Jotakin kumminkin voi päätellä esim. siitä, että on vaikea löytää ihmistä joka osaa lukea, mutta ei osaa lukea kirjaa tai kirjamaista tarinaa. Ja on myös erittäin vaikea löytää henkilöä joka ei osaisi katsoa elokuvaa. Sen sijaan ainakin minä tuppaan törmäämään ihmisiin jotka väittävät etteivät osaa lukea sarjakuvia.
Siitä voi päätellä sen, että ihmisen kyky ymmärtää ilmaisukeinoa kasvaa suhteessa hänen altistuneisuudelleen kyseiselle ilmaisukeinolle. Jos tarkoitat, että sarjakuva olisi muodoltaan kirjallisuutta ja elokuvaa vaikeaselkoisempaa, olen vain puoliksi samaa mieltä.
Kirjallisuutta on hemmetin vaikea ymmärtää, koska siinä käytetään näitä tällaisia kirjaimia. Kirjaimet ovat niin omituinen keksintö, että niitä eivät kaikki edes ymmärtäisi, ellei niitä koulussa opetettaisi. Sarjakuvaa yksinkertaisimmassa ja puhtaimmassa muodossaan, eli ilman mitään kirjainhömpötyksiä, oppii lukemaan lähes yhtä helposti kuin katsomaan elokuvaa. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan lue sarjakuvaa edes kymmenystä siitä, kuinka paljon lukevat kirjallisuutta. Siksi he eivät sisäistä sarjakuvan kieliopista sen enempää, kuin sillä on yhteistä kirjallisuuden kieliopin kanssa: Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas (täällä länsimaissa).
Noista kolmesta ilmaisukeinosta löytyy kuitenkin runsaasti teoksia, joista ei ota erkkikään selvää, joko sen takia, että ne vain ovat huonosti tehtyjä, tai siksi, että tekijällä on ollut jotain ihmeen taiteellisia päämääriä. Jos yrittäisin tutustua kirjallisuuteen lukemalla William S. Burroughsin teoksia, varmaankin päätyisin siihen lopputulokseen, etten osaa lukea kirjallisuutta. Puhumattakaan sitten siitä, että en olisi koskaan lukenut aapista.
Olen muuten samaa mieltä Hansin kanssa siitä, että tämä on ihan turha keskustelu.
Tämä ei ole turha keskustelu, koska ilman tätä keskustelua ei olisi tullut ilmi, että tämä on turha keskustelu.