Clampin Shirahime-syo on paskinta mitä mä oon lukenu. Haahuilua sanan varsinaisessa merkityksessä. Ehkä piäisi kutenkin puhua pettymyksistä, sillä väärä lajityyppi ON VÄÄRÄ LAJITYYPPI, oli kyseessä sitten japski tai jonkun muun maalainen sarja. Sain tuon kirjan lahjaksi ja niinpä se oli "pakko lukea". Muutenhan huonoja ei ookkaan pakko lukee, eik'ä tuukkaan luettua, ja niin muodoin ei voi tietää paraneeko sarja myöhemmin?
Tuossa Clampin jutussa (poikkeaa hyvin paljon Chobitseista ja näistä söpöilyistä jotka on ihan siedettäviä) on ehkä sekin, että se ei ole mitään perinteistä länsimaista kerrontataidetta vaan jotain syvällistä hengittelyä, niin että se saattaisi punnertamalla paremmin avautua. Odotuksetkin oli siis väärät
Toinen kammottava on
Cowboy Bebob, siis nimen omaan mangana.
Muita pettymyksiä ovat olleet
Otomon pidemmät sarjat, joita en ole jaksanut, sekä
Mai the psychic girl, josta luin vain kirjan kolme. ...Ja ehkä juuri tästä syystä.
Dragon Ballkin on ollut pettymys, mutta sehän onkin lastensarja, enkä sikäli ihan kuulu enää kohderyhmään.
Gunsmith Catsista sentään tuntee, että se on tehty aikuisille, oon lukenut yhen kirjan, eikä ne jutut nyt niin huonoja olleet. Ach, ja vielä pitää mainita
Oh My Goddess, joka on useammastakin syystä minusta melko ärsyttävää. Sekä
Balde of immortal, jota en sit kumminkaan jaksanut lukea vaikka se onkin hyvin piirretty.
Yleisesti ottaen monissa mangoissa on minusta aika mielenkiintoisia alkuasetelmia, mutta pidemmän päälle hommat ja tarinat alkaa puutua. Ehkä se teeman ja alkuasetelman variointi ei ole japanilaisten vahvimpia puolia. Tuntuu kuin alun jälkeen vain sitten kisuteltaisiin lukjaa ja yritettäisiin venyttää mahdollisimman pitkään sitä lopetusta. Eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa sarjakuvassa on tietenkin sama juttu, eli alkuasetelmat on seikkailusarjakuvissa enemmän tai vähemmän sementoitu. Tintti ei mene naimisiin, eikä Asterix tai Aku Ankka. Pitkässä mangassa on kuitenkin jo alkuasetelmaan rakennettu ristiriita, joka huutaa ratkaisuaan. Läntisessä sarjakuvassa alkuasetelma on pikemminkin vain jatkuvuutta tuova kehys. Tapahumien käynnistyminen, huumori, yms. kumpuaa enimmäkseen muualta kuin peruskattauksesta (esim. hahmojen välisestä suhteesta). Lyhyemmät mangat ovat luonnollisesti poikkeus em. kuvaukseen.
