Suursarjakuva Mannerheimista

[Jarkko Sikiö]

Olen uutta versiota pari kertaa kirjastossa hypistellyt, mutta lukemisesta on sen verran vähän aikaa, etten ole sitä ottanut pelkästään muutoksia vertaillakseni vielä luettavaksi.

Sen sijaan kansi on tässä uudessa versiossa parempi, ja onhan tämä myös jo ihan painotuotteena aiempaa komeampi.

[Reima Mäkinen]

Otin juuri pienen 2. painoksen Mukdenista kun eka painos meni yllättäen kirjastoihin - se mitä mesenaateilta jäi yli. Eroa on oikeastaan vain sen verran että lukunauha puuttuu ja muutamat painovirheet on korjattu.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Olen, Reima, hieman verrannut teoksesi eri laitoksia. Minusta muutoksia on yllättävän paljon koskien jopa kymmeniä sivuja. Muutosten määrää on vaikea hahmottaa, koska taittoakin mennyt uusiksi.

Sanoisin kyllä, että muutokset ovat parantaneet kirjaa tehden siitä helppolukuisemman. Luvut on poistettu, henkilöiden nimiä on poistettu, historiallista taustaa on vähennetty ja tapahtumia on tiivistetty. Joo, noita sotilashenkilöiden nimiä arvoineen pudotettiin aiemmin aivan liikaa. Ehkä kaikki uusiksi piirretyt ruudut eivät olisi olleet tarpeen, mutta yhdessä kohdassa uudet ruudut toimivat entistä paremmin ehdottomasti kun panssarilaivan uppoaminen näytetään eikä siitä vain kerrota. Muutenkin uusi laitos on parempi, koska se on isompikokoisempi.

Kielen muutoksia en pysty vertaamaan, koska ensimmäinen laitos on minulla suomeksi ja toinen ruotsiksi. Näyttää silti siltä, että seksuaalisia vihjauksia ja rasistisia viittauksia on jätetty pois. Tuliko niistä sanomista, vai jätitkö ne itse pois vähemmän tärkeinä asioina?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Jos joku jäi miettimään, että mitä viittauksia on jätetty uudesta laitoksesta pois, niin tarkennan.

Seksuaalisissa asioissa on jätetty pois kaksi kohtausta kreivittären kanssa, miesten välinen suutelukohtaus, sotilaiden maininta kiinalaistyttöjen ostamisesta ja siinä samalla myös Marskin mielipide kiinalaisista naisista sekä kohtaus saksattaren luo. Sellaisia rasistisia ilmauksia on poistettu kuin "apinat", "keltanaamat" ja "keltaiset pirut".

Venäjän sodankäynti Japanin-sodassa tuntuu muuten kovin tutulta kun vertaa sitä tämän päivän Ukrainan-uutisiin. Venäjän armeija on huonosti varustettu. Armeijan johtajat ovat epäpäteviä, tuhlaavat miehiä ja kalustoa, tavoittelevat omaa etuaan ja antavat epätosia raportteja rintamalta. Venäjä ei muutu.

[Reima Mäkinen]

Olen, Reima, hieman verrannut teoksesi eri laitoksia. Minusta muutoksia on yllättävän paljon koskien jopa kymmeniä sivuja. Muutosten määrää on vaikea hahmottaa, koska taittoakin mennyt uusiksi.

Niin, sivumäärän muutos ei suoraan kerro siitä montako ruutua on eroa mitassa. Koska sivukoko on isompi, mahtuu sivuille enemmän ruutuja. Ite muistan vain jättäneeni pois lähinnä joitain itse kuvittelemiani (mutta todennäköisiä) juttuja Betsy Suvalovan kanssa sekä sen "Pietari Suuri hattunsa polki" vitsin"- koska se olisi mahdoton kääntää. Ehkä suurin muutos on lopetuksessa. 

Kielen muutoksia en pysty vertaamaan, koska ensimmäinen laitos on minulla suomeksi ja toinen ruotsiksi. Näyttää silti siltä, että seksuaalisia vihjauksia ja rasistisia viittauksia on jätetty pois. Tuliko niistä sanomista, vai jätitkö ne itse pois vähemmän tärkeinä asioina?

Sivun 80 suutelukohtaus on sivulla 59, sivun 82 suutelu jäi pois lähinnä lyhentämisen takia. Samoin leivänostokohtaus s 212. "Sanomista" ei ole tullut, paitsi japanilaisten suunnasta. Mantsurian avaavassa taustoituksessa mollataan keisareita. Ajattelin että, kyllähä ne vähän turhan paljon yksinkertaistavia tekstejä olivat. Tavoitteena oli tosiaan saada kirja julki myös Japanissa. Muutenkin muutokset johtuvat paitsi omasta halusta piirtää hieman laivoja, tehdä versiosta enemmän kansainväliseen makuun sopiva.

