Time Stranger Kyoko

[Sonja92]

Luin ekan Kyokon nyt toiseen kertaan ja se autto tooosi paljon. Tajuaa, miten sitä luetaan ja ennen kaikkea, kuinka nero se kirja oikeen on! Mä ainakin aioin ostaa seuraavan osanki, pummaten rahat vaikka vanhemmilta! Harmi, että siinä sarjassa on vaan kolme osaa...    En oo lukenu niitä muita suomennettuja ja ne on menossa osassa 12-13, joten vaikee päästä enää perille... HARMITTAAAA !!!

[Lurker]

?!?!?
Näiden Kyokon fanien kirjoituksista ymmärrän vielä vähemmän kuin prinsessan opuksesta itsestään.

[kaltsu]

Aiemmin suomeksi julkaistua mangaa on syytetty nopealukuisuudesta ja lukijoiden aliarvioimisesta. Nyt sitten tuli päinvastaista. Edelleenkään se ei kaikille kelpaa. Kaikki on vieläkin Ihan Väärin. Hohhoijaa.

Hohhoijaa herra Lehtiselle vaan itselleen. Ei se tempo tai kerrontatyyli vaan se vanha kunnon sisältö.

Tää Kyoko kiinnostaa mua jostain syystä enemmän kuin muu suomennettu manga ja olin sitä jo ärrältä ostamassa mut kaoottinen sisältö kieltämättä hiukkasen säikäytti. Yritän vielä karaistaa itseäni ja käydä opuksen hakemassa. Palataan sitten asiaan. Jos joku aikuinen sarjakuvien ystävä vielä osaisi siivittää mun ostoaikomuksia niin otan myönteiset arviot perusteluineen ilolla vastaan.

Näiden Kyokon fanien kirjoituksista ymmärrän vielä vähemmän kuin prinsessan opuksesta itsestään.

Tsihihii. Samat sanat ja pistää ihan tosissaan miettimään, voinko mä koskaan ymmärtää tämänkään mangasarjan "todellista viehätystä"?

 

[Doc Lomapäivä]

Aiemmin suomeksi julkaistua mangaa on syytetty nopealukuisuudesta ja lukijoiden aliarvioimisesta. Nyt sitten tuli päinvastaista. Edelleenkään se ei kaikille kelpaa. Kaikki on vieläkin Ihan Väärin. Hohhoijaa.

Miksi kerronnan pitää olla hidasta tai nopeaa? Eikö se voisi yksinkertaisesti olla vain tasaista ja ymmärrettävää? Pitääkö aina mennä ääripäihin. Pirhanan japskit.

Tää Kyoko kiinnostaa mua jostain syystä enemmän kuin muu suomennettu manga ja olin sitä jo ärrältä ostamassa mut kaoottinen sisältö kieltämättä hiukkasen säikäytti. Yritän vielä karaistaa itseäni ja käydä opuksen hakemassa. Palataan sitten asiaan. Jos joku aikuinen sarjakuvien ystävä vielä osaisi siivittää mun ostoaikomuksia niin otan myönteiset arviot perusteluineen ilolla vastaan.

Säästä rahat Kaltsu, hae lainaksi kun liikut Mansessa.

[Doc Lomapäivä]

Voisko joku selittää: Pieni spoiler: vaatekaupassa pitsimalli katoaa. Ensin pitsimalli on Kyokon päässä, ja sitten toisessa ruudussa ei ole. Kyoko vaihtaa vaatteita ruutujen välissä. Samaan aikaan tarinaan ilmestyy Miwa-tyttö, jota aiemmin ei ole nähty (ilmeisesti ruudussa nähtävä tyttö on Miwa, eihän henkilöitä edes erota toisistaan). Onko tämä yleistä ajan käsittelyä mangassa, siirtymä ei ainakaan ole länsimaisten käsikirjoitusoppien mukainen. Ei sen tarvitsekaan olla, mutta onko tuon kaltainen siirtymä hyväksyttävä mangasarjakuvan piirissä, vai onko se mangan kriteereilläkin ontuva?

