Taustat on ja taustat off!

[Hazart]

Moro!

Minua on arvosteltu joskus siitä, että piirrän sarjakuviini aivan liian vähän taustoja. Oikeassa ovat olleet ja yritän kunnostautua tällä alueella. Haluaisin aloittaa keskustelua tämän asian tiimoilta. Milloin tausta on välttämätöntä piirtää ja milloin sen piirtämättä jättäminen on jopa suositeltavaa?

Luin juuri erästä batman-tarinaa ja aika huoletta jättivät ruutujen taustalle pelkkää taustaväriä...

Kerro ajatus tai useampi.

 8)

[Veli Loponen]

Uuden kohtauksen alussa (ja tarinan alussa tietenkin myös) taustat ovat jossakin määrin välttämättömiä, että saadaan yleiskuva tapahtumapaikasta. Hyvä olisi myös sitten myöhemmin tasaisin välein muistutella, että missä ollaan.
Taustat olisi hyvä piirtää myös silloin kun kuljetaan paikasta toiseen.

Mutta taustoissakin voi lyödä yli. Eli ei kannata piirtää liikaa, sillä ne voivat viedä helposti tehoa pääasialta.

[Jarmo]

Riippuu paljon valitusta tyylilajista.

Pikaisella silmäyksellä Bilalin Jumalattomassa Näytelmässä ja Bourgeonin Hämärän matkamiehissä on joka ruudussa taustat piirretty. Molemmissa aukeat ovat myös melko massiivisia ja hidaslukuisia.

Kepeämmin luettavissa, esim. Ranma 1/2 ja Alan Davisin Captain Britain, vähintään puolet ruuduista on toteutettu ilman taustaa, tosin taustan sijasta on usein käytetty vauhtiviivoja, "tunnelmavärityksiä" tms. Ja kuten Weltzu sanoi, paikka paikoin tapahtumapaikasta "muistutetaan" lukijaa taustallisella, usein isommalla, kuvalla.

Eli taiteelliselta kannalta, tausta pysäyttää tai ainakin hidastaa lukijan. Vaikuttaa samoin kuin kuvitustyyli yleensäkin. Mitä yksinkertaisempi ruutu, sitä nopeammin sen käy läpi.

Mutta yleensähän taustat kaiketi jätetään pois, koska niitä ei viitsitä tai ehditä piirtämään...

[Hazart]

Eli taiteelliselta kannalta, tausta pysäyttää tai ainakin hidastaa lukijan. Vaikuttaa samoin kuin kuvitustyyli yleensäkin. Mitä yksinkertaisempi ruutu, sitä nopeammin sen käy läpi.

Tuo on erittäin hyvä pointti, mitä en ole ajatellut. Thanks!

 8)

[Markku Myllymäki]

Taustalla voi myös kikkailla... Byrneltä opin yhdestä sarjakuvasta, kuinka perspektiivi aina osoitti sinne, mihin katsojan silmää haluttiin johdattaa. Siis pakopiste oli aina sen esineen takana jota haluttiin lukijan katsovan. Näppärä trikki...

Kun oppisi käyttämään.

Didier Comesin taustat taas oikeastaan kertoo enemmän kuin päähenkilöt. Mutta sellaista tyyliä minä ainakaan en osaa jäljitellä.

[Veli Loponen]

Taustalla voi myös kikkailla... Byrneltä opin yhdestä sarjakuvasta, kuinka perspektiivi aina osoitti sinne, mihin katsojan silmää haluttiin johdattaa. Siis pakopiste oli aina sen esineen takana jota haluttiin lukijan katsovan. Näppärä trikki...

Byrne muuten tekee itselleen apuruudukon perspektiiviä varten. Sinällään ei mitenkään ihmeellistä (on sanonut, että oppi sen Walter Simonsonilta, jos en väärin muista). Jännä juttu on se, että Byrne piirtää ensin perspektiiviruudukon ja rupeaa siihen päälle piirtämään ilman mitään hahmotteluja, mitä ruutuun tulee.
Esimerkki tässä: http://www.network54.com/Forum/thread?forumid=251973&messageid=1054437881&lp=1054437998

[Hazart]

Burne on piirtänyt niiiiiin paljon, että rutiinilla menee. Ei tarvitse enää miettiä, miltä pilvenpiirtäjät yms. näyttää. Sellaista rutiinia kun itselläkin olisi. Se tulee vasta paljon työn ja kokemuksen mukana.

 8)

[Janne Kuusinen]

 Koulukuntia löytyy, koulukuntia löytyy. Itse kannatan yleensä ns. viitteellisten taustojen käyttämistä, varmaan sen takia, etten hallitse kunnolla puiden, pensaitten, talojen yms. piirtämistä.

 Tässä narsistinen omaesimerkki:
 http://desibeli.net/juttu/440

 Eka ruutu meni uusiksi pari kertaa, koska liian tarkka tausta varasti showta tekstiltä ja hahmolta. Viimeisessä versiossa osoittautui hyväksi (tai vähiten huonoksi) ratkaisuksi kolmen tason ajattelu. Eli etuala (roskis), keskiala (hahmo+teksti, lätäköt) ja taka-ala (viitteelliset puut).
 Quinon Mafaldaa olen lukenut eniten "opiskellessani" viitteellisiä taustoja. Miljoona muutakin hyvää esimerkkiä on, suositelkaapa.

 Mutta sitten mitä tulee tarkkoihin taustoihin, niin päädytään sinne Herge-osastolle ja pro-meininkiin. Epävarma, tarkaksi tarkoitettu tausta on semmoinen peikko, jonka selättämiseen en ole uskaltanut käydä. Taidot eivät riitä: puistattaa ajatuskin niiden kaikkien autojen ja perspektiivien piirtämisestä ja viivaimen käytöstä...
 Pitäisi varmaan semmoinen hergestudio perustaa tai jotn.

[Hazart]

JAnne: Oli kyllä hauska sarjis. Kiitos vastauksesta. Saa vähän pohdittavaa...

 8)

[J.Kantelinen]

Muistan kuulleeni joskus, että nyrkkisääntönä voisi pitää 1 ruutu per sivu, jos paikka ei vaihdu. Värillisessä ja mustavalkeassa sarjakuvassa taustan tekeminen tietysti vaihtelee.

[Hazart]

Värillisessä ja mustavalkeassa sarjakuvassa taustan tekeminen tietysti vaihtelee.

Miten?

 8)

[Markku Myllymäki]

Värillisessä ja mustavalkeassa sarjakuvassa taustan tekeminen tietysti vaihtelee.

Miten?

 8)

Jos tehdään värillisiä taiteellisia syheröitä taustaan? Niinkuin esim. Azpiri.

[kitani]

Argh, taustat. Jos olisin rikas ja suosittu taiteilija niin palkkaisin jonkun tekemään taustat puolestani ja toisen käsiä varten. Oikeastaan voisinkin piirtää vain miekat ja tissit ja jättää muut hommat alihankkijoille.

Oma legendaarinen taustantäyttäjäni on tietenkin klassinen valkoinen rinkula mustalla pohjalla. Käytin sitä noissa ensimmäisissä töissäni paljon.

http://www.rauta-aika.net/sarjakuvat.html

Conan-tussaaja Alfredo Alcalalta kannattaa ottaa vinkkejä mustavalkoisten taustojen tekoon, vaikka miehen jälki on ehkä piirun verran monimutkaista piiperrystä minun makuuni. Samaten Tex Willerit ovat laadukasta mustavalkosarjakuvaa, etenkin herrojen Fusco ja Ticci osalta.

Ja kyllähän se väritys tuo yksinkertaisiinkin kuviin rutkasti lisää mielenkiintoa. Pitänee varmaan opetella sekin homma, vaikka diggaankin enemmän mustavalkoisesta.

[jokela]

... Milloin tausta on välttämätöntä piirtää ja milloin sen piirtämättä jättäminen on jopa suositeltavaa? ...

Jos lisättäisi vähän vaikeusastetta -- väittämällä että riippuu ihan sarjakuvan tyylilajista!
(Tää ihan tosta lonkalta vaan  ja tietenkin varautuen että voin hyvinkin sanoa itseeni vastoin seuraavassa repliikissä!)

Jos sanois että sarjaKUVA on kuin teatterin lavasteet. Ne asettavat ´hahmon´ johonkin suht. ´kolmiulotteiseen´ tilaan katsojaansa nähden. Ilman mitään taustaa (ruudun tausta tyhjänä)
silmä voi hapuilla kiintopistettä tai vastaavaa orpona. Jo pelkästään joku viiva (lattia, seinä, joku esine tms.) helpottaa lukua. Syntyy jokseenkin (keinotekoisesti) 3-ulottuvuus?!

Esim. Viivi & Waawi´ssa Juba kai piirtelee usein pelkistettyjä taustoja. Ristiviivaa, pelkän mustan puolikaaren tms. Joskus jonkun laittialistan tai jopa tuolinkin. Laji ei ehkä vaadi muuta aineistoa tai ´lavastusta´ koska jo hahmot on pelkistettyjä. Vitsi (jos on..) on tärkein. Samoin tekee kaiketi J Tilsa? I Heilä? Onkos Tintti mitä esimerkkinä, eikös joskus oo pelkkii puhekuplii ilman mitään taustaa?

Vastaava ei sujuisi luontevasti enempi realistisessa kerronnassa (luulen). Lavastuksen puute tuntuisi kaiketi oudolta ja lisäksi taustalla voidaan aikaansaada liikettä sekä rytmiä kuvitukseen.
Kuvittele kävelevä hlö. kolmessa ruudussa ilman mitään  taustaa .. tai ..
(sama) kävelevä hlö. kolmessa ruudussa joissa näet taustan loitonevan tai liikkuvan. Luulen että viimeinen on enempi dynaaminen ja elävä.

Varmaankin kuvien yhteinen ilme tai jos koko sivu, koko sivun sommittelu vaikuttaa myös. Mut joo, samaa mieltä Jarmon kanssa, tausta voi jarruttaa myös. Liika yksityiskohtaisuus pysäyttää silmää .. Bilal´it ja kaik´ muut ransmanit niitä töhertelee ja hidasta se lukeminen onkin.

Oisiko sittenkin paras nyrkkisääntö .. pyri pitämään tasapainoa? Joku kuva vaan ilman mitään ja viereisessä kuvassa ehkä sitten jotakin ympäristöä kuvaavaa ..

-- j --

[Tuukka]

Hiltunen käyttää aika usein ristiviivoituksella piirrettyjä ihmisiä, ikkunoita, pylväitä tms. Kuvassa on siis tausta, se on suht' tarkka, mutta se on tarpeeksi haalea, joten se ei vie huomiota varsinaisesta kuvasta.