Tekstaaminen

[ökpö]

Millä kynillä tekstaatte? Mulla käytössä tällä hetkellä se tavallinen Sakuran Pigma Micron (joita käytän myös varjosteluun, ruudun piirtämiseen jne), mutta alan kyllästyä sen hailakkaan jälkeen. Olisko teräskärkikynä sittenkin paras? Ja millanen terä...

Toinen kysymys koskee sitä miten ihmiset yleensä tekstaa, kuten minkä kokoista A3:seen ja millasin rivinkorkeuksin. "Piirrättekö" kirjaimet vai onko kirjoittaminen sellaista tavallista (jos nyt kukaan tajuaa mitä tarkoitan). Miten opitte tekstaamaan? Vai tekeekö kaikki sen jo nykyään tietokoneella? Itseäni huolettaisi, että miten silloin löytää oikean kokoiset kuplat ja kulmiot. Itte kun teen nykyään niin, että tekstaan ensin ja piirrän vasta sitten viivat ympärille.

Valopöydällä tekstaamisessa voisi käyttää valmiiksi etukäteen piirrettyä rivinkorkeustemplaattia. Mikään ei ole tylsempää kuin apuviivojen piirtely suoraan luonnokseen. Mutta kun ei oo sitä valopöytää... vielä.

[Timo Ronkainen]

Sillon jos ja kun viä käsin tekstaan, teen sen ihan tavallisella piirustusterällä. Itseasiassa teen samalla terällä 99,9% koko työstä. Nykyään käytän kyllä tietokonetta, mutta olen tehnyt oman fontin, parikin.
Tussaan valopöydällä eri paperille ja luonnospaprulla on tekstausapuviivat. Tai näin oli, kun vielä tekstasin käsin. Nyt teen summittaisen tekstisuhrauksen luonnoskuplaan, jolla yritän arvioida, miten iso kuplasta pitää tulla ja jätän sen sitten tussatessa tyhjäksi.

Timo

[Axuz]

Itse kuulun yhä tuohon "koulukuntaan", joka yhä tekstaa kaikki tekstit käsin. Kyninä käytän pääasiassa 03 Staedtlerin pigment linereita, joita saa nykyään jopa hyvinvarustetuista Tiimareista (!). Tämä on ollut hyvä koko tekstaukseen A4 kokoisissa töissä, ehkä A3 kokoisissa käyttäisin 05 kokoista kynää, mutta teen tuon kokoisia originaaleja ehkä muutaman vuodessa, jos ollenkaan.

Kynissä kokoja sitten löytyykin 03 alaspäin kaikki mahdollinen, sillä tykkään näperrellä pienessä koossa, jossa kokonaisuuden hallitseminen on minulle jotenkin helpompaa ja mielekkäämpää. Kai olen työskennellessäni jotenkin niin keskittynyt, että katson paperia todella läheltä... pitkän työputken jälkeen sen huomaa ainakin selässä, niskoissa ja hartioissa...  

Kirjainten korkeudesta ja riviväleistä eri originaaleissa en voi oikeastaan muuta sanoa, kuin että jokainen tekee omien mieltymystensä mukaan. Lisäksi mitat riippuvat myös tekstin latomisen tyylistä, fontista, onko kapitaalein vain pienin kirjaimin vai ala-asteelta tutulla "kaunolla" väännettyä tekstiä... Jos kirjoittaa kapitaaleilla tekstaten, rivivälitarve on pienin, koska tukiviivan alapuolelle tulevia koukeroita ym. ei tule, paitsi ehkä tyylillisistä syistä. Itse käytän A4 originaaleissa kolmen millin kirjainvaraa yhden millin rivivälillä. Teksti on siis aika tiukkaan ladottua ja A4 - A5 pienentäessä se on entistäkin pienempää, joskin tekstaukseni on omasta mielestäni hyvin selkeää ja helposti luettavaa tyyliä. Lisäksi minulla on selkeä tarve tällaiseen menettelytapaan, koska useimmat sarjakuvani ovat varsin tekstipainoitteisia.

Paljoa em. suurempia kirjaimia ei kannata em. kokoisella kynällä vääntää. Ehkä vielä neljä milliä menisi, mutta puolen sentin korkuiset kirjaimet alkavat jo mielestäni olla hieman liian ohuita ja vaatisivat paksumpaa kynää. Itselleni on kuitenkin jo vaikea hallita mielekkäästi yli puolen sentin korkuisia kirjaimia.

Lopulta se on kuitenkin katsojan silmässä ja tekijän omien valintojen ja mieltymysten tulos. Tärkeintä on muistaa, että tekstin on oltava helposti ja sujuvasti luettavissa. Jos se ei sitä ole, ennemmin sitten se tietokone avuksi tai entistä ankarampaa lisäopiskelua tekstityksen kanssa.

Mitä tekstin kirjoittamiseen tulee, itse teen kirjoittamisen ja piirtämisen väliltä. Odotan yhä sitä professionaalisuutta saapuvaksi, jonka avulla kykynisin kirjoittamaan nopeasti sen, minkä nyt lähes tuskallisen hitaasti piirrän, saadakseni saman tuloksen. Eli aikaa tekstin tekemiseen menee vielä huomattavasti kauemmin kuin kirjoittamiseen normaalilla nopeudella, aivan liian kauan. En kuitenkaan varsinaisesti piirrä kirjaimia vaan yksinkertaisesti kirjoitan hitaasti ja huolellisesti. Jälkeen olen ollut nykyisin varsin tyytyväinen...

[Tuukka]

Käpy paloi täydellisesti tussiterätekstauksen kanssa, ja hankin vastoin periaatteitani kalligrafiatussin. Tulokset voi nähdä kahvizombi- sarjassani. Tekstaamaan olen "oppinut" ihan harrastuksenomaisesti kirjaimia piirtelemällä. Niitä on joka puolella: kouluvihkoissa, lehtien sivuilla jne. Jonkinlainen synnynnäinen kiinnostus kalligrafiaan, siis

[kitani]

Itse lasken niin että puolen sentin rivikorkeudella saman tekstin voi kirjoittaa 11 koon fontilla. Tussauksessa jätän kuplat tyhjiksi. Originaalikoko on A3, josta pienennetään A4 kokoon.

[Tertsi]

Vinkki: Lucky Luken piirtäjä Morris keksi seuraavanlaisen menetelmän tehdäkseen nopeasti tekstausviivat:

Hän otti kamman, napsi siitä piikkejä välistä:
..  ..  ..  ..  ..  ..  ..  ..

yllä olevaan tyyliin. Sitten pannaan kalkkeeripaperi paprin päälle ja vetästään kammalla viivotinta apuna käyttäen. Ja kas, tekstausviivasto tuli yhdellä vedolla.

En ole itse kyseistä menetelmää kokeillut  

Itse vedän vain tekstin alalinjan ja tekstaansitten siihen ohuella tasaterällä. Hieman teksti pompii, mutta niin se pompii Giraudillakin.

Sitten yks juttu johon en ole saanut selvyyttä:
Kirjassa Et Franquin crea la gaffe Numa Sadoul kysyy F:lta: Oliko silloin urasi alussa, tätä ihmelaitetta, viivoituslaitetta, KERNiä, joka on ymmärtääkseni tehty viivojen vetämistä varten?
Franquin: Ei, ei sitä vielä silloin ollut. .... Mutta tämän laitteen ilmestymisen jälkeen, minun työni yksinkertaistui huomattavasti, sillä nyt voin, numeraalisesti, valita tietyn korkeuden kirjaimelle, tietyn rivivälin, se sujuu nopeasti ja sitä on hauska käyttää.

MIKÄ LAITE ON TÄMÄ "KERN"? Haluan sellaisen!
Tietääkö kukaan?

[Axuz]

Sitten yks juttu johon en ole saanut selvyyttä:
Kirjassa Et Franquin crea la gaffe Numa Sadoul kysyy F:lta: Oliko silloin urasi alussa, tätä ihmelaitetta, viivoituslaitetta, KERNiä, joka on ymmärtääkseni tehty viivojen vetämistä varten?
Franquin: Ei, ei sitä vielä silloin ollut. .... Mutta tämän laitteen ilmestymisen jälkeen, minun työni yksinkertaistui huomattavasti, sillä nyt voin, numeraalisesti, valita tietyn korkeuden kirjaimelle, tietyn rivivälin, se sujuu nopeasti ja sitä on hauska käyttää.

MIKÄ LAITE ON TÄMÄ "KERN"? Haluan sellaisen!
Tietääkö kukaan?

Minun käsittääkseni se on piirustuspöytään kiinnitettävä laite, johon voi säätää siinä kiinni olevat metalliset/muoviset viivaimet halutuille lukuarvoille. Vähän samaan tapaan kuin arkkitehdeillä oli ennen niitä kaikenlaisia laakereilla pöydän pinnalla eri suuntiin kulkevia viivottimia... Luulisin...

[Axuz]

Niin... ja täytyy vielä tässä muistuttaa omasta vinkistäni, jota käytän nykyään aika usein, erityisesti silloin, jos on paljon kirjoitettavaa yksittäiseen sarjakuvasivuun. Itse olen tehnyt ohuelle paperille viivoitettuja erilaisia templantteja tussilla, eri kokoisille teksteille. Työ valopöydälle, sapluuna alle ja viivottimella viivat puhekuplien kohdalle suoraan läpi. Paljon nopeampaa, kuin alkaa mittailemaan jokaiselle viivalle oma paikkansa. Templanttiin/sapluunaan kannattaa vielä viivoituksen ympärille tehdä vaihteleviin paikkoihin sekä vaaka- että pysty viivoja, jotka leikkaavat toisensa, sillä niiden avulla viivasto on helppo asemoida sarjakuvan ruutujen tai sivun reunojen kautta suoraan kulkevaksi...

PS. Suuri houkutus oli laittaa tämä tuonne niksi-puolelle, mutta menköön nyt sitten kuitenkin tänne...  

[J.Vehnä]

Koska olen lähtökohtaiseti laiska kaveri, olen tekstannut tätä nykyään siveltimellä. Eli kuvat ja tekstit samalla kertaa ja samalla siveltimellä, ilman mitään apuviivoja. Se on laiskan miehen kaunis tapa.

[Tertsi]

KRIISI!

Tuossa aikaisemmin reteesti sanoin vetäväni vain tekstien alalinjan ja se riitttää.

No, tuossa eläinsarjakuvassani tekstaus tuli tehtyä luvattoman huonosti.

Tästä lähin vedän ala ja ylälinjan (rivi 3mm ja väli 2mm) ja vaihdan teränkin tasaterästä hiusterään.

Semmosta!

[Kitty Vane]

Minulla on hiukan erikoinen tapa tekstata.
Sillä oma käsialani tuppaa olemaan lukukelvotontonta tein jonkin aikaa tekstin ihan suosiolla tietokoneella. Mutta sitten aloin työskennellä "Pienet Elämät"-sarjakuvani parissa ja siihen ei sopinutkaan koneella tehty teksti; se näytti aivan liian teolliselta eikä ollenkaan sopinut sarjakuvan henkeen. Suoraan käsin en voinut tekstiä tehdä, edellä mainitun huonon käsialan johdosta, joten päädyin ensin kirjoittamaan tekstin koneella, sitten printtaamaan sen ja sitten "piirtämään" sen läpi valopöydällä. Jälki on siistiä ja yhtenäistä, mutta ei silti koneella tehdyn näköistä.
Myönnän että tekniikkani on hieman outo, mutta se toimii vallan hyvin minun tarkoituksiini.

[Tertsi]

Kitty:
Mäkin oon muutaman kerran tehnyt noin kuvituksissa(humoristisia karttoja), missä oli hirveästi tekstiä.

Koneella oli helppo asemoida tekstit ja sitten vain printtaus ja valopöydällä läpi, kuten sanoit.

Siistiä tuli!

[Hanna]

...ensin kirjoittamaan tekstin koneella, sitten printtaamaan sen ja sitten "piirtämään" sen läpi valopöydällä. Jälki on siistiä ja yhtenäistä, mutta ei silti koneella tehdyn näköistä.

Tässä voisi olla ratkaisu myös minun tekstausongelmiini. Täytyypä kokeilla.

[jokela]

.. Koneella oli helppo asemoida tekstit ja sitten vain printtaus ja valopöydällä läpi, kuten sanoit. ..

Hups, eräät niksit on nerokkaita yksinkertaisuudessaan tai yksinkertaisesti nerokkaita!!
Pistetään tuo korvan taakse ..

Ja lisäkkääpäs vinkki PirkkaNiksiketjuun!

-- j --

[Samperi]

Käytän normaalisti tekstauksen koneella. Tekotapa on yksinkertainen, mutta jälki… no, tylsä. Sen sijaan Kittyn tapa on yksinkertaisuudessaan niin nerokas, että sitä on pakko päivänä muutamana kokeilla. Kuulostaa mielenkiintoiselle/helpolle.

Kiitos.