Sarjakuvako ei muka taidetta laisinkaan? :)

[Juha Kouvalainen]

Satuin eksymään erääseen nuorisoportaaliin, jonka keskustelupalstan taide-osastolla näytti viriävän varsin mielenkiintoinen asiantuntijalausuntojen suma.

Vilkaiskaapa varsin huvikseen - keskustelu löytyy tästä.

En suorastaan voinut vastustaa kiusausta, vaan jouduin jopa rekisteröitymään tuonne ja kommentoimaankin jotain nimimerkillä Scy.

[Rami Rautkorpi]

Niin vihoviimeisen viheliäistä väittelynaihetta ei löydykään kuin "onko X taidetta". Tai okei, "onko X mielestäsi taidetta" on kylläkin hienoinen huononnus.

Vaikka tuolla mermaladella onkin ärsyttävä tapa ilmaista subjektiivinen mielipiteensä objektiivista argumentointia muistuttavalla tavalla, hänen vastauksensa on kuitenkin hyväksyttävä, koska itse kysymys on niin mitäänsanomattoman moniselitteinen. Mermalade sanoo, että sarjakuva ei miellytä häntä, ja siihen on turha kenenkään ruveta väittämään vastaan.

Eri asia on sitten se, onko sarjakuva arvokas ilmaisukeino sille, joka sitä tuottaa ja sille, joka sitä kuluttaa. Eiköhän.

Oma mottoni näissä asioissa on: "En tiedä onko se taidetta, mutta pidän siitä."

[Holle]

"Taide ja "taiteellinen", huh huh.
Sarjakuva on taidetta jos sen tekijä ei asu aivan lähinurkissa.
Holle

[Juha Kouvalainen]

"En tiedä onko se taidetta, mutta pidän siitä."

Tämä on itse asiassa aika hyvä veto ja saa kenet tahansa vastapuolen hiljaiseksi.

Mutta miksi tuo kuullostaa noin tutulta? Onko joku legendaarinen sarjakuvan tahi muun taidelajin parissa painiskellut kulttihahmo (en nyt siis suinkaan halua vihjailla, etteikö Rami Rautkorpi olisi millään muotoa legendaarinen sarjakuvan parissa painiskellut kulttihahmo) noin tokaissut? Schulz? Barks?

[Antti Vainio]

ensimmäiseksi tuli mieleen kyllä yksi Rolling Stonesin melko tunnettu renkutus

[Reima Mäkinen]

Ikuisuusaihe joo. Taide on vaikeata määritellä, mutta niin on muuten sarjakuvakin. Siis niin, että määritelmä kuvaa sarjakuvaa eikä mitään muuta. Sarjakuvan "reunaalueet" kun tuppaavat rönsyilemaään.
 Allekirjoittanut on yrittänyt muutaman vuoden ja moni muukin. Katsokaapa vaikka eri tietosanakirjoista sana sarjakuva. Se on joka kirjassa ihan eri. Scott McCloud yritti myös, mutta ja pääsi aika lähelle.

Sarjakuvaa määriteltäessä joudutaan hyvin monimutkaisiin ajatusrakennelmiin jotka muodostuvat osin kommunikaation/viestinnän teoriasta ja osin sarjakuvan muodosta. Sarjakuva ei siis kenties ole taidetta koska sen olemus vaikeampi juttu käsittää kuin vaikkapa kirjallisuus tai elokuva?

[Rami Rautkorpi]

Sarjakuva on taidetta jos sen tekijä ei asu aivan lähinurkissa.

Tuo on hyvä.

"En tiedä onko se taidetta, mutta pidän siitä."

Mutta miksi tuo kuullostaa noin tutulta? [...] Schulz? Barks?

Öh, Jokeri taisi sanoa niin Burtonin Batmanissä... "Se" voi tietenkin olla ihan mitä vain mistä pitää, en tarkoittanut sillä vain sarjakuvaa. Päinvastainen soveltuu hyvin suureen osaan ns. modernista taiteesta: "En tiedä onko se taidetta, mutta en pidä siitä..."

