Perjantaina ehdin kipaisemaan pikaisesti näyttelyssä kun eka erä turnauksessa johon osallistuin menikin parin tunnin sijasta puoleen tuntiin. Yhdistettynä erän jälkeiseen luonastaukoon oli minulla 2,5 tuntia aikaa päästä Père Lachaisen hujakoilta Montmartren tienoille ja takaisin sekä käydä näyttely läpi; onneksi paikallinen metro toimi kuin junan vessa! Tunti jäi aikaa tuohon näyttelyyn vaikka mieluusti olisi käyttänyt kolme. Tuli silti hyvä mieli kun tuolla ehti käymään!
Katutason isoon ja kiemurtelevaan matovitriiniin sijoitettuihin originaaleihin olisi kovin mieluusti tutustunut tarkemminkin, mutta nyt piti pikaisesti kurkkia ihmisten olkien ylitse ja välistä koska tuntui siltä että porukka oli jämähtänyt paikalleen.
Hienoja oli Le Chasseur Deprimen pienikokoiset luonnossivut (kovin valmiitahan nekin olivat) asetettuna lopullisten viereen. Sivuja oli enimmäkseen muutettu aika radikaalisti joskin perusidea pysyi suunnilleen samana.
Kovin vähän oli noissa originaaleissa korjauslakkaa tai päälleliimauksia. Parissa näkyi hieman luonnostelua taustalla; käyttääköhän Mobbe valopöytää tussatessaan vai suhiikohan enimmäkseen vaan suvereenisti paperille luonnosten pohjalta?
Näyttelykirja on ihan OK, mutta ainoastaan ranskaksi. Pienempää näyttelyvihkoa sai myös englanniksi. Muutakin matskua (alppuja, taidekirjoja, postikorteja, magneetteja, kyniä ja pari näyttelypaitaakin) oli myynnissä.
Turpaan tuolla olisi tullut jos olisi alkanut kameran kanssa heilumaan; kännykin kun piristi niin välittömästi ilmestyi amazoni hiljentämään pohjoisen barbaaria.
