Kirjoittaja Aihe: Kirjavälitys ja Suomalainen kirjakauppa  (Luettu 107390 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

sebastian

  • Jäsen
  • Viestejä: 173
  • En ole nero
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #45 : 23.09.2007 klo 20:58:36 »
Pienempi askel pienkustantajille voisi olla toimia yhdessä Kirjavälityksen suuntaan.Kun:

Kirjakaupat tuntuvat pääsääntöisesti preferoivan mahdollisimman vähän jakelijoita, mieluiten käyttävät vain yhtä, koska jos kaikki kirjat tulevat  yhden jakelijan kauttaa, logistiikan kustannukset ovat mahdollisimman pienet koska lähetysten määrä on mahdollisimman pieni. Jos käyttää monta jakelijaa, logistiikan kustannukset nousevat. Ruotsissa on olemassa sarjakuviin erikoistunut jakelija Grand Ocean, jota itsekin käytän, mutta ne tavoittavat vain sarjakuvakaupat ja lehtikioskit johon sarjakuvakirjat eivät oikein mahdu. Kirjakaupat sielläpäin tuntuvat harvemmin käyttävän Grand Oceania, vaan käyttävät juuri kustannussyistä mahdollisimman isoa jakelijaa, eli sielläpäin useimmiten Förlagssystem, mikäli olen ymmärtänyt oikein. Tästä syystä esimerkiksi sarjakuvakustantamot Kartago ja Komika käyttävät myös Förlagssystemiä.

Pienkustantajien kannattaa ehdottomasti tehdä yhteistyötä, mutta millä tavalla? Oma jakelu ei välttämättä ole paras ratkaisu, yllä kuvatuista syistä.

Reima Mäkinen

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 9 749
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #46 : 23.09.2007 klo 23:10:57 »
Jos saisin valita, olisiko sarjakuvastani (olettaen että se olisi suomeksi) 20 kpl kaikissa Suomen kirjakaupoissa ja esillä kaikkien näyteikkunassa vai albumistani sivun myönteinen arvostelu+haastattelu Hesarissa sekä olisin vieraana jossain hyvin suositussa tv-ohjelmassa, valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen. Eli näkyvyys, näkyvyys ja näkyvyys. Kun se vaatii ihan oikeasti ihan helkkarin paljon duunia, että edes potentiaalisimmat asiakkaasi saisivat tietoisuuteensa, että hei, tää tyyppi on tehnyt tällaisen jutun mistä varmasti tykkäisin.

Parasta mitä sarjakuvakirjan tekijälle voi tapahtua on, että joku keskeinen mediapersoona jolla on oma tv-ohjelma tai paljon tilaa jossain lehdessä ihastuu sarjakuvakirjaan ja kirjoittaa/puhuu siitä. Tai että sisältö sattuu olemaan jotain sellaista tai olemaan sellainen, että nousee valtakunnallisten medioiden uutiskynnysten yli. Mutta se on taas ihan tuurista kiinni.
Juu, noin siis periaatteessa. Käytännössä törmätään kuitenkin muna-kana asetelmaan. Kymmenen vuoden perspektiivissä kuvaamasi systeemi on toiminut laskujeni mukaan oikeastaan vain Juban, Kaisan ja Millan kohdalla. Juba ja Milla tekivät pitkään työtä jo ennen kuin julkisuus varsinaisesti "löysi" heidät. Kaisa taas oli/on ilmeisesti riittävän erikoinen median näkökulmasta. Moni muu on tänä aikana yrittänyt - ja lujaa. Tuotteissa ei ole ollut vikaa eikä pärstässä tai ulosannissa. Näkyvyyttäkin on ollut paljon. Yleensä homma menee niin että vaikka pääset telkkariin ja sanotaan 5-10 lehtijuttuun niin sun kirjaa (siis itse tuotetta) ei tod. näk. ole kaupoissa koska se sisäänostaja ei ole sitä sinne halunnut. Niinpä julkisuus ei hyödytä myyntiä ja jos julkisuuden siivittämänä sattuu sitten saamaan työnsä lopulta jonnekin hyllyihin, niin yleisö on jo siinä vaiheessa ehtinyt unohtaa sinut  (ja sen naamasi jota olet revitellyt mediassa) moneen kertaan juostessaan jonkun toisen kuuman nimen perässä.