Mantsuriassa pidin ehkä hieman liian tiukasti kiinni siitä että piirrän vain sen mitä Mannerheim (todennäköisesti) näki, en niitä juttuja, mitä hän kuuli. Mukdenissa tein sen "myönnytyksen" että luettavuuden parantamiseksi näitä toimintakohtauksia on nyt piirretty.

En ole samaa mieltä siitä että historiallista taustaa olisi vähennetty. Mielestäni sitä on pikemminkin lisätty, kun mukana on niitä keltaisia sivuja, joissa avataan sotatapahtumia päiväkirjan ulkopuolelta.
 
Jo Mantsuriaa tehdessä oli vaikeaa saada sitä draaman kaarta mitenkään toimimaan. Alussa nähty Betsy oli välillä mukana käymässä sairaalassa loppukohtauksesakin. Sille ei ilmeisesti kuitenkaan ole todellisuuspohjaa niin että alkua ja loppua ei saanut täysin linkitettyä toisiinsa.
Mukdenin lopetukseen piirsin hieman lisää, jotta siinä olisi edes jonkinlainen kliimaksi. Ehkä vähän hassua että kirjan nimi on mikä on, kun varsinaisesti siinä ei taistella Mukdenista. Kaupungin ympäristössä kuitenkin pyöritään.

Henkilöistä halusin hieman nostaa Vannovskin ja Backmanssonin rooleja. Muutos lienee tuskin huomattava.

[Reima Mäkinen]

Venäjän sodankäynti Japanin-sodassa tuntuu muuten kovin tutulta kun vertaa sitä tämän päivän Ukrainan-uutisiin. Venäjän armeija on huonosti varustettu. Armeijan johtajat ovat epäpäteviä, tuhlaavat miehiä ja kalustoa, tavoittelevat omaa etuaan ja antavat epätosia raportteja rintamalta. Venäjä ei muutu.

Jep. Samalla kun sota muutti julkaisusuunnitelmat Venäjällä, kirja muuttui yllättäen jopa hieman ajankohtaiseksi. Jossain taisin mainostaakin sitä otsikolla "Sota, jonka Venäjä hävisi". Videotakin suunnittelin aiheesta, mutta en päässyt introa pidemmälle. Aihe olisi ollut työläs ja maistui jotenkin exploitaatiolta.

Mutta yhtymäkohtia Japanin ja Ukrainan sodilla on alusta asti ollut paljon. Niitähän listattiin joskus Hesarissakin. Ensinnäkin molempiin hankkeisiin lähtivät takki auki ja täysin epärealistisen tilannekuvan perusteella. Lisäksi hakematta tulee mieleen Keisarin ja Putinin harjoittama mikromanageeraus joka ilmeni myös sotakenraalien vaihtamisena. Sekä  tietenkin Venäjän armeijan korruptoituneisuus/kurittomuus ja sitä kautta tietynlainen heikkous, minkä jo Mannerheim aikanaan pani merkille.

[Sampsa Kuukasjärvi]

En tiennyt, että sinulla oli sarjakuvasi kanssa virityksiä sekä Japaniin että Venäjälle! Varmaan silloin japanilaiset ja venäläiset toivovat, että heidän maanmiehensä esitetään myönteisessä valossa. Japanilaisiakin olisi ehkä voinut näyttää enemmän.

Onhan noita keltaisia tekstisivuja myös ensimmäisessä laitoksessa eli Mantšuriassa. Toki toinen laitos eli Mukden painottaa niitä aivan lopussa. Ekassa laitoksessa on kieltämättä hieman sekava lopetus kun Mannerheim on sairaalassa ja siellä vilahtelee ihmisiä joita ei esitellä. Toka laitos on selkeämpi.

Kiitos kun selitit muutoksia. En hoksannut, että Mukdenissa on Mannerheimin ulkopuolista näkökulmaa enemmän. Minäkin vähän ihmettelin Mukden-nimeä, mutta en siksi että tarinassa ei suoraan olla siellä, vaan siksi että en tiennyt tätä paikkaa enkä osannut sijoittaa sitä kartalle toisin kuin Mantšurian.