Toinen samaan sivujuoneen liittyvä kysymys ja spoiler: "niin hyvä taideteos että se tukkii tekijänsä luovuuden" on aikamoinen klisee, vai onko aihe jonkinlainen must japanilaisessa taiteessa? Törmäsin täysin samaan aiheeseen Yasunari Kawabatan teoksessa Kioto (ilm. 1961-1962), siinä vain ei ollut pitsimalli vaan kangas. Aihe oli tuttu jo kirjaa lukiessa, sitä on sivuttu useissa japanilaisissa elokuvissa ja kirjallisuudessa.

[DotC]

Nyt se tuli ostettua. Kyllähän tuo paaaaaljon luettavampi on kuin Ragnarök. Kuvista sai sentään selvää. Ragnarök kun tuntui siltä, että se olisi pitänyt julkaista värillisenä A3-formaatissa jotta olisi edes hiukan saanut selvää.  Kahta kertaa en suostu sarjakuvaa lukemaan vain sen takia, että saisin selville mitä siinä tapahtui.

Juoni tuntui ihan viihdyttävältä. Tosiaan muutama siirtymä oli sellainen, että sai ihmetellä, että mitä oikein tapahtui ja pari kertaa piti oikein pysähtyä miettimään. (sehän ei sovi, koska sarjakuvan pitää olla nopealukuista) Kuvitus oli selkeää, eikä tämänkokoisessa formaatissa pitäisi yksityiskohtaisempaa ollakaan. Mutta kyllä tästä tullee kaikki osat ostettua, kun niitä ei kolmea enempää ole.

Mikä siinä oikein on, että jossain asioissa pitää asiat oikein alleviivata väännetystä rautalangasta? Kuten siinä Kyokon isän antamassa ohjelappusessa. Olen antanut itseni joskus ymmärtää, että Japanialaiset haluavat viihteensä valmiiksi pureskeltuna (esim. pelaavat pelejä tankaten walkthrough-opasta). Missä määrin tuo pitää paikkaansa? Ja jos pitää, niin miten sitten kuitenkin jossain kohdissa tämkin opus oli niin vaikeasti seurattava?

[isokana]

Voisko joku selittää:

Ehkä yli 40000 luettua mangasivua ovat totuttaneet aivoni vaikka mihin, mutta itselläni en tuossa kohdassa huomannut mitään outoa. Nyt kun jälkeenpäin katselee, niin onhan se hiukan äkkinäinen hyppäys, mutta en pidä sitä mitenkään outona. Mutta juuri Kyokon puvun vaihtumisestahan voi päätellä, että aika ja paikka ovat muuttuneet. Pitääkö länsimaisten oppien mukaan se ilmaista vielä jotenkin muutenkin (esim. leffojen ruudun pimennykset, tekstilaatikot sarjakuvissa)? Joku enemmän mangan kerrontaan perehtynyt voi varmaan tarkentaa, onko tämä normaalia. Sen verran kuitenkin pitää korjata, (ei tämä kai ketään spoilaa) että se Kyokon päällä ollut puku oli valmis pitsipuku ja kadonnut oli malli ts. paperille piirretty kuva. Samassa kohtauksessa on muuten itselläni virnuilua aiheuttanut yksityiskohta, kun Kyokon päässä kasvaa kasvi, kun hän tapaa suunnittelijaidolinsa.

Kyoko vastasi lähes täydellisesti odotuksiani tuomalla shoujo-fantasia-huumori-hempeilyä tänne kylmään pohjolaan. Vaikeaselkoiseksikaan en sitä menisi kutsumaan, Ragnarökin tapahtumia on ollut huomattavasti vaikeampi seurata.

[DotC]

Pitääkö länsimaisten oppien mukaan se ilmaista vielä jotenkin muutenkin (esim. leffojen ruudun pimennykset, tekstilaatikot sarjakuvissa)?

Juu, Claremont kehiin!
"Kumpikaan korstoista ei hievahda milliäkään, vaikka he vaihtavat uskomattoman voimakkaita iskuja yksi toisensa jälkeen"
"Taistelu on brutaalia -- Modernit titaanit ottavat toisistaan mittaa."
"Kaksi teräsmiestä -- toinen pysäyttämätön voima, toinen liikkumaton kohde -- taistelevat hellittämättä kaikin voimin."
"Lopputulos ei riipu kuitenkaan heistä."
"Muinaiset, hatarat rakennelmat heidän ympärillään antavat ensin periksi."
"Sortuvan pilvenpiirtäjän aiheuttama melu ja järinä kiirii pitkin kraatteria. Sitä seuraa minuuttien hiljaisuus."
"Sitten kaiken romun keskeltä ilmaantuu käsi..."
"...joka siirtää lohkareet hitaasti syrjään..."
"...ja voittaja nousee".

