Sarjakuvan reproaminen

[Petri Aarnio]

Muuta juu digibrusheilla ja flättivärityksellä (rastereilla tai ilman) on iso ero ja siinä missä itse tykkää flätistä niin juurikin se voi näyttää köpöltä jonkin nuoremman silmin.

[Jarkko Sikiö]

Täytyypä oikein erikseen kehaista, kuinka huikean hienosti Marvel Graphic Novel 18 (Byrnen kuvittama She-Hulk 80-luvun puolivälistä) on entisöity.

Ulkomuistista vetäistynä albumisarjan julkaisut painettiin paremmalle paperille, ja siten ne myös väritettiin perusjulkaisuja kunnianhimoisemmin.

Sähköisessä muodossa nämä ovat järjestään olleet sellaisia haalean vaaleita, mikä ei rohkaise niitä lukemaan.

En tiedä, miten vaikutelma on saatu aikaan, mutta tässä Byrnen numerossa värit toistuvat kyllä hienosti.

On varmasti säädetty kuvan asetuksia hetki jos toinenkin. Toki myönnettäköön, että lopputuloksessa on aavistus sellaista epätodellista tuntua niin, että varmaan joku viimeinen filtteri siihen on vielä vedetty.

Viiva on tarkkaa vaikka sitä miten suurentaisi, mutta lukiessa normaalitilassa tuntuu että siinä olisi kuitenkin aavistuksenomainen harso päällä.

Siltikin tämä on varmaan ensimmäinen kerta kun digisarjakuvaa lukiessa sivu ei näytä lainkaan digijulkaisulta.

[Reima Mäkinen]

Jiksi, harmi että et näyttänyt esimerkkiä. 

Muuta juu digibrusheilla ja flättivärityksellä (rastereilla tai ilman) on iso ero ja siinä missä itse tykkää flätistä niin juurikin se voi näyttää köpöltä jonkin nuoremman silmin.

Termihaukkana haluaisin huomauttaa että flättiväritys ei ole värittämistä sanan perinteisessä muodossa vaan ainoastaan eri väripintojen erottelemista toisistaan lopullista tietokoneväritystä vartein. Flättivärityksessä kunkinn alueen sävyllä ei ole muuta merkitystä kuin se, että se eroaa rinnalla olevasta. Flätit ovat jenkkityylisen väritysprosessin ensimmäinen vaihe.
Mahdollisesti tarkoitat kompaktia yksiväristä väripintaa, erotuksena esimerkiksi liukuvärjätystä?

[Veli Loponen]

Jiksi, harmi että et näyttänyt esimerkkiä. 

Parin sivun näyte on katsottavissa Comixologyn sivulla täällä (klikkaa siitä kannen kuvasta, niin ponnahtaa isompi ikkuna näytesivuineen). Näyttää aika alkuperäisenkaltaiselta tuo väritys eli ei ilmeisesti ole digisoinnin yhteydessä uudelleenväritetty.

[Jarkko Sikiö]

Ei ole uudelleenväritetty, kyse on ilahduttavan huolellisesta entisöinnistä.

Tätä käsittelyä eivät muut albumisarjan julkaisut ole saaneet, ne ovat melko lailla hailakan oloisia sen mitä olen silmäillyt.

Tosin albumisarjan aloittava osa (joka on kaikki Jim Starlinin Captain Marvel -tarinat koostavan kokoelman päätösosa) on poikkeus hailakkuuden suhteen. Sen osalta kontrastit on vedetty tappiin, mikä tekee ennestään tummista värisävyistä hyvin raskaita, kun esim. punainen lähentyy hyytyneen veren sävyä.

Tässä Byrnen osassa ei ole sitä vaivaa, varmaan musta tussiviiva on otettu ja käsitelty erikseen.

Kuva on tarkka sekä tussiviivan että väripintojen osalta vaikka kuinka suurentelisi, enkä pysty osoittamaan kuvasta mitään vikaa.

Silti lukiessa (silmän liikkuessa) tuntuu siltä, kuin siinä olisi jotain sumeutta mukana. Epäilen että silmä ei ole vain tottunut tuollaiseen väritykseen, ja oikealla lukuetäisyydellä tai paperikoossa ilmiötä ei sitten olisikaan.

(En kaivanut näytesivuja laiskuuttani, tuntuu vähän turhalta tuollaisen suuren kustantajan digijulkaisun tapauksessa.)

[Reima Mäkinen]

Kyllä mua tuossa häiritsee sama kuin vaikka kotimaisessa uusiotarzanissa, paperin valkoisuus. Eikähän se ole kovin helppoa saada RGB:nä eli valoväreinä aikaan samaa vaikutelmaa kuin CMYKeinä eli sekoitusväreinä paperilla.

