Mark Millarista on salakavalasti tullut melko laajalti käännetty tekijä Suomessa Ultimatesin saatua Ylivertaiset lehtensä ja albuminsa, Punatähden pojan ja Kick Assin myötä.
Jupiter's Legacy tarjoaa lupaavampaa alkua.
Keskeneräistä ei pitäisi arvostella mutta Millarilla nämä jäävät joskus ikiajoiksi kesken joten täältä pesee, härifrån tvättas:
Millar vaikuttaa välillä ihan keksittyvän tarinaan ja hahmoihin, ennakkolupausten mukaista "supersankaritarina joihin kaikki muita tullaan vertaamaan" tosin ampuu pahemmin yli ja ohi kuin ilmatorjunta.
Alun sosiaalista tiedostavuutta ja eri king kongeja yhdistävän vuoden 1932 aikalinjan kapitalismiin pettynyt pulp lyö kättä nykyajan post-angstisen "luin juuri Enniksen the Boysin" kaavan kanssa.
Ilman Frank Quitelyn kaltaista piirtäjävirtuoosia osien summa jäisi varmasti alhaisemmaksi ja isoin osa juonellisista elementeistä on vanhempia kuin Tutankhamonin purukalusto.
Tosin ensimmäisiä kertoja olin havaitsevinani epäselvyyttä ja turhaa häveliäisyyttä Quitelylta.
Toivon että asia on optikon tai suurennuslasin avulla korjattavissa.
Mutta näin kahden numeron jälkeen tälle voi yhä antaa jonkin asteisen lunastuksenkin.
Varmasti osaltaan siksikin että keskittyy muuhunkin (toistaiseksi) kuin isoon turpasaunaan™.
Jopa tarkoituksellinen kuohuttaminen on sillä vaihteeksi fiksummalla pohjalla(vaikkakin bändäri/miestenhuone-kohtaus yrittää sovittaa Millarille taannoista misogynin viittaa enemmän kuin julkkiskulttuurin kritisoijaa)
saattapi muuttua perusteellisesti osien 3 ja 4 myötä.
Ainahan saa toivoa ettei näin käy.