(tämä 8 peräkkäisestä ruudusta, joista kyllä sai tapahtumat ihan kuvistakin selville)

Ja se vaatteidenvaihtumissiirtymä oli tarpeeksi selkeä, mutta ensilukemalla jäi hämäräksi se, miten sieltä hotellisviitistä yhtäkkiä siirryttiin sinne suunnittelijan luokse.

[isokana]

Ja se vaatteidenvaihtumissiirtymä oli tarpeeksi selkeä, mutta ensilukemalla jäi hämäräksi se, miten sieltä hotellisviitistä yhtäkkiä siirryttiin sinne suunnittelijan luokse.

Sehän ei ollut hotellihuone vaan kaupan ykkössovituskoppi ("eli siis tärkeille asiakkaille varattu yksityishuone"). Sviiteistä puhuminen tosiaan voi saada ajattelemaan hotellia.

[DotC]

Sehän ei ollut hotellihuone vaan kaupan ykkössovituskoppi ("eli siis tärkeille asiakkaille varattu yksityishuone"). Sviiteistä puhuminen tosiaan voi saada ajattelemaan hotellia.

Hrmph... Tuohan tosiaan selkeyttää sitä jokseenkin paljon. Ja kun toiseen kertaan sitä selailen, niin onhan se toisaalta ihan selkeää, mainitaanhan siinä sana "kauppa". Tosin sarjakuvaa pitäisi tietääkseni pystyä lukemaan ilman foorumia. Sana "sovitus" ängettynä johonkin väliin olisi voinut asiaa helpottaa.

Mutta yleisvaikutelma tuosta kuitenkin on positiivinen.

[wildy]

Ensimmäinen luku ja ajatus "Ei hitto.. tähänkö ne viimeisetkin euroset menivät..?" .
Toisessa luvussa alkoi jo kiinnostaa ja kolmannessa olin jo lähes juonen pauloissa.
muistankohan piirtäjän nimen oikein.. Arina Murena. Muresawa. eikun.. Arina Kuresawa!?  Toivottavasti muistin sen oikein.. tosin kai joku onkin jo maininnut kyseisen henkilönkin tässä keskustelussa?
Yksityiskohtien paljous  ja Kyokon hiukset tekivät vaikutuksen. Ärsytti  tolkuttoman pitkät jalat ja välillä hyppi silmille ne "tekstimarginaalit".
Muuten ihan luksusta. Ihanaa kun Kyokon sukunimi on Suomi.. 

[Doc Lomapäivä]

Keskustellaan ilman spoiler alertia, kaipa jokainen joka ei ole lukenut teosta eikä halua tietää siitä sivuakaan, ymmärtää jättää tämän keskustelun väliin.

Nyt kun jälkeenpäin katselee, niin onhan se hiukan äkkinäinen hyppäys, mutta en pidä sitä mitenkään outona. Mutta juuri Kyokon puvun vaihtumisestahan voi päätellä, että aika ja paikka ovat muuttuneet. Pitääkö länsimaisten oppien mukaan se ilmaista vielä jotenkin muutenkin (esim. leffojen ruudun pimennykset, tekstilaatikot sarjakuvissa)?

Positiivista ettei ole tekstipalkkeja, mutta: Arina Tanemura (vinkkinä Wildylle) sijoittaa pitkän sivujuonen aloituksen keskelle sivua ja kaikkein pienimpien ruutujen väliin. Itse olisin sijoittanut siirtymän sivun loppuun ja seuraavan sivun alkuun (länsimaisten oppien mukaan).

Lisäksi ruudut ovat hyvin informatiivisia. Toisessa ruudussa päätapahtuma on taustalla kun taas etualalla esitellään kokonaan uusi hahmo. Seuraavassa ruudussa on jo käynnistynyt uusi sivujuoni tekstipalkkimaisella kuplalla: "Pitsin malli on kadonnut?!" (Miksi siinä on kysymysmerkki?) Mistään ei käy ilmi kuka sen sanoo, Kyokon vaatteet ovat vaihtuneet ja sitä seuraavassa ruudussa taas esitellään johtaja ja lauma työntekijöitä. Kolme valtavan informatiivista ruutua peräkkäin. Itse olisin esitellyt hahmoja jo aiemmin ja jakanut tavaraa useampaan ruutuun sekavuuden välttämiseksi.

