Kirjoittaja Aihe: Rämeen Olento (Swamp Thing)  (Luettu 32737 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #15 : 17.03.2010 klo 17:40:03 »
Minulla ei ole mahdollisuutta verrata tätä mustavalkoiseen versioon. Yleisellä tasolla Wood on kuitenkin oman kautensa värittäjien osalta sieltä paremmasta päästä.
Ongelmahan on, Kuten Rmäkikin tuossa ikäänkuin vahvisti jo aiemman oman kommenttini siitä että noihin aikoihin väritys oli yleisesti naurettavan ankealla tasolla. Se että Tatjana onnistui väritystyössään paremmin kuin noihin aikoihin oli tapana ei muuta sitä eseikkaa että tuon aikakauden väritystekniikka suorastaan raiskaten latistaa käsittämättömän yksityiskohtaisen piirrosjäljen.

Verrattuna väritystä vaikka Hellblazeriin alkutaipaleen numeroihin, on Rämeen olento eri tasoa.
Siksi suosittelen niissäkin Titanin neljää mustavalkoista kokoomaa.
Sarja ahdistaa sen jälkeen siten miten sen kuuluukin eikä siksi että väirtys pilaa tunnelman ;)

Kuvitusta rauhassa tutkiva lukija kenties tässä suhteessa voisi pitää mustavalkoista versiota parempana, mutta kuvittajat eivät kai useimmille suomalaislukijoille ole kovin tuttuja tai tärkeitä.
Kyllä itse kuvittelisin että kovin moni sarjakuvaharrastaja on kovasti kiinnostunut silmäkarkkia tekevistä kuvittajista. Hemmetti soikoon ihmisethän ovat täällä suorastaan hysteerisiä Barksien ja Rosien perään!

Monet vuosien saatossa kohtaamani ihmiset eivät suostu ostamaan tai edes tutustumaan sarjoihin jotka eivät miellytä heidän esteettistä silmää huolimatta siitä että käsikirjoitus saattaa olla likimain parasta mitä alalla on tarjota.

Laadullisestikin Warren-sarjat alkoivat tosin myöhempinä aikoinaan jo taantua.
Samahan pätee lähes kaikkeen. Vaikkapa myös Rämeen olentoon.
Tosin esim Mooren aikainen materiaali on kyllä käytännössä läpeensä timangia.

Kaupallisella vaihtoehdolla viittasini lähinnä suurten kustantajien suoramyyntikanavaa (direct sales) hyödyntäviin sarjoihin. Suoramyynnin kautta nämä sarjat löysivät reittinsä kuluttajien käsiin ja volyymin kasvu teki niistä todellisen vaihtoehdon.

Toki saman kanavan kautta myös alternative-sarjakuva kasvatti osuuttaan, mutta sana kaupallinen toivottavasti korosti eroa näihin sarjoihin (Elfquest, Cerebus, Love and Rockets jne.).
Eh?
Ja mainitsemasi esimerkitkö (kaikki myös direct sales tavaraa) eivät sitten olleet kaupallisia menestyksiä?
Ja Swamp Thing möi noita maninttuja paremmin?
Mennäänkö mutu-tuntumalla vai onko sulla ihan jotain statistiikkaakin väitteen tueksi?

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #16 : 17.03.2010 klo 19:10:35 »
Itse asiassa Veitch jeesasi koulukaveriaan Bissetteä aika usein Rämis-juttujen luonnosteluvaiheessa, mutta häntä ei kreditoitu lehtijulkaisujen aikaan - kokoelmassa kunnia annetaan sille jolle se kuuluu, ja jos tarkkaan katsoo, kyllähän sen Veitchin jäljen tosiaan erottaa Bissettestä, vaikkapa numeron 25 eka sivu on aika selkeästi hänen työtään.

Kiitos, olisin kuvitellut että tästä olisi jokin maininta osunut netissä pienellä etsimisellä, mutta eipä osunut silmiin. Ennen tunnistin kuvittajat ja tussaajat hyvinkin eroon, mutta taito näyttää harjoituksen puutteessa rapistuneen. Ehkä minusta vain on tullut eläytyvä lukija.

Wood on oman aikansa tekniikoiden taitaja ja palkittu värittäkä, siis alansa ammattilainen, joka ansaitsee kunnian työstään. Arvostetaanhan kelloseppien tuotoksiakin, vaikka ei niissä laitteissa sykemittaria ja paikannusta ollut.

Mennäänkö mutu-tuntumalla vai onko sulla ihan jotain statistiikkaakin väitteen tueksi?

Kaivelen tässä tikulla hampaitani ja pohdin kuinka välttäisin olemasta sarkastinen, kun oikeasti olen hieman ihmeissäni, että tosissasiko sinä pyydät minun tekevän jokseenkin työlästä selvitystyötä asiasta, joka ei sitä vaadi. Varma en ole edes, mikä tässä tarvitsee perusteluja, jokin näistä alla olevista kohdista se kai lienee:

Swamp Thing oli ensimmäinen DC:n sarja, josta jätettiin Comics Code -järjestelmän ulkopuolelle pysyvästi. Näin sitä myytiin vain direct sales -kanavan kautta, koska ilman leimaa ei tuolla formaatilla ollut asiaa lehtihyllyille. Kiistämätöntä lienee, että direct sales syrjäytti lehtihyllyjakelun ja Swamp Thing menestyi.