Mantšuria-kirja muuten on yhdessä asiassa parempi kuin Mukden: kirja aukeaa hyvin ja aukeamat pysyvät hyvin auki. Mukdenissa puolestaan sivut eivät tahdo avautua helposti ja kun ne avaa, ne eivät pysy auki. Teoksilla on ollut eri painopaikat.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Niin, sivumäärän muutos ei suoraan kerro siitä montako ruutua on eroa mitassa. Koska sivukoko on isompi, mahtuu sivuille enemmän ruutuja. Ite muistan vain jättäneeni pois lähinnä joitain itse kuvittelemiani (mutta todennäköisiä) juttuja Betsy Suvalovan kanssa sekä sen "Pietari Suuri hattunsa polki" vitsin"- koska se olisi mahdoton kääntää.

Tämä Pietari Suuri -repliikin sananmuunnos meni minulta ohi ennen kuin luin viestisi. Ne Kvaakin lukijat, joilla ei ole Mantšuria-kirjaa, ovat nyt varmaan aika pihalla, joten skannaan tähän tämän kohdan. Se on ensimmäisen kuvan aukeamalla oikealla sivulla keskellä. Samalla lukijat voivat nähdä esimerkin siitä miten paljon toisesta laitoksesta on poistettu ruutuja. Voivatpa he myös verrata suomea ja ruotsia, koska jälkimmäinen näyte on ruotsinkielisestä painoksesta.

Pidän kirkkaista väreistäsi. Onnistut järjestään piirtämään tyylikkästi karvalakkisen Marskin.

Henkilöistä halusin hieman nostaa Vannovskin ja Backmanssonin rooleja. Muutos lienee tuskin huomattava.

Tätä en huomannut ollenkaan. Ensi kerralla kun tartun näihin "romaaneihin", vertaan mikä on muuttunut. Sen vain havaitsin, että henkilöitä ja nimiä on vähennetty reilusti. Panemassani näytteessä esiintyy juuri Vannovski.

[Reima Mäkinen]

En tiennyt, että sinulla oli sarjakuvasi kanssa virityksiä sekä Japaniin että Venäjälle! Varmaan silloin japanilaiset ja venäläiset toivovat, että heidän maanmiehensä esitetään myönteisessä valossa. Japanilaisiakin olisi ehkä voinut näyttää enemmän.

Venäjälle ei varsinaisia virityksiä. Yksin kun olen puurtanut en ehtinyt muuta kuin kysellä kollegoilta ja suunnitella. Japanissa käytiin oikein myyntireissullakin (ks. video). Maro on edelleen pitänyt asiaa vireillä. Nyt viimeisempänä hän kaavaili digiversiota Amazon Kindleen.

Onhan noita keltaisia tekstisivuja myös ensimmäisessä laitoksessa eli Mantšuriassa. Toki toinen laitos eli Mukden painottaa niitä aivan lopussa. Ekassa laitoksessa on kieltämättä hieman sekava lopetus kun Mannerheim on sairaalassa ja siellä vilahtelee ihmisiä joita ei esitellä. Toka laitos on selkeämpi.

Ekassa jouduin myös tutkimaan enemmän ja muista lähteistä selvittämään niitä rintamalta lähdön jälkeisiä vaiheita. Siinä päiväkirjassa, johon sarjakuva perustuu. Mannerheim ei paljon asiasta kerro. Samojen kansien välissä on kuitenkin kirjeitä ja mm. Backmansson ja Faltin muistelevat aikaa tahoillaan. Samoin Verner Humblen päiväkirja auttoi hieman mm. Mukdenin aseman hahmottelemisessa. Itse asiassa Faltinin "Mitt liv":ssä on niin jännää seikkailua, että hetken harkitsin jo jatko-osan tekemistä sen tiimoilta.

Kiitos kun selitit muutoksia. En hoksannut, että Mukdenissa on Mannerheimin ulkopuolista näkökulmaa enemmän. Minäkin vähän ihmettelin Mukden-nimeä, mutta en siksi että tarinassa ei suoraan olla siellä, vaan siksi että en tiennyt tätä paikkaa enkä osannut sijoittaa sitä kartalle toisin kuin Mantšurian.

