Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Aku Ankka ja kumppanit => Aiheen aloitti: Justus - 01.04.2004 klo 09:01:13
-
Sanoma-WSOY aikoo lopettaa Suomen Aku Ankan kustantamisen. En tiedä syytä, ehkä syynä on Ankan pitkäaikanen levikin lasku. Aika ikävää, onhan sillä perinteitä.
-
Ja kestotilaajille loppuvuoden hyvitykseksi silliä ja kuravettä... :-X
-
Vaikka oikeasti lopetettaisiinkin, niin eipä se minua liikuttaisi kun en ole koskaan sitä varsinaisesti lukenutkaan.
-
Mie tykkään myös sillistä.
-
Minä jo ihmettelinkin että missä ne aprillipilat viipyy...ja tulihan se sieltä - niin että edes kerran huomasin enkä tuntenut oloani totaalisen stupidoksi ;D
-
Aivan liian ennalta arvatta pila ;D
Jos Aku lopetettaisiin niin arvatenkin Aku Ankka -lehti itse - tai Timo - olisi itse kertonut sen :P
-
Olisit nyt Justus yrittänyt edes tosissasi :D
Kuka tyhmä nyt munivan ankan paistaisi?
Ei niillä levikeillä Akua ihan heti lopeteta, jos eivät aivan hulluiksi ole ryhtyneet.
Yritys hyvä kymmenen.
-
Elkääs nyt, kuulkaas... totuus on aina tarua lähempänä. M. Eisneriä eivät sarjakuvat liikuta, hän voisi aivan hyvin lempata koko zydeemin pihalle. Euroopan Egmont-Disney puolestaan ei ole erityisen kiinnostunut uusista tekijöistä, pudottelee freelancerit pihalle ja pumppaa juttuja vanhoilta konkareilta.
Jonakin päivänä loppuu Aku Ankka, mutta toivottavasti kukaan meistä täällä tällä hetkellä kvaakattavista ei sitä päivää näe...
-
M. Eisneriä eivät sarjakuvat liikuta, hän voisi aivan hyvin lempata koko zydeemin pihalle.
En tiedä onko hra Eisnerillä mitään tekemistä koko sarjakuvapuolen kanssa millään muotoa, mutta minä olisin valmis uhraamaan Aku Ankka -lehden, jos sillä keinoin saisi Disney-yhtiön johdon uusiksi ja 2D-animaatioiden tuotannon takaisin.
(tiedän, ettei asioiden välillä ole mitään yhteyttä, että älkää turhaan vedelkö herneksiä nenäonteloihinne ;))
-
Sanoma-WSOY aikoo lopettaa Suomen Aku Ankan kustantamisen.
Hyvä muuten mutta jos se sanoma-WSOY edes kustantaisi akkaria...
-
Muuten hyvä veto mutta tarkistaisitko vielä faktasi siitä kuka sitä Aku Ankkaa kustantaa...
-
Argh menin lankaan.
Tai siis, kun huomasin tuon otsikon niin sydän pomppas kurkkuun..
Onneksi heti kun luin itse viesti, tajusin että A-HAA, aprillipäivänä lähetetty.
Ei saa pelotella, vieläkin hakkaa sydän niin vimmatusti.
-
Muuten hyvä veto mutta tarkistaisitko vielä faktasi siitä kuka sitä Aku Ankkaa kustantaa...
Sanoma Magazines Finland O.Y
-
Sanoma Magazines Finland O.Y
Joka on osa SanomaWSOY -konsernia.
Timo
-
Miksi siinä sitten lukee Finland??? Olen aina luullut että se kuuluu johonkin isoon kansainväliseen yhtiöön.Eipä ainakaan Akkarissa lukenut mitään WSOY:stä?!?!?
-
Helsinki Media oli kustantamon nimi jossain välissä vuosituhannen vaihteessa.
-
Ha, ha, ha! Säikähdin,
mutta kun näin päivämäärän,
jo olo helpottui.
Ei saa säikytellä! :D
-
Miksi siinä sitten lukee Finland??? Olen aina luullut että se kuuluu johonkin isoon kansainväliseen yhtiöön.
Se on iso kansainvälinen yhtiö. Yksi pohjoismaiden isoimmista. Ja suomalainen. Osti hollantilaisen VNU:n joitakin vuosia takaperin (joka kustantaa hollantilaista Ankkaa, hollantilaiset ankka-piirtäjät ovat siis periaatteessa meikäläisiä). SanomaWSOY omistaa myös palan suomalaista Egmontia.