Kaikki mainitsemani esimerkit (Elfquest, Cerebus ja Love and Rockets) ovat kyllä taloudellisia menestyksiä, se on kiistämätöntä ja siksi otin ne esiin: direct sales oli jo valmiiksi toimiva reitti lukijoiden käsiin, siksi suuretkin kustantajat alkoivat sitä lehtihyllyjen elintilan tukahtuessa käyttää hyväkseen.

Sanalla "kaupallinen" en luonnehtisi mitään näistä sarjoista. Alternative on niille hyvä kattonimi monessakin mielessä: oikeudet kuuluivat tekijöille, ne olivat markkinoilla niche-toimijoita ja taiteellisesti ne olivat täysin vapaita kaikista rajoitteista. Samaa voi sanoa undergroundista, mutta sitä nämä taas eivät olleet.

Tässä mielessä Swamp Thing, suuren kustantajan ei-supersankarisarjakuva on minun suussani "kaupallinen vaihtoehto". Oletin näiden sanovan myös arvion lukijalle jotain, mutta jos ajatukset karkaavat niiden takia toisaalle, niin tuo nyt suoraan se esiin, niin tiedän välttää niitä jatkossa. Kritiikin tärkein anti on ohjata arvioita paremmiksi.

Eri asia sitten on, kuinka hyvin minun onnistui arviossa parilla lauseella asettaa arvioitava julkaisu vasten lähintä siihen liittyvää taustaa. Tavoitteena oli, että tuo tausta sitten olisi sijoittunut lukijan mielessä riittävän hyvin laajemmin sarjakuvakenttään.

Sen sijaan, jos oikeasti kaipasit lehtien myyntilukuja tai lukuja direct sales -kanavan osuuden kehityksestä, pahoittelen nyt sitä mainitsemaani sarkasmia, mutta omatoimisuus ja viitseliäisyys palkitaan.

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #17 : 17.03.2010 klo 19:39:59 »
Kaivelen tässä tikulla hampaitani ja pohdin kuinka välttäisin olemasta sarkastinen, kun oikeasti olen hieman ihmeissäni, että tosissasiko sinä pyydät minun tekevän jokseenkin työlästä selvitystyötä asiasta, joka ei sitä vaadi. Varma en ole edes, mikä tässä tarvitsee perusteluja,
Jos artikkelissaan viskoo kommentteja niin olisi mielestäni ihan hyvä että olisi jotain faktapohjaa väitteille eikä mentäisi vaan ihan mutu-tuntumalla (oletan että ajatusjuoksusi on tässä ollut jotakuinkin: "eiköhän DCn julkaisema sarja ole automaattisesti väkisinkin paremmin myyvä kuin pienempien kustantajien lippulaivatkin"). Muuten omista mielikuvista/-piteistä saattaa alkaa myöhemmin tulemaan yleisesti hyväksyttyjä faktoja. Siksi kaipailin tähän faktaa.

Mulla on itselläni sellainen perstuntuma, ja voin olla tässä totaalisen väärässä, että Swamp Thingin myyntiluvut ovat etenkin Mooren alkuaikoina olleet kevyesti pienempiä kuin monen ison alternative lehden. Kuten noiden mainitsemiesi sarjojen jotka ovat aikoinaan olleet todella hyvin myyviä nimikkeitä.

Isoin noista lienee ollut Love & Rockets, jonka ykkösnumerosta on esimerkiksi otettu viisi painosta (viides niinkin myöhään kuin toukokuussa '95, mikä on 13 vuotta ilmestymisen jälkeen) ja kakkosnumerostakin näyttää otetun 3 painosta (kolmas toukokuussa '96).

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #18 : 17.03.2010 klo 20:08:51 »
Jos artikkelissaan viskoo kommentteja niin olisi mielestäni ihan hyvä että olisi jotain faktapohjaa väitteille eikä mentäisi vaan ihan mutu-tuntumalla (oletan että ajatusjuoksusi on tässä ollut jotakuinkin: "eiköhän DCn julkaisema sarja ole automaattisesti väkisinkin paremmin myyvä kuin pienempien kustantajien lippulaivatkin").

Stop nyt tykkänään, Lönkka, menee nimittäin jo pahasti kakkapuheen puolelle.

Tuo ei kuulostanut lainkaan minun ajatuksiltani, joten minun oli luettava uudelleen tämä Comics Code -artikkelini lävitse, enkä edelleen näe perustetta lausumallesi.

