Toinen Rämeen olento tuli säästeltyä sunnuntain huviksi. Tässä nähdään loppuun Suomessa Kalmassa aikanaan esitetyt tarinat ja mennään jo niiden ohitse, eli osa tarinoista ovat Suomessa aiemmin julkaisemattomia.
Toinen kokoelma koostaa ne tarinat, jotka monelle ovat kaikista tärkeimmät Mooren Rämeen olento -rupeaman tarinoista. Minulle ensimmäinen kokoelma on henkilökohtaisesti tärkein, erityisesti sen esittämää ruumiinavausta kauhistuttavampaa ja taidokkaampaa tarinaa ei monia omissa kirjoissani olekaan.
Jälleen kokoelman kauhu on psykologista laadultaan, mutta ensisijaisesti näiden tarinoiden arvo ei ole kauhuelementeissä, vaan ideoinnin rikkaudessa ja tarinankerronnallisissa ansioissa. Tosin onhan kokoelman nokkelimman ja kepeimmän tarinan (nimeltään Pog) hahmojen kohtalo sangen kammottava, joten kauhua tässä on sen ystäville kylliksi.
Kokoelma on Mooren ystäville, sekä laajemmin laadukkaan sarjakuvan ystäville, siis tärkeä opus, ja ovathan juuri nämä niitä tarinoita, joissa DC pudotti Comics Coden kahleet kunnolla harteiltaan. Tämä on siinä mielessä oleellista, että suuret kustantajat ottivat tarpeellisen askeleen siihen suuntaan, jossa underground ja alternative olivat eläneet. Kun seuraavalla vuosikymmenellä supersankarit olivat juoksuttaneet koko sarjakuvan alana taiteelliseen, laadulliseen ja taloudelliseen lamaan, ei kustantajien tarvinnut etsiä ulospääsyä, koska nämä Vertigo-sarjat sen heille jo osoittivat.