Timo
-
Ei se akkarin lopetus niin ikävää ole. mangassa on mielestäni hienompaa seuraavat:
+++kuvat
++juoni
ja miinusta
-liian surullista joskus
--ei suomenneta kovin ahkerasti
-
Aika läpinäkyvä pila ;) Muistan muutama vuos sitten kun uskoin yhtä pilaa kvaakista... Pila oli että R-Kioskeilla myytäisiin jotain erikois aku numeroa :)
-
Aika läpinäkyvä pila ;) Muistan muutama vuos sitten kun uskoin yhtä pilaa kvaakista... Pila oli että R-Kioskeilla myytäisiin jotain erikois aku numeroa :)
Kirjamessuillakin kiersi torstaina huhu, että Akkarin osastolla jaetaan ilmaiseksi jotain uniikkia erikoismessuakkaria. Ankaksi osoittautui sekin...
-
Kirjamessuillakin kiersi torstaina huhu, että Akkarin osastolla jaetaan ilmaiseksi jotain uniikkia erikoismessuakkaria. Ankaksi osoittautui sekin...
Toisaalta, puolet tottakin.Akkarin osastolla kaksi suurta koria täynnä ammoin ilmestyneitä Aku Ankan ristikkolehtiä.Itse löysin koreista neljä erilaista.Korien tyhjettyä osaston naispuoliset neidot latasivat taas laarit täyteen.Iltapäivemmällä oli vaan tyhjät korit...
-
Toisaalta, puolet tottakin.Akkarin osastolla kaksi suurta koria täynnä ammoin ilmestyneitä Aku Ankan ristikkolehtiä.Itse löysin koreista neljä erilaista.Korien tyhjettyä osaston naispuoliset neidot latasivat taas laarit täyteen.Iltapäivemmällä oli vaan tyhjät korit...
Niin kyllä kaksi asiaa oli mennyt huhussa sekaisin. Itse löysin myös yhden puuttuvan ristikkolehden, silloin ei ollut kun kahtaa erilaista jaossa. Se erikoisakkarihan oli tietysti Tukkimies mitä myytiin Akateemisen osastolla.
-
Eipä haittaisi, vaikka tilaankin satunnaisesti määräaikaistilauksena jos sopivia kylkiäislahjuksia. P*skaahan uudet tarinat ovat jotain marco rotaa lukuunottamatta ja vanhojen tarinoiden uudet käännökset aivan karseita. Luotilaakson sheriffi tämän vuoden numerossa 7 vai 8 tai mitälie oli harvinainen poikkeus.
3-4 ruutuiset ja al taliaferrot ovat silti ihan hyviä mutta eivät syy olla lehden kestotilaaja mikä olisi nyt 100€ vuodessa. Hinta nousee ja taso laskee....
>:D
-
taso laskee....
Kuinka hiton hyvä sen on täytynyt aikoinaan olla, kun niin kauan kuin minä muistan, Aku Ankasta on toistettu samaa mantraa, kuinka ennen oli parempi.
Pääosin ei ollut.
Äitini tilasi muksuilleni lahjaksi Aku Ankan, ja ahkerin lukija sille on tähän mennessä ollut minä. Olen yllättynyt, kuinka laatu on suunnilleen sama kuin oman lapsuuteni akkareissa.
Sitä omassa lapsuudessa Aku Ankan lukukokemukseen liittyy paljon muutakin kuin lehden faktinen laatu. Tunne-elämykset ovat toisenlaisia kuin aikuisena.
Tokihan noissa on aivan jäätävän kauheita tarinoita, mutta niin niitä on kaikenikäisissä lehdissä, nyt kun niitä lukee. Tuntuu, että paikoin on ollut vahvempia kausia, paikoin heikompia, mutta pitkällä aikajänteellä laatu on minusta ollut suht tasainen
-
No, nykyisellään Aku Ankan paras materiaali on samaa kuin ennen, joten kai tuossa jotain perää on. Minne Heymansit ovat kadonneet? Vai ovatko?
-
Kuinka hiton hyvä sen on täytynyt aikoinaan olla, kun niin kauan kuin minä muistan, Aku Ankasta on toistettu samaa mantraa, kuinka ennen oli parempi.
Pääosin ei ollut.
Taso ei ole koko ajan laskenut(mielestäni) 197* luku ei mikään järin erikoinen, toki onhan sielläkin hyviä tarinoita lukuisia. 50&60 lukua olen jäävi kommentoimaan omistan niistä vain osan Barksin koottuja julkaisuja, en lehtiä.
1980-1989 sitten räjäytti pankin, Vuoden 1990 tai 1991 hujakoilla alkoi loiva lasku mutta jyrkkä alamäki tuli myöhemmin.
Ekstra minulle on tullut vain kymmenkunnan numeron verran joten otanta pieni mutta niiden perusteella vaikuttaisi olevan viikottaista akulaista parempi lehti.
-
- -
1980-1989 sitten räjäytti pankin, Vuoden 1990 tai 1991 hujakoilla alkoi loiva lasku mutta jyrkkä alamäki tuli myöhemmin.
- -
Mulle Ankronikka oli se viimeinen pisara, kun Akusta tehtiin pelkkä tärisevä pelkuri. Muutenkin politiikka näytti silloin muuttuvan sellaiseksi, että lehden ekaan tarinaan panostettiin ja loput oli kuraa.
-
Vanha selitys sille, miksi sarjakuvat muuttuvat huonommiksi, on se, että ennen lehti oli kallis ja ilmestyi harvoin ja sen piti kestää lukemista koko kuukausi seuraavaan numeroon saakka ja pitää yllä halu lukea lisää. Lisäksi siinä piti olla myös tasoja teineille ja aikuisille, koska näidenkin mielipide painoi lehden ostopäätöksessä.
Nykyään taas sarjakuvilla on kilpailijoita ja pelätään, että muut vievät voiton jos sarjiksia ei pidetä helppolukuisina ja nopeatempoisina. Minusta suurin huononnus surkeistakin 40 vuoden takaisista tarinoista nykypäivään on, ettei tarinoita enää uskalleta rakentaa vetämään alusta loppuun vaan ne koostetaan kohelluksesta ja lyhyistä gageista. Ajatuksena kai, että nykylapsi on lyhytjänteinen ja hylkää koko lehden jos tarinasta tippuu kun pitää tarkistaa sosiaalinen media vähintään kahden sivun välein.
Toinen tekijä on puhdas nostalgia ja siitä seuraava kolmas tekijä, että ihmiset hakevat sarjakuvista jotain, mistä itse ovat oppineet pitämään.
Itse esimerkiksi opin pitämään 50-60-lukujen italialaisesta tuotannosta sekä Barksista ja Goddfredsonista. Minusta Rosan tarinat ovat yksinkertaisesti vastenmielisiä, mutta tiedän, että useiden ellei useimpien mielestä hän on paras ankkapiirtäjä koskaan. Olen vain itse oppinut ankkasarjiksissa arvostamaan jonkun Barksin tai Carpin graafista sujuvuutta ja kekseliäisyyttä ja siihen verrattuna Rosan ruudut vaikuttavat surkean kömpelöiltä. Toisaalta minusta hahmojen psykologinen ohuus antaa enemmän tilaa tapahtumille ja tunnelmille ja kuvastaa ihmisen traagista olemista kuolemaan kahlittuna absurdiin maailmaan heitettynä. Siksi minua etoo Rosan sentimentaalinen syväpsykologia.
Kuten huomaatte, näillä täysin samoilla kriteereillä mutta eri arvovalinnoilla voisi Rosaa pitää parhaana ja minun makuani graafisesti tylsän minimalistisena ja psykologisesti latteana. Kannattaa ymmärtää, että omat mieltymykset ovat aina omia, ja siksi tulkinnatkin ovat toisenlaisia kuin jollakulla toisella. Niitäkin voi oppia ymmärtämään. Siksi minua Aku Ankan tilaamisen ja ostamisen jo ammoin lopettaneenakin kiinnostaa suuresti kun uusien tarinoiden lukijat kuvailevat mitä saavat irti suosikeistaan. Siinä oppii arvostamaan asioita, joita ei ole ennen tullut edes huomanneeksi.
-
Mulle Ankronikka oli se viimeinen pisara, kun Akusta tehtiin pelkkä tärisevä pelkuri. Muutenkin politiikka näytti silloin muuttuvan sellaiseksi, että lehden ekaan tarinaan panostettiin ja loput oli kuraa.
En juurikaan lukenut ankronikkaa lehdestä, sunnuntaiaamusin nähty animaatio oli liian karsea joten tappoi kaiken mielenkiinnon.
198* luvulla johtotarinat olivat järjestään mukavan arkisia, aku menee charmikurssille, alkaa kuntoilemaan mutta polkupyörävaras iskee silmänsä fillariin, aku etsii yrttikirjan avulla huokeata syömistä luonnosta havaitakseen opuksen tekijä illastaa itse 4 tähden ravintolassa ym mukavaa luettavaa. Sai myös osansa glamouria kun päätyi rocktähdeksi.
Nykyään liikaa koheltamista, teknologian kanssa pelleilyä ja katastrofit aivan yliampuvia.
Toki nuoremmat lukijat saattavat pitää vanhoja tarinoita tylsinä ja tapahtumaköyhinä.
-
Ja 90-luvun loppupuoliskoa taas piristävät Ferioli, Rodriguez ja kumppanit samalla kun Vicar jatkoi yhä vahvana...itse pidän kyllä 90-lukua laadukkaampana kuin 80-lukua, ja itse asiassa on tapahtunut tasaista nousua sieltä 60-luvun puolivälin aallonpohjasta (kiitos näkkärit kun olette suhteuttaneet tasovertailuja...)
Tältä vuosituhannelta voisin valittaa jatkosarjojen lopettamista, hollantilaisista en nyt yleensä kauheasti innostu ja tämä Rosa-Barks(-Jippes)-palvonta on tympinyt mutta yksittäiset tarinat toki ovat pitäneet ihan kivasti pintansa.
-
--
Eikä Aku pahemmin ollut Ankronikassa mukana. Aku oli se turhin hahmo jo Carl Barksin Roope-tarinoissa.
Animaatiossa Aku oli lähtenyt merille ja jättänyt pojat Roopen hoiviin. Esiintyi silti parissa jaksossa, joissa oli se kovaa kääkättävä filmien Aku.
En ihan ole samaa mieltä, että Aku olisi ollut "se turhin hahmo" Barksin Roope-tarinoissa. OK, köyhä ja epäonninen hahmo, mutta silti tavallaan heikomman kansanosan taustaääni. Roopen maailmankatsomus kun on vain ja ainoastaan The Mighty Dollar, ja amer. yhteiskunta pitää vain onnistujista.
Ehkä Ankronikka on mulle yhä kova pala, kun aiemmasta seikkailija/yh-kasvattaja-Akusta tehtiin statisti ja painettiin Barksin Roope-tarinoiden Aku vieläkin syvemmälle lokaan.
Ja auliisti myönnän, että olen jämähtänyt Barksiin Aku-näkemyksissäni. ::)
BTW: Kiitos, rupu, olipahan hieno synopsis! 8]
-
No, itse en juuri pidä Rosasta. Koska miehen suosio on kuitenkin valtava niin yliarvostetuksi en kehtaa miestä sanoa. Ainoat erinomaiset tarinat jotka häneltä tulee mieleen ovat pysähtyneisyyden aika ja toinen missä sivuttaispainovoimasta kyse.Varmaan roopen nuoruusvuosiltakin jotain kelpo tuotantoa on. Piirtäjänä keskittyy liikaa yksityiskohtiin ja varsinkin karhukoplan kelmit oudon näköisiä.
Tähän täytyy tarkentaa koska olen noin viimeiset kymmenen vuotta ollut määräaikaistilaaja, varmasti osa Rosaa mennyt ohi josta olisin pitänytkin. Mutta Marco Rota nykypiirtäjistä on itselle se ehdoton ykkönen. Ja kirkkaasti.
-
Tämän vuoden akkareissa on tainnut tulla peräti yksi oikeasti kiinnostava tarina, eli se Jensenin ja Rotan länkkärijatkis parin viikon takaa. Ei mitään huikeaa ollut siinäkään, mutta Panciton toimiva esiintyminen ja Rotan kauniit piirrokset kyllä vakuuttivat.
-
Kyllähän se aika aina kultaa muistot. Itse kun olin pentuiässä 70-luvun alussa Akun tarinat olivat kaikki kaikessa. Osa oli tietysti kiinnostavampia ja osa meni heti ohi. Joistain tarinoista on edelleen perheen/suvun piirissä tiettyjä repliikkejä käytössä vielä 40-vuoden jälkeenkin. Etenkin Akun ja Roopen edesottamukset naurattavat edelleen lähes 80-vuotiasta isäänikin, kun hän muistelee kuinka niistä aikoinaan kovasti touhuttiin...
