Ken Parker ratsastaa jälleen!

[Veli Loponen]

Tää usin oli kyllä ihan huippu Parker. Jälkimmäinen tarina ei kolahtanut ihan niin paljoa kuin eka, mutta hyvä oli sekin. Tykkään tällaisista arkisemmista tarinoista. Kuvituskin oli hyvää.

[Pavel]

Ken Parkerin sekä vahvuus että heikkous on näkökulmasta riippuen perinteisen lännensarjakuvan rajojen venyttäminen ja rikkominen. Viime pokkareissa on tullut useampi uusinta ja uusi seikkailu, jotka eivät ole westerniä lainkaan, vaikka samoihin Villin lännen aikoihin sijottuisivatkin. Siinä on päähenkilön hahmon suosio koetuksella koko ajan.

Itse pidän tyylikokeiluja poikkeuksellisen kiehtovina, mutta pohjimmiltaan suurimman ja kestävimmän Ken Parker -saagan muodostaa kymmenien alkupään lännentarinoiden kokonaisuus suurilla historiallisilla linjoillaan. Siinä mielessä on hiukan ongelmallista julkaista uusia kokeiluja ja vanhaa saagaa rinnakkain.

Kuten muutkin 80-luvulla Parkeriin ensimmäisellä julkaisukierroksella tutustuneet muistavat, tarinat nautiskeltiin yksi kerrallaan, ilmestymisväli oli silloin n. pari kuukautta.
Luulen että eri piirtäjien eri tyyliset tarinat oli ikään kuin helpompi sulatella, kun ne ilmestyivät yksi kerrallaan. Viimeisimmän tuplanumeron tarinoiden kontrasti oli näemmä täällä joillekin liikaa, yksittäisjulkaisujen aikana tuota vaaraa ei tavallaan ollut.
Upeita tarinoita olivat jälleen nämä ennen julkaisemattomat, "Boston"-tyylistä hulvatonta irrottelua löytyy lisää tulevista uudelleenjulkaisuista, ja toisaalta sitä aavaa preeriaa ja western-realismia.

[Mosabacka]

Sivuhuomiona Tex Willerien määrämittaisuutta pohtiville, että Ken Parker on ilmestynyt lehtipisteisiin. Tällä kertaa vuorossa tarinat Ihmisten kansa ja Patrick O´Shanen tarina. Taidan nautiskella tarinat epämääräisinä pätkinä.

[Orjan May]

Heip kvaakkilaiset,

Haluaisin  kysyä teiltä, jotka tunnette paremmin Ken Parker sarjakuvaa kuin minä, sillä en ole sitä juuri lukenut. Voisiko joku ystävällisesti kertoa, mitkä tarinat ovat teihin kolahteneet oikein kunnolla. Voisin kyseiseen lehteen tututustua noiden teidän ehdottamien tarinoiden perusteella. Eli missä Ken Parkereissa on ollut loistavat tarinat. Ja jos joku jaksaisi hieman näpytellä vielä minkälainen tarinan kehys eli juoni on.
Kiitos!

[Janne]

Hommaa kaksi viimeisintä tuplanidettä, niin siinä on alkajaisiksi kermaa kakun päältä.

[Lurker]

Ja luepa nämä kaksi Kvaakin artikkelia...

http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=851

http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=918

[vekka_of_savo]

Kyllähän tämä menee jo toistoksi, mutta uudesta Parkerista tuli taas niin hyvä mieli, että pakkohan sitä on vaan kehua. Paras lehtipistesarjakuva Suomessa. Seuraavaa Milazzon piirtämää Parkeria joutuneekin näköjään odottamaan jouluun asti.

 Patista tuli muuten vähän mieleen Inger Nilssonin näyttelemä Peppi Pitkätossu (intiaaninimi!), varsinkin väreissä

[Janne]

Minusta oli vähän outo tuo Eskimo-trilogian päätös. Olen ihmetellyt jo aikaisemminkin, ja ihmettelen taas, että ovatko eskimot todella noin kummallista väkeä. Kuinkahan hyvin Berardi on tehnyt taustatutkimusta?

[Nikopol]

Minusta oli vähän outo tuo Eskimo-trilogian päätös. Olen ihmetellyt jo aikaisemminkin, ja ihmettelen taas, että ovatko eskimot todella noin kummallista väkeä. Kuinkahan hyvin Berardi on tehnyt taustatutkimusta?

Veikkaanpa, että taustatutkimus perustuu aikalaiskirjoituksiin joissa valkoinen antropologi mies on mennyt paikan päälle tekemään havaintoja vieraasta kultturista ja tulos on sen ajan mittapuun mukainen. Tulee mieleen H.G. Wellsin kaksiosainen tietosanakirja Maailman historia (tjs), jostain 1910-luvun lopusta, jossa oli karttakuva, missä kuvattiin Välimeren ympäristöä ja Afrikan pohjoisosassa luki vain yksinkertaisesti "Neekereitä".

[Oykka]

Hiukan ristiriitaiset tunteet jäi uudesta Parkerista. Edelleen viehättää tietynlainen realistisuus vaikka Texiin verrattuna, mutta toisaalta turha erikoisuudentavoittelu tuntuu paistavan tarinoista läpi.

Ihmisten kansassa kuvattiin sekavalla tavalla Parkerin tarinaan mitenkään liittymättömiä juoniköyhiä rakkaustarinoita. Pat O'Shanen tarinassa hienoa oli kai ne laulunpätkät; itse tarina oli mielestäni heikko. Jotenkin kaikkine juonenkäänteineenkin kuluneen ja ennalta- arvattavan oloinen.

Lisäksi Parkerin jääminen sivu/ tukirooliin ei enää oikein iske. Adahin tarinaa ihastelin aikoinaan, mutta sen jälkeen olen pitänyt oikeastaan vain tarinoista joissa sarjakuvan nimikkohenkilöllä on ollut muutakin virkaa kuin virnuilla taustalla.

[Cheyenne]

Olen ihmetellyt jo aikaisemminkin, ja ihmettelen taas, että ovatko eskimot todella noin kummallista väkeä.

Tätä itsekin rupesin miettimään, melkoisen karikatyyrisiä hahmoja. Toivottavasti eskimoiden kuvauksessa on faktoja taustalla, koska muuten tarinan mielekkyys on varsin kyseenalainen. Muuten kohtalaisen hyvä tarina, vaikka jännitteet puuttuivatkin.

Pat O'Shane oli taattua Berardia/Milazzoa. Tarinaan uppoutui ensimmäisiltä sivuilta eikä sitä malttanut laskea hyppysistään ennen kuin viimeinenkin sivu oli luettu. Laatuparkeria.

[Janne]

Pat O'Shane oli taattua Berardia/Milazzoa. Tarinaan uppoutui ensimmäisiltä sivuilta eikä sitä malttanut laskea hyppysistään ennen kuin viimeinenkin sivu oli luettu. Laatuparkeria.

Totta kuin mikä. Siitä tarinasta alkaa ehkä kaikkein komein jatkumo Ken Parker -sarjassa.

[Samppa]

Ihmisten kansa oli melkeinpä parasta Parkeria tähän mennessä. Kylläpä vain saatiin paljon irti moisesta eskimoiden riiaustapojen seurailusta, kerrassaan kiehtovaa!

Pat O'Shanen tarina tuntuikin sitten tuon jälkeen melkoiselta välipalalta, pikkukiva sarja toki, jonka luki mielellään.

Ilahduttavasti tietty johdonmukaisuus ja jatkuvajuonisuus on sarjoista tähän saakka löytynyt. Siksipä jo ensinumerosta alkaen tehty päätös lukea pokkarit oikeassa järjestyksessään on tuntunut oikealta, vaikka uutta lukemista saakin aina odotella kuukausikaupalla. No, sitten joskus kun väli kuroutuu umpeen, niin uutta luettavaa odotteleekin valmiina hyllyssä melkoinen määrä.

[ernotam]

Pat O'Shanen tarina tuntuikin sitten tuon jälkeen melkoiselta välipalalta, pikkukiva sarja toki, jonka luki mielellään.

Pat O'Shanea tulee vielä muistaakseni 3-4 tarinaa peräkkäin, joten kyllä siitäkin kiva jatkuvajuoninen kokonaisuus saadaan. Ja ihan hyvä kokonaisuus onkin.

[Jiksi]

Sunnuntailukemistona Parker on ehdottomasti ylitse muiden. Aloitustarina Ihmisten kansa on upea moniulotteisessa henkilö- ja miljöökuvauksessaan.

Pat O'Shanen tarinan ote on aloitusta keveämpi, mutta toimiva ja nokkela.

Kokonaisuutena kaksi tarinaa tasapainottavat toisiaan mainiosti.