidioja, mitä aikanaan pelastettiin talteen, kun elokuvateatteri Rio vaihtoi omistajaa 80-luvulla. Koko jotain 15 x 15 cm.
Timo
Heino Aspelinin työt muistuttavat jossakin määrin kahden suuren pilapiirtäjämme, Furuhjelmin ja Gebhardin piirroksia. Niissä on usein Gebhardin harvinaista varmuutta viivatyöskentelyssä, mutta laajojen sävytettyjen pintojen käyttämisessä ja kuvan yleisvaikutelman luomisessa ne muistuttavat taas Furuhjelmin karikatyyrejä. Aspelinin saama koulutus Polyteknillisessä opistossa ja Kööpenhaminassa vastaa Furuhjelmin opintoja, mutta vaikutteita ovat antaneet hänelle lähinnä joko Furuhjelmin Münchenistä tuomat herätteet tai suoraan Simplicissimuksen esimerkki. Toisaalta Aspelin oli hyvin omaperäinen taiteilija ja A. Favénin ohella aikansa etevin suomalainen henkilökarikatyristi. Hänen henkilökuvilleen on ominaista tekotavan varmuus ja sujuvuus, joka ei rohkeastakaan karikoinnista huolimatta mene liiallisuuksiin, sekä luonteva eloisuus. Mahdollisesti Aspelinin karikatyyrit ovat vaikuttaneet häntä nuoremman Toivo Vikstedtin tyyliin.Suomalaisten lehtien ohella Aspelin kuvitti tanskalaisia ja ranskalaisia.
Aspelin oli koulutuksestaan huolimatta ammatiltaan liikemies, jonka harrastuksiin kuului myöhemmin suojeluskuntatyö; hän edusti sitoutunutta pilapiirtäjätyyppiä, joka kokoomuspuolueen jäsenenä kuvitti lähinnä Tuulispäätä, joskin tosin avusti ilmeisesti "aisaparinsa" Furuhjelmin toimesta myös Movitzia, Flugsvampenia ja Kerberosta.
Yhdessä Hugo Aspelinin (sic) kanssa Furuhjelm perusti lisäksi kerran vuodessa ilmestyneen noin 40 sivuisen ja selvästi Simplicissimuksen vaikuttaman Flugsvampenin 1907, joka tosin ilmestyi vain kaksi kertaa. Lehti ei käsitellyt paljonkaan poliittisia aiheita vaan tyytyi harmittomaan huumoriin ja taiteellisesti korkeatasoisiin värillisiin pilakuviin.
(vuonna 1912) käytiin myös oikeistolaista Tuulispäätä vastaan pitkäksi venynyt oikeusprosessi. (...) Vasta Suomen itsenäistyttyä palasi Tuulispää oikeudenkäynnin historiaan vuonna 1918. Silloin (...) nimimerkkiä Pilkkakirves käyttänyt Onni V. Tuisku kertoi seuranneista tapahtumista. Hän oli ensin itse väittänyt oikeudessa piirtäneensä syytteen aiheuttaneen kuvan, mutta koska häntä ei uskottu, siirrettiin oikeuden istuntoa, jotta syyttäjä saisi selville, kuka kuvan todella oli piirtänyt. Lähes kuukautta myöhemmin jatkuneessa istunnossa syyttäjänä toiminut Eskelinen niminen henkilö myönsi, että hän ei ollut saanut selville piirtäjää. Tekikö hän tämän tahallaan, ei tiedetä, mutta Heino Aspelinin tavanomainen signatuuri oli selvästi näkyvissä kuvan alareunassa. Vastaava toimittaja sai syyn niskoilleen - mikä lienee muutenkin ollut tapana - ja Tuulispää tuomittiin maksamaan 500 markkaa sakkoa.
Mainospäällikkö, taiteilija Heino Lemmitty Aspelin syntyi 18.7.1881 Helsingissä ja kuoli samassa kaupungissa tammikuussa 1957.
Aspelin valmistui ylioppilaaksi v. 1901. Levottomien sortovuosien pyörteissä hän vuonna 1902 siirtyi Tanskaan ja pari vuotta siellä vietettyään hän muutti Ranskaan. Suomeen Aspelin palasi vuonna 1907. Hän on toiminut mm. pankkialalla ja arkkitehtiliitossa mainospäällikkönä. Tehnyt kymmenkunta julistetta, kuvittanut teknillisiä lehtiä sekä pilalehtiä, Kerberos ym. Piirtänyt lukuisia karikatyyrejä mm. Laulumiehistä. Tehnyt taidetta vuoden 1912 jälkeen vain harrastuksena.
