0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Lukutapakysymys. Tekstipainotteisella lukutavalla dialogi käy raskaaksi, mutta kuvien kautta tarinaa lähestyessä se on oikein toimivaa. Tiitu osaa puhaltaa hahmoihinsa henkeä, vaikka nämä puhuisivatkin vähän yksioikoisia.
Itseäni viehätti ennen kaikkea yhteisön kuvaus. Lämminhenkisyys.
Tuuli ja myrsky dialogi käy läpi juuri niitä samoja teemoja joita moni Tiitun aikaisempi lyhyt sarjakuva on käsitellyt. Eihän siinä mitään vikaa ole sinänsä, kun monen hyvän taiteilijan tuotanto keskittyy henkilökohtaisiin patoutumiin ja pakkomielteisiin.
Raiskauksen voi käsitellä esim. mustalla huumorilla väritetyn hauskasti (vrt. vaikka uusin Kundipimu)... Siinä missä JOPA uuden kundipimun härski raiskaus-sarjis onnistuu (ehkä tahattomasti) kiteyttämään teemoja mediakritiikistä kulttuurieroihin ja esineellistämisestä valinnoista muodostuviin seurauksiin
Tuuli ja Myrky onnistuu vain kiteyttämään kaiken sen, mikä "muita" ns. vituttaa "feministeissä". Ja mikä tuntuu em. feministeille pysyvän äärimmäisenä mysteerinä miksi näin voi olla kun kuitenkin ollaan oikeassa.
"Muita" voisi tässä tapauksessa tarkoittaa kai "sinua". Sarjakuvan keskeisin sukupuoleen liittyvä ajatus oli minusta sivulla 46 lausuttu repliikki "Mun mielestä olisi hyvä, jos sukupuolia ei tarvitsisi aina määritellä". En sitten tiedä, onko se feminismiä vai ei, mutta minä ainakin voin allekirjoittaa sen koska tahansa.
"Patoutumiin ja pakkomielteisiin"? Hmm. Jos sarjakuvissa toistuneet teemat sattuvat käsittelemään sellaista aihetta, joka ei tosiaankaan ole tässä yhteiskunnassa mikään läpikaluttu tai päivänselvä juttu, niin sekö on sitten "pakkomielteistä" ja "patoutunutta"? Käyttäisitkö samoja termejä vaikka Happy Horsen tuotannosta, joissa samat shokeeraamiseen ja huonolla maulla naurattamiseen tähtäävät teemat toistuvat aika usein?
"mennään liki taistolaiseen julistavuuteen ja saarnaamiseen" oli käyttämäni termi.Korvien välissä on ehkä jotain, mutta ei ainakaan ennakkoluuloja tai samaistuksia (joista jo alpparin alussakin huomautetaan)...
Tuosta tulee mieleen kun Pet Shop Boysin Chris Lowelta kysyttiin hänen seksuaalista suuntautumistaan, ja hän vastasi vain uskovansa että: "People are sexual."
Tuuli ja myrsky on mielestäni hieno kirja. Ihanaa, että joku kehtaa olla tosissaan ja saarnata, vaikka varmasti aavistaa saavansa tällaisen haukkuryöpyn päälleen. Olihan siinä vähän jäykkyyttä, mutta moni dialoginpätkä on kuitenkin tosi tuttua omasta elämästä ja vastaavanlaisesta alakulttuurista. Kaunis teos, josta haistaa läpi Sorbuksen, metsän ja hien.
Minusta taas on aina tuntunut, että palauteryöppy on parasta, mitä sarjakuvantekijä voi teokselleen toivoa.
Tuuli ja myrsky on mielestäni hieno kirja. Ihanaa, että joku kehtaa olla tosissaan ja saarnata, vaikka varmasti aavistaa saavansa tällaisen haukkuryöpyn päälleen.