0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Minä annoin joskus pikkuveljelle osan kokoelmaani tyyliin "myydä et saa". Tulipa sitten kannettua takaisin omalle kämpälle muutaman vuoden päästä.Ja toinen opettavainen tarina liittyy siihen, että joskus teininä kiikutin kaikki lehteni halvalla divariin ja muutaman vuoden päästä ostin kalliilla takaisin. Vieläkin harmittaa, että tuli myytyä Tex Willerit, nyt ne ovat sellaisissa hinnoissa, että tuska ja ahdistus on valtava.Uskokaa huviksenne, minä näen toisinaan sellaista unta, että löydän jostain divarista järjettömän määrän sarjakuvia, joita en ole koskaan nähnytkään ja loppu unesta menee siihen, että kasaan itselleni niitä isoihin pinoihin ja ihastelen tyyliin "näin halvalla ja näin hyväkuntoisia". Koskaan en muista unessa päässeeni edes kassalle asti.Mutta ketjun aiheeseen liittyen, en varjele lehtiäni muilta kuin vierailta. Minulla normaalikäsittelykin tarkoittaa lehtien pysymistä priimakunnossa.
Unessa harrastelin kiihkeästi sitä maailman kauneinta asiaa Wolverinen kanssa.
Oliko sillä iso?