Ainoa "julkisuusautomaatti" on Hesari ja sen liitteenä ilmestyvät lehdet. Ne tekevät sarjan tunnetuksi riittävän usealle ihmiselle jotta tästä joukosta löytyy se 1-10%:n popula myös diggaamaan ja ostamaan ko sarjasta kokoelmia. Sanomattakin on selvää että kaikki eivät voi piirtää sarjakuvaa Hesariin.

En osaa siten antaa muita neuvoja kun että 1) tehkää parempia sarjakuvia ja 2) tehkää enemmän työtä sen eteen, että saatte näkyvyyttä. Sen jälkeen jakelu tuntuu pieneltä ongelmalta.
Tuo mitä kirjoitat on järkeenkäypää - mutta tämän ajan Suomessa valitettavasti kuitenkin vain teoriaa. Koko tämä keskustelu on lähtenyt juuri siitä että kuvaamallesi mekanismille ei näiden topicissa mainittujen tahojen puolesta anneta mitään mahdollisuuksia.

Tilanne on toki koko ajan korjaantumaan päin, sillä yhä useampi media noteeraa sarjakuvatuotokset ja niiden tekijät, myös esikoiset ja hieman erikoiset. Ja tällöin netti näyttänee voimansa. Kun Suomalainen Kirjakauppa on maalannut itsensä nurkkaan tarjoamalla teoksia vain trukkilavakaupalla, niin yleisö löytää haluamansa ihan jostain muualtakuin siitä kaupasta.

Vielä täytyy herkistellä sen verran että tosiaan joskus (ei niin kauan sitten) oli aika joillon sarjakuvajuttuja näkyi mediassa vuodessa saman verran kuin niitä nykytahdilla julkaistaan keskimäärin päivässä.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Mikko A

  • Jäsen
  • Viestejä: 356
  • ostan omakustanteita - uudet & vanhat - tarjoa!
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #47 : 23.09.2007 klo 23:16:05 »
YK esittää ihmisoikeudet kyllä laajemmin kuin sinä:
Lainaus
22 artikla. Kullakin henkilöllä on yhteiskunnan jäsenenä … sivistyksellisiä oikeuksia, jotka ovat välttämättömiä hänen ihmisarvolleen ja hänen henkilöytensä kehittymiselle.
26 artikla. 1. Kullakin henkilöllä on oikeus opetukseen. …
2. Opetuksen on pyrittävä ihmishengen täyteen kehittämiseen …
27 artikla. 1. Kullakin henkilöllä on oikeus vapaasti osallistua yhteisön sivistyselämään, nauttia taiteista sekä olla osallisena tieteen edistykseen ja siitä johtuviin etuihin.
2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaan, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.

Mikä noista liittyy SKK tai kirjavälitykseen? Onko SKK jakelu välttämätön jonkun ihmisarvolle ja henkilöytensä kehittymiselle? Haluaisin nähdä sellaisen henkilön ja ottaa fyysiseen koulutukseen. Myös opastusta on tarjolla enemmän kuin kukaan ehtii käyttää. Sen määrä on lähinnä ongelma, siinä suhteessa että kukaan ei kykene sisäistämään sitä informaatio tulvaa joka nykyisin on.
Mikään muukaan artikla ei kyllä liity tuohon. Taiteesta voi nauttia, voi tehdä, voi levittää, mutta ei niin että se tapahtuu toisen yritystoiminnan kustannuksella. Ainakin näin veikkaisin. Vastaavasti et voi vaatia parasta ja tunnetuinta taidegalleriaa omaan käyttöösi vedoten ihmisoikeuksiin, vaan päädyt sinne mihin on rahkeita, mihin riittää budjetti ja minne olet tervetullut.