[Jarkko Sikiö]

Kyllä mua tuossa häiritsee sama kuin vaikka kotimaisessa uusiotarzanissa, paperin valkoisuus. Eikähän se ole kovin helppoa saada RGB:nä eli valoväreinä aikaan samaa vaikutelmaa kuin CMYKeinä eli sekoitusväreinä paperilla.

Näytöllä auttaa valoisuusasetusten rukkaaminen, mutta ymmärrän kyllä myös viestisi syvemmän sisällön.

Tarkoitat varmaan Aarnion Tarzaneita. Sivuille oli lisätty keltaista pehmentämään vaikutelmaa, mielestäni hyvin onnistuneesti.

Katuojia ei varmaan ole syytä missään yhteydessä vaihtaa muuhun väriin. Taisi jäädä 90-luvulle se villitys, että sivut vedettiin kokomustiksi katuojia myöten.

[STD]

Jos sarjakuva on poikkeuksellisen synkkä, mustat katuojat voivat sopia tunnelmaan oikein hyvin.
Esimerkkini taitaa olla 90-luvulta.

[Jarkko Sikiö]

Esimerkkini taitaa olla 90-luvulta.

Heh.

Sopiihan se ja olihan se aikanaan jännä uutuus, kunnes sitä käytettiin liikaa.

Oliko se Spawn, joka oli pelkkää mustaa numerosta toiseen.

[Reima Mäkinen]

Aarnion Tarzaneita. Sivuille oli lisätty keltaista pehmentämään vaikutelmaa, mielestäni hyvin onnistuneesti.

Katuojia ei varmaan ole syytä missään yhteydessä vaihtaa muuhun väriin.

Makuasioitahan nämäkin tietenkin. Itse en ole kyllä nähnyt yhtään uusiojulkaisua, jossa vanhan sarjakuvien bulkkipaperin tuntu olisi värisarjisten uusintajulkaisussa tavoitettu.  Sitä voidaan toki jäljitellä tai käyttää jopa efektinä, mutta silti. Kaipa siinä tulee vastaan sekin että joku ohuempi ja sileämpi paperi ei myöskään tunnu käteen samalta.

Mutta sanotaan nyt näin, että olellisempaa olisi ensin saada sarjakuvissa tekstaus  digitaalisuuden jäljiltä samalle tasolle kuin mitä se oli ennen sitä, ja sitten vasta voisi alkaa näistä värisävyjen ja paperilaatujen hienosäädöstä nillittää. 

[Jarkko Sikiö]

Sarjakuvan entisöinti -aiheinen artikkeli on nyt luettavissa myös Kvaakin etusivulla.

Artikkelin julkaistessani pelkäsin, että vanhat digijulkaisut jäävät entisöimättömässä muodossa ajasta iäisyyteen.

Kuitenkin Marvel on kaikessa hiljaisuudessa parantanut digijulkaisujen laatua.

Veli kirjoitti DC-julkaisujen suhteen tapahtuneen samaa.

Itse huomasin asian siitä, että alkuperäisen Age of Apocalypse -tarinakaaren kattavat neljä Epic-kokoelmaa ovat nyt parempia laadultaan. Tämän huomaa heti ensimmäisillä sivuilla, kun mustat pinnat ovat ovat nyt tasaisen kokomustia, eikä niissä ole skannaamisesta aiheutuneita sotkuja.

Tämän osaan sanoa ulkomuistista, koska aikanaan nostalgiamatka katkesi harmistuksen vuoksi juuri näihin sivuihin.

Se minua vain jaksaa ihmetyttää, miksei näistä kohennuksista ole mitään mainintaa. Digital Release Date voisi hyvin vaihtua sen mukaan, milloin sisältöön on tehty merkittävää ehostusta. Onhan siellä sarjakuvan alkuperäiselle julkaisupäivälle oma tietonsa.

Hassu juttu on, että entisöityihin julkaisuihin, kuten Cable: Blood and Metal, on korjattu koko aukeaman mittaisia kuvia siten, että oikeaa ja vasenta sivua erottanut valkoinen raita on eliminoitu yksinkertaisesti lähentämällä oikeaa ja vasenta sivua.

Otin Cablesta näytekuvia artikkelia varten, muutoin ei tällaisista osaisi sanoa, että mitä on tapahtunut.

[Jarkko Sikiö]

Chilessä on entisöity sarjakuvaa ajalta ennen sotilasvallankaappausta.

Tässä on kustantajan sivulla esimerkkikuvia Killer-sarjan entisöimättömistä ja entisöidyistä sivuista asiasta kiinnostuneille.

Kuvittaja on lainannut sarjan päähenkilön ulkonäön Charles Bronsonilta.

[Jarkko Sikiö]

Ihan hurja kehitys, suorastaan pantterin digiloikka, on tapahtunut Marvelin osalta ja ihan kaikessa hiljaisuudessa (?).

Kirbyn Black Pantherin ensimmäinen aukeamasivu (eli kuvaa jossa miekkamies piileskelee nurkan takana vasemmalla sivulla ja sankari muiden hahmojen ohessa sijoittuu oikealle sivulle) on tästä hyvä esimerkki.

Vuonna 2016 (esim. Masterworks 2) sivut eivät olleet kohdakkain (eli viivat hyppäsivät oikean puolen osalta ylöspäin) ja sivujen välillä oli voimakas sävyero siten, että värit olivat vasemmalla puolella haaleita.

Sen sijaan Epic Collection 2 (2019) sisältää remasteroidun version, joka näyttää siltä että oikeaa puolta on laskettu ja sopivasti sitten jatkettu viivoja puuttuvin osin. Aukeama on värikorjattu tai muutoin käsitelty ettei aukeaman sivujen välillä ole enää eroa.

En tiedä, millaisia rikoksia Kirbyn taiteelle on tehty, mutta varmaan tähänkin on jokin viivan kaari jouduttu jonkun muun toimesta tekemään. Tai todennäköisemmin Kirbyn tapauksessa on tehty siten kuin Kapteeni Amerikan saappaan tapauksessa, eli haettu sopiva saapas toisesta ruudusta (tai julkaisusta), käännelty suurennettu/pienennetty jne. kunnes liimattu osa on sopinut kohdalleen.

Sen ideana oli, että voidaan sanoa sivulla (ja julkaisussa) olevan kaikki 100% Kirbyn viivaa.

Toki kaikki eivät ole Kirbyjä, joten edelleen moni aukeamasivu näkyy rumana. Kuitenkin aiempi pessimistisyyteni siltä osin, että digilaatu jäisi ikuisiksi ajoiksi heikoksi on osoittautunut vääräksi.

Samalla voi sanoa, että vaikka ero Masterworksin ja Epicin (jälkimmäisessä käytetään aina uusinta ts. parasta olemassa olevaa versiota) on hyvin tunnettu, voi vain kuvitella kuinka rankasti harmittaisi, jos olisin 2016 ostanut Masterworks-version ja saanut selville, että kolme vuotta myöhemmin siitä on tällainen versio.

Herää kyllä aiheellinen kysymys, mitä laatua kaikki ne aikaisemmat Kirbyn nimeä kantaneet Musta Pantteri -julkaisut ovat sitten olleet. Totta kai Musta Pantteri on Kirbyn vähiten arvostetuinta tuotantoa, mutta onhan se nyt sentään Kirbyä yhtä kaikki.

Löytyykö näitä keneltäkään Kvaakin jäseneltä hyllystä, kommentit kiinnostaisivat, vaikken jaksa tarkemmin käydä kaivelemaan.

[Jarkko Sikiö]

Tässä on Hugo Prattin Kapteeni Kirkin entisöinnistä englanniksi. Hauska kommentti tuo, että espanjalainen (Héctor Oesterheldin) teksti on käännetty italiaksi ja sitten italiasta espanjaksi siis ihan espanjalaisiin julkaisuihin. Sanoisin, että melkoista...

Tässä on mielenkiintoinen huomio kielen "restauroinnista"... Kommenteissa joku kertoo, että Norman julkaisema Eternautti olisikin espanjalaisten omaa tekstiä. Sen sijaan kommentissa mainittua syytä en usko alkuunkaan, kuvittelen että Ernie Piken tavoin Oesterheldin ylisanaisuutta on vain tahdottu Espanjassa karsia niin, että lopputulos on sujuvampaa luettavaa.

Suomenkielinen Eternautti on myös ylisanaisuuden osalta suitsittu, mikä tietysti on jo käytännön pakko (tilakysymys) kielten eroavaisuuksista johtuen. Kuitenkin mielenkiintoinen huomio, joka osaltaan kyllä tukee Eternautin suomennoksen pohjalle valittua peruslähtökohtaa (käännös suomeksi on tehty tietenkin Oesterheldin alkuperäistekstistä, siis argentiinalaisesta painoksesta).

[Jarkko Sikiö]

Tässä tuli nyt Timo Ronkaisen kotisivulta vastaan poikkeuksellisen mielenkiintoinen kirjoitus, joka ehkä aiheensa osalta on lähinnä tätä ketjua (olen ilmeisesti kuvitellut sellaisen ketjun kuin "varhainen painotekniikka" tms.).

Davy Crockett -sarjakuvassa oli "pikseleitä" vuonna 1959...