Luettua

[Ilja Rautsi]

Tässä viikon sisään tullut luettua Bendisin Goldfish, Wagnerin Mage: The Hero Defined Vol. 1 ja David Wojnarowiczin ja James Rombergerin Seven Miles a Second. Keskimmäinen ihan ok, toiset parempia. Luin myös James Robinsonin ja Rob Estesin Batman/Deadman- albumin, joka oli aika pöljä kaikin puolin, eikä Estesin taidekaan jaksanut innostaa kulmikkuudessaan.

[Hanna]

Kirjakaupasta ostin uuden Pauli Kallio -albumin Onnen lahjat, jonka on kuvittanut Kati Kovács. Pidän molempien taiteilijoiden aiemmista teoksista, joten odotin tältäkin jotain, mutta petyin...
...Mukaan Onnen lahjojen hahmogalleriaan oli otettu vanhat tutut Kramppi & Nyrjähdys -hahmot, joille oli annettu nimet....
...Kertokaa muutkin mielipiteitänne jos olette albumin lukeneet.

Lainasin tämän kirjastosta jokin aika sitten, ja aika pitkälti voisin yhtyä kommentteihisi. Se surullisenkuuluisa "ihan kiva" kuvastaa mielestäni hyvin tätä albumia; mukiinmenevää meininkiä, josta kuitenkin oikeasti puuttui se meininki. Myöskään suuresti palvomani K&N-sarjan "tähtien" nimeäminen ei saa minulta varauksetonta kannatusta; kun hahmot ovat viiden albumin verran olleet anonyymejä ja heistä on muodostanut oman mielikuvansa, ei nimien antaminen näin myöhäisessä vaiheessa voi olla jotenkin häiritsemättä noita mielikuvia. Olisivat saaneet pysyä nimettöminä.

[Jora]

Ranskan oppikirjani innoittamana lainasin kirjastosta kasan Corto Malteseja.

Otin varmuuden vuoksi sekä vanhoja että uusia painoksia, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä vaikka uudet ovat väritettyjä ja sisältävät runsaasti extramateriaalia, pääsee Prattin piirrostyyli oikeuksiinsa pienemmissä, mustavalkoisissa ruuduissa.

Albumit eroavat myös sisällön tason kannalta. Suolaisen meren balladissa on paikoin melko heikkoa kerrontaa ja juonelliset ratkaisut ovat vähän hätiköityjä. Sitten taas vaikkapa Corto Maltese etelämerellä ja C.M. Siperiassa ovat todella hienoja ja yhtenäisiä teoksia. Erityisesti pidän historiallisten faktojen, tapahtumien ja henkilöiden ujuttamisesta tarinoihin. En ollut aiemmin liiemmin kiinnostunut ensimmäisen maailmansodan ajoista, mutta Pratt onnistuu ottamaan tarinoiden ajankohdasta ja erikoisista ympäristöistä kaiken irti.

Lempihahmoni on Rasputin. Pidän vähiten: Corto Sveitsissä tai Corton nuoruus. En ole tosin vielä lukenut Samarkandia tai Mun mannerta.

[Veli Loponen]

Viime viikolla ostin Suomalaisesta Batman the collected adventures volume kakkosen. Se oli erinomaisen hyvä.
Olen tykännyt näistä Lepisanimaatio-tarinoista ihan alusta asti. Siis sekä itse animaatiosta että sarjakuvasta.
Tässä kokoomassa muutama tarina on melko ennalta arvattava, mutta ei haittaa pätkääkään. Tunnelma ja meininki on kuitenkin niin hyvää, että jaksaisi lukea vaikka kuinka paljon. Kuvitus on loistavaa. Pelkistettyä, mutta silti taidokasta. NAM!

