Keskustelu sarjakuvakeskuksessa käsitteli alkuun mainittua kolmea sarjakuvakirjaa. Aluksi Zeina Abirachedin Pääskysen leikkiä, sitten Anna Sailamaan Paimenta ja lopuksi Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet -kirjaa. Kaikki kutsutut poliitikot pitivät teoksia poliittisina ja eritoten Tietäväisen teosta ylistettiin. Useimmat löysivät niihin miltein rinnastettavia perinteisiä romaaneja sekä elokuvia: Kuulimme mm. vertaukset Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen (Eerola) ja Mannerheim -elokuvaan (Uotila). Ko. herrojen välille saatiin pientä kinaakin aikaiseksi, siitä kuinka Tietäväisen teosta tulisi jatkossa käsitellä. Eerola esitti että Näkymättömät kädet tulisi julkaista siirtolaisten lähtömaissa, jotta nämä ymmärtäisivät olla tavoittelematta mahdottomia Euroopassa. Tähän Uotila suunnilleen, että ok jos samalla lisätään toimeentulon mahdollisuuksia ko. lähtömaissa, toisin sanoen puututaan siirtolaisuuden syihin.
Sarjakuva on kärsinyt perinteisestä väärinkäsityksestä, että se mediana olisi suunnattu vain lapsille. Tämä uskomus tuli nyt viimeistään todistettua vääräksi. Sarjakuvaa on myös pidetty jonain epätaiteena, se olisi muka jossain kirjallisuuden ja kuvaamataiteiden välimaastossa. Myös tätä ja muita harhoja koetettiin kumota. Sarjakuva on kirjallisuuden ja kuvaamataiteiden superluokka. Kirjallisuus on sarjakuvaa ilman kuvia ja kuvataiteet on sarjakuvaa ilman tekstiä. Sarjakuva on näistä kolmesta ilmaisuvoimaisin taidemuoto.
Keskustelun loppuaika meni sarjakuvan tuen lobbaamiseen. Sarjakuva(taiteilijat), saa nykyisin, silloin kun saa, tukea pääosin yksityisiltä tahoilta. Valtion tuki on hyvin vähäistä, ilmeisesti osittain siksi, että sarjakuvalla ei ole omaa litteraa vaan se luetaan ryhmään muut, kuten osaksi muotoilua. Läsnä olleet poliitikot kuitenkin lupasivat asiaan muutosta. Mutta he kaipasivat jonkinlaista järjestöä, tahoa jonka kanssa asioista voisi neuvotella. (oikaiskaa jos käsitin jotain väärin)
Kaikkiaan positiivinen ilta. Olin alkujaan pelännyt, että teokset olisivat olleet liian hankalia luettavia. Voi olla, että nyanssi jos toinenkin meni raadilta ohi, mutta se on sivuseikka. Pääasia on se, että sarjakuva jäi poliitikkojen tietoisuuteen vahvana taidemuotona ja se kuinka surkealla tolalla ala on taloudellisesti.
Myös kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäen erityisavustaja Anna Tulusto oli paikalla.