Tanemuran tilityksistä olen rivien välistä lukevinani ettei hänellä ole kovin tarkkaa käsikirjoitusta apunaan, eikä hän taida olla kovinkaan iäkäs tekijä.

[isokana]

Itse olisin esitellyt hahmoja jo aiemmin ja jakanut tavaraa useampaan ruutuun sekavuuden välttämiseksi.

Mielestäni tuollainen informaation pakkaaminen sopii mainiosti Tanemuran nopeasti liikkuvaan tyyliin. Ehkä olen tosiaan tottunut välillä varsin massiivisen mangan lukemisen aikana tällaiseen rytmitykseen. Pari vuotta sitten tuli välillä mieleen, että asiat olisi voinut esittää selkeämmin, mutta nykyään siihen on tottunut.

Lisäksi ruudut ovat hyvin informatiivisia. Toisessa ruudussa päätapahtuma on taustalla kun taas etualalla esitellään kokonaan uusi hahmo.

Miwan esittely ei sinänsä tuo mitään informaatiota tuossa kohtaa. Hahmoahan ei periaatteessa esitellä noissa ruuduissa, hän sattuu vain seisomaan lähellä, kun Kyoko haluaa päästä perille siitä, mitä tapahtuu. Varsinainen esittely, jossa hahmon merkitys selviää, tapahtuu vasta parin sivun päästä hänen ja suunnittelijan riidellessä. Ehkä Tanemura halusi esittää kohtauksen Kyokon näkökulmasta, jolloin pääjuoni tosiaan tapahtuu taustalla ja päähuomio on siinä, mitä viereinen hahmo hänelle kertoo. Myöskään johtajan äänelle ei aluksi anneta lähdettä, koska Kyoko ei sitä tiedä. Itselle ainakin kerronta, jossa lukija pysyy samalla tasolla päähahmon kanssa, toimii hyvin.

"Pitsin malli on kadonnut?!" (Miksi siinä on kysymysmerkki?

Johtaja ei haluaisi uskoa mallin kadonneen, joten piilotettu kysymys "Kai te pilailette?" huudahduksessa on paikallaan. Taas tätä informaatiokompressiota. Tietysti tuossa vaiheessa ei vielä tiedä johtajan olevan kyseessä, mutta reaktiosta voi päätellä kyseessä olevan jonkun tärkeän henkilön.

Tanemuran tilityksistä olen rivien välistä lukevinani ettei hänellä ole kovin tarkkaa käsikirjoitusta apunaan, eikä hän taida olla kovinkaan iäkäs tekijä.

Tanemura on syntynyt 12.3.1978 eli oli Kyokon tekemisen aikaan suunnilleen 22-vuotias.

[Doc Lomapäivä]

Erittäin hyväksyttävä vastaus!

Miwan esittely ei sinänsä tuo mitään informaatiota tuossa kohtaa. Hahmoahan ei periaatteessa esitellä noissa ruuduissa, hän sattuu vain seisomaan lähellä, kun Kyoko haluaa päästä perille siitä, mitä tapahtuu.

Mutta lukijalle se on "esittely", itse ainakin heti hämmennyin että kukas se tämä on.

Tanemura on syntynyt 12.3.1978 eli oli Kyokon tekemisen aikaan suunnilleen 22-vuotias.

Kappas, veikkasin aika hyvin. Olisin väittänyt että hän on n. 23 (Kyokon aikaan).

[isokana]

Mutta lukijalle se on "esittely", itse ainakin heti hämmennyin että kukas se tämä on.

Tuossa kohtaa ei vielä paljastu, onko hahmo tärkeä vai ei. Itse sivuutin Miwan ensin vain jonain parin ruudun esiintymisen tekevänä informaatiolähteenä, joten nimi tai tarkempi tehtävä kuin "kaupan henkilökuntaa" tuntunut oleelliselta. Sitten parin sivun kuluttua tulee ahaa-elämys: hän olikin joku tärkeämpi hahmo (jos vielä tunnistaa, hahmot tuppaavat tosiaan näyttämään samalta). Omassa kirjanpidossa tämä meni kategoriaan "näppärä temppu".

Huh, puhkianalysointia parhaimmillaan...