Marc-Antoine Mathieu (Ne, Alkuperä, ym.)

[tmielone]

Jumala itse on nyt arvosteltu myös Kvaakissa.

Arvostelija ei ole ihan samoilla linjoilla kuin Kreegah Bundolo.

[Kreegah Bundolo]

Arvostelija ei ole ihan samoilla linjoilla kuin Kreegah Bundolo.

Harva on, kuule. Mistään.

[Merrot]

Luin vasta nyt Kreegahin arvostelun, ja aikalailla täysin samoja tuntemuksia oli kun kirjan luin. Ei ole tosiaankaan Mathieun parasta antia, vaikka tekijänä aika mieletön ukko onkin.

Ja myös Rex Rockerin samaa mieltä: Alkuperä ja Prosessi ovat selvästi onnistuneimmat, ja upeita albumeita muuten ovatkin. Museum Vaultsia lukuunottamatta olen lukenut Mathieun (ainakin wikipediasta löytyvän) tuotannon kokonaan, eikä noiden kahden albumin veroisia ole tullut vastaan.

[tmielone]

Samoilla linjoilla sen suhteen ettei Jumala itse yllä samalle tasolle kuin Mathieun aiemmat suomennokset, mutta minulla ei ollut kyllä mitään vaikeuksia jaksaa lukea teosta loppuun. Sehän rullasi eteenpäin oikein mallikkaasti.

Harva on, kuule. Mistään.

Eihän se toimisi, jos kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta. Mikään ei muuttuisi, ainakaan paremmaksi.

[Czaba]

Kirjan visuaalinen puoli oli mielestäni onnistunut, pelkistetty , mutta ei liian simppeli vaan persoonallinen ja tuki hyvin sisällön ja tarinan esiintuomista. Aihepiiri on mielenkiintoinen, enkä koe että teemat olisivat olleet liian kuluneita. Riippuu tietysti lukijasta josko pohdinta Jumalan alkuperästä tai perimmäisestä olemuksesta on tuttua ja tylsää. Ihan hyvää pohdintaa teos sisältää.

Pettymys oli itse kirjan lopputulema. Jotenkin latisti kunnianhimoista aihetta että päädyttiin hyvien näkökantojen jälkeen

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

siihen että kyseessä oli mediakritiikki.

Mikäli ymmärsin suunnilleenkaan oikein.

[petteri tikkanen]

Ei toiminut tuo Jumala homma.

Alkuperä oli timantti. Ne mainio. Prosessi ok. Peilin ulottuvuus kömpelö.

[tolppis]

Ei toiminut tämän sarjiksen julkaisumuoto. Luulin että olisi alpparimuotoinen kuten Alkuperä jne. mutta olikin pienikokoinen kovakantinen. Sori. Jäi ostamati. Luetaan kirjastosta. Joskus.

[Jiksi]

Jumala itse oli varsin kliininen teos. Teknisenä suoritteena taidokas – kuten niin moni muukin opus – mutta sirpalemainen filosofiointi ja sangen innoton kuvitus latistivat kokonaisuutta.

Kiitokset muutoin ansiokkaalle Kvaak-arviolle, mutta Kreegah Bundolo tiivisti osuvammin opuksen ytimen, eli kyseessä on satiiri nykyisestä kulutusyhteiskunnasta.

Itse sen sijaan ahmin opuksen nautinnolla kertaalleen lävitse, mutta teos joka alkaa kiinnostavammin kuin loppuu tuskin vetää enää toiste puoleensa.