Onhan niissä kirjoissa karttoja.  Shenyang se on nykyään. Taitaa viiden suurimman kiinalaisen kaupungin joukossa. Ei ne ole siellä säästäneet oikein mitään muuta vanhaa kuin sen keisarin palatsin, jossa Mannerheim näki ohi mennen Kuropatkinin. Ja tietenkin sen Pohjoisen Keisarihaudan jossa Mannerheimin aikaiset buddhalaiset hakaristikoristeet on korvattu hieman uudemmilla ornamenteilla.
Tokaa versiota tehdessä olin löytävinäni Houta -nimisen kylän googlemapsista. Mannerheim mainitsee vain että se on jossain mäellä ja kylässä on torni. Justiinsa niillä nurkilla on kuitenkin säilytetty vanha pagodi, ja ajattelin että sen on pakko olla sama paikka. Niinpä Mantsuriassa s. 251 ollut "torni" oli pakko piirtää uusiksi Mukdeniin.
Nimeä selittää sekin että koko alueesta puhuttiin myös Mukdenina ja se historian kirjoissa Mukdenin taistelun nimellä kulkeva oli tosiaan parin viikon mittainen. Ainoastaan huipentuen siihen muureilla rajatun Mukdenin ja rautatieaseman valloitukseen. Tätä yritin hieman havainnollistaa Mukdenin sivun 210 kartalla ja selityksillä.

Mantšuria-kirja muuten on yhdessä asiassa parempi kuin Mukden: kirja aukeaa hyvin ja aukeamat pysyvät hyvin auki. Mukdenissa puolestaan sivut eivät tahdo avautua helposti ja kun ne avaa, ne eivät pysy auki. Teoksilla on ollut eri painopaikat.

Joo, toinen on offset ja toinen digi. Mutta olen eri mieltä tuosta avautumisesta. Kyllä Mukdenkin aukeaa kun avaa. Ne on sen takia lankasidottu että ne voi taittaa kunnolla auki, ilman että selkä rapsahtaa rikki. 

[Reima Mäkinen]

Tämä Pietari Suuri -repliikin sananmuunnos meni minulta ohi ennen kuin luin viestisi. Ne Kvaakin lukijat, joilla ei ole Mantšuria-kirjaa, ovat nyt varmaan aika pihalla, joten skannaan tähän tämän kohdan. Se on ensimmäisen kuvan aukeamalla oikealla sivulla keskellä. Samalla lukijat voivat nähdä esimerkin siitä miten paljon toisesta laitoksesta on poistettu ruutuja. Voivatpa he myös verrata suomea ja ruotsia, koska jälkimmäinen näyte on ruotsinkielisestä painoksesta.

Perustelin kohtausta alun perin itselleni sillä että saisi kuvattua Daraganin luonnetta. Mannerheim kehuu että häntä pidettiin lupsakkaana henkilönä, mutta ei kuitenkaan anna yhtään ainoaa esimerkkiä siitä millaista läppää Daragan on heittänyt. "Epäolennaisia" juttelukohtauksia karsiessani tämä oli paljon helpompi valinta kuin etsiä ja piirtää tuohon jotakin korvaavaa. 

Pidän kirkkaista väreistäsi. Onnistut järjestään piirtämään tyylikkästi karvalakkisen Marskin.

Kiitos. Mannerheimin asuun liittyy parikin ongelmaa, joista olen saattanut jossian mainita. "Tappelin" pitkään sen kanssa millaiset epoletit hänellä oli. MISTÄÄN ei löytynyt selvää esimerkkiä. Ehkä sen verran harvinainen joukko-osasto kuitenkin. Päiväkirjassa mannerheim-suomentaja käyttää muistaakseni termiä sinireviirinen kaulus tms. Se oli mennyt minulta jotenkin ohi ja Mukdenia tehdessä päätin sitten vaihtaa niitten olka-laattojen ja kaulusten punaiset (paljon yleisemmät) sinisiin. Myös se olkalapun nro 52 on valistunut arvaus. Tiesin että numeroita noissa käytettiin, mutta en löytänyt yhtään kuvaa todisteeksi. 

Tätä en huomannut ollenkaan. Ensi kerralla kun tartun näihin "romaaneihin", vertaan mikä on muuttunut. Sen vain havaitsin, että henkilöitä ja nimiä on vähennetty reilusti. Panemassani näytteessä esiintyy juuri Vannovski.

Se oli tosiaan tasapainottelua realismin ja dramatisoinnin välillä. Suomalaisia saattavat jotkut detaljit kiinnostaakin, mutta ulkomailla arvostavat enemmän kulkevaa tarinaa - uskoisin. Kirjan kotisivullahan on tosiaan listat henkilöistä ja syistä miksi Mantsuriassa ketäkin on mainittu tai jätetty mainitsematta.

[Lurker]

Reima Mäkisen AIICS Pelko himo viha arvosteltu etusivulla.

