...Kun taas länsimaalainen/eurooppalainen oletus on se että piirtäjä saattaa tehdä miltei kaiken itse aina tarinasta tussaukseen...
...Olisi tosin kiva kuulla tietoja niistäkin länsimaalaisista jotka käyttävät esim. taustapiirtäjiä. Vai käyttävätkö länsimaalaisetkin yhtä paljon avustajia mutta siitä ei vain puhuta?
Onhan niitä ollut.
Peyon studiolla oli aputöissä mm.
Walthéry, Gos, Derib;
Hergéltä lähti omiin töihin ja studiopomoiksi esim.
Bob de Moor ja
Jacques Martin; Martinin apurina on työskennellyt ainakin
André Juillard ja
Francis Carin,
Victor Sackvillen piirtäjä.
Franquinin taustoja ja tussauksia tekivät nimekkäät piirtäjät, kuten
Roba ja
Jidéhem... kyllä ryhmäponnistuksia on aina riittänyt.
Usein prosessi kuuluu kulkevan sellaistakin rataa, että vaikka piirtäjillä ei ole yhteistä työtilaa, henkilöitten ja taustojen piirtäjät heittelevät toisilleen sivuoriginaaleja sitä mukaa, kuin työ etenee. Walthéryllä on ollut vaihtelevammat taustantekijät kuin kellään (eri albumeissa): vähintäänkin
Mitteï, Georges van Linthout, Pierre Seron, Bruno di Sano muistuvat ensiksi mieleen.
Ehkä asia on niinkin, että kun vielä muutama vuosikymmen sitten "mestaripiirtäjä" oli ainoa nimi, joka tahdottiin näyttää yleisölle, apupiirtäjille riitti silti kakusta jaettavaa. Nykyään palkkiot ovat laskeneet (paitsi superjulkkiksille kuten Zep), ja yksinäiset työnsankarit tekevät kaiken itse, ja nopeasti. Siksi lienee yleistynyt myös se semmoinen "nopean" näköinen piirrostyyli, mikä laajalti tuntuu olevan vallalla.
Yksi erityinen poikkeus on kyllä!
Roger Leloup, entinen Hergén apupiirtäjä, on Yoko Tsunonsa tehnyt aina yksin ja itse käsikirjoituksesta tussipuhtaaksi asti (vasta väritysvaihe on tilattu ulkoa,
Vittorio Leonardolta, jolla on väritysyhtiö, jossa on useita ammattivärittäjiä...).