Artikkelissa syytetään suuria julkaisijoita siitä, että ne eivät vastustaneet Comics Codea edes tilaisuuden tullen, vaan päinvastoin käyttivät sitä hyväkseen, mikä vahingoitti koko alaa. Sen sijaan underground ja alternative esitetään hyvin positiivisessa valossa, erityisesti tekijöiden aseman suhteen. Ei kustantajiakaan tosin ole demonisoitu enempää kuin on tarpeen, kyllä nämä Vertigo-sarjat olivat kauhun tulenkantajia aikana, jolloin Warren kaatui.

Minusta nyt tuntuu, että yhdistät sen Curtvilen "Vertigo pelastaa" -heiton jotenkin minuun tai sitten viittaat johonkin tajunnanvirtana kirjoitettuun lausahdukseen, jonka merkitys sinulle on toinen kuin sen tarkoitettu sanoma.

Mielipiteitä ja tulkintoja artikkelissa kuuluukin olla, faktoista syntyy vain kuiva luettelo. Voin avata artikkelin vaikka yksitellen, jos nostat sieltä konkreettisesti kyseenalaiset kohdat ja nosta ne vaikka tähän ketjuun, jonka artikkelin loppuun linkitin. Ellei sellaisia ole, lakkaa lyömästä vyön alle laittamalla sanoja suuhuni, jotka eivät sieltä ole lähtöisin.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #19 : 17.03.2010 klo 20:30:32 »
Tuo ei kuulostanut lainkaan minun ajatuksiltani, joten minun oli luettava uudelleen tämä Comics Code -artikkelini lävitse, enkä edelleen näe perustetta lausumallesi.

...
Minusta nyt tuntuu, että yhdistät sen Curtvilen "Vertigo pelastaa" -heiton jotenkin minuun tai sitten viittaat johonkin tajunnanvirtana kirjoitettuun lausahdukseen, jonka merkitys sinulle on toinen kuin sen tarkoitettu sanoma.

sinä et, koska kuulet ajatuksesi, me muut vain luemme sen mitä kirjoitat ja miten kirjoitat.

tässä on ero.

Vertigo ei ollut kauhun airut aikana jolloin warren kaatui. Sitä kantoivat muut PC, Aircel fantagraphics ja muut.
DC on vain isompi lafka joka tunnistetaan paremmin/yleisemmin joka oli se mitä yritit sanoa Mooren läpimurrolla mutta kun niin ei ole.

Swamp thing oli aikaisempi iso juttu joka herätettiin henkiin elokuvan myötä ja omasi alkuun hyvääkin tavaraa kuten Bruce jonesin kirjoittamat jutut mutta alkuun Moore ei ollut iso nimi.
kirjoittajan taidot omaava mutta vertigohan pelasi varman päälle á la Marvel ja X-men/daredevil jne: materiaalia on ja mahkuja mutta myynti laskee joten ei menetetä mitään jos annetaan niiden irrotella vähän.

Julokaisijat nousivat toki Comics codeakin vastaan ihan samalla tavalla kuin elokuvapiiritkin nousivat HUACia vastaan 50-luvulla. enin osa osasi kiertää lain kirjainta nähtyään mitä kovaäänisimmille kriitikoille kävi ammatillisesti.

Mooren Swamp thing oli hyvää kauhua ja älykästä sarjakuvaa joka antoi hänelle tiettyä mainetta joka yhdistettynä muuhun DClle tehtyyn työhön  eritoten Watchmen ja aiempaan näyttöön oli se läpimurto.
ei silkka Rämeen olento.

Tässä on huomioitava myös yhteys Nail Gaimaniin: molemmat aloittivat uudelleentulkinnalla aiemmasta materiaalista (Sandman) mutta kulkemalla suuntaan joka oli aiemmin vain sivupolku tai täysin tutkimatonta maastoa ko. sarjkuvan osalta.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #20 : 17.03.2010 klo 20:50:11 »
sinä et, koska kuulet ajatuksesi, me muut vain luemme sen mitä kirjoitat ja miten kirjoitat.

tässä on ero.

Äläkäähän nyt kiemurrelko, koko ketjuhan menee aivan kettuiluksi, sen minä erotan.

Vastaan kyllä omista sanomisistani ja perustelen sanavalinnat tarpeen mukaan. Näkemyserot ovat sitten erikseen ja niistä voimme hyvin olla eri mieltä.

Minulla on nyt kuitenkin tunne, että käytät tekstin lukemiseen yhtä paljon panoksia kuin sen tuottamiseenkin... Tämä tunne syntyy kuitenkin korvien välissäni, samoin kuin sinun tulkintasi minun tekstistäni. "Vertigo pelastaa" on sinun suustasi, vastaat siitä itse.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #21 : 17.03.2010 klo 21:13:03 »
se on myös kanta jota en tunnusta todeksi.
Ja se on se mitä tekstisi ilmaisee.
Minulla on nyt kuitenkin tunne, että käytät tekstin lukemiseen yhtä paljon panoksia kuin sen tuottamiseenkin...

tietenkin se on myös syy miksi aiheeseen puutun.

Rämeen olento oli suhteellisen vieras vain suomenkielista sarjakuvaa lukeville Kalmaan asti ja sen jälkeenkin etuliitteen suhteellinen voi liittää siihen samalla auktoriteetilla kuin Mooren "läpimurron".