Sarjakuva ei siis kenties ole taidetta koska sen olemus vaikeampi juttu käsittää kuin vaikkapa kirjallisuus tai elokuva?

Mutta entä kaikki se taide-taide, joka on useimmiten kankaalle/paperille/lattialle läiskittyä maalia/räkää/muuta mönjää? Minusta vaikuttaa enemmänkin siltä, että mitä vaikeammin määriteltävissä jokin ilmaisumuoto on, sitä todennäköisemmin sitä kutsutaan taiteeksi...

[joku spede]

ihan yhtä vaikeeta on määritellä elokuva ja kirjallisuus. tai no, reima mäkinen, määrittele minulle elokuva ja kirjallisuus. ihan samalla tavalla niiden reunailmiöt alkaa pakenemaan määrittelyä. missä vaiheessa vaikka nettipäiväkirja muuttuu kirjallisuudeksi? sitten kun se painetaan vai jo aiemmin? selitä pliis. tää on taas ihan turha keskustelu.

[Reima Mäkinen]

Pakko myöntää, että en tarkistanut tietosanakirjoista yms. miten vaikeasti siellä elokuva tai kirjallisuus niissä määritellään. :-)

Jotakin kumminkin voi päätellä esim. siitä, että on vaikea löytää ihmistä joka osaa lukea, mutta ei osaa lukea kirjaa tai kirjamaista tarinaa. Ja on myös erittäin vaikea löytää henkilöä joka ei osaisi katsoa elokuvaa. Sen sijaan ainakin minä tuppaan törmäämään ihmisiin jotka väittävät etteivät osaa lukea sarjakuvia. (Ja minä uskon heitä!) Vastaanottaja antaa merkityksen, myös taiteelle.

Olen muuten samaa mieltä Hansin kanssa siitä, että tämä on ihan turha keskustelu. Toinpahan tämän ajatukseni nyt vain esiin täällä... :-/

[Rami Rautkorpi]

Jotakin kumminkin voi päätellä esim. siitä, että on vaikea löytää ihmistä joka osaa lukea, mutta ei osaa lukea kirjaa tai kirjamaista tarinaa. Ja on myös erittäin vaikea löytää henkilöä joka ei osaisi katsoa elokuvaa. Sen sijaan ainakin minä tuppaan törmäämään ihmisiin jotka väittävät etteivät osaa lukea sarjakuvia.

Siitä voi päätellä sen, että ihmisen kyky ymmärtää ilmaisukeinoa kasvaa suhteessa hänen altistuneisuudelleen kyseiselle ilmaisukeinolle. Jos tarkoitat, että sarjakuva olisi muodoltaan kirjallisuutta ja elokuvaa vaikeaselkoisempaa, olen vain puoliksi samaa mieltä.

Kirjallisuutta on hemmetin vaikea ymmärtää, koska siinä käytetään näitä tällaisia kirjaimia. Kirjaimet ovat niin omituinen keksintö, että niitä eivät kaikki edes ymmärtäisi, ellei niitä koulussa opetettaisi. Sarjakuvaa yksinkertaisimmassa ja puhtaimmassa muodossaan, eli ilman mitään kirjainhömpötyksiä, oppii lukemaan lähes yhtä helposti kuin katsomaan elokuvaa. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan lue sarjakuvaa edes kymmenystä siitä, kuinka paljon lukevat kirjallisuutta. Siksi he eivät sisäistä sarjakuvan kieliopista sen enempää, kuin sillä on yhteistä kirjallisuuden kieliopin kanssa: Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas (täällä länsimaissa).

Noista kolmesta ilmaisukeinosta löytyy kuitenkin runsaasti teoksia, joista ei ota erkkikään selvää, joko sen takia, että ne vain ovat huonosti tehtyjä, tai siksi, että tekijällä on ollut jotain ihmeen taiteellisia päämääriä. Jos yrittäisin tutustua kirjallisuuteen lukemalla William S. Burroughsin teoksia, varmaankin päätyisin siihen lopputulokseen, etten osaa lukea kirjallisuutta. Puhumattakaan sitten siitä, että en olisi koskaan lukenut aapista.

Olen muuten samaa mieltä Hansin kanssa siitä, että tämä on ihan turha keskustelu.

Tämä ei ole turha keskustelu, koska ilman tätä keskustelua ei olisi tullut ilmi, että tämä on turha keskustelu.

[Jari Lehtinen]

Ei tämänkään nyt niin monimutkaista tarvitse olla. Jos sarjakuva ei ole taideluomus, niin silloin on kohtuullista kysyä, mitä ihmettä se sitten olisi. Onko se kenties urheilua? politiikkaa? puutarhanhoitoa? kylmäkellarin venttiilijärjestelmä?

Siitä on puoli ikuisuutta kun viimeksi luin Collingwoodin taiteenteoriaa, mutta muistaakseni hän esitti niinkin selkeän ja estetiikan piirissä suurta kannatusta saaneen näkemyksen, että mikä tahansa työ, joka tuodaan esille taiteen esityksen viitekehyksessä, on ilmiselvästi tarkoitettu taiteeksi, ja sitä sopii arvioida taiteena.

Lassilla ja Leevillä on sanottavaa asiasta:
http://koti.phnet.fi/otaku/random/taidetta.jpg  

[Ilja Rautsi]

Tuo on kyllä loistava.

[Juha Kouvalainen]

Ei tämänkään nyt niin monimutkaista tarvitse olla. Jos sarjakuva ei ole taideluomus, niin silloin on kohtuullista kysyä, mitä ihmettä se sitten olisi. Onko se kenties urheilua? politiikkaa? puutarhanhoitoa? kylmäkellarin venttiilijärjestelmä?

Ei tietenkään. Latteaa, kaupallista, vain osin viihdyttävää massatuotetta. Köyhän miehen elokuvaa. Kuolevaa jäännettä menneisyydestä.

[Jari Lehtinen]

Pahin määritelmällinen hämäryys on muuten mielestäni siinä, että jotkut ihmiset tapaavat sanoa "taide" kun he tarkoittavat kuvataidetta. (Muistattehan palstat "Kirjallisuus ja taide"). Siihen ei auta muu kuin ilkeä pottuilu ja jatkuva naputtaminen, kunnes he oppivat ilmaisemaan itsensä selkeästi.  

[Reima Mäkinen]

Rami, tällä kertaa tarkoitin (ehkä hämäävän poikkeuksellisesti?) juuri sitä mitä kirjoitin. Puhuin lukemisen osaamisesta. Luetun tai katsotun ymmärtämisestä. Ymmärtämisen kautta kuitenkin varmaan joku myös rajaa asioita taiteeksi. "Tätä en ymmärrä, ei voi olla taidetta!", "Käsittämätöntä - joku taidejuttu."

Sarjakuvan kanssa painimista vaikeuttaa myös se, että kaksi keskenään melko erilaista ilmaisumuotoa, strippi- jaa novellisarjakuva niputetaan yhteen.
Kirjallisessa taiteessa (jossa on pidemmät perinteet) puhutaan runoudesta ja proosasta tai draamasta. Runoutta myös luetaan, tuotetaan ja arvioidaan käsittääkseni hieman eri tavalla kuin proosaa.

Ja jos palataan vielä määrittelyihin niin tässä: Liisi Huhtala määrittelee tekstin näin:
"Teksti on mikä tahansa puhuttu tai kirjoitettu jakso kieltä, joka muodostaa merkityksen kannalta kokonaisuuden."

Nähdäkseni tuo kattaa sekä kirjallisuuden, että blogit, yms. Valitettavasti se ei kuitenkaan ota kantaa siihen, onko teksti taidetta ;-)
Huhtalaan nojaten voisin puolestaan määritellä sarjakuvan näin:
Sarjakuva on tekstiä jossa on kuvia.

Aika lyhyt ja kuvaa suht hyvin sarjakuvaa. Vai?