Ja hei joo, tietysti on H.Paakkasen alpparit: Käet Taskusta - Viipuri Palaa, Sissi ja Siviilipalvelushenkilö, Pariisiin - Ei Kai Taas, Tukholma-Ilmiö ja Marssiopas Venäjälle.
Aina on juonessa mukana (vaikkei useinkaan erityisen keskimmäisellä etusijalla, vaan kenties vain nasevassa repliikissä) jotain Agricolan patsasta, Ilja Repiniä, Jean Cocteaun ulostekokoelmia ja muuta hubaa. Paakkasen alpparissa kaikki Pariisin julkinen taide oli rakennustelineitten alla entisöitävänä. Paitsi Pont Neuf, joka "olisi pitänyt nähdä 1985, kun Christo paketoi sen".
Ihailtavan ryhdikäs on myös taidepoliittinen kannanotto performanssiin, joka oli suomennettu selkokielelle sanoin: "Kuikelo laappii paskaa ovenkahvaan".
Selkeästi keskeisemmällä sijalla tosiaan on taide Mäkelän Kuolemattomassa Mestariteoksessa.