-
Olen yllättynyt siitä, että 90-luku vaikuttaa monenkin mielestä olevan Akkarin laadun alamäen alku. Olen ollut siinä käsityksessä, että 90-lukua ja 2000-luvun alkua pidetään yleisesti jopa jonkinlaisena kultakautena lehdelle! Itse olen sitä mieltä, että Akkarilla on ollut kaksi erityistä kultakautta: 1951-1964 ja 1990-2004. Ensimmäistä värittävät vanhat mestarit, kuten Barks, Murry ja Strobl näin muutamia mainitakseni ja toista Rosan, Van Hornin ja Feriolin kaltaisten uusien veturien saapuminen talliin, unohtamatta toki jo 80-luvulla säväyttäneiden Vicarin ja Brancan edelleen jatkunutta vahvaa panosta.
70-luku oli näihin kultakausiin verrattuna todella köyhää aikaa. 80-luku taas miellyttää mukavasti, mutta kultakaudeksi sitä ei voi laskea minun papereissani. Vuoden 2004 jälkeen lehden taso on vähitellen alkanut uhkaavasti taantua sinne pahamaineisen 70-luvun ankeutta kohti. Vuoteen 2007 asti meno oli vielä mukiinmenevää, mutta sitten alkoi jotain tapahtua. Vuodet 2010-2012 olivat varsinainen aallonpohja, josta ollaan jonkin verran onnistuttu sittemmin nousemaan, mutta ei tarpeeksi, jotta voitaisiin vielä mitenkään iloita. Rehellisesti sanottuna kyllä pahalta näyttää ja koko ajan saa olla hieman varuillaan odottamassa, mitä tuleman pitää.
-
Sanoisin, että objektiivisesti paras laatu oli joskus 51-52, sen jälkeen alkoi tulla täytettä ja todellinen katastrofi oli tanskalaisten Gutenbergshusin oma tuotanto 60-luvulta alkaen. Rydahl, Lagerwall ja kumppanit edustavat varmasti huonointa ankkalaatua koskaan. Tosin 60-luvulla oli paljon hyvääkin, viimeisiä Barkseja ja pitkälle 70-luvulle Stroblin ja Murryn tuotantoa. Tosin muita ilonaiheita ei juuri ollut. Lehti painettiin parilla perusrasterilla niin että nurmikotkin jäivät vaaleankeltaisiksi ja kivet violeteiksi tarkempien värien puutteessa.
Pitäisin omasta nostalgiastani huolimatta 70 ja 80-lukuja aika onnettomina aikakausina. Seiskarilla uusittiin 50-luvun parhaat sarjat toivesarjoina, mutta kasarilla ei ollut enää niitäkään. 80-luvun puolivälissä tuli (mielestäni) ankea perusruskea värimaailma synkistämään lehteä entisestään. Tosin kurjuutta kompensoi se, että Vicar ja kumppanit nostivat Gutenbergshusin tasoa siitä järkyttävästä kohelluksesta mitä se oli alunperin.
Aloin olla 90-luvun alussa jo turhan aikuinen lukemaan uusia Akuja, mutta muistan uuden paremman painotyön, harmaan sävyjä kekseliäästi käyttäneen värimaailman ja uudet sarjat. Pari ensimmäistä Rosaa oli piristävää vaihtelua, mutta kyllästyin niihin aika pian. Joka tapauksessa Akussa oli nyt jotain uutta ja tuoretta, josta nuorempi polvi saa kaikin mokomin pitää. Ysärin puolivälin jälkeen lakkasi akun tuleminen, enkä ole seurannut lehteä kuin satunnaisesti. Lähinnä lähikirjaston hyllyltä silloin kun satun siellä poikkeamaan.
Minusta nollakymmenluvulla piirrosten taso on parantunut entisestään, tyyli ei välttämättä ole minun juttuni. Menetän varmaan tässä kasvoni aika monen lukijan edessä kun tunnustan, että minusta Bernado on tosi hyvä. Tuo vähän mieleen Al Hubbardin. Olen kuitenkin seurannut lehteä niin vähän, etten osaa sanoa, onko ollut muutosta yksikymmenluvulle tultaessa. Suomi-tarinat ja julkkikset kuten Ramones tuntuvat vähän halvoilta, mutta maailma muuttuu eikä perinteisiin kannata suhtautua liian tosikkomaisesti. Ne taitavat olla leimallisin yksikymmenluvun ilmiö.