En enää löytänyt, missä yhteydessä aivan tässä hiljakkoin joku kommentoi edelleen sitä, kuinka Sukellus pohjoisessa I pitää sisällään useita henkilöhahmoja, jotka muistuttavat toisiaan ja vielä esitelläänkin lyhyessä ajassa.
Koska en näköjään ollut aiemmin maininnut asiasta tässä ketjussa, mielestäni Kukko on tehnyt tässä suhteessa hyvää jälkeä ja ilmiselvästi kiinnittänyt huomiota sukellusvenemiehistöjen kertomuksiin.
Kyseessähän on rajattu tila, josta ei kukaan poistu ennen satamaa. Tässä suhteessa ensimmäisen osan sivuilta välittyy sukellusveneen ahtaat, hämyiset ja kuumat olosuhteet, joissa hikiset, haisevat ja parrakkaat miehet muistuttavat toinen toistaan. Fiksusti julkaisu alkaakin henkilögallerialla.
Todellista yksityisyyttä ei ole missään, vaan miehet elävät tiiviisti ja läppä lentää aina samoissa aiheissa. Keskinäinen kettuilu samalla sekä rentouttaa että kiristää tunnelmaa. Tätä äijähenkisyyttä pitää aivan erikseen korostaa, muutoin Kvaak-arvion kanssa voi olla hyvin pitkälle samaa mieltä.
Taustatyön määrä siis suorastaan huokuu sivuilta, mistä tulee kovasti respektiä Kukolle, joka tuskin ikänsä puolesta on edes sissiteltassa ehtinyt yöpyä. Tällainen esikoistyö, mikä saa lukijan eläytymään tarinaan on hämmästyttävä, erityisesti tarinan ollessa kaukana siitä Korkkaritasosta, mitä joskus aikanaan tämänkin luulin olevan ennen kuin harhakuva haihtui teosta lukiessa. Pratt-henkisyyskin ulottuu visuaalisuuden lisäksi veijarimeiningin kuvaamiseksi.
