Musiikistakin on tullut (entistä enemmän) kertakäyttökulutustuote mpkolmosten takia. Kirjallisuudella ja sarjakuvilla saattaisi olla samanlainen kohtalo...
Eikös tämä jo näykin esim. nettisarjakuvassa?
Kyllähän se näkyy. Sarjakuvaharrastajana on häpeä myöntää, että verkkosarjakuviin suhtautuu vähättelevästi, mille sinänsä ei ole kunnon perusteita. Luin tässä JJ Naasin Desert Rocksia ja totesin, ettei ole pitkään, pitkään aikaan tullut eteen niin virkistävää sarjakuvaelämystä! Nyt en malta odottaa uusia päivityksiä!
(nyt menee vähän off-topiciksi)
Netti mahdollistaa pitkät jutut ja kuvia saa käyttää paljon enemmän kuin painetussa sarjakuvassa, jossa painokustannukset rajaavat aina luovuutta. Nettisarjakuvat tehdään yleensä myös melko nopeaan tahtiin. Monasti se aiheuttaa huolimattoman, sutaistun lopputuloksen, mutta toisaalta joskus törmää myös mahtavan rentoon ja välittömään jälkeen, jota Desert Rocks mielestäni edustaa. Kuvat ovat mielettömän eläviä kun niitä ei ole "piirretty kuoliaaksi" ja tarina saa samalla suuren painoarvon.
Sarjakuvan kertakäyttöistymisessä on hyviäkin puolia. Japanialassa sarjakuvia suolletaan joka tuutista ja tarinat ovat järkyttävän pitkiä, sarjakuvia kulutetaan - ja Japanin sarjakuvakulttuuri on maailman elävin! Euroopassa paapotaan ehkä liikaakin klassikoita ja suositaan lyhyitä hitaasti ja huolellisesti piirrettyjä juttuja. Mikä siis sinänsä on ihan hyvä asia, klassikkoja pitää arvostaa ja laadusta voidaan olla ylpeitä. Minä vaan toivoisin enemmän elävää sarjakuvakulutuskulttuuria. Sarjakuvat ovat kuitenkin suurimmalle osalle pelkkää viihdettä ja ajanvietettä.
Ja tuskinpa paperi tosiaan ihan heti katoaa, onhan sillä niin paljon muitakin käyttötarkoituksia kuin kirjan sivuina. "Persiinpyyhkimesi on suorittanut laittoman toiminnon ja sovellus lopetetaan. Lähetä haiseva vikailmoituksesi Bill Gatesille"