Kun jälleensynnyin hirviönä

[Sampsa Kuukasjärvi]

Aloitan tässä oman ketjun äskettäin suomeksi alkaneelle mangasarjalle Kun jälleensynnyin hirviönä, jonka alkuperäinen nimi on Tensei shitara suraimu datta ken ja englanninkielinen nimi That Time I Got Reincarnated as a Slime. Sarjaan tulee kuulumaan suomeksi ainakin yli 12 pokkaria. Tämä manga perustuu suosittuun romaanisarjaan, ja mangasta on tehty myös animesarja. Tämä on etenkin pojille suunnattu sarjakuva.

Ensimmäisen suomennetun osan arviointi Kvaakissa on täällä.

Muokkaus: Artikkeli on nykyään täällä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Arvostelin arvostelussa sarjan fantasiamaailman kliseisiä rotuja. Varmaan asia ei vaivaa lukijaa, jos hän ei ole aiemmin nähnyt tämäntapaista niin paljon romaaneissa, sarjakuvissa peleissä ja taiteessa. Ja tarinassa toki luodaan hupia siitä, että päähenkilö pärjää maailmassa osittain siksi että hän tuntee sitä ennestään populaarikulttuurin kautta.

Otan kuitenkin sanomaani vähän takaisin luettuani sarjan Wiki-sivulta selvennyksiä mangan ensimmäiseen osaan. ”Hirviö” tässä maailmassa ei tarkoita samaa kuin D&D:ssä eli muuta olentoa kuin humanoidia, vaan ”hirviöt” ovat jotenkin taikahiukkasissa (engl. magicules) eläviä olentoja. Tämä on selkeästi erilaista. Muutakin uutta todennäköisesti selviää tulevissa osissa. Tuo Wiki selvensi myös syitä miksi Mikami jälleensyntyi erikoiskykyiseksi limaksi. En halua lukea tuolta liikaa spoilerien pelossa.

Kummastelen edelleen sitä että maailman nimeä ei sanota lukijalle. Olisi luonnollista, että päähenkilö kysyisi heti millä nimellä paikkaa kutsutaan, miten laaja se on ja mitä maita siihen kuuluu ja hän myös saisi näihin kysymyksiin edes jonkinlaiset vastaukset. Heti tarinan alun lohikäärme osaisi kertoa näistä. Ehkä romaanisarja ottaa nämä paremmin huomioon.

Joka tapauksessa tsekkaan seuraavankin pokkarin erikoisen päähenkilön vuoksi.

[Antti Valkama]

Maailman nimen puuttuminen voi toki johtua vaikka mistä, mutta ainakin se luo hivenen vähemmän pelimäisen vaikutelman. Eihän ole luultavaa, että kukaan "toisessa maailmassa" elävä oikeasti miettisi maailmansa nimeä, ihan kuin maailmoja kuuluisi olla vaikka kuinka paljon. Ja kun päähenkilökään ei kiinnitä siihen huomiota, niin lukijankaan ei tarvitse.

Toisaalta pelimäisyys voisi hyvin olla selvempää ilman, että homma välttämättä menisi pilalle. Tosin monessa isekai-sarjassa päähenkilö jopa saa halutessaan näkyviin ohjauspaneelin, josta voi tarkistaa oman tason ja erikoiskyvyt ja jakaa pisteitä eri ominaisuuksiin ym. Siihenkin kyllä sopeutuu lukiessa, mutta ei minusta hauskin ratkaisu. Eräässä lukemassani sarjassa päähenkilö vielä käytti yhä uudestaan lukutolkulla aikaa kaikkien uusien kykyjensä testaamiseen erilaisissa tilanteissa ja niiden pelitekniseen optimoimiseen...

[Sampsa Kuukasjärvi]

En tarkoittanut, että maailman nimessä näkyisi sen ero toisiin maailmoihin tai muiden maailmojen olemassaolon tietäminen. Pelkästään yhden maailman (sen, missä konkreettisesti eletään) hahmottaminen riittää. Tarkoitin vain yleistä nimeä, joka maailmalle on annettu ja jonka sen monet kieltä käyttävät asukkaat tietävät kuten esim. Galaksi, Oz tai Keski-Maa.

Joo, mainitsit noita joidenkin mangojen hyvin roolipelimäisiä valikoita myös pokkarin taustakirjoituksessa. Sellaiset valikot eivät olisi minusta viihdyttävintä luettavaa. Tosiaan tässä mangassa tästä pelimäisyydestä on viitteitä tekstilaatikoissa, mutta sitä ei onneksi vedetä kaakkoon.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Maailman nimestä vielä, että joo, maailma voi olla pelkkä ”maailma”, jos ei tiedetä muista maailmoista.

Pelimäisyyttä tuo myös olentojen voimakkuuden luokittelu. Esim. jättilepakon sanotaan olevan C-luokan hirviö (ekan pokkarin s. 238). Sitä vahvempia A-luokan hirviöitä ovat myrskykäärme (s. 238) ja itse tarinan päähenkilö (s. 235). Ilmeisesti kaikki maailman olennot on luokiteltu tähän tapaan.

Sarjan luoja Fuse muuten kirjoitti sitä alkujaan romaanin harjoituksena nettisivustolle nimeltä ”Let’s Become Novelists” eli ”Tullaanpa romaanikirjailijoiksi” ja hän keksi juonta sitä mukaa kun kirjoitti, kerrotaan enkuksi täällä. Vasta kun nettiromaani sai julkaisusopimuksen painettuna romaanina, hän joutui miettimään tarinalle teeman. Ja kun Fuse osallistui animeversion tekoon, hän joutui muuttamaan siinä tarinan rytmitystä ja rakennetta.

Mikä muuten olisi hyvä suomenkielinen lyhenne tälle sarjalle? Lima? Hirviö? Vai pitäisikö käyttää enkunkielisillä sivustoilla näkyvää japanista otettua lyhennettä TenSura?

[Antti Valkama]

Suomilyhenne on hankala tapaus... Ei siis siltä kantilta, etteikö niitä tai lempinimiä keksisi vaikka kuinka, mutta jonkin tietyn vakiinnuttaminen voi olla vaikeaa. Meillähän nimien lyhentely alkutavuja käyttämällä on vähemmän tuttu metodi. Japanissa ne nykyään miettivät jo moisen valmiiksi sarjaa suunniteltaessa, ja markkinoinnissa voidaan käyttää myös sitä koko nimen ohella.

Töissä käytän välillä kirjainlyhennettä KJH. (Fullmetal Alchemist on FMA, One Piece OP, Aron morsiamet AM jne.) Kun sarjoja on kymmeniä ja niistä pitää välillä puhua mangasta tietämättömienkin kanssa, niin epämääräiset lempinimet eivät toimi. Mutta Koojiihoo lienee lukijalle ankea. Mangafanit varmaan menevät Tensuralla, mutta jokin lima-versiokin toiminee.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ainakin KJH on helpompi lyhenne kuin englanninkielinen TTIGRAAS.

Törmäsin muuten tämän sarjan kautta ensimmäisen kerran ”light novel”-sanaan genrenä. Sille ei ilmeisesti ole suomenkielistä nimeä, koska Wikipediakaan ei ole suomentanut sitä. Enkunkielinen Wikipedia kertoo tarkemmin mistä siinä on kyse.

Sarjan light noveleja oli painettu Japanissa maaliskuun lopussa jo 18 miljoonaa kappaletta, joten erittäin suositusta jutusta on kyse. Romaanisarja siis jatkuu yhä Japanissa samoin kuin manga ja anime.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Lehtipisteissä on nyt sarjan toinen osa myynnissä. Ja se näemmä ilmestyi 29. päivä, vaikka joissakin ennakkotiedoissa luki, että se ilmestyisi jo 21.5. Vilkaisin sen verran, että huhhuh, tarinassa tapahtuu isoja yllätyksiä!

Nyt kun sisällöntuotannon ohjelma taas toimii, minun pitää siirtää ykköspokkarin arvostelu foorumin Artikkelit-osastolta etusivun perinteiseksi arvosteluksi. Teen sen kunhan ehdin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Toinen osa on sekä kepeä että traaginen. Sarjan huumori puree minuun hyvin. Kiinnostavasti Rimuru kohtaa ennustetun ”luvatun henkilönsä”. Juoni tosin lähtee eri suuntiin kuin odotin.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Odotin, että liman seikkailuja olisi enemmän, enkä arvannut kaupungin isoa laajenemista ja luvatun henkilön merkitystä Rimurulle. Tätä henkilöä olisi saanut olla minusta huomattavasti enemmän...

Lopussa olevaa kääntäjän huomautusta sivulle 189 en löytänyt.

Kolmannen osankin hommasin ja aloin lukea. Jees, nyt selviävät ensimmäisen osan aivan alun (värisivujen) unessa vilahtaneet hahmot. Suuren vaaran uhka kasautuu idyllisen kaupungin ylle. Pokkarin alussa hahmojen esittelytekstit ovat liian pienellä, en näe lukea niitä ilman suurennuslasia.

[Sampsa Kuukasjärvi]

KJH:n neljäs osa luettu. Sarja on muuttunut alun jälkeen paljon. Maailma laajenee, uusia hahmoja ja rotuja vyörytetään näyttämölle tiuhaan tahtiin ja päähenkilö saa yhä voimakkaampia kykyjä. Asioita tapahtuu ehkä liiankin nopeasti, tai ainakaan itse en oikein ehdi sulatella niitä. Minun pitää vähän väliä taaksepäin ja tarkistaa että kuka tämä hahmo olikaan ja että mikäs ero vaikkapa Örkkituholla ja Örkkiruhtinaalla on. Päähenkilö on silti luonteeltaan edelleen erittäin viihdyttävä ja samaistuttava ja ihmismuodossa hupaisan hämmentävän näköinen. Tämän takia seuraan sarjaa yhä.

Olisin kaivannut etenkin kahta hahmoa lisää sen sijaan että olisi tuotu taas uusia hahmoja kuvioihin:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Rimurun kiinnostavaa ”luvattu henkilöä” käytettiin minusta aivan liian vähän. Tämä oli minulle iso pettymys.

Lohikäärme Veldoran vapauttaminen on unohdettu: miksi hänen pitää edelleen olla siellä missä on? Ja eikö Rimurun omatunto kolkuta siitä, että hän on osittain syyllinen jättien tuhoon? Minusta nämä ovat tärkeitä asioita, jotka pitäisi edes mainita. Loharista myös luulisi olevan apua taistelussa örkkejä vastaan.

[Antti Valkama]

Juu, nuo otusten "levelit" eivät ole ihan kaikkein selkeimmästä päästä. Esim. One-Punch Manissa hirmujen vaarallisuustasot (susi, tiikeri, oni/demoni, lohikäärme, jumala) ovat sentään selviä siltä kannalta, mikä on vahvempi ja mikä heikompi. Paitsi että en ole ihan varma, miten nuo on suomennettu, kun en käännä enkä toimita sitä.

Piilotettuihin kysymyksiin vastaan sen verran, että ensimmäiseen aihepiiriin on kyllä luvassa lisää juttua. En nyt muista missä pokkarissa alkoi, mutta tulee joka tapauksessa. Jälkimmäistäkään ei ole unohdettu, mutta prosessi on toistaiseksi kesken. Eli operaatio on kyllä käynnissä, vaikka siitä ei lukijalle kerrotakaan.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Viitososassa on pitkä ja erittäin jännittävä taistelu! Melkoinen yllätyskin siinä tapahtui. Tykkäsin muutenkin siitä kun välillä tarina viipyi samassa paikassa pidempään. Mainio pokkari.

Yksi asia pahiksissa kiinnittää huomion.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Pahikset eivät lopulta ole ollenkaan niin pahoja kuin lukija aluksi luulisi. Monet heistä ryhtyvät yhteistyöhön Rimurun kanssa ja jopa katuvat pahoja tekojaan. Poikkeuksena tähän ilmiöön taitavat olla demoniruhtinaat läheisine kätyreineen...

[Sampsa Kuukasjärvi]

KJH 6 ostettu ja luettu. Pokkarissa lukijaa ja sankariamme Rimurua hämmentää nyt uusi hahmo nimeltä Milim. Hän on noin 13-vuotiaan näköinen tyttö, joka oikeasti on satoja vuosia vanha erittäin voimakas demoniruhtinas! Sarja jatkuu taitavasti kirjoitettuna, eikä yhtään arvaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Aiemmista osista tutun kääpiökuninkaan käytös vain nyt tuntui ikävän kummalliselta ja epäsympaattiselta.

Olin tytön vähistä vaatteista hieman ”Ööh, onkohan tämä soveliasta?”, vaikka olkoonkin satoja vuosia vanha demoniruhtinas. Kansikuva pokkarista näkyy mm. täällä. Onhan sarjassa toki myös aikuista silmänruokaa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

KJH:ssa on hyvin laaja hahmogalleria. Oma suosikkini on itse päähenkilö Rimuru, koska hän on ajatuksiltaan samaistuttava ja hauska, koska limamuoto on omaperäinen idea ja koska myös hänen sukupuoleton ihmismuotonsa on erikoinen.

Limana ollessaan Rimuru viihtyy hyvin naisten rintojen alla. Tämä Shion oli aiemmin minulle lähinnä vain povi, mutta hän on viime pokkareissa erottunut joukosta vaikuttavien taistelutaitojensa takia. Hän on tällä hetkellä ehkä kakkossuosikkini – vai olisiko se sittenkin hiljainen miekkamestari Hakuroo? Hyviä hahmoja riittää.

KJH muuten nimettiin Kvaakin Koipeliini-palkinnon yhdeksi ehdokkaaksi. Tsekatkaa kilpailun äänestys.

[Antti Valkama]

Oheishuomio tästä sarjasta: Olen lueskellut varsin paljon ns. isekai-sarjoja. Kun jälleensynnyin hirviönä kuuluu niiden joukossa vähemmistöön, sillä se on ihan laadukasta sarjakuvaa. Siinä on rutkasti lajityypin kliseitä, mutta toisin kuin valtaenemmistö sarjoista, se käyttää niitä ihan näppärästi ja kiinnostavasti. Moni isekai-manga on kehnosti piirrettyä asioiden esittelyä tyyliin "kattokaa kun tää on vahva hahmo, ihan ylivoimainen, tsiigatkaa mitkä levelit hei ja kaikki tytöt tykkää siitä vau eiks olis hienoo!"

Yleensä julkaistavia sarjoja etsiessäni minulla on tiedossa paljon hyviä, joista sitten yritän valita Suomeen sopivimpia. (Osin tietenkin tuuripeliä.) Isekai-sarjoissa taas on kova työ löytää edes kelvollisia... No, on niitä sen verran runsaasti, että joukkoon mahtuu joitakin helmiä kuten tämä. Mutta keskitaso tuntuu olevan ankea.