Swamp thingin historia on pitkä alkaen House of Mysterystä joka ylläpiti kauhun manttelia sikäli kun codea kiersi vaikka hahmohan on jossain määrin Heap-hahmon rip-off kuten marvelin Man-thingkin.
Heap edeltää muita noin kolmellakymmenellä vuodella.

tämä on nippelitietoa myönnän ja joistain jopa epäolennaista.
Mutta tekstisi sävy antaa ymmärtää että Vertigo olisi keksinyt pyörän uudestaan tai että ilman rämeen olentoa ei olisi Vertigoa mutta et ilmaise että kyseessä on mielipiteesi tai kantasi vaan absoluuttinen fakta.
swamp thing toki kuului vertigon ensimmäisiin sarjoihin lehdellä #129.
toki Karen Bergerin vaikutus oli jo aiemmin mutta  sekin on pidempi prosessi eikä tee Bergerin toimittamista supersankarilehdistä Vertigoa tai siirrä taannehtivaa vastuuta/ansiota House of Mysterystä ja Swamp thingista ennen vertigoa Bergerille.

nyt itse hävität tämän näkökohdan:
Tässä mielessä Swamp Thing, suuren kustantajan ei-supersankarisarjakuva on minun suussani "kaupallinen vaihtoehto". Oletin näiden sanovan myös arvion lukijalle jotain, mutta jos ajatukset karkaavat niiden takia toisaalle, niin tuo nyt suoraan se esiin, niin tiedän välttää niitä jatkossa. Kritiikin tärkein anti on ohjata arvioita paremmiksi.

Eri asia sitten on, kuinka hyvin minun onnistui arviossa parilla lauseella asettaa arvioitava julkaisu vasten lähintä siihen liittyvää taustaa. Tavoitteena oli, että tuo tausta sitten olisi sijoittunut lukijan mielessä riittävän hyvin laajemmin sarjakuvakenttään.


painotus sanalla oletus.
Nyt tarkoituksena on poistaa se että syntyy asiavirhe puhtaasti semanttisista syistä.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #22 : 17.03.2010 klo 21:22:35 »
Kilpaileva arvostelu Wiredista...
http://www.wired.com/underwire/2009/02/review-alan-moo/

Swamp Thing was on its last legs by the time DC took a chance on the relatively unknown Moore, as the history books tell it.

But the truth is that Moore had already turned out some astounding, brain-teasing work. V For Vendetta, his brilliant exegesis on fascism, media and terrorism, had been a hit upon its release in 1982; it has only grown in stature and prescience in the era of Reality TV and Terrorism_Information_Awareness. Meanwhile, Moore’s strips for 2000 AD, including the hilarious "Future Shocks" and clever "Time Twisters," helped him stick out like a sore virtuoso.

Wikipedia kertoo, kuinka kauhugenre nousi Vertigon myötä...
http://en.wikipedia.org/wiki/Horror_comics#Resurgence
DC Comics largely split their horror titles off in the late 1980s into Vertigo, their mature line, thanks to the success of Alan Moore's run on Swamp Thing which span-off their flagship ongoing series Hellblazer, starring occult detective John Constantine. A number of other horror titles carried on at Vertigo like Deadman, House of Mystery and Haunted Tank or were given a horror spin or an update like Kid Eternity and Jonah Hex.

Curtivile, kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Jiksin jutut ovat ihan totta. Tulkitsette vain todellisuutta omalla tavallanne.

Ja vielä tämä tärkeä tieto Wikipediasta...
http://en.wikipedia.org/wiki/Vertigo_(DC_Comics)#Debut_authors
Although regularly cited as one of the major forces behind the creation of Vertigo comics, none of the launch titles were written by Alan Moore (he having long-left Swamp Thing, and only created the character of - but never written the spin-off solo title - Hellblazer). But neither were any of the initial launch titles written by Grant Morrison, who had similarly finished his seminal runs on both Animal Man and Doom Patrol under the DC logo.

Instead, the key launch Vertigo writers were part of the "second wave" of British talent, focused in large part around Gaiman, whose Sandman was so critical to the decision to create Vertigo, and whose Death miniseries launched it.

Mooren vaikutus Vertigon syntyyn oli suuri, mutta hän ei ollut mukana sen "lähtölaukauksessa".

Vertigo oli keskeinen osa kauhun uushyökyä Warrenin väistyttyä.
« Viimeksi muokattu: 17.03.2010 klo 21:29:52 kirjoittanut Lurker »

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #23 : 17.03.2010 klo 21:37:17 »
Paitsi etteivät ole.

vertigo = kauhu on hyvää myyntipuffia ja wikipediaan päteen sama kuin muuhunkin informaatioon: lähdekritiikki.
myös wikipedia on väärässä ja turvautuu rajattuun tietoon.

Vertigo ei olisi noussut ilman pääosin 2000ADn kirjoittajakaartia ja lahjakkaita piirtäjiä.
mutta Jiksi antaa ymmärtää ettei warrenilla ACllä, Pacific Comicsilla tai sellaisella pienellä kustantamolla kuin Marvel ollut osuuta kauhugenren nousuun toisin kuin Vertigolla.

painotus "antaa ymmärtää".
mikäli tarkoitus oli eri niin hienoa.

Ilman Marvelin niin sisäisiä kauhusarjoja EPICistä (wikipediaa niille jotka eivät voi elää ilman) puhumattakaan joka siis oli ison kustantamon Comics code vapaata aikuisempaan makuun(tarkoittamatta pornoa) olevaa sarjakuvaa [alkaen vuodesta 1982] olisi koko kauhugenre DCllä sivuutettu.




jussi mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 198
  • Kvaak!
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #24 : 17.03.2010 klo 21:44:40 »

Artikkelissa syytetään suuria julkaisijoita siitä, että ne eivät vastustaneet Comics Codea edes tilaisuuden tullen, vaan päinvastoin käyttivät sitä hyväkseen, mikä vahingoitti koko alaa. Sen sijaan underground ja alternative esitetään hyvin positiivisessa valossa, erityisesti tekijöiden aseman suhteen. Ei kustantajiakaan tosin ole demonisoitu enempää kuin on tarpeen, kyllä nämä Vertigo-sarjat olivat kauhun tulenkantajia aikana, jolloin Warren kaatui.


Warren kyllä alkoi kaatua, tai ainakin horjua jo hyvissä ajoin ennen Mooren Swamp Thing-kautta, Vertigosta nyt puhumattakaan. Ja jos saa saivarrella, niin Swamp Thing on alusta alkaen ollut "vaihtoehto" supersankareille, koska se sijoittui DC:n kauhu- tai ns. "Mystery"-lehtien joukkoon.

Ennen Moorea Swamp Thing kai oli aika lailla vailla suuntaa, mikä oli ongelmana lehden alusta  saakka. Periaatteessa tarinat olivat tyyliä ST ruikuttaa menetetyn ihmisyytensä vuoksi, miettii keinoja sen palauttamiseksi, pyörii päättömästi ja kohtaa kaikenlaisia kummia örkkejä matkan varrella. Jos lehden myyntiluvut olisivat olleet toisen kierroksensa numeron 19 tienoilla huikeat, ei puolituntematon britti olisi todennäköisesti päässyt siitä jatkamaan, eikä hän todennäköisesti olisi myöskään saanut kovin vapaita käsiä toteuttaa visvaisia visioitaan. Sama varmaan pätee myös Bissetteen, joka aloitti lehdessä vähän ennen Moorea. Lehtihän menetti Mooren aloitettua Comics Code-leiman  noin kymmenen numeron sisällä - muistaakseni numeron 30 tienoilla. Osa kunniasta pitää antaa myös Swamp Thingin toimittajalle, joka uskalsi ottaa riskejä.

Aiemmin ketjussa mainitulla Warrior-lehdellä kyllä varmaan oli vaikutusta Mooren päätymiselle DC:lle ja Swamp Thingiin. Lehdellähän oli jakelukanavat myös Amerikkaan, mutta muistaakseni Dez Skinn kävi DC:n kanssa neuvotteluja Warriorin sarjoista. Skinnin idea taisi olla saada kaupatuksi kaikki sarjat könttänä, mutta joku sarja ei DC:tä tainnut kiinnostaa, tai jotain sen suuntaista ja oikeudet menivät Pacificin kautta Eclipselle.

Periaatteessa minusta Mooren Swamp Thing edustaa amerikkalaisen valtavirtasarjakuvan 80-luvun kasvuprosessia, johon kuului myös vaikkapa Millerin Daredevil. Molemmissa logiikka on hieman samankaltainen. Nuori lahjakas tekijä, jolla on tuoreita ideoita ja uusi näkökulma saa työkseen (oletettavasti) huonosti myyvän lehden, joka sitten alkaa vähitellen myydä paremmin ja pikku hiljaa muuttaa koko systeemiä. Periaatteessa tuo uusi, tuore näkökulma on Mooren suurimpia ansioita - hienoja tarinoita unohtamatta - ja tällä nyt tarkoitan tässä tapauksessa juuri Swamp Thingiä. Sittemmin samoilla linjoilla jatkoivat mm. Neil Gaiman ja Grant Morrison.    

Hyvä suomennos hahmolle olisi muuten voinut ollut Hesarissa 16.2. mainittu Suonuljaska.

Ja mainittakoon vielä varmuuden vuoksi, että yllä oleva sisältää olettamuksia, mielipiteitä ja huonosti muistettuja faktoja sekä se, että vastaukseni lähti samanaikaisesti Curtvillen, Lurkerin ja Jiksin viestien kanssa. En kuitenkaan jaksanut kirjoittaa omaani uusiksi, joten siihen ehkä jäi jotain päällekkäisyyksiä edellä mainittujen kanssa.      
« Viimeksi muokattu: 17.03.2010 klo 22:18:37 kirjoittanut jussi mäkinen »

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #25 : 17.03.2010 klo 22:18:50 »
Swamp thingin historia on pitkä alkaen House of Mysterystä joka ylläpiti kauhun manttelia sikäli kun codea kiersi

Hassu yksityiskohta, mutta tämä mainitsemasi Heap on esiintynyt Suomessa Spawn-lehdessä, joskin hahmo taisi olla Image-versiona etääntynyt alkuperäisestä. Tuo Wikipedian mainitsema Spawn 98 on esitetty Suomessa numerossa 3/2001, mutta kun en hahmoa heti bongannut, en tarkemmin sitä viitsinyt lukea varmistuakseni oliko numero oikea.

Minua hämää/raivostuttaa tapa, jolla keskustelet kanssani: aivan kuin kuvittelisit, etten ole lainkaan tietoinen kauhusarjakuvan vaiheista, kun tiivistän ja rajaan asioita. Tarkoitan tätä:

Jiksi antaa ymmärtää ettei warrenilla ACllä, Pacific Comicsilla tai sellaisella pienellä kustantamolla kuin Marvel ollut osuuta kauhugenren nousuun toisin kuin Vertigolla.

Miten ihmeessä minä näin annan ymmärtää, kun meillä on tämä ketju, johon olen kirjoittanu laajan summauksen Comics Code -artikkelia syventämään. Siinä summataan milloin mikäkin yritys on julkaisuineen ollut liikenteessä, ohessa vielä valitut palat ko. viestistä:

Markkinoilla sääntöjen kiistaton vaikutus oli, että EC:n julkaisujen kadottua hyllyiltä alkoi lähes välitön supersankarisarjakuvan nousu. Kun Warren Publishing puolestaan aloitti menestyneiden kauhusarjojensa julkaisun 1960-luvun lopulla, ei kestänyt montakaan vuotta ennen kuin Comics Coden muutoksen yhteydessä 1971 vampyyrit ja ihmissudet vapautettiin muidenkin käsiteltäviksi. Erityisesti DC oli jo ottanut varaslähdön kauhun suhteen, ja genrestä muodostui tärkeä yrityksen tulevaisuudelle.

DC oli nimittäin jäänyt altavastaajaksi supersankarien puolella ja sittemmin Vertigo-linjana tunnettujen sarjojensa voimalla se jo hyödynsi ns. suoramyyntiä.

...

* Elokuvateollisuuden luopuminen Production Code -säännöstöstä 1968 vaikutti myös sarjakuvan puolella. Esimerkiksi DC:n House of Mystery palasi numerosta 174 (1968) lähtien kauhuaiheisiin. Vuotta myöhemmin sen sisarjulkaisu House of Secrets kaivettiin uudelleen esiin. Uusiin lehtiin kuului myös The Witching Hour (1969–1978).

* Vuoden 1971 uudistus laukaisi Marvelin kauhuun painottuvien sarjojen tulvan, jotka julkaistiin Curtis Magazines -linjan alla. Nämä lehdet olivat syy, miksi Marvel esti asemaansa hyväksikäyttäen Skywald Publications -kustantamon (1970–1975) toiminnan. Skywald julkaisi Warren Publishing -mallin mukaisia kauhusarjoja.

Minusta tässä ketjussa on paljolti käsitelty sarjakuvan kehitystä, mille aivan yhtä oikea paikka olisi voinut olla tuo ketju.

Periaatteessa minusta Mooren Swamp Thing edustaa amerikkalaisen valtavirtasarjakuvan 80-luvun kasvuprosessia, johon kuului myös vaikkapa Millerin Daredevil.

Juuri näin, tietyllä tavalla valtavirtasarjakuva oli vahingoittunut niin paljon, että taiteellinen umpisolmu tarvitsi uudet avaajat. Muistan useammankin haastattelun, parhaiten mieleen on jäänyt Herb Trimpe, joka totesi tehneensä vain rutiinisuorituksen ja vältti käyttämästä vähääkään mielikuvitustaan töihin, koska kaikesta omistusoikeus lähtökohtaisesti siirtyi kustantajalle.

Tätä puolta en viittaamassani artikkelissa niin käsitellyt (Moore, Gaiman ja vastaavat ovat artikkelissa "tuleva polvi", vaikka olivat jo parhaimmillaan undergroundin aikaan alalla), mutta tämä kehitys on mielestäni alkanut undergroundista ja voimistunut alternativen ansiosta, mitä tuki direct sales -kanava. DC vain yksinkertaisesti asteli valmiiseen pöytään, eli antoi alternativen mallin mukaisesti lahjakkaille ja nouseville kyvyille käytännössä vapaat kädet valituilla hahmoilla ja kokeili direct sales -mallin mukaista jakelukanavaa näille sarjoille. Malli toimi ja ala muuttui.
« Viimeksi muokattu: 17.03.2010 klo 22:23:01 kirjoittanut Jiksi »

jussi mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 198
  • Kvaak!
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #26 : 17.03.2010 klo 22:40:40 »

Juuri näin, tietyllä tavalla valtavirtasarjakuva oli vahingoittunut niin paljon, että taiteellinen umpisolmu tarvitsi uudet avaajat. Muistan useammankin haastattelun, parhaiten mieleen on jäänyt Herb Trimpe, joka totesi tehneensä vain rutiinisuorituksen ja vältti käyttämästä vähääkään mielikuvitustaan töihin, koska kaikesta omistusoikeus lähtökohtaisesti siirtyi kustantajalle.

Tätä puolta en viittaamassani artikkelissa niin käsitellyt, mutta tämä kehitys on mielestäni alkanut undergroundista ja voimistunut alternativen ansiosta, mitä tuki direct sales -kanava. DC vain yksinkertaisesti asteli valmiiseen pöytään, eli antoi alternativen mallin mukaisesti lahjakkaille ja nouseville kyvyille käytännössä vapaat kädet valituilla hahmoilla ja kokeili direct sales -mallin mukaista jakelukanavaa näille sarjoille. Malli toimi ja ala muuttui.

Joo, mutta valtavirtasarjakuvaan tuli suht' säännöllisesti nuoria lahjakkaita tekijöitä. 60-luvun lopussa mm. Barry Smith, Jim Steranko, Neal Adams. 70-luvun alussa Berni Wrightson, Len Wein (jotta nyt pysyttäisiin aiheessa), Jeff Jones, Mike Kaluta, Jim Starlin, Howard Chaykin, Steve Gerber... 70-luvun lopussa Frank Miller, Claremont, Byrne jne...  Näistä moni kanssa venytti Comics Coden rajoja ja
aiheutti harmaita hiuksia toimittajilleen.

Suuri osa ei tullut niinkään undergroundin vaan sarjakuva-fandomin ja fanzineiden kautta. Ongelma monen kohdalla oli se, että he sitten usein lähtivät omille teilleen tekemään omia juttujaan sarjakuvan ulkopuolelle. Kaikki kuitenkin vähitellen kypsytti lukijoita siihen, mikä 80-luvulla seurasi, mikä oli independent-kustantamojen tulo, direct sales-jakelu ja valtavirtasarjakuvan muutos... 

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #27 : 17.03.2010 klo 22:57:57 »
Claremont, Byrne jne...  Näistä moni kanssa venytti Comics Coden rajoja ja
aiheutti harmaita hiuksia toimittajilleen.

...

Kaikki kuitenkin vähitellen kypsytti lukijoita siihen, mikä 80-luvulla seurasi, mikä oli independent-kustantamojen tulo, direct sales-jakelu ja valtavirtasarjakuvan muutos... 

Oikeassa olet, minua hymyilyttää erityisesti Claremontin ja Byrnen kausi, jolloin toimituksen silmien alta livahti kaikkea hassua. Wolverine selasi miestenlehteä lehtihyllyllä, Kolossi epäsuorasti pelehti alkuasukastyttöjen kanssa Kadonneessa valtakunnassa, nämähän on Suomessakin nähty. Claremontia närästi kun suosio toi tiukemman toimituksellisen kontrollin.

Valtavirtasarjakuva tietenkin on täynnänsä lahjakkuuksia, heitä en tietenkään tarkoittanut väheksyä. Osa menestyi hyvin kustantajien säännöillä ja oli erinomaisen innostunut työstään, mikä näkyi työn jäljessäkin. Vastapaino Herb Trimpen haastattelulle on jokin mieleen putkahtava Neal Adamsin haastattelu.

Kyllähän valtavirtasarjakuvakin muuttui, kuten nuo Comics Code -säännöt itsekin, sen osalta vaiheet on tarkemmin summattu artikkelissa. Kovimman kritiikin kohdistin itse kustantajiin, en valtavirtasarjakuvan parissa työtään tehneisiin.

(Tämä on erinomaista keskustelua, itse rönsyilen jo vallattomasti, joten jääköön valvojien harkintaan, pitäisikö Rämeen olentoon liittymätön keskustelu leikata esim. Comics Code -ketjuun.)

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #28 : 17.03.2010 klo 23:05:44 »

Minua hämää/raivostuttaa tapa, jolla keskustelet kanssani: aivan kuin kuvittelisit, etten ole lainkaan tietoinen kauhusarjakuvan vaiheista, kun tiivistän ja rajaan asioita. Tarkoitan tätä:

Miten ihmeessä minä näin annan ymmärtää, kun meillä on tämä ketju, johon olen kirjoittanu laajan summauksen Comics Code -artikkelia syventämään.

tiivistäminen ja rajaaminen käyvät mutta silloin kun se lähentelee revisionismia : älähdän.

siteeraan sitaattiasi:
Lainaus
Markkinoilla sääntöjen kiistaton vaikutus oli, että EC:n julkaisujen kadottua hyllyiltä alkoi lähes välitön supersankarisarjakuvan nousu. .....

DC oli nimittäin jäänyt altavastaajaksi supersankarien puolella ja sittemmin Vertigo-linjana tunnettujen sarjojensa voimalla se jo hyödynsi ns. suoramyyntiä.

ensiksikin supersankarisarjakuva ei noussut, se jäi.
Jos lähikaupastasi poistaa kaiken muun kuin lakritsin se ei tarkoita että lakritsi lähtee nousuun, vaan että salaattia ei myydä.
tässä on lievä ero.

DC jäi altavastaajaksi. Ihan totta.
Markkinoiden toiseksi suurimman asema on selkeästi kova paikka ja konkurssikypsyyden osoitus.

Jos ilmaiset ehdottomasti älä hämmenny jos vastineet ovat yhtä ehdottomia.

DC on toki osannut markkinoida ajatuksen aikuisemmasta ja varttuneemmasta sarjakuvasta ja vertigobrädi sopii (heille) tähän kuvaan kuin nenä päähän.

Mooren merkitys swamp thingin nousussa on merkittävä ja tänään työpäivän jälkeen tutkiskelin suomi-laitosta ja toden totta nimiösivujen muunnos on tehty yllättävän hyvin. Mutta tämäkin on yhä, lukuisien suomennosten jälkeen sille peräänkuuluttamallesi suurelle yleisölle vieras nimi.
Kannessa mainitaan varoiksi yksi myöhempi Mooren sarjakuvateos, markkinoinnillisessa mielessä.

direct salesin kohdalla olet kyllä aivan oikeassa, mutta kyseessä ei ole innovatiivisuus tai se miten Karen Berger luotsasi "bergerworldia" (vertigon esiaste ) vaan sellainen asia kuin saatavuus.

tämä puolestaan vertautuu tuohon supersankarien nousu teoriaan.
kauhu ja rikossarjakuva eivät ikinä täysin kuolleet, mutta kauhufanit ovat näistä uskollisempia ja kärttivät niitä pienkustantajien tuotteita ja sarjakuva-alan kirjo olikin 80-luvulta 90-luvun noin puoleen väliin ahdetumpi kuin sen jälkeen.
Ja useampi kauhusarjakuvan ystävä hyväksyi että mukaqn on lakritisia tai etsi kivijalkakaupan josta sai jugurttirusinoitakin..
isot köhivät ja päätyivät selvitystiloihin vaikka ulkosarjakuvallisista lisenssilähteistä rahaa virtasikin.
henkiinjäänti ei ollut taiteellisen meriitin mitta, vaan firma joka pystyi maksamaan laskunsa ja palkkansa jäi pystyyn.

Heap ei Spawn inkarnaatiossaan muistuta alkuperäistä tai 80-luvun versiotaan paljoakaan. Suohirviöiden samankaltaisuudet ovat silti melko ilmeisiä.

Mutta ulkosarjakuvallisuus vaikuttaa siinä missä Mooren ja kumppaneiden lahjatkin: Swamp Thing lanseerattiin uudestaan Wes Cravenin elokuvan jälkeen.

Ja se on nyt jälleen saamassa elokuvaa Joel Silverin puljulta Akiva Goldsmithin tekstillä.
Meidän markkinoillamme on vaikea välttyä monimediaisuuden vaikutukselta, vaikka Moore olisi kuinka tunnettu nimi.
On melko julmaa sarkasmia että, käyttäen samaa typistävää ilmaisua, Alan Moore on tunnettu lähinnä sarjakuvistaan tehtyjen elokuvien pohjalta.
(hypoteesin aukkoja voi ampua ManThing elokuvan aikaansaamalla paineella julkaista suomeksi kokoomaa siitä)

Rämeen olennon julkaiseminen suomeksi on tervetullutta joskin väistämättömin kysymys on halutaanko julkaista uudelleen ne jotka on jo julkaistu Kalmassa ilman varmuutta julkaistaanko jatkokin.
Kauhu, Kalma ja moni muu aiemmista yrityksistä on ollut lähinnä koekiluja ja ilman vahvistusta on vain julmaa spekulaatiota  sanoa että suurin syy lienee ollut taloudellinen kannattamattomuus.

Nyt tilanne on sama kuin mistä Jiksi puhui mutta suomessa yhdysvaltain sijaan: direct sales.
Elämme nettiaikaa ja egmontshop on vain klikkauksen päässä, mutta erikoiskauppoihin ja kirjakauppoihin rajaamalla kovakantisen julkaisun ollaan taas siinä tilanteessa että useimmille koko keskustelu näyttäytyy egojen välisenä ristiinvirtsauskisana elitistisestä aiheesta.

Minusta on hienoa että Rämeen olento on palannut, mutta olisin tervehtinyt päivitettyä versiota Kalmasta enemmän.

Se olisi minun mielestäni näkynyt pitkäkestoisemmin sarjakuvakentässä.

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 986
Vs: Rämeen Olento (Swamp Thing)
« Vastaus #29 : 18.03.2010 klo 00:16:06 »
tiivistäminen ja rajaaminen käyvät mutta silloin kun se lähentelee revisionismia : älähdän.

ensiksikin supersankarisarjakuva ei noussut, se jäi.

Ja kun he avasivat kassakaapin, he huomasivat priimakuntoisen Showcase #4:n kadonneen jälkiä jättämättä.
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)