Tiitu Takalo

[pertti jarla]

Lienee syytä tsekata, on sen verran vakuuttavan näköistä jälkeä. Kerronta on ainakin aiemmin ollut Takalolla hanskassa, joten uskallan odottaa hyvyyttä.

[Antti Vainio]

Mä olin kanssa vakuuttunut aikaisempien näyttöjen takia. Ostoslistalla

[Doc Lomapäivä]

Vuoden 2007 paras kotimainen alppari. Voin luvata vaikka on vasta toukokuu.

[tertsi]

Oikein hyvän näköistä. Ostan.

[Petteri Oja]

Vuoden 2007 paras kotimainen alppari. Voin luvata vaikka on vasta toukokuu.

Ihan tähän en yhdy (Turusen Lihat puntarissa on parempi), mutta kovasti silti Kehästä pidän. Uskottavan oloinen ja hieno esikoispitkä.

Wardan arvion alussa voisi mainita myös Josefiina leipoo -strippikokoelman, jonka Tiitu piirsi Pauli Kallion käsikirjoituksiin.

[roju]

Jo vain, vuosi ei ole vielä puolessa ja meillä on jo Lihat puntarissa ja Kehä. Jos vielä tästä parempia albbuja ilmestyy, on paras VUOSI kotimaisessa sarjakuvassa aikoihin. Ja en ole vielä lukenut Tohtori Futuroa...

[JV]

Minäkin kirjoitin muutaman aatoksen Tiitun albumista: http://myrrysmies.blogspot.com/

[Curtvile]

Vuoden 2007 paras kotimainen alppari. Voin luvata vaikka on vasta toukokuu.

Aha.
tämä on hienosti toteutettu, siinä missä 52%kin, mutta jos tämä on vuoden paras kotimainen albumi, mainiota, mutta ei hyvä kotimaisten albumien kannalta.

tarina on ansiokas, piirrosjälki kaunista, kerronta rullaa, ihmiskuvaus ja henkilöt eivät ole mitenkään päälle liimattuja vaan aitoja.
Lopullinen särmä uupui.
Se jokin mikä nostaisi juuri tuolle tasolle kuin kehut ovat.
Esikoispitkäksi mahtava suoritus, mutta tämän kaliiperin tekijältä saa vaatia enemmänkin.
tsekata toki kannattaa.

[Doc Lomapäivä]

Lopullinen särmä uupui.
Se jokin mikä nostaisi juuri tuolle tasolle kuin kehut ovat.

Totta, lopetus on kehno. Mutta jos 56 sarjakuvasivusta vain yksi on huono, se on tilastollisesti aika hyvä saldo kun puhutaan kotimaisesta sarjakuvasta. Visuaalinen kerronta, subteksti ja teemojen käsittely on sitä luokkaa että moni saisi ottaa Tiitusta oppia.

Saa vinkata jos tietää tänä vuonna ilmestyneen jotain tätä parempaa. Lihat puntarissa on multa vielä lukematta.

[Matti Karjalainen]

Tarinan lopettaminen on tärkeä. Ja sen pitää olla just eikä melkein

Olen samaa mieltä. Loppuratkaisu toki noudatteli albumin realistista ja maanläheistä linjaa (suurinpiirtein tuollaista elämä on), mutta olisin silti odottanut tarinalle jonkinlaista huipennusta. Nyt se jäi uupumaan.

Curtvilen tavoin pidin "Kehän" visuaalisesta ilmeestä ja ihmiskuvauksesta, mitä nyt poikaystävä oli pikkuisen kliseinen hahmo. Lisäksi aihevalinnasta ja sen käsittelytavasta täytyy antaa plussaa.

Jos sarjakuvaa voisi verrata suoraan jalkapalloon, niin "Kehä" ei taistelisi mestaruudesta, mutta se ei olisi missään vaiheessa kautta vaarassa pudota alempaan divisioonaankaan. Kannattaa tutustua.

[J. Suominen]

Tiitu vs. manga. Eli Kehä Lumonetissä:

http://lumonetti.fi/portaali/viihde/sarjakuvat/artikkelit/seikkailuja_ja_sydamentykytyksia.html

[Curtvile]

Tiitu vs. manga.

I pity the Manga.

Sen verran pitää mainita ettei poikaystävä ollut minusta kovin kliseinen perusymmärtämätön vaan harvinaisen osuvasti tyypitelty. Pahin ylikorostus ja alleviivaus oli poissa.

Rohkeutta tekijältä ei uuvu, enkä näe Tiitu pehmenevän joten parempaa lienee luvassa tulevissa albumeissa.

Docin kanssa subtekstistä samaa mieltä.

[VesaK]

Originaalien näkeminen oli mykistävä kokemus jopa kaiken nähneen Ari Kutilan mielestä. Harmaasävypaperille tussilla ja guassiväreillä / korjauslakalla jne. luodut sivut olivat ...no, aivan upeita. (Tiitu kertoi, että ruutujen välien valkaisun suoritti työharjoittelija - siinäpä mielenkiintoinen lisä kyseisen henkilön ceeveehen.)
Ei mitenkään liian helppo tekniikka, ja maalarinteippiäkin kului useampi rulla, kun sivut piti saada pysymään tasaisina työprosessin ajan.   

[dErasmus]

Mä pidin tyylistä paljon, ja jotkut ruudut oli sellaisia, että omatkin kädet syyhysi piirtämään.
Ainoa asia, joka häiritsi, oli toi teema. Tiiä teistä muista, mutta mä olen ainakin lukenut liikaa naisten tekemiä seksuaalivähemmistösarjakuvia.

[keijoahlqvist]

Tiitu Takalo on mun idoli ny. Se tekee sarjakuvaa sillai että se erottuu ainakin elokuvasta vaikka onkin realistista. Ja enimmäkseen se erottuu vihoviimeisistä kuvakertomuksista, vaikka paikoin onkin sorruttu kertojanääneen jota ruutu kuvittaa.

Kehä on erittäin luettavaa koska kuvakerronta on selkeätä. Musta, harmaa ja valkoinen on annosteltu tarkoituksenmukaisesti. Ympäristöjä kuvataan juuri sen verran kuin tarvitaan, joka piirto edistää kertomusta. Ja kehonkielen käyttö on huippua.

Tiitu osaa piirtää koska se on piirtäny todellisuutta. Sen vesihana on oikea eikä jokin vempula joka tarkoittaa vesihanaa, silti ilman mitään ylimääräistä kiiltoa. Farkunrypyt on farkunryppyjä, hupparissa on erilaiset laskokset. Toi on tärkeetä, semmoinenkin kertoo. Laaturomaanissa sille uhrattaisiin satoja sanoja.

Tarinakin veti vaikka oli vähä nuokkari. Pimuun samastui, samoin sen kaveriin, ja oli kivaa kun pojat sai turpiin. Hm. Paha juttu. Mutta ei siinä mitään, nuorisosarjakuvia just tarvitaan, vaan miten tää tavottaa ideaaliyleisön kun sitä lukee vain entusiastit?

Joku on moittinut lopetusta. Ehkä moni muu loppu olisi falski. Ehkä toi vain riitti tuohon asti. Antikliimaksiin se jäi, ja semmoinen aina pyyhkii osan kertyneestä haltioitumisesta lyttyyn. Jokin kuje olisi riittänyt?

Lisäys dErasmukselle:
Ehkä toi pitäis puolantaa?