Justice League Amer--Antarctica annual 4 (1990)
Kirjoittanut: Keith Giffen ja J.M. DeMatteis
Piirtänyt: Mike McKone ja Bob Smith
Ostin tämän eilen divarista, kun halusin verestellä vanhoja muistoja.
Tarina alkaa erikoiseen tapaan työvoimatoimistosta, jossa Epäoikeuden Puolustajien johtaja Majuri Mullistus ja hänen apulaisensa Iso Herra jonottavat työnhaun jonossa. Pian he huomaavat yllätyksekseen, että viereisessä jonossa jonottaa myös Epäoikeuden Puolustajien jäseniä, Liimamestari ja Kellokuningas. Herrat lyöttäytyvät yhteen ja Majuri Mullistus pitää kohtaamista kohtalon vihjeenä: Epäoikeuden Puolustajien pitäisi tehdä vielä yksi onnistunut keikka ja sitten vetäytyä ansaitulle eläkkeelle. Pian kärisivälliset jonottajamme pääsevät työkkärin luukulle, jossa virkailijana onkin viides Epäoikeuden Puolustajien jäsen, Mahtava Bruce, Majuri Mullistuksen henkilökohtainen avustaja. Tämä kohtaaminen tietenkin todistaa Majuri Mullistukselle, että kohtalo ehdottomasti haluaa Epäoikeuden Puolustajien menevän jälleen yhteen. Muut suostuvat lopulta ja porukkaan haetaan vielä kuuden entinen jäsen, erään vanhan rikkaan rouvan palvelijaksi pestattu, Multimies.
Kaikki on siis valmista ja suunnitelma laaditaan ja Epäoikeuden Puolustajat murtautuvat yön turvin Sundrien Metropolitan museoon. Paljastuukin, että museossa on käynnissä panttivankidraama ja jollakin konstilla Epäoikeuden Puolustajat päihittävät terroristit ja pelastavat kaikki panttivangit. Turha varmaan sanoakaan, että Epäoikeuden Puolustajista tulee välittömästi kaiken kansan rakastamia sankareita.
Tästä innostuneena sankarimme päättävätkin lyödä sankaritouhuilla rahoiksi ja menevät Oikeuden Puolustajien rahamiehen, Maxwell Lordin puheille ja pyytävät häntä ottamaan heidät Oikeuden Puolustajiin.
Marsilaisen Ihmismetsästäjän vastalauseista huolimatta Maxwell hyväksyy ehdotuksen (sillä onhan tämä hyvä tapa saada mainitut herrat pois silmistä sinne, missä he eivät voi tehdä vahinkoa) ja Antarktikan Oikeuden Puolustajat (mitäs hauskaa siinä on, onhan Amerikalla ja Euroopalla tässä vaiheessa vielä omat ryhmänsä, joten miksei tämäkin manner voisi saada osaansa sankareista) näkevät päivänvalon. Joukkoa vahvistetaan vielä kahdella jäsenellä G'Nortilla ja Purppuraratsastajalla.
Tästä alkuasetelmasta (kuvaamani asiat tapahtuvat ensimmäisillä 16 sivulla tässä n. 55 sivuisessa lehdessä) lähdetään sitten liikkeelle ja uutukaiset sankarit kohtaavat heti uransa aluksi äärettömän tylsyyden ja vaaralliset, verenhimoiset tappajamutanttipingviinit.
Pidin siis kovasti lukemastani ja kannattaa lukea muidenkin. Jos ei tätä löydä, niin sitten niitä Teräsmiehessä julkaistuja tarinoita.
