Jarkko: Nämä taustoituksesi sarjakuvantekijöistä ja sarjoista ovat arvokkaita. Iso kiitos sinulle, kun esittelet meille lähteitä, jotka ovat Suomessa ja englantikeskeisessä maailmassa lähes tuntemattomia – ja jopa analysoit niiden luotettavuutta ja korjaat niiden asiavirheitä! Jännää myös, että vaikutit ensin olevan sitä mieltä, että Enrique ei olisi osallistunut Eternautti 1969:n tekoon, mutta nyt löysit siitä hänen todennäköisiä sivujaan.
Kiitos, Sampsa, on mukava että nämä kiinnostavat. Koetan panostaa jatkossa enemmän myös Kvaakin juttuihin, monesti tulee naputeltua näitä kaiken muun hulinan keskellä eikä ajatus ole täysin mukana. Vasta eilen mietin, että mitä tälle ketjulle tulisi tehdä, kun tuli niin sekavaa asiaa ja salapoliisityötä pitkät pätkät, ehkä pitäisi koostaa kaikki selkeämmin yhteen ja poistaa sitten alkuperäiset.
Etusivulla kuitenkin julkaistaan myöhemmin artikkeli sekä isästä että pojasta. Molemmista löytyy kulmia kohottavaa asiaa.
Alberto Breccian urasta tulee myös tiukasti asiassa pysyvä esittely kirjaan (Kvaakiin henkilöesittely vähän rönsyilevämmin).
Breccian tapauksessa minua yllätti kuinka paljon ristiriitaista ja virheellistä tietoa on olemassa. Osa selittyy näin:
* Breccia ei muistanut enää myöhempinä vuosina asioita oikein.
* Breccia teki elämänsä aikana monenlaista vilunkipeliä, jota oli tarve peitellä.
* Samasta jutusta on useampi ristiriitainen versio perheenjäsenten ja em. syystä jopa Breccian itsensä suulla.
* Breccia romantisoi työläismenneisyytensä ja kertoi tosiasioita tavalla, jotka kuulostivat keksityiltä (ja koska puhui monesti palturia niitäkin alkoi epäillä).
* Argentiinalaisten malli on käänteinen jenkkeihin verrattuna, eli piirtäjä oli yleensä nimetön avustaja, koska vain näkyvä jälki (tussit) merkitsivät.
* Breccian ajatukset ovat melkoisen eksentrisiä ja kun haastattelijat ovat yrittäneet päästä niihin kiinni, mestari sitten murahti jonkun loppukaneetin vain laittaakseen pisteen keskustelulle, ja ne sitten lähtivät kiertämään puolitotuuksina ihan "koviin" kirjallisuuslähteisiin.
Vastaan listana kysymyksiisi:
* Breccia tapasi Oesterheldin ja Prattin vasta 1955 jälkimmäisen legendaarisissa rymyjuhlissa. Sitä ennen hän oli kuvittanut jotain lastentarinoita, mutta ei siis ollut tekemisissä (Breccia työskenteli kotoaan käsin).
* Pratt sanoi Breccialle 1958 kuuluisasti vähän rumasti. Tämä otti Brecciaa pattiin niin kovin, että muodosti osasyyn aloittaa yhteistyö Oesterheldin kanssa, jonka käsikirjoituksien Pratt sanoi olevan parempia kuin muilla. Sherlock Timen ensimmäinen tarina teki vaikutuksen (ja on todella hyvä, vasta eilen luin sen itse). Toinen syy oli tietysti, että britit rekrytoivat käytännössä koko maan ykköstaiteilijat Eurooppaan eivätkä kustantajat enää pärjänneet Meksikosta tulevan halpatuotannon kanssa.
* Eternautti 1969 on samaan aikaan tynkäversio, jota Argentiinassa yleisö vihasi, mutta myös huikea mestariteos, jota Italiassa rakastettiin. Se muutti koko Breccian elämän (ja on muuten 50 sivua, sori sekoilu).
* Eternautti ja Eternautti 1969 ovat itsenäisiä teoksia, mutta kuitenkin saman tarinan kaksi eri versioita, niitä voi peilata toisiaan vasten ja molempien lukukokemuksesta tulee vielä huikeampi sillä tavoin. Tarkempaa analyysiä kirjoissa.
* Eternautti 1969 on minun mielestäni ehkä jopa alkuperäistä huikeampi kokemus, mutta onhan se alkuperäinen toki 350 sivua ja jälkimmäinen 50 sivua. Ja lopussa se typistäminen ehkä lukijaa jopa vaivaa kovasti, kun tietää mistä on kyse. Italiassa ei tiedetty ja siksi sitä katsottiin kuten kuuluukin, huikean hienona, oman taidemuotonsa edustajana. Itse olen italialaisten päädyssä tässä suhteessa.
* En uskonut aluksi Enriquea, mutta väitteensä on kuitenkin yleisesti hyväksytty. Tämä kummastutti, kunnes menin asiassa pohjalle saakka ja lopulta Enriquen varhaistöihin tutustuminen auttoi ja omat silmät kertoivat miten asia on. Kun opus on käsissä, muistuta ja laitan vaikka kuvanäytteitä perusteluineen (siis muista töistä).
* Vida del Che tuhottiin muista syistä. Irtolehdet ja materiaali tuhottiin lehtipisteistä ja painosta, originaalit haettiin kustantajalta. Breccia poltti Chehen ja Evitaan liittyvää materiaalia.
EDIT: Unohtui vastata, että Atlántida konservatiivijulkaisijana hieman nikotteli käsikirjoituksen kanssa (Breccian muistelujen mukaan), joten kun kuvitus sai täystyrmäyksen se sitten varmaan vain ratkaisi asian. Kuvitus virallisesti sai syyn niskoilleen, ja Breccian toinen vaimo kertoi julkisen tuomion ahdistaneen Brecciaa.