Tiitu Takalo

[Matti Karjalainen]

Lukutapakysymys. Tekstipainotteisella lukutavalla dialogi käy raskaaksi, mutta kuvien kautta tarinaa lähestyessä se on oikein toimivaa. Tiitu osaa puhaltaa hahmoihinsa henkeä, vaikka nämä puhuisivatkin vähän yksioikoisia.

Sarjakuva on kieltämättä minulle tekstipainotteinen kokemus, mutta olen tästä silti eri mieltä: edes ansiokkaat kuvat eivät pystyneet peittämään dialogissa esiintyviä puutteita. Ja täsmennetään vielä, etten tässä yritä lytätä albumia, josta kuitenkin pidin melkoisesti. Tiitun aikaisemmissa teoksissa - eritoten kehässä - homma toimii mielestäni saumattoman hyvin, joten ehkä vertailukin himmentää "Tuulen ja myrskyn" toimivuutta.

Itseäni viehätti ennen kaikkea yhteisön kuvaus. Lämminhenkisyys.

Näistä jutuista minäkin pidin kovasti. Solidaarisuudesta ja sellaisesta hyvien ystävien kesken syntyvästä "Kaveria ei jätetä" -fiilksestä. Ja tietenkin siitä loistavasta kuvituksesta.

Tuuli ja myrsky dialogi käy läpi juuri niitä samoja teemoja joita moni Tiitun aikaisempi lyhyt sarjakuva on käsitellyt. Eihän siinä mitään vikaa ole sinänsä, kun monen hyvän taiteilijan tuotanto keskittyy henkilökohtaisiin patoutumiin ja pakkomielteisiin.

"Patoutumiin ja pakkomielteisiin"? Hmm. Jos sarjakuvissa toistuneet teemat sattuvat käsittelemään sellaista aihetta, joka ei tosiaankaan ole tässä yhteiskunnassa mikään läpikaluttu tai päivänselvä juttu, niin sekö on sitten "pakkomielteistä" ja "patoutunutta"? Käyttäisitkö samoja termejä vaikka Happy Horsen tuotannosta, joissa samat shokeeraamiseen ja huonolla maulla naurattamiseen tähtäävät teemat toistuvat aika usein?

Raiskauksen voi käsitellä esim. mustalla huumorilla väritetyn hauskasti (vrt. vaikka uusin Kundipimu)... Siinä missä JOPA uuden kundipimun härski raiskaus-sarjis onnistuu (ehkä tahattomasti) kiteyttämään teemoja mediakritiikistä kulttuurieroihin ja esineellistämisestä valinnoista muodostuviin seurauksiin

Nuo tuontapaiset ovat minusta enemmänkin keskenkasvuista ja huonoa mustaa huumoria kuin mitään muuta, mutta haluaisin kyllä tuollaisen syväanalyysin jälkeen lukea uuden Kundipimun ja katsoa olenko ihan väärässä.

Tuuli ja Myrky onnistuu vain kiteyttämään kaiken sen, mikä "muita" ns. vituttaa "feministeissä". Ja mikä tuntuu em. feministeille pysyvän äärimmäisenä mysteerinä miksi näin voi olla kun kuitenkin ollaan oikeassa.

"Muita" voisi tässä tapauksessa tarkoittaa kai "sinua". Sarjakuvan keskeisin sukupuoleen liittyvä ajatus oli minusta sivulla 46 lausuttu repliikki "Mun mielestä olisi hyvä, jos sukupuolia ei tarvitsisi aina määritellä". En sitten tiedä, onko se feminismiä vai ei, mutta minä ainakin voin allekirjoittaa sen koska tahansa.

[JJ Naas]

"Muita" voisi tässä tapauksessa tarkoittaa kai "sinua". Sarjakuvan keskeisin sukupuoleen liittyvä ajatus oli minusta sivulla 46 lausuttu repliikki "Mun mielestä olisi hyvä, jos sukupuolia ei tarvitsisi aina määritellä". En sitten tiedä, onko se feminismiä vai ei, mutta minä ainakin voin allekirjoittaa sen koska tahansa.

Tuosta tulee mieleen kun Pet Shop Boysin Chris Lowelta kysyttiin hänen seksuaalista suuntautumistaan, ja hän vastasi vain uskovansa että: "People are sexual."

Ei tullut ostettua vielä Tuulta ja jäätä festareilta, mutta pakko se kai on koska:
1) Tämä keskustelu vaikuttaa kiinnostavalta.
2) Olen pitänyt Tiitun aiemmista albumeista.

[Mikko A]

Tuuli ja myrsky dialogi käy läpi juuri niitä samoja teemoja joita moni Tiitun aikaisempi lyhyt sarjakuva on käsitellyt. Eihän siinä mitään vikaa ole sinänsä, kun monen hyvän taiteilijan tuotanto keskittyy henkilökohtaisiin patoutumiin ja pakkomielteisiin.

"Patoutumiin ja pakkomielteisiin"? Hmm. Jos sarjakuvissa toistuneet teemat sattuvat käsittelemään sellaista aihetta, joka ei tosiaankaan ole tässä yhteiskunnassa mikään läpikaluttu tai päivänselvä juttu, niin sekö on sitten "pakkomielteistä" ja "patoutunutta"? Käyttäisitkö samoja termejä vaikka Happy Horsen tuotannosta, joissa samat shokeeraamiseen ja huonolla maulla naurattamiseen tähtäävät teemat toistuvat aika usein?

Kyllä. Happy Horsen moni tuotanto on erinomainen esimerkki patoutumista ja pakkomielteistä. Huom: en tarkoittanut asiaa negatiivisessa mielessä. Kuten yllä sanottu, monen hyvän taiteilijan toiminta on juuri se. Aiheen valinta ei ole vaan joku fiilistely olisko joku juttu siistiä tehdä, vaan että se täytyi tehdä. Ja pitää tehdä nyt uudestaan. Ja sen jälkeen taas uudestaan. Sarjakuvan tiimoilta: Mitä olisi esim. Robert Crumb tuotanto ilman sen yhtä uudestaan toistuvia samoja juttuja?

"Muita" voisi tässä tapauksessa tarkoittaa kai "sinua". Sarjakuvan keskeisin sukupuoleen liittyvä ajatus oli minusta sivulla 46 lausuttu repliikki "Mun mielestä olisi hyvä, jos sukupuolia ei tarvitsisi aina määritellä". En sitten tiedä, onko se feminismiä vai ei, mutta minä ainakin voin allekirjoittaa sen koska tahansa.

Kyllä. Mutta kun liikkuu myös ns. tavallisten ihmisten parissa, huomaa miten kaukaisia ajatuksia joku sukupuolettomuuden pohtiminen on. Tämä tulee albumissakin hyvin ilmi. Siinä missä idealismin nimissä on mahdollista pohtia sukupuolettomuuden hienouksia ja rooleista ja hierarkioista irti pääsyä, todellisuus aika raadollisella tavalla antaa esimerkin että jos ei pilkkuja aleta viilaamaan ja poikkeuksia vahvistavia sääntöjä nostamaan jalustalle, kuitenkin loppupelissä mies on mies ja nainen nainen ja se ei ole pelkkä illuusio.
Mainitsemasi 46 sivulla olleen repliikin edellä ja heti jälkeen nyrkit pystyssä huutavien naisten kiukku on omiaan vastaamaan siihen, kuten albumin koko muu ilmapiiri. Se välissä vilahtava repliikki on minusta yksi merkittävä kohta albumissa, mutta sen itsensä sijaan nimenomaan siihen tulevat reaktiot on huomattavasti enemmän albumista huokuva keskeisin ajatus. Sukupuolista vapaan yhteiskunnan teemaa Tiitu käsitteli esim. pari numeroa sitten Sarjarissa paljon mittavammin ja raflaavammin.

[Asko AA]

"mennään liki taistolaiseen julistavuuteen ja saarnaamiseen" oli käyttämäni termi.
Korvien välissä on ehkä jotain, mutta ei ainakaan ennakkoluuloja tai samaistuksia (joista jo alpparin alussakin huomautetaan)...

Uskon kyllä tämän.

