Lisää vettä Finlandia-myllyyn. Allekirjoittaneen tekemä Jorma Uotisen haastattelu julkaistiin Keskisuomalaisessa 30.3. Uotinen kertoo muun muassa suhteestaan sarjakuvaan ja lempisarjakuvistaan. Netissä juttu löytynee vain maksullisesti, mutta laitan tähän, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan.
Juha Mäkinen
----
Tanssija sukelsi sarjakuvaan
Jorma Uotiselle sarjakuva ja tanssitaide ovat samanarvoisia
Helsinki
Juha Mäkinen
Tanssitaiteella ja sarjakuvalla ei äkkiä ajatellen luulisi olevan paljonkaan yhteistä. Siitä huolimatta tai sen vuoksi Tampere kuplii ry. pyysi Jorma Uotista päättämään ensimmäisen Sarjakuva-Finlandia -palkinnon voittajan.
Uotinen kertoo suhteensa sarjakuvaan olevan "ohut ja satunnainen". Lapsena hän luki muiden ikäistensä tavoin innolla Aku Ankkaa, mutta iän karttuessa sarjakuvien lukeminen jäi.
- Olin kovin yllättynyt, että minua lähestyttiin tämäntyyppisellä tehtävällä. Suostuin ilman muuta; oli kiinnostavaa tehdä sukellus suomalaiseen nykysarjakuvaan, Uotinen toteaa.
Entä miltä Uotisesta tuntuisi ajatus siitä, että merkittävän tanssipalkinnon jakajaksi kutsuttaisiin henkilö, jolla olisi ohut ja satunnainen suhde tanssitaiteeseen?
- Jos kyseisellä henkilöllä olisi kuitenkin jokin kytkentä kulttuurielämään ja sivistystyöhön, niin kaikin mokomin. Tässä tapauksessa asiantunteva esiraati teki valinnan kymmenestä ehdokkaasta, ja minun on vain tehtävä lopullinen päätös. Samoin tapahtuu monien muiden taidepalkintojen kohdalla.
Haastattelun kuluessa käy ilmi, ettei Uotinen suinkaan ole sarjakuvan suhteen aivan ummikko. Tove ja Lars Janssonin Muumeja hän on ihaillut kouluvuosistaan asti, ja Tom of Finlandin homoeroottiset työt kiehtovat häntä. Uotinen mainitsee myös Hugo Prattin Corto Maltesen kiehtovana hahmona.
"Kulttuurin lokerointi
ei palvele ketään"
Perinteisesti tanssitaide on mielletty taiteenlajeista äärimmäisen korkeakulttuuriseksi, sarjakuva taas on populaarikulttuurin laji, joka joutuu puolustelemaan omaa merkitystään. Uotinen haluaa kuitenkin unohtaa moiset luokittelut tyystin.
- Tuollainen kategorisointi ei palvele ketään. Se on vähän kuin arvottaisi urheilua ja taidetta keskenään. Kyllä sarjakuva ja tanssitaide puhuttelevat aivan samoja alueita minussa.
Sarjakuvan ja muiden taiteiden raja-aitoja ylitetään toki aika ajoin. Helsingin kaupunginteatteri siirsi Viivin ja Wagnerin teatterilavalle, ja Matti Hagelbergin absurdismia on koettu Marsin mestarilaulajat -oopperassa. Taipuisiko sarjakuva myös tanssiksi?
- Eihän se mahdoton ajatus ole, jos joku sen vain päättäisi tehdä. Itse en ole sellaista ainakaan vielä tekemässä. Sarjakuvasta löytyy kyllä herkullisia hahmoja, joita voisi hyödyntää, pohtii Uotinen.
Mutta onko sarjakuvalla ja tanssilla ilmaisumuotoina lopulta mitään yhteistä? Uotinen keksii yhteiseksi nimittäjäksi liikkeen kuvaamisen.
- Sarjakuvassa liike näkyy perättäisinä kuvina, kuin filminauhana. Sikäli se on lähempänä elokuvaa kuin tanssia.
Ensivaikutelma
oli ratkaiseva
Uotinen on jo valinnut Sarjakuva-Finlandian voittajan. Nimeä hän ei tietenkään kerro, mutta sen kuitenkin, että valinta oli lopulta varsin helppo.
- Arvioin teoksia puhtaasti sen perusteella, minkälainen vaikutus niillä oli minuun: kiihottavatko ne minua älyllisesti, vetoavatko ne emootioon, huvittavatko ne minua. Ensimmäinen instinct on hyvin tärkeä. Näistä teoksista sain aika nopeasti olennaisen ensivaikutelman: toinen kolahti, toisen lukeminen taas tuntui työläältä.
