Willy Vandersteenin Anu&Antti-sarjakuvat

[kkupa]

Multa löytyisi myös jonkinlainen pino Anu&Antti -sarjakuvia jos jotakuta kiinnostaa.
Kiinnostuneet voivat lähettää meiliä: katri.kuparinen@saunalahti.fi

[Osku]

Myin yhden ylimääräisen albumini eräälle tähän ketjuun kirjoittavalle lintueläimelle. Mistä johtuen eräs mieltäni pitkään askarruttanut kysymys nousi taas pintaan. Miten ihmeessä sarja pystyi olemaan edes suunnilleen kannattava?

Jos oikein muistan, niin kaksi ensimmäistä, divareitten hyllyjä kansoittavat "Avaruuden robotit" ja "Vaarallinen Säde" olivat ilmaisia näytekappaleita. Sen jälkeen albumeita tuli 18 kappaletta vuodessa, ja muistaakseni vain tilaajille, tai niin äiti ainakin väitti ja sanoi, että siihen ei ole varaa.  

Vai ovatko mielikuvani vääriä? Määrä per vuosi on joka tapauksessa uskomaton Suomen kokoisille markkinoille. Yhteispainatusta isompien maiden kanssa?

--

Yleisempää höpötystä Anuun & Anttiin liittyen.

Itse olen veljieni kanssa, äitini taloudellisen tuen avulla, kerännyt koko sarjan kasaan 80-90-luvulla divareista. Silloin hinnat olivat 5-7 markkaa kappale. Viimeiset puuttuvat kappaleet löysin Kuopion Tiimarin(!) käytettyjen lehtien osastolta. Myös tuon ainoan koskaan näkemäni 1/87 albumin.

Anu & Antti on myös siinä mielessä harvinaista sarjakuvaa, että oikeastaan kaikki meidän perheessämme ovat sen lukeneet. Myös lehtien mukana tullutta lautapeliä on pelattu paljon, vaikka sen epäreilumpiin kohtiin onkin tehty hieman sääntömuutoksia.

[Matti Karjalainen]

Anua ja Anttia tuli luettua urakalla joskus ala-asteen viimeisinä vuosina. Erityisesti mieleen jäi "Paholaisen solmuke", joka oli muksuikäisestä kohtalaisen jännittävä, pelottavakin. Hahmoista Koikkalainen huvitti eniten.

Löysin muutaman pilkkahintaisen albumin paikallisesta antikvariaatista, ja ostin ne ihan nostalgisessa fiilistelymielessä. Sympaattisia tarinoitahan nuo olivat,a ja ymmärrän edelleen, miksi noista tuli silloin aikanaan pidettyä.

Huomasiko kukaan muu huuto.netissä huutokilpailua sarjan viimeisestä osasta, Amforian saari-albumista? Hinta kipusi melkein 40 euroon

Herranen aika. Entisellä luokkakaverilla mahtoi olla tuokin hyllyssään. Pitäisiköhän tarjoutua ostamaan pois kuljeksimasta, kyseinen heppu kun on jo "kasvanut yli" (sic) sarjakuvista...

[Riekko]

Myin yhden ylimääräisen albumini eräälle tähän ketjuun kirjoittavalle lintueläimelle. Mistä johtuen eräs mieltäni pitkään askarruttanut kysymys nousi taas pintaan. Miten ihmeessä sarja pystyi olemaan edes suunnilleen kannattava?

Jos oikein muistan, niin kaksi ensimmäistä, divareitten hyllyjä kansoittavat "Avaruuden robotit" ja "Vaarallinen Säde" olivat ilmaisia näytekappaleita. Sen jälkeen albumeita tuli 18 kappaletta vuodessa, ja muistaakseni vain tilaajille, tai niin äiti ainakin väitti ja sanoi, että siihen ei ole varaa.  

Vai ovatko mielikuvani vääriä? Määrä per vuosi on joka tapauksessa uskomaton Suomen kokoisille markkinoille. Yhteispainatusta isompien maiden kanssa?

--

Yleisempää höpötystä Anuun & Anttiin liittyen.

Itse olen veljieni kanssa, äitini taloudellisen tuen avulla, kerännyt koko sarjan kasaan 80-90-luvulla divareista. Silloin hinnat olivat 5-7 markkaa kappale. Viimeiset puuttuvat kappaleet löysin Kuopion Tiimarin(!) käytettyjen lehtien osastolta. Myös tuon ainoan koskaan näkemäni 1/87 albumin.

Anu & Antti on myös siinä mielessä harvinaista sarjakuvaa, että oikeastaan kaikki meidän perheessämme ovat sen lukeneet. Myös lehtien mukana tullutta lautapeliä on pelattu paljon, vaikka sen epäreilumpiin kohtiin onkin tehty hieman sääntömuutoksia.

Lintueläin kiittää ja kuittaa. Albumi tuli luettua ja loistavaksi todettua.

Tuskin Anu&Antti on mikään kultakaivos ollut Mestarikustannus OY:lle, mutta ehkäpä firma pyrki kahmimaan suurta markkinaosuutta voimakkaalla julkaisupolitiikalla?

Onko Amforian saari (1/87) jotenkin vaikeasti löydettävissä oleva albumi? Itse kun onnistuin sen hommaamaan aikanaan kotipaikkani osto- ja myyntiliikkeestä (mainittakoon että kyseessä oli erittäin pienen paikkakunnan liike).

[VesaK]

Mestarikustannuksella oli myös lastenlehti, johon sanaristikot piirsi Kalervo Palsa!

[Riekko]

Nyt on Huuto.netissä näköjään käynnissä jonkinlainen Anu&Antti villitys. Harvinaisempien alppareiden hinnat ovat kivunneet järjestään useampaan kymppiin (ja minä kun luulin ostavani puutuvat albumit halvalla  ).
Nyt kannattaa siis myydä, jos on Anuja ja Antteja nurkissa ylimääräisinä.

[Antti Vainio]

Tiimari oli alunperin divari. Riihimäen ekassa Tiimarissa oli myyntitilasta 3/4 divarikamaa. Silloin ei tainnut muualla vielä Tiimareita olla paitsi Lahdessa.

Mulla on erittäin lämpimiä muistoja Heinolan Tiimarista jonka alakerta oli divari. Iso osa minun Tinteistä ja Ahmed Ahneista on sieltä peräisin (ja sen huomaa, ne on yhtä huonossa kondiksessa kuin Kekkonen, ei se albumi vaan se presidentti)

[Antti Vainio]

Tämä on varmaan tuon Hagelbergin vika mutta koko 70-luku on hahmottunut minulle lapsuuden Kekkosajaksi ja yhdeksi möykyksi, tosi vaikea niitata mitään tiettyjä vuosilukuja. Se toimi muistaakseni pitkään, 1978  on hyvä arvaus koska muistan kuinka Argentiina voitti fudiksen MM-kisat ja niihin aikoihin vietettiin paljon aikaa Heinolassa kun isovanhemmat asui siellä.

edit. siitä olen saletti että se nimi oli Tiimari ja yläkerrassa oli sitä samaa krääsää kuin niissä on nytkin. Myös Jyväskylässä oli hieno Tiimari, suurin osa minun Non Stopeista ja ne neljä ensimmäistä Valeriania on ostettu sieltä

[Antti Vainio]

Menee taas järjettömällä tavalla OT mutta kyrsii kun Suomessa ei osata vanhaa tai traditiota arvostaa. Toki ymmärrän liikemaailman realiteetit mutta pakonomainen uusiutuminen ja mukatrendikkyys on täällä sairaus. Hieno kirjakauppa tai divari oikeastaan kaipaa ajan patinaa ja tiettyä pysähtyneisyyttä. Esimerkki lonkalta:aika monessa muussa maassa postin tunnus on edelleen torvi mutta meillä se on epämääräisiä palloja, toivottavasti maksoi sairaasti. Jii vitun haa

[Pässi]

Vai että Anu & Antti...

Ei napannut minua edes silloin peruskouluikäisenä. Minua ärsytti realistisen maailman ja fantastisten tapahtumien yhteentörmäys, josta seurasi hyvin ristiriitainen kokonaisuus. Jokaisessa tarinassa täytyi olla jotakin taikuutta, fantasiaa, scifiä, kadonneita kansoja ja maailmoja, tonttuja, haltijoita, jumalia, unia, ym. niin että lopulta alkaa tuntua, ettei maailmaan edes mahdu mitään normaalia.

Seikkailu- ja fantasiasarjakuvassa saa toki tapahtua ihan mitä vaan, mutta Anun & Antin maailman sisäinen logiikka jää hämäräksi. Tarinoiden välillä ei ole mitään jatkumoa: apinat valloittavat koko maailman ja seuraavana päivänä ollaan taas niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. No näinhän se menee myös missä tahansa supersankarijutussa, mutta A&A:ssa se ei mene yhtään luontevasti.

[Jyrki Vainio]

Vaikka minä muuten olenkin mainstream-huumori-seikkailu-sarjakuviin nuoruuteni tuhlannut (juu ja supersankareihin myös), Anu&Antti ei kyllä koskaan jostain syystä kolahtanut. Kokeilin vain parin kirjan verran, varmaankin juuri noita suurpainoksia, jota tuolla on mainittu. Hämmästelin minäkin joskus divarissa niitä isoja halpoja pinoja, mutten ostanut, kun sarja ei ollut tehnyt hyvää vaikutusta.
Minusta sarjan kerronnassa tai hahmoissa - JOSSAIN - oli jotain outoa. Jotain mikä jotenkin tökki. Ei vaan juttu kulkenut jotenkin niin luontevasti kuin vaikkapa Non Stopin sarjoissa.
Ovatko muut kokeneet samaa?
Samanlaisen reaktion koin myös Nikke Ruorin kanssa. Sehän on oikein mainiosti Franquin-Uderzo-linjoilla piirretty sarja, mutta siinäkin tarina/kerrontapuoli jotenkin hiukan tuntui ontuvan.
Pottunokkaseikkailuissakin on eronsa!

[Emiliia]

Anu ja Antti tosiaan ilmestyy yhä edelleen, ja Brysselissä bongasin lehden, jossa seikkailivat Anu & Antti pienenä! (Nyt harmittaa etten ostanut, sinä päivänä kun oli jo tullut aika lailla törsättyä sarjakuviin.. Toisaalta, tiedä sitten mikä Pikku Piko -plagiaatti sekin oli.)

[Curtvile]

Niin tosiaan tekee, Suske & Wiske seikkailevat yhä ja onhan heistäkin väkästetty näytelty elokuvakin
Ja kuuleman mukaan joskus 70-luvulla animaatiosarjakin.

[Riekko]

Anu ja Antti tosiaan ilmestyy yhä edelleen, ja Brysselissä bongasin lehden, jossa seikkailivat Anu & Antti pienenä! (Nyt harmittaa etten ostanut, sinä päivänä kun oli jo tullut aika lailla törsättyä sarjakuviin.. Toisaalta, tiedä sitten mikä Pikku Piko -plagiaatti sekin oli.)

Belgialaiset ovatkin aina tajunneet hyvän päälle! Noh, onneksi näin netin aikakautena voi tilata englanninkielisiä Anu&Antteja.

[Lurker]

Anu&Antti ei kyllä koskaan jostain syystä kolahtanut. Kokeilin vain parin kirjan verran, varmaankin juuri noita suurpainoksia, jota tuolla on mainittu. Hämmästelin minäkin joskus divarissa niitä isoja halpoja pinoja, mutten ostanut, kun sarja ei ollut tehnyt hyvää vaikutusta.

Joku persoonallisuuden ripaus niistä puuttuu. Olin itse divarissa kesäduunissa, kun näitä albumeja oli kaikki paikat täynnä. Lempinimi niille oli sellainen, että &-merkin tilalla käytimme kirjainta s.