Viime viikolla sain myös vihdoin paketin Fennicasta, kun vaimo kävi hakemassa. Eli JLA #99, Doom Patrol #1-3 ja DC Presents: Hawkman + elämäni ensimmäinen Essential kokoelma (tietenkin Iron Fist).
JLA:n luin nyt alusta alkaen ja Tenth Circle on taattua supersankarimeininkiä. Doom Patrolin kaksi ekaa jaksoa jatkoivat kymmenennen piirin jälkimainingeissa ja Byrne onnistui siinäkin aika hyvin. Ei tuntunut aiheen venyttämiseltä. DP tuntuukin näiden kolmen numeron perusteella olevan oikein hyvä. Toivotan siis sille pitkää ikää, enkä vain siksi, että tekijänä on Byrne.
DC Presents oli näitä Julie Schwarztin muistolle tuotettuja sarjoja. Tässä Cary Bates, Byrne, Kurt Busiek ja Walter Simonson kertovat Hawkmaniin ja myös Julieen liittyviä tarinoita. Kivoja.
Essential Iron Fistin olen vasta aloittanut, mutta tuntuu ihan perusmeiningiltä. Gil Kanen kuvitus kansissa ja ensimmäisessä tarinassa oli ilahduttava yllätys. Byrnen varhaista jälkeä on ollut mukava tutkailla.

[Canard]

Lempihahmoni on Rasputin. Pidän vähiten: Corto Sveitsissä tai Corton nuoruus. En ole tosin vielä lukenut Samarkandia tai Mun mannerta.

Samarkand on henkilökohtainen suosikkini Corto - tarinoista, Rasputin mielestäni hillittömimmillään ja tästä johtuen parhaimmillaan.

[Veli Loponen]

Welzulle triviakysymys. Minkä kahden X-Men-numeron väliin sijoittuu IF 15 jossa mutantit vierailevat?

Aika lähelle Byrnen aloitusta. Wolverinella on tuo outo puku ja muistaakseni Wolverinella oli tuo siinä avaruusjutussa, jonka aikana Byrne tuli mukaan kuvittajaksi. Veikkaisin siis, että X-men 108:n ja 109:n väliin (109:n alussa siis palattaisiin noista juhlista). Tietoa tämä ei ole.

[Möhnäke]

Kallio&Pirinen elikkäs sen nimiset heput ovat tehneet minut onnelliseksi. Heidän kirjoittamansa Ornette, Elvis ja juhlamokkakengät on minusta loistava sarjakuva.

Luin sen tuossa jokunen päivä sitten. Tykkään kovasti piirustus tyylistä ja tarinatkin olivat mielekkäitä. Jes.

En osaa muotoilla lauseitani.

[tompelo]

Luin äskettäin jo tokaa kertaa elämänkertasarjakuvan vallankumousjohtaja Che Guevarasta. "Che Guevara vasta-alkaville ja edistyville" on Che'n elämä sarjakuvan muodossa argentiinalaisten tekijöiden kuvittamana ja käsikirjoittamana. Sergio Sinayn ja Miguel Angel Scennan käsialaa oleva teos oli mielestäni mielekäs tapa oppia kyseisen ideologin elämästä.

Pidin sekä piirtojäljestä, että varsinaisesta tarinasta. Elämänkertasarjakuvan luulisi helposti sortuva tylsyyteen ja juonen rikkonaisuuteen, mutta "Che Guevara vasta-alkaville" ja edistyville tekee mielestäni iloisen poikkeuksen.
A5-koossa oleva sarjakuvakirja sisältää paljon asiaa ja on pienestä koostaan huolimatta tarpeeksi pitkä tarina vallankumousjohtajan syntymästä hänen kuolemaansa. Kirja sisältää paljon ajan historiaa myös muista asioista maailmassa, jotka vaikuttivat elämään tuolloin Kuubassa.

[tolppis]

Luin viimein molemmat Ärrältä ostamani Megazinet.

Juma. Nehän olivat todella mainioita.

Pidin etenkin vanhoista Charley's war tarinoista jotka kertoivat nimihenkilön seikkailuista 1. maailmansodassa. Todella hyvin kuvattua mutta humoristista sotasarjakuvaa. Nykyisin tosiaan vain Ennis on saanut yhtä rujoa jälkeä aikaan.

Dredd jututkin rullasivat hyvin. Ja ne tuomiot:

Dredd: "Mistä päättelitte että tämä on murha?"

Kansalainen: "Tästä lapusta jossa lukee 'murha' ja joka oli uhrin kädessä "

Dredd: "Siirsittekö siis tämän lapun!?"

Kansalainen: "Kyllä, ajattelin olla avuksi"

Dredd: "Todistusaineistoon kajoaminen, 6 kuukautta!!!"