Varhaisin postikorttityö on ilmeisesti vuodelta 1909. Kustannusliike Launiksen julkaisema korttisarja esittää karikatyyrejä tunnetuista kansalaisista. Sarja on harvinainen ja siitä tunnetaan vain muutamia kappaleita.
(tait. pojan Eero Haapkylän haastattelu 7.8.1986)
Olisikohan tässä nyt Suomen toinen vai kolmas sarjakuvapiirtäjä? Piirtäjä Aarno Karimo, kyllä, se Aarno Karimo, joka julkaisi Kumpujen yöstä.
Olemme Viipurissa vuonna 1911.
No eipä ehtinyt Aarno Karimo mukaan kolmen kärkeen. Arvasinhan minä, että Tuulispään taitavin piirtäjä A.Kangasmaa oli jossakin vaiheessa tehnyt sarjakuvan tapaisen.
Tuulispään juhannusnumero 1909.
Tätä en laske sarjakuvaksi, ...
Onhan Furuhjelmilla tuossa puhekuplat! Sarjakuvaa, ehtaa sarjakuvaa.
Köh, parempaa oli niin kaukana kuin parin sivun päässä.
Alex Federley: Föregångskvinnorna och kommunala rösträtten. Fyren 01.02.1908.
Ehdokkaani Suomen vanhimmaksi sarjakuvaksi, toistaiseksi.
Heino Aspelin: Huru fröken Amanda Anderson skapade sig ett namn. Fyren 01.05.1907
No hämmett. Olen jossakin nähnyt tuon "miekat terotetaan (korvaa vastaan)." Kaukoranta-Kemppinen?
Fyrenin vuosikerrassa 1907 merkillepantavinta oli, että sarjakuva-sarjakuvaa ei oikein löydä. Se hämärtyy proto-sarjakuvaksi kuvitettuine värssyineen tai pilapiirrokseksi. Liikumme rajamailla.Tähän kommentiksi sopinee (tekijä?) tulkinta "Laukon torppareista" Tuulispäästä. Tätä ei kai täällä ole vielä esitelty? Vaikka tässä onkin yksi suosittu malli rakentaa pilakuvia kahdesta toisiinsa vertautuvasta kuvasta (ks. teksti), tämä on myös tarina eli tapahtumat seuraavat toisiaan kronologisesti (ks. kuvat)
Ruotsalaista Kansanpuoluetta kannattaneessa Fyrenissä naurettavuuksien naurettavuus oli käsite "koko kansa", sillä sitä pilkattiin ehtimiseen, silloinkin kun kyse oli Laukon torpparien häädöstä, mikä oli erittäin tunteita kuohuttanut tapahtuma.
Huomatkaa myös sarjakuvan vasemmalla puolella julkaistut mitä vitsikkäimmät ja sattuvimmat lausahdukset, jotka kuulostavat 115 vuotta myöhemmin täsmälleen yhtä riemukkailta kuin ilmestymisaikanaan. Ainakin haluaisin ajatella näin.
Onko tämä sarjakuvaa?
Sarjakuva-termi käytössä jo 1904! (http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2011/08/sarjakuva-termi-kaytossa-jo-1904.html)
Löytyykö nämä kaikki jo digitoituina Kansalliskirjastosta?
Arvaa, mistä näytteet ovat peräisin? ;D
Kotimaisten tekijöiden töitä kartoittaaksemme: Blot till lyst (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/showPage.html?conversationId=1&action=entryPage&id=1006485).
Kun asioita ei voinut sensuurin vuoksi suoraan ja avoimesti arvostella, Snellman keksi lehdissään moittia ja arvostella toisia lehtiä.
Jos haluaa luokitella, niin Matti Meikäläinen oli vanhasuomalaisten, Velikulta nuorsuomalaisten ja Fyren luonnollisesti RKP:n julkaisu. (Ylönen: Pilahistoria, s. 27)
Oletan olettamalla, en siis voi olla varma, että nimimerkki-erkki "EL" on taiteilija Edwin Lydén, joka vaikutti noihin aikoihin juuri Turussa.
Ja oli myös Erkki Tantun setä.
Bradlurenissa/Palotorvessa (10/1898, 1. vsk) opastettiin sarjakuvalla miten pelastetaan jäihin pudonnut.
Tuosta tuli mieleen Turun kuva-lehti 1891: Keinoja joilla hukkunut saadaan virkoamaan (http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/secure/showPage.html?conversationId=1&action=entryPage&id=134855), sivu 3. Kansainvälistä klishee-aineistoa.
