Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Karmea tarina (04.12.2019 klo 23:16:54)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
09.12.2019, klo 15:01:33

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
478557 viestiä 10404 aihetta kirjoittanut 3831 jäsentä. Uusin jäsen: Skorpio
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Muut sarjakuva-aiheet
| | |-+  Luettua
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 84 85 86 87 88 [89] 90 91 92 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 348279 kertaa)
JV
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 055



« Vastaus #1320 : 18.03.2015, klo 12:05:19 »

hyvin pulphenkinen hirviöiden jaagaus nuoren tytön perspektiivistä imee mukaansa Pope ja JT Petty vastaavat tarinasta David Rubinin osoittaessa Darth Vader tasoista oppilas on noussut mestariksi/ "Tahdon Paul Poepeksi Paul Pope paikalle" piirrostyötä.

Sen verran vakuutti että tämän perusteella etsin kyllä kaverin omaa tuotantoa käsiini. Linjakas mutta nuhjuisen vimmainen viiva toimii ja sivut pursuavat yksityiskohtia, joskin osa varmastikin löytää nillitettävää pehmeistä kansista ja pokkarikoosta.

Minun tekisi mieli nillittää ennen kaikkea mustavalkoisuudesta. Ehkä Pope on pelästynyt Rubinin varastavan hänen sädekehänsä ja on varmuuden vuoksi pistänyt spin-offin ulos mustavalkoisena huonolla paperilla. Toimisi minulle paremmin väreissä.

Veikkaan, että nämä jossain vaiheessa julkaistaan isommassa koossa värillisenä...

Rubinin piirtämä Beowulf on tulossa englanninkielisenä vielä tänä vuonna - väreissä! Se on todella upean näköistä!
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 314


« Vastaus #1321 : 17.04.2015, klo 12:16:12 »

FADE OUT
Ed Brubaker - Sean Phillips


Kun tekijöillä on vyölllään päänahkoina jo Sleeper, Criminal ja Fatale moni muu tyytyisi paistattelemaan päivää laakereillaan vilvoittaen itseään heikompien tekijöiden kateuden ja katkeruuden sävytteisillä , mutta puolittain suuren taiteen aiheutaman ilon, kyynelillä.

Brubaker ja Philips sen sijaan heittävät suuremman vaihteen silmään ja sysäävät lukijan menneeseen maailmaan film noirin ehdoilla; suoraan sankan tupakansavun peittämään viskinhuuruiseen pokeripöytään pelaamaan texas hold 'emin säännöin, mutta häviäjän on pelattava erä venäläistä rulettia.
Pöydässä  kylmän terästettynä lepäävällä puoliautomaatti  Coltilla.

On vuosi 1948.
Suuri sota on käyty ja Hollywood elää kulta-aikaansa. Tähdet loistavat kirkkaammin kuin aurinko, mutta studioitten takapihoilla, puvustamoissa, toimistoissa ja yökerhoissa ei ole maskeeraajia peittelemässä auringonkorventamia.
Raha ostaa kaiken ja studioiden  raha saa kaiken katoamaan.
 Raiskaukset, murhat.

Charlie Parish käsikirjoittaa elokuvia studiolle ja herää muistikatkoisesta humalastaan karmivaan painajaiseen ja alkuun luulee pääsevänsä kuin koira veräjästä.
Yksin huomatakseen että elämän kierreportaat vievät tavalla tai toisella vain ja ainoastaan alaspäin.

Brubaker tuntee paitsi noirin myös elokuvansa ja Sean Phillipsin jälki ei jää jälkeen mustan elokuvan parhaiden kuvaajien ja leikkaajien huippuhetkistä.
1940-luvun lopun henki, niin arki kuin glamourkin, virtaavat sivuilta. Charlien kautta tutustuu muihin laajan henkilökaartin jäseniin joissa noirin ja oikean elämän tavoin on kaikissa häivähdys viattomuutta, hyvää, ja roimasti myös rujoa varjopuolta.
 Ja kuten Charlie, yksikään ei ole kliseinen sankari tai silkka seinäruusu.

Henkilöissä maistaa aitouden ja miljööseen voi lähes astua. Elokuvateattein pimeään, vetoisiin huoneisiin kuin big bandin ja jazzin täyteisiin gaaloihin.

Ainoa, tekijöiden omien töiden lisäksi, mihin tämä vertautuu vähänkään on saman kustantamon (Imagen) Matt Fractionin ja Howard Chaykinin erinomainen Satellite Sam sekin on kuoleman ja hikisen seksin ympärillä median alkuaikojen maailmassa kiertävä loistokas sarjakuva.

Ensimmäinen näytös imee vastustamattomasti mukaansa ja lisää haluaisi lukea heti, nähdä mitä tapahtuu seuraavaksi sillä lopusta ei voi olla mitenkään varma.
Alku on käsittämättömän väkevä.



Silti, jos kävisi niin surkeasti että jompikumpi tai molemmat tekijöistä menehtyisivät tänään tai huomenna, yksin tälläkin näytöllä saa niin elokuvan, kirjallisuuden kuin sarjakuvan ystävät puolelleen.
 Ja kiitollisiksi.
« Viimeksi muokattu: 11.08.2017, klo 16:05:29 kirjoittanut Curtvile » tallennettu
tolppis
Jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 377


Viinissä totuus


« Vastaus #1322 : 28.04.2015, klo 13:33:41 »

Oho. Pitääkö mun tohon rahaa käyttää että hommaisin? Brubaker & Phillips kaksikko ei ole ikinä pettänyt odotuksiani.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 314


« Vastaus #1323 : 02.05.2015, klo 11:06:56 »

Suosittelisin.

Itse tein tilaushankinnan turun sarjakuvakaupan kautta mutta hämmennyin toisen ketjun fraasin:
Antony Johnston & Justin Greenwood: The Fuse 1 - The Russia Shift Yksinäinen poliisi ulkoavaruudessa avaruustelakalla? Hmmmmmmm...
myötä.


Fuse kun ei kerro yksinäisestä poliisista eikä avaruustelakasta ja vaikka Operaati Outlandista pidänkin niin sen Sheriffi avaruudessa teemasta ollaan kaukana vaikka avaruudellisesti lähempänä ollaankin.



vajaat kolmekymmentä vuotta sitten ajan ja poliitikaan sumuihin kadonneessa kunnassa kirjastosta löytyi hyllystä Maagor-Missabib, jo nimeltään kauhuun joka puolla viittaava Frank Milleriä ja elokuvaa Alien-kahdeksas matkustaja varioiva Marco Pajarin pastissi.
Sen nykysilmäyksellä kankeahko estetiikka ja suljetun paikan Agatha Christietä trilleriväännöllä tarina ei ole mikään kotimaisen sarjakuvan usein esiin nostettava merkkipaalu.

Anthony Johnstonin ja Justin Greenwoodin HC-scifipoliisidekkarissa on samaa tunnelmaa. Maata kiertävällä radalla olevan aseman poliisivoimien väkivaltaryhmän uusin tulokas, Ralph Dietrich, Münchenista pääsee tositoimiin heti saavuttuaan.
Energia-aseman puolen miljoonan väestössä on tehty murha ja ansiotunut keltanokka saa parikseen kyynisen Midway Cityn FGUn Klem Ristovychin.

Toinen on hakenut paikkaa ja on ansiotunut poliisi toinen kyyninen veteraani jonka sarkasmi ja asenne miellyttää(kuten taipumus kutsua Dietrichia Marleneksi)

Harjunpään ja 86:nnen piirin risteytys kahdeksan kilometrin mittaisella voimala-asemalla toimii, osan aikaa rujohko kuvitus saa melkein unohtamaan että ollaan muualla kuin maa-planeetalla.
Mutta poliitikan ja murhan sekoitus on vaarallinen, niin maan päällä kuin avaruudessakin.
Johnston hallitsee vähäeleisen maailmanluonnin joka ei unohda epäkohtiakaan ja lajimme pimeitä puolia.
Jotenkin Greenwoodin kuvitus sopii siihen lisäten korutonta katu-uskottavuutta.

Poliisiparin kohdalla on alkanut Venäjävuoro ja ihmiselämä on halpaa.


Michael Bay rytinän sijaan lähiavaruudessa jokainen johtolanka voi saattaa ilmalukolle.



« Viimeksi muokattu: 11.08.2017, klo 16:06:22 kirjoittanut Curtvile » tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 686



« Vastaus #1324 : 23.08.2015, klo 22:00:52 »

Marvelin The Twelve (2008–2012) on varsin onnistunut, pulp-henkeä huokuva minisarja Timely Comics -sankareista.

J. Michael Straczynski kirjoittaa murhamysteerin ja puristaa kaiken tragedian toisesta maailmansodasta Kapteeni Amerikan tavoin nykypäivään siirtyvistä sankareista.

Melkoisen höttöisestä lähdemateriaalista tekijät taitoineen, kiitos aivan erityisesti Chris Westonin upealle kuvitukselle, rutistavat kasaan viihdyttävän minisarjan.

Tämä menee samaan kategoriaan kuin hieman aiemmin ylistämäni The Torch -minisarja, jossa myös tuotiin toisen maailmansodan unohtunut sankari nykypäivään.

Minisarja oli jäähyllä tyrmäävät neljä vuotta, joten viimeiset numerot ovat kuvituksen osalta selkeästi eri tyyliä. Harmin paikka, sillä tuota ennen Weston vetää tuomaristolta täyden kymppirivin.
tallennettu
outonaapuri
Jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 68



« Vastaus #1325 : 01.09.2015, klo 20:44:03 »



Festareilta tarttui mukaan Tertsin "Lomareissu", kevyt 50-lukulainen scifiseikkailu. Päähenkilö muistutti ulkonäöltään vähän Nikke Knattertonia, mutta valitettavasti vihkonen ei kuitenkaan pursuillut puolipukeisia alientyttöjä. Hauskan näköisiä örkkejä kuitenkin. Taidolla väritetty ja varmalla kädellä tussattu juttu jättää kurvikkaan tarinan puolesta lopulta kysymyksen: oppiko päähenkilö tästä mitään?

Huomasin netistä selatessa, että tekijältä on lähtenyt tämän tyyppistä kynästä ennenkin, ja kieltämättä näin lyhyiden lehtien kanssa jää vähän kaipaamaan seuraavaa seikkailua. Josko jatkossa tulisi ihan kokoelma lyhyitä tarinoita.
tallennettu
tertsi
Vieras
« Vastaus #1326 : 01.09.2015, klo 21:18:46 »

Kiitoksia arviosta. Aina se lämmittää vanhan mieltä, että joku on jaksanut lukea oman tekeleen ja viitsii sen lisäksi vielä kirjoittaa fiiliksistään.
Tuo "Lomareissu" on jatkoa MESA-antologiassa "Tarinoita tuntemattomasta"  olevaan "Paska reissu" -tarinaan. Jos sen haluaa ostaa omakseen, niin booky.fi:stä pitäisi löytyä.
« Viimeksi muokattu: 01.09.2015, klo 21:22:38 kirjoittanut Tertsi » tallennettu
tertsi
Vieras
« Vastaus #1327 : 03.09.2015, klo 08:04:42 »

Love In Vain (Robert Johnson).
Väkevää kuvitusta, hienoa mustan ja valkoisen kontrastia. Rehevää ja rosoista viivaa. Bluesia, hikeä, viinaa ja naisia. Johnsonin elämä etenee kiinnostavasti, mutta vaikka osa tapahtumista on hyvinkin dramaattisia, niin kerronnallisesti melko tasaisesti jolkotellaan vuodesta toiseen. Kun 30 vuotta pitää sopia muutamaan kymmeneen sivuun, niin kokonaisuus on lähes väistämättä referaatinomainen. Niin siis nytkin.

Loppu on aika lapsellinen, muuten teos on jopa komea.

Robert Johnsonista en tiennyt ennen kirjan lukemista muuta kuin pari biisiään, mutta lukemisen jälkeen tiesin jo huomattavasti enemmän. Ehkäpä Itiksen kirjastosta löytyy herran cd, kunhan taas eksyn sinne suunnalle ranskan kurssille.
« Viimeksi muokattu: 03.09.2015, klo 08:07:30 kirjoittanut Tertsi » tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 314


« Vastaus #1328 : 27.12.2015, klo 16:26:57 »

Rasputin vol 1: The Road to the Winter Palace
Alex Grecian & Riley Rossmo


Grigori Yefimovich Rasputinin varjo on pitkä.
Myös sarjakuvissa.

Luit sitten laivattoman merikapteenin parhaasta "ystävästä" Rasputinista tai Ankardon julmimmasta vastustajasta Rasputinista jonka merkki värjää lumen vereen tai Hellboyn kätilöstä lienee mystikon maine taattu.

Voiko amerikkalainen imagen sarjakuva tarjota mitään uutta? Kyllä kun tekijöinä on Alex Grecian ja Riley Rossmo.
miekkosten edellinen Proof oli überviritettyä Salaisia Kansioita siinä määrin että X-files ja osin Twin Peakskin varmaan toivoisivat keskinäistä vertailua Proofiin.

Toki Rossmon rosoinen luonnosmainen tyyli ei kaikille maita


Nuoren rasputinin varttumista epälineeaarisesti seuraava sarjakuva on harvinainen helmi, maagista realismia, julmaa kauhua ja oikeaa historiaa vaihtoehtoiseen sujuvasti sekoittava pakkaus.

Rasputin omaakin hyvin slaavilaisen venäläisen mentaliteetin ja tunnelman. Sen melankolinen tragedisuus on väistämätöntä, runollista ja yhtä rumaa kuin kaunistakin kaikessa fatalismissaan.
Sensuelli satumaisuus voi vaihtua hetkessä karuun brutaalisuuteen.



Kokonaisuus on silti hallittu ja kirkas, kuin siemaus vodkaa Nevan jäällä kävellessä. Raadollisuuden ja fantasian sekoitus karkoittaa osan ja piirrosjälki varmasti ison osan konservatiiveja ja kokonaisuus ne jotka haluavat kulttuurinsa lyövän kaiken läskiksi, nauravan omallekin impotensiilleen.

Jatkoa odotellessa

На здоpовье!

tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 360



« Vastaus #1329 : 27.12.2015, klo 21:33:10 »

Luin tässä parin ranskalaisen tekijän sarjakuvaromaanin, Bouletin ja Pénélope Bagieun La page blanchen. Bagieu oli tuttu tekemistään Josephine-yksisivuisista joiden tyyliä tässäkin näkyi, ja Bouletiltakin olen näköjään lukenut joitain Donjon-juttujaan.

Alussa tyttö istuu penkillä. Niin, mitäköhän tyttö oikein täällä tekee...ja itse asiassa missä tämä "täällä" oikein on? Pitäisi varmaan lähteä...mutta minne? Ja tuossa on laukku, onko se tytön? Henkkarissa on tuttu kuva mutta ihan outo nimi, tytön nimihän on oikeasti...siis...ihan kohta tulee mieleen...

Eli varsin klassinen amnesia-aloitus jossa lähdetään sitten kerimään esiin että mitäköhän oikein on mahtanut tapahtua ja kukas henkilö oikein olikaan. Mielikuvitus laukkaa mahdollisilla skenaarioilla (varsinkin kun mielikuvitusta on kyllästetty populaarikulttuurilla) ja lopulta enemmän keskiössä on muisti itsessään ja identiteetti kuin mikään mysteeri.

Sympa, vähän tuli mieleen Maarit Verrosen jotkut novellit vaikka humoristisempana, piirrokset ovat suht yksinkertaisia, tyylitellyn ilmeikkäitä ja tekstit varsin puheenomaista, dialogissa pysyi hyvin kärryillä minunkin ranskantaidollani (vaikka Bagieun kaunotekstaus joskus lukemista vaikeuttaakin).


* page-blanche_bagieu2.jpg (134.88 kilotavua, 628x880 - tarkasteltu 225 kertaa.)
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 360



« Vastaus #1330 : 29.12.2015, klo 18:50:23 »

Luin peräkkäin parin kirjan verran Alan Mooren kirjoittamia ja sekalaisen joukon piirtämiä Tomorrow Stories -tarinoita. Ja todettava on että tämä olisi pitänyt lukea aikoinaan ilmestyvinä yksittäisinä lehtinä, näitä arvostaisi paremmin pieninä annoksina silloin tällöin: nyt aluksi oli paljon hauskaa viittauksia bongatessa ja muutenkin, mutta nopeasti tuli ähky ja tuntui että tarinoissakin tuli enemmän sellaisia "heitetään nyt jotain"-sekoiluja sarjan edetessä...
Ja ilmeisestä näitä on vielä kolmaskin kirja.

Parhaat jututhan tuolla olivat tietysti tosi hienoja.
tallennettu
haplo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 383



« Vastaus #1331 : 30.12.2015, klo 15:04:26 »

Sarjakuvaähkystä tulivat mieleen omat viime aikojen vastaavat. Eivät tosin ole ihan yhtä vakavia kuin yllä, mutta pieniä oireita kumminkin.

Hellblazerin Original Sins -kokoelma eteni jos ei kompuroimatta niin suht mukavasti loppuun saakka. Kuitenkaan en millään jaksanut lukea tarinoiden väliin lisättyjä kuvitteelisia lehtileikkeitä tms, jotka kai olisivat syventäneet tapahtumia tai hahmoja tai jotain. Ekaa tuollaista yritin, mutta tuntui niim tervalta, että loput skippasin surutta. Noista tuli paha ähky, vaikka yleensä pyrinkin lukemaan sarjakuvista kaiken.

Eilen luin puolestaan Naoki Urasawan Pluton kuudennen osan. Sarja itsessään on parantanut alun jälkeen ja nopealukuisena sarjana yksi pokkari hulahtaa hetkessä. Mutta ne ekstrat tässäkin mättää. Tuntuvat lopen tylsältä jaarittelulta kun ensin on lukenut niin kuvituksen kuin tekstinkin osalta erittäin sujuvaa sarjakuvaa. Enpä enää edes muista, mitä noissa on kerrottu.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 314


« Vastaus #1332 : 01.03.2016, klo 22:03:00 »

FILMISH
Edward Ross


tämä oli itselle ns. helppo nakki. Sarjakuvaa elokuvista? Kyllä kiitos.
Edward Ross sukeltaa analyyttisesti elokuvan kieleen ja historiaan, sen teemoihin, tekniikoihin ja subteksteihin.
Mikäli olet niitä joille elokuvateoria, feministinen teoria tai etnisyyteen ja sukupuoliseen suuntaukseen avoin suhteutuminen ovat myrkkyä tämä ei ole sinulle.
Mietitty ja hallittu kokonaisuus runsaalla lähdeluettelolla ja viitteillä (tämä ON tietokirja vaikka kantansa esiin tuokin) on filmiharrastajalle mannaa.

Kuvitus ja rakenne tuovat vahvasti mieleen Scott McCloudin sarjakuvaa käsittelevät teokset niin ruuturatkaisuiltaan kuin piirrostyyliltään. (joka toki on silkkaa syanidia monelle sekin)


Moni osuus on muista alan teoksista itselle tuttua mutta kuvaavasti teki mieli kaivaa dvd-hyllystä useampia eri leffoja ja laittaa ne pyörimään.
Sarjakuvamuotoinen elokuvan käsittely taiteena on niin luontevaa että tätä lähinnä kadehtii.

Ainakin itselle yhdisti välittömästi molempien lajien maagisuuden jolle Filmish elokuvan (ja sarjakuvan mm. Steranko) historiasta muistuttaa mieliin sen luontevan alkuperän.
Harva asia on elokuvaa enemmän harrastavalle uutta mutta referointi tässä on nasevaa ja monitahoista ja osa tulkinnoista tuoreita ja pistävät miettimään omia tulkintojaan eri elokuviin.
Veikkaan että tulee palattua muutamaan otteeseen.

Lupaavasti loppusanoissa kehuu elokuvatyyliin palaavansa. Tiadan laitta senkin tilaukseen jahka ilmestyy.

Niin ja osa rakenteellisiin ja kerrontamenetelmiin liittyviä juttuja on suoraan siiirrettävissä foorumimme teeman taiteenlajiin ihan sellaisenaan
tallennettu
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 604



« Vastaus #1333 : 08.03.2016, klo 13:59:56 »

^Filmish vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Kiitti vinkistä, Curtvile!
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 686



« Vastaus #1334 : 08.03.2016, klo 16:34:20 »

Filmish nousee omalle lukulistalle. Curtilta hyvä nosto, jälleen kerran.
tallennettu
Sivuja: 1 ... 84 85 86 87 88 [89] 90 91 92 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: