Hugo Pratt

[Sampsa Kuukasjärvi]

Myös suomalaisessa Taisteluasemiin!-pokkarissa eli Prattin Merten korkkarissa on toimituksellisia sivuja, joilla esitellään tarinan ruutujen muutoksia. Rebellion kyllä tarjoaa näissä paljon enemmän toimituksellista aineistoa.

Tässä mainitussa suomalaisessa pokkarissa muuten on toinen Prattin tarina, jota ei ole vastaavassa brittijulkaisussa, nimittäin Verenpunainen meri (The Crimson Sea). Kuten jo äsken kirjoitin, näitä ei ole otettu suoraan Rebellionin julkaisuista. Täältä näkee, että englanninkielinen Battle Stations on vain 72-sivuinen siinä missä suomijulkaisussa on 128 sivua.

[Reima Mäkinen]

Joo, huomasin kyllä että suomipokkarissa on kaksi tarinaa ja siksi puhuinkin niistä monikossa. Nopealla vilkaisulla piirrostyyli oli niissä molemmissa kuitenkin hieman eri kuin ekan pokkarin tarinoissa.

[Jarkko Sikiö]

Taisteluasemiin! koostaa taas kaksi tarinaa samojen kansien väliin, ja bonusmateriaaleja myöten aivan oivasti toimitettu ja muutoinkin moitteetonta laatua. Jälkimmäinen tarinoista on aivan kelpo korkkari, jossa on tavanomaisen kelpo tarina vastuusta luistaneen sotilaan moraalisen selkärangan etsimisestä.

Ensimmäinen tarinoista on sitten niin mahdottoman huono, ettei tiedä miten päin sitä voisi edes silmäillä. Kuvituskin on aavaa ulapaa ja savupilveä ruutujen taustojen täydeltä.

[Secos-Bill]

^^ Ei nyt ihan moitteetonta. Lopussa olevissa näytteissä vaihtoehtoisista sivuista numeroinnit ovat pielessä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

^^ Ei nyt ihan moitteetonta. Lopussa olevissa näytteissä vaihtoehtoisista sivuista numeroinnit ovat pielessä.

Onko todella näin? En pysty nyt tarkistamaan, mutta minusta ne näyttivät olevan aivan kunnossa. Eivätkö nuo sivunumerot kuitenkin tarkoita Prattin sarjakuvasivuja? Suomi-pokkariin sovellettuna ilmoitetuista sivunumeroista pitää silloin vähentää kaksi sivua, koska täällä seikkailu alkaa sivulla 3 eikä 1.

Ensimmäinen tarinoista on sitten niin mahdottoman huono, ettei tiedä miten päin sitä voisi edes silmäillä. Kuvituskin on aavaa ulapaa ja savupilveä ruutujen taustojen täydeltä.

Joo, todella hutaistua on. Toinen tarina on selvästi huolellisemmin piirretty.

[Secos-Bill]

Kyllä, ne viittaavat piirrettyihin sivuihin, vaikka niissä ei ole omaa numerointia kuvan nurkassa, kuten joskus näkee. Eli pitää tosiaan vähentää kaksi. Tuo oli aluksi hiukan hämäävää, mutta ei sinänsä iso juttu.

Tosin tarkemmin katsottuna luulen, että näytesivujen numerointi on sittenkin oikein, mutta itse kirjan sivujen numerointi taas on väärin. Nimittäin sivunumeroinnin mukaan kirjassa ei ole kansia lainkaan. Sen mukaan sivut 1-2 ( sekä kaksi viimeistä sivua ) ovat pahvia. Ehkä bonusmateriaalin laatija oletti, että sivunumerointi alkaa ensimmäiseltä paperilehdeltä, eikä etukannesta.
(edit. kirjassa ei siis ole mitään otsikkosivua, vaan tarina alkaa välittömästi kannen jälkeen. )

[Jarkko Sikiö]

Kolmas Prattin korkkareita yhteen niputtava julkaisu on nimeltään Rautainen nyrkki, ja onpa kirjakauppaversiossa todella komea kansi...

[Janne]

onpa kirjakauppaversiossa todella komea kansi...

Ensimmäisen kerran on mielessä häivähtänyt ajatus, jos säilöisi kokoelmiinsa kirjakauppaversion kioskiversion sijasta. Kioskiversion kansi ei ole Prattia nähnytkään.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ostin kolmannen Hugo Pratt -korkkarin ”Rautainen nyrkki” lehtipisteestä. Luin siinä ensimmäisenä olevan nimitarinan, joka oli tarinaltaan huvittava: uusi brittiläinen supertankki rymistelee ja pistää vihollista ketoon voittamattomana mahdottomissa tilanteissa. Taide on hyvää, joskin uskon, että tässäkin seikkailussa joku muu kuin Pratt on piirtänyt panssarivaunut, koska ne ovat selvästi tarkemmalla tyylillä tehtyjä. Suomennos on oikein maistuva.

Selauksen perusteella toinen tarina ”Tuliasema” menee tuttuun osastoon ”oikeamielinen korpraali”. Se on piirretty prattimaisemmin kuin ensimmäinen. En lukenut sitä vielä sanasta sanaan, mutta sekin on sujuvaa, konstailematonta viihdettä.

Ennen kaikkea hyvä, että näitä toivottuja Pratt-puutteita julkaistaan.

[Setämies]

Ensimmäisen kerran on mielessä häivähtänyt ajatus, jos säilöisi kokoelmiinsa kirjakauppaversion kioskiversion sijasta. Kioskiversion kansi ei ole Prattia nähnytkään.

Tai vaikka molemmat versiot?

[Setämies]

Ostin kolmannen Hugo Pratt -korkkarin ”Rautainen nyrkki” lehtipisteestä. Luin siinä ensimmäisenä olevan nimitarinan, joka oli tarinaltaan huvittava:

Varsinkin Tiikeri-tankit Alameinin taistelussa. Ihan uutta tietoa sotahistorian saralla. 

[Janne]

Tai vaikka molemmat versiot?

Ei ole varaa eikä tilaa.

[Kujis]

Kioskiversion kansi ei ole Prattia nähnytkään.

Ei olekkaan. Se on Giorgio de Gasparin tekemä.

[Setämies]

Ei ole varaa eikä tilaa.

Niin, kerälijän ikuinen kirous.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ei olekkaan. Se on Giorgio de Gasparin tekemä.

Jep, näköjään on. Tekijöiden krediitit löytyvät muun muassa Grand Comics Database’istä.

Alkuperäinen kansikuva on muuten todennäköisesti vain yleisluontoinen eli tarkoitettu käytettäväksi milloin vain; siinä saksalainen panssarivaunu jyrää sotilaiden päälle. Tällaista kohtausta ei löydy lehden sarjakuvasta.

Sen sijaan suomalaisessa spessussa on rajattu alkuperäistä kuvaa niin että tankin hakaristilippu ei näy. Tämä on hyvä ratkaisu, sillä silloin kuva sopii esittämään tarinan supertankkia, joka on nimenomaan brittiläinen ja jyrää saksalaisia vastaan. Sitä en osaa sanoa univormuista, että minkä maalaisia nuo kuvan sotilaat ovat.

Suomalaisen spessun kuva on huomattavasti kuluneempi kuin brittiläinen. Liitän kuvat tähän.