Arvostelut | Teksti: Tero Mattila | Julkaistu: 06.09.2013 klo 10:08:24 | Luettu: 1723 kertaa

Leikitään supersankareita! Oikeasti!

Kick-Ass


Käsikirjoittaja: Mark Millar

Kuvittaja: John Jr. Romita

Tussaaja: Tom Palmer

Värittäjä: Dean White


Kääntäjät: Leena Hyttinen ja Antti Koivumäki

Kustantaja: Egmont

Sidosasu: Sidottu

Sivuja: 202

ISBN: 9789522337276

Hinta: 27,90

Kick-Ass on hiukan vaille 200-sivuinen, täyttä toimintaa sisältävä, erittäin väkivaltainen tarina. Se kertoo Dave Lizewski -nimisestä newyorkilaisteinistä. Dave ei ole kovinkaan suosittu ikäistensä keskuudessa. Kavereita on vain muutama, hekin harrastavat sarjakuvia ja netissä surffailua kuten Dave. Tytöt kyllä kiinnostaisivat, mutta heiltä ei oikein heru vastakaikua. Daven äitikin on kuollut hiljattain.

Sitten, pikkuhiljaa, viikkojen vieriessä, sarjakuvia lukiessa ja tulevaisuuttaan pohtiessa Davelle tulee idea: Hän ryhtyy supersankariksi. Se on paljon coolimpaa kuin olla vaikkapa asianajaja, pankinjohtaja tai hampurilaisravintolan työntekijä. Dave ei aikaile, vaan ostaa märkäpuvun, johon kuuluu kasvot peittävä huppu ja ryhtyy kitkemään rikollisuutta pois New Yorkin kaduilta. Se on melkoinen tehtävä 14-vuotialle pojalle, jolla ei ole edes mitään yliluonnollisia voimia apunaan.

Kick-Assin tekijöitä on neljä: käsikirjoittaja Mark Millar, kuvittaja John Romita Jr., tussaaja Tom Palmer ja värittäjä Dean White. Jokaisella heillä on tärkeä rooli kokonaisuuden kannalta. Tärkeimmät tekijät ovat tietenkin käsikirjoittaja Millar ja kuvittaja Romita Jr., mutta molemmat muutkin ovat onnistuneet omassa urakassaan erinomaisesti.

1969 syntynyt Mark Millar on kokenut käsikirjoittaja. Hän on tehnyt mm. Judge Dreddiä, Rämeen olentoa ja Ylivertaisia. Kick-Ass pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa sarjakuvanörttinä. Millar kavereineen ainoastaan haaveili ryhtymisestä supersankariksi, Dave Lizewski sen sijaan ryhtyy tuumasta toimeen. Millar on tehnyt nyt tarinan siitä, miten olisi voinut käydä, jos hän kavereineen ei olisi tullut aikoinaan ajoissa järkiinsä.

Millar on kirjoittanut erittäin väkivaltaisen tarinan. Verta roiskuu ja paljon. Väkivalta tuntuu vieläkin rajummalta, koska sen kohteena on myös lapsia. Tässä tarinassa kukaan ei todellakaan pääse vähällä. Väkivalta ei kuitenkaan ole mitenkään pitkitettyä tai päälleliimatun oloista. Se on luonnollinen osa vauhdikasta ja monia yllättäviä käänteitä sisältävää tarinaa. Aluksi tuntui siltä, että kyseessä on brutaali versio Lassista ja Leevistä eli yksinäinen poika elää mielikuvitusmaailmassaan. Hyvin pian tarina nousee siivilleen ja lähtee täysin omaan suuntaansa. Millar käyttää minä-muotoista kerrontaa taitavasti, se luo kaiken raakuuden ylle lämpimän ja humoristisen perussävyn.

John Romita Jr., kuuluisan isän kuuluisa poika, on ollut kuvioissa 1980-luvulta asti ja tehnyt vaikka mitä, mm. Daredeviliä, Thoria ja Iron Mania. Romita Jr. on sovittanut Millarin tarinan hienosti. Vaikka kuvakerronta on kieltämättä todella vetävää, niin nyt on samalla kuitenkin maltti mukana. Romita Jr. ei sorru kovinkaan pahaan ylidramatisointiin tai pullisteluun. Verrattuna supersankarigenressä totuttuun paisutteluun melko hillitty kuvakulmien ja siirtymien käyttö sopii hyvin tämän hiukan jopa humoristisen tarinan tyyliin. Myöskään ihmisten ilmeet ja eleet eivät ole yliliioiteltuja. Verta ei sitä vastoin säästellä, vaan sitä virtaa ja roiskuu paljon, todella paljon. No, punainenhan on kaunis väri.

Tussaaja Tom Palmerin rooli on, ainakin minun silmissäni, se vaatimattomin. Tussiviivat eivät ole itsessään mitään loistokkaita, sellaista aavistuksen keskinkertaista parempaa tussausta. Mutta kaiken yllä leijuva häivähdyksenomainen kotikutoisuus tai ainakin briljantin taituruuden puute saa tämän tarinan tuntumaan vähän kuin oikealta päiväkirjalta, ja hetkittäin lukija voi vaikka ajatella, "että tämä tarina on tosi".

Viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä, tulee värittäjä Dean White. Hänen rehevä, tietokoneella tehostettu vesivärivärityksensä on todella nautittavan näköistä jälkeä. Muita tekijöitä väheksymättä sanosin, että tässä on tekijäkaartin varsinainen tähti! Sivun 148 jälkeen tietokone näyttäisi saavan värityksessä suuremman roolin kuin aiemmin, mutta Dean White hoitaa homman loppuun saakka hyvää makua noudattaen. Tuo pieni muutos väritystekniikassa saattaa johtua aikataulupaineista, mutta tarkkaavainen lukija voi löytää siihen myös kerronnallisen syyn.

Liukuväritykityksen poissaolo ja murretut mehevästi siveltimellä vedetyt värit saattavat helpottaa supersankarigenreä vierastavatkin lukijat tarttumaan tähän viihdyttävään, kovakantiseen sarjakuvakirjaan.

Onnittelut suomalaisen laitoksen kääntäjille, Leena Hyttiselle ja Antti Koivumäelle. Puhekuplat ja tekstilaatikot pelittävät ihan kybällä!

Keskustelua
Kick-Assista ja Mark Millarista.


Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali