Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: Black Peider 20 vuotta (16.05.2019 klo 15:25:21)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
17.11.2019, klo 20:21:07

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
477999 viestiä 10426 aihetta kirjoittanut 3837 jäsentä. Uusin jäsen: ainateme
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus
| | |-+  Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6 7 8 9 ... 12 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)  (Luettu 53113 kertaa)
Kuikka
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 234


Sika joka ei lennä on pelkkä sika.


« Vastaus #45 : 26.02.2013, klo 12:35:53 »

Kuvaparin valinta esitystavaksi ei tue tätä tulkinta. Buddyn kasvokuvissa ylhäällä on lisäksi nimen omaan venytetty aikaa puhekuplilla vaikka ruudut ovat kiinni toisissaan.  Huh

No eihän aika toimikaan samalla lailla ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa, ja juuri siitä tuleekin dynamiikkaa kuvaparien välille.
tallennettu
Timo Ronkainen
professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 18 242


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #46 : 26.02.2013, klo 12:40:21 »

Kuvaparin valinta esitystavaksi ei tue tätä tulkinta. Buddyn kasvokuvissa ylhäällä on lisäksi nimen omaan venytetty aikaa puhekuplilla vaikka ruudut ovat kiinni toisissaan.  Huh

Tuo tosiaan on vastaan esittämääni näkemystä. Koko sivu toimisi hyvin tai ihan parhaiten ilman yhtäkään tekstiä. Minä taisin lukea tuota ilman kuplia.
Tosin tuo on tavallaan kuitenkin tuolla ylempänä ihan oikeastikin verkkaisempi tapahtuma (jälkien seuraaminen) kuin yllättävä säikähdys sivun alareunassa. Miksi sitten ne yläkuvan ruudut tiukasti toisissaan kiinni? Joku selitys sillekin aina löytyy.
Missään nimessä minä en pidä tätä ylettömän kömpelönä sivuna.

Edit: alemman kuvaparin välissä on puu. Ei liene pelkkä sommittelujuttu. Ihmisen ja eläimen välissä on kommunikaatiovaikeuksia... Luonto välissä?  Cheesy Ylemmässä ihminen ihmettelee asiaa yksin itsensä kanssa, kuvat voivat olla tiukasti toisissaan kiinni(?).

Timo
« Viimeksi muokattu: 26.02.2013, klo 12:43:16 kirjoittanut Timo Ronkainen » tallennettu

Kuikka
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 234


Sika joka ei lennä on pelkkä sika.


« Vastaus #47 : 26.02.2013, klo 12:54:58 »

Ja Buddy hämmästynyt perääntyminen irroittaa ruudut toisistaan? Tarkoitan Buddyn pään liikkumista taaksepäin.

Onko kaukaa haettua?
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 285


« Vastaus #48 : 26.02.2013, klo 13:10:25 »

Niissä on ajallinen sekvenssi, alemmissa ei. Derib osaa!

Osaa Santanakin, mutta turha tillutus on turha tilutus.
Mikäli sommitteluun on graafinen syy, aukeama tai se että taitossa seuraavalle sivulle kasataan cliffhangeria niin sitten kai, mutta nyt asia tehdään vaikeimman kautta ihan suotta.

Monelle Deribin sivu on orgaaninen, luonteva jne.
minulle ei.
Olen lukenut sen verran monta tuhatta sivua euro-, jenkki- ja aasiasarjakuvaa että niiden  muotokieli ei ole varsinaisesti vieras.
Jos haluat pysäyttää lukijan anna siihen tarinallinen syy: tunne, paljastus, oivallus, käännekohta.
Pakollista se ei ole. Totta kai voi kokeilla sommittelulla ja graafisilla elementein ihan missä vaan.

Nyt tässä ei ollut suurta draamaa tai jännitettä. Perushyvää deribiä mutta ei nousuja tai laskuja joilla perustella sekava tarinankuljetus.
Derib on niitä kansainvälisen luokan tekijöitä jonka harjoitustyömokatkin menevät enimmästä osasta tekijöitä ja heidän varsinaista tuotantoaan yli ja ohi, mutta tämän yhden sivun perusteella ei ole mitään mikä perustelee kikkailun yli normaalin nelirivisen kerronnan.
Piirtäjänlahjojaan en kiistä mutta minä en lue piirtäjävetoisesti vaan tarinoiden Olenperusteella.
Meillä kotona on vieläkin yksi albumi maalattua graafisesti upeaa sarjakuvaa neljän vuoden takaa, naisen oli pakko ostaa moinen kun taide on silmiä hivelevän jumalaista, viiva eli , valot, varjot ja värit leikkivät mestarillisesti.
Molemmat yritti, pariin kertaan. Ei sitä lukea viitsi, on tyhmempi kuin vasemman jalan saapas mutta kaunis kyllä.

Sommittelullisesti yhtenä sivuna Deribin työ on tasapainoinen, mutta luettavuudessa JJalosen malli on superlatiivi.
Se kertoo tarinan ja jättää kunkin ruudun kertomaan sisällön, sanoman aatemaailman ja tunnelman.
Se luottaa viivaan enemmän kuin alkuperäinen progeversio.
Sama asia mutta paremmin.

Totta kai sivun kova työ, piirtäminen ja tarina, on jo tehty eikä siitä muutu, mutta vertailussa photarifiksattu pesee nyt alkuperäisen, ei väreissä eikä viivassa vaan kerronnassa.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 285


« Vastaus #49 : 26.02.2013, klo 13:38:14 »

voidaan väitellä vaikka loppuvuosi.
Nyt puhutaan yhdestä sivusta, hiukan epäloogisesti siinä mielessä mikä muoto on kyseessä.

Sinällään aihe on mainio. Sivusommittelu on olennaista ja kuten Lurkerkin huomasi en lytännyt Deribiä tekijänä.
Mutta sivusommittelun osalta ketjussa on paremmin tarinana solvuva versio jota Derib ei sommitellut.

Itsekin ihailen suuresti mm. J.H.Williamsin sarakuvataidetta mutta vaikka hänen upeat art deco-kokeilut sivusommittelussa ovatkin henkeä salpaavia ne  hidastavat ja haittaavat pääasiaa, tarinan lukemista.
Kuten tässä sivussa.
Kummankaan kykyjä muuten en kiistä ja monelle riittää komea piirrosjälki ylipäätään, mutta siinä vaiheessa kun graafinen kokeilevuus haittaa sivun lukemista se on turhaa tilutusta.

Silloin kun se ei tuo merkittävästi lisää tai ole tarinalle olennainen on syynsä miksi pitäydytään toimivassa "tavanomaisessa" käytännössä.
Verivana ja katseiden kohtaaminen eivät kasvattaneet intensiteettiä tai tuoneet tämän sivun sisällä mitään syytä upottaa ruutuja suurempiin ruutuihin.
Ei edes ajallinen sekvenssi vaikuta siinä määrin. sen kohdalla kapea vaakaruutu ja kapea pystyruutu kontra isot ruudut ovat merkittävämpiä.

Mutta jatketaan toki, varmasti Claude de Ribaupierrekin kohta liittyy keskusteluun.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 285


« Vastaus #50 : 26.02.2013, klo 14:03:22 »

Sarjakuva ei ole vain kirjallisuuden laji, se on myös oma kielensä. Derib ymmärtää ja osaa tuon kielen, kuten myös Comès.

Paitsi ettei sarjakuva ole kirjallisuuden laji. Tarinankerronnan laji kyllä, kirjallisuuden ei.
Kirjallisuus ja sarjakuva ovat tarinankerronnan muotoja, kieliä, kuten elokuvat ja musiikkikin.

Valintasi on oiva, koska siinä Comés näyttää miksi normirivikerronta toimii. Vaikka ylimmät 4 ruutua ovat saman kokoisia niiden massa vaihtelee, mutta kerronnan ehdoilla. SIlmä seuraa vaivatta.
Lumisade on yhdistävä tekijä ja näyttää 180 asteen säännön hyvin. Tila on sama mutta saman sateen tullessa eri kulmasta ja suunnasta tekee tästä "kohtaamisen". Dialogia ei tarvita.
Ratkaisu pitää massa  oikeassa alakulmassa on jännä ja vaikuttaa sivun dynamiikkaan siinä missä kuvakoon muutoskin.
Comés hyödyntää lukusuuntaa ja juurikin perinteistä kerrontaa.
Se että molemmissa on rajattu kissapedon katse on yhdistävä tekijä, erikoislähikuvia kun pyritään säästelemään jotta niiden draamaattisuus säilyisi.

Sarjakuva on eri mutta tässä perinteisemmässä kerronnassa grafiikka pääsee paremmin oikeuksiinsa.
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 9 089



« Vastaus #51 : 26.02.2013, klo 14:19:02 »

No eihän aika toimikaan samalla lailla ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa, ja juuri siitä tuleekin dynamiikkaa kuvaparien välille.

Tosin tuo on tavallaan kuitenkin tuolla ylempänä ihan oikeastikin verkkaisempi tapahtuma (jälkien seuraaminen) kuin yllättävä säikähdys sivun alareunassa. Miksi sitten ne yläkuvan ruudut tiukasti toisissaan kiinni? Joku selitys sillekin aina löytyy.

Niissä on ajallinen sekvenssi, alemmissa ei. Derib osaa!
Muutamankin sarjakuvan lukeneena Deribin käyttämä "aikasysteemi" ei minulle kyllä auennut. Voisi kuvitella että kyse on joko juuri tästä tai sitten on vain kiireessä väsätty jotain.

Viimeisen ruudun (jossa ne kaksi "kelluvaa" ruutua) päätähuimaava teho on mielestäni kerronnallinen, lähes vertauskuvallinen, eikä sekvenssiin sidottu.
Paras selitys on minusta juuri tämä. Eli sarjakuvan montaasi, jossa peräkkäisistä, ei vaan samanaikaisista kuvista syntyy tietty vaikutelma. Alalaidassa tämä toimii, ylälaidassa on kyse jostain muusta. Pieni ongelma tässä on myös se että sivulla tapahtuu niin paljon kaikkea.

On kuitenkin selvää että kun noin monimutkaisesti lähdetään aikaa ja tilaa kuvaamaan, nimen omaan se on ollut tärkeätä kertojalle ja siten hänen mielestään myös tarinan kannalta.
« Viimeksi muokattu: 26.02.2013, klo 14:20:36 kirjoittanut Reima Mäkinen » tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Jukka Koivusaari
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 1 344



« Vastaus #52 : 26.02.2013, klo 14:43:48 »

Tuossa tippuu kyllä tehot, mitä tulee varsinkin maiseman eli luonnon kuvaukseen.


  Siis häh ?
Mitä Reima siellä taas sekoilee?
Minähän nimenomaan siivoaisin isoista kuvista upotusruudut pois, jotta taustamaisemat saa kunnolla näkyviin.

 Lisäisin eräkuvaukseen myös erävaruste-porno-lähikuvaa.


Myöskään taivaltaminen tai matka ei toteudu samaan tapaan.

  Kuinka monta poronkusemaa peuranpuolikkaassa riittää hyytymättä verivanaa.
Ja  kuinka pitkälle itse taivaltaisit pidellen 3 kiloista rautakankea ojennetussa kädessä tasapainopisteen ulkopuolelta.  Takki levällään lumipyryssä. Pyryssä, joka ei ehdi peittää jälkiä.  Eihän tässä kierretä kuin mutkan taakse.


Pahin puute on kuitenkin turhan tiukkaan pakattu alarivi. Siis ei painotuksia vaan tasaista pötköä.

- Jatkuu seuraavalla sivulla. Eihän tämä nyt tähän lopu.