Tulevaisuus on siis valoisampi kuin nykyisyys kunhan S****alainen KK ja se toinen jarru saadaan ohitettua.

Juha kouvalainen varsin ansiokkaasti kiteytti mitä piti jo aiemmin sanoa:
Lainaus
1. Jos haluaa tuotteensa Suomalaisen hyllyyn, on pelattava sen asettamilla säännöillä ja siirryttävä pienkustantamisesta ammattimaiseen kustantamiseen. Painettava kymmenistä nimikkeistä tuhansien painoksia ja tarjottava niitä Kirjavälityksen kautta Suomalaiselle samaan tapaan kuin suuremmatkin tekevät. Otettava lainaa ja riskejä ja pantava rahaa mainontaan ja rattaiden voiteluun. Varauduttava tulokseen: konkurssiin tai parhaimmillaan jonkinlaiseen menestykseen. Silloin anakin selviää, kiinnostavatko ne työt suurta yleisöä vaiko eivät.

Ei ole epäselvää etteikö jokainen Suomalainen pienkustantaja repisi selkänahastaan jo nyt kaiken rahan investoidakseen julkaisuun johon uskoo, ottaen samalla ehkä jopa kohtuuttomia riskejä verrattuna.."perus duunariin". Mutta siitä huolimatta on todettava että jos oikeasti mielii isoille markkinoille, on toimittava isojen markkinoiden tavoin. Otettava itse ne riskit, eikä vaadittava riskien ottoa muilta.
Näyttää siltä että yritykset saada suomalainen tai edes kansainvälinen "laatusarjakuva" täällä "nousuun" tuntuu pääsääntöisesti kaatuvan. Mutta jos uskoa on, lienee aiheellista käyttää hyväksi nykyistä taloudellista noususuhdannetta ja hakea pankista miltei puoliväkisin työnnettävää lainarahaa ja pelattava kuten isot julkaisijat pelaa. Ja kuten joku jo mainitsi, jakelulla ei ole pätkän vertaa väliä jos ei ole näkyvyyttä ja sitä myötä kiinnostusta herännyt. Omilla kukkaronpohjalla olevilla hiluilla ei mainosteta missään. Ei luoda promootio kampanjoita jotka ihmiset noteeraisi jne.
Jos musiikkipuolta vielä yrittäisi rinnastaa, moni iso tai keskisuuri jakelija ei ota tuotettasi myyntiin, ellet ole sitoutunut mainostamaan paikallisissa/markkina-alueen medioissa. Ei ole syytä ottaa hyllyyn XXX kpl CD:tä josta kukaan ei tiedä mitään. Jakelija ei ole millään muotoa velvollinen panemaan tikkua ristiin promootion eteen, se kuuluu julkaisijalle. Ison firman jakelu voi kuulostaa ensin tosi hyvälle jutulle, mutta loppupelissä voi tuottaa huonomman tuloksen* niin levikissä kuin puhtaasti taskuun jäävän rahan määrässä, ellei ole valmis pelaamaan niillä säännöillä millä siinä "skenessä" toimitaan.

(*verrattuna keskittymiseen marginaaliin, jossa tuotot ja levikki on pienempi, mutta myös kulut minimaaliset)

T.Kokkila

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 076
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #48 : 24.09.2007 klo 09:08:26 »
Sarjakuvantekijä työskentelee yksin, eikä niin työvaltaisessa harrastuksessa jengin kanssa luuhaamaan ehtisikään.

Eikö Tampereen festari voisi kunnostautua ja perustaa kykykatsastuspöydän (Angoulêmessa on huone) jossa muutama kustantajien edustaja vuorotellen silmäilisi pari tuntia lauantai-iltapäivällä sarjakuva-alalle haaveilevien töitä ja kertoisi mistä kannattaa kohentaa, ja lykkäisi käteen valmiiksikopiodun ohjeiston yhteystietoineen, miten tarjota sarjakuvajulkaisua millekin kustantamolle?

Keijon kanssa olen samaa mieltä siinä, että sarjakuvantekeminen on enimmäkseen yksinäistä touhua, joka ei lisäksi jätä liikaa ylimääräistä aikaa verkostoitumiseen, kustannustoimintaan tai markkinointiin. Harrastelijan kannalta osa ongelmaa lienee se, että "harrastus" ei saisi kai viedä koko elämää, vaan muutakin tekemistä pitäisi olla, jopa ammatti. Ammattilaisen kannalta ongelma taas on se, että tullakseen sarjakuvilla toimeen, on oltava hyvin tuottelias, eikä taaskaan jää aikaa itsensä markkinoimiseen ja brändäämiseen, kuten kai modernissa markkinataloudessa pitäisi tehdä.

Keskustelin hiljattain vanhan tuttavan kanssa, joka on ihan eri alalla, mutta tekemisissä myymisen kanssa. Hän oli vallan ihmettynyt, kun sanoin mieluummin asioivani sähköpostilla, enkä ole monia monivuotisia työnantajianikaan koskaan tavannut, joidenkin kanssa korkeintaan puhunut puhelimessa. Täysin väärä lähtökohta markkinointiin, kuulemma. Mutta sitten taas, jos laukkaisin kaikkialla tekemässä itseäni tutuksi ja tarjoamassa lounaita kustantajille, en ehtisi tehdä sitä myymääni tavaraa, eli sarjakuvia.

"Kykypöytä" olisi periaatteessa hyvä ajatus, mutta miten sen käytännössä toteuttaisi? Luulen etteivät kustantajat välttämättä haluaisi lähteä semmoiseen. He haluavat harkinta-aikaa, eivätkä he muutenkaan voisi sanoa siellä muuta kuin "Ihan kiva", "Lähetä kopioita postissa, niin katsotaan sitten" tai "Myy tämä ensin 20 sanomalehteen, niin sitten voidaan harkita". Jonkin sortin ammattilaisista koostuva raati voisi toki pitää arvostelupalvelua, mutta siinäkin on se ongelma, että sarjakuvan arviointi vaatisi sen lukemista ja aikaa, muuten arviointi olisi aika pintapuolinen raapaisu. Voisihan siitäkin toki jotain hyötyä olla... Olisiko Keijolla tai jollakulla muulla ajatuksia miten homma voisi toimia?
« Viimeksi muokattu: 24.09.2007 klo 09:14:30 kirjoittanut T.Kokkila »

sebastian

  • Jäsen
  • Viestejä: 173
  • En ole nero
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #49 : 24.09.2007 klo 13:06:58 »
Miten paljon luulisitte, asiantuntijat, että sarjakuvantekijän persoona ja sen näkyvyys vaikuttaa myyntiin? Tuntuu että tekijät, joilla ei ole mitään vakkarisarjaa tai -hahmoa, voivat "brändätä" vain itsensä. Jos suurelle yleisölle tuntemattomalta tekijältä tulee mihinkään tunnettuun sarjaan kuulumaton sarjakuva, kirjakaupan sisäänostajalla ei ehkä ole mitään mistä innostua? (Pelkään että laadukas sisältö ei kirjakauppahommissa riitä) Eli pitäisikö henkilökulttiakin ja muuta propagandaa yrittää rakentaa jakeluideoiden lisäksi?

Pitää rakentaa henkilökulttia tai ehkä lähinnä tulla tunnetuksi. Henkilö tunnettavuudella myydään Viivi Avellanin, Susanna Sievisen, Susan Kurosen/Ruususen jne jne kirjoja. Epäilemättä näiden kirjojen myyntiluvut olisivat alle prosentin verran nykyisistä myyntiluvuista, jos kyseiset henkilöt olisivat täysin tuntemattomia.

On oikeastaan aika surullista, että jos Susanna Sievinen tekisi sarjakuva-albumin, se myytäisiin varmasti sisällöstä huolimatta paljon enemmän kuin Suomen parhaimmat alternativesarjakuvatekijöiden tuotokset.

Yleisesti taitaa olla myös niin, että pienkustantamoiden markkinointiymmärrys on todella pieni, käytännössä olematon. Erilaiset markkinointikeinot ja laajempien kohderyhmien tavoittaminen ovat hakusessa. Niin on esim. minulla, mutta sen verran olen oppinut ja kuunnellut markkinointi-ihmisiä, että tiedostan oma ammattitaidottomuuteni näissä asioissa.

Eräs ratkaisu voisi olla, että riittävästi pienkustantamoita yhdistyisivät "löyhästi", tuotteita myytäisiin yhteisen brändin alla, olisi palkattu markkinoinnin ammattilainen ja markkinointibudjetti.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 614
  • -
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #50 : 24.09.2007 klo 13:24:01 »
"Kykypöytä" olisi periaatteessa hyvä ajatus, mutta miten sen käytännössä toteuttaisi? Luulen etteivät kustantajat välttämättä haluaisi lähteä semmoiseen. He haluavat harkinta-aikaa, eivätkä he muutenkaan voisi sanoa siellä muuta kuin "Ihan kiva", "Lähetä kopioita postissa, niin katsotaan sitten" tai "Myy tämä ensin 20 sanomalehteen, niin sitten voidaan harkita". Jonkin sortin ammattilaisista koostuva raati voisi toki pitää arvostelupalvelua, mutta siinäkin on se ongelma, että sarjakuvan arviointi vaatisi sen lukemista ja aikaa, muuten arviointi olisi aika pintapuolinen raapaisu. Voisihan siitäkin toki jotain hyötyä olla... Olisiko Keijolla tai jollakulla muulla ajatuksia miten homma voisi toimia?

Kuvittelen että sarjakuvaa julkaisevilla kustantajilla on joku/joitain lukemassa tarjolle tulevia tekeleitä. Tämä henkilö voisi poiketa uhraamaan aikaansa hetken nähdäkseen millaista jälkeä on tulossa nousevalta polvelta ja antaakseen ylimalkaisenkin vinkin edetä: "sun pitää opetella anatomia", "oletko lukenut Aristoteleen runousopin?" ynnä muuta helppoa mutta harvoin metsään menevää. Ei niitä läpi tarvitse lukea, silmäyksellä jo näkee mitä pitäisi parantaa. Mutta jos joku arka saisikin tuotua todella näyttävän teoksen? Puuväreillä nyherretyn helmen josta ei Kuhmon takana mistään saisi värikopiota eikä olisi varaa otaakaan. Tällöin voisi edes lainata originaaleja (skannattavaksi) ja sanoa: "en minä usko että me tätä julkaisemme mutta sen verran mukavaa jälkeä sulla on että haluan näyttää kollegalle". Juuri kustantajayhteys rohkaisisi näitä esille. Ja kykypöytä rohkaisisi kehittymään.

Jos tämmöinen pöytä tarjoaisi palveluaan lauantaina muutaman tunnin, se ei kysyisi kustannustoimittajalta kuin tunteroisen per pärstä elleivät sitten innostuisi turinoimaan keskenään pöydän ääressä muutenkin. Lehdet todennäköisesti haastattelisivat ja kustantajat saisivat taas pikkupikkuisen peeärrää.

sebastian

  • Jäsen
  • Viestejä: 173
  • En ole nero
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #51 : 24.09.2007 klo 15:23:06 »
Aseman ja Huuda Huudan tapauksessa emme kuitenkaan pyri olemaan marginaalia vaan toivomme, että jokaisella, joka kirjamme haluaa on mahdollisuus se saada. Kirjojen materiaali on sellaista, etten näe mitään syytä, miksei siitä voisi satunnainen ihminen jossain Äkäslompolosta kiinnostua. Siis jos vain törmäisi siihen kirjaan. Nääs, jotta lukija haluaa kirjan, pitää hänen se ensin kohdata. Tässä kohtaa astuvat Kirjavälitys ja Suomalainen kuvioihin. Niiden varjon takaa on vaikea toimia.

Eihän tässä kauppalevityksen kanssa mistään isoista määristä puhuta, se on varmaa. Kuitenkin, se parin-kolmensadan lisämyynti, joka paremmalla levityksellä olisi mahdollista, on JUURI SE RAHA, jolla itse taiteilija tulisi elämään... ja tekemään ehkä sen seuraavan kirjansa.

Pari kommenttia:

Ensinnäkin Akateemisella kirjakaupalla on myymälöitä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereella, eli tavoittavat karkeasti 1,5 miljoonaa suomalaista joten minusta julkaisijan riippuvuus Suomalaisesta ei ole niin totaalinen kuin annatte ymmärtää. Akateemisella on erittäin hyvä maine ja valikoimat, joten kirjojen ostajat käyvät kyllä säännöllisesti niissä, kunhan vain löytyy myymälä kotikaupungissa.

Toiseksi ei mene minun kaaliini, miten 200-300 kappaleen lisämyynti voisi olla se raha, jolla taiteilija voisi elää. 20 euron albumin sisäänostohinta on 10 euroa, painokustannukset 5€, joten vaikka jäljelle jäävästä osuudesta koko 5€ maksetaan taiteilijalle (ja nyt olen jättänyt muitakin kuluja huomioimatta), hän saa 300 kappaleesta vain 1500€, josta pitää vielä maksaa verot. Albumin tekoon menee tekijältä esimerkinomaisesti 8 kuukautta, joten bruttona hän saisi tällä skenaariolla alle 200€/kk, eli ihan pikkurahoja. Ei sillä kukaan elä.

Rami Selin

  • Jäsen
  • Viestejä: 558
  • Uskon kaiken
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #52 : 24.09.2007 klo 15:48:56 »
...kunhan vain löytyy myymälä kotikaupungissa.

Aivan! Jotkut ihmiskunnan yksilöt ovat kuitenkin päättäneet vastoin kaikkia luonnonlakeja asua Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun ja Tampereen ulkopuolella.

Lainaus
Toiseksi ei mene minun kaaliini, miten 200-300 kappaleen lisämyynti voisi olla se raha, jolla taiteilija voisi elää.

Ei sillä itseään elätä. Kukaan pienkustanteita tekevä tekijä tuskin uskoo saavansa  kunnollisia tuloja pelkästään kyseisestä hommasta, mutta 200 equa kuussa helpottaa varmasti seuraavan lehdykän tekoa.

jyrki68

  • Jäsen
  • Viestejä: 143
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #53 : 24.09.2007 klo 16:02:24 »
RE: kykypöytä. Paremmin saanee kustantajan edustajan huomiota ja mahdollisen punnitun kirjallisen mielipiteen lähettämällä viimeistään paikkakunnan kirjastossa valokopioidun taidonnäytteensä. Kopiostakin näkee toimiiko homma ja sitten voi mahdollisesti kiikuttaa ne "hienosti puuväritetyt" originaalinsa pyynnöstä erikseen näytille.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 614
  • -
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #54 : 24.09.2007 klo 16:57:23 »
RE: kykypöytä. Paremmin saanee kustantajan edustajan huomiota ja mahdollisen punnitun kirjallisen mielipiteen lähettämällä viimeistään paikkakunnan kirjastossa valokopioidun taidonnäytteensä. Kopiostakin näkee toimiiko homma ja sitten voi mahdollisesti kiikuttaa ne "hienosti puuväritetyt" originaalinsa pyynnöstä erikseen näytille.
Tuo on aina ollut mahdollista. Nyt ehdotetaan jotain muuta, ei tuota mahdollisuutta kiellettäväksi.

Sarjakuvafestivaaleilla ei olisi hassummaksi tekijöiden kohtaaminen tummoisen pöydän liepeillä. Sitä paitsi nuo tekijät, koulukiusatut ressukat, peräkammarinerot, kaappisarjakuvantekijät eivät osaa lähestyä sarjakuvakustantajia. Nähty on.

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 830
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #55 : 24.09.2007 klo 17:00:06 »
Henkilö tunnettavuudella myydään Viivi Avellanin, Susanna Sievisen, Susan Kurosen/Ruususen jne jne kirjoja.
Paitsi että Susan Kuronen-Whateverin kirjat eivät myy. Mainio esimerkki siitä että julkisuus ei ole automaatti. Olen aina tolkuttanut sitä että kyse on TUURISTA. Siksi on tärkeämpää ja mielenterveydellisesti järkevämpää tehdä taidetta josta itse pitää, sen sijaan että alkaa heilua Seiskan pikku-uutisissa. Vituiksi menee jos taidetta alkaa tehdä jostain muusta syystä kuin ilosta jonka sen tekemisestä itselleen saa. Jos ei itse tykkää lopputuloksesta niin ei siitä tykkää kukaan muukaan.

Tää ketju on menossa pahasti Off.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 16 930
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #56 : 24.09.2007 klo 19:40:23 »
Pääministerin morsian on myynnissä Kirjatorilla 2 eurolla, Gunnm on myös mutta 6,50 eurolla. Voitto sarjakuvalle!

Rami Selin

  • Jäsen
  • Viestejä: 558
  • Uskon kaiken
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #57 : 24.09.2007 klo 22:22:07 »
Sarjakuvafestivaaleilla ei olisi hassummaksi tekijöiden kohtaaminen tummoisen pöydän liepeillä. Sitä paitsi nuo tekijät, koulukiusatut ressukat, peräkammarinerot, kaappisarjakuvantekijät eivät osaa lähestyä sarjakuvakustantajia. Nähty on.

Toisivatko nämä päihin potkitut hissukat töitään tämänkaltaiseen pöytään arvioitavaksi? Jos asiasta laitetaan sana kiertämään, varmasti jotkut tuovat töitään näytille, mutta minä uskon näiden henkilöjen jo aiemminkin yrittäneen tyrkyttää töitään ties minne (elleivät sitten ole sen verran nuoria, etteivät ole edes ajatelleet sellaista mahdollisuutta).

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 614
  • -
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #58 : 24.09.2007 klo 22:45:32 »
minä uskon näiden henkilöjen jo aiemminkin yrittäneen tyrkyttää töitään ties minne (elleivät sitten ole sen verran nuoria, etteivät ole edes ajatelleet sellaista mahdollisuutta).
Sun pitäis tietää, kamu: poikkeuksellisen kiinnostavia tekijöitä on mun mielestä
Heinonen Väinö
Hietala Olli ressukka pieni ujo ei olis ilman potkimista tehny mitää
Kainulainen Joonas
Kekkonen Jaana
Kivisilta Noora
kokkarinen pia
korpinen janne
muilu jaakko
mäkelä mikko
Parkkinen Muura
pitkänen janette
siira marja
tervapuro henri
tolonen johanna
ja
vääräkangas jukka
ja jätin pois ne jotka todennäköisesti osaa markkinoida itseään ilman kaveriapuja. Mut nää onkin alaa opiskelleita. Entäs ne tosi hiljaiset.

Rami Selin

  • Jäsen
  • Viestejä: 558
  • Uskon kaiken
Vs: "Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!"
« Vastaus #59 : 24.09.2007 klo 23:01:07 »
Sun pitäis tietää, kamu: poikkeuksellisen kiinnostavia tekijöitä on mun mielestä...

Hyviä tekijöitä kaikki minunkin mielestäni muutamaa lukuunottamatta, kun en tunne. Ajattelin vaan, etteivät hiljaiset ihmiset sinne pöydän luokse tule, jos eivät uskalla lähettää postitse taikka muin' keinoin töitään näytille. En silti lynkkaa ideaa: oikein hyvä niille rohkeille - mutta tuntemattomille - ihmisille.