Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : rama 14.05.2009 klo 12:08:52
-
Jottei syntyisi väärinkäsityksiä minusta on ihan hyvä että Anna jaksaa tehdä Finnmangaa. Harrastajalehtihän se on, mutta tällä kurin taiteilijoita kilpailluttamalla sisällön luulisi olevan parempaa kuin muulla keinoin. Lukijoiden ja kotimaisen mangan etu on tietenkin se että parhaat työt pääsevät julki.
Koska väärinkäsityksiä näyttää jo syntyneen selvennän ettei kommenttini ollut mitenkään Finnmangaa halventava (^__^)
Se on erinomainen ponnahduslauta harrastelijalle (olen jo jauhanut toisaalla, mm täällä (http://msmandu.blogspot.com/2009/05/oblivion-high-kade-ulkona.html), siitä kuinka julkaistuksi pääseminen kehittää tekijää valtavasti), muttei mikään julkaisukanava ammattilaiselle.
Mangapiirien ulkopuolella tapaa vieläkin ihme urbaanilegendakäsityksiä siitä että manga olisi nopein keino rikastua heti veikkausvoiton jälkeen :P
Oma edit: Lisäsin linkin
EDIT: Tämä keskustelu on erotettu ketjusta: Mangan piirtäminen /Palkat (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9095.0.html) - Ylläpito
-
Se on erinomainen ponnahduslauta harrastelijalle (olen jo jauhanut toisaalla siitä kuinka julkaistuksi pääseminen kehittää tekijää valtavasti), muttei mikään julkaisukanava ammattilaiselle.
Eipä täällä ole kovin montaa tahoa, joka suostuisi julkaisemaan suomalaista mangaa, varsinkaan useamman sivun pätkissä. Eiköhän ne voi laskea suunnilleen yhden käden sormilla. Täytyy toivoa että Finnmanga jaksaa porskuttaa, vaikka se ei voittoa ilmeisesti teekkään.
edit: Tulipas vielä mieleen että tilaa olisi hyvin kokooma-alppareille, vaikka omakustanteena julkaistuille. Ilmeisesti tähän astiset yritykset eivät ole menestyneet kovin hyvin, mutta silti joskus kuulee toiveita jostain tällaisesta.
-
Eipä täällä ole kovin montaa tahoa, joka suostuisi julkaisemaan suomalaista mangaa, varsinkaan useamman sivun pätkissä. Eiköhän ne voi laskea suunnilleen yhden käden sormilla. Täytyy toivoa että Finnmanga jaksaa porskuttaa, vaikka se ei voittoa ilmeisesti teekkään.
Miksi kukaan ei valita siitä, että muuta sarjakuvaa kuin mangaa on paljon vaikeampi saada julkaistuksi lehdissä?
-
Totta totta,miksi pitäisi 'aina' olla Mangaa? Villits saataa loppuakkin kohtapuolin kun tätä on jatkunut jonkin aikaa.Jos alkaa laskemaan siitä kun ekat manga pokkarit tuli kaupanhylllyille.Eli jos muistiini on luouttamista niin abaut 5 vuotta. : S
-
Minusta on erikoista, että kärjistäen Suomessa sarjakuvan pitää olla mangaa, että olisi mitään toivoa saada sitä julkaistua. Ainakaan niin että siitä saisi mitään rahallista korvausta. Miksi kukaan ei valita siitä, että muuta sarjakuvaa kuin mangaa on paljon vaikeampi saada julkaistuksi? Ja miksi Suomessa pitäisi olla monia tahoja, joissa julkaistaan japanilaistyylistä sarjakuvaa? Minusta yksikin on liikaa.
Kysymykseesi vastaat itse:
Toivotaan että tuo on merkki siitä että tämä manga-hapatus-villitys on loppumassa. Mikään ei kestä ikuisesti, onneksi.
...
Tietysti voi sitoa tyylinsä hetkelliseen trendiin ja lypsää sitä, mutta ihmiset kyllästyy. Onneksi.
Mutta, seuraavaa täytynee kommentoida:
En voi sanoa minulla olevan pienintäkään arvostusta mangatyylin kopioijille. Toivon että he kehittävät oman tyylinsä.
Manga-tyyli on vain TYYLI. Miksi sen mukaan ottaminen tai ottamatta jättäminen on erilaista kuin supersankarityyli tai pottunokkatyyli?
Minusta Manga on mainio asia, ilman sitä Suomessa sarjakuva olisi pelkästään Disneytä ja 70-luvun uudelleenjulkaisuja.
Jos joku piirtää kaupallista tasoa olevaa kamaa, joka menee yleisöön sen verran että edes juuri ja juuri kannattaa (esim. Mämmilä tai Oblivion High), on ihan helkkarin sama, onko se piirretty vaikka mammuttien ennen jääkautta hylkäämällä tyylillä.
Edes pieni menestys antaa toivoa. Tämä on kuolevaa kansanperinnettä ja seuraa runonlaulantaa muuten.
Minun uusien asioiden hyväksymisnopeuteni lähentelee jäätiköiden liikenopeutta. Jos minä olen oppinut arvostamaan kaikkia sarjakuvan lajeja, ei sen pitäisi olla ylivoimaista kenellekään.
-
Minusta on erikoista, että kärjistäen Suomessa sarjakuvan pitää olla mangaa, että olisi mitään toivoa saada sitä julkaistua. Ainakaan niin että siitä saisi mitään rahallista korvausta.
Ei tarvitse.
Ihan aikuisen oikeasti: Ei tarvitse.
Miksi kukaan ei valita siitä, että muuta sarjakuvaa kuin mangaa on paljon vaikeampi saada julkaistuksi?
Koska valittaminen ei johda mihinkään.
Ja miksi Suomessa pitäisi olla monia tahoja, joissa julkaistaan japanilaistyylistä sarjakuvaa? Minusta yksikin on liikaa.
Koska meillä on muutama aktiivinen toimija jotka jaksavat innostua japanilaistyylisestä sarjakuvasta sen verran että jaksavat uhrata vapaa-aikaansa myös suomalaisen sarjakuvan julkaisemiseksi.
Suoraan sanottuna minusta Finnmanga voisi vallan hyvin mennä konkkaan, samoin kaikki mangalehdet. Toivotaan että tuo on merkki siitä että tämä manga-hapatus-villitys on loppumassa.
Finnmanga menee konkkaan heti kun Anna ei jaksa sitä tehdä. Se ei ole merkki mistään muusta. Sitten on vain yksi harrastelijalehti vähemmän joka jaksoi yrittää. Yksi syy jaksamiseen lienee se että kuinka paljon ihmiset arvostavat sitä ilmaista työtä mitä he tekevät.
Finnmanga ei ole tuottavaa liiketoimintaa. Sitä tehdään puhtaasti rakkaudesta tietyntyypistä sarjakuvaa kohtaan.
Finnmangan olemassa olo ei millään tasolla estä muiden lehtien olemassa oloa.
Kaikkien suomalaisten mangalehtien katoaminen tarkoittaa vain sitä että ihmiset tuhlaavat rahansa mielummin muuhun oheiskrääsään ja lukevat juttunsa muista medioista. Mitään suurta villityksen loppumista japanilaista kulttuuria kohtaan tuskin on vähän aikaan luvassa.
Ja ihmiset lähteestä riippumatta hyvin helposti matkivat juuri sitä juttua jonka kautta nyt vaikka sarjakuvasta innostuivat. Jos siis myös itse intoutuvat tekemään. Eikä siinä ole mitään pahaa.
-
Minusta on erikoista, että kärjistäen Suomessa sarjakuvan pitää olla mangaa, että olisi mitään toivoa saada sitä julkaistua. Ainakaan niin että siitä saisi mitään rahallista korvausta. Miksi kukaan ei valita siitä, että muuta sarjakuvaa kuin mangaa on paljon vaikeampi saada julkaistuksi? Ja miksi Suomessa pitäisi olla monia tahoja, joissa julkaistaan japanilaistyylistä sarjakuvaa? Minusta yksikin on liikaa.
No öhö. Ihana kommentti taas. Jos mangatyyli olisi tie autuuteen, olisi täällä jo useampi ammattilainen. Niitä ei kuitenkaan ole. Miksiköhän? Suurin osa menestyvästä suomalaisesta sarjakuvasta on kyllä ihan muuta kuin mangaa.
-
Huomasin että olin kirjoittanut väärin. Tarkoitin julkaisua lehdessä/lehdissä, en esim. albumeina tai pienlehtenä julkaisua. Täytyypä korjata alkuperäistä viestiä.
-
Finnmanga oli esimerkki mangalehdestä. En tunne kyseistä lehteä, iloitsen vain siitä jos se menee konkkaan kuten iloitsen kaikesta muustakin manga-hapatus-hypetyksen laskusta.
En usko että mitään suomalaista sarjakuvaa voi sanoa menestyväksi, ainakaan rahallisesti. Mutta se, että "menestyvät" sarjakuvat eivät ole mangaatyyliä on loistava asia. Samoin se, että suomalaiset mangatyylillä piirtävät eivät "menesty". He "menestyvät", jotka tekevät omaa juttuaan.
En nyt ymmärrä ongelmaasi. Suomalainen manga ei menesty koska se on kamalaa epäaitoa mangatyyliä, mutta silti ei menesty jos ei tee mangaa?
Tästä on tapeltu useammassakin ketjussa niin hartaasti, ettei millään viitsisi taas aloittaa, mutta en oikeasti ymmärrä, mistä tämä asenne edelleen kumpuaa. Mitä väliä mistä vaikutteet ovat, ei vaikutteiden ottaminen mangasta tee sarjakuvasta yhtään vähemmän originaalia kuin vaikutteiden ottaminen ranskalaisesta sarjakuvasta tai vaikka afrikkalaisesta taiteesta! Vaikutteet ovat eri asia kuin plagiointi.
Ja ongelma näissä M-asioissa on se, että vaikutteet tulkataan helposti epäoriginaaliksi plagioinniksi, aivan sama onko piirtäjällä oma kädenjälki vai ei.
Mutta joo, foorumeilla on erään mangafanin suusta kuultu kommentti, että JJ Nääsin piirrokset jossain oppikirjassa ovat lukijoita kosiskelevaa mangatyyliä, jota katsoessa ihan selkäpiitä karmii. (Alkaa todella mennä kummalliseksi jos edes vähäisiä tyylivivahteita ei hyväksytä.)
-
Mutta joo, foorumeilla on erään mangafanin suusta kuultu kommentti, että JJ Nääsin piirrokset jossain oppikirjassa ovat lukijoita kosiskelevaa mangatyyliä, jota katsoessa ihan selkäpiitä karmii.
Tuota en ollut kuullutkaan, mutta minun tyylini vaikkapa noissa koulukirjoissa ei pyrkinyt tarkoituksella olemaan mitään tiettyä tyyliä, olivat ainoastaan sitä mitä piirtäessä luontevimmin kynänkärjestä lähti. Se mitä kulloinkin lukee hiipii vääjäämättömästi omaan tyyliin, halusi tai ei, sitä vastaan on hankala taistella.
-
En nyt ymmärrä ongelmaasi. Suomalainen manga ei menesty koska se on kamalaa epäaitoa mangatyyliä, mutta silti ei menesty jos ei tee mangaa?
Tästä ei ollut alkuperäisessä viestissäni kyse, vaan tästä:
Miksi kukaan ei valita siitä, että muuta sarjakuvaa kuin mangaa on paljon vaikeampi saada julkaistuksi lehdissä?
Minua häiritsee se, että suomalaista sarjakuvaa, joka ei ole mangaa, on vaikea julkaista lehdessä. Tällaisia lehtiä ei kai taida juuri edes olla.
Mutta ei kai siitä voi mangalehtiä syyttää, että ei ole tällaisia lehtiä muille sarjakuville. Finnmanga-tyylinen lehti muulle sarjakuvalle olisi tosi hyvä juttu, mutta tuskinpa sellaista on tulossa.
Aiemmissa viesteissäni oli kärjistämistä. Onhan se mangaväelle hieno homma että he saavat omia mangatyylisiä sarjakuviaan julkaistuksi. Minusta vain on nurinkurista että mangatyylillä tehtyä sarjakuvaa on helpompi saada julkaistuksi kuin muuta sarjakuvaa Suomessa, ainakin harrastajilla. Mutta ei siitä mangan harrastajia voi syyttää.
Mun mielestä "ponnahduslautoja" pitäisi olla myös muun sarjakuvan tekijöille. Mutta ei meillä taida olla samanlaista ryhmähenkeä ja aktiivisuutta kuin mangan harrastajilla millä tällaista saisi aikaan.
-
Kyllähän vaihtoehtojakin löytyy, Suomessakaan IHAN kaikki sarjakuvantekijät eivät ole pelkkiä muiden perässähiihtäjiä (edes siellä "manga"-puolella). Esimerkkinä voin sanoa heti "Oni Kudaki":n, joka ei ole mitään plagiaatti-wannabe-mangaa vaikka on saanutkin vaikutteita myös mangasta. Mutta myös "muusta" sarjakuvasta. Asiat eivät ole joko/tai, kannattaa pitää silmänsä (ja mielensä) auki, eikä katsella asioita liian mustavalkoisesti.
Uusimmassa Japan Pop -lehdessä (3/09, "Hello Kitty-kansi") muuten Oni Kudakin ylistävä arvostelu jossa asiaa juuri tästä aiheesta.
Ja oma henkilökohtainen neuvoni: Huonoa sarjakuvaa ei kannata lukea jos se risoo, lukekaa mieluummin hyvää sarjakuvaa. Elämä on lyhyt.
-
Minua häiritsee se, että suomalaista sarjakuvaa, joka ei ole mangaa, on vaikea julkaista lehdessä. Tällaisia lehtiä ei kai taida juuri edes olla.
--
Mutta ei kai siitä voi mangalehtiä syyttää, että ei ole tällaisia lehtiä muille sarjakuville. Finnmanga-tyylinen lehti muulle sarjakuvalle olisi tosi hyvä juttu, mutta tuskinpa sellaista on tulossa.
Onhan se mangaväelle hieno homma että he saavat omia mangatyylisiä sarjakuviaan julkaistuksi. Minusta vain on nurinkurista että mangatyylillä tehtyä sarjakuvaa on helpompi saada julkaistuksi kuin muuta sarjakuvaa Suomessa, ainakin harrastajilla. Mutta ei siitä mangan harrastajia voi syyttää.
Mun mielestä "ponnahduslautoja" pitäisi olla myös muun sarjakuvan tekijöille. Mutta ei meillä taida olla samanlaista ryhmähenkeä ja aktiivisuutta kuin mangan harrastajilla millä tällaista saisi aikaan.
Miksi minä en ymmärrä tästä viestistä sanaakaan? Suomessa on noin 50 sarjakuvalla elävää ammattilaista joista yksikään ei piirrä mangaa.
Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään ammattimaisesti toimitettua sarjakuvalehteä, joka julkaisisi minkäänlaista kotimaista sarjakuvaa tai mangaa. Harrastelijoille on lukuisia omakustannelehtiä ja -alppareita jotka julkaisee muidenkin sarjakuvia kuin vain omiaan - eikä siis mangaa. Miksi yksi Finnmanga joka maksaa 8 e/sivu nostaa karvat pystyyn?
-
Sattuipa silmään että Batsin ja Auran avatarit ovat aika saman henkisiä... taitaa kaapissa kolista... :P
-
Keskustelu näyttää täsmentyneen. Kun olen ollut perustamassa kahta näistä ”mangalehdistä”, niin nyt voisinkin sanoa asiasta muutaman sanasen.
Voitaisiinhan tehdä niin kuin Bats avauksessaan ehdotti: lakkautetaan Japan Pop. Lakkautetaan sen perään Anime. Vastausta vaille jää vain kysymys, miten se suomalaista sarjakuvaa edistää. Tai no, jos ei käy päinsä piirtää suomalaista ”mangaa”, niin korvataan ne yksinkertaisesti ulkomaisella tuotannolla. Sarjakuva Suomessa edistyy entisestään.
Japan Popin sarjakuvien suhteen minä olen se tyyppi, jolla on suurinpiirtein diktaattorin valtuudet valita piirtäjät. Koska Japan Pop kuvaa maailmaa tietyn sapluunan läpi, niin sarjakuvilta edellytetään tietynlaista yhteensopivuutta julkaisun muun sisällön kanssa. Ymmärtääkseni tämä on aika yleinen toimituksellinen linja muuallakin. En ole ainakaan kuullut lemmikkieläinlehteen piirtävän valittavan että toimitus on perseestä, koska hänen formula-sarjansa ei lehteä kiinnostanut. Huomattavaa on, että mangatyyliä se ei välttämättä tarkoita, koska sellaista ei tarkkaan ottaen ole olemassa, mutta tästä on puhuttu ennenkin. Jos manga on jotakin, niin asenne. Tarjota saa. Takeita en anna mistään. "Tilaamattomia töitä ei sitouduta julkaisemaan eikä niitä palauteta" (ja miksi palautettaisiin, kuitenkin lähetätte 300 dpi skannit ja originaalit jäävät itsellenne).
Siitä olemme samaa mieltä, että hienoa olisi, jos olisi tarjolla enemmän työtilaisuuksia kaikenlaista suomalaista sarjakuvaa piirtäville taiteilijoille.
-
Minua häiritsee se, että suomalaista sarjakuvaa, joka ei ole mangaa, on vaikea julkaista lehdessä. Tällaisia lehtiä ei kai taida juuri edes olla.
Offtopic: Sarjari taitaa edelleen jaksaa jatkaa. Muita julkaisuja on ollut ja yritetty järjestää mutta ihan oikeasti ihmettelen miksi kukaan jaksaa vaivautua kun täälläkin (ok yhden käyttäjän näkökulmasta) Finnmangan julkaisu on niin suuri synti ja häpeä. Se että mollataan ihan varmasti kannustaa ilmaistyön jatkamista. Eteenkin kun kyse on vielä niin reilusta julkaisusta että nykyään se suostuu jopa maksamaan ruhtinaalliset 8e / sivu. Muista vastaavista lehdistä en löytänyt kuin tosi vanhan keskustelun sarjakuvaseurojen julkaisuista.
Mutta topiciin ja kysymykseen. Japani on tällä hetkellä sarjakuvan tuotannossa ja kulutuksessa ykkösmaa. Niin kauan kun Japanissa tuotetaan ja kulutetaan uskomattomat määrät sarjakuvaa ei ole ihme etteikö sieltä tulisi paljon myös sellaista mikä mielyttää myös lukijoita muualla maailmassa. Niin kauan kun japanissa sarjakuvan tuotanto on sillä tasolla kuin millä se on tämä "manga-hapatus-villitys" tullee jatkumaan. Ellei sitten joku maa pääse edes vähän samalle tasolle. Eli niin kauan kun japanista tippuu uutta materiaalia jota nuoriso haluaa lukea niin mangaa myös luetaan.
Kaikki tekijät ottavat vaikutteita lukemastaan. Sellaisista jutuista mistä he pitävät. Ennen kuin heillä on tarpeeksi taitoa ja itsevarmuutta ja elämänkokemusta niin tuotos voi näyttää lähinnä halvalta kopiolta. Mutta nämä ihmiset eivät koskaan tuottaisi mitään elleivät olisi jostain saaneet kipinää. Omasta tyylistä ja muusta "ylevästä" ja "hienosta" on varmasti keskustelua muualla.
Tällä hetkellä se tie mitä kautta ihmiset tänä päivänä innostuvat sarjakuvasta johtaa Japaniin. En näe että tämä olisi muuttumassa mihinkään hetkeen.
Kun nuoret uudet tekijät haluavat tehdä tietyn tyypistä sarjakuvaa ja sitä voi myös markkinoida tietyllä tuttuus elementillä niin kai sen julkaisussa jotain järkeä on. Eteenkin kun kyse on yleensä jostain josta julkaisijakin on innostunut. Kun kaikki tekijät jollain tasolla ovat innostuneet jutusta niin materiaalikin on aidompaa ja siinä on edes "jotakin." Vastaavasti en usko että jos joku huipuluokan (joka tekee ihan toisenlaista sarjakuvaa) ammattilainen ottaa tehtäväkseen kopioida täydellisen mangan että hän onnistuisi tehtävässään kovinkaan hyvin. Liian usein myös näkee sitä että japanivaikutteita on otettu käyttöön vääristä syistä. Ikään kuin ylemmältä tasolta olisi tullut käsky: "Lisätkää isommat silmät ja violetit hiukset niille hahmoille kun se näämä myy." Missä siis on taas täysin hukassa se miksi ihmiset olisivat kiinnostuneet japanilaisesta sarjakuvasta.
Mutta niin kauan kun on innokkaita tekijöitä ja julkaisijoita niin miksi ei julkaistaisi suomalaista mangaa? Eihän se mistään pois. Korkeintaan se kehittää lisää tekijöitä. Suomessa ei ole mitään kiintiötä sille paljonko täällä voidaan julkaista sarjakuvaa. En usko että edes kilpailtaisiin lukijoista manga ja ei-manga julkaisujen välillä.
Eli nämä syyt nyt äkkiseltään keksin vastaukseksi:
1) Meillä on tällä hetkellä innokkaita tekijöitä jotka ovat saaneet vaikutteita japanilaisesta sarjakuvasta.
2) Meillä on ihmisiä jotka jaksavat nähdä kaiken se vaivan mitä julkaisussa on ja jotka ovat itse innostuneet tavalla tai toisella japanissa.
3) Mangaa voi markkinoida mm. jonkinasteisella tuttuusarvolla.
Haluaisin myös muistuttaa että vaikka lehti julkaisulla jonkin korkeampi status arvo olisikin niin netissä julkaistu ja jo pelkäsään Kvaakissa markkinoitu sarjakuva voi saada ihan yhtä paljon lukijoita kuin esim. Finnmanga julkaisu. Google mainoksilla voi vaikka tienata muutaman sentin.
-
Muistelisin että pari vuotta sitten tehtiin parikin leffaa jotka oli tyyliltään vähän erilaisia kuin suomalaiset elokuvat yleensä. Toinen niistä oli ihan ammattimaisesti tuotettu kiinalaistyylinen toimintaelokuva ja toinen teekkarien olohuoneessa kuvaama scifiräimintä.
Eihän niistä muistaakseni tainneet kriitikot tykätä kummastakaan, ja ei ne välttämättä sisällöllisesti kovin kummoisia olleetkaan. Mutta yleinen konsensus taisi kuitenkin olla että onhan se hienoa että välillä tehdään jotain muutakin kuin niitä perisuomalaisia angstaus-, naiskentelu- ja tupakanpolttoleffoja. Vähän suuren maailman tyyliä edes kokeeksi, eikös juu.
Mutta sitten kun mennään sarjakuvan puolelle pitäisi pysyä kiltisti mahdollisimman undergroundin ja epäkaupallisen näköisessä villeranta-millapaloniemi-jukkatilsa-töhertelytyylissä, muuten ei tee omaa juttuaan lainkaan vaan on vain surkea matkija jonka pitäisi lopettaa sellaiset hupsuttelut ja kehittää jotain omaa.
Se asenne että kaupallisen ja myyvän sarjakuvan jäljittely on jotenkin "pahaksi" ja turmelee tekijän sielun ja "taiteen" on yksi suurimpia syitä miksi suomalainen sarjakuva ei myy. Heti pienen kielialueen jälkeen.
Ongelmahan on tietysti loppujen lopuksi vain sana "manga". Koska siltä suunnalta otetulla tyylillä ja vaikutteilla on oma sanansa ne on helppo niputtaa yhteen, huomata muun sarjakuvan massasta ja puhua niistä niin että kaikki ymmärtävät heti mitä tarkoitetaan. Myös pahaa.
-
Offtopic: Sarjari taitaa edelleen jaksaa jatkaa.
Sarjarikin on jo saastunut, siellä on tiettävästi julkaistu mangavaikutteista sarjakuvaa vaikka se ei mikään mangalehti olekaan. :'(
-
Kaikki tekijät ottavat vaikutteita lukemastaan. Sellaisista jutuista mistä he pitävät. Ennen kuin heillä on tarpeeksi taitoa ja itsevarmuutta ja elämänkokemusta niin tuotos voi näyttää lähinnä halvalta kopiolta. Mutta nämä ihmiset eivät koskaan tuottaisi mitään elleivät olisi jostain saaneet kipinää. Omasta tyylistä ja muusta "ylevästä" ja "hienosta" on varmasti keskustelua muualla.
Ja kun on sarjakuvasta kysymys, niin sanaa "mangavaikutteita" pitäisi miettiä pikkasen pitempään kuin tuomita tyylinsä takia. Olen nähnyt mangatyylillä piirrettyä sarjakuvaa, joka paneloinniltaan ja eleiltää vastaa enemmänkin jotain nöpönenäranskista. Olen nähnyt yhdysvaltalaista mainstreamiä, jonka kerronnassa on ihan liikaa vaikutteita eri mangagenreistä. Onko tällöin järkevää tuomita työ mangaksi, jos vain yksi elementti toteutuu? Esmes Suomessa on loppujen lopuksi hyvin vähän sellaisia, jotka ihan puhdasta mangaa piirtää, mikä taasen pitäis nähdä enemmänkin rikkautena kuin paskan tuotantona.
-
Itse asiassa minusta Suomessa on mangapiirtäjiä, jotka piirtävät mangaa tietämättään (mutta itse en aio sitä heille kertoa.) Vastaavasti monet, jotka ovat omineet mangan ulkonäön, tekevät todellisuudessa perinteistä eurooppalaista taidesarjakuvaa. Tiedättehän nämä kaksisivuiset impressionistiset jutut, joissa katsellaan taivaalle? Juuri ne.
Ei sikäli, että sellainen olisi mangallekaan vierasta, mutta jos niitä ajattelee kuvauksina välittämättä niiden piirrostekniikasta, niin asia käy selväksi.
Lista suomalaisista mangapiirtäjistä, joilla on kokemuksia siitä, että heidän töitään ei haluta julkaista missään, koska ne ovat sitä mangaa, on kuulemani mukaan aivan riittävän pitkä sekin.
-
Manga-tyyli on vain TYYLI. Miksi sen mukaan ottaminen tai ottamatta jättäminen on erilaista kuin supersankarityyli tai pottunokkatyyli?
Koska olen Kvaakin virallinen pottunokkatyylin puolestapuhuja täytyy kommentoida:se on vain tyyli piirtää, tarina on tärkeintä. Supersankarityylistä saa muut puhua. Henkilökohtaisesti ja mututuntumalla eurosarjakuvan ystävät pitävät koko mangatouhua vain hyvänä asiana. Kun joku Alberto Uderzon tapainen dementoitunut miljonäärisika pahoittaa mielensä niin voi voi, itse en pidä sitä korvaamattomana menetyksenä jos nämä ukot kuolevat sappihyökkäykseen kun on tätä mangaakin. Mahdollisesti tilalle tulee esim. fiksuja nuoria naisia, ei kai tätä voi pitää maailmanloppuna.
-
miljonäärisika
Omaisuuden pilkkaaminen on kateutta, omaisuuden lähteiden pilkkaaminen on kritiikkiä.
-
Omaisuuden pilkkaaminen on kateutta
Totta. Uderzo on jäänyt vaan minulle mieleen ahneena nilkkinä joka omasta (ja vain omasta mielestään) oli se parivaljakon luova osapuoli. Sillä oli tajuton juristiarmeija joka kävi jatkuvaa käräjöintiä Asterix-oikeuksista. Hyviä pykälänvääntäjiä, se sai mahtavat korvaukset jotka se sijoitti yleishyödyllisesti, osti itselleen Ferrareita.
-
Hoh hoijaa, taasko tämä sama keskustelu...
Suomessa mangatyylillä piirtävät ovat käsittääkseni vielä sen verran nuorta ja aloittelevaa porukkaa, ettei ole ihmekään, ettei suomalaisvoimin tehtyä mangaa julkaista enemmän. Piirtäjät saattavat olla hyvinkin taitavia, mutta sarjakuvakerronta varsinkin pidemmissä jutuissa saattaa olla vielä paljonkin hakusessa eikä omaa nimeäkään ole saatu vielä kunnolla esille ja suuren yleisön tietoisuuteen. Eiköhän asia tässä kymmenen vuoden sisään muutu. Suurin osa nykyisistä suomalaisista sarjakuva-ammattilaisista on kuitenkin tehnyt duunia ja kehittänyt omaa tyyliään jo monen vuosikymmenen ajan.
Jos mitään julkaisukelpoista ei ole tarjolla niin turha itkeä sitä, ettei mitään julkaista. Samahan se on muillakin kuin mangusteilla. Ensin tehdään omakustanteita, paskaduuneja, nettisarjakuvaa/sarjakuvablogia. Ja jos sittenkään ei kukaan julkaise sitä omaa maailman parasta alpparia, niin kuka estää perustamasta omaa kustantamoa ja julkaisemasta hyvää matskua sitä kautta? Näinhän ovat esimerkiksi Ranta ja Lietzen & kump. tehneet.
-
Jos mitään julkaisukelpoista ei ole tarjolla niin turha itkeä sitä, ettei mitään julkaista.
Joo. Paperia ja kyniä on tarjolla. Netissä voi julkaista näytteitä ilmaiseksi joten laajaa palautetta on helppo saada. Koskaan ei ole ollut helpompaa todistaa että pystyy tekemään julkaisukelpoista sarjakuvaa.
Ja tehdä voi vaikka ruudun päivässä. Vuodessa tai parissa on albumi valmis.
-
Netissä voi julkaista näytteitä ilmaiseksi joten laajaa palautetta on helppo saada.
Moni piirtäjä näin onneksi tekeekin, ainakin oman käsitykseni mukaan. Eli lähdetään sieltä ihan perusasioista liikkeelle, julkaistaan pienimuotoisesti ja omia kanavia pitkin matskua ja samalla harjoitellaan sarjakuvan perusjuttuja ja kehitetään omaa ilmaisua. Melkein kaikkien suomalaisten ammattisarjakuvapiirtäjien juuret ovat omakustanteissa, miksi näin ei saisi olla mangatyylillä piirtävien kohdalla? Jotkut tuntuvat ajattelevan, että jos saman tien ei isot kustantamot pukkaa markkinoille kahtakymmentä suomalaista mangatyylistä albumia vuodessa, niin sitten on kyseinen tyyli jotenkin halveksuttu.
Joku Finnmangahan on ihan tarpeellinen juttu siinä mielessä, että omakustannetasoiset tekijät pääsevät siinä helposti julkaisemaan materiaaliaan (konseptissa hämää tietysti se, että ko julkaisu on Lehtipistemyynnissä, toisin kuin perinteiset omakustanteet). Ja sarjisfestareillakin näkyy jo ahkeria mangaomakustantelijoita. Puhumattakaan nettijulkaisusta.
Jos mangatyylin halutaan olevan tasa-arvoinen suomalaisessa sarjakuvakentässä, niin voisi olettaa, että siihen pätevät sitten myös samat säännöt kuin muihinkin tyyleihin. Kustantajatkin varmaan julkaisevat mieluummin laatua myöhemmin kuin kakkaa heti.
-
Hoh hoijaa, taasko tämä sama keskustelu...
Jep. Ei väliä mitä otsikkoon laittaa. Keskustelu on aina sama. :( Muistuttaisinkin että meillä on kaunis ketju nimeltä Voiko suomalainen piirtää mangaa? (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7900.0.html) Soisin että siellä kirjoittasivat ne jotka haluavat keskustella siitä saako, osaako, pitäisikö jne Suomessa piirtää mangaa.
Ketjun Pelastaako Manga? (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7893.105.html) ideana oli kommentoida mangan voittokulkua tai merkitystä maailmalla ja meillä. En tiedä onko ketju jo vesittynyt lukittavaksi... Käännösmangojen kommentointiin on parikin ketjua, eli jos pidettäis tämä topicci suomimangan julkaisemisesta. Vaikka suomimangan lehdille onkin omia ketjuja... (Niissä voi lähinnä kommentoida olemassa olevia julkaisuja.)
Vielä hienompi on Miksi et lue mangaa? (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6218.0.html), jossa voivat avautua ne joilla ei ole sen kummempaa sanottavaa. Kuin myös ketjussa Miksi luet mangaa? (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4652.0.html)
Joku Finnmangahan on ihan tarpeellinen juttu siinä mielessä, että omakustannetasoiset tekijät pääsevät siinä helposti julkaisemaan materiaaliaan (konseptissa hämää tietysti se, että ko julkaisu on Lehtipistemyynnissä, toisin kuin perinteiset omakustanteet).
Eip olekaan Lehtipisteissä. Pari numeroa (3 ja 4?) oli jossain välissä. Tämä uusi kustantaja ottaa rauhallisemmin ja pikemminkin piilottelee lehtiä.
Jos mangatyylin halutaan olevan tasa-arvoinen suomalaisessa sarjakuvakentässä, niin voisi olettaa, että siihen pätevät sitten myös samat säännöt kuin muihinkin tyyleihin. Kustantajatkin varmaan julkaisevat mieluummin laatua myöhemmin kuin kakkaa heti.
Näinhän se on. Kustantajien vaatimustaso eli julkaisukynnys on noussut. Siitä voidaan tietysti keskustella että mikä on kustantajien kompetenssi arvioida nuorten piirtäjien töitä. Enemmän kustannustoimittamistakin ne vaativat kuin vanhan liiton miesten ja naisten albumitarjokkaat. (Ja kustannustoimittajiahan Suomessa ei tunnetusti ole.)
-
...miksi näin ei saisi olla mangatyylillä piirtävien kohdalla? Jotkut tuntuvat ajattelevan, että jos saman tien ei isot kustantamot pukkaa markkinoille kahtakymmentä suomalaista mangatyylistä albumia vuodessa, niin sitten on kyseinen tyyli jotenkin halveksuttu.
??? En ole nähnyt tällaista asennetta missään. Olenko seurannut liian huonosti sarjakuvakenttää viime vuosina? Keskusteluhan lähti enemmän koko nykyisenkin "julkaisu"toiminnan kyseenalaistamisesta ja toiveesta että esim. Finnmanga menisi konkkaan.
Edit: Otsikkoa täytyy sen verran kommentoida että siihen on vaikeampi vastata kun ei varsinaisesti ole mitään erityissyitä miksi julkaista jotain tiettyä "tyyliä" edustavaa sarjakuvaa. Ehkä joku vielä keksii todella hyviä syitä miksi jotain tiettyä "tyyliä" ei missään nimessä saisi julkaista niin aiheesta voisi keskustella.
-
??? En ole nähnyt tällaista asennetta missään.
Mä olen nähnyt Kvaakissa jokaisessa mangan asemaa Suomessa koskevassa ketjussa...
No mutta, siis otsikkoon viitaten: tietysti julkaista suomalaista mangaa jos ja kun se on hyvää. Ja hieman kehnompikin kelpaa, mutta ei pidä masentua, jos se ei menestykään kaupallisesti. En nyt tiedä, kuka on Finnmangan konkkaan menemistä toivonut, mutta onhan se selkeästi harrastelijalehti hyvässä ja pahassa, ja harrastelijalehtenä siihen pitäisi suhtautuakin. Eli jos kaupallisen julkaisun ja tekijänpalkkioiden pienuuden kanssa on ongelmia niin se on ihan luonnollista omakustannetasoiselle lehdelle eikä mikään suomalainen salaliitto mangatyyliä vastaan. Itse kuitenkin voisin ostaa Finnmangan esim. 3 euron hintaan ihan kannustusmielessä. Kivaa, että ihmiset saavat sarjiksiaan julkaistua.
-
En nyt tiedä, kuka on Finnmangan konkkaan menemistä toivonut, mutta onhan se selkeästi harrastelijalehti hyvässä ja pahassa, ja harrastelijalehtenä siihen pitäisi suhtautuakin. Eli jos kaupallisen julkaisun ja tekijänpalkkioiden pienuuden kanssa on ongelmia niin se on ihan luonnollista omakustannetasoiselle lehdelle eikä mikään suomalainen salaliitto mangatyyliä vastaan.
Kukaan ei ole tainnut valittaa Finnmangan tekijäpalkkion pienuutta. Suuruus enempi kismitti. Siis se että Suomessa on yhteen tyyliin keskittyvä omakustannejulkaisu joka maksaa jotain. Ja kai vain pohjimmiltaan toivottaisi että olisi myös ei mangalle vastaavaa julkaisua. Mutta asia tuli esille niin provosoidusti että siitä meni herneitä nenään. Itselläni menee herneitä nenään kun arvostellaan sitä kun edes joku jaksaa yrittää.
Finnmangan tekijäkorvauksien suuruus taas kismitti kai siksi että se tuli jossain keskustelussa esille ja ei ole ollut oikeastaan puhe niistä muista lehdistä johon voisi lähettää sarjakuvia joten siitä syntyi harhaluulo että mangan tilanne olisi jotenkin parempi. Mikä siis ärsytti ihmisiä jotka eivät pidä mangasta.
En nopealta selailulla löytänyt mainitsemaasi asennetta.
-
Kukaan ei ole tainnut valittaa Finnmangan tekijäpalkkion pienuutta. Suuruus enempi kismitti.
No en mä löytänyt kyllä valitusta suuruudestakaan (8 euroa!) joten ehkä tuosta Finnmangan tekijänpalkkiosta ei sitten ollutkaan kellään mitään varsinaista asiaa. :)
-
No en mä löytänyt kyllä valitusta suuruudestakaan (8 euroa!) joten ehkä tuosta Finnmangan tekijänpalkkiosta ei sitten ollutkaan kellään mitään varsinaista asiaa. :)
Näyttää siltä että tämän koko keskustestelun aiheuttaneet viestit on siivottu kirjoittajan toimesta joten tästä keskustelusta ei enää välttämättä ota mitään tolkkua.
Mutta siis mainitsemiasi julkaisukeinoja kaipasi enemmän ei-manga piirtäjä jolle oli kai jäänyt kuva että sarjakuvia saisi julkaistua vain parissa japaniin erikoistuneessa lehdessä ja Finnmangassa. Näistä julkaisukeinoista on varmaan keskustelua muualla mutta joku lista harrastelija lehdistä joihin voi lähettää sarjakuvia olisi kiva. Tosin mahdoton pitää ajan tasalla.
-
Reima Mäkisen kanssa samoilla linjoilla, tosin eri mausteilla. Näitä mangan vihaus ketjuja on avattu useita. Kaunaiset ja katkerat voisivat mennä kyllä riehumaan sinne "miksi en lue mangaa"-ketjuun.
Manga taitaa olla monelle Kvaakin "paaville" kaiken pahan alku ja juuri, sitä ei saisi julkaista, ei edes kotimaista. Outo ajatus on myös että mangan julkaisu on jotenkin pois muilta sarjakuvilta, hei haloo pahvit, herätys!!!
-
Jos mangatyylin halutaan olevan tasa-arvoinen suomalaisessa sarjakuvakentässä, niin voisi olettaa, että siihen pätevät sitten myös samat säännöt kuin muihinkin tyyleihin. Kustantajatkin varmaan julkaisevat mieluummin laatua myöhemmin kuin kakkaa heti.
Piruilin tuolla edellä pikkuisen siitä käsityksestä, että kaikki mikä vähänkin haiskahtaa mangalta, menisi siltä istumalta läpi. Ehkä se ulkopuolelta saattaa näyttää siltä. Juttu on niin, että julkaisupäätösten tekeminen on tavattoman helppoa. Julkaistavaa ei nimittäin ole.
Kokoelma tapauksia elävästä elämästä.
1. Lehteä lähestyy taiteilijanalku, jolla on idea 80-sivuiseksi spketaakkeliksi, jota hän haluaa tarjota julkaistavaksi. Juonta hän ei suostu kertomaan. Työnäytettä hänellä ei ole tarjota, ei yhden yhtä piirrosta. Vastaus: Voidaan palata asiaan, jos sinulla on esittää näyte, mutta 8 kertaa vuodessa ilmestyvässä julkaisussa on aika vaikeaa ryhtyä julkaisemaan näin pitkiä tarinoita. Jos kokeilisit Finnmangaa, ja katsoisit mitä siellä vastataan? Asiasta ei kuulu mitään sen koommin.
2. Tulee sivun mittainen sarjakuva, haparoivaa chibityyliä. Koska piirroksista ei välttämättä ilmene mitä ruuduissa tapahtuu, niin piirtäjä on lisännyt nuolilaatikoita, joissa selitetään sanoin mitä kuvissa tapahtuu. Ruutujako on siinä määrin levoton, että lukusuunta on aluksi käsittämätön. Tarinan vitsi on aivan merkillinen, mutta tekijän mielestä varmaan ratkiriemukas. Vastaus: Valitettavasti tämä ei ole aivan sitä tasoa, mitä toivoisimme. Voisit parantaa ruutujakoa, täsmentää hahmojen eleitä, ja poistaa selittävät laatikot, mutta jutun vitsi jää silti tällaiselle vanhalle pierulle käsittämättömäksi. Tekijä on tietysti pettynyt, mikä on ikävää, mutta mitä voi tehdä sarjalle joka vain ei ollut julkaisukelpoinen.
3. Tulee sivun mittainen sarjakuva, joka on osittain räävitön (pieruhuumoria), ja joka on energisesti ja kulmikkaasti piirretty. Pitkään olen odottanut, että Suomessa joku tekisi groteskia mangaa, ja tämä on lähimpänä sellaista. Vastaus: tämä otetaan, jos tekisit alkutarinan, jossa esitellään hahmot ja annetaan hahmoille ja sarjalle nimi. Tekijä vastaa okei. Kuluu puoli vuotta. Mitään ei tapahdu.
Pois se minusta, että pitäisin pahana sitä, että joku ainakin yrittää. Usein vain huomaa, että ne suomalaiset mangustit, joilla on notkea viiva ja ilkikuriset jutut, ovat kaikkein arimpia tarjoamaan itseään. Heidät pitää käytännössä löytää itse deviantin ja vastaavien syövereistä ja repiä heidät vakioavustajiksi heti kun voi. Ne on eri ihmiset ne jotka myyvät ja eri ihmiset jotka tekevät. (Keijjo ja kumppanit voisivat jatkaa tästä pitkään.)
-
Näyttää siltä että tämän koko keskustestelun aiheuttaneet viestit on siivottu kirjoittajan toimesta joten tästä keskustelusta ei enää välttämättä ota mitään tolkkua.
Mutta siis mainitsemiasi julkaisukeinoja kaipasi enemmän ei-manga piirtäjä jolle oli kai jäänyt kuva että sarjakuvia saisi julkaistua vain parissa japaniin erikoistuneessa lehdessä ja Finnmangassa. Näistä julkaisukeinoista on varmaan keskustelua muualla mutta joku lista harrastelija lehdistä joihin voi lähettää sarjakuvia olisi kiva. Tosin mahdoton pitää ajan tasalla.
Noh, siivosin viestejäni tosiaan koska ne olivat aika typeriä. Kyllä ne mun möläytykset lainauksissa näkyy. En toivo että Finnmanga menisi konkkaan, se oli vain kärjistetty heitto. Minulle asia on aika samantekevä koska en mangaa lue enkä tee "finmangaa".
Pointtini oli se, että mun mutu-tuntumalla Suomessa on harrastajan helppo saada julkaistuksi lehdessä mangaa, esimerkiksi Finnmanga lehdessä. Tai ainakin helpompi kuin muuta sarjakuvaa, jota on hyvin vaikea saada julkaistuksi lehdessä. Kukaan ei tähän mennessä ole osoittanut tuntumaani vääräksi. Tuntumani voi toki olla väärä.
Siinä ei ole mitään vikaa, että harrastaja-mangapiirtäjille on julkaisukanavia. Niitä vain saisi olla muillekin sarjakuvapiirtäjille. Kuten on jo todettu tästä taidamme olla kaikki yhtä mieltä.
-
Bats, kannattaa tarkkailla Kvaakista Alternative ja omakustanteet sekä Haetaan ja tarjotaan ammattitaitoa -osastoja. Monet porukat pyörittävät omakustannelehtiä ja -antologioita, joihin voi tarjota juttujaan. Kaikki lehdet eivät tietenkään päädy kirjakauppamyyntiin mutta esim. sarjakuvafestareilla käy kauppa jopa ihan hyvin. Riippuu tietenkin omasta aktiivisuudestakin. :) Kirjastotkin ottavat kokoelmiinsa jonkin verran omakustanteita, tyylistä riippumatta.
Hyviä omakustantelijoita ei ikinä ole liikaa, joten sellaisen näkyvyys kyllä voittaa Finnmangan. Vielä enemmän näkyvyyttä tietty saa netissä.
-
Pointtini oli se, että mun mutu-tuntumalla Suomessa on harrastajan helppo saada julkaistuksi lehdessä mangaa, esimerkiksi Finnmanga lehdessä. Muuta sarjakuvaa on hyvin vaikea saada julkaistuksi lehdessä. Kukaan ei tähän mennessä ole osoittanut tuntumaani vääräksi. Tuntumani voi toki olla väärä.
Finnmanga on muutaman innokkaan harrastajan voimin kasattu lehti ja vastaavia kustanteita ilmestyy mangapiirien ulkopuolella jatkuvasti. Tällä hetkellä voisit tarjota töitäsi vaikkapa tällaisille tahoille:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10665.0.html
http://sarjari.comics.fi/
http://www.elisanet.fi/~d619352/satelliitit/
http://www.mkkentertainment.com/
http://naamakustannus.net/naama-kustannuksen-koirahaaste/
Mikäli noista ei yksikään tunnu sinulle sopivalta vaihtoehdolta, voit tehdä saman tempun kuin Finnmangan tekijät, perustaa sen oman lehden joka julkaisee juuri sellaista sarjakuvaa kuin sinä haluat. Turha poru pois.
EDIT: naamakustannus lisätty
-
www.narttu.net
-
Rojulleki voi lähettää sarjakuvia tarjolle Huonoa seksiä-lehteä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10407.0.html) varten. Viimeistään vaikka sitten kun on häpykarvat kasvaneet ja siitä seksistä on muitakin kokemuksia ku internetissä nähdyt videoklipit.
Kuti (http://www.kutikuti.com/html/kuti.html) meinas kans unohtua. Ja Glömp (http://www.boingbeing.com/).
Kyllä näitä piisaa.
-
Eikös GlömpX ollut viimeinen?
No, ToMu vaihtaa vain nimeä.
-
Ketä ne mangavihaajat oikein on? Me bedefiilit ollaan yleensä sitä mieltä että antaa kaikkien kukkien kukkia niin kauan kun ne piirretty hyvin ja tässä keskustelussa muutkin on esittänyt aika sovinnollisia näkemyksiä siitä että ei ole mitään yhtä oikeaa tyyliä. Nythän tosin monet kaipailee uutta Kekkosta, se tekisi meidän laiskanpulskealle kulttuurielämälle gutaa. Yksi ainoa virallinen taidekäsitys, valitse se tai niskalaukaus. Olisi ainakin jotain mitä vastaan kapinoida.
-
Itse asiassa minusta Suomessa on mangapiirtäjiä, jotka piirtävät mangaa tietämättään (mutta itse en aio sitä heille kertoa.) Vastaavasti monet, jotka ovat omineet mangan ulkonäön, tekevät todellisuudessa perinteistä eurooppalaista taidesarjakuvaa. Tiedättehän nämä kaksisivuiset impressionistiset jutut, joissa katsellaan taivaalle? Juuri ne.
Ei sikäli, että sellainen olisi mangallekaan vierasta, mutta jos niitä ajattelee kuvauksina välittämättä niiden piirrostekniikasta, niin asia käy selväksi.
Lista suomalaisista mangapiirtäjistä, joilla on kokemuksia siitä, että heidän töitään ei haluta julkaista missään, koska ne ovat sitä mangaa, on kuulemani mukaan aivan riittävän pitkä sekin.
Onhan niitäkin olemassa, jotka tekevät ihan tietoisestikin mangamaisia paneelijakoja ja graafista tyyliä, mutta just Finnmangan kohdalla on aina tullut ihmeteltyä, miten jotkut voi edes luulla mangaksi sen takia, että ne ovat graafiseltaan tyyliltään mangaa (tai ne, jotka luulevat mangan olevan silmien muodosta kiinni). Esmes Tubbsin juttu FM 2:ssa oli aika tiivis panelointi mangaksi, mikä ei tietenkään ole mikään paha asia, mutta tyylipuhtaasta mangasta siinä kohdalla on paha puhua. Se vain on just pistänyt silmään, että aina jaksetaan valittaa sitä mangamaisuudesta juuri sen graafisuuden takia, mutta ei ota huomioon, että sarjakuva on muutakin kuin pelkkää piirrosjäljen tiirailua.
Toisaltaan, minä olen niin armoton Ross Campbell-fani ja ei todellakaan haittaa, jos nää tiivisti kerrotut genret ottaisivat hieman enemmän sitä mangamaista tunnelmoimista sarjakuviinsa. Omalla tyylillään tietenkin. :B
-
Ketä ne mangavihaajat oikein on?
Suomimangavihaajat ainakin löytyvät suurelta osin mangaharrastajien nuoremmasta päästä.
edit: No okei, tarkennetaan. PSEUDOvihaajat. Harrastepohjainen suomimanga, esimerkiksi Finnmanga, ei välttämättä aiheuta kummoisia agressioita.
-
Jos ihan ketjun aiheesta... niin sanoisin että suomimangan vihaajia tuskin löytyy kovin paljon kustantajista ja julkaisijoista. Hyvä sarjakuva kyllä löytää julkaisijansa, tosin sillä ehdolla että se on paketoitu kustantajan kannalta järkeväksi kokonaisuudeksi. Siis sivumittaan aikakauslehteen, strippipinkaksi tai kirjan pituiseksi.
Muodosta jos vielä puhutaan, niin meillähän ei ole julkaisua johon voisi tehdä/tarjota japanilaismallista jatkojuttua (oli tyyli mikä hyvänsä). Meillä ei myöskään taida olla yhtään säännöllisesti ilmestyvää mangatyylistä sarjaa lehdessä joka maksaisi tekijälle niin paljon että tekijä voisi sen perusteella tituleerata itseään ammattilaiseksi. Ilmestyneekö missään maakuntalehdessä enää mangatyylistä strippisarjaakaan?
Kyllä tämä muna-kana-asetelma, jossa ei ole julkaisijaa kun ei ole tekijää eikä ole tekijää koska ei ole julkaisijaa on aika tuttu suomisarjakuvan takavuosilta. Sarjat ja tekijät kilpailevat ulkomaalaisten huippujen kanssa ja ammatillinen kehittyminen on vaikeaa, lähes mahdotonta ellei joku (kustantaja) osoita aloittelevalle tekijälle arvostustaan myös taloudellisesti. Osittain tämä menee nyt päällekkäin palkkiokeskustelun kanssa, mutta menköön.
Onko kuitenkin niin että ns. mangabuumista huolimatta kotimaisille tekeleille ei löydy juuri ostajia? Vai miten muuten on selitettävissä Finnmangan hissuttelu ja floppi kioskilevityksessä. Siitä ei näytä ikinä tulevan omakustannetta kummempaa. Onko syy kustantajassa (markkinoinnissa, jakelussa, riskinoton puutteessa), päätoimittajassa, materiaalissa vai kohdeyleisössä?
Hyviä omakustantelijoita ei ikinä ole liikaa, joten sellaisen näkyvyys kyllä voittaa Finnmangan. Vielä enemmän näkyvyyttä tietty saa netissä.
Hyvältä omakustantajalta vaaditaan aika paljon, muutakin kuin yritystä maksimoida näkyvyys. :)
-
Henkkoht odotan kovasti mitä Maarian uudesta omakustanneprojektista (http://amph.nipponfever.net/phantomland/) tulee. Kenties hän uskaltaa jossain välissä tarjota sitä kustantajillekin...
-
Henkkoht odotan kovasti mitä Maarian uudesta omakustanneprojektista (http://amph.nipponfever.net/phantomland/) tulee. Kenties hän uskaltaa jossain välissä tarjota sitä kustantajillekin...
Perinteisellä mangaomakustanteiden hinnoittelumallilla tuon 50 sivun hinnaksi tulee varmaankin jotakin 20 ja 30 euron väliltä. :) No, toivottavasti ei kumminkaan.
-
Omakustanteiden järkevistä hinnoista mitään tietämättömällä ensikertalaisella saattaisi niin ollakin.
-
Kaltsun listasta pitäisi kyllä tehdä oma ketju.
-
Onko kuitenkin niin että ns. mangabuumista huolimatta kotimaisille tekeleille ei löydy juuri ostajia? Vai miten muuten on selitettävissä Finnmangan hissuttelu ja floppi kioskilevityksessä. Siitä ei näytä ikinä tulevan omakustannetta kummempaa. Onko syy kustantajassa (markkinoinnissa, jakelussa, riskinoton puutteessa), päätoimittajassa, materiaalissa vai kohdeyleisössä?
Ehkä se ei vain kiinnosta lukijoita. Syy voi olla siinä että Finnmangan sarjat nähdään vain fanitöinä, jolloin sillä ei ole juuri mahdollisuuksia kilpailla isojen, oikeiden nimikkeiden kanssa. Tai en tiedä. Faktahan on, että suurin osa tekijöistä on vielä aloittelijoita, ja harrastajajulkaisut ovat, no, harrastajajulkaisuja. Pienet piirit niitä lukevat ja tukevat, mutta kaupallisuuteen on vielä matkaa.
Itse luulen ettei suomalaisella mangalla ole tällä hetkellä juuri mahdollisuuksia päästä suosituksi, tuntuu siltä ettei se ole lukijoiden kannalta siitä mielenkiintoisimmasta päästä. Sinänsä typerää jos tekijän kotimaa tekee sarjakuvasta ei-mielenkiintoisen, mutta suurin syy taitaa olla kuitenkin harrastelijamaisuudessa. Piireistä tutun fanin töitä voi myös olla hankala nähdä samalla tavalla kuin tuntemattomamman tekijän tuontisarjakuvaa.
No en tiedä, nämä ovat vain ajatuksia. En tiedä onko niissä mitään järkeä.
Henkkoht odotan kovasti mitä Maarian uudesta omakustanneprojektista (http://amph.nipponfever.net/phantomland/) tulee. Kenties hän uskaltaa jossain välissä tarjota sitä kustantajillekin...
Toivottavasti uskaltaa. Maarian töillä olisi ehkä mahdollisuuksiakin päästä läpi, sen verran ammattimaista jälkeä hän tekee.
-
Kaltsun listasta pitäisi kyllä tehdä oma ketju.
Ei pitäisi. :) Aiheesta on Kvaakissa kokonainen oma alue: Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/board,19.0.html). Se että aiheesta keskustellaan nyt täällä "mangapuolella" on poikkeus, joka lunastaa paikkansa korkeintaan sillä että pysytään aiheessa (suomi)manga. ...Ja sillä että tätä kautta ehkä joku joka ei seuraa Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/board,19.0.html) -aluetta, alkaa kiinnostua aiheesta.
Toivottavasti uskaltaa. Maarian töillä olisi ehkä mahdollisuuksiakin päästä läpi, sen verran ammattimaista jälkeä hän tekee.
Anteeksi kyynisyyteni, mutta 50 sivun mangapokkari ei välttämättä ole kustantajan näkökulmasta kovin houkutteleva/kannattava tuote. Toisin kuin vaikka 150 tai 200 sivun pokkari.
-
Tuskinpa tuo tarina nyt yksilukuiseksi jää.
-
Anteeksi kyynisyyteni, mutta 50 sivun mangapokkari ei välttämättä ole kustantajan näkökulmasta kovin houkutteleva/kannattava tuote. Toisin kuin vaikka 150 tai 200 sivun pokkari.
No, ainakin Maaria voi olla kustantajien kannalta kiinnostava tekijä.
-
Ehkä se ei vain kiinnosta lukijoita. Syy voi olla siinä että Finnmangan sarjat nähdään vain fanitöinä, jolloin sillä ei ole juuri mahdollisuuksia kilpailla isojen, oikeiden nimikkeiden kanssa. Tai en tiedä. Faktahan on, että suurin osa tekijöistä on vielä aloittelijoita, ja harrastajajulkaisut ovat, no, harrastajajulkaisuja. Pienet piirit niitä lukevat ja tukevat, mutta kaupallisuuteen on vielä matkaa.
Yksi iso juttu on myös se, että ns. isot, oikeat nimikkeet ovat sarjoja. Vaikka kahdeksan sivun tarina olisi kuinka kivasti piirretty ja suorastaan nerokas, sitä ei löydetä. Ja vaikka löydettäisiinkin, se luetaan kerran, pari ja se siitä.
-
Yksi iso juttu on myös se, että ns. isot, oikeat nimikkeet ovat sarjoja. Vaikka kahdeksan sivun tarina olisi kuinka kivasti piirretty ja suorastaan nerokas, sitä ei löydetä. Ja vaikka löydettäisiinkin, se luetaan kerran, pari ja se siitä.
Totta, ja sitäpaitsi sarjan ilmestysnopeus vaikuttanee asiaan sekin. Näin pienillä markkinoilla on vaikeaa tuottaa sarjaa siihen tahtiin ettei osa lukijoista ennättäisi väsähtää matkan varrella...
-
Totta, ja sitäpaitsi sarjan ilmestysnopeus vaikuttanee asiaan sekin. Näin pienillä markkinoilla on vaikeaa tuottaa sarjaa siihen tahtiin ettei osa lukijoista ennättäisi väsähtää matkan varrella...
Enemmän laatua, niin ei tarvitse niin paljon määrää. Enemmän Yotsubatoja, vähemmän Inujaskaa. Ja kakkosalbumi jo puolittain valmiiksi piirrettynä siinä vaiheessa kun ensimmäinen julkaistaan.
Tätä ohjenuoraa kun seuraa niin se on helppoa kuin heinänteko.
-
Enemmän laatua, niin ei tarvitse niin paljon määrää. Enemmän Yotsubatoja, vähemmän Inujaskaa. Ja kakkosalbumi jo puolittain valmiiksi piirrettynä siinä vaiheessa kun ensimmäinen julkaistaan.
Tätä ohjenuoraa kun seuraa niin se on helppoa kuin heinänteko.
Viikatteen käyttöä kokeilleena voin sanoa, että tarkoitat siis hemmetin vaikeaa ;D (sori, en voinut vastustaa kiusausta).
En nyt kutsuisi Yotsubaa lyhyeksi sarjaksi (kaikki on Inujaskaan ja Dragonballiin verrattuna lyhyttä), mutta luonnollisestikin olet aivan oikeassa siinä että pari osaa kannattaa olla valmiina takataskussa jo ensimmäistä julkaistaessa.
-
Joo totta, Suomessa ei tosiaan ole yhtäkään säännöllisesti ilmestyvää sarjaa jossa julkaisuväli olisi alle vuoden. Mangaa taas tulee melkein kuukausittain ja Japanissa sitä tiputellaan lukijoille luku luvulta. No, mutta voihan yksittäinenkin kirja saada faneja.
-
Jos ihan ketjun aiheesta... niin sanoisin että suomimangan vihaajia tuskin löytyy kovin paljon kustantajista ja julkaisijoista. Hyvä sarjakuva kyllä löytää julkaisijansa, tosin sillä ehdolla että se on paketoitu kustantajan kannalta järkeväksi kokonaisuudeksi. Siis sivumittaan aikakauslehteen, strippipinkaksi tai kirjan pituiseksi.
Niin tässä keskustelussa mangan manguus näyttää korostuneen mangan sarjakuvuuden kustannuksella.
Jos miettii millaista sarjakuvaa Suomessa on menestyksekkäästi julkaistu, niin periaatteessa kait historiallista sarjakuvaa Akashi-Zilliacus salaliitosta tai Tornatorin sotaretkestä voisi perustellusti japanilaishenkiseen tyyliin piirrettynä koittaa jollekin revontulelle tyrkyttää. Tai haluaisko joku avustaa hevostyttöjen mangakorkkarin (http://www.kolumbus.fi/jik/mangakork_sivu.gif) parissa?;)
Eli onko ongelma oikeasti siinä, että mangatyyliin tuotettu kotimainen sarjakuva ei myy, vai olisiko meillä vain rajalliset markkinat ihmissuhdeongelmaisista pikkuhousujaan taikavoimien tahtiin vilkuttelevista jättirobotteja ohjaavista koulutytöistä kertoville tarinoille.
Onko kuitenkin niin että ns. mangabuumista huolimatta kotimaisille tekeleille ei löydy juuri ostajia? Vai miten muuten on selitettävissä Finnmangan hissuttelu ja floppi kioskilevityksessä.
Saattaa olla myöskin lajityypin (antologia) ongelma. Eihän Jysäyskään pitkään sinnitellyt.
-
Saattaa olla myöskin lajityypin (antologia) ongelma. Eihän Jysäyakään pitkään sinnitellyt.
Paljon mahdollista. Jostain kumman syystä antologiat eivät oikein jaksa innostaa, mikä on mielestäni varsin outoa, koska ne ovat näppärä ja halpa tapa seurata useampaa sarjaa. Täällä Ruotsissa manga-antologia (joka siis sisälsi japanilaista kamaa, ei täällä tuotettua) Mangamania lopahti sekin aika lyhyeen. Tilalle perustettu Shoujo Star porskuttaa vielä toistaiseksi.
Omasta puolestani voin sanoa, että haluaisin vielä hamassa tulevaisuudessa piirtää verta, väkivaltaa ja raavaita uroita japanilaisella tyylillä, kunhan saan nämä koulukuviot pois alta ;-)
Jukka: Ihqu mangakorkkari *tahtoo* ;D
-
Mä ostan kaikennäköistä kotimaista sarjakuvaa, mitä saa käsin hypistellessä ostaa. Silti jäi Finnmanga (divarin) hyllylle, otin sen jo hyppysiini, mutta totesin, että ei vittu, ei tää VOI olla mun juttu.
Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että tohon tyyliin piirtäminen herättää syviä tunteita. Mulla on sillai tosi avoin kaikkien kukkien kasvamisen hyväksyvä suhtautuminen, mutta jos joku oikeasti ihmettelee, miksi jokin asia ei myy, niin asiallisia huomautuksia tästä varmaan hyväksytään? Kyllä mulla ainakin kytee ihan sellanen syvältä alitajunnasta kumpuava epäluulo, että nyt tehdään mangaa mangan takia eikä luettavaa sarjakuvaa. Jos joku piirtäis ihan vaan sarjakuvaa, ja se tavalla tai toisella, paljon tai vähän, näyttäis mangavaikutteiselta, olis se ihan OK, jos pointti on siinä, että tässä on sarjakuva, osta, eikä siinä, että tässä on nyt sitä mangaa, tykkäät siitä koska se on mangaa. Siis jos jo lehden nimessä on Manga, niin se olis vähän sama kuin ostaisin CD:n jossa on pelkästään Paranoid-covereita.
Enkä tässä tosiaan lähde haukkumaan kenenkään omaa juttua, vaan itseanikin huvitti tapahtumaketju - "Heei, suomalaista sarjakuvaa, ostan" ja sitten tulikin se seinä vastaan. Mummielestä se oli kauhean mielenkiintoista!
-
Paljon mahdollista. Jostain kumman syystä antologiat eivät oikein jaksa innostaa, mikä on mielestäni varsin outoa, koska ne ovat näppärä ja halpa tapa seurata useampaa sarjaa.
Japanissahan Shonen Sundayt sun muut ovat (kun kerran on niin tuhottomasti materiaalia ja piirtäjiä tarjolla) erikoistuneet tiettyihin genreihin, kun taas meikäläisissä antologioissa on shounenia, sohjoa, furrya, mechoja, realistisia samuraitarinoita ja chibejä samassa setissä, enkä tiedä kovin monta mangaa lukevaa joka seuraisi kaikkia noita genrejä. Itsekin saan paiseita koirafurrysta ja taikatytöistä.
OK, jos pointti on siinä, että tässä on sarjakuva, osta, eikä siinä, että tässä on nyt sitä mangaa, tykkäät siitä koska se on mangaa. Siis jos jo lehden nimessä on Manga, niin se olis vähän sama kuin ostaisin CD:n jossa on pelkästään Paranoid-covereita.
Pätevä pointti. Kuinka moni ostaisi levyn jossa lukisi vain Suomirockia, miltei täysin tuntemattomilta artisteilta?
-
Eli onko ongelma oikeasti siinä, että mangatyyliin tuotettu kotimainen sarjakuva ei myy, vai olisiko meillä vain rajalliset markkinat ihmissuhdeongelmaisista pikkuhousujaan taikavoimien tahtiin vilkuttelevista jättirobotteja ohjaavista koulutytöistä kertoville tarinoille.
Pakko kyllä myöntää että mieleen ei tule yhtään tällaista mangatyyliin tehtyä kotimaista sarjakuvaa. Menikö minulta nyt jotain ohi?
Kyllä mulla ainakin kytee ihan sellanen syvältä alitajunnasta kumpuava epäluulo, että nyt tehdään mangaa mangan takia eikä luettavaa sarjakuvaa.
Sehän siinä vähän onkin että ne lapsoset jotka Finnmangaan piirtävät eivät yleensä ole sarjakuvasta innostuneet ennen kuin törmäsivät mangaan - minkä vuoksi toki enemmän ja monipuolisemmin sarjakuvaa lukeneiden silmiin pistävät kaikkein helpoimmin silmään juuri ne osaamisen puutteet, jotka liittyvät juurikin yleiseen sarjakuvakerrontaan. Sellasia kun siellä tuppaa olemaan keskimäärin paljon.
Mutta enpä sanoisi että se olisi "mangan piirtämistä mangan vuoksi." Se on vain sitä että muu kuin manga ei tekijää kiinnosta, joten omiin töihin on on otettu vaikutteita pelkästään siitä suunnasta.
-
Joo, en missään nimessä väitäkään, että Finnmanga tai muut vastaavat olis oikeasti pelkästään mangaa mangan takia. Tuon vaan esille sen tosiasian, että kyllä se näin mangaan täysin neutraalisti suhtautuvan silmään vaikuttaa teini-ikäisten muotivirtausten seuraamiselta ja siten paljon normaalia pienlehtiä vähemmän vakavasti otettavammalta. Siis jos joku tosisaan miettii taloudellisia seikkoja.
Sinänsä sääli, koska mulla ei riitä pokka lukea taidesarjakuvaa tai feministisarjakuvaa tai ihmissuhdesarjakuvaa heikoista ihmisistä. Tommonen geneerinen antologia olis just hyvää kamaa mun kouraani.
Näistä asioista on vaikea päästä irtikään. Jos julkaisun määrävää kriteeri on mangatyylisyys geneerisesti ja (vissiin?) ensisijaisesti visuaalisesti, on se tuomittu olemaan marginaalissa.
-
Tuon vaan esille sen tosiasian, että kyllä se näin mangaan täysin neutraalisti suhtautuvan silmään vaikuttaa teini-ikäisten muotivirtausten seuraamiselta ja siten paljon normaalia pienlehtiä vähemmän vakavasti otettavammalta.
Minulla on ollut jo pitkään olo että asia on näin, mutta en oikein ole osannut selittää asiaa järkevästi. Monesta suunnasta on kuullut ettei mangavaikutteista tekijää oikein oteta vakavasti. Ja myös että kaikki mangavaikutteiset tekijät ovat helposti ns samalla viivalla, olivat sitten aloittelevia harrastajia tai pitempään tehneitä.
Suhtautuminen ei välttämättä edes ole negatiivista... mutta sarjakuvat eivät vain herätä kummoistakaan mielenkiintoa. Liekö sitten syynä että sitä THE alpparia ei ole vielä tullut markkinoille, tai siinä että tekijät ovat suurelta osin aloittelijoita. Suomimanga ehkä ainakin toistaiseksi pysyy marginaalisena pienten piirien juttuna, eikä se marginaalisuuskaan nyt ole automaattisesti negatiivista, mutta jos kaupalliseen julkaisuun yrittää niin voipi olla hankalaa.
-
Suhtautuminen ei välttämättä edes ole negatiivista... mutta sarjakuvat eivät vain herätä kummoistakaan mielenkiintoa. Liekö sitten syynä että sitä THE alpparia ei ole vielä tullut markkinoille, tai siinä että tekijät ovat suurelta osin aloittelijoita.
Niin.. eihän mangakaan ole kehittynyt Japanin kokoisessa tyhjiössä, vaan vaikutteita on otettu lännestä. Tezuka otti Disneyltä ja Miyazaki ja Otomo Moebiukselta..
-
Jostain kumman syystä antologiat eivät oikein jaksa innostaa, mikä on mielestäni varsin outoa, koska ne ovat näppärä ja halpa tapa seurata useampaa sarjaa.
Osasyynä tuollaiseen (ainakin itsellä) saattaa olla se että paksummissa antologioissa yleensä 80% on asiaa joka ei välttämättä kiinnosta tippaakaan tai jota ei tosissaan halua lukea (ellei ihmettä tapahdu), ja jo sellaisen lainaaminen kirjastosta tuntuu ikävältä koska se pitää lukea saadakseen selville mistä siinä tykkää ja huonompi juttu jos siinä ei tykkääkään mistään. Tai se että tiedät tykkääväsi yhdestä sarjasta siinä mutta joudut maksamaan niistä kaikista muista myös. Se ainakin nostaa kynnystä jos ei muuta. Japanissa asia on luutavasti eri, siellähän kuitenkin myydään kys. opuksia varsin halvalla.
Minulla on ollut jo pitkään olo että asia on näin, mutta en oikein ole osannut selittää asiaa järkevästi. Monesta suunnasta on kuullut ettei mangavaikutteista tekijää oikein oteta vakavasti. Ja myös että kaikki mangavaikutteiset tekijät ovat helposti ns samalla viivalla, olivat sitten aloittelevia harrastajia tai pitempään tehneitä.
Suhtautuminen ei välttämättä edes ole negatiivista... mutta sarjakuvat eivät vain herätä kummoistakaan mielenkiintoa.
Sama juttu. Tämä on luultavasti vain vanhan kierrätystä mutta tuota voisi melkein verrata "puhuva nelijalkainen koira" syndroomaan, eli tiedetysti monet piirtäjänalut tykkäävät piirtää puhuvia koiria, ja 90% eeppisistä koirasarjakuvista on tunnetusti sontaa tavalla tai toisella, jos itse teet sarjakuvaa missä on puhuvia eläimiä on turha olettaa että sitä juuri kukaan ottaisi sitä oikeasti vakavasti tai ennakkoluulottomasti ja kyynisimmät luultavasti skippaavat sen jo kokemuksen perusteella.
Toisaalta suomimangan suhteen ei julkaisijat nyt välttämättä ole pahemmin murtaneet tätä käsitystä... köh köh.
-
Sama juttu. Tämä on luultavasti vain vanhan kierrätystä mutta tuota voisi melkein verrata "puhuva nelijalkainen koira" syndroomaan, eli tiedetysti monet piirtäjänalut tykkäävät piirtää puhuvia koiria, ja 90% eeppisistä koirasarjakuvista on tunnetusti sontaa tavalla tai toisella, jos itse teet sarjakuvaa missä on puhuvia eläimiä on turha olettaa että sitä juuri kukaan ottaisi sitä oikeasti vakavasti tai ennakkoluulottomasti ja kyynisimmät luultavasti skippaavat sen jo kokemuksen perusteella.
Toisaalta suomimangan suhteen ei julkaisijat nyt välttämättä ole pahemmin murtaneet tätä käsitystä... köh köh.
Aloittelevien sarjakuvantekijöiden jutut ovat harvemmin täysin originaaleja eikä oma jälki ole vielä kehittynyt. Mutta jotenkin mangan kanssa sillä ei tunnu vieläkään olevan väliä onko piirtäjällä jo se ns "oma tyyli", sillä jos vaikutteita on, se on mangaa. Pääseeköhän tästä sitten eroon vai pitääkö alkaa sanoa kaikille että "älkää piirtäkö mangaa jos haluatte että teistä tulee jotain". Ei tuntuisi oikealta ratkaisulta, mutta moni "mangapiirtäjä" on jo lähtenyt ottamaan pesäeroa mangaan. Ei sen pitäisi olla niin. Mutta jos ammattilaiseksi aikoo...
-
Osasyynä tuollaiseen (ainakin itsellä) saattaa olla se että paksummissa antologioissa yleensä 80% on asiaa joka ei välttämättä kiinnosta tippaakaan tai jota ei tosissaan halua lukea (ellei ihmettä tapahdu), ja jo sellaisen lainaaminen kirjastosta tuntuu ikävältä koska se pitää lukea saadakseen selville mistä siinä tykkää ja huonompi juttu jos siinä ei tykkääkään mistään. Tai se että tiedät tykkääväsi yhdestä sarjasta siinä mutta joudut maksamaan niistä kaikista muista myös. Se ainakin nostaa kynnystä jos ei muuta. Japanissa asia on luutavasti eri, siellähän kuitenkin myydään kys. opuksia varsin halvalla.
Ja nyt vuorossa jännässä sarjassa "Miksi LUKEA antologioita?"...
Mulla ainoa (no ainakin yksi) syy lukea antologioita on se että siellä on muutakin materiaalia kuin sitä mistä tietää tykkäävänsä. Tulee nähtyä uutta.
Toisessa jännässä sarjassa "Miksi JULKAISTA antologioita" voisi sen verran sanoa että se on kuitenkin kätevin tapa julkaista pidempiä juttua. Ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta että joku saa piirrettyä pari tuhatta sivuisen tarinansa valmiiksi.
Se 20 - 40 sivua kerralla on vielä mahdollista (joillekin) tehdä. Mutta se yksittäinen lehti ei kuitenkaan ole niin hirveesti halvempi kuin koota muutama sarja yhteen.
Kun siihen antologiaan vielä saa sen yhden sarjan jonka takia ihmiset oikeasti haluavat sen ostaa niin siinä sivussa pääsevät myös ne myös esille ja ehkä löytyy myös jossain vaiheessa joku toinen merkittävä sarja.
-
Täytyy tohon edelliseen lisätä että näin pienille (Suomen) markkinoille on paljon vaikeampi saada antologia pohjaista julkaisua toimimaan. Painokset pieniä ja muualta tulee valmimpaa.
Enemmän uskon siihen että täällä päin kannattaa ensin tehdä ne sarjakuvat siihen mediaan missä ei ole painokustannuksia (netti) ja sitten painaa niitä jotka on oikeasti sen arvoisia.
Edit: Siis alalle pyrkivillä...
-
Japanissahan Shonen Sundayt sun muut ovat (kun kerran on niin tuhottomasti materiaalia ja piirtäjiä tarjolla) erikoistuneet tiettyihin genreihin, kun taas meikäläisissä antologioissa on shounenia, sohjoa, furrya, mechoja, realistisia samuraitarinoita ja chibejä samassa setissä, enkä tiedä kovin monta mangaa lukevaa joka seuraisi kaikkia noita genrejä. Itsekin saan paiseita koirafurrysta ja taikatytöistä.
Suurimmat lehdet luokitellaan kohderyhmien, ei genrejen mukaan. Esim. Morning Weeklyssä julkaistaan niin samuraimangaa (Vagabond), kuin sota- (Zipang) kuin office lady -mangaakin (OL) ja Shonen Jumpissa on julkaistu suomennetuista sarjoista mm. Hiroshiman poikaa, Death Notea ja Dragon Ballia.
-
Jenkeissä toinen Vizin julkaisemista manga-antologialehdistä muuten laitettiin juuri nippuun (http://animelehti.fi/2009/05/20/viz-lopettaa-shojo-beat-lehden/). Heh, ja kun ajattelee että vielä puolenkymmentä vuotta sitten oltiin sillä mielellä liikkeellä että minkä tahansa shoujon julkaiseminen on kuin rahaa painaisi...
Vaikea uskoa että ainakaan tällaisessa maailmantaloudellisessa tilanteessa mikään Suomen kokoisen kielialueen kustantaja uskaltaisi lähteä tuollaiseen ruljanssiin mukaan, saati sitten muutenkaan. Mutta ainahan voi unelmoida.
-
Finnmangasta on kyllä pakko sanoa se, että olihan se nyt ihan kajahtanut idea laittaa lehtipistelevitykseen tämän tason kyvyttömien aloittelijoiden sarjoja, ja kuvitella, että ihmiset ostaisivat lehteä siinä kuin ammattilaisten töitäkin. Toisaalta samalla logiikalla se tuntuu Paunakin pelaavan...
Suurin osa Finnmangan sisällöstä on ollut niin heikkolahjaista jälkeä, ettei noita normaali-ihminen kehtaisi kaupitella edes monistenippuna sukulaisilleen. Ihmeellisesti on kuviteltu, että jos piirtää "manga"-tyyliä, niin mikä vain kukku täytyy kiinnostaa tuhansia lukijoita, kun tavallisesti aloittelevat piirtäjät järsivät alkuun sarjoja vuosia pöytälaatikkoon ja hieman kehitettyään tekevät sen pienen piirin omakustanteensa. Sen jälkeen voi sitten haaveilla pääsystä isompaan pienkustanteeseen ja ehkä sitten, kun tyyli on hiotunut ammattimaiseksi, niin tuhansia ihmisiä tavoittavaan julkaisukanavaan.
Nyt on menty perse edellä puuhun, mikä ilmentänee hyvin tätä nykyistä nuorisokulttuurimantraa "kaikki mulle ja heti".
Niin ja mainittakoon nyt vielä, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että suomalaiset piirtäjät toteuttavat juttujaan manga-tyyliin - kunhan he vain hallitsevat välineensä (laatuesimerkkinä vaikkapa kovasti diggailemani Oblivion High).
-
Kyllähän nyt manga-antologia, vaikka suomalaistenkin tekemä, menisi kaupaksi jos se sisältäisi yhden tietyn piirteen. Senhän nimittäin pitäisi olla yaoita! >:D
Sori. Oli pakko.
-
Ei pitäisi. :) Aiheesta on Kvaakissa kokonainen oma alue: Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/board,19.0.html).
Olen eri mieltä. Kyllä pitäisi. Tutkin tuota aluetta ja vaikuttaa melkoiselta sillisalaatilta. Mitään Kaltsun listan tapaistakaan ei tuolta löydy. Ja nimenomaan tuolla alueella pitäisi olla pysyvä ketju tyyliin "Minne voit lähettää sarjakuvasi julkaistavaksi".
-
Tässähän on lähinnä puhuttu siitä miten suomimangan kenttä on vasta lapsenkengissä, joten ammattimaiset tekijät ja julkaisukanavat puuttuvat. En nyt näe miksi se olisi syy vihata suomimangaa. ???
-
Ja nyt vuorossa jännässä sarjassa "Miksi LUKEA antologioita?"...
Mulla ainoa (no ainakin yksi) syy lukea antologioita on se että siellä on muutakin materiaalia kuin sitä mistä tietää tykkäävänsä. Tulee nähtyä uutta.
Suurinpiirtein sama homma, mutta valitettavasti perusyleisöltä tuota ei voi pyytää/odottaa.
Pääseeköhän tästä sitten eroon vai pitääkö alkaa sanoa kaikille että "älkää piirtäkö mangaa jos haluatte että teistä tulee jotain".
Ehkä sen pitäisi olla "älkää aloittako mangalla jos haluatte että teistä tulee jotain" :D
No ehkä kun nykyinen sukupolvi on kasvanut aikuiseksi ja lukenut mangaa siinä sivussa niin se osaa ottaa sitä myöhemminkin vastaan.
-
Ninpä nykypolvi kasvaa varmaan suvaitsevammaksi ja avoimemmaksi kuin tämän ajan piilopirteissä kasvaneet ahdasmieliset sarjakuvahörhöt ja keski-ikäiset "taitelijat".
Kvaakin mangakeskusteluissa on se outo piirre, että magnasta keskustelevat lähinnä sitä kaihtavat tahot, niinpä se aio lukijoiden keskustelu käydäänkin muissa saiteissa, eikä täällä.
Itse EN vastusta mitään sarjakuvaa, kuten moni täällä tekee, itse olen sitä mieltä että jokainen piirtäkööt sitä mitä haluaan eikä sarjakuvamaailmaan tarvita "virallista" sarjakuvaa toisn sanoen brezhneviläisyyttä ei tarvita Suomessa. Uskon jopa että Suomi-Mangan piirtäjillä on mahis tulevaisuudessa saada ulkomaistakin näkyvyyttä.
-
Kvaakin mangakeskusteluissa on se outo piirre, että magnasta keskustelevat lähinnä sitä kaihtavat tahot, niinpä se aio lukijoiden keskustelu käydäänkin muissa saiteissa, eikä täällä.
Itse asiassa en ole nähnyt suomimangasta keskustelua juuri missään. Tietty mangafoorumeilla on haukuttu alpparit jo valmiiksi ja ilmoitettu ettei "tällaisia yrityksiä tueta" (vai miten se meni). Harrastuksena saa kyllä piirtää ja siihen suhtaudutaan positiivisesti, mutta auta armias jos markkinoille ilmestyy jotain joltain "ulkopuoliselta" tekijältä. Loppujen lopuksi Kvaakissa on taidettu puhua aiheesta eniten, jopa asiallisesti. ;D
Ylipäätään pseudomangasta löytyy vähän keskustelua, ja sellaisen keskustelun löytäminen jossa joku ei nitisisi wannabemangasta on ollut hankalaa. No, Hollow Fieldsistä ei sentään kellään ole tainnut olla valittamista.
-
Finnmangasta on kyllä pakko sanoa se, että olihan se nyt ihan kajahtanut idea laittaa lehtipistelevitykseen tämän tason kyvyttömien aloittelijoiden sarjoja, ja kuvitella, että ihmiset ostaisivat lehteä siinä kuin ammattilaisten töitäkin.
Minusta tällaista rohkeutta tarvitaan enemmän. Aika oli täysin oikea ja ennakkoluulottoman röyhkeä hetkestä kiinni tarraaminen oli nappiveto julkaisijoilta.
Tekijöille Finnmanga on kokemuksena ja ikävienkin realiteettien kautta ensisilmäyksenä sarjakuvajulkaisuun liiketoimintana taatusti ollut arvokas. Paremman kuvan he ovat saaneet kuin ensikertalaiset takavuosien perinteisen omakustannesyhräämisen kautta.
Kustannuskenttä tarvitsee talleja, kuten Finnmanga, MKKEntertainment jne. Junnusarjassa ne jääkiekkoilijatkin aloittavat.
-
Minusta tällaista rohkeutta tarvitaan enemmän. Aika oli täysin oikea ja ennakkoluulottoman röyhkeä hetkestä kiinni tarraaminen oli nappiveto julkaisijoilta.
Tekijöille Finnmanga on kokemuksena ja ikävienkin realiteettien kautta ensisilmäyksenä sarjakuvajulkaisuun liiketoimintana taatusti ollut arvokas. Paremman kuvan he ovat saaneet kuin ensikertalaiset takavuosien perinteisen omakustannesyhräämisen kautta.
Kustannuskenttä tarvitsee talleja, kuten Finnmanga, MKKEntertainment jne. Junnusarjassa ne jääkiekkoilijatkin aloittavat.
Samaa mieltä. Jos jälki on vaatimatonta, sehän rohkaisee muitakin tarjoamaan. Ja silloin jälki paranee. Ne jotka ovat julkaisseet keskenkäynyttä, joutuvat treenaamaan. Lopulta kaikki voittaa.
Manganvihaajien vihaaminen lisää vihaamiskeskustelua viemään tilaa kehittämiskeskustelulta.
-
Samaa mieltä. Jos jälki on vaatimatonta, sehän rohkaisee muitakin tarjoamaan. Ja silloin jälki paranee. Ne jotka ovat julkaisseet keskenkäynyttä, joutuvat treenaamaan.
Tämä edellyttäisi että tekijät saavat myös palautetta töistään, että tietävät mitä on tehty väärin. Kuten sanottua, suomimangasta ei juuri puhuta (paitsi Kvaakissa :P) mutta Finnmangassa on tätä nykyä pieni kommenttiosio, jossa muutama ihminen antaa lyhyet kommentit lehdessä olleista sarjakuvista. Tässä on se hyvä puoli että palaute ehkä hyödyttää muitakin piirtäjiä. Toisaalta taas julkisessa kommenttiosiossa ei tunnu yhtä helpolta alkaa ruotia sarjoja, varsinkin kun tekijät eivät sitä ole itse pyytäneet.
-
Ja nyt vuorossa jännässä sarjassa "Miksi LUKEA antologioita?"...
Mulla ainoa (no ainakin yksi) syy lukea antologioita on se että siellä on muutakin materiaalia kuin sitä mistä tietää tykkäävänsä. Tulee nähtyä uutta.
Toisessa jännässä sarjassa "Miksi JULKAISTA antologioita" voisi sen verran sanoa että se on kuitenkin kätevin tapa julkaista pidempiä juttua. Ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta että joku saa piirrettyä pari tuhatta sivuisen tarinansa valmiiksi.
Se 20 - 40 sivua kerralla on vielä mahdollista (joillekin) tehdä. Mutta se yksittäinen lehti ei kuitenkaan ole niin hirveesti halvempi kuin koota muutama sarja yhteen.
Kuitenkin antologialla on se oma vakiintunut käsityksensä länsimaissa: teema, miljoona tekijää lyhyen sarjakuvan kanssa ja tadam, antologia-albumi.
Okei, pitkien sarjojen julkaisu on varmasti kätevintä noin, mutta kun mä en ainakaan koe meidän olevan sellaista kertakäyttökulttuurin kuluttajia, että ostaisi sen lehden, vaikka siinä olisikin se 90% sellaista materiaalia, joka ei oikeesti kiinnosta tippaakaan. Aika harvassa ovat he, jotka ostavat jotain tietyä lehteä sen takia, että siinä ilmestyy juuri se yksi sarjakuvastrippi, eikä muutoin ole kiinnostunut lehden sisällöstä tippaakaan. Onhan tämä raa'empi jaottelu, mutta älyänet pointtini.
Mitä Finnmangaan tulee, mun mielestä oli just kajahtanutta vetää se sieltä lehtipistemyynnistä pois, koska minähän en osta mitään lehteä, mitä en pysty kokonaan selaamaan. Onhan Finnmangassa ollut aika laidasta laitaan tuotantoa, monia hyväkin.
-
Mitä Finnmangaan tulee, mun mielestä oli just kajahtanutta vetää se sieltä lehtipistemyynnistä pois, koska minähän en osta mitään lehteä, mitä en pysty kokonaan selaamaan. Onhan Finnmangassa ollut aika laidasta laitaan tuotantoa, monia hyväkin.
Tuskin sitä Finnmangan puolesta on pois vedetty. Lehtipistemyynti on julmaa. Rautakirja voi jopa koittaa sanella lehtien sisältöjä. Pois tippuu raakasti jos ei myy.
Timo
-
Tuskin sitä Finnmangan puolesta on pois vedetty. Lehtipistemyynti on julmaa. Rautakirja voi jopa koittaa sanella lehtien sisältöjä. Pois tippuu raakasti jos ei myy.
Timo
Koon ainakin sanelevat. OH ykkönen ilmestyy Ärrälle heinäkuun lopussa ja siitä piti tehdä uusi pienempi painos joka täytti R-kirjan standardimittavaatimukset (eipä sillä, pääsin korjaamaan pahimpia rasterimokia ;D )
-
Pysykää topicissa, pliide.
Siirsin Raman postaukseen ja Oblivion Highiin liittyvän viestin sarjan omaan ketjuun (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9605.msg260460.html#msg260460).
Kuitenkin antologialla on se oma vakiintunut käsityksensä länsimaissa: teema, miljoona tekijää lyhyen sarjakuvan kanssa ja tadam, antologia-albumi.
Onko tuo kuitenkaan niin kauhean vakiintunut käsitys? Meillä on (euroopassa) paljon antologiota ilman teemaa ja varsinkin antologiamuotoisia lehtiä. Näkisin että teemallisuus on nuorehko, tosin yleistyvä piirre näissä. Tiedä sitten oliko se hyvä vai paha että Finnmangassa ei ole teemoja?
Noin yleisesti voisi sanoa, että sekä idässä että lännessä antologialehtiä yhdistää pikemminkin kohderyhmä- kuin teema-ajattelu. Julkaisuun kerätään siis sarjoja jotka miellyttävät sukupuoleltaan, iältään tai harrastuksiltaan yhteneväistä ostajakuntaa. Nyt kun fragmentoitumisen aikaa on eletty jo 10-20 vuotta on tälläisia riittävän isoja ja yhtenäisiä ostajakuntia yhä vaikeampi löytää. Manga/anime-skenekin on pirstoutunut tolkuttoman moneen alakulttuuriin.
Ai, niin...
Olen eri mieltä. Kyllä pitäisi. Tutkin tuota aluetta ja vaikuttaa melkoiselta sillisalaatilta. Mitään Kaltsun listan tapaistakaan ei tuolta löydy. Ja nimenomaan tuolla alueella pitäisi olla pysyvä ketju tyyliin "Minne voit lähettää sarjakuvasi julkaistavaksi".
Siellä on pysyvä ketju:
Sarjakuvia julkaisevia pienlehtiä? (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1665.0.html)
Kaikki ketjut eivät voi näkyä etusivulla johon mahtuu vain tietty määrä asiaa. Ketjujen nimet eivät (moderoinnista huolimatta) ole täysin yksiselitteisiä. Kuten aiemmin mainitsin, asiaa käsitellään alueella laajasti ja monessa ketjussa.
-
Lehtipistemyynti on julmaa. Rautakirja voi jopa koittaa sanella lehtien sisältöjä.
Miten niin "voi koittaa"?
Nuohan sanelee mitä sisältöä saa olla.
Jos ei kelpaa isoveljen sensuuri, voi myydä muualla.
Kun tuolta sanotaan "pyllistä!" niin ymmärtääkseni harvempi jättää laskematta housut nilkkoihin... ::)
-
Nuohan sanelee mitä sisältöä saa olla.
Jos ei kelpaa isoveljen sensuuri, voi myydä muualla.
Joo, on ymmärtääkseni täysin Rautakirjan vika, että kokonainen sukupolvi suomalaisia lapsia traumatisoitui, kun heidän metsästä löytämissä pornolehdissään ei ollut lainkaan suihinottoa – ellei kasaan nyt sattunut vanhempia, rivompia julkaisuja.
-
Ai, niin...Siellä on pysyvä ketju:
Sarjakuvia julkaisevia pienlehtiä? (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1665.0.html)
Kaikki ketjut eivät voi näkyä etusivulla johon mahtuu vain tietty määrä asiaa. Ketjujen nimet eivät (moderoinnista huolimatta) ole täysin yksiselitteisiä. Kuten aiemmin mainitsin, asiaa käsitellään alueella laajasti ja monessa ketjussa.
Pysyvällä ketjulla tarkoitan sellaista jossa on nuppineula eli ketju pysyy ensimmäisenä alueella. Esimerkiksi Julkaisusopimus-ketju on pysyvä. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/board,19.0.html) Tuossa ketjussa viimeinen viesti oli vuodelta 2004 eli se on hyvin syvällä, mistä sitä on vaikea löytää. Ketju vaikuttaa ihan hyvältä alulta, bookmarkkasin sen, mutta se pitäisi muuttaa pysyväksi että muutkin löytävät sen. Tai vielä parempaa, tehdä uusi, päivitetty pysyvä ketju jossa on lista pienlehdistä ja omakustanteista, joihin "kvaakkiitit" voivat lähettää sarjakuviaan. ;D
Kuten aiemmin mainitsin, asiaa käsitellään alueella laajasti ja monessa ketjussa.
Ketjuissa, jotka ovat hävinneet historian hämäriin. Selaamalla tai hakutoiminnolla ketju löytyy, mutta eikö näin tärkeän tiedon pitäisi olla tarjolla alueen etusivulla?
-
Onko tuo kuitenkaan niin kauhean vakiintunut käsitys? Meillä on (euroopassa) paljon antologiota ilman teemaa ja varsinkin antologiamuotoisia lehtiä. Näkisin että teemallisuus on nuorehko, tosin yleistyvä piirre näissä. Tiedä sitten oliko se hyvä vai paha että Finnmangassa ei ole teemoja?
Lähinnä ajattelin tätä tekijäkuvakulmasta Suomessa, koska ainakin pienlehtiosioilla on ollut jotenkin hirveästi tunkua näille teema-antologioille. Mikä sinänsä on ironista, koska se nyt välttämättäkin rajaa pois ihmisiä, jotka eivät keksi ko. teemaan sopivaa tarinaa, ja hyviä tekijöitä on vähän, valitettavasti, Suomen kokoon nähden.
-
Pysyvällä ketjulla tarkoitan sellaista jossa on nuppineula eli ketju pysyy ensimmäisenä alueella.
...tärkeän tiedon pitäisi olla tarjolla alueen etusivulla?
Ymmärrän pointtisi. Haluan kuitenkin huomauttaa että tärkeä on suhteellinen käsite. On myös niin, että niin kutsuttujen koontiketjujen tekeminen ja ylläpitäminen selkeyttäisi monien alueiden olemusta. Tätähän käsittääkseni ehdotit ja siitä on mutamaan otteeseen keskusteltu Ylläpidon puolella. Kukaan ei kuitenkaan viitsi käytännössä sellaista hommaa tehdä. :) Koska tämä keskustelu liittyy Kvaakin moderointiin, pyydän postaamaan Palaute & uudistukset (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/board,2.0.html) osioon. :)
Lähinnä ajattelin tätä tekijäkuvakulmasta Suomessa, koska ainakin pienlehtiosioilla on ollut jotenkin hirveästi tunkua näille teema-antologioille.
Onhan noita tehty. En nyt kuitenkaan sanoisi että olisi tunkua. :)
Mikä sinänsä on ironista, koska se nyt välttämättäkin rajaa pois ihmisiä, jotka eivät keksi ko. teemaan sopivaa tarinaa, ja hyviä tekijöitä on vähän, valitettavasti, Suomen kokoon nähden.
Voidaan ajatella myös niin että "hyvä tekijä" tekee hyvän jutun teemasta kuin teemasta. Kenties taustalla on ajatus siitä että teema rajaa julkaisun lukijan kannalta jotenkin yhtenäisemmäksi ja sitä kautta kiinnostavammaksi. Valitettavasti teema ei sinällään tuota laatua.
-
Lähinnä ajattelin tätä tekijäkuvakulmasta Suomessa, koska ainakin pienlehtiosioilla on ollut jotenkin hirveästi tunkua näille teema-antologioille. Mikä sinänsä on ironista, koska se nyt välttämättäkin rajaa pois ihmisiä, jotka eivät keksi ko. teemaan sopivaa tarinaa, ja hyviä tekijöitä on vähän, valitettavasti, Suomen kokoon nähden.
Itse olen kokenut että annettu teema pikemminkin helpottaa työtä: on jotain josta lähteä liikkeelle. Teemahan on vain suuntaa antava, loppujen lopuksi sitä voi varioida hyvinkin paljon. Uskoisin että joka suuntaan rönsyilevä sillisalaatti on lukijallekin vaikeammin omaksuttava ja lähestyttävä.
-
Itse olen kokenut että annettu teema pikemminkin helpottaa työtä: on jotain josta lähteä liikkeelle. Teemahan on vain suuntaa antava, loppujen lopuksi sitä voi varioida hyvinkin paljon. Uskoisin että joka suuntaan rönsyilevä sillisalaatti on lukijallekin vaikeammin omaksuttava ja lähestyttävä.
Tarkoitin siinä suhteessa, että kun tehdään teemasta, niin eikö se melkeinpä aina ole tehty silloin, kun on teema saatu? Siis, että se tarina tehdään antologiaa varten. Teemasta tekeminen on helpompaa kuin "mitä tahansa maan ja taivaan välillä", mutta kyllä siinä hieman pesäeroa tahtoo olla, onko se idea kytenyt jo jonkun aikaa päässä kuin että se olisi teemaa varten tehty. Kuten Reima totesi, hyvä tekijä tekee aiheesta kuin aiheesta hyvän ja tässä suhteessa ihmisiä tahtoo olla vähän: joko skipataan teema tai yritetään sitten väkisin vääntää, jos ei oikeasti keksi mitään.
En mie teema-antologioita ole vastaan, päinvastoin, mutta niissä on omat heikkoutensa sillisalaatteihin verrattuna. Kuin myös sillisalaateissakin.
-
Tarkoitin siinä suhteessa, että kun tehdään teemasta, niin eikö se melkeinpä aina ole tehty silloin, kun on teema saatu? Siis, että se tarina tehdään antologiaa varten.
Se on kyllä totta että valmiille sarjakuvalle, joka on liian lyhyt albumiksi, on todella hankala löytää juuri sopivaa antologiaa johon se sopisi. Eivät antologialehdetkään yleensä ole varsinaista sillisalaattia, vaan takaa löytyy aina jokin teema vaikka sarjakuvat muuten olisivat sekalainen seurakunta. Ja Suomi on niin pieni markkina-alue, ettei täällä tahdo menestyä edes yksi julkaisu, saati sitten monta jotka olisivat kaikki erikoistuneet tietylle lukijakunnalle. (Suomessa on varmaan mangaa lukeva mummokunta sitten kun täällä on markkinoita suomimangan ammattimaiseen julkaisuun, eivätkä nämä mummot ole tainneet edes syntyä vielä. :P)
-
Antologioista puheen ollen (http://search.japantimes.co.jp/rss/nn20090526i1.html)...
"If you have three or four interesting individual manga (out of the 10 or 20 that are typically carried), you buy that magazine, but if there is only one or two, you don't buy it. That's why children don't buy (comic) magazines," Nakano says.
-
Mietin hetken aikaa mihin ketjuun tämä oikeastaan kuuluisi, mutta kai tämä lienee sopivin. Olen miettinyt pseudomangan huonoa menestystä ja sitä miksei sitä missään noteerata, ja mistä tämä johtuu. Kyse lienee pitkälti siitä etteivät tekijät vain ole tarpeeksi kehittyneitä, kyllä, mutta vika ei voi olla vain siinä ettei kukaan pysty parempaan tai siinä että puristeille ei kelpaa halpa kopio.
Törmäsin Anime Expon artikkeliin viime kuulta jossa puhutaan aiheesta, voi olla että joku on siihen täällä jo viitannutkin: 7 Reasons Why OEL Manga Falters in the U.S. (http://manga.about.com/b/2009/07/13/anime-expo-2009-7-reasons-why-oel-manga-falters-in-the-u-s.htm)
Listattuja syitä ovat ettei piirtäjillä ole kunnon koulutusta toisin kuin Japanissa, Japanissa piirtäjät ahkeroivat enemmän, kotimainen on liian kallista tuontitavaraan verrattuna, piirtäjien valitsemat aiheet eivät ole mielenkiintoisia, kuvakerronta ei ole samanlaista kuin mangassa joten sitä ei ehkä pitäisi kutsua mangaksi, piirtäjät eivät ole sekä hyviä käsikirjoittajia että piirtäjiä, he eivät ole tarpeeksi kehittyneitä kun he saavat työnsä julki...
"The problem with OEL manga creators is that a lot of them aren’t artists. They’re manga fans who draw."
Noin kärjistettynä tilanne vaikutta hurjalta. Osa noista taitaa päteä täälläkin vaikka Suomen tilannetta ei voikaan rinnastaa USA:n tilanteeseen. Fakta on etteivät länsimaiset piirtäjät yleensä pysty keskittymään sarjakuviin samalla tavoin kuin Japanilaiset kollegansa, joten lienee selvää etteivät he pysty kilpailemaan kentällä - varsinkin kun potentiaalinen yleisö on tottunut mangan formaattiin ja julkaisutahtiin?
Onhan sarjakuva täällä perinteisesti ollut nappikauppaa, mutta tuntuu välillä siltä että pseudomanga jämähtää vielä helpommin harrastelijatasolle, ehkä koska se helposti käsitetään sellaiseksi ja piirtäjillä ei vain ole aikaa. Ja kun se potentiaalinen hittisarja sitten syntyy, riittääkö yleisöllä kiinnostus, kustantajalla raha ja piirtäjällä aika keskittyä työhönsä?
Vai ovatko olosuhteet (Suomessa) niin kurjat että hittejä ei edes pääse syntymään? Piirtäjä voi oppia harjoittelemalla ja taidekoulussa, mutta riittääkö sekään jos ei ole resursseja levittää töitä? Voiko kotimaisella sarjalla olla lainkaan samoja mahdollisuuksia kuin vastaavalla nimikkeellä jossain toisessa maassa? Mukana kun ovat vielä ulkomaisetkin pseudot kilpailemassa samoista apajista.
Miksi siis julkaista suomalaista mangaa?
(Helppo vastaus tuohon on kai "Mutku me halutaaaaan!" :P)
-
Fakta on etteivät länsimaiset piirtäjät yleensä pysty keskittymään sarjakuviin samalla tavoin kuin Japanilaiset kollegansa, joten lienee selvää etteivät he pysty kilpailemaan kentällä - varsinkin kun potentiaalinen yleisö on tottunut mangan formaattiin ja julkaisutahtiin?
Oletko miettinyt minkä takia myydyimmät kotimaiset sarjakuvat ovat suosituimpien sanomalehtistrippien kokoelma-albumeita ?
Koska niissä on laadukkaampaa sarjakuvaa. Niissä on laadukkaampaa sarjakuvaa, koska niitä tekevät ammattilaiset. Niitä tekevät ammattilaiset, koska niitä julkaistaan päivittäin lehdissä. Säännöllisesti lehdessä ilmestyvän sarjan tekijä saa työstään jatkuvaa palkkaa, kun taas pidempien sarjojen tekijä ei voi odottaa minkäänlaista kassavirtaa ennekuin julkaistavaa on kirjan verran ja kirja on julkaistu.
Käytännössä kaikki strippiä pidemmät tarinat meillä tehdään joko harrastelijapohjalta ( silloinkin kun tekijä on ammattitaiteilija ) tai velaksi kovalla yrittäjäriskillä. Jälkimmäisessä tapauksessa on kovat paineet saada työ nopeasti valmiiksi ja julkaistua, jotta rahaa alkaa tulla takaisin. Sen takia meillä tuppaa sarjakuva olemaan huitaistun näköistä ( koska se on kiireesti huitaistua ). Tai sitten julkaistaan kerran elämässä joku hirveän hieno 10 vuotta pöytälaatikkoon nyhrätty elämäntyö.
Vai ovatko olosuhteet (Suomessa) niin kurjat että hittejä ei edes pääse syntymään? Piirtäjä voi oppia harjoittelemalla ja taidekoulussa, mutta riittääkö sekään jos ei ole resursseja levittää töitä?
Mihinkäs niitä levität ? Paitsi omakustanteena. Ei meillä oikein ole kunnon "Poikain hyppyä", joka näytepaloja julkaisisi. Sanomalehteen vaan vitsisarjaa väännät. Tai sitten teet sotahistoriaa omakustanteena- sotahistoria myy.
Voiko kotimaisella sarjalla olla lainkaan samoja mahdollisuuksia kuin vastaavalla nimikkeellä jossain toisessa maassa? Mukana kun ovat vielä ulkomaisetkin pseudot kilpailemassa samoista apajista.
Ei ole helppoa meillä fumetisteillakaan. Akuankat ja mustanaamiot on aika kovia kilpailijoita. Paitsi että niihin on päässyt suomalaisia töihin. Meet Japaniin piirtään.
-
Oli sitten kysymys manga- aku ankka- tahi mustanaamio -tyylistä, niin teknisten vaatimusten ohella kysymys on mielestäni myös siitä, että kuinka moni tekijä haluaa palavasti kertoa hyvän tarinan vs. kuinka moni tekijä haluaa vain piirtää tietyllä tyylillä, tarinasta viis. Kumpi on tärkeämpää? Tarinan kertominen vai tekniikan esitteleminen?
Kuinka moni länsimaissa mangavaikutteisella tyylillä piirretty sarjakuva on jättänyt sellaisen fiiliksen, että tämä sarjakuva on tarinana niin loistava, että sen julkaiseminen mahdollisimman monella kielellä on kulttuuriteko? ( Tämä oli kysymys ilman taka-ajatuksia, kertokaa minulle, minua kiinnostaa nimittäin perkeleesti tällaiset tapaukset, johtuen osittain omasta lehmästä ojassa. )
-
ketjun aihe on pitkään ärsyttänyt allekirjoittanutta.
vaikka aura vastaa pätevästi itse itselleen
Listattuja syitä ovat ettei piirtäjillä ole kunnon koulutusta toisin kuin Japanissa, Japanissa piirtäjät ahkeroivat enemmän, kotimainen on liian kallista tuontitavaraan verrattuna, piirtäjien valitsemat aiheet eivät ole mielenkiintoisia, kuvakerronta ei ole samanlaista kuin mangassa joten sitä ei ehkä pitäisi kutsua mangaksi, piirtäjät eivät ole sekä hyviä käsikirjoittajia että piirtäjiä, he eivät ole tarpeeksi kehittyneitä kun he saavat työnsä julki...
Noin kärjistettynä tilanne vaikutta hurjalta. Osa noista taitaa päteä täälläkin vaikka Suomen tilannetta ei voikaan rinnastaa USA:n tilanteeseen. Fakta on etteivät länsimaiset piirtäjät yleensä pysty keskittymään sarjakuviin samalla tavoin kuin Japanilaiset kollegansa, joten lienee selvää etteivät he pysty kilpailemaan kentällä - varsinkin kun potentiaalinen yleisö on tottunut mangan formaattiin ja julkaisutahtiin?
tämä on myöntymistä(vaikka stereotypiassa totuuden hiven onkin). Isoimman ongelman sanoitkin: puristit.
tärkeämmin minusta vastasi Jukka Koivusaari:
Oletko miettinyt minkä takia myydyimmät kotimaiset sarjakuvat ovat suosituimpien sanomalehtistrippien kokoelma-albumeita ?
Koska niissä on laadukkaampaa sarjakuvaa. Niissä on laadukkaampaa sarjakuvaa, koska niitä tekevät ammattilaiset. Niitä tekevät ammattilaiset, koska niitä julkaistaan päivittäin lehdissä. Säännöllisesti lehdessä ilmestyvän sarjan tekijä saa työstään jatkuvaa palkkaa, kun taas pidempien sarjojen tekijä ei voi odottaa minkäänlaista kassavirtaa ennekuin julkaistavaa on kirjan verran ja kirja on julkaistu.
....
Mihinkäs niitä levität ? Paitsi omakustanteena. Ei meillä oikein ole kunnon "Poikain hyppyä", joka näytepaloja julkaisisi. Sanomalehteen vaan vitsisarjaa väännät. Tai sitten teet sotahistoriaa omakustanteena- sotahistoria myy.
Korostukset minun.
sarjakuvat ovat intohimo, mutta eivät kaikille.
Ammattilainen on ammattilainen.
Sarjakuvassa kuten muussa kuva ja kerrontataiteessa on toki harrastelijapuolella lahjakkaita amatöörejä.
Aivan sama kuin amatööri putkimies, on yksilöitä jotka ovat ammatillisella tasolla, mutta aivan samasta syystä kukaan ei hämmästy jos amatöörin jälki aiheuttaa vesivahingon.
Meillä vaan jostain syystä ammattilaisuus on kirosana. enkä nyt puhu vain sarjakuvapuolen "vain taide" siivestä.
ihan yhteiskunnassakin, duunari, käsityöläinen on kakkoskastia ja yritykset ja pyrkimykset moiseen käsitteeseen esitetään ehdotuksina prostituution laillistamiseen.
Tilanteen ollessa tämä ja kun siihen lisätään tuo levikki/julkaisutilanne:
Ilmanvalmista kaupallista rakennetta, ilman shonen Jumpia tai Shoujo lehteä ei synny vastaavaa tulosta kuin poikkeustapauksissa.
Fumetti ja BD, supersankarit, rikos ja muut tyylilajit ovat aivan saman ongelman edessä. Mangan harrastajilla ON jo ollut mm. mangamaani, Finnmanga ja hokuto Manga.
(Osa kuten Petri Hiltunen on vaan tehnyt materiaalia ja tarjonnut mm. Madiin conaniin yms.)
Nuo kotimaiset lehdet eivät vastaa shonen jumpia, mutta tänne näkyvätkin genrerajoittain vain ne menestystarinat.
Jos lännensarjiksesi ei ylitä bonellin kynnystä italiassa tai pottunokkasi dargaudin/BoDoïn portteja ranskassa ja supersankareitasi ei julkaista indyplanetikaan kustanatmoiden saati Diamondin tukun kautta...niin mikä sarjakuva? Oikeasti. Mikä sarjakuva?
JJ Naasille minun on vaikeampi vastata.
siihen jälkimmäiseen kysymykseen siis.
Vain hyvä tarina merkitsee. Tekniikkaa tarvitaan jotta sen voi tarinan kertoa, eikä sivuuttaa koska ei erota painovirheestä.
Mangavaikutteisuuden alku ja loppu on eri asia eri ihmisille. Toisten "mangakopsusarjis" ei ole sitä vaan vaikutteet ovat ligne clairia tai amerikkalaisesta ja manga on lainannut länsimaista siinä missä länsimaatkin sieltä.
Toisille Humberto Ramos on silkaa mangaa ja toisille ei.
hyvää sarjakuvaa on ja sellaista tulisi julkaista mahdollisimman laajasti.
Meillä on kotimaisiakin sarjakuvia/mangoja joiden soisi saavan laajan levikin maan rajojen ulkopuolella.
Mutta meillä kirjallisuus ja kuvataiteen tavoin on purettu kaikki tekijän elinkeinoa tukevat muodot paitsi apurahajärjestelmä joka sekin eittämättä saa jonkin tyhjän poliittisen koplauksen kautta niskalaukauksen, kunhan riittävän moni taiteilija ei enää olekaan verisukua ja asiaa ajaneiden yhteiskunnallisten tahojen tekohampaista loppuu se viimeinenkin voima ikenistä.
Fandom-työ on arvokasta, siitä tätäkin purkausta luetaan nyt, mutta se ei korvaa ammattimaista rakennetta.
Suomalaista mangaa , tai pseudoa-, tai hattivatti-(mitä kukakin etuliitteenä/terminä haluaa käyttää) eli sarjakuvaa tulee julkaista.
Ja BDtä ja ja ja.
Niin että se on elanto.
Nyt on aloitettava nyrkkipajoista ennen kuin saadaan "isoja" studioita ja brändejä.
Mutta joidenkin on oltava ne ensimmäiset.
-
Suomalaista mangaa , tai pseudoa-, tai hattivatti-(mitä kukakin etuliitteenä/terminä haluaa käyttää) eli sarjakuvaa tulee julkaista.
Ja BDtä ja ja ja.
Niin että se on elanto.
Nyt on aloitettava nyrkkipajoista ennen kuin saadaan "isoja" studioita ja brändejä.
Mutta joidenkin on oltava ne ensimmäiset.
Suomessa voi tehdä mitä vain, mutta suomeksi sitä ei kannata tehdä, jos haluat isoa tiimiä elättää.
Suomi on [sarjakuva-]kulttuurin kannalta kuoleva kieli. Stockmannin hyllyssäkin on jo englanninkielistä pikkulasten sarjakuvaa kun kotimaiset eivät näemmä enää kustanna edes hyllyn vertaa. Miltei kaikki meistä harrastajista lukevat englanniksi (tai muilla osaamillaan kielillä...) sen mitä lukevat, koska suomen kielellä tulee hyvin vähän mitään muuta kuin Disneytä.
Syykin julkaisun vähyyteen on selvä. Omakustanne myy täällä parhaimmillaan muutaman sata lehteä. Kaupallinen suurmenestys on varmaan noin 13 000. Siinä vaihteluväli levikille. Noilla määrillä ei todellakaan mitään suuria studioita voi elättää. Jopa kustantajan kulujen peittoon saaminen taitaa olla usein ongelma.
Toki voidaan pykästellä sarjakuvaa ja koettaa saada se esim. englanninkielisenä levitykseen, mutta se on enemmän kansainvälisen markkinointityön varassa kuin sarjakuvaosaamisen varassa. Kansainvälinen markkinointi on oikeasti vaikeaa, aikaavievää ja lopulta kallista.
Ainoa toivo olisi tehdä jotain sellaista, joka löisi kaiken tarjolla olevan laudalta. Mutta sellainen sarjakuvan harrypotter on huikean epätodennäköinen.
-
Suomessa voi tehdä mitä vain, mutta suomeksi sitä ei kannata tehdä, jos haluat isoa tiimiä elättää. Suomi on [sarjakuva-]kulttuurin kannalta kuoleva kieli. Stockmannin hyllyssäkin on jo englanninkielistä pikkulasten sarjakuvaa
Se on vaan v-un ikävää, jos missään niissä ei ole mitään suomalaista jäljellä, vaan yksinomaan kansainväliseksi pureskeltua ei-juuri-mitään. Vaikka kaikkihan se on kohta joka paikassa monokulttuuria. No on sentään Mammilä.
Timo
-
Se on vaan v-un ikävää, jos missään niissä ei ole mitään suomalaista jäljellä, vaan yksinomaan kansainväliseksi pureskeltua ei-juuri-mitään. Vaikka kaikkihan se on kohta joka paikassa monokulttuuria. No on sentään Mammilä.
Timo
Samaa mieltä.
Mutta näin tässä pääsi käymään.
Kun viihde (esim. pelit, iso osa elokuvista, tv-sarjoista ja pokkarikirjallisuudesta) on englanniksi, työ vaatii englantia jne. ...
Kulttuurin ei pitäisi niin seurata suosiota ja rahaa, mutta kun kulttuurin julkaiseminen on liiketoimintaa eikä mitään muuta...
-
Kun viihde (esim. pelit, iso osa elokuvista, tv-sarjoista ja pokkarikirjallisuudesta) on englanniksi, työ vaatii englantia jne. ...
Kulttuurin ei pitäisi niin seurata suosiota ja rahaa, mutta kun kulttuurin julkaiseminen on liiketoimintaa eikä mitään muuta...
Mutta jos sama tapahtuisi romaanikirjallisuuden kanssa? Kukaan ei käsittelisi kansallisia aiheita, ei omaa historiaamme yms?
Timo
-
Pahoittelut jos M-aihe ärsyttää joitakuita, mutta ajattelin jos tästä kuitenkin saisi keskustella mangaosastossa... Kvaak kun on ainoita paikkoja joissa näistä ylipäätään keskustellaan, pseudosta tai muista. (Mua tämä kiinnostaa, luonnollisesti kun itselläkin on oma lehmä ojassa, vaikka tarkennetaan nyt varmuuden vuoksi etten todella enää kuvittelekaan että musta tulis ammattilainen, toisin kuin joskus teininä kun suunnitelmat olivat niin kovin suuret.)
Ei se ole paha asia jättää sarjakuvia vain harrastukseksi, mutta ikävää että vaikuttaa siltä ettei Suomessa vain kannata mikään ja kaikki vähänkään luova on tuomittu harrastelijatasolle. Ainahan sitä voi kyllä unelmoida. ::) Lupaavia tekijöitä Suomesta kyllä löytyy, mutta eri asia onko heilläkään tulevaisuudessa sen kummoisempia mahdollisuuksia.
Kuinka moni länsimaissa mangavaikutteisella tyylillä piirretty sarjakuva on jättänyt sellaisen fiiliksen, että tämä sarjakuva on tarinana niin loistava, että sen julkaiseminen mahdollisimman monella kielellä on kulttuuriteko? ( Tämä oli kysymys ilman taka-ajatuksia, kertokaa minulle, minua kiinnostaa nimittäin perkeleesti tällaiset tapaukset, johtuen osittain omasta lehmästä ojassa. )
Tuohon on vaikea vastata, Ted Naifehilla on jonkin verran mangavaikutteita ja olen tykännyt hänen töistään (Courtney Crumrin) sekä Egmontin julkaisemasta The Dreamingista. Nimenomaan juonen takia, vaikka jälkimmäisessä pari asiaa ärsyttikin. Niin ja JP Ahoset ja Nääsit, lasketaankos niitä edes mangaksi? (Vaikka mangapuolelta löytyi kyllä joku joka laski)
Silti en osaa sanoa onko julkaistu mitään mangavaikutteista joka olisi ihan pakko saada julki mahdollisimman laajalti. Onhan se totta että moni "pseudo" on niitä "ihan kiva"-tapauksia jotka on mukava lukea mutta joita ilman voi kyllä elää. Kaikki oikeasti hyvät ovat omalla kohdalla löytyneet joko mangan tai "perinteisen" sarjakuvan puolelta.
Vaikka eihän sitä kaikkeen ole ehtinyt tai voinut tutustua, ja se mikä 12-vuotiaan mielestä on tajunnan räjäyttävä ei tämän ikäisen mielestä sitä enää ole.
-
Lasten kuvakirjoissa näkyy olevan nykyisin paljon mangatyylistä kuvitusta. Sieltä sitä voi elantoa repiä, jos sarjakuvana ei mene läpi.
Suomen historiaakin voi kuvata noin:
(http://www.info.fi/images/books/9525471047.jpg)
Japanilaisia hakkapeliittoja! ;D Noh, tuleehan kohta pian Nummisuutaritkin ankkoina.
Timo
-
Ovat ne ihan suomalaisia :),
no on on, mutta auttamatta tyyli vie mielen itämaille (ehkä se fiilis menee muutamassa vuodessa ohi - vika on minussa). Samuraihakkapeliitat ;D Banzai, hakkaa päälle!
Timo
-
no on on, mutta auttamatta tyyli vie mielen itämaille (ehkä se fiilis menee muutamassa vuodessa ohi - vika on minussa).
No, tuskinpa olet yksin fiiliksesi kanssa, aika monella pienikin M-tyyli assosioituu heti Japaniin. :P Vaikka eihän sen niin pitäisi mennä.
Ja sitten on vielä se hassu ongelma, joka mainittiin linkittämäni jutun kommenteissa, ja josta pienet mangafanit toivon mukaan kasvavat eroon. Nimittäin se, ettei manga oo oikeeta mangaa jos se ei ole tasan sillä tietyllä tavalla tehtyä. Siinä on kai taas yksi syy listaan miksi suurin osa pseudosta on mangafanien mielestä epämielenkiintoista - ja miksi suuri osa japanilaisestakin sarjakuvasta koetaan vääränlaisena. Sen takia sitä ei (ainakaan vielä) kannata länsimaihin juuri tuoda.
Kun on ne kuusetkin niin kamalia kun ne on suomalaisia tylsiä puita!!!11
-
Tuohon on vaikea vastata, Ted Naifehilla on jonkin verran mangavaikutteita ja olen tykännyt hänen töistään (Courtney Crumrin) sekä Egmontin julkaisemasta The Dreamingista. Nimenomaan juonen takia, vaikka jälkimmäisessä pari asiaa ärsyttikin. Niin ja JP Ahoset ja Nääsit, lasketaankos niitä edes mangaksi? (Vaikka mangapuolelta löytyi kyllä joku joka laski)
naifeh on mangavaikutteinen? Mit........?
Jos ne ovat mangavaikutteisia niin sitten komppaan...
-
naifeh on mangavaikutteinen? Mit........?
Jos ne ovat mangavaikutteisia niin sitten komppaan...
Varsinkin tyttöhahmoissa (Polly, Courtney) on ollut monien mielestä havaittavissa jonkin verran mangavaikutteisuutta, ja mikäli en erehdy, Naifehilla on lusikkansa myös mangasopassa joten siten ei ole ihme jos vaikutteita on.
Mutta eihän noita varsinaisesti "pseudomangaksi" voi kutsua. Siis jos ajatellaan että pseudo on mangakopiota. Näkisin vain hyvänä asiana jos piirtäjän jälki on omaperäistä (koska japanilaisen sarjakuvan kanssa lienee turha kilpailla). Mangafanit vain helposti valittavat jos sarja ei ole täsmälleen kuin mangaa... toisaalta taas valitetaan jos se on. Ehkä on vain hyvä jos pesäeroa on mahdollisimman paljon. ???
-
naifeh on mangavaikutteinen? Mit........?
Noh miksei - jossain määrin:
-
Toki tai Good neighbors (http://www.teenreads.com/reviews/9780439855624-excerpt.asp) how loathsome ja Machine ovat mangaa.
Naifeh Lambiekissa (http://lambiek.net/artists/n/naifeh_ted.htm)
sovitaan mangaksi.
-
Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään ammattimaisesti toimitettua sarjakuvalehteä, joka julkaisisi minkäänlaista kotimaista sarjakuvaa tai mangaa.
Egmontin Viivi ja Wagner -lehti?
-
Kun mangatekijöiden lehtiä on kadehdittu, eihän meillä ole ollut Finnmangan lisäksi yhtäkään säännöllisesti ilmestyvää julkaisua. Hokuto ja Mangamaani olivat molemmat yksittäisiä kilpailujulkaisuja vaikka pääsivätkin kiitettävästi levitykseen, Finnmanga taas on tarkoitettu lähinnä aloittelevimme tekijöille julkaisukanavaksi, ja vaikka se ilmestyykin suht säännöllisesti ei sitä saa enää lehtipisteistä. Eli se vastaa enemmän omakustannetta kuin kaupallista julkaisua vaikka onkin isomman yrityksen siiven alla.
Viivi & Wagner sekä Pikku-Fingerpori eroavat siinä että molemmat ovat esillä ja yleisessä jakelussa ja ilmestyvät säännöllisesti, eli siinä mielessä voisi sanoa että "perinteisellä" puolella asiat ovat jopa paremmin... Kunhan nyt nuo lehdet vain kannattaisivat eivätkä kokisi Jysäyksen kohtaloa.
Mutta onhan meillä Japan Pop ja Anime vaikka ne eivät sarjakuvajulkaisuja olekaan. Ne julkaisevat useamman sivun juttuja, mitä ei voi sanoa kovinkaan monesta lehdestä.
-
Vastaus tuohon otsikon kysymykseen: koska suomalaiset(kin) tekevät hyviä tarinoita mangavaikutteisella tyylillä. Esim. Olipa kerran sarjakuvaa (http://amina.sarjakuvablogit.com/2010/05/10/laadukasta-suomimangaa/) lukiessa tuli mieleen, että ainakin nimet Sadyna ja AvHelsink kannattaa painaa mieleen, sen verran laadukasta jälkeä pienlehteen oli saatu aikaan.
-
Juu, siis onhan Suomessa hemmetisti hyviä mangavaikutteisia piirtäjiä, pari jo ihan ammattitasoistakin. Veikkaisin silti että täällä vallitsee pieni epätasapaino: kaikki haluavat julkaista omaa mangaa mutta lukijakuntaa ei ole eikä julkaisupaikkojakaan liiemmälti. Lisäksi mangapirtäminen nähdään useasti harrastuksena eikä niinkään vakavasti otettavana.
Mutta ei kannata kuunnella wanhoja ja wäsyneitä, kyllä joku täälläkin voi varmasti menestyä, jos ei muuten niin lähtemällä ulkomaille.