Mutta kuten todettu, se on vähän että millaista tarinaa ja vaikutusta sen tarinan sisällä hakee.
  Eli nillität , Reima , taas turhaan makuasioista.

Tekisitkö jotain toisin?

 
 Peuranpuolikkaat kunnolla pääosaan. Niitä kait tässä jälitettiin. Ranskaa en ymmärrä, kuvia luin.  Lukusuunta  turvasta persukseen.
tallennettu

JanneT
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 2 126



« Vastaus #53 : 26.02.2013, klo 15:02:20 »

Ensilukukokemukseni Deribin sarjakuvan yläreunasta oli kyllä aika pomppiva . ensin katse osui vasemman yläreunan hahmoon, sen jälkeen ruutuun 2, sitten vasta peuran raatoon, joka nyt jää vähän pienten ruutujen varjoon ja takaisin ruutuun 2, sitten 3 ja sieltä pomppu ruutuun 4.  Tuntui että jotain jäi tunnelmasta uupumaan silmän pomppimisen ja vähän hakevien syy-seurausten takia. Päällekkäiset ruudut voivat sinällään tietysti toimia hyvin, esimerkiksi Wattersonilla katseen kuljetuksessa ei ollut mielestäni koskaan mitään ongelmia. Yksittäistä sivua tarkastellessa ns. ongelmat kyllä varmaan korostuvat, kokonaisuuden lukeminen voisi olla hyvinkin sujuva kokonaisuus.

Comèsin jäljessä on aina jotain maagista. Miksiköhän kolmanteen ruutuun on valittu 180 asteen hyppy eikä perinteiseen tapaan naisen nassu toisin päin ja tyhjä tila siellä missä nyt tiikerin pää... Tietysti sivun tarkastelu irrallaan isommasta kokonaisuudesta on aina hankalaa.
tallennettu

Kuvitukset       Sarjakuvat         Animaatiot       Käsikirjoitukset                 http://www.jannetoriseva.fi
Timo Ronkainen
professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 18 242


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #54 : 26.02.2013, klo 16:28:03 »

Comèsin jäljessä on aina jotain maagista. Miksiköhän kolmanteen ruutuun on valittu 180 asteen hyppy eikä perinteiseen tapaan naisen nassu toisin päin ja tyhjä tila siellä missä nyt tiikerin pää...

niin siis tällä tapaa, on perinteisempi (lumen suunta pitää sit kans muistaa vaihtaa):


* sivtaitto comes.jpg (233.4 kilotavua, 800x1078 - tarkasteltu 234 kertaa.)
tallennettu

tertsi
Vieras
« Vastaus #55 : 26.02.2013, klo 16:34:44 »

Jatkan aiheesta keskustelua, en väittelyä, Comèsin sarjakuvasivulla albumista "Les Larmes du Tigre" (2000).

Tässä on tosiaan hyvin samanlainen tapahtuma kuin Derib-sivussani. Kohtaaminen ja rauhanomainen pistuminen takavasemmalle. Derib näyttää tilanteen raukeamisen vasta seuraavalla sivulla, Comes jo samalla sivulla.

Tämä on tehokkaampi sivu kuin Deribillä, mutta samalla myös kovin "näytellyn" oloinen. Taiteilijan pitää olla tarkkana että ei mene naurettavuuden puolelle tämmöinen jokaisen asian ylenpalttinen hidastaminen ja korostaminen. Tarinaa paremmin tuntematta, nyt pysytään kuitenkin vielä reippaasti hyvän maun puolella. Kiinnostuin kyseisestä sarjakuvasta.

Kaunista jälkeä.
« Viimeksi muokattu: 26.02.2013, klo 17:07:00 kirjoittanut Tertsi » tallennettu
tertsi
Vieras
« Vastaus #56 : 26.02.2013, klo 16:42:48 »

Lainaus käyttäjältä: JanneT link=topic=15377.msg393792#msg393792 date
Miksiköhän kolmanteen ruutuun on valittu 180 asteen hyppy eikä perinteiseen tapaan naisen nassu toisin päin ja tyhjä tila siellä missä nyt tiikerin pää..
Minusta sen takia, koska pintasommitelma on tuolla tavoin mielenkiintoisempi. Nyt kolmannen ja neljännen ruudun välisessä leikkauksessa on potkua. Neljännessä ruudussa mä melkein näen tiikerin ihan oikeasti ottavan pikkuisen askeleen taakse päin. Huima efekti.

Tuunatussa versiossa vain tuijotellaan. So boring.

Ollaan tästä kanssas puhuttu ennenkin, mutta minusta elokuvan ja sarjakuvan suojaviivat ovat eri juttu. Elokuvassa suojaviiva pitää ottaa huomioon lähes aina, sarjakuvassa ei juuri koskaan. Sarjakuvan kuvakerronta tapahtuu paperin pinnassa, kaksiulotteisessa avaruudessa, vaikka yksittäisissä ruuduissa toki on kolmaskin ulottuvuus, eli syvyys.


"Kaikki mikä näyttää hyvältä, on oikein."

Aika alas on nuo tiikerin tuijottavat silmät sommiteltu tuohon ruutuun. Mutta: toimii.

 Voisko joku linkata tuon alkuperäisen sivun tänne myöhemmäksikin, ettei vaan vahingossa ruveta puhumaan tuosta tuunatusta sivusta. Mulla on ipad, en osaa kopsata kuvia tällä.
« Viimeksi muokattu: 26.02.2013, klo 17:11:21 kirjoittanut Tertsi » tallennettu
Kuikka
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 234


Sika joka ei lennä on pelkkä sika.


« Vastaus #57 : 26.02.2013, klo 17:10:50 »

Minusta sen takia, koska pintasommitelma on tuolla tavoin mielenkiintoisempi. Nyt kolmannen ja neljännen ruudun välisessä leikkauksessa on potkua. Neljännessä ruudussa mä melkein näen tiikerin ihan oikeasti ottavan pikkuisen askeleen taakse päin. Huima efekti.
Alkuperäisessä ei ole samanlaista vastakkain asettelua, kuin muokatussa versiossa. Tämä ei ole niinkään yllättävä kohtaaminen ihmiselle, vaan tiikerille.

Mutta on maagista jälkeä, olin jo melkein unohtanut kuinka paljon Comesista tykkään, ja kuinka mystistä jälkeä hän tekee.

Verrattuna Deribiin, tässä on vain suurinpiirtein Buddyn viimeinen ruutu. Aikaa tässä kuluu tosin kauemmin.
tallennettu
tertsi
Vieras
« Vastaus #58 : 26.02.2013, klo 17:31:18 »

Jos olisi vastakkainasettelu, ratkaisu voisi olla, että mieskin tuijottaisi suoraan kohti lukijaa. Tiukasti lähikuvassa tai vaikkapa kokovartalokuvassa piirtäjän mielenliikkeistä riippuen.
tallennettu
JJalonen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 807



« Vastaus #59 : 26.02.2013, klo 18:43:12 »

Näissähän tulee koko ajan mieleen, että millainen on sivupari ja kummalla puolella. Jotkut tekijäthän erityisesti painottavat aukeaman sommitelmaa.

Pitaisiköhän jatkossa ottaa pohdittavaksi aukeama?

Dramatiikan kannaltahan aukeaman eka ruutu ja aukeaman viimeinen ruutu ovat "tärkeimmät". Hugo Pratt painottaa myös siirtymää aukeaman toiselle sivulle.

Siksi, jos tätä ajattelee "irrallisena" sivuna, niin -

Tässä sommitelmaan saadaan myös neljän ruudun ristikkäinasetelma. Suoraan katsovat tiikerit eivät ole päällekkäin.


* Comes.jpg (265.96 kilotavua, 800x1078 - tarkasteltu 205 kertaa.)
tallennettu
Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6 7 8 9 ... 12 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: