Kutakin sarjaa on tullut osteltua aina tietty määrä, lukuunottamatta Akiraa (liian hankala saatavuus minun mittakaavoilla) ja Beybladea (viitataan kai cine-mangaan?).
Ranman ja DB:n kohdalla innostus hyytyi täysin osien 20 lieppeillä, Conanin kanssa hyydyin jo kymmenennessä osassa. Ne kaikki saivat lentää lopulta hevonkuuseen syömästä hyllytilaa kun tajusin kunkin kirjan lukeneeni vain kerran ja tungettuani ne sen jälkeen hyllyyn pölyttymään.
TS Kyoko puolestaan päätyi hyllyyni kokonaan, ja pysyneekin siellä, lyhyytensä takia. Ja pitihän minun antaa sillekin mahdollisuus kun tuttavapiirissä oli ihmiset jo ennestään käyneet kovaa mielipidesotaa Tanemuran töistä ja tyylistä (puolet vastaan, puolet puolesta). Sen verran onnistui kiinnostamaan että aloin Fullmoon o Sagashiteakin (Viz) ostamaan. Jeannen tulevasta hankkimisesta taasen en ole niinkään varma, sillä yksi häiritsevä kompastuskivi TSK:ssa oli, ja se oli aivan liiallinen dramatiikka viimeisessä osassa minun nieltäväksi. Katsotaan nyt kun Fullmoonia luen pitemmälle että pystyikö tuon häiriötekijän kuittaamaan TSK:n lyhyyteen.
Viisi osaa OP:tä jaksoin suomeksi, loppuja siitä edespäin lähdin Vizin enkkujulkaisulla jatkamaan koska sen julkaisutahti sopi minulle henkilökohtaisesti paremmin. Vizin julkaisun kannet kyllä tuntuvat välillä polttelevan silmiäni holotehosteineen (vai miksi niitä nyt sanotaankaan, dunno.)
One Piece tuntuu olevan näistä sarjoista se mikä on iskenyt minuun parhaiten (mainittakoon että mielipide tulee 380~ luvun perusteella). Johtuu varmaan pääosin miljööstä ja reippaasti yliampuvista tapahtumista. Sarjojeni seassa tämä lienee yksi terävimpiä ääripäitä (ei ole vastaavia sarjoja, ja tuskin tulee olemaankaan). Lievempi vaara ostamisen hyytymiseen parinkymmenen osan jälkeen tuntuu sarjalla olevan kuin Ranmalla ja Dragonballilla, mutta senhän näkee sitten aikanaan.
Äänestys