Kurikkaa. Vappunumeron 1906 kuvasarja on signeeraamaton. Lahtareiden hautajaissaaton tekijä on nimimerkki "Neula".Juhani Mylläri tutki asiaa 1980-luvun alussa. Hänen vuonna 1983 Jyväskylän Yliopiston julkaisusarjassa tullut kirjansa Poliittinen karikatyyri suomalaisissa pilalehdissä 1868-1917, kertoo Neulan olevan yksi tuntemattomaksi jääneistä varhaisista tekijöistä. (Muita ovat Kallankari, Ilm. Manninen, K. Kallio ja A.W.) Tuntemattomuudella tarkoitetaan tässä sitä että näistä ei tiedetä nimeä tai nimimerkkiä enempää. Ymmärsin että Kurikkaan piirsivät nämä.
Varhaisempaan mennäksemme 1883-1884 ilmestyi ruotsinkielinen Ta-Tsien- Lu. Aikansa lehdeksi siinä oli paljon kuvia: enemmän kuin yksi per sivu!Mylläri oli löytänyt vain yhden piirtäjän, jonka tiedetään tehneen Ta-Tsien- Lu:un. Hän on Viktor Nordling, joka piirsi (ja kaiversi itse?) edeltävällä vuosikymmenellä myös Weitikkaan, Lördags-Nisseen sekä Spetsiin. Varhaisissa lehdissä myös kuvalaatan valmistajan eli piirrosateljeen merkki saattaa sekoittua tekijän nimmareihin.
Fyrenin näkemys asiasta. (Alex Federley)Myös Kurikassa oli aiheesta sarjakuva (Ylösen kirjasta). Tekijästä ei hajua. Mietin pitkään jos Sasu R viittaisi Sasu Punaseen? Onhan punainen Röd ja miehen oikea nimi Räisänen. Silti en ihan usko että 11-vuotias olisi noita kyennyt tekemään?! Ahon Lastuja ilmestyi jo 90-luvun alussa, joten on jopa mahdollista että joku muu lainasi Ahon keksimää hahmoa nimimerkkiin? Liian kaukaa haettua. Kyllä. :-(
Kompien taiteilijanimi Sasu R ei johda mihinkään. :-/
S. Wettenhoff-Asp
Varhaisissa lehdissä myös kuvalaatan valmistajan eli piirrosateljeen merkki saattaa sekoittua tekijän nimmareihin.
Myös Kurikassa oli aiheesta sarjakuva (Ylösen kirjasta). Tekijästä ei hajua. Mietin pitkään jos Sasu R viittaisi Sasu Punaseen?
Wettenhovi-Aspa.
Eikö suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlia vietetty ensimmäisen kerran jo 1958?
(http://1.bp.blogspot.com/-HgeKERnM-PU/UYgYI3OjajI/AAAAAAAAQ8k/HCqVuDGFksM/s400/gezelius_kristinusko.jpg)Taisit vastata tuohon itse juuri edellisessä viestissäsi. :) Kerronnan kannalta mielenkiintoinen kikka tuo että kuvan osia numeroidaan ja siten muodostetaan niihin ikään kuin hypertekstilinkkejä.
Olisiko tässä vanhin (painettu) käännössarjakuva?
Nää on niin tulkinnan varaisia juttuja!
Eikös kirkkojen sisäseinien ja kattojen maalauksetkin ole periaatteessa sarjakuvia, kun siinähän kerrotaan jokin uskontoon liittyvä tapahtuma kuvin.
Nää on niin tulkinnan varaisia juttuja!
Blogasin (http://teknokekko.vuodatus.net/lue/2012/03/1155-suomen-lohikaarmelippu-ja-ensimmainen-ristiretki) tuosta joskus spekuloiden onko kaiverruksissa suomalaisten muinainen lippu. Huomaan myös ennakoineeni jutukkeeseen kohdan "Voiko Pyhän Henrikin kenotafia Nousiaisten kirkossa pitää Suomen ensimmäisenä sarjakuvana?Entäs kalliomaalaukset? ;D
Kauniisti tehtyjä on laatat. Montako kuvaa näistä tulee kaikkiaan?Kuten äsken kirjoitin.
Onkohan noita toisistaan pylväillä erotettuja tarinoita siinä arkun kyljissä 13kpl? Ja tapahtumia eli nykymuotoisia ruutuja vastaavia kuvia parisen kymmentä.Arkku on siis kuin kirja tai sarjakuvalehti joka kuvaa tapahtumia Henrikin elämän varrelta. Tarkkaan en ole yrittänyt laskea. Molempiin päätyihin mahtuu 2 ja pitkille sivuille 4 levyä. Helpointa olis varmaan käydä Emil Cedercreutzin museossa, eiku siellä Harjavallan kirkossa nuo dokumentoimassa.
muutenkin tuo lukusuunta oik--> vas, aikana jolloin lukusuunta oli jo vakiintunut tuntuu hassulta.Voihan se olla mahdollista että laatat olis laitettu arkun kylkeen väärässä järjestyksessä. Joku tyhmä tyrinyt :), mutta enpä tiiä.
Jos laatat on alun perin kaiverrettu painamista vartenEi ole. Ne on tehty tapahtumien liikuteltaviksi tallenteiksi ja arkun "koristeiksi". Vrt seinämaalaus on sidottu paikkaansa.
Kuten äsken kirjoitin.
Ei ole. Ne on tehty tapahtumien liikuteltaviksi tallenteiksi ja arkun "koristeiksi". Vrt seinämaalaus on sidottu paikkaansa.
Voihan se olla mahdollista että laatat olis laitettu arkun kylkeen väärässä järjestyksessä. Joku tyhmä tyrinyt :), mutta enpä tiiä.
Mutta tosiaan kuten sanoin "otaksuma vain".Ihan sillä torppasin tuon heti, kun se on kuitenkin NIIN kaukaa haettu, että tuskin sitä kannattaa enempää spekuloida.
3. Lalli palaa kotiin (huom. kuontalo on lähtenyt tässäkin?)
Hieno kansi! Aivan kuin sitä selkeää viivaa...!Minä taas olen näkevinäni tässä vaikutteita vuosisadan alun art deco ja jugend -tyyleistä.(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=11619.0;attach=27027)
Aspelin käyttää päällekkäisvalotusta. Yksi kuva on selkeä, muut toimet näkyvät sen taustalla haamuina kuin tärähtäneessä valokuvassa. Vauhtiviivoja on. Ne ovat kaarevia.Joo, aina mieleniintoista nähdä miten protosarjakuvassa käsiteltiin näitä juttuja (kuten puhetta ja liikettä) ennen kuin merkinnät vakiintuivat. Vastaavaa liikkeen eri vaiheiden kuvausta esiintyi muuten myös japanilaisissa puupiirroksissa jo ennen valokuvauksen keksimistä. Noihin aikoihinhan kuvataiteessa tuli sitten futurismi sekä kubismi, jotka ratkoivat omalla tavallaan hieman samaa ongelmaa.
Tuo kehysmäinen ruutuasettelu, jossa tarina on keskellä, oli yllättävän yleistä vanhoissa lehdissä.
Kiinnostavaa tässä on se, että rinnakkain kerrotaan kahta tarinaa.Ja juuri tuo oikeastaan tekee siitä sarjakuvan, sillä muuten, kun keskellä on painotutotteessa kuitenkin iso tekstipumssi, tuo ei mitenkään eroaisi satukuvituksen kymmeniä vuosia jatkuneesta traditiosta.
... etenkin se, että alkukuvana on yksi iso ruutu, jossa kertomus tavallaan alkaa kuvan keskeltä ja jatkuu sitten heti SAMAN kuvan vasemmassa JA oikeassa laidassa.
Ilpo Lagerstedtin artikkeli ensimmäisistä suomalaisista sarjakuvista:
http://www.hiidenkivi-lehti.fi/Digipaper/OldNews.aspx?id=3091
Hyvin ja hauskasti kirjoitettu juttu; liekö Kvaak ollut lähteenä osalle tiedoista...
Väkevämies meni kyllä samantien suomalaisen sarjakuvanhistorian terävimpään kärkeen. Näin homma pitää tehdä. Ei turhia selittelyjä. Väkevämies toimii.
Eikö Professori Itikaisen tutkimusretki v. 1911 ollutkaan ensimmäinen suomalainen sarjakuva? Väkevämies ilmestyi Tuulispäässä lopuuvuodesta 1909. Lue juttu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1266) ja keskustele.
Timo
Tuulispään numerossa 3/1909 supersankarimme jää ulkopuolisin silmin hankalaan tilanteeseen.
Hyllystäni löytyi uutta taustatietoa Tuulispään sankarihahmon Väkevämiehen syntyhistoriaan.Hieno löytö. Onko tuossa mitään nimikirjaimia tai tietoa tekijästä?
Väkevämiehen ilmeinen voimamies-esikuva löytyy vuoden 1902 Fyren-lehdestä.
Hieno löytö. Onko tuossa mitään nimikirjaimia tai tietoa tekijästä?