Ja niin vietiin Avulias Aatu Kuutioon  

Mielenkiintoinen tuttavuus oli myös Simpering Detective, klovninasuinen "undercover" Tuomari Angeltownissa. Sarjiksen käsikirjoittaja oli haastattelun lukutottumuksistaan ja vastauksistaan päätellen Iljan hengenheimolainen  

Kyllä minä näitä ostelen jatkossakin. Hauskaa ja viihdyttävää ja yleensä hyvinpiirrettyä sarjakuvaa.

[tolppis]

Luin uusimman RX:än. Pidin siitä ekasta stoorista joka ehkäpä oli Morrisonin kunnianosoitus Clockwork Orangelle, mene ja tiedä. Tosin ne kummalliset uusnatsipuvut sopivat mutanttinuorison ylle kuin...kuin...noh, armeijanvihreä paita sivarin päälle, hehheh...

Vika stoori, tämän Pachecon kuvittama oli sitä tavallista kökköryhmäx:ää jota on totuttu näkemään n. 80 %:sti stooreissa, maailmanlopun suunnitelmia, tyhmän kuuloisia keskusteluja ja tiukkoja "cooleja" trikoita. Blääh! Ja kun painatus on tuota mitä on niin Pachecon kuvituksen värit ovat hailakat kuin Malediivien rantavesi. Njäh.

[Anonyymi Jaarittelija]

Vika stoori, tämän Pachecon kuvittama...

Huomautus! Ei Pacheco vaan Larroca, Salvador Larroca!

[Ilja Rautsi]

Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa on vielä tänään kaikki sarjakuvat -10%, eli menkää heti kaikki sinne.
Eilen lähti mukaan Peter Kuperin sarjakuvasovitus Kafkan Muodonmuutoksesta, joka on varsin onnistunut.

[tertsi]

Lewis Trondheim: Minä.

Olen lukenut aikaisemmin kaksi L. Trondheimin albumia. Ovat olleet ihan tavanomaisia vaikutukseltaan, eli en ole mitenkään herran fani tai vastaavaa.


Heti kun näin tämän "Minän", tuli halu hankkia se.

Ja kas, olipa mukava albumi!! Leppoisaa ja rattoisaa tarinointia arkielämän tiimoilta pikku fantasianpalasilla höystettynä, onneksi tämä fantasiapuoli pysyi hyvin aisoissa. Mielenkiintoisia tapahtumia, mielenkiintoisesti kerrottuna.

Mustavalkoiset kuvat täyteläisiä. Kuvakerronta tarinaa hyvin eteenpäin vievää.

Nam!

Tuskin kuitenkaan luen albumia ihan heti uudestaan, mutta eihän sitä kirjaakaan lueta välttämättä koskaan toista kertaa. Ja varmaan Minään tulee vielä palattua.


(ostin sarjakuvafestareilta Jack Palmer -albumin. En tarvinnut lukiessani sitä ranskan sanakirjaa kertaakaan. Mahtavaa!
No, sanasto oli yksinkertaista, mutta kuitennii!!!)

[Hege]

Tuossa Lewisin Minä teoksessa päähahmolle pahoinvoitia aiheuttavan veitsi ja sormet tarinan oikea versio paljastuu Dupuy & Berberianin Päiväkirja Albumista (Like) teoksesta. Ja voinen mainita, että se päiväkirjan albumi on juuri ulos tullut 3:s Herra Jean. Näin sitten päästäänkin jo kunnolliseen eri teosten ristilukuun.

[Ilja Rautsi]

Don Rosan uusi Musta ritari- juttu kahdesta viimeisimmästä Aku Ankasta, ihan hauskaa menoa vaikka kaukana Rosan parhaista.
John Mueller: Oink- Heaven´s Butcher. Lihaksikas ihmis- sikahybridi lahtaa porukkaa ja oppii että Vallanpitäjät Ovat Pahoja bisleymaisesti maalatussa rymistelyssä, ihan ok.
Arthur Adams: Monkeyman & O´Brien, ensimmäinen kokoelma. Hupaisa, joskin myös erittäin unohdettava.
Pat McGreal, Jose Villarubia ym.: Veils. Maalausta, digitaalista taidetta ja valokuvia yhdistelevä haaremitarina. Suurimmaksi osin kaunista jälkeä, mutta fumetti vain näyttää aina yhtä pöhköltä tietyissä tilanteissa.
Junji Ito: Uzumaki. Mangakauhua pikkukylässä. Spiraaleja alkaa näkyä kaikkialla ja poppoota sekoaa. Kivasti piirretty ja mukavan mielikuvituksellinen.