Kirjan tulevaisuusteemaan sopivasti pyysin tekoälyä parantelemaan ja pidentämään arvostelua.
Hämmentävää...

Reima Mäkisen AIICS – Pelko himo viha on kotimaisen sarjakuvan rajojen rikkomista parhaimmillaan. Tämä futuristinen kokooma ei kumartele hyvän maun normeille, vaan tarjoilee lukijoilleen rouheaa räiskettä ja säälimättömiä käänteitä, jotka iskevät suoraan suoneen. AIICS-kytkien (Alien Intruders Investigations Cop Squad) kohtaamat hirviöt ovat pelottavia, mutta kysymys siitä, kuka on todellinen hirviö, jää vaille selkeää vastausta. Mäkisen tarinoissa moraaliset rajat ovat sumeat, ja monet juonenkäänteet paljastavat, että kytät itse voivat olla yhtä armottomia kuin heidän jahtaamansa otukset.

Mäkinen lainaa vaikutteita brittisarjakuvalehti 2000 AD
ja sen synkästä scifi-perinteestä, mutta tuo tarinoihin pohjoismaisen twistin. Tyylille ominaista on, että kaikki pyhät arvot ovat pilkan kohteena, eikä satiirille ole asetettu rajoja. Pelko himo viha hyödyntää suomalaista huumoria ja kyseenalaistaa, mikä on meille pyhää – tai onko mikään? Eri lehdissä aiemmin julkaistut tarinat on nyt koottu yhteen ja toimitettu, ja kokonaisuus tekee albumista loistavan katsauksen AIICS-seikkailujen maailmaan. Mukana on myös sarjan alkulähde, alkuperäinen yksisivuinen tarina vuodelta 1991, joka on nyt uudelleen väritetty tähän albumiin.

Graafisesti albumi vaihtelee tyylejä luonnosmaisesta huoliteltuun, ja juuri tämä tyylillinen monimuotoisuus tekee siitä virkistävän kokonaisuuden. Mäkisen piirrostyyli tukee tarinoiden riehakasta tunnelmaa, ja kuvien rajuus korostaa niiden satiirista luonnetta. Osassa ruuduista Mäkinen jättää tilaa myös viimeistelemättömälle piirrosjäljelle, mikä vain tehostaa tarinoiden punk-asennetta ja hurmeista estetiikkaa. Pelko himo viha -albumin taitto on laadukas, ja se tarjoaa sarjakuvan ystäville viimeistellyn paketin, joka ansaitsee paikkansa niin kotimaisen kuin kansainvälisen scifin kentällä.

Albumi kannattaa nauttia pienissä paloissa: yksi tarina kerrallaan, jotta niiden musta huumori ja satiiriset viittaukset pääsevät todella oikeuksiinsa. Koko albumin lukeminen yhdeltä istumalta saattaa johtaa överi-scifiähkyyn, mutta jokainen tarina antaa oman hauskan, oivaltavan näkökulmansa AIICS
sekopäiseen maailmaan. AIICS – Pelko himo viha on albumi, joka haastaa lukijansa, naurattaa ja järkyttää – mutta ennen kaikkea se viihdyttää.

”Reima Mäkisen AIICS – Pelko himo viha vie suomalaisen scifi-sarjakuvan uusiin ulottuvuuksiin. Räväkkä, rosoinen ja täynnä satiirista kantaaottavuutta – tämä albumi on pysäyttämätön yhdistelmä mustaa huumoria ja brutaalia toimintaa. Vain rohkeimmat uskaltautuvat mukaan AIICS
maailmaan!”

[Reima Mäkinen]

Menee ohi ketjun aiheesta mutta menköön, kun on niin positiivinen arvio. Kiitos. En kyllä itse tajunnutkaan että mukana oli myös splatteria, mutta niinpä kai. Ihminen on jo niin tottunut sarjakuvaväkivaltaan että ihan hirvittää. Tai siis ei hirvitä. :-)

Tekoäly näyttää "amerikkalaistaneen" tekstiä, hehkutusta on vielä enemmän, jos nyt oikein tulkitsen.  Ei ole AI:sta oikein kriitikoksi.

[Mikael Mäkinen]

Pitäiskö tämä oikein jakaa kahdeksi ketjuksi, jos kaikki puhuvat vain A.I.I.C.S.:ista?

Sarjismiesten joulukalenterin jakso 17: A.I.I.C.S. - PELKO HIMO VIHA

[Reima Mäkinen]

Kiitos tästä. Mukava saada Tähtivaeltajan (4/2024) julkaiseman arvion jälkeen taas tämmöistä palautetta.