Mutta usko sinä pois vaan, ettei Tiitun tavalla kertoa asioita ole likikään mitään tekemistä sen  "taistolaisuuden" eikä varsinkaan näiden aikansa huonosti nukkuneiden porvarien tällä vuosituhannella lanseeraaman lapsellisen stereotypian kanssa.
 
Tuuli ja myrsky nimenomaan ei julista tai tarjoa yhtä ennakkoluuloista totuutta, vaan käsittelee asiaa harvinaisen monitahoisesti. Minä en löydä sieltä mitään "traktaattia", jonka mukaan pitäsi ajatella tai toimia. Päin vastoin, siinä on kaikista yksipuolisista litanioista poikkeavaa pyrkimystä ja halua kuvata myös toisella tavalla ajattelevia ja toimivia ihmisiä. Albumi kuvaa ja purkaa moniakin pakkomielteitä, mutta ei rakenna tai vahvista niitä.

Voi tietysti olla niin, että oma ajattelusi tai suhtautumisesi raiskaukseen (tai albumin kuvaamiin henkilöihin) ei ole saanut haluamaasi sijaa tässä keskustelussa. En voi itsekään sanoa löytäväni selvää vastinetta omalle (mahdolliselle) ajattelulleni. Mutta en myöskään valitse kirjasta sellaista, ainakaan ääripäistä, olenhan yli viiskymppinen äijä, joka on vain aina yhtä yllättynyt Tiitun tavasta saada minut kiinnostumaan asioista, jotka eivät kuulu lähimpään kokemuspiiriini.

Kiteyttäen: Minusta yksisuuntainen "julistaminen" ei ole albumin oleellisin puoli, vaan raiskaustapauksen vastaanotto ja käsittely erilaisten ihmisten erilaisista näkökulmista.

[Anonyymi]

Tuosta tulee mieleen kun Pet Shop Boysin Chris Lowelta kysyttiin hänen seksuaalista suuntautumistaan, ja hän vastasi vain uskovansa että: "People are sexual."

Niin on Stieg Larssonin Lisbeth Salanderkin. Eli ei biseksuaali, vaan seksuaali.

[mikko jylhä]

Olisipa muuten hauska nähdä, kun samanlainen debatti käytäisiin jostain Mel Gibson -elokuvasta, jossa alussa päähenkilön ystävä raiskataan, ja lopussa kaikki kääntyy hyväksi, kun pahista on laitettu kunnolla turpaan. Joskus poliittisuus on ehkä lukijan silmässä?

(hämmästyttää Muuten Mikko A:n kaipaus paljaan pinnan ja väkivallan perään. Minusta tässä oli molempia runsain määrin.)

[Petteri Oja]

Aika pitkälti Mikko A:n linjoilla olen tämän albumin suhteen. Jos olisin ostanut jostain muualta kuin omasta putiikista vois vähän harmittaa. Vaikka toisaalta mikään yllätys albumin sisältö ei ollut, aiempien perusteella odotin juuri tätä.

[Aino Sutinen]

Tuuli ja myrsky on mielestäni hieno kirja. Ihanaa, että joku kehtaa olla tosissaan ja  saarnata, vaikka varmasti aavistaa saavansa tällaisen haukkuryöpyn päälleen. Olihan siinä vähän jäykkyyttä, mutta moni dialoginpätkä on kuitenkin tosi tuttua omasta elämästä ja vastaavanlaisesta alakulttuurista. Kaunis teos, josta haistaa läpi Sorbuksen, metsän ja hien.

[Lönkka]

Haukkuryöppy?

Jos ei sanota että jokin on parasta, hienointa ja ihquinta ikinä vaan kritisoidaan jotain osa-aluetta niin onko se haukkuryöpytystä? Eihän täällä ole millään lailla alettu edes haukkumaan teosta vaan perusteltua kritiikkiä on jaettu. Ei kaikki jutut toimi kaikille.

[Aino Sutinen]

Okei, väärä sanavalinta. Sanotaan vaikka että pelkkä ryöppy.

[mikko jylhä]

Tuuli ja myrsky on mielestäni hieno kirja. Ihanaa, että joku kehtaa olla tosissaan ja  saarnata, vaikka varmasti aavistaa saavansa tällaisen haukkuryöpyn päälleen. Olihan siinä vähän jäykkyyttä, mutta moni dialoginpätkä on kuitenkin tosi tuttua omasta elämästä ja vastaavanlaisesta alakulttuurista. Kaunis teos, josta haistaa läpi Sorbuksen, metsän ja hien.

Minusta taas on aina tuntunut, että palauteryöppy on parasta, mitä sarjakuvantekijä voi teokselleen toivoa.

[Merrot]

Minusta taas on aina tuntunut, että palauteryöppy on parasta, mitä sarjakuvantekijä voi teokselleen toivoa.

Ja varsinkin ristiriitainen palauteryöppy, ainakin mitä sisältöön tulee.

[pertti jarla]

Tuuli ja myrsky on mielestäni hieno kirja. Ihanaa, että joku kehtaa olla tosissaan ja  saarnata, vaikka varmasti aavistaa saavansa tällaisen haukkuryöpyn päälleen.

Olen ihan samaa mieltä, kunnon vanhanaikainen opetussarjakuva on kuin raikasta vettä kaiken moninkertaisen läpi-ironisoinnin jälkeen. Enkä näe mitään syytä, miksi tällainen suoraan sanominen olisi mitenkään huonompi asioiden käsittelyn muoto kuin epäsuorempi. Muotikysymyksiä. Olisihan tuossa sarjakuvassa voinut esim. dialogi olla uskottavampaa ja terävämpää, mutta pidin kaikkinensa.

[Merrot]

Tulin vihdoin lukeneeksi Tuuli ja myrskyn. Pidän todella paljon Takalon piirrostyylistä. Ja ihan kylmän teknisestikin arvioituna sanoisin että kyseessä on tällä hetkellä yksi tämän maan parhaista piirtäjistä. Myös kuvakerronta on sujuvaa ja toimivaa: Rytmi oli ihanan tiivis olematta kuitenkaan tylsä tai raskas. Jokaisen sivun jaksoi vaivatta lukea huolella ja nauttia hahmojen luontevuudesta.

Tarinasta: Tekijä työsti aihetta kyllä vähän tylpällä taltalla. Saarnaavuudessa ei ole mitään vikaa, mutta minunkin mielestäni repliikit ja juoni olivat selvästi heikompaa tasoa kuin kuvallinen anti. Nyt tuli fiilis että kyseessä on lapsille suunnattu valistusopus. Ehkä tämä oli tarkoituksellista?

Minäkin ihailen tekijää siitä että uskaltaa suhtautua niin häpeilemättömän militantisti käsittelemiinsä aiheisiin. Vastakritiikiltä ja leimautumiselta on helpompi suojautua jos asiansa esittää jotenkin "hienostuneen ironian" tai "puolueettoman tarkkailun" keinoin. Takalo on kuitenkin uskaltanut haistattaa tällaiselle paskat ja tunnustaa tarinoissaan avoimesti juuri sitä väriä jota Suomen lukuisat Audi-miehet vihaavat yli kaiken. Tällainen itsensä likoon laittaminen on mielestäni rehellistä taidetta, jossa on muutakin motiivia kuin oman boheemin mutta silti porvarillisesti hyväksytyn taitelijaimagon rakentaminen!

Joka tapauksessa Kehän ja Tuuli ja myrskyn luettuani olen alkanut vähän fanittamaan kunnon härkästen telaketjulesbojen meininkiä.

[Jurpop]

Kauniita kuvia ja hyvin rullasi tarina. Enkä nyt menisi haukkumaan tätä "propagandasarjakuvaksi" vaikka vähän osoitteleva olikin.

Tässä aiemmin mainittiin että sarjakuva oli niin "valistava" että se oli tehty kuin lapsille. Kysyisinkin että kuinka moni Kvaakkilainen on oikeasti ollut jotenkin tekemisessä raiskauksen kanssa?  Minulle ainakin aihepiiri oli uusi ja outo ja kun kuvittelin lukijoiksi nuoria "ihmisiä" niin tottakai ne tuosta oppivat vitun paljon enemmän, kuin